SPR ansaitsisi syytteen Otanmäen ryöstömurhasta

Kajaanin poliisi pidättämässä toista ryöstömurhasta nyt tuomittua.

Tänään Otanmäessä paikallisen Arto Mikkosen ryöstäneet ja murhanneet turvapaikanhakijat Qasim Hammood Beni Zaid Ali ja Ali Ahmed Hussein tuomittiin yli kymmenen vuoden vankeusrangaistuksiin. Rangaistukset menivät oikeaan osoitteeseen, mutta jäivät puutteellisiksi, koska vastuullisia on muuallakin.

Molemmat miehet olivat päätyneet Otanmäen vastaanottokeskukseen Kajaaniin, koska olivat aiheuttaneet ongelmia aiemmissa sijoituspaikoissaan. Ja ongelmat eivät olleet mitään aivan vähäisiä, vaan henkeen ja terveyteen kohdistuneita rikoksia. SPR:n Oulun piirin hallintojohtaja Ari Haaranen oli kommentoinut siirtoja mtv3:n uutisille näin:

-Nämä (Kajaanin taposta) epäillyt miehet siirrettiin toisesta vastaanottokeskuksesta tänne noin viikko sitten, koska he aiheuttivat ongelmia. Tämä on normaali toimintatapa, että ihmisiä siirretään paikasta toiseen. Tämä on oikeastaan ainut järeämpi keino, mikä meillä on käytössä.

Ainut järeämpi keino? No miten olisi vaikka Suomen lain noudattaminen ja rikosilmoituksen tekeminen riehujista sen sijaan, että heidän tekojaan peitellään ja vaarallisia ihmisiä siirrellään kaikessa hiljaisuudessa aina uusien pahaa-aavistamattomien paikallisten uhaksi?

Vastaanottokeskusten henkilöstö on ilmeisen vastentahtoista sekoittamaan poliisia selkkauksiin, koska vakava rikollisuus vokissa voi herättää Migrin kiinnostuksen ja johtaa selvityspyyntöihin sekä vastaanottokeskuksen sulkemiseen ja arvokkaan sopimuksen menettämiseen.

Myös Otanmäen vokissa oli poliisi rampannut päivittäin, ja vaikka päihteet on vokeissa nimellisesti kielletty, Otanmäen tappajat olivat ryypänneet vokissa ennen kaupungille lähtöä. SPR ei hallitse edes omia tilojaan.

Lisäksi poliisi ei kohtele turvapaikanhakijoita samoin kuin paikallisia rikollisia. Vokkien tapahtumia selvitellään paikan päällä ja kirjataan, mutta syytteitä ei nosteta. Samoin vaikkapa pahoinpitelyyn tai ahdisteluun syyllistynyt suomalainen viedään tekopaikalta poliisin huostaan, turvapaikanhakijat taas usein vain palautetaan vokkiinsa.

Joidenkin rikosten, kuten ahdistelujen, suhteen on poliisi normaaliakin kädettömämpi. Lakia muutettiin niin, että nykyään ahdistelusta voidaan vain kirjoittaa rikesakko. Asia ei päädy käräjille. Turvapaikanhakijalle, joka valmiiksikin elää suomalaisten veronmaksajien kustannuksella ja joka todennäköisesti ei saa oleskelulupaa, on sakkolappu vessapaperiarkin väärti rangaistusarvoltaan. Poliisin kirjoittamista rikesakoista ei voi edes saada muuntorangaistusta vankeudeksi, joten rangaistusta ei käytännössä tule lainkaan.

Poliitikot ja SPR päivittelevät, että onpa se ikävää kun tulijat tappavat ja raiskaavat, mutta vastuuta ei oteta. SPR ei ole ilmoittanut aikovansa muuttaa millään tavoin käytäntöään vaarallisten ihmisten siirtelystä paikasta toiseen, ja itse asiassa piirijohtaja Haaranen selvästi puolusteli käytäntöä. SPR ei edes ole joutunut minkäänlaiseen tutkintaan siitä, että heittivät vaaralliset psykopaatit kajaanilaisten niskoille. Ilman SPR:n toimintaa Arto Mikkonen olisi elossa. Se loi olosuhteet hänen murhalleen.

Poliittinen johto puhuu ympäripyöreästi, että jotain tarttis tehrä, mutta kaikki todelliset toimenpiteet, kuten ulkona liikkumisen rajoittaminen, blokataan ihmisoikeuksiin tai kansainvälisiin sopimuksiin hämärästi vedoten.

Turvapaikanhakija ei ole kansalainen, eikä hänellä ole oleskelulupaa. Heidän liikkumistaan on kaikin puolin järkevää rajoittaa varsinkin huomioon ottaessa heidän tilastoissa poikkeavan taipumuksensa rikollisuuteen. Kielteisen päätöksen saaneita ei tulisi vapaalle jalalle päästää lainkaan vaan Yhdysvaltain tapaan heidät laittomina maahanmuuttajina otetaan säilöön palauttamiseen saakka. 

Kotimaahan palaaminen suosiolla alkaa tuntua takuulla vankilaolosuhteissa houkuttelevalta räikeimmällekin elintasopakolaiselle. Vilpittömin aikein tulevat taas taatusti ymmärtäisivät liikkumisen rajoittamisen perusteet prosessin ajaksi, koska yksikään normaalijärkinen ihminen ei ota nokkiinsa siitä, että hänet elättävät ihmiset haluavat varmistua omasta turvallisuudestaan.


Otanmäen ryöstömurhaajien tuomio on luettavissa Junes Lokan blogista täältä.

Miten tavis voi vaikuttaa maahanmuuttopolitiikkaan?

Politiikassa yksikin ihminen voi vaikuttaa. Kansanedustaja Juho Eerola nosti esille Finnlinesin aluksilla
Suomeen tulleet turvapaikanhakijat, ja kyseinen reitti saatiin laittomalta maahantulolta suljettua.

Olen usein törmännyt ongelmaan, jota joissain määrin käsiteltiin myös tämän illan Monokulttuuri FM -lähetyksessä: ihmiset haluaisivat tehdä huonolle maahanmuuttopolitiikalle jotain, mutta eivät tiedä mitä. On aivan totta, että helppoja vaikuttamisen keinoja on vaikea nimetä ja ihmisten luottamus politiikkaan on pohjamudissa. On kuitenkin paha sillekään linjalle lähteä, ettei vaikutusyrityksissä ole mitään järkeä. Niin ajatellen tilanne on toivoton, ja olen liian optimistinen hyväksymään tappiota ennen kuin peli on kunnolla ehtinyt alkaakaan.

Mutta mitkä sitten ovat ne meidän tavallisten pulliaisten vaikutuskeinomme?

1. Informaation levittäminen

Olen valinnut tämän omaksi ensisijaiseksi metodikseni asian suhteen. Yksi ihminen ei asioille paljoa voi, mutta jos hän liittyy jakamaan tietoa muille, hän voi käännyttää merkittävän ihmisjoukon kantansa puolelle ja yhdestä äänestä kasvaa koko joukko. Tiedonlevitystä voi tehdä niin netissä bloggaamalla ja vloggaamalla kuin elävässä elämässä esim. kotikunnan kyläkokouksissa tai yleisissä keskustelutilaisuuksissakin.

Netissä asioille tarjolla olevaa näkyvyyttä ei kannata aliarvioida: suosituin tekstini tällä alustalla keräsi liki 100 000 lukukertaa yhdessä päivässä. Tavoittavuuteen ei tarvita siis edes suosittua, paljon lukijoita omaavaa alustaa, jos tarpeeksi kiinnostavin otsikoin ja sisällöin saa lukijat jakamaan tekstejä. Tiedonlevitys ei koske pelkästään heitä, jotka tekevät omaa sisältöään vaan kaikkia: vaikka et itse kirjoittaisi tai olisi luonnonlahjakkuus puhujankorokkeella, voit auttaa levittämään tietoa muiden sisältöä jakamalla.

2. Paikallispolitiikka

Maahanmuuttopolitiikkaa ei kirjoiteta kunnanvaltuustoissa, mutta hallitus tarvitsee kuntien yhteistyötä. Jos paikalliset blokkaavat vastaanottokeskukset ja kuntapaikat tarpeeksi monessa paikassa, muuttuu leväperäisen maahanmuuttopolitiikan toteuttaminen ihmeen vaikeaksi. Päättäjät eivät välttämättä kuuntele kansaa, mutta käytännön ongelmien edessä  heidänkin on pysähdyttävä miettimään. Jos ei muuta, voit ainakin edesauttaa oman kotikuntasi turvallisena pysymistä pysymällä ajan tasalla kunnan päätöksenteosta, tiedottamalla muita paikallisia asioista esim. Facebook-ryhmissä tai infotilaisuuksin, tekemällä kuntalaisaloitteita tai vetoamalla tuttuihin valtuutettuihin,

3. Valtakunnanpolitiikka

Monet hyvät ihmiset eivät ryhdy politiikkaan siksi, että se on heistä kierojen ihmisten hommaa. He siis periaatteessa luovuttavat vapaaehtoisesti pelikentän kieroilijoiden käsiin. Jos sinulla on aitoa intohimoa yhteisen asian ajamiseen ja tehtävään soveltuva luonteenlaatu, pyri mukaan politiikkaan. Jos ei ole, äänestä ainakin. Sitä sanotaan paljon, ettei ole mitään järkeä äänestää, koska mikään ei muutu. Siihen sisältyy eräänlainen harha: ihmiset vertaavat vallitsevaa tilannetta omiin tavoitteisiinsa. Oikeasti heidän pitäisi verrata sitä myös pahimpaan vaihtoehtoon, mikä toteutuisi, jos kukaan samanmielinen ei ännestäisi.

Entä jos jokainen maahanmuuttokriitikko jättäisi äänestämättä? Eduskunnasta tulisi vihervasemmiston linnake, jossa paljon tämänhetkistä politiikkaamme kauheampia linjauksia vedettäisiin helposti läpi. Aina on joku vaihtoehto, joka on lähimpänä omaa arvomaailmaa ja ainakin huonoimpia vaihtoehtoja parempi. Maahanmuuttokriittisten pettymys politiikkaan ja siirtyminen nukkuviin on juuri sitä, mitä vihervasemmisto toivoo.

Valtakunnanpolitiikkaan voi osallistua myös vaikka kansalaisaloitteita allekirjoittamalla. Tiedän, tiedän: eivät ne kuitenkaan mene läpi, mutta ne toimivat eräänlaisina poliittisina ilmapuntareina. Yleisellä mielipiteellä on suuri vaikutus puolueiden politiikkaan, koska ilman kansansuosiota ei vaaleja voiteta. Varsinkin Keskusta on viime vuosina edennyt aina julkisen mielipiteen osoittamaan suuntaan, joten maahanmuuttokriittisten kannattaa muistutella poliitikkoja siitä, kuinka paljon meitä on ja millaisella politiikalla meidän äänemme voisi saada.

Mikäli taas varsinaiseen aktivismiin aikoo ryhtyä, kannattaa aloittaa verkostoitumisesta. Tässä nuivilla olisi vasemmistolta opittavaa: vasemmisto osaa tehdä yhteistyötä tärkeäksi kokemansa asian eteen ja liittoutua riittävästi samanmielisten kanssa. Ihmisten tunteminen mahdollisimman laaja-alaisesti auttaa toiminnan organisointia ja sanan levittämistä hurjasti.

Mielenosoitukset eivät juuri vaikuta valtakunnanpolitiikkaan, mutta oikein suunnattuina niillä voi vaikuttaa paikalliseen päätöksentekoon tai saada huomiota spesifiselle asialle. Mamu-kriittiset mielenosoitukset ovat kärsineet eräänlaisen inflaation, koska niitä järjestetään liian usein ja liian vähäisellä organisoinnilla. Kansa olisi helpompi saada liikkeelle tilaisuuteen, jonka he kokevat erityiseksi. 

Mielenosoitukset voivat kuitenkin parhaimmillaan edistää verkostoitumista, yhteistyötä ja motivaatiota, ja niissä usein esiintymällä voivat politiikkaan aikovat kerätä tarvitsemaansa tunnistettavuutta.

Eli lyhyesti sanottuna: äänestä kaikissa vaaleissa, harkitse itse ehdolle asettumista, levitä tietoa parhaasi mukaan ja pyri vaikuttamaan kotikunnastasi käsin. Mitään nopeita ihmeratkaisuja ei ole luvassa, mutta sellaista yhteiskunnallinen vaikuttaminen on. Ihmisiä voitetaan asian puolelle ja hyödyllistä muutosta tuotetaan askel askeleelta.

Tavoite on kuitenkin vaivan arvoinen, ja työ sen eteen on jotain, mitä ei voi jälkipolville sälyttää. Tulevaisuuden Suomen muovaavat päätökset tehdään nyt, ja me olemme ne sukupolvet, jotka voivat paremman tulevaisuuden turvata. Jos sinä jaksat yrittää nyt, voivat jälkipolvetkin nauttia siitä turvallisuudesta, vakaudesta ja hyvinvoinnista, jota pitkään pidettiin itsestäänselvyytenä.