Miten tavis voi vaikuttaa maahanmuuttopolitiikkaan?

Politiikassa yksikin ihminen voi vaikuttaa. Kansanedustaja Juho Eerola nosti esille Finnlinesin aluksilla
Suomeen tulleet turvapaikanhakijat, ja kyseinen reitti saatiin laittomalta maahantulolta suljettua.

Olen usein törmännyt ongelmaan, jota joissain määrin käsiteltiin myös tämän illan Monokulttuuri FM -lähetyksessä: ihmiset haluaisivat tehdä huonolle maahanmuuttopolitiikalle jotain, mutta eivät tiedä mitä. On aivan totta, että helppoja vaikuttamisen keinoja on vaikea nimetä ja ihmisten luottamus politiikkaan on pohjamudissa. On kuitenkin paha sillekään linjalle lähteä, ettei vaikutusyrityksissä ole mitään järkeä. Niin ajatellen tilanne on toivoton, ja olen liian optimistinen hyväksymään tappiota ennen kuin peli on kunnolla ehtinyt alkaakaan.

Mutta mitkä sitten ovat ne meidän tavallisten pulliaisten vaikutuskeinomme?

1. Informaation levittäminen

Olen valinnut tämän omaksi ensisijaiseksi metodikseni asian suhteen. Yksi ihminen ei asioille paljoa voi, mutta jos hän liittyy jakamaan tietoa muille, hän voi käännyttää merkittävän ihmisjoukon kantansa puolelle ja yhdestä äänestä kasvaa koko joukko. Tiedonlevitystä voi tehdä niin netissä bloggaamalla ja vloggaamalla kuin elävässä elämässä esim. kotikunnan kyläkokouksissa tai yleisissä keskustelutilaisuuksissakin.

Netissä asioille tarjolla olevaa näkyvyyttä ei kannata aliarvioida: suosituin tekstini tällä alustalla keräsi liki 100 000 lukukertaa yhdessä päivässä. Tavoittavuuteen ei tarvita siis edes suosittua, paljon lukijoita omaavaa alustaa, jos tarpeeksi kiinnostavin otsikoin ja sisällöin saa lukijat jakamaan tekstejä. Tiedonlevitys ei koske pelkästään heitä, jotka tekevät omaa sisältöään vaan kaikkia: vaikka et itse kirjoittaisi tai olisi luonnonlahjakkuus puhujankorokkeella, voit auttaa levittämään tietoa muiden sisältöä jakamalla.

2. Paikallispolitiikka

Maahanmuuttopolitiikkaa ei kirjoiteta kunnanvaltuustoissa, mutta hallitus tarvitsee kuntien yhteistyötä. Jos paikalliset blokkaavat vastaanottokeskukset ja kuntapaikat tarpeeksi monessa paikassa, muuttuu leväperäisen maahanmuuttopolitiikan toteuttaminen ihmeen vaikeaksi. Päättäjät eivät välttämättä kuuntele kansaa, mutta käytännön ongelmien edessä  heidänkin on pysähdyttävä miettimään. Jos ei muuta, voit ainakin edesauttaa oman kotikuntasi turvallisena pysymistä pysymällä ajan tasalla kunnan päätöksenteosta, tiedottamalla muita paikallisia asioista esim. Facebook-ryhmissä tai infotilaisuuksin, tekemällä kuntalaisaloitteita tai vetoamalla tuttuihin valtuutettuihin,

3. Valtakunnanpolitiikka

Monet hyvät ihmiset eivät ryhdy politiikkaan siksi, että se on heistä kierojen ihmisten hommaa. He siis periaatteessa luovuttavat vapaaehtoisesti pelikentän kieroilijoiden käsiin. Jos sinulla on aitoa intohimoa yhteisen asian ajamiseen ja tehtävään soveltuva luonteenlaatu, pyri mukaan politiikkaan. Jos ei ole, äänestä ainakin. Sitä sanotaan paljon, ettei ole mitään järkeä äänestää, koska mikään ei muutu. Siihen sisältyy eräänlainen harha: ihmiset vertaavat vallitsevaa tilannetta omiin tavoitteisiinsa. Oikeasti heidän pitäisi verrata sitä myös pahimpaan vaihtoehtoon, mikä toteutuisi, jos kukaan samanmielinen ei ännestäisi.

Entä jos jokainen maahanmuuttokriitikko jättäisi äänestämättä? Eduskunnasta tulisi vihervasemmiston linnake, jossa paljon tämänhetkistä politiikkaamme kauheampia linjauksia vedettäisiin helposti läpi. Aina on joku vaihtoehto, joka on lähimpänä omaa arvomaailmaa ja ainakin huonoimpia vaihtoehtoja parempi. Maahanmuuttokriittisten pettymys politiikkaan ja siirtyminen nukkuviin on juuri sitä, mitä vihervasemmisto toivoo.

Valtakunnanpolitiikkaan voi osallistua myös vaikka kansalaisaloitteita allekirjoittamalla. Tiedän, tiedän: eivät ne kuitenkaan mene läpi, mutta ne toimivat eräänlaisina poliittisina ilmapuntareina. Yleisellä mielipiteellä on suuri vaikutus puolueiden politiikkaan, koska ilman kansansuosiota ei vaaleja voiteta. Varsinkin Keskusta on viime vuosina edennyt aina julkisen mielipiteen osoittamaan suuntaan, joten maahanmuuttokriittisten kannattaa muistutella poliitikkoja siitä, kuinka paljon meitä on ja millaisella politiikalla meidän äänemme voisi saada.

Mikäli taas varsinaiseen aktivismiin aikoo ryhtyä, kannattaa aloittaa verkostoitumisesta. Tässä nuivilla olisi vasemmistolta opittavaa: vasemmisto osaa tehdä yhteistyötä tärkeäksi kokemansa asian eteen ja liittoutua riittävästi samanmielisten kanssa. Ihmisten tunteminen mahdollisimman laaja-alaisesti auttaa toiminnan organisointia ja sanan levittämistä hurjasti.

Mielenosoitukset eivät juuri vaikuta valtakunnanpolitiikkaan, mutta oikein suunnattuina niillä voi vaikuttaa paikalliseen päätöksentekoon tai saada huomiota spesifiselle asialle. Mamu-kriittiset mielenosoitukset ovat kärsineet eräänlaisen inflaation, koska niitä järjestetään liian usein ja liian vähäisellä organisoinnilla. Kansa olisi helpompi saada liikkeelle tilaisuuteen, jonka he kokevat erityiseksi. 

Mielenosoitukset voivat kuitenkin parhaimmillaan edistää verkostoitumista, yhteistyötä ja motivaatiota, ja niissä usein esiintymällä voivat politiikkaan aikovat kerätä tarvitsemaansa tunnistettavuutta.

Eli lyhyesti sanottuna: äänestä kaikissa vaaleissa, harkitse itse ehdolle asettumista, levitä tietoa parhaasi mukaan ja pyri vaikuttamaan kotikunnastasi käsin. Mitään nopeita ihmeratkaisuja ei ole luvassa, mutta sellaista yhteiskunnallinen vaikuttaminen on. Ihmisiä voitetaan asian puolelle ja hyödyllistä muutosta tuotetaan askel askeleelta.

Tavoite on kuitenkin vaivan arvoinen, ja työ sen eteen on jotain, mitä ei voi jälkipolville sälyttää. Tulevaisuuden Suomen muovaavat päätökset tehdään nyt, ja me olemme ne sukupolvet, jotka voivat paremman tulevaisuuden turvata. Jos sinä jaksat yrittää nyt, voivat jälkipolvetkin nauttia siitä turvallisuudesta, vakaudesta ja hyvinvoinnista, jota pitkään pidettiin itsestäänselvyytenä.