 |
| Yhdysvalloissa päätös tasa-arvoisesta avioliittolaista ei tullut lainsäätäjiltä vaan korkeimmalta oikeudelta. Lain kannattajat juhlivat päätöstä Washingtonissa. |
Tasa-arvoiselle avioliittolaille on kuitenkin vaikea keksiä käytännön haittavaikutuksia, jotka eivät vaadi mielikuvituksen ponnistelua. Homot ovat homoja joka tapauksessa, joillain heistä on lapsia joka tapauksessa, joten perhettä vakauttava ja yhteiskunnan silmissä tasa-arvoistava laki on vain hyödyllinen.
Yksiavioisuuden kannustaminen on hyödyllistä koko kansalle. Monet kansanterveyden ja -talouden haitat johtuvat huteralla pohjalla olevasta yksiavioisuuden ja perheen arvostuksesta, mikä näkyy maassa yksinhuoltajina, abortteina, nostettuina tukiaisina, ongelmaisina lapsina ja nousseina sairauskuluina tartuntatautien suhteen.
Avioliitto miehen ja naisen välisenä, lapsentekoon tarkoitettuna liittona taas on täysin subjektiivinen näkemys. Ei ole olemassa mitään tarkkaa, yleispätevää avioliiton määritelmää, jolla väitteen voisi perustella, ja avioliiton olemassaolo ja luonne vaihtelevat kulttuurin mukaan. Varsinkin uskontoonsa vetoavien kristittyjen tulisi käsitteen subjektiviisuus ymmärtää: heidän pyhä kirjansa kuitenkin käsittelee avioliittoa varsin kirjavasti. On polygamiaa ja raiskauksen hyvitystä uhrin pakottamisella avioon raiskaajansa kanssa. Edes yhden heimon elämää kuvaava teos ei onnistu yksikäsitteisen avioliiton luonnissa.
Kansanedustaja Mika Niikko taas korosti lasten oikeutta kahteen, biologiseen vanhempaan. Vuosittain solmittavat parisataa homoliittoa eivät ole ilman kunnollista ohjausta kasvavien avainkaulalapsien taustalla vaan hajoavat heteroliitot ja sitoutumiskyvyttömyys. Kolmea Suomessa solmittavaa avioliittoa kohden haetaan kaksi avioeroa, ja yhä useampi hankkii lapsia ilman parisuhdetta. Homoja ei tästä pidä syyttää. Heidän vaikutuksensa asiaan on parhaillaankin marginaalinen. Kuinkakohan monta huonosta kodista kärsivää homoperheen lasta Niikko on tavannut? Entä heterovanhempien avioero- ja au-lapsia?
Joidenkin mielestä tasa-arvoinen avioliittolaki taas on vaaraksi yleiselle moraalille, jotenkin huono kannuste. Mutta kannuste mihin? Seksuaalisuus ei ole trendien tuotos, ja siksi homovanhempien lapsista kasvaa heteroja samalla todennäköisyydellä kuin kaikista muistakin. Yksiavioisuuteen kannustaminen ei ole moraalin rappeuttamista - päinvastoin. Valinta politiikassa on vakaan perhe-elämän ja sängystä toiseen hyppimistä ihannoivan hookup-kulttuurin kannustamisen välillä.
Avioliittolaki ei myöskään polje kenenkään uskonnonvapautta, vaikka niinkin väitetään. Yksityisillä uskonyhteisöillä ei ole velvoitetta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Evankelis-luterilainen kirkko taas on osa julkisvaltaa, joten sen on joko noudatettava lakia tasa-arvosta tai tehtävä valtion ja kirkon ero irtisanoutumalla julkisista tehtävistään, jolloin se voisi yksityisenä uskonyhteisönä tehdä tahtomallaan tavalla. Verotusoikeus ja muut julkisvallan herkut kuitenkin houkuttavat kirkon johdon takuulla ryhtymään vain noudattamaan lakia. Heitäkään ei siis pakoteta mihinkään, valinta on heidän omansa.
On lause, johon kaiken tämän voisi tiivistää: meillä on suurempiakin ongelmia. Jos perherakennetta halutaan lujittaa ja samalla poistaa perherakenteen hajoamisen yhteiskunnallisia haittoja, sen on tapahduttava sieltä käsin, missä ongelma pääosin piilee, eli heteroliitoista. Vuonna 2014 rekisteröityjen parisuhteiden määrä oli suurimmillaan, ja silloinkin ne muodostivat vain 1,3% kaikista liitoista.
On purettava sitä valtion tukiaisjärjestelmää, joka on vienyt isien paikat perheistä ja tehnyt puolihuolimattomasta lapsenteosta taloudellisesti kannattavaa. Se olisi linja, jota voisi toteuttaa juurikin liberalismin periaatteiden nojalla, ei niitä rikkomalla, kuten yksityiselämään ja yksilöiden välisiin sopimuksiin sekaantuva homoliittojen kieltäminen tekee.
Isien paikat vievien tukiaisten vastustaminen olisi poliittisesti vaarallisempaa, koska todennäköisesti omissa äänestäjissä on niiden järjestelmien hyötyjiä. On helpompi valinta nostaa homot tikun nokkaan perherakenteen hajottajina ja au-lapsien tuottajina, koska heitä ei omissa äänestäjissä paljoa voi olla. Äänestäjät voivat sitten kolmannen ja neljännen avioliiton välillä nyökkäillä, että on ne homot pahaksi moraalille. Mutta kumpi olisi se rehellinen ratkaisu, jolla oikeasti voisi olla yhteiskunnallista vaikutusta?
