Näytetään tekstit, joissa on tunniste suvi auvinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suvi auvinen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 12. syyskuuta 2016

Komediaa Iltalehden, Timosen, Auvisen ja Askarin tyyliin

Sunnuntai-iltana Iltalehti julkaisi parikin räväkkää artikkelia maahanmuuttajanaisen pahoinpitelystä Itäkeskuksessa: järkyttävä raskaana olevan naisen pahoinpitely, huivitkin menivät säpäleiksi ja varpaaseen sattuu.

Samana iltana julkaistut video tilanteesta paljastivat totuuden: Itis-mielenosoituksessa megafonin kanssa kuvaajia ja poliisia häiriköinyt Maryam Askar oli yrittänyt hipsiä keppihevosia kantaneiden kavereidensa kanssa toisten mielenosoittajien puolelle. Koska poliisi pitää joukot erillään toisistaan, he estivät naisten suunnitelmat, jolloin naiset hätävaleeksi keksaisivat, että heidän on muka asioitava mielenosoittajien takana olevassa liiketilassa.

Maryam esitti perättömiä pahoinpitelyväitteitä jo edellisessä Itis-miekkarissa, mutta tajusi silloin sentään olla tekemättä rikosilmoitusta, koska tiesi tilanteen jääneen nauhalle. Suomi Ensin -väki asettui naisten eteen ja samalla SE huusi poliisia paikalle. Maryam ryhtyi tönimään eteensä asettuneita miehiä, ja poliisi tuli lähes saman tien paikalle ja ohjasi naiset liikkeeseen. Siinäpä se. Kauhea pahoinpitely.

Valtakunnanvalehtelija Saku Timonen yritti väittää, että Youtube-videoilla näkynyt tilanne ei muka olisi ollut sama pahoinpitely, kun mitä poliisit tutkivat. Niin kovasti hän haluaisi uskoa raskaana olevan naisen tulleen hakatuksi. Molemmissa oli sama tapahtumapaikka, rikosilmoituksen tekijä oli Maryam Askar ja videoiden julki tultua nainen perui vaateensa ilmoituksen suhteen, joten poliisi ei enää epäile rikosta. Poliisin mukaan naisen kuvaus teosta ei pitänyt paikkaansa. Niin nopeasti kauhea vihateko lässähti. Mitään ei tapahtunut, vaikka Timonen yrittää loppuun saakka valehdella.

Meno repesi farssiksi Twitterissä samana iltana. Koulupihan kova anarkisti Suvi Auvinen mankui poliisin aka. vihollisen kyvyttömyyttä rajoittaa kokoontumisvapautta. Voisiko joku lähettää Suville jonkinlaisen anarkismin alkeet -oppaan, jotta hän hoksaisi, ettei hän mikään anarkisti ole vaan ihan tavallinen autoritäärinen vassari, joka haluaa vapautta vain samaa mieltä oleville? Lopuksi Suvi vielä uhkaili poliisin edustajaa blokkauksella, koska tämä erehtyi käyttämään heille molemmille suotua foorumia oikomalla Auvisen väitteitä.

 Ylikomisario Huhtela totesi, että mielenosoituksen estäminen on vielä mahdotonta. Tietääkö Huhtela jotain, mitä me emme tiedä vai haaveileeko muuten vaan poliisivaltiosta?




Hupia riitti sen jälkeenkin, kun Iltalehden Mari Pudas työnsi lusikkansa soppaan. Hän sanoi, että tällaisten rikosten selvittäminen on tahdosta kiinni, ei keinoista. Hän siis varsin suoraan vihjasi, että poliisi tieten tahtoen katsoisi sivusta naisen vakavaa pahoinpitelyä ja suojelisi tekijöitä vastuulta. Aika rankka syytös.

No, poliisista ei tällaistakaan purematta nielty ja ylikomisario Huhtela osoitti erinomaista huumorin- ja ajoituksen tajua:

Poliisi linkkasi keskusteluun videon tilanteesta kysyen Putaalta, onko kyseessä sama "pahoinpitely" kuin Iltalehden jutussaan kuvaama. Sama tilannehan se tietenkin oli, vaikkei sitä Iltalehden kuvauksen perusteella olisi tunnustanut, mutta Pudas kieltäytyi katsomasta videota sillä näennäisellä syyllä, että sen nimessä oli sana matu. Suurta tutkivaa journalistia ei noin kireäpipoisesta ja herkkänahkaisesta kyllä tule: tiedon pitää Putaalle olla paketoitu mukavaan, sisäsiistiin pakettiin, että hän edes sen suostuu katsomaan.

Kaikesta päätellen Iltalehdessä tiedettiin harvinaisen hyvin, kuinka pahasti artikkelit rikkoivat journalin ohjeen vaatimuksia faktojen tarkistamisesta, koska poikkeuksellisesti juttujen alla ei ollut toimittajan nimeä, vain "IL:n työryhmä". Näin kirjoittaja voi helposti vapautua henkilökohtaisesta vastuusta ja piiloutua vastaavan toimittajan taakse.

Kysyin Putaalta, mitä mieltä hän on moisesta kirjoittajan nimen salaamisesta. Hän käski minun kysyä hänen mielipidettään päätoimittajalta. Liekö hänen lempiruokaansakin pitäisi kysyä päätoimittajalta. Tällaisina hetkinä olen erityisen iloinen etten ole valtamedian toimittaja tai minkään päätoimittajan tahtoon sitoutettu. Ainakaan en löydä itseäni tilanteista, joissa joutuisin puolustamaan selvästi epäeettistä toimintaa vain siksi, että saman talon väki on sen takana. Tinkimättömyys on ylellisyyttä.

Ja kuten ostoskanavalla sanotaan, eikä siinäkään vielä kaikki. Maryam Askar oli Ilja Janitskinin kysyessä kiistänyt olleensa tapauksen nainen, vaikka henkilöydestä ei valtavasti epäilyksen varaa jäänyt. Askar panikoi nimensä paljastumista ja pyysi Janitskinia poistamaan kommentteja, joissa hänet nimettiin tapauksen naiseksi. Yrittipä vielä sokeroida vetoomuksensa kiusallisilla flirttailuvideoilla Janitskinille ja tissivaon vilauttamisella, mutta Janitskin ei vakuuttunut.

Suuret kiitokset Iltalehdelle, Auviselle, Timoselle, Helsingin poliisille sekä Askarille sunnuntai-illan viihteestä.

lauantai 30. tammikuuta 2016

Herkät kukkaset Honkasalo ja Auvinen vs. vihaposti

Jos olet osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun netissä, olet siihen varmaan törmännyt: vihapostiin. Vihapostin luonne vaihtelee tyylittömästä laittomaan, mutta sen tuomittavuus ei sitä netistä kadota. Meillä on oikeus laittaa mielipiteemme nähtäville ja muilla on oikeus niihin lain rajoissa reagoida. Vihapostia on mahdoton täysin välttää mikäli haluaa kontorversiaaleista aiheista puhua.

Kuitenkin on henkilöitä, jotka haluavat sananvapauden itselleen mutta valittavat kun muut käyttävät omaansa. Henkilöitä kuten Veronika Honkasalo. Voimaantunut vasemmistolainen Veronika otti asiakseen valittaa saamastaan ilkeästä viestistä ja todeta, että yhteiskunnassa on joku pahasti vialla. Rikollisuus tai se tosiasia, että joulukuussa 2015 tapahtui liki neljännes enemmän seksuaalirikoksia kuin edellisenä vuonna, eivät Veronikaa tähän herättäneet. Vihaposti on se todellinen merkki, että yhteiskunnassa on joku vialla.
Honkasalon prioriteetit: ilkeä kirje netissä kertoo, että maassa on jotain pahasti vialla.
Ei sitten muut viimeaikaiset tapahtumat ole tähän herättäneet?

Toinen vihapostivalitus tuli anarkisti Suvi "mä-en-pysty-hengittää" Auviselta. Auvinen julkaisi "uhkauksiksi" kutsumiaan vihapostiviestejä blogissaan uhriksi asettuen. Kyseessä ei kuitenkaan ollut uhkaukset vaan enemmänkin väkivaltafantasiat. Uhkaus ei ole sama kuin toivoa jollekin pahaa, eli Suvi valehteli heti otsikossaan. Tekopyhyysmittarista loppuivat lukemat kun nainen, joka on pidätetty, koska ei kunnioita lakia ja joka kutsuu poliisia viholliseksi, asettuu uhria leikkimään. Eihän hänen tulisi välittää edes lakia rikkovista uhkauksista, koska uskoo, että lakia saa halutessaan rikkoa. Tämä taktiikka on feministeillekin tyypillinen: ollaan rohkeita ja voimaantuneita, mutta muututaan herkiksi uhreiksi silloin kun halutaan myötätuntoa. 

Noin Suvi ja Veronika hoitavat vihapostin, kypsät aikuiset hoitavat sen toisin. Jos saa vakavan uhkauksen, tulisi viestistä ottaa screenshottia tai muuta tallennetta ja tehdä ilmoitus poliisille. Jos taas saa lain rajoissa liikkuvaa vihapostia, voi siihen suhtautua ihan ilmaisena viihteenä. Minä saan vihapostia koko ajan ja useasta eri suunnasta. Aukaisin Facebookin muut-laatikon ja katsoin, mitä timantteja sinne tällä viikolla oli ilmaantunut. Oli varsin hauskaa, että sain eri ihmisiltä täysin päinvastaisia syytöksiä: muslimi haukkui minua natsiksi, amerikkalainen oikeistolainen haukkui minut muslimin puolustamisesta tietyssä keskustelussa. Musta amerikkalaismies haukkui minut rasistiksi ja valkoihoinen mies uskoi minulla olevan "viidakkokuume" ja povasi minulle mustien tekemää joukkoraiskausta. Yksi viesteistä sai minut repeämään kehottamalla minua menemään leikkimään liikenteen sekaan.

Hauskaa vihapostia viime viikolta. Enemmän kuin ironinen natsikortti palestiinalaiselta,
rasistikortti, raiskaustoiveita rasistilta, toive että menen leikkimään liikenteen sekaan.
Jokainen viesti sisältää sanan  bitch,  narttu. Mukavaa, että huomasivat!


Veronikan ja Suvin vihapostissa ei juuri tätä vakavampaa sisältöä ollut. He voisivat toimia kuin aikuiset naiset: nauraa hölmöille vihapostittajille ja jatkaa matkaa. Kuitenkin he valitsevat lapsellisen uhrin leikkimisen ja kitinän.

Minä arvostan sananvapautta suuresti ja siihen sisältyy muiden oikeus lähettää minulle vihapostia lain rajoissa. Tiedon vapaa välittäminen ja vastaanottaminen ovat minulle paljon tärkeämpiä kuin positiivisen haliboksin luominen sosiaaliseen mediaan. Jos ei kestä vihapostia, kannattaa joko pysyä poissa netistä tai luoda tiukasti salattu profiili, jolla osallistuu vain suljettujen ryhmien moderoituihin keskusteluihin. 

Tämä on päätös, jonka jokainen voi omalta osaltaan tehdä. Koen erityisen inhottavaksi sen, että tätä kitinää ylläpitävät usein feministit: "vahvat, itsenäiset naiset" jotka saavat post-traumaattisen stressireaktion jos joku sanoo netissä heidän olevan perseestä ja yrittävät luoda oman turvatilansa muiden vapautta rajoittamalla. Nämä valittajat antavat kaikista naisista huonon kuvan. Me kaikki emme ole herkkiä ressukoita, jotka eivät kestä suodattamatonta todellisuutta. Valitukseen usein myös liittyy seksismisyyttelyä, kuin pahat, valkoiset miehet eivät netissä muuta tekisikään kuin raiskausuhkauksia lähettäisivät. Tosiasiassa miehet kohtaavat lähes kaikkia nettihäirinnän tyyppejä enemmän kuin naiset. Poikkeuksen muodostavat vain stalkkaus ja seksuaalinen häirintä, jotka muodostavat vain pienen osan kaikesta nettihäirinnästä.

Pew:n tutkimus nettihäirinnästä. Miehet kohtaavat naisia enemmän häirintää.


Uhkaukset ovat vakava asia ja niihin tulisi kohteen reagoida välittömästi, mutta lain rajoissa pysyvästä vihapostista valittaminen on muiden sananvapaudesta valittamista. Tässä noudattaisin sanontaa "En välttämättä pidä siitä, mitä sanot mutta menen hautaani puolustaen oikeuttasi sanoa se." En pidä vihapostien sisällöstä, en koe sitä rakentavaksi tai millään tavoin järkeväksi toiminnaksi, mutta puolustan myös itselleni vihapostia lähettävien oikeutta tehdä niin.
                                            Kasvakaa aikuisiksi, tytöt.

Lähde Pew:n tutkimukseen: http://www.pewinternet.org/2014/10/22/online-harassment/