Maltillisten muslimien enemmistö on myytti

Alan Salehzadeh

Alan Salehzadehista voisi sanoa, että hän on islamin ja maahanmuuton suhteen oikeilla jäljillä muttei uskalla viedä päätelmiään niiden loogiseen päätepisteeseen.  Hän ymmärtää tietyt uhat ja realiteetit, mutta yrittää sovittaa ne monikulturismin viitekehykseen. Uskallusta tässä kaiketi rajoittaa poliittinen korrektius, tuomitsemisen pelko ja ehkä jopa eräänlainen identiteetillinen ongelma: Alan on iranilaistaustainen maahanmuuttaja, joten antaako hän aseita itseäänkin vastaan, mikäli sanoo kaunistelemattoman totuuden? Vaikka vastaus on varsin luotettava ei, on huoli tunnetasolla ymmärrettävä.

Tapa olla osin järkevä ja osin poliittisen korrektiuden nimissä kompromisseja tekevä voi tosin olla myös eräänlainen strategia, jonka takana on toive siitä, että ehkäpä islamia myötäilevät monikulturistit kuuntelevat helpommin näkemyksiä, joiden mukana heitetään muutama luu heidänkin aatteelleen. Se ei ikävä kyllä toimi. Pienikin aatteellinen eriäväisyys riittää harhaoppiseksi leimaamiseen vasemmiston keskuudessa, joten kultaista keskitietä ei heille ole olemassakaan eikä sellaisella auta yrittää taiteilla eteenpäin.

Uusimmassa Iltalehden blogissaan Salehzadeh kirjoittaa näin: 

Länsimaat ovat antaneet uusille tulijoille runsaasti mahdollisuuksia integroitua ja tarjonneet mahdollisuuksiensa mukaan heidän tarpeisiinsa räätälöityjä palveluita. Tästä kaikesta maltilliset muslimit ovat olleet kiitollisia, ja he ovatkin pääsääntöisesti hyvin integroituneet uusiin kotimaihinsa.

Eivätkä ole. Se on täysin ilmeistä. Jokaisessa Euroopan maassa, joka muslimeja on merkittävämmin vastaanottanut, on muodostunut rinnakkaisia yhteiskuntia. Tulijat pysyttelevät omiensa seurassa omien tapojensa mukaan eläen. Vaikuttaa, että Salehzadeh katsoo asiaa yksinomaan islamilaisen terrorismin näkökulmasta, jolloin rima integraatiolle lasketaan äärimmäisen alas.

Kristittyä ei yhteiskunnassamme katsota maltilliseksi vaan konservatiiviksi tai jopa fundamentalistiksi, mikäli hän ei kannata homoliittoja tai aborttioikeutta. Muslimeille maltillisuuden ja yhteiskuntaan sopeutumisen normi on matalin mahdollinen: jos et räjähdä, olet maltillinen ja hyvin integroitunut.

Tämän standardin mukaan katsoen myös sivuutetaan kaikki muut muslimien integraatio-ongelmat. Eivät ne ole jihadistit tai islamistit, jotka Suomessa raiskaavat huimalla tiheydellä, ryöstelevät tai pahoinpitelevät ihmisiä kaduilla ja pyrkivät parhaansa mukaan jekuttamaan valtioltamme turvapaikan ja kela-goldin. He ovat pitkälti tavallisia muslimeja, jotka eivät uskontoonsa sen kummemmalla kiihkolla suhtaudu, eikä heidän tekojaan yleensä motivoi islam, ellei käsitettä laajenneta epäsuoraan vaikutukseen eli siihen, että islamilaisessa kulttuurissa kasvanutta ei koskaan ole kannustettu länsimaisia vääräuskoisia tai heidän lakejaan kunnioittamaan.

Teinitytön murhannut Ramin Azimi. Salehzadehin käyttämästä radikalismin näkökulmasta hän on maltillinen ja hyvin integroitunut, koska ei kaiketi ole fundamentalistimuslimi tai tee terrori-iskuja islamin nimissä.

Alan jatkaa:

Sitten on pieni ryhmä fundamentaalisia muslimeita, jotka vaativat itselleen erikoiskohtelua uskontonsa nimissä. He ovat pieni, mutta äänekäs joukko. Ikävää on, että tämä ryhmä esiintyy mukamas “kaikkien muslimien äänitorvena”, vaikka heidän takanaan on vain murto-osa islamilaistaustaisista maahanmuuttajista.

Tuossa on niin paljon pielessä, että on vaikea keksiä, mistä aloittaa. Ensinnäkin fundamentalistit eivät muslimien keskuudessa ole pieni ryhmä. Tsekkiläisen ajatuspajan tutkimuksen mukaan 44% Euroopan muslimeista on fundamentalisteja. Se on täysin ymmärrettävä luku. Pew Researchin tutkimukset muslimien asenteista kotimaassaan osoittaa erittäin suosituiksi näkemykset, jotka ovat tyypillisiä fundamentalistien näkemyksiä: sharian kannatuksen viralliseksi laiksi, vastustus naisten tai seksuaalivähemmistöjen oikeuksille sekä usko siihen, että uskonnon pitäisi vaikuttaa myös poliittiseen toimintaan. Eivät ne näkemykset tulliin jää Eurooppaan siirtyessä.

Erityiskohtelua vaativat eivät myöskään ole pieni ryhmä. Halal-lihaa, rukousaikojen myötäilyä, erillisiä uimavuoroja, työnantajien sallimia poikkeuksia pukukoodiin huivien vuoksi yms. odotetaan varsin laajalti. Ei siis voida sanoa, että pieni ryhmä esiintyisi kaikkien äänitorvena, ja jos esiintyisi, miten se edes onnistuisi ilman hiljaista hyväksyntää enemmistöltä?

Länsimaiden kannattaa tukea maltillisten muslimien integroitumista ja samalla antaa sharia-lainsäädännöstä haaveileville mahdollisuus palata kotimaahansa tai muuhun islamilaiseen maahan. 

Ajatus on käytännössä mahdoton, koska ei ole mitään maltillisten enemmistöä ja fundamentalistien pientä ääripäätä. Uskonto ei toimi niin. On spektri, jonka toisessa päässä ovat jihadistit, toisessa sekularistit, ja muslimit asettuvat eri kohtiin spektriä. Euroopan muslimeista em. tutkimusten pohjalta noin puolet asettuu vahvasti fundamentalistiselle puolelle spektriä, puolet sekularistiselle. Koska ei voida tehdä tarkkaa jakoa ääripään ja maltillisten välillä, on mahdoton tukea toisen ryhmän integraatiota ja lähettää toinen kotiin.

Hyvä esimerkki rajojen häilyvyydestä näkyi dokumentissa Sharialakia Tanskassa. Kaikkien musliminaapurustojen moskeijoiden imaamit edustivat erittäin fundamentalistista, Tanskan lakien voiman kiistävää islamia. Tuskin kaikki naapurustoissa asuvat, moskeijoissa käyvät ihmiset ovat yhtä fundamentalistisia, mutta he itse sallivat valta-aseman imaameille. Jos suomalainen kirkko joutuu kohun silmään väärinkäytösten vuoksi, väki kaikkoaa. Jos ei kaikkoa, tulkitaan jäsenten hyväksyvän kohua aiheuttaneen asian. Riippumatta siitä, mille spektrin kohdalle kukanenkin muslimi yhteisössä asettuu, he jatkavat fundamentalistien kunnioittamista johtohahmoina.

Kirjoituksen lopussa Alan heittää kommentin, johon perustuu ajatukseni siitä, että hänen oma identiteettinsä maahanmuuttajana estää häntä hyväksymästä koko totuutta islamin ja maahanmuuton ongelmista.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole ruokkia rasisteja, jotka suhtautuvat kaikkiin ulkomaalaisiin vihamielisesti. Moni kantaväestöön kuuluva “rasisti” on itse syrjäytynyt eikä välttämättä edes osallistu yhteiskunnan rakentamiseen.

Miten "rasistien" syrjäytyneisyys liittyy mihinkään? Oletetaan, että joku on äärimmäisen syrjäytynyt, rasistinen sosiaalipummi ja maksaa suomalaiselle yhteiskunnalle miljoonan vuodessa. Miten se vaikuttaa niiden asioiden totuudenmukaisuuteen, mitä hän sanoo maahanmuutosta tai islamista? Muuttuuko kehitysmaamaahanmuutto ihmeesti taloudellisesti ja sosiaalisesti kestäväksi, jos löydämme jostain sossupummirasistin, joka maksaa yhteiskunnalle huimia summia? Henkilön ominaisuuksilla ei ole mitään tekemistä hänen argumenttiensa laadun kanssa.

Alan myös osoittaa itsekästä pelkoa, jonka voisi muotoilla: En sano totuutta, koska se voisi olla minulle haitallista. On parempi pitää yllä kaltaisilleni positiivista ilmapiiriä, vaikka se olisikin valheellista.

Eli huoli hänen omasta asemastaan ajaa ohi huolen suomalaisesta yhteiskunnasta, minkä vuoksi hän leimaa kantaväestöön kuuluvia rasisteiksi ja toistelee papukaijamaisesti myyttejä maltillisten muslimien enemmistöstä ja hienosta integraatiosta. Tässä on syy sille, miksi niin monet maahanmuuttajataustaiset asettuvat monikulturistien puolelle: he ajattelevat omaa etuaan, eivät suomalaisia ja Suomea. 

Komediaa Iltalehden, Timosen, Auvisen ja Askarin tyyliin

Sunnuntai-iltana Iltalehti julkaisi parikin räväkkää artikkelia maahanmuuttajanaisen pahoinpitelystä Itäkeskuksessa: järkyttävä raskaana olevan naisen pahoinpitely, huivitkin menivät säpäleiksi ja varpaaseen sattuu.

Samana iltana julkaistut video tilanteesta paljastivat totuuden: Itis-mielenosoituksessa megafonin kanssa kuvaajia ja poliisia häiriköinyt Maryam Askar oli yrittänyt hipsiä keppihevosia kantaneiden kavereidensa kanssa toisten mielenosoittajien puolelle. Koska poliisi pitää joukot erillään toisistaan, he estivät naisten suunnitelmat, jolloin naiset hätävaleeksi keksaisivat, että heidän on muka asioitava mielenosoittajien takana olevassa liiketilassa.

Maryam esitti perättömiä pahoinpitelyväitteitä jo edellisessä Itis-miekkarissa, mutta tajusi silloin sentään olla tekemättä rikosilmoitusta, koska tiesi tilanteen jääneen nauhalle. Suomi Ensin -väki asettui naisten eteen ja samalla SE huusi poliisia paikalle. Maryam ryhtyi tönimään eteensä asettuneita miehiä, ja poliisi tuli lähes saman tien paikalle ja ohjasi naiset liikkeeseen. Siinäpä se. Kauhea pahoinpitely.

Valtakunnanvalehtelija Saku Timonen yritti väittää, että Youtube-videoilla näkynyt tilanne ei muka olisi ollut sama pahoinpitely, kun mitä poliisit tutkivat. Niin kovasti hän haluaisi uskoa raskaana olevan naisen tulleen hakatuksi. Molemmissa oli sama tapahtumapaikka, rikosilmoituksen tekijä oli Maryam Askar ja videoiden julki tultua nainen perui vaateensa ilmoituksen suhteen, joten poliisi ei enää epäile rikosta. Poliisin mukaan naisen kuvaus teosta ei pitänyt paikkaansa. Niin nopeasti kauhea vihateko lässähti. Mitään ei tapahtunut, vaikka Timonen yrittää loppuun saakka valehdella.

Meno repesi farssiksi Twitterissä samana iltana. Koulupihan kova anarkisti Suvi Auvinen mankui poliisin aka. vihollisen kyvyttömyyttä rajoittaa kokoontumisvapautta. Voisiko joku lähettää Suville jonkinlaisen anarkismin alkeet -oppaan, jotta hän hoksaisi, ettei hän mikään anarkisti ole vaan ihan tavallinen autoritäärinen vassari, joka haluaa vapautta vain samaa mieltä oleville? Lopuksi Suvi vielä uhkaili poliisin edustajaa blokkauksella, koska tämä erehtyi käyttämään heille molemmille suotua foorumia oikomalla Auvisen väitteitä.

 Ylikomisario Huhtela totesi, että mielenosoituksen estäminen on vielä mahdotonta. Tietääkö Huhtela jotain, mitä me emme tiedä vai haaveileeko muuten vaan poliisivaltiosta?

Hupia riitti sen jälkeenkin, kun Iltalehden Mari Pudas työnsi lusikkansa soppaan. Hän sanoi, että tällaisten rikosten selvittäminen on tahdosta kiinni, ei keinoista. Hän siis varsin suoraan vihjasi, että poliisi tieten tahtoen katsoisi sivusta naisen vakavaa pahoinpitelyä ja suojelisi tekijöitä vastuulta. Aika rankka syytös.

No, poliisista ei tällaistakaan purematta nielty ja ylikomisario Huhtela osoitti erinomaista huumorin- ja ajoituksen tajua:

Poliisi linkkasi keskusteluun videon tilanteesta kysyen Putaalta, onko kyseessä sama "pahoinpitely" kuin Iltalehden jutussaan kuvaama. Sama tilannehan se tietenkin oli, vaikkei sitä Iltalehden kuvauksen perusteella olisi tunnustanut, mutta Pudas kieltäytyi katsomasta videota sillä näennäisellä syyllä, että sen nimessä oli sana matu. Suurta tutkivaa journalistia ei noin kireäpipoisesta ja herkkänahkaisesta kyllä tule: tiedon pitää Putaalle olla paketoitu mukavaan, sisäsiistiin pakettiin, että hän edes sen suostuu katsomaan.

Kaikesta päätellen Iltalehdessä tiedettiin harvinaisen hyvin, kuinka pahasti artikkelit rikkoivat journalin ohjeen vaatimuksia faktojen tarkistamisesta, koska poikkeuksellisesti juttujen alla ei ollut toimittajan nimeä, vain "IL:n työryhmä". Näin kirjoittaja voi helposti vapautua henkilökohtaisesta vastuusta ja piiloutua vastaavan toimittajan taakse.

Kysyin Putaalta, mitä mieltä hän on moisesta kirjoittajan nimen salaamisesta. Hän käski minun kysyä hänen mielipidettään päätoimittajalta. Liekö hänen lempiruokaansakin pitäisi kysyä päätoimittajalta. Tällaisina hetkinä olen erityisen iloinen etten ole valtamedian toimittaja tai minkään päätoimittajan tahtoon sitoutettu. Ainakaan en löydä itseäni tilanteista, joissa joutuisin puolustamaan selvästi epäeettistä toimintaa vain siksi, että saman talon väki on sen takana. Tinkimättömyys on ylellisyyttä.

Ja kuten ostoskanavalla sanotaan, eikä siinäkään vielä kaikki. Maryam Askar oli Ilja Janitskinin kysyessä kiistänyt olleensa tapauksen nainen, vaikka henkilöydestä ei valtavasti epäilyksen varaa jäänyt. Askar panikoi nimensä paljastumista ja pyysi Janitskinia poistamaan kommentteja, joissa hänet nimettiin tapauksen naiseksi. Yrittipä vielä sokeroida vetoomuksensa kiusallisilla flirttailuvideoilla Janitskinille ja tissivaon vilauttamisella, mutta Janitskin ei vakuuttunut.

Suuret kiitokset Iltalehdelle, Auviselle, Timoselle, Helsingin poliisille sekä Askarille sunnuntai-illan viihteestä.

Ajoittain hävettää olla nainen

"Jos reitesi koskettavat, olet askeleen lähempänä merenneitoa, joten
kuka on oikeasti voittaja," kyselevät aikuiset naiset somessa.

Mm. Iltalehti ja Helsingin Sanomat kirjoittavat intoa puhkuen uudesta "sometrendistä", merenneitoreisistä. Eräs ulkonäköpakkomielteen muoto nimittäin on nk. reisivako, eli tavoite siitä, etteivät reidet kosketa lainkaan toisiinsa naisen seistessä. Tähän villitykseen on sitten vastattu lapsellisilla kuvilla "merenneitoreisistä", eli ihan normaalin naisen reisistä, jotka koskevat toisiinsa ja tietyllä tapaa katsoen muistuttavat muodoltaan merenneidon pyrstöä.

Hesarin pissis hehkuttaa, kuinka ihkua on, että meemejä kuvitetaan Disneyn merenneito Arielilla, joka toimittajan mielestä ei muuten ole alkuunkaan voimauttava, koska hän on hoikka ja vähäpukeinen (onko joku sitten nähnyt paljonkin ylipainoisia, säkkeihin puettuja kaloja?). Näin taas Iltalehden  Malla Murtomäki kommentoi väitettyä trendiä:

"Merenneitoreidet ovat kekseliäs tapa kritisoida älyttömiä laihdutusilmiöitä ja vahvistaa naisen vartaloon liittyvää positiivisuuden sanomaa. Miten on, löytyykö sinulta pyrstö?"

Murtomäki ei tietenkään ole uusi tässä pseudofeminismissä. Kirjoitin Facebook-seinälläni hänen hurskastelustaan tapauksessa, jossa malli oli ottanut pilkantekomielessä kuvan ylipainoisesta naisesta kuntosalin pukuhuoneessa ja jakoi sen Snapchatissä. Murtomäki ei huomioinut sitä lainkaan, että kuvassa näkyvä nainen olisi säästynyt julkiselta nöyryytykseltä elleivät Murtomäen kaltaiset toimittajat olisivat niin kovasti hinkuneet päästä kirjoittamaan mehevää juttua asiasta.

Snapchat-viesti olisi jäänyt vain hyvin pienen piirin tietoisuuteen, mutta Murtomäen ja muiden toimittajien juttujen vuoksi kaikki tietävät hakea alkuperäistä kuvaa Googlesta. Hänen toimintansa oli siis uhrin kannalta aivan yhtä inhottavaa ja vahingollista kuin kuvan ottajankin, koska hän saattoi uhrin häpeän viiden miljoonan suomalaisen silmiin.

Murtomäki on myös feminismin, voimaantumisen ja sisterhoodin kannalla päivästä ja mielialasta riippuen. Hän on kirjoittanut juttuja, joissa häpeämättä pilkataan julkkisnaisten pieleen menneitä kauneusleikkauksia tai arvostellaan muiden naisten meikkaustapoja ja kuitenkin päivitteli, että on se kamalaa, miten julmia naiset ovat toisiaan kohtaan, kun hän kirjoitti pukuhuonekuvan ottaneesta mallista.

"Pitäkää reisivakonne, minulla on merenneitoreidet," sanoo kuva, mutta todellinen timantti on naisen kommentti:
"Rakastan tätä!!! Reiteni ovat aina olleet pahin ongelmani. Olen todella päärynävartaloinen, mutta se vain tarkoittaa, että olen askeleen lähempänä merenneitona olemista!"
Täytyy sanoa, että onnekas on hän, jonka pahin ongelma on reisivaon puute.

Mutta palataanpa niihin merenneitoreisiin. Kyseessä on yksi niistä ilmiöistä, jotka saavat minut häpeämään sukupuoltani. Perusteluni ovat nämä:

1. Kyseessä ei ole mikään vallankumouksellinen vapautuminen ulkonäköpaineista, vain hieman erilainen pakkomielteisyyden muoto. On täysin epäolennaista twiittailetko reisistäsi siksi, että haluat reisivaon, vai siksi, että ylpeilet paksuilla reisilläsi. Olet joka tapauksessa itsekeskeinen, ulkonäköpakkomielteen riivaama omista reisistäsi twiittailija. Miksi kenelläkään muulla kiinnostaisi kuulla yhtään mitään reisiesi tilasta?

2. Merenneitoreidet ja muu kehopositiivisuus on lapsellista ja infantilisoivaa. Ymmärtäisin ehkä hieman paremmin, jos alla näkyvän kuvan kaltaisia jakaisivat 9-vuotiaat, mutta nämä ovat aikuisia naisia, jotka kaikella vakavuudella lässyttävät merenneidolta näyttämiseltä somessa. Mitä voimaannuttavaa on siinä, että on niin epäkypsä ja lapsellinen ihminen, että omissa nahoissa selviämiseen vaaditaan Disney-prinsessoihin perustuvaa kannustuspuhetta ja muiden naisten naurettavia kuvia merenneitotrikoissa?

Tämä ei tietenkään ole ainoa osoitus infantilisoivasta feminismistä: myös aiemmin Nyt-liitteen käsittelemä Rosa Meriläisen ja Saara Särmän rohkaisukirja aikuisille naisille elämästä selviämiseen menee aivan samaan kategoriaan. Jos jokin sanavalinta pitäisi keksiä naiselle, joka tarvitsee merenneitomeemejä ja kannustavia elämänoppaita, voimaantunut ei todellakaan ole se.

Jos nämä toimittajat todella haluaisivat osoittaa jonkinasteista kypsyyttä ja voimaantumista, ensi töikseen he voisivat lopettaa pakkomielteisen kirjoittelun reisistä, meikkauksesta ja muusta epäolennaisesta. Miehet vaikuttavat selviävän elämästä aivan hyvin ilman moisia typeryyksiä. Miksi naiset tarvitsevat tällaista?

Valeuutinen Iltalehden tyyliin

Heti otsikossa on suuria virheitä sekä sisällössä että kirjoituksessa. Hyvin lähtee homma käyntiin!

 Iltalehden Katriina Mäkelä näyttää höpöuutisoinnin mallia otsikolla Kölnin uudenvuoden yön ahdistelujuttu-vain kolme pidätetyistä pakolaisia! Otsikko on läpeensä virheellinen. IL:n lähde, The Independent ei väitä, että vain kolme epäillyistä olisi pakolaisia vaan viimeaikaisia pakolaisia. Loputkin tekijät olivat pääosin tunisialaisia, marokkolaisia ja algerialaisia eli varmasti pakolaisia, tuskin työluvalla maahan tulleita. Independent viittaa lähteenä Die Weltin  artikkeliin, jossa itse asiassa sanotaan epäiltyjä olevan 59 (ei 58) ja pidätettyjä 13 (ei 58).

Koko otsikon ydin on ajatus, jota kutsun nimellä taikamuslimijatkumo. Idea on se, että tällä hetkellä tulevat pakolaiset ovat aina hyviä ihmisiä: taikamuslimeita, jotka eivät usko mihinkään muslimien valtanäkemyksiin, eivätkä tee rikoksia. Tämänhetkisten maahantulijoiden tekemisiä vähätellään, jotta heidän maahan ottamisensa saataisiin oikeutetuksi. Samalla unohdetaan se, että sanottiinhan niistä aiemmin maahan tulleista pakolaisista aivan samaa. Mutta väliäkö tuolla. Ne, joita nyt tulee, ne on kuule lainkuuliaista väkeä, ne!

 Eli Iltiksen otsikko on naurettava. Sen kuuluisi mennä: "Epäillyistä 56 pakolaisia, 3 turvapaikanhakijoita!" Mäkelä myös tekee valeuutisoinnin amatöörivirheen lykkäämällä uskottavuutta syövän kirjoitusvirheen heti otsikkoon. Uuudenvuodenyö on yhdyssana.

Jutun alkuperäinen versio väitti, että Kölnin tekoja ei oltu suunniteltu etukäteen, mikä on täysin ristiriidassa muun tiedotuksen kanssa. The Independent kyllä väitti, ettei tekoja olisi suunniteltu, mutta he sentään tunnustivat, että tekijöitä oli kutsuttu paikalle sosiaalisen median kautta. IL jätti seikan pois alkuperäisestä jutusta ja taipui korjaamaan tuon yhden asian vasta, kun MV-lehden Ilja Janitskin julkaisi vinkkini pohjalta aiheesta artikkelin .

IL:n ja The Independentin artikkelit haisivat ja kauas: kumpikaan ei siteerannut Kölnin poliisin lausuntoja suoraan, he epäilyttävästi muotoilivat sitaatit omin sanoin. The Express oli julkaissut suorat lainaukset poliisilta, ja ne eivät olleet sitä, mitä IL ja The Independent väittävät. Poliisi sanoi, että teot olivat sosiaalisessa mediassa organisoituja, mutta tekojen takana ei ollut varsinaisia rikollisorganisaatioita, vaan tavallisia maahantulijoita.  Paikalla oli muslimimiehiä Ranskasta ja Belgiasta saakka; eivät he sinne olisi tilanteen jo alettua ehtineet. Yksi Kölnissä pidätetyistä ulkomaalaisista päätyi poliisin ampumaksi kun yritti terrori-iskua pommiliivin kanssa pariisilaiselle poliisiasemalle. Yhdeltä paikalle tulleelta mieheltä Kölnin poliisi löysi reissua varten tehdyn lunttilapun, jossa oli lauseita, kuten Haluan naida ja Tapan sinut, saksaksi ja arabiaksi. Tuskin hän työnhakuun oli lapun voimalla lähdössä.

Artikkelin lopussa päästäänkin tärkeimpään vaiheeseen höpöuutisoinnissa, eli valkopesuun ja jutun moraaliseen tasapainotukseen valkoisten demonisoinnilla : kauhistellaan Pegidaa ja rasisteja, jotta saadaan eurooppalaiset heitettyä bussin alle muslimien mukana. Mäkelä on niin monikultturismin kierouttama, että näkee Pegidan  rauhalliset mielenosoitukset suurempana pahana kuin yli 1000 rikosilmoitusta, joista 436 koskee seksuaalirikoksia. Rasistien polttopulloiskut taas eivät juttuun liity mitenkään, mutta niillä lopetetaan juttu, jotta lukijalle jäisi oikea maku suuhun: pakolainen hyvä, eurooppalainen paha. Älkää katsoko muslimeiden kammottavuuksia, katsokaa ideologisesti harhaoppisia valkoisia

Klikkaa, niin kuva aukeaa suurempana.

No miten meni, Katriina, noin niinku omasta mielestä?