Filosofi Stephan Molyneux on kehittänyt terävän analyysin sille, miksi suvaitsija on sellainen kuin on: hänellä on addiktio. Otan tässä tuon Molyneux'n ydinajatuksen suvaitsemisesta riippuvuutena, jonka selitän ja jota laajennan omin päätelmin.
Kaikki tietävät, että hyvän tekemisestä tulee hyvä mieli. Ihmiset kertovat osallistuvansa hyväntekeväisyystoimintaan, koska saavat siitä itse iloa. Auttamisesta koettu jalomielisyys aiheuttaa aivoissa endorfiinin ja dopamiinin ryöpyn, joka tuo hyvänolon tunteen. Juuri sama aivokemiallinen tapahtuma on kaikkien addiktioiden takana. Alkoholisti tai narkomaani kokee samanlaisen aivokemiallisen reaktion päihdettä nauttiessaan, ja lopulta tottuu tähän muuntuneeseen aivokemialliseen tilaan niin paljon, ettei pärjää ilman sitä, ja kyseisen palkkion saamisesta tulee kaikki kaikessa.
Tämä aivokemiallisen palkkion hakeminen ei ole ainoa asia, joka tekee yltiöpäisestä suvaitsemisesta sairaalloista; myös suvaitsevaiston käytös on tyypillistä addiktin käytöstä. Monikultturismiin uskovat toimittajat eivät halua raportoida negatiivisia uutisia pakolaisista vaan mieluummin jättävät ne huomiotta tai kiistävät niiden olemassaolon. Mukamas rasisminvastaiset rasmuslaiset haukkuvat raiskausten uhreja huoriksi ja valehtelijoiksi, bloggaaja Saku Timonen vaatii ahdistelluille tytöille oikeudellisia seurauksia rikosilmoituksen tekemisestä, ja Kyllikin Siskojen vetäjä Katja Hietala yritti viimeiseen asti leikkiä, että pikkupojan ryöstö Torniossa ei ollut totta.
Jos näytät ikäviä tosiasioita monikultturistille, hän menee puolustuskannalle ja suuttuu, eli toimii juuri kuin mikä tahansa addikti. Jos jollain on vaikkapa alkoholiongelma, ei hän halua, että hänelle näytetään hänen addiktionsa negatiivisia seurauksia. Ei hän halua nähdä, miten on laiminlyönyt lapsiaan, tai vaikkapa paksua nippua laskuja, joka on kertynyt kun arkiasioita ei ole hoidettu. Addikti menee puolustuskannalle jos hänet pakotetaan kohtaamaan käytöksensä seuraukset ja pyrkii vähättelemään ja pakenemaan haittoja, juuri kuin suvaitsevaisto. Ikävien seurausten näkeminen tekee vaikeammaksi saada "auttamisesta" tulevaa säväriä: se jää kalvamaan mieleen, eikä omaa auttamista pysty kokemaan yhtä tärkeäksi ja hienoksi, jos joku näyttää todisteita siitä, että auttamisesi tuottaa tuhoa.
Kuten muutkin riippuvuuden ohjaamat sairaalloiset käytösmallit, on monikultturismikin itsekästä toimintaa. Monikultturisti ei välitä kärsimyksestä, jota hän tuottaa. Vain säväreillä on väliä. Suomessa sadat naiset ovat tulleet turvapaikanhakijoiden ahdistelemiksi, ilmoitettuja, turvapaikanhakijan tekemiksi tunnistettuja raiskauksia on ollut 25, ja niiden päälle on vielä valtava määrä omaisuus- ja väkivaltarikoksia. Suvaitsija ei halua ajatella näitä uhreja, koska riippuvuus sekoittaa hänen tunne-elämänsä. Suvaitsija ei kykene tuntemaan myötätuntoa rikosten uhreja kohtaan, koska hänen hyvänolontunteensa on kiinni ajatuksessa, että hänen auttamisensa kohde on viaton hädänalainen. Vain riippuvuuden kohde tuottaa enää mielihyvää.
Samoin kuin muut riippuvaiset, suvaitsijat yrittävät saada ympäristön edesauttamaan käytöstään. Huumeidenkäyttäjä ruinaa rahaa perheeltä, aineita kavereilta ja pysyy ruoassa vanhempien ja sossun avulla. Hän tietää itsekin riippuvuuden olevan pahasta mutta ei siitä pysty ravistautumaan irti. Suvaitsija vaatii yhteiskunnalta ja kanssaihmisiltään oman addiktionsa mahdollistamista: pakolaisten vastaanottoa ja rahan syytämistä heidän elättämiseensä. Jos narkomaanin vanhempi sanoo, että nyt menee rahahanat kiinni, jos et mene katkolle, on riippuvaisen ensireaktio suuttumus ja kiukuttelu. Niin reagoi myös suvaitsija, jos hänelle sanotaan, että ei pidä enää antaa resursseja maahanmuuttoon tai ottaa uusia pakolaisia. Hän suuttuu, koska riippuvaiset tyypillisesti eivät kykene maksamaan oman riippuvuutensa hintaa. Samoin kuin päihdeongelmainen siivettää hyväntahtoisilla vanhemmilla, suvaitsija siivettää hyväntahtoisella valtiolla.
Monikultturismi-addiktiosta toivutaan samoin kuin mistä tahansa muustakin riippuvuudesta: joko riippuvaisen myötätunto ja rakkaus hänen riippuvuudestaan kärsiviä kohtaan käy ylitsekäymättömäksi, ja hän toteaa ainoaksi vaihtoehdoksi kunnostautumisen. Tietyt suvaitsijat heräävät, kun lähipiiri alkaa kärsiä toiminnasta, vaikkapa oma perheenjäsen joutuu rikoksen uhriksi. Toinen tapa on kivipohjaan osuminen eli tilanne, josta on vain suunta ylöspäin. Näin käy, kun oma riippuvuus tulee itselle liian kalliiksi ja seuraukset tekevät elämästä sietämätöntä. Päihdeongelmaiselle tällainen osuma voi olla vaikkapa vankilaan tai kodittomaksi joutuminen, suvaitsijalle vaikkapa autettavien todellisen luonteen omakohtainen kokeminen.
Samoin kuin emme kokisi moraalisesti oikeana mahdollistaa päihde- tai peliriippuvaisen itsetuhoa, meidän ei tule mahdollistaa suvaitsijoiden tuottamaa laajamittaista tuhoa. Sairaalloisesti käyttäytyvien ei tule olla päätöksentekoasemassa, vaan holhouksen alla siihen saakka, että saavat ongelmansa kuriin. Heillä ei ole oikeutta romuttaa meidän ja tulevien sukupolvien yhteiskuntaa itsekkään riippuvuutensa ruokkimiseksi.
maanantai 15. helmikuuta 2016
Valeuutinen Iltalehden tyyliin
 |
| Heti otsikossa on suuria virheitä sekä sisällössä että kirjoituksessa. Hyvin lähtee homma käyntiin! |
Iltalehden Katriina Mäkelä näyttää höpöuutisoinnin mallia otsikolla Kölnin uudenvuoden yön ahdistelujuttu-vain kolme pidätetyistä pakolaisia! Otsikko on läpeensä virheellinen. IL:n lähde, The Independent ei väitä, että vain kolme epäillyistä olisi pakolaisia vaan viimeaikaisia pakolaisia. Loputkin tekijät olivat pääosin tunisialaisia, marokkolaisia ja algerialaisia eli varmasti pakolaisia, tuskin työluvalla maahan tulleita. Independent viittaa lähteenä Die Weltin artikkeliin, jossa itse asiassa sanotaan epäiltyjä olevan 59 (ei 58) ja pidätettyjä 13 (ei 58).
Koko otsikon ydin on ajatus, jota kutsun nimellä taikamuslimijatkumo. Idea on se, että tällä hetkellä tulevat pakolaiset ovat aina hyviä ihmisiä: taikamuslimeita, jotka eivät usko mihinkään muslimien valtanäkemyksiin, eivätkä tee rikoksia. Tämänhetkisten maahantulijoiden tekemisiä vähätellään, jotta heidän maahan ottamisensa saataisiin oikeutetuksi. Samalla unohdetaan se, että sanottiinhan niistä aiemmin maahan tulleista pakolaisista aivan samaa. Mutta väliäkö tuolla. Ne, joita nyt tulee, ne on kuule lainkuuliaista väkeä, ne!
Eli Iltiksen otsikko on naurettava. Sen kuuluisi mennä: "Epäillyistä 56 pakolaisia, 3 turvapaikanhakijoita!" Mäkelä myös tekee valeuutisoinnin amatöörivirheen lykkäämällä uskottavuutta syövän kirjoitusvirheen heti otsikkoon. Uuudenvuodenyö on yhdyssana.
Jutun alkuperäinen versio väitti, että Kölnin tekoja ei oltu suunniteltu etukäteen, mikä on täysin ristiriidassa muun tiedotuksen kanssa. The Independent kyllä väitti, ettei tekoja olisi suunniteltu, mutta he sentään tunnustivat, että tekijöitä oli kutsuttu paikalle sosiaalisen median kautta. IL jätti seikan pois alkuperäisestä jutusta ja taipui korjaamaan tuon yhden asian vasta, kun MV-lehden Ilja Janitskin julkaisi vinkkini pohjalta aiheesta artikkelin .
IL:n ja The Independentin artikkelit haisivat ja kauas: kumpikaan ei siteerannut Kölnin poliisin lausuntoja suoraan, he epäilyttävästi muotoilivat sitaatit omin sanoin. The Express oli julkaissut suorat lainaukset poliisilta, ja ne eivät olleet sitä, mitä IL ja The Independent väittävät. Poliisi sanoi, että teot olivat sosiaalisessa mediassa organisoituja, mutta tekojen takana ei ollut varsinaisia rikollisorganisaatioita, vaan tavallisia maahantulijoita. Paikalla oli muslimimiehiä Ranskasta ja Belgiasta saakka; eivät he sinne olisi tilanteen jo alettua ehtineet. Yksi Kölnissä pidätetyistä ulkomaalaisista päätyi poliisin ampumaksi kun yritti terrori-iskua pommiliivin kanssa pariisilaiselle poliisiasemalle. Yhdeltä paikalle tulleelta mieheltä Kölnin poliisi löysi reissua varten tehdyn lunttilapun, jossa oli lauseita, kuten Haluan naida ja Tapan sinut, saksaksi ja arabiaksi. Tuskin hän työnhakuun oli lapun voimalla lähdössä.
Artikkelin lopussa päästäänkin tärkeimpään vaiheeseen höpöuutisoinnissa, eli valkopesuun ja jutun moraaliseen tasapainotukseen valkoisten demonisoinnilla : kauhistellaan Pegidaa ja rasisteja, jotta saadaan eurooppalaiset heitettyä bussin alle muslimien mukana. Mäkelä on niin monikultturismin kierouttama, että näkee Pegidan rauhalliset mielenosoitukset suurempana pahana kuin yli 1000 rikosilmoitusta, joista 436 koskee seksuaalirikoksia. Rasistien polttopulloiskut taas eivät juttuun liity mitenkään, mutta niillä lopetetaan juttu, jotta lukijalle jäisi oikea maku suuhun: pakolainen hyvä, eurooppalainen paha. Älkää katsoko muslimeiden kammottavuuksia, katsokaa ideologisesti harhaoppisia valkoisia
 |
| Klikkaa, niin kuva aukeaa suurempana. |
No miten meni, Katriina, noin niinku omasta mielestä?
sunnuntai 14. helmikuuta 2016
Suomen motto: Toivotaan parasta!
Jostain syystä toiveista on tullut hyväksyttävä pohja poliittisille toimille ja lainsäädännölle. Maahanmuuttopolitiikka on malliesimerkki parhaan toivomiseen pohjautuvasta politiikasta: on luotu järjestelmä, joka mahdollistaa pahimman toteutumisen ja sitten vaan toivotaan, että se ei toteudu. Suomi on rakentanut talon vuorenrinteelle ja turvallisuustoimenpiteenä pitää sormia ristissä, ettei lumivyöry tai rankkasade veisi sitä mukanaan.
Se ei ole meidän järjestelmämme, joka suojelee meitä loputtomalta maahantulijoiden vyöryltä. Maahanmuuttopolitiikka on rakennettu sen varaan, että toivotaan Suomen maantieteellisen sijainnin ja muiden valtioiden tekemän hyysäyksen suojelevan meitä sen sijaan, että luotaisiin kestävä maahanmuuttopolitiikka joka varmistaa maamme selviämisen, tapahtui ulkomailla mitä tahansa. Suomen linja on toivoa, että jossain vaiheessa köyhyys ja selkkaukset loppuvat maailmasta, tai että kehitysmaiden ihmiset yksinkertaisesti unohtavat, että kenelle vaan elatuksen ja ilmaista rahaa syytävä Suomi on olemassa.
Tulijoiden integroiminen yhteiskuntaan ei tule onnistumaan. Edes niitä, jotka ovat jo kymmenen vuotta sitten tulleet, ei olla onnistuttu integroimaan. Työllistyminen on harvinaisuus, sossun tuilla eläminen yleisin vaihtoehto ja rikollisuus rehottaa. Mutta hallitus syytää rahaa kotoutukseen ja toivoo parasta. Terrorismin uhka nousee, ovet ovat auki ISISille ja sotarikollisille, mutta hallitus toivoo, että he eivät tänne hoksaa tulla. Vaikka ovat jo hoksanneet. Tartuntatautejakin tulijoiden mukana tulee ja sen myötä valtavia terveydenhuollon kustannuksia, mutta toivotaan parasta. Toivotaan, etteivät tulijat aiheuta epidemioita Suomessa.
Talouspolitiikka ei juuri kummempaa ole. Asiantuntijoiden ennusteet SSS-hallituksen talouskuritoimien työllistävälle ja taloutta elvyttävälle vaikutukselle ovat synkeitä, mutta SSS-hallituksen linja on "ainahan sitä voi kokeilla, toivotaan parasta".Toivotaan, että joku löytää Suomen valtiolle kuuluvan lompakon, jossa on pari miljardia, ja palauttaa sen löytötavaratoimistoon. Stubb ilmeisesti sellaista ihmettä odottaa, koska uskoo, että ilman lisävelkaa on mahdollista käyttää rahaa turvapaikanhakijoihin ilman, että se on mistään muusta pois. En muuta keinoa tuon matemaattisen yhtälön ratkaisuun keksi kuin sen parin miljardin lompakon löytymisen.
Meillä on valtiovarainministeri, jonka mielestä 10% on sama kuin 90%, ja joka uskoo valtiolla olevan jossain taikaseinä, josta voidaan nostaa velatonta rahaa, joka ei ole keneltäkään pois. Meillä on valtiovarainministeri, joka ymmärtää vähemmän taloutta kuin keskimääräinen ekaluokkalainen. Lapsikin tietää, ettei voi käyttää samaa euron kolikkoa kahteen euron hintaiseen ostokseen.
Meillä on pääministeri, jonka suurin prioriteetti on mukavalta mieheltä näyttäminen. Hän mainosti luksustalon antamista turvapaikanhakijoiden käyttöön miettimättä mahdollisia seurauksia lainkaan. Nyt maahamme valuu irakilaisia, jotka kertovat kuulleensa, että Suomen pääministeri antaa kaikille talon ja rahaa. Pääministerimme on lamaantunut, eikä ryhdy toimenpiteisiin, vaikka välittömästi toteutuskelpoisia toimenpiteitä on tarjolla. Tulijoiden päivärahat voitaisiin poistaa, perheenyhdistäminen voitaisiin lopettaa tai vaatia tulijalta perheen elättämiseen riittäviä ansiotuloja, turvapaikkakriteerit voitaisiin kiristää yleiseurooppalaiselle tasolle, ja suurimmat houkutteet olisivat kerrasta poissa ilman yhdenkään sopimuksen tai perustuslain pykälän rikkomista.
Meillä on ulkoministeri, joka on selvästi sanonut, ettei häntä kansan mielipide kiinnosta. Pöhöttynyt herra, joka johtaa puoluettaan diktaattorin ottein ja tunkee päänsä pensaaseen, kun olisi aika lunastaa vaalilupauksia tukipaketeista, autoverosta tai maahanmuutosta.
Meillä on presidentti, joka osaa pitää pitkiä puheita sanomatta mitään. Niinistön puhetta juhlittiin kun luultiin, että kerrankin joku uskaltaa sanoa totuuden maahanmuutosta. Sitten alkoi selittely, ja Niinistö kiireellä kertoi, mitä kaikkea hänen puheensa EI tarkoittanut. Hän ei vaan kertaakaan sanonut, mitä se tarkoitti tai sitä, millaisia toimenpiteitä hänestä turvapaikkakriisin suhteen pitäisi tehdä. Eli presidentin linjaa maahanmuuttoon ei ole olemassakaan.
Meillä on maahanmuuttovirasto, jonka ensisijaiset prioriteetit ovat humanitäärisen maahanmuuton edistäminen ja monikulttuurisuus.
Meillä on rajavartiosto, joka toimii vastaanottokomiteana ulkomaalaisille, jotka voittavat lotossa katon pään päälle, ruoat ja taskurahat jos tajuavat sanoa asylum.
Tilanne on järkyttävä ja jokaisen tulisi olla tästä raivoissaan. Suomi on olevinaan vakavasti otettava moderni valtio mutta ei saa edes aikaan politiikkaa, joka perustuisi johonkin muuhun kuin toiveajatteluun. Suomen ja sen kansan etu on toteemipaalun pohjalla johtajiemme prioriteeteissa, jopa abstraktit ideat, kuten poliittinen korrektius, ovat meitä tärkeämpiä. Tätä ei voida hyväksyä.
Se ei ole meidän järjestelmämme, joka suojelee meitä loputtomalta maahantulijoiden vyöryltä. Maahanmuuttopolitiikka on rakennettu sen varaan, että toivotaan Suomen maantieteellisen sijainnin ja muiden valtioiden tekemän hyysäyksen suojelevan meitä sen sijaan, että luotaisiin kestävä maahanmuuttopolitiikka joka varmistaa maamme selviämisen, tapahtui ulkomailla mitä tahansa. Suomen linja on toivoa, että jossain vaiheessa köyhyys ja selkkaukset loppuvat maailmasta, tai että kehitysmaiden ihmiset yksinkertaisesti unohtavat, että kenelle vaan elatuksen ja ilmaista rahaa syytävä Suomi on olemassa.
Tulijoiden integroiminen yhteiskuntaan ei tule onnistumaan. Edes niitä, jotka ovat jo kymmenen vuotta sitten tulleet, ei olla onnistuttu integroimaan. Työllistyminen on harvinaisuus, sossun tuilla eläminen yleisin vaihtoehto ja rikollisuus rehottaa. Mutta hallitus syytää rahaa kotoutukseen ja toivoo parasta. Terrorismin uhka nousee, ovet ovat auki ISISille ja sotarikollisille, mutta hallitus toivoo, että he eivät tänne hoksaa tulla. Vaikka ovat jo hoksanneet. Tartuntatautejakin tulijoiden mukana tulee ja sen myötä valtavia terveydenhuollon kustannuksia, mutta toivotaan parasta. Toivotaan, etteivät tulijat aiheuta epidemioita Suomessa.
Talouspolitiikka ei juuri kummempaa ole. Asiantuntijoiden ennusteet SSS-hallituksen talouskuritoimien työllistävälle ja taloutta elvyttävälle vaikutukselle ovat synkeitä, mutta SSS-hallituksen linja on "ainahan sitä voi kokeilla, toivotaan parasta".Toivotaan, että joku löytää Suomen valtiolle kuuluvan lompakon, jossa on pari miljardia, ja palauttaa sen löytötavaratoimistoon. Stubb ilmeisesti sellaista ihmettä odottaa, koska uskoo, että ilman lisävelkaa on mahdollista käyttää rahaa turvapaikanhakijoihin ilman, että se on mistään muusta pois. En muuta keinoa tuon matemaattisen yhtälön ratkaisuun keksi kuin sen parin miljardin lompakon löytymisen.
Meillä on valtiovarainministeri, jonka mielestä 10% on sama kuin 90%, ja joka uskoo valtiolla olevan jossain taikaseinä, josta voidaan nostaa velatonta rahaa, joka ei ole keneltäkään pois. Meillä on valtiovarainministeri, joka ymmärtää vähemmän taloutta kuin keskimääräinen ekaluokkalainen. Lapsikin tietää, ettei voi käyttää samaa euron kolikkoa kahteen euron hintaiseen ostokseen.
Meillä on pääministeri, jonka suurin prioriteetti on mukavalta mieheltä näyttäminen. Hän mainosti luksustalon antamista turvapaikanhakijoiden käyttöön miettimättä mahdollisia seurauksia lainkaan. Nyt maahamme valuu irakilaisia, jotka kertovat kuulleensa, että Suomen pääministeri antaa kaikille talon ja rahaa. Pääministerimme on lamaantunut, eikä ryhdy toimenpiteisiin, vaikka välittömästi toteutuskelpoisia toimenpiteitä on tarjolla. Tulijoiden päivärahat voitaisiin poistaa, perheenyhdistäminen voitaisiin lopettaa tai vaatia tulijalta perheen elättämiseen riittäviä ansiotuloja, turvapaikkakriteerit voitaisiin kiristää yleiseurooppalaiselle tasolle, ja suurimmat houkutteet olisivat kerrasta poissa ilman yhdenkään sopimuksen tai perustuslain pykälän rikkomista.
Meillä on ulkoministeri, joka on selvästi sanonut, ettei häntä kansan mielipide kiinnosta. Pöhöttynyt herra, joka johtaa puoluettaan diktaattorin ottein ja tunkee päänsä pensaaseen, kun olisi aika lunastaa vaalilupauksia tukipaketeista, autoverosta tai maahanmuutosta.
Meillä on presidentti, joka osaa pitää pitkiä puheita sanomatta mitään. Niinistön puhetta juhlittiin kun luultiin, että kerrankin joku uskaltaa sanoa totuuden maahanmuutosta. Sitten alkoi selittely, ja Niinistö kiireellä kertoi, mitä kaikkea hänen puheensa EI tarkoittanut. Hän ei vaan kertaakaan sanonut, mitä se tarkoitti tai sitä, millaisia toimenpiteitä hänestä turvapaikkakriisin suhteen pitäisi tehdä. Eli presidentin linjaa maahanmuuttoon ei ole olemassakaan.
Meillä on maahanmuuttovirasto, jonka ensisijaiset prioriteetit ovat humanitäärisen maahanmuuton edistäminen ja monikulttuurisuus.
Meillä on rajavartiosto, joka toimii vastaanottokomiteana ulkomaalaisille, jotka voittavat lotossa katon pään päälle, ruoat ja taskurahat jos tajuavat sanoa asylum.
Tilanne on järkyttävä ja jokaisen tulisi olla tästä raivoissaan. Suomi on olevinaan vakavasti otettava moderni valtio mutta ei saa edes aikaan politiikkaa, joka perustuisi johonkin muuhun kuin toiveajatteluun. Suomen ja sen kansan etu on toteemipaalun pohjalla johtajiemme prioriteeteissa, jopa abstraktit ideat, kuten poliittinen korrektius, ovat meitä tärkeämpiä. Tätä ei voida hyväksyä.
lauantai 13. helmikuuta 2016
Malala on sorron mannekiini
Malala Yousafzai on maailman nuorin Nobelin rauhanpalkinnon voittaja. Hän tuli tunnetuksi tyttönä, joka joutui koulumatkalla Talebanin murhayrityksen kohteeksi kotimaassaan Pakistanissa, ja josta tuli tyttöjen koulutuksen puolestapuhuja. Ikävä kyllä Malala on myös idiootti. Hän on harras muslimi ja vannoo islamin olevan rauhan uskonto. Talebanin ja muiden äärijärjestöjen islam on Malalasta vääristeltyä islamia, ja hän uskoo, että "oikea" islam kannattaa naisten koulutusta ja oikeuksia. Niinpä: idiootti.
Tämä köykäisesti koulutettu 18-vuotias vakavissaan uskoo, että hän tietää, mikä on todellista islamia. Hänestä lähestulkoon kaikki muslimit viimeisen 1400 vuoden aikana, mukaanlukien uskon perustaja Muhammed ja Hadithien kirjoittajat, ovat vain tietämättömiä todellisesta islamista. Tietysti aika suuri osa tästä ilmiömäisestä typeryydestä on nuoren tytön sinisilmäisyyttä (me tuskin luottaisimme samanikäisen idealistin arvioon kommunismista, mikäli tämä arvio olisi ristiriidassa sekä historian että asiantuntijoiden näkemysten kanssa), mutta mukana on selvästi myös haluttomuutta tunnustaa oman uskonnon perinpohjaista kauheutta.
Tämä on aika tyypillistä niiltä primitiivisten uskontojen edustajilta, jotka havaitsevat uskontonsa olevan ristiriidassa heidän oman moraalinsa kanssa, ja joilta puuttuu älyllistä rehellisyyttä sen tunnustamiseen, että vika on uskonnossa. He ryhtyvät tulkitsemaan uskontoa varsin omaperäisellä tavalla: jättävät huomiotta kaikki kamaluudet ja laajentavat mukavat asiat uskonnon kulmakiviksi, vaikkeivat ne niitä kenellekään muulle olisi. Tämä on heidän tapansa sovittaa uskonto heidän omaan moraaliinsa. Islam on olennainen osa Malalan identiteettiä, ja hän ei ole valmis näkemään siinä vikaa, koska silloin hänen olisi arvioitava koko maailmankuvansa ja arvojärjestyksensä uudelleen. Sitten on niitä, joilla on moraalin lisäksi tarvittavaa älykkyyttä ja älyllistä rehellisyyttä, kuten Ayaan Hirsi-Ali: ihmisoikeusaktivisti, islam-kriitikko ja kirjailija, jonka kohdalla uskonnon virheellisyyden ja moraalittomuuden havaitseminen johti siitä luopumiseen.
Malala on siis sorron mannekiini: hän ottaa hirvittävän uskomusjärjestelmän, joka on tuottanut systemaattisesti sortoa, kärsimystä ja kuolemaa, ja käärii sen sievään mutta täysin epärehelliseen rauhan uskonnon pakettiin. Hän esittää, että vika ei ole uskonnossa, vaan sadoissa miljoonissa ihmisissä, jotka tälläkin hetkellä tulkitsevat väärin siten, etteivät tulkitse sitä lainkaan vaan yksinkertaisesti tekevät, mitä se käskee. He noudattavat islamia sellaisenaan, kaunistelematta. Hän toimii mahdollistajana ja apologeettana tuholle, jota islam kylvää tänäkin päivänä, koska hän toimii aidon reformaation kannattajia ja islam-kriitikoita vastaan. Malala ei usko, että islamissa on mitään korjattavaa, vaan että jostain syystä vain islamilaisiin maihin on sattunut naisia hunnuttavia, naisten sukuelimiä silpovia ja profeetan tyyliin pyhää sotaa vannovia päänleikkaajia. Malalasta se kaaos ja kärsimys, jota islamilaisissa maissa tapahtuu, ei ole yhtään islamin vika. Miljardit muslimit kautta aikain vaan eivät ymmärtäneet islamia yhtä hyvin kuin tämä 18-vuotias tyttö.
Malala ei ole yksin: islam-apologeettojen keskuudessa samat valheet ovat yleisesti hoettuja, ja vääräuskoisetkin hyväntahtoisessa hulluudessaan ryhtyvät mukaan. Kun Ayaan Hirsi-Alin teos Neitsythäkki julkaistiin suomeksi, kustantaja Otava yritti jättää Muhammedia kritisoivan kohdan pois kirjasta tekniseen vikaan vedoten ja kiireesti selitti, että teos ei edusta totuutta muslimeista. Siis kustantaja itse yrittää silpoa julkaisemaansa teosta ja diskreditoida sen. Vaikka tokihan suomalaisen kustannusyhtiön väki tietää enemmän islamista ja siitä, millaisia muslimit ovat, kuin todellisessa islamilaisessa kulttuurissa kasvanut, islamin julmimmat piirteet omakohtaisesti kokenut Ayaan, vai?
Kaikki islam on islamia, ja uskonnon todellisesta luonteesta kertoo paljon se, että sen hirviömäisimmät edustajat ovat yleensä myös uskonnon opetuksia tarkimmin noudattavia. Malalan lempeä hömpötys edustaa hyvin kapeaa, vain positiivisimmat asiat huomioivaa islamia, ISISin islam taas kattavampaa islamia, jossa usko sen perustajan tahdon mukaisesti ei ole henkilökohtainen näkemys, vaan valtiojärjestelmä, ja sharia-lakia noudatetaan säntillisesti.
Yksipuolisen, kaunistellun islam-kuvan ruokkiminen on tuhoisaa niin meille kuin islamin vallassa elävillekin: kaunistelu ja vastuun siirtäminen pois uskonnolta jarruttavat todellista muutosta ja oikeuttavat islamin nimissä tehdyt hirveydet. Leikkimällä, ettei islam liity mitenkään siihen, että 11-vuotiaan tytön sukuelimet silvotaan ja hänet pakkonaitetaan vanhalle miehelle elämään kodin sisälle suljettuna, kaapuihin puettuna, pitää huolen siitä, että aina vain uudet tytöt joutuvat sen kokemaan. Se on kuin malariaepidemian keskellä leikkisi, etteivät hyttyset liity tautiin mitenkään.
Teeskentely pitää huolen siitä, että kritiikki ei suuntaudu todelliseen ongelmaan, eikä todelliseen ongelmaan siten puututa. Islamin hirveydet voivat jatkaa rehottamistaan kaikessa rauhassa, koska hyväntahtoiset hirviöt jättävät mieluummin puuttumatta ongelmaan kuin ottavat pienintäkään riskiä poliittisen korrektiuden rikkomisesta. Kaunistelija on osasyyllinen sortoon ja kärsimyksen vähättelijä. Syyllisen vastuun vähättely murhiin, raiskauksiin ja vuosituhannen jatkuneeseen sortoon ei tee kenestäkään moraalista, päinvastoin.
 |
| Malala: tyttöjen koulutuksen puolestapuhuja, itsejulistautunut, ainoa, oikea islam-asiantuntija ja sorron mannekiini. |
Tämä köykäisesti koulutettu 18-vuotias vakavissaan uskoo, että hän tietää, mikä on todellista islamia. Hänestä lähestulkoon kaikki muslimit viimeisen 1400 vuoden aikana, mukaanlukien uskon perustaja Muhammed ja Hadithien kirjoittajat, ovat vain tietämättömiä todellisesta islamista. Tietysti aika suuri osa tästä ilmiömäisestä typeryydestä on nuoren tytön sinisilmäisyyttä (me tuskin luottaisimme samanikäisen idealistin arvioon kommunismista, mikäli tämä arvio olisi ristiriidassa sekä historian että asiantuntijoiden näkemysten kanssa), mutta mukana on selvästi myös haluttomuutta tunnustaa oman uskonnon perinpohjaista kauheutta.
Tämä on aika tyypillistä niiltä primitiivisten uskontojen edustajilta, jotka havaitsevat uskontonsa olevan ristiriidassa heidän oman moraalinsa kanssa, ja joilta puuttuu älyllistä rehellisyyttä sen tunnustamiseen, että vika on uskonnossa. He ryhtyvät tulkitsemaan uskontoa varsin omaperäisellä tavalla: jättävät huomiotta kaikki kamaluudet ja laajentavat mukavat asiat uskonnon kulmakiviksi, vaikkeivat ne niitä kenellekään muulle olisi. Tämä on heidän tapansa sovittaa uskonto heidän omaan moraaliinsa. Islam on olennainen osa Malalan identiteettiä, ja hän ei ole valmis näkemään siinä vikaa, koska silloin hänen olisi arvioitava koko maailmankuvansa ja arvojärjestyksensä uudelleen. Sitten on niitä, joilla on moraalin lisäksi tarvittavaa älykkyyttä ja älyllistä rehellisyyttä, kuten Ayaan Hirsi-Ali: ihmisoikeusaktivisti, islam-kriitikko ja kirjailija, jonka kohdalla uskonnon virheellisyyden ja moraalittomuuden havaitseminen johti siitä luopumiseen.
Malala on siis sorron mannekiini: hän ottaa hirvittävän uskomusjärjestelmän, joka on tuottanut systemaattisesti sortoa, kärsimystä ja kuolemaa, ja käärii sen sievään mutta täysin epärehelliseen rauhan uskonnon pakettiin. Hän esittää, että vika ei ole uskonnossa, vaan sadoissa miljoonissa ihmisissä, jotka tälläkin hetkellä tulkitsevat väärin siten, etteivät tulkitse sitä lainkaan vaan yksinkertaisesti tekevät, mitä se käskee. He noudattavat islamia sellaisenaan, kaunistelematta. Hän toimii mahdollistajana ja apologeettana tuholle, jota islam kylvää tänäkin päivänä, koska hän toimii aidon reformaation kannattajia ja islam-kriitikoita vastaan. Malala ei usko, että islamissa on mitään korjattavaa, vaan että jostain syystä vain islamilaisiin maihin on sattunut naisia hunnuttavia, naisten sukuelimiä silpovia ja profeetan tyyliin pyhää sotaa vannovia päänleikkaajia. Malalasta se kaaos ja kärsimys, jota islamilaisissa maissa tapahtuu, ei ole yhtään islamin vika. Miljardit muslimit kautta aikain vaan eivät ymmärtäneet islamia yhtä hyvin kuin tämä 18-vuotias tyttö.
Malala ei ole yksin: islam-apologeettojen keskuudessa samat valheet ovat yleisesti hoettuja, ja vääräuskoisetkin hyväntahtoisessa hulluudessaan ryhtyvät mukaan. Kun Ayaan Hirsi-Alin teos Neitsythäkki julkaistiin suomeksi, kustantaja Otava yritti jättää Muhammedia kritisoivan kohdan pois kirjasta tekniseen vikaan vedoten ja kiireesti selitti, että teos ei edusta totuutta muslimeista. Siis kustantaja itse yrittää silpoa julkaisemaansa teosta ja diskreditoida sen. Vaikka tokihan suomalaisen kustannusyhtiön väki tietää enemmän islamista ja siitä, millaisia muslimit ovat, kuin todellisessa islamilaisessa kulttuurissa kasvanut, islamin julmimmat piirteet omakohtaisesti kokenut Ayaan, vai?
Kaikki islam on islamia, ja uskonnon todellisesta luonteesta kertoo paljon se, että sen hirviömäisimmät edustajat ovat yleensä myös uskonnon opetuksia tarkimmin noudattavia. Malalan lempeä hömpötys edustaa hyvin kapeaa, vain positiivisimmat asiat huomioivaa islamia, ISISin islam taas kattavampaa islamia, jossa usko sen perustajan tahdon mukaisesti ei ole henkilökohtainen näkemys, vaan valtiojärjestelmä, ja sharia-lakia noudatetaan säntillisesti.
Yksipuolisen, kaunistellun islam-kuvan ruokkiminen on tuhoisaa niin meille kuin islamin vallassa elävillekin: kaunistelu ja vastuun siirtäminen pois uskonnolta jarruttavat todellista muutosta ja oikeuttavat islamin nimissä tehdyt hirveydet. Leikkimällä, ettei islam liity mitenkään siihen, että 11-vuotiaan tytön sukuelimet silvotaan ja hänet pakkonaitetaan vanhalle miehelle elämään kodin sisälle suljettuna, kaapuihin puettuna, pitää huolen siitä, että aina vain uudet tytöt joutuvat sen kokemaan. Se on kuin malariaepidemian keskellä leikkisi, etteivät hyttyset liity tautiin mitenkään.
Teeskentely pitää huolen siitä, että kritiikki ei suuntaudu todelliseen ongelmaan, eikä todelliseen ongelmaan siten puututa. Islamin hirveydet voivat jatkaa rehottamistaan kaikessa rauhassa, koska hyväntahtoiset hirviöt jättävät mieluummin puuttumatta ongelmaan kuin ottavat pienintäkään riskiä poliittisen korrektiuden rikkomisesta. Kaunistelija on osasyyllinen sortoon ja kärsimyksen vähättelijä. Syyllisen vastuun vähättely murhiin, raiskauksiin ja vuosituhannen jatkuneeseen sortoon ei tee kenestäkään moraalista, päinvastoin.
perjantai 12. helmikuuta 2016
Tuomas Enbusken halvat hyveet
Tuomas Enbuske, tuo suomalaisen viihdemaailman whack-a-mole: lyttää se yhdessä paikassa, ja se putkahtaa esiin jossain muualla. Tämä jokapaikanhöylä on valaissut meitä rahvasta aivoflatulaatiollaan niin somessa kuin televisiossakin. Maahanmuuttokeskustelussa Tuomas on loistanut mm. onnittelemalla kaupunginvaltuutettu Janne Hakkaraista siitä, että hän menestyksekkäästi poisti ahdistelija-maahantulijoiden porttikiellon Jatulin uimahallista ja siten piti huolen siitä, ettei sinne paikallinen uskalla lapsiaan päästää. Kaltainen löytää kaltaisensa, ja nyt suomalaisen median laskiämpäri, Iltalehti, on julkaissut Enbusken tekstin maahanmuutosta.
Enbuske otsikoi tekstinsä "Loppu hyysäykselle! Rajat kiinni!" ja teksti on periaatteessa vain yritys esittää, että suomalaisten rikollisuus on aivan sama asia kuin turvapaikanhakijoidenkin. Toki muslimimaista tulevat ovat aivan omassa luokassaan lähes kaikessa rikollisuudessa suhteessa väkilukuun*: Optulan tutkimuksen mukaan suomenkielinen tekee väkivaltarikoksia 1,88 kertaa sen määrän, mitä ruotsinkielinen, ja raiskausrikoksia 1,41 kertaa enemmän, kun taas Lähi-Idästä tuleva tekee väkivaltarikoksia 11,5 kertaa ruotsinkielistä enemmän ja raiskausrikoksia 24,7 kertaa ruotsinkielisten verran. Raiskausten huippuryhmän, kamerunilaisten, kerroin ruotsinkielisiin nähden on 169,8. Mutta väliäkö tuolla Enbusken matikassa? 1,88 on aivan sama kuin 11,5 ja 1,41 on aivan sama kuin 24,7 tai 169,8.
Virheellinen rinnastus on matemaattisesti samaa mittakaavassa kuin se, että väittäisi Suomessa olevan suurinpiirtein saman verran asukkaita kuin Saksassa. Ilmeisesti tuollaista matematiikkaa oppii päätähuimaavassa yhden lukuvuoden viestintätutkinnossa Laajasalon opistossa.
Virheellinen rinnastus sen kun laajenee tekstin edetessä. Enbuske esittää, että kantasuomalaiset ovat aivan samanlainen ryhmä kuin pakolaiset: molemmissa on jonkun verran rikollisia ja loput ovat kaikki tuottavia kansalaisia. Rikollisten osuus on jälkimmäisessä ryhmässä suurempi, toisekseen tuottavien kansalaisten osuus on paljon pienempi. Äidinkielenään arabiaa puhuvien kokonaistyöllisyys on saman tutkimuksen mukaan 29%, kantasuomalaisilla se on 67%, vaikka maahanmuuttajaväestössä on suhteessa heidän määräänsä työikäisiä miehiä liki tuplaten se määrä, mikä suomalaisissa. Eli yksi porukka on paljon rikollisempi ja tuottamattomampi kuin mikään muu etninen ryhmä. Tuomas ei vastaa maahanmuuttokriittisten todellisiin vaatimuksiin haittamaahanmuuton rajoittamisesta, vaan muotoilee ne olkiukoksi, jossa vastustetaan aivan kaikkien maahantulijoiden ottamista, ja ainoa syy sille on rikollisuus. Onhan sitä olkiukkoa helpompi kritisoida kuin todellisia argumentteja, mutta ei siinä järkeä ole.
Tuomas tekee sen, mitä suvaitsevaisto tekee parhaiten: vähättelee ja valkopesee maahantulijoiden rikollisuutta. Mitäpä raiskauksista, jos suomalainenkin raiskaa? Ja kun suomalainenkin raiskaa, on aivan suositeltavaa ottaa vielä enemmän raiskaavia sisään! Väliäkö tuolla, vaikka nämä raiskaukset, ryöstöt, varkaudet ja pahoinpitelyt olisivat aivan helposti estettävissä? Ei ole reilua käyttää mamu-rikosten ehkäisyyn sellaisia keinoja, joita ei suomalaisia vastaan voida käyttää. Samoin kuin ei ole reilua antaa kenellekään poliorokotetta, koska syöpää vastaan ei voida rokottaa. Kaikkia sairauksia pitää kohdella samoin, vaikka keinoja olisi. Liki 30 paljastunutta raiskausta ja sadat ahdistelut ovat Tuomakselle hyväksyttävää tappiota, joka vaan syntyy multikultia edistäessä. Multikulti on naisen koskemattomuutta tai lapsen viattomuutta tärkeämpää.
On halpaa, olematonta hyvettä esittää inhimillistä kannattamalla maahanmuuttoa, joka maksetaan muiden rahoista, jonka tänne tuomat rikolliset majoitetaan köyhempien naapurustoihin, ja jonka raiskauksien kohderyhmään ei itse kuulu. Mieluusti kysyisin Tuomakselta tämän: mikä on hyväksyttävä määrä raiskauksia? Selkeästi nykyinen, alati kasvava määrä ei ole vielä tarpeeksi, koska hän vastustaa tilastollisesti erittäin raiskausinnokkaan ryhmän maahantulon rajoittamista. Riittäisikö 200 maahantulijoiden raiskausta vuodessa? Entä 1000? Ei varmaan, Tuomas vaan sanoisi, että koko ulkomaalaisväestöön suhteutettuna 1000 on vähän. Entäpä 10 000? Jokohan se riittäisi? Vai riittäisikö, jos Tuomaksen tyttöystävä raiskattaisiin? Tai äiti? Tai Tuomas itse?
Tuomas rakas. Jos koskaan luet tämän, vastaapa tähän: monenko raiskauksen kohdalla vetäisit rajan, ja olisitko valmis itse maksamaan tuon hinnan turvapaikanhakijoiden ottamisesta? Jos voisit ottaa vaikka 10 000 maahantulijaa, mutta hintana olisi se, että vaikkapa 12 hengen maahantulijajoukko raiskaa sinut yksi toisensa jälkeen saatavilla oleviin ruumiinaukkoihin ja jättää sinut maahan lojumaan alastomana, kärsivänä, lian ja ruumiinnesteiden peitossa, hyväksyisitkö diilin? Jos et itse suostuisi hintaa maksamaan, miten voit moraalisesti oikeuttaa muiden raiskauksiin johtavan politiikan kannattamisen? Etkö vain välitä kuin itsestäsi?
* http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/tutkimuksia-sarja/XZ5bk8f2H/265_Lehti_ym_2014.pdf
http://blogit.iltalehti.fi/tuomas-enbuske/2016/02/12/loppu-hyysaykselle-rajat-kiinni/
Enbuske otsikoi tekstinsä "Loppu hyysäykselle! Rajat kiinni!" ja teksti on periaatteessa vain yritys esittää, että suomalaisten rikollisuus on aivan sama asia kuin turvapaikanhakijoidenkin. Toki muslimimaista tulevat ovat aivan omassa luokassaan lähes kaikessa rikollisuudessa suhteessa väkilukuun*: Optulan tutkimuksen mukaan suomenkielinen tekee väkivaltarikoksia 1,88 kertaa sen määrän, mitä ruotsinkielinen, ja raiskausrikoksia 1,41 kertaa enemmän, kun taas Lähi-Idästä tuleva tekee väkivaltarikoksia 11,5 kertaa ruotsinkielistä enemmän ja raiskausrikoksia 24,7 kertaa ruotsinkielisten verran. Raiskausten huippuryhmän, kamerunilaisten, kerroin ruotsinkielisiin nähden on 169,8. Mutta väliäkö tuolla Enbusken matikassa? 1,88 on aivan sama kuin 11,5 ja 1,41 on aivan sama kuin 24,7 tai 169,8.
Virheellinen rinnastus on matemaattisesti samaa mittakaavassa kuin se, että väittäisi Suomessa olevan suurinpiirtein saman verran asukkaita kuin Saksassa. Ilmeisesti tuollaista matematiikkaa oppii päätähuimaavassa yhden lukuvuoden viestintätutkinnossa Laajasalon opistossa.
Virheellinen rinnastus sen kun laajenee tekstin edetessä. Enbuske esittää, että kantasuomalaiset ovat aivan samanlainen ryhmä kuin pakolaiset: molemmissa on jonkun verran rikollisia ja loput ovat kaikki tuottavia kansalaisia. Rikollisten osuus on jälkimmäisessä ryhmässä suurempi, toisekseen tuottavien kansalaisten osuus on paljon pienempi. Äidinkielenään arabiaa puhuvien kokonaistyöllisyys on saman tutkimuksen mukaan 29%, kantasuomalaisilla se on 67%, vaikka maahanmuuttajaväestössä on suhteessa heidän määräänsä työikäisiä miehiä liki tuplaten se määrä, mikä suomalaisissa. Eli yksi porukka on paljon rikollisempi ja tuottamattomampi kuin mikään muu etninen ryhmä. Tuomas ei vastaa maahanmuuttokriittisten todellisiin vaatimuksiin haittamaahanmuuton rajoittamisesta, vaan muotoilee ne olkiukoksi, jossa vastustetaan aivan kaikkien maahantulijoiden ottamista, ja ainoa syy sille on rikollisuus. Onhan sitä olkiukkoa helpompi kritisoida kuin todellisia argumentteja, mutta ei siinä järkeä ole.
Tuomas tekee sen, mitä suvaitsevaisto tekee parhaiten: vähättelee ja valkopesee maahantulijoiden rikollisuutta. Mitäpä raiskauksista, jos suomalainenkin raiskaa? Ja kun suomalainenkin raiskaa, on aivan suositeltavaa ottaa vielä enemmän raiskaavia sisään! Väliäkö tuolla, vaikka nämä raiskaukset, ryöstöt, varkaudet ja pahoinpitelyt olisivat aivan helposti estettävissä? Ei ole reilua käyttää mamu-rikosten ehkäisyyn sellaisia keinoja, joita ei suomalaisia vastaan voida käyttää. Samoin kuin ei ole reilua antaa kenellekään poliorokotetta, koska syöpää vastaan ei voida rokottaa. Kaikkia sairauksia pitää kohdella samoin, vaikka keinoja olisi. Liki 30 paljastunutta raiskausta ja sadat ahdistelut ovat Tuomakselle hyväksyttävää tappiota, joka vaan syntyy multikultia edistäessä. Multikulti on naisen koskemattomuutta tai lapsen viattomuutta tärkeämpää.
On halpaa, olematonta hyvettä esittää inhimillistä kannattamalla maahanmuuttoa, joka maksetaan muiden rahoista, jonka tänne tuomat rikolliset majoitetaan köyhempien naapurustoihin, ja jonka raiskauksien kohderyhmään ei itse kuulu. Mieluusti kysyisin Tuomakselta tämän: mikä on hyväksyttävä määrä raiskauksia? Selkeästi nykyinen, alati kasvava määrä ei ole vielä tarpeeksi, koska hän vastustaa tilastollisesti erittäin raiskausinnokkaan ryhmän maahantulon rajoittamista. Riittäisikö 200 maahantulijoiden raiskausta vuodessa? Entä 1000? Ei varmaan, Tuomas vaan sanoisi, että koko ulkomaalaisväestöön suhteutettuna 1000 on vähän. Entäpä 10 000? Jokohan se riittäisi? Vai riittäisikö, jos Tuomaksen tyttöystävä raiskattaisiin? Tai äiti? Tai Tuomas itse?
Tuomas rakas. Jos koskaan luet tämän, vastaapa tähän: monenko raiskauksen kohdalla vetäisit rajan, ja olisitko valmis itse maksamaan tuon hinnan turvapaikanhakijoiden ottamisesta? Jos voisit ottaa vaikka 10 000 maahantulijaa, mutta hintana olisi se, että vaikkapa 12 hengen maahantulijajoukko raiskaa sinut yksi toisensa jälkeen saatavilla oleviin ruumiinaukkoihin ja jättää sinut maahan lojumaan alastomana, kärsivänä, lian ja ruumiinnesteiden peitossa, hyväksyisitkö diilin? Jos et itse suostuisi hintaa maksamaan, miten voit moraalisesti oikeuttaa muiden raiskauksiin johtavan politiikan kannattamisen? Etkö vain välitä kuin itsestäsi?
* http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/tutkimuksia-sarja/XZ5bk8f2H/265_Lehti_ym_2014.pdf
http://blogit.iltalehti.fi/tuomas-enbuske/2016/02/12/loppu-hyysaykselle-rajat-kiinni/
torstai 11. helmikuuta 2016
Kun rotutohtorista tuli tolkun mies
 |
Niin ne ajat muuttuvat. Oli aika, jolloin Jussi Halla-aho esitti erittäin radikaaleja näkemyksiä maahanmuutosta. Päätyipä saamaan tuomion kansanryhmää vastaan kiihotuksesta ja uskonrauhan rikkomisesta. Tällöin Halla-aho oli persujen musta lammas, puoluejohdolle kiusallinen tapaus, jonka puheista kilpaa irtisanouduttiin. Tuli pakolaiskriisi, ja tuli Halla-aho 2.0: kaikin puolin salonkikelpoinen maahanmuuttokriitikko, jonka kannanotot haittamaahanmuuton vähentämisestä ovat täydessä resonanssissa kansakunnan valtanäkemysten kanssa. Nykyisessä mielipideilmastossa ne kuulostavat suorastaan maltillisilta ja valtavirtaisilta. Poliittiseen vasempaan nojaava, edellisissä vaaleissa Haavistoa äänestänyt äitinikin ylisti Halla-ahon älykästä ja selkeää ilmaisua; sanoipa jopa, että miehestä tulisi hieno presidentti.
Mikä muuttui? No, ei Halla-aho ainakaan. Hänen kantansa ovat edelleen samoja kuin ne, joilla hän kohahdutti aikanaan ja sai rasistikorttien ryöpyn ja rotutohtorin leiman niskaansa. Suomi muuttui. Se, mistä Halla-aho varoitteli, ei ollutkaan äärioikeistolaisen muukalaisvihassaan hourimaa fantasiaa vaan huolettoman maahanmuuttopolitiikan vääjäämätöntä seurausta. Sen vain täytyi tulla toteen ennen kuin se uskottiin. Halla-aho ei muuttunut rotutohtorista tolkun mieheksi vaan paljastui sellaiseksi maailman muuttuessa.
Hallituksemme ei tässä ole lainkaan paremmalla tasolla kuin kansan enemmistö: vielä syksyllä Sipilä lupaili taloaan maahantulijoiden käyttöön, kaikki maahantulijoita koskeva keskustelu käytiin "hädänalaisten auttamisen" viitekehyksessä, eikä kukaan hallituksesta vihjannutkaan, että turvapaikanhakijoiden ottamisen hinta tulee olemaan kova niin taloudellisesti kuin yhteiskunnallisestikin. Voimme rajata syyt tälle kahteen vaihtoehtoon: typeryys tai pahantahtoisuus.
Sanokaa minua sinisilmäiseksi, mutta minun veikkaukseni on typeryys. Sipilä voi olla IT-miljonääri mutta sosiaalisten aiheiden nero hän ei ole. Hänen maailmanmainetta niittäneessä tapaamisessaan "17-vuotiaan" Fahad Firasin kanssa sen pystyi lukemaan Sipilän kasvoilta: tilanne ei ollut sitä, mitä hän odotti sen olevan. Hän oli höynä ja tiesi näyttävänsä siltä.
Sipilää usein syytetään suorasta pahantahtoisuudesta, mutta muistuttaisin syyttäjiä Hanlonin partateränä tunnetusta ajatuksesta: älä oleta pahansuopia aikeita, jos tyhmyyden olettaminen on riittävä selitys. Periaate on nähtävissä pohjattoman maahanmuuttomyönteisissä ihmisissä yleensäkin. He tarkoittavat hyvää, luulevat tekevänsä hyvää ja ovat yksinkertaisesti niin tietämättömiä, etteivät ymmärrä tuottavansa vahinkoa. On todennäköistä, että uskovainen Sipilä on samasta puusta veistetty. Pohtiikohan hän koskaan, mitä kristillisen lähimmäisenrakkauden kantaisä Jeesus olisi sanonut Fahad Firasille? Olisikohan Jeesus vain seissyt siinä ja räpytellyt silmiään kuin idiootti, vai olisikohan hän keksinyt jotain henkevää, ajatonta sanottavaa?
Kaikki tämä jaarittelu on hyvästä syystä, se toimikoon pohjana tälle kysymykselle: kuuluisiko Halla-ahon olla presidentti? Tai vaikkapa pääministeri? Kaikkien todisteiden valossa: ehdottomasti. Hän kuuluu niihin harvoihin älykkäisiin, maailmaa ymmärtäviin poliitikkoihin, jotka näkivät tämän kaiken tulevan eivätkä pelänneet sanoa sitä ääneen. Nykyinen johtomme koostuu miehistä, jotka eivät nähneet maahanmuuttopolitiikkamme luonnollisia seurauksia eivätkä vieläkään tunnusta, että olivat väärässä, vaikka ovat sen jo itsekin huomanneet. Johtajiemme tulisi olla parempia kuin meidän: fiksumpia, tarkkaavaisempia ja harkitsevampia, ei meitä huonompia järjen jälkijunassa tulijoita. Jos Halla-ahon kaltaiset miehet olisivat vallassa, ei koko ongelmaa olisi syntynyt. Takinkäännöillä omansa ja puolueen maineen ryvettänyt Soini joutaa vaihtoon. Maalaiselta vaikuttavan kansanmiehen rooli on mennyttä ja Halla-aho toisi uudet, älylliset tuulet persujen johtoon ja Soinin pettämät äänestäjät takaisin puoleen riveihin. Ja mikäpä olisi parempi asema seuraavan pääministerin roolia ajatellen?
keskiviikko 10. helmikuuta 2016
Valkoinen syyllisyys kuvin ja sanoin
Valkoinen syyllisyys ei ole aktiivista syyllisyydentunnetta, jota poteva itse tunnistaa tilansa. Se on salakavalampi tila, jonka kantajat usein ovat autuaan tietämättömiä potemastaan syyllisyydestä. Olen luonut yksinkertaisen testin, jolla voi testata, koetko valkoista syyllisyyttä, ja se menee näin:
Sano ääneen lause "Suomalaiset ovat aika juoppoa kansaa."
Todennäköisesti et tunne juuri mitään tuota lausetta sanoessa.
Sano sitten: "Somalit ovat aika rikollista väkeä."
Jos voit sanoa molemmat tilastojen pohjalta faktuaaliset väitteet ilman, että ne herättävät sinussa erilaisia tunteita, et kärsi valkoisesta syyllisyydestä. Jos taas vatsanpohjassa alkaa kalvaa ikävä tunne, kun joudut sanomaan jotain ikävää, vaikka tottakin, värillisistä ihmisistä, sinulla on valkoista syyllisyyttä. Valkoinen syyllisyys on valkoisen ihmisen haluttomuutta arvioida kaikkia ihmisiä samoja standardeja vasten.
Ilmiö on erittäin hyvin nähtävillä vaikkapa Yhdysvaltain mediassa: orjuuden aikakaudesta puhutaan paljon, ja valkoiset amerikkalaiset rakastavat rypeä itseinhossa valkoista syyllisyyttä potien. Mutta jos sanot täysin faktuaalisen lauseen, että valkoiset eivät siepanneet orjia vaan ostivat ne muilta mustilta, jotka metsästivät omaa väkeään rahan vuoksi, olet rasisti. Se on historiallinen tosiasia, jota ei saa sanoa. Ei myöskään saa sanoa, että valkoihoiset olivat maailman ensimmäiset orjuuden lakkauttajat ja rasisminvastaisten lakien säätäjät. Sehän pilaa kuvan valkoisesta demonista aivan täysin ja vihjaa, että valkoiset eivät ole maailman kamalinta kansaa, ja että muillakin kansoilla voi olla ehkä hieman vastuuta omista tekemisistään.
Valkoinen syyllisyys toimii hyvänä luonteen mittarina niin sitä poteville kuin sitä hyväksikäyttäville. Tässäpä kuvia valkoista syyllisyyttä promotoivasta mielenilmauksesta, jossa mustat kuljettavat valkoihoisia, mukaanlukien lapsia, kahleissa. Heidän paidoissaan lukee so sorry, niin pahoillani.
Sano ääneen lause "Suomalaiset ovat aika juoppoa kansaa."
Todennäköisesti et tunne juuri mitään tuota lausetta sanoessa.
Sano sitten: "Somalit ovat aika rikollista väkeä."
Jos voit sanoa molemmat tilastojen pohjalta faktuaaliset väitteet ilman, että ne herättävät sinussa erilaisia tunteita, et kärsi valkoisesta syyllisyydestä. Jos taas vatsanpohjassa alkaa kalvaa ikävä tunne, kun joudut sanomaan jotain ikävää, vaikka tottakin, värillisistä ihmisistä, sinulla on valkoista syyllisyyttä. Valkoinen syyllisyys on valkoisen ihmisen haluttomuutta arvioida kaikkia ihmisiä samoja standardeja vasten.
Ilmiö on erittäin hyvin nähtävillä vaikkapa Yhdysvaltain mediassa: orjuuden aikakaudesta puhutaan paljon, ja valkoiset amerikkalaiset rakastavat rypeä itseinhossa valkoista syyllisyyttä potien. Mutta jos sanot täysin faktuaalisen lauseen, että valkoiset eivät siepanneet orjia vaan ostivat ne muilta mustilta, jotka metsästivät omaa väkeään rahan vuoksi, olet rasisti. Se on historiallinen tosiasia, jota ei saa sanoa. Ei myöskään saa sanoa, että valkoihoiset olivat maailman ensimmäiset orjuuden lakkauttajat ja rasisminvastaisten lakien säätäjät. Sehän pilaa kuvan valkoisesta demonista aivan täysin ja vihjaa, että valkoiset eivät ole maailman kamalinta kansaa, ja että muillakin kansoilla voi olla ehkä hieman vastuuta omista tekemisistään.
Valkoinen syyllisyys toimii hyvänä luonteen mittarina niin sitä poteville kuin sitä hyväksikäyttäville. Tässäpä kuvia valkoista syyllisyyttä promotoivasta mielenilmauksesta, jossa mustat kuljettavat valkoihoisia, mukaanlukien lapsia, kahleissa. Heidän paidoissaan lukee so sorry, niin pahoillani.
Voisiko paljon vastenmielisempää näkyä kuvitella? Nämä mustat ovat menestyksekkäästi syyllistäneet viattomia ihmisiä asiasta, jolle he eivät voi mitään, ihonväristään. Yksikään näistä valkoisista ei ole koskaan omistanut orjia. Yksikään näistä mustista ei ole koskaan ollut orja. Ainoat heistä, jotka koskaan ovat kulkeneet kahleissa, ovat nämä valkoiset. Miten suhtautuisit, jos tänä päivänä näkisit ihmisiä tällaisen epäinhimillisen kohtelun alla? Uskon, että kokisit sen vastenmielisenä ja puuttuisit siihen. Niin kokisi varmaan kuka tahansa suomalainen. Koko syy orjuuden protestoinnille on juuri siinä, että se on väärin.
Nämä mustat paljastavat luonteensa: he eivät ole koskaan olleet orjia, nämä valkoiset eivät ole heille tehneet koskaan mitään pahaa. Selkeästi nämä valkoiset ovat vankasti mustien puolella, koska ovat tähän nöyryytykseen suostuneet. Silti nämä mustat eivät näe mitään väärää siinä, että kävelyttävät viatonta lasta kahleissa ja vaativat häneltä anteeksipyyntöä, koska hän sattui syntymään valkoiseksi. He ovat siis moraaliltaan paljon huonompia kuin kansamme ehdoton enemmistö. Oletan, että kukaan ei ole tainnut kysyä näiltä mustilta, ovatko he myös vastuussa mustien osuudesta orjakauppaan. Heidänhän tulisi olla matelemassa myös, koska heidän esi-isänsä saalistivat mustia ja myivät heitä valkoisille. He eivät myöskään huomioi sitä, että heidän etuoikeutensa ovat orjuuden ansiota. Ilman orjuutta hekin olisivat edelleen afrikkalaisia; köyhiä ja sairauksien ja sotien riivaamia.
Valkoinen syyllisyys on myrkkyä. Se on täysin epärakentava, vahingollinen tunne, joka ruokkii monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Suomen viranomaiset epäröivät puuttua lasten ympärileikkauksiin tai lapsimorsiamien hyväksikäyttöön, koska valkoinen syyllisyys kalvaa. He eivät ole valmiita arvioimaan ruskeita ihmisiä samoilla standardeilla kuin valkoisia. Samoin maahanmuuttajien rikollisuutta hyssytellään samaan aikaan, kun suomalaisia kritisoidaan paljon pienemmistä teoista. Se ei ole hyväksi meille eikä heille. Jos ihmiseltä odottaa vähemmän, ei hän kovin korkeasti tulee suoriutumaan. Samat vaatimukset kaikille taas vaativat myös vähemmistöjä nousemaan muiden tasolle. Se on myös reilu peli: koska kaikilla on samat oikeudet, on heillä oltava myös samat velvollisuudet. Sääntöjen taivuttelu ihonvärin mukaan luo vain alisuoriutumista vähemmistöiltä ja kaunaa valtaväestöltä. Jokainen yksilö on samoin vastuussa omasta toiminnastaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)