Kiemunkia viedään roviolle, mutta missä todella palaa?

Perussuomalaisten Terhi Kiemunki liittyi tuhmanpuhujiin, joita yritetään muutamalla päiväsakolla
estää sanomasta ikäviä asioita maahanmuutosta ja sen seurauksista.

Perusvapauksien tarpeettomilla rajoitteilla on taipumus kääntyä itseään vastaan, ja juuri niin käy perusmuotoiselle kiihottamiselle kansanryhmää vastaan. Kyseisen rikoksen törkeä muoto tarkoittaa esim. joukkotuhontaan yllyttämistä, mutta perusmuotoisena kiihotus voi tarkoittaa aivan mitä tahansa. Laki on niin epämääräinen, että aroista aiheista puhuessa sen rajaa on mahdoton määrittää.

Terhi Kiemunki sai syytteen perusmuotoisesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, koska hän tekstissään "Kun unelma on saavutettu, on myöhäistä katua" otti esille muslimien muodostaman turvallisuusuhan. Kiemunki ei väittänyt jokaisen muslimin olevan vaarallinen, mutta totesi muslimipopulaation koon vaikuttavan suoraan maan turvallisuuteen.

Kiemunki teki itse tutkintapyynnön itsestään rasismisyytösten alla. Syyttäjä sanoi tätä poikkeukselliseksi ja toivoi, etteivät ihmiset "kuormittaisi järjestelmää" niin. Mikäli rikos todella on tapahtunut, miksi syyttäjälle on väliä ilmoituksen tekijällä? Eikö ole vain hyvä, että tapahtunut rikos tulee selvitettyä? Vai onkohan niin, ettei mielipidevaino olekaan yhtään kivaa, kun kohde kääntää itse koko kuvion vitsiksi?

Terhin kirjoituksen ensisijainen viesti eli muslimipopulaation haittavaikutukset turvallisuuteen ovat kiistaton tosiasia. Yrittäkääpä keksiä muslimimaa, joka on yhtä turvallinen kuin Suomi. Yrittäkääpä sitten miettä länsimaa, josta on tullut mukavampi, turvallisempi ja rauhallisempi paikka rauhan uskonnon edustajien massamaahanmuuton seurauksena. No yrittäkää keksiä edes joku sellainen maa, jossa turvallisuus on pysynyt samana muslimien määrän kasvaessa, eikä rikosten määrä ole lisääntynyt!

Miten meni? Aivan niin.

Vaikka ehdoton enemmistö muslimeista on lakia noudattavia ihmisiä, on heillä ryhmänä aina kielteinen vaikutus alueen turvallisuuteen. Harva saksalainenkaan oli joukkotuhontaa harjoittava natsi, ja harva kamputsealainen kuului punaisiin khmereihin, mutta tuottelias vähemmistö riittää tekemään ryhmästä uhan ympäristölleen.

Islamin tuhovoiman uhreja ovat useimmin muslimit itse. He kuolevat sodissa ja terroriteoissa meitä useammin, ja heidän on elettävä sortavan kulttuurin ja uskonnon kanssa päivästä päivään. Islamin terve kritiikki ei siis ole hyökkäys heitä vastaan ihmisinä vaan heidänkin etunsa ajamista. Islamin katoaminen maan päältä olisi muslimimaiden pelastus ja portti nykyaikaan. Muhammedin ajoista lähtien islam ja sen globaali jihad ovat jättäneet lähes 200 miljoonan ruumiin vanan jälkeensä.

On jokseenkin koomista, että uskonnon edustajia edes katsotaan kansanryhmiksi. Uskontohan on vain tavallinen ideologia, johon sisältyy mielikuvituskaveri ja yliluonnollisia elementtejä. Jos siis vaikkapa Suomen Vastarintaliike kehittäisi jumalolennon mukaan ideologiaansa, heistä tulisi suojeltu kansanryhmä, jota ei saa arvioida millään tavoin uhkaavaksi ja  josta ei saa esittää yleisluontoisia lausuntoja.

On ymmärrettävää, että esim. rotu, seksuaalisuus ja äidinkieli ovat laittoman syrjinnän perusteita, koska niitä ei kukaan valitse, eivätkä ne kerro yksilöstä mitään piirteinä riittävällä tarkkuudella. Uskonto on toista maata. Aikuinen ihminen valitsee maailmankatsomuksensa, ja se valitaan omien arvojen pohjalta. Aivan samoin kuin vastarintaliikkeen jäsenyys kertoo jotain kantajansa ajatuksista, kertoo uskonto olennaisia asioita kantajansa maailmankuvasta, älykkyydestä ja moraalista.

Kiemunki totesi ikävät faktat ääneen. Ne ongelmat eivät katoa vaikenemisella, ne vain ajavat meidät samaan, pelottavaan tilanteeseen, jossa esim. Saksa, Ranska, Britannia ja Ruotsi ovat. Meillä ei ole varaa toivoa, että ehkäpä muslimiyhteisö yhtäkkiä menettää vaarallisen aineksensa. Sitä ei ole tapahtunut 1300 vuoteen; en usko sen tapahtuvan huomenna.

Mikäli me aiomme onnistua yhteiskuntana, on meidän kyettävä puhumaan ongelmista myös silloin, kun se ei ole poliittisesti korrektia. Maahanmuuton ongelmia ei voi toivoa pois. Kiemungin ohella muita tutkinnassa olevia ovat mm. Teuvo Hakkarainen, Sebastian Tynkkynen sekä Ilja Janitskin, joka tänään määrättiin vangittavaksi. Samalla kun näitä ihmisiä tutkitaan ja syytetään, maahanmuuton ongelmat sen kun paisuvat.

Miksi me katsomme ihmisiä, jotka yrittävät varoittaa tulipalosta, emmekä sammuta itse paloa? Lähetin voi ampua, mutta liekit sen kun loimuavat. Ennemmin tai myöhemmin kaikkien on kohdattava todellisuus. Toivon, että se Suomen kohdalla on ennemmin, koska mitä pidemmälle ongelmien antaa kyteä, sitä raskaampaa niiden korjaaminen tulee olemaan.

Vaadin SDP:ltä pedofiliasta irtisanoutumista

SDP keksi sitten yrittää hyveliputtaa ja keräillä moralismin irtopisteitä vaatimalla, että kaikki kunnallisvaaliehdokkaat sitoutuvat rasisminvastaiseen julistukseen. 

Ensimmäinen kysymys tietysti on, että keitä nämä ihmiset ovat keneltäkään muulta vaatimaan yhtään mitään? Heillä on oma puolueensa, tehköön siellä, miten haluavat, ja antakoon muiden hoitaa asiansa tavallaan.

Äkkiseltään rasisminvastainen julistus kuulostaa harmittomalta, mutta julistus ei tosiasiassa vastaa sisällöltään sen jalomielisen kuuloista nimeä. Julistus on perin pohjin sananvapautta vaientava, antiliberaali ja epä-älyllinen, ja se pyrkii vaimentamaan julkista keskustelua tavalla, joka takuulla olisi yhteiskunnan ilmapiirille vahingollinen.

Harvalla olisi mitään rasisminvastaisuutta vastaan, mutta julistuksen toinen pykälä koskeekin jotain aivan muuta:

"[Sitoudumme ] kieltäytymään näyttämästä, julkaisemasta tai levittämästä näkemyksiä, jotka herättävät tai lietsovat tai joiden voi perustellusti odottaa herättävän tai lietsovan ennakkoluuloja, vihamielisyyttä ja kahtiajakoa eri etnisten tai kansallisten tai uskonnollisten ryhmien kesken sekä puuttumaan kaikenlaiseen rasistiseen käyttäytymiseen ja rasistisiin mielipiteisiin." 

Rasisminvastainen julistus siis kieltäisi sinua esim. kertomasta, että olet joutunut maahanmuuttajan tekemän rikoksen uhriksi, koska sellaisen voi odottaa herättävän tai lietsovan ennakkoluuloja. Et saisi myöskään paljastaa maahanmuuttajille kielteisiä rikostilastoja tai puhua vaikkapa islaminuskon sortavista piirteistä.

Puheen hyväksyttävyydelle asetetaan täysin rationalismin vastainen rajoite: hyväksyttävyyttä ei määrittele se, mikä on totta, vaan se, mikä on ideologisesti miellyttävää ja mielenpahoitusta välttävää.

Tämä ajattelu ei tietenkään rajoitu julistukseen, vaan se on olennainen osa multikulturalismin aatetta. Kun viittasin tiettyjen etnisten ryhmien huonompiin menestysmahdollisuuksiin heikomman keskimääräisen ÄO:n tuottavien geenien vuoksi, toimittaja Maria Pettersson vastasi kutsumalla väitettä rasistiseksi. Hän ei edes pysähtynyt miettimään, eikö hänen kannattaisi ennemminkin pohtia, mikä on totta. Kun persuedustaja mainitsi Otanmäen ryöstömurhan eduskunnassa, tuli Eva Biaudet'lta välittömästi huudahdusta: "Aika rasistista!"

Julistus on myöskin loukkaus sinänsä: koko julistuksen tyrkytys perustuu olettamukseen siitä, että suomalaiset eivät välttämättä vastustaisi rasismia. Ei meillä ole roskaamisen, pedofilian tai eläinrääkkäyksen vastaisia julistuksia, ja jos joltain erikseen vaatisi pedofilian tuomitsemista, se otettaisiin aikamoisena loukkauksena. Aivan samoin tulisi suhtautua alentuvaan ja holhoavaan rasisminvastaisuuden vaatimiseen.

Ja mitä moinen tekee yleiselle keskustelulle ja ihmisten luottamukselle viranomaisiin? Mikäli poliitikot ja virkamiehet todella sitoutuisivat rasisminvastaiseen julistukseen, voisimme siis varmuudella tietää, että he eivät tule toteamaan ääneen tosiasioita, mikäli ne ovat ristiriidassa monikulturismin kanssa.

Jo nykyinen pimityksen ja valkopesun taso on saanut yhä useamman menettämään luottamuksensa politiikkaan, oikeusjärjestelmään ja mediaan, ja samalla se on tuottanut vastamedian, jota vastamedian avuliaimmat rakentajat  - ne pimittäjät, jotka vastamedialle loivat markkinaraon - ovat hurskastelevasti tuomitsemassa, vaikka olisivat omalla rehellisyydellään voineet MV:t välttää.

SDP:ssä tuskin oikeasti rasismi kiinnostaa pisaraakaan. Julistuksen allekirjoittamisen vaatiminen muilta vaan on heille halpa kikka, jolla voi yrittää asettua moraalisen johtajan asemaan laittamaan alhaisemmalle paarialle vaatimuksia. Koska tuo on peli, johon kuka tahansa voi ryhtyä, vaadinkin nyt, että jokainen SDP:n jäsen irtisanoutuu julkisesti seuraavista asioista:

-Ilkivalta
-Murhat
-Raiskaukset
-Varkaudet
-Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö
-Kesäkissojen pitäminen
-Eläinrääkkäys
-Vanhukselta kavaltaminen
-Saastuttaminen
-Seksuaalinen häirintä

Ai ette ala irtisanoutumaan noista ja kirjoittamaan julistuksia noita asioita vastaan ihan vain siksi, että minä keksin niin vaatia? Millaisia ihmisiä te oikein olette? Kai tästä on pääteltävä, että SDP on luonnosta piittaamattomien, vanhuksia kaltoinkohtelevien raiskaajien puolue. 

Lyhyt linkki tekstiin jaettavaksi: https://goo.gl/2vrqwg

Kenestäkään ei tarvitse kasvaa transsukupuolista

Sukupuolestaan hämmentyneille lapsille tehdään nykyään murrosiän estäviä hormonihoitoja, ja jopa leikkauksia. Luonnolliset biologiset prosessit, jotka tapahtuvat jokaiselle terveelle yksilölle, estetään ideologisista syistä. On käsittämätöntä, ettei moista katsota lapsen pahoinpitelyksi.

 Paavi Fransiskuksen kuherruskuukausi edistyksellisten kanssa päättyi kuin seinään, kun paavi tuomitsi transsukupuolisuuteen yllytyksen koulujärjestelmässä.

Täytyy sanoa, että olen kerrankin paavin kanssa samaa mieltä: transsukupuolisuuden normalisointi ei kuulu lasten terveeseen kasvuympäristöön. Trans-agendaa on ajettu linkittämällä se keinotekoisesti samaan ryhmään LGB-oikeuksien kanssa, vaikka ensimmäisessä on kyse tyytymättömyydestä omaan kehoon, jälkimmäisissä seksuaalisesta suuntautumisesta. Kyseessä ovat aivan erilaiset ilmiöt, ja mm. räikeän homoseksuaali toimittaja Milo Yiannopoulos on puhunut sitä vastaan, miten trans-agendaa viedään eteenpäin homojen oikeuksien reppuselässä.

Vaikka suvaitsevaisuusoppi sanoisi mitä, kaikki elämäntavat eivät ole tasaveroisia, eikä niitä sellaisina tulisi lapsille esittää.

Transsukupuolisena eläminen on monin tavoin raskaampaa kuin oman sukupuolensa hyväksyvänä eläminen. Transsukupuoliset ovat alttiimpia mielenterveys- ja päihdeongelmille, ja heillä on jopa monikymmenkertainen itsemurhariski. Ilman näitä ongelmiakin elämä on vaikeampaa: transsukupuolinen elää usein hautaan saakka epäterveellisen hormonihoidon varassa ja teetättää tuskallisia, peruuttamattomia ja usein tuloksiltaan epätyydyttäviä leikkauksia. 

Leikkaukset ovat kammottavampia kuin useimmat tietävät: miehestä naiseksi vaihtavalle tehdään peräsuolen ja peniksen osista keinotekoinen ontelo, jonka syvyys ei riitä normaaliin yhdyntään. Kyseessä on pinnallinen imitaatio naisen elimistä. Koska "vagina" ei ole oikea, se ei puhdista itseään kuten naisen välineistö, joten ontelosta on säännönmukaisesti huuhdottava sinne erittyvää limaa ulos. Onteloa on myös säännöllisesti venytettävä, jotta se ei supistu. Tämä luonnottomuus saa monet leikkaukseen menneet pettymään tuloksiin: ei heistä tullutkaan naisia.

 Joka viides "sukupuolikorjattu" transsukupuolinen katuu leikkausta, eikä sadan tutkimuksen metatutkimuksessa leikkauksilla havaittu olevan mitään elämäntyytyväisyyttä parantavaa vaikutusta. Sen pitäisi olla hälyttävää meille yhteiskuntana: mitä me teemme näille ihmisille? Onko raakalaismainen silvonta todella oikea tapa hoitaa tilaa, jossa mieli ei pysty hyväksymään fyysistä todellisuutta?

Alammeko seuraavaksi hoitaa kehodysforiasta kärsiviä silpomalla heiltä raajoja irti, sokeuttamalla ja halvaannuttamalla heitä? Kehodysforia (BIID) oireilee mm. haluna olla sokea, kuuro, halvaantunut tai menettää raajoja, eikä se poikkea mitenkään siitä, mitä sanomme transsukupuolisuudeksi.

Toinen tapa, miten transsukupuolisuus eroaa seksuaalisista suuntautumisista on vielä merkittävämpi: transsukupuolisuuden voi välttää!

Homojen eheytyshoidot ovat tuottaneet karmaisevia tuloksia, jopa itsemurhia ja itsensä silvontaa, ja usein eheytyshoidossa olleet joutuvat vuosien terapiaan, jossa kumotaan eheytyshoidon tuhoisia vaikutuksia psyykeen. Transsukupuolisuus nuorilla taas on useimmiten ohimenevää: 88% sukupuolestaan hämmennystä kokevista tytöistä ja 98% pojista hyväksyy ajan mittaan biologisen sukupuolensa täysin, jos hämmennyksen annetaan rauhassa mennä ohi.

Miettikääpä sitä: Sadasta pojasta vain kahdesta "tarvitsee" tulla transsukupuolinen, jos heidät jätetään rauhaan ja luonnollisen sukupuolen hyväksymistä tuetaan. Kuinka moni päätyy elämään raskaampaa transsukupuolisen elämää, vaikka se olisi täysin vältettävissä, jos lapsen päätä sekoitetaan trans-agendalla ja sukupuolidysforiaan yllyttämisellä?

Lapsilla on monenlaisia kasvuvaiheita, ja niihin usein liittyy henkisiä ja käytöksellisiä oireiluja. Emme me minkään muunkaan hetkellisen ongelman vuoksi ala opettamaan lapselle, että ongelmasta tulee tehdä hänen pysyvä tilansa loppuelämäksi. Sukupuoli-ideologia harhaanjohtaa lapset luulemaan, että elämä on yhtä helppoa miten vain, ja tukee hämmennystä siellä missä tulisi tukea lapsen tervettä henkistä kehitystä.

 Kun mielikuvat ovat ristiriidassa fyysisen todellisuuden kanssa, se ei voi olla todellisuus, joka on väärässä omasta luonteestaan. Mieli on korjattava sopimaan todellisuuteen niin usein kuin se vain on mahdollista. Kaikkien kohdalla se ei toimi, mutta 88% hämmentyneistä tytöistä ja 98% pojista voi elää normaalia elämää.

Ei syöpää ja veritulppia aiheuttavia hormonihoitoja. 
Ei groteskeja silpomisia ja leikkauksen loputonta, inhaa jälkihuoltotyötä. 
Ei kohonnutta riskiä mielenterveyden ongelmiin. 
Mahdollisuus normaaliin avioliittoon ja lastenhankintaan.
Elämä vailla pelkoa syrjinnästä tai ennakkoluuloista. 

Millainen raakalainen veisi ne pois lapselta, jos ne ovat käden ulottuvilla? Historia tulee tuomitsemaan meidät takuulla siitä, miten primitiivisesti ja julmasti kohtelemme psykiatrista apua tarvitsevia ihmisiä ja herkässä kasvuiässä olevia lapsia.

Se ei ole mikään loukkaus transihmisille vaan vaatimus heidän oikeuksiensa toteutumiselle. Heillä on oikeus hoitoon, joka oikeasti auttaa heitä, ei runtele heitä masentuneiksi, itsetuhoisiksi, silvotuiksi ja lisääntymiskyvyttömiksi.


Lyhyt linkki tähän tekstiin jaettavaksi: https://goo.gl/X7SUY6

Onko konservatiivinen nainen tyhmä ja itsetuhoinen?

On vapautta, ja on hyviä ja huonoja tapoja käyttää sitä. Kestävää onnea ei
useinkaan saavuteta loikkimalla yhdestä spontaanista nautinnontavoittelusta toiseen.

Kaverini vinkkasi minulle erään nettifoorumin keskustelun, jossa puhuttiin minusta ja konservatiivisista naisista ylipäänsä. Ketjua lukiessani tajusin, kuinka harva ymmärtää, mitä konservatismi on. Usea henkilö oli sitä mieltä, että nainen konservatiivina on tyhmä tai itsetuhoinen, koska hän ajaa omien oikeuksiensa menetystä, mutta tietenkään he eivät menneet yksityiskohtiin siinä, että mitä oikeutta konservatiivit olisivat naisilta viemässä.

Konservatismi ei ole tarkkarajainen ideologia vaan suhtautumistapa, jonka kehyksessä on useita ideologioita ja ideoita. Konservatiivi on yleensä klassinen liberaali tai libertaari. Hän kannattaa suppeaa valtionhallintoa ja vähäistä verotusta ja säätelyä. Sosiaalinen konservatiivi arvostaa perinteistä perhettä sekä luonnonmukaisia yhteiskunnan rakenteita ja sukupuolirooleja.

 Kristilliskonservatiivit ovat oma, erillinen ryhmänsä, eivät konservatiivien alalaji, koska he ovat pääsääntöisesti säätelystä pitäviä, autoritäärisiä ja jokseenkin sosialistisia. Epäilen, että konservatiivisista naisista omien oikeuksiensa tuhoajina puhuvat sekoittavat konservatismin juuri kristilliskonservatismiin, johon kuuluu usein mm. abortin vastustaminen. Väärinkäsitys on jättimäinen, koska konservatismi on naisille selviytymisvaiston ja oman edun kannalta ehdottomasti järkevin vaihtoehto.

Onnellisuusmittausten mukaan naiset ovat nykypäivänä onnettomampia kuin 1950-luvulla. Kuitenkin feministit yrittävät vakuuttaa meille, että se sama linja, joka on alasajanut onnellisuuttamme puoli vuosisataa, tulee vielä jonain kauniina päivänä tuottamaan onnellisimman mahdollisen yhteiskunnan. Uskokoon moiseen fantasiaan kuka haluaa. Nykypäivän ihanne supernaiseudesta, johon sisältyy ura, lapset, harrastukset, seksi ja vilkas sosiaalinen elämä on yksinkertaisesti liian raskas naisille.

On täysin normaalia tavata minun ikäiseni nainen, joka on ollut kuusi kertaa kihloissa ja jolla on lapsia useille eri isille. Vapaata seksiä ihannoiva hookup-kulttuuri ja tukiaiset mahdollistavat huonon arvostelukyvyn parinvalinnassa: ei tarvitse miettiä, olisiko kumppani hyvä isä tai äiti lopuksi ikää, yhteiskunta kyllä hoitaa. Syntyy myrkyllinen kehä, kun näiden sängystä toiseen hyppijöiden lapset kasvavat ilman oikean parisuhteen mallia ja tulevat sitten itse pärjäämään vielä huonommin parisuhteen muodostuksessa. Ongelma pahenee sukupolvi sukupolvelta.

 Kukaan ei toivoisi lapsilleen yksinhuoltajuutta tai viikonloppuisyyttä, ja sille on hyvä syy: pysyvä parisuhde nyt vaan on paras tapa tuottaa onnellinen, tervehenkinen ja taloudellisesti tasapainoinen elämä. Tutkimuksen mukaan 50% naimisissa olevista naisista arvioi itsensä "hyvin onnelliseksi" kun taas sinkuista niin sanoi 25%. Toisessa tutkimuksessa naimisissa olevista miehistä 52% ja naisista 47% ilmoitti olevansa erittäin tyytyväisiä elämäänsä, kun taas sinkuilla luvut olivat 35% ja 33%. Naimisissa olevat humalajuovat vähemmän ja ovat selvästi harvemmin vakavasti masentuneita. Avioliitossa elävät ovat myös taloudellisesti turvatumpia.

Yhteiskuntamme murenee parisuhteen ja perheen mukana. Mitä suurempi määrä aviottomia lapsia ja eroja yhteisössä on, sitä enemmän on muitakin sosiaalisia ongelmia. Tämä näkyy selvästi afroamerikkalaisissa yhteisöissä, joissa keskimäärin 75% lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella. Isättömistä lapsista tulee köyhiä viisi kertaa muita todennäköisemmin, ja he päätyvät vankilaan 20 kertaa todennäköisemmin. Lapsen näkymät ovat myös mielenterveyden, koulutuksen ja uran kannalta heikommat ilman kahta vanhempaa.

Joka toisella afroamerikkalaisella naisella on herpes, ja mustan 36-49-vuotiaan sinkkunaisen keskimääräinen varallisuus on viisi dollaria. Heillä on oikeuksia, heillä on vapauksia, heillä on tukiaiset lapsentekoon, mutta onko se heille hyväksi? Ovatko naisen vapaudet hookup-kulttuuriin niin mahtava asia, että on niiden arvoista katsoa, miten yhteisö romahtaa ja naiset itsekin ovat onnettomia ja huonosti menestyviä?

Me emme voi ajatella vain itseämme tai sitä, mikä itsestä juuri nyt tuntuisi kivalta. On ajateltava myös tulevaisuutta ja jälkipolvia, sekä sitä, mikä itselle on oikeasti hyväksi. Se, mikä on kivaa juuri nyt, voi pilata loppuelämän, ja se voi myös romuttaa koko yhteisömme, kuten afroamerikkalaisille on käynyt. Minua ei haittaa pisaraakaan, että sitoutumiseni vanhanaikaiseen, pysyvään parisuhteeseen riistää minulta vapauden iskeä sattumanvaraisia kumppaneita baarista, koska tiedän jääväni voitolle. Minulle jää käteen onnellinen parisuhde, josta saada läheisyyttä, turvaa ja tukea, kun toisessa vaakakupissa odottaisi yksinäisyys, mahdollinen yksinhuoltajuus, riitaisat erot ja tukiaisten nosto lasten elättämiseksi.

En ole viemässä naisilta yhtäkään oikeutta tai vapautta, toivon vain, että he käyttäisivät vapauttaan fiksummin. On surkeaa nähdä, miten kulttuurimme ajaa naiset pilaamaan omat mahdollisuutensa onnellisuuteen hetkellisten sosiaalisten trendien nimissä. On myös surkeaa seurata kaiken tämän vaikutuksia: kasvaneita sosiaaliturvan, terveydenhuollon ja oikeusjärjestelmän kustannuksia sekä sukupolvi sukupolvelta pahenevaa vahingollisen parisuhdekäytöksen kierrettä.

Olen konservatiivinen juuri siksi, että en ole itsetuhoinen. Haluan itselleni mahdollisimman onnellisen elämän, ja haluan samaa kaikille Suomen naisille. Me olemme jo nähneet, mihin itsetuhoiseen vapauteen yllyttävä ja sukupuolten välistä skismaa väkisin lietsova vasemmistokulttuuri johtaa, ja meidän on opittava jotain menneisyydestä.

Suomalainen mies ei ole vihollinen vaan ainoa liittolainen maailmaa vastaan, joka suomalaisella naisella on, eikä perheen ja aidon rakkauden arvostaminen ole naisten oikeuksista ja onnesta pois vaan niiden paras suoja. 


Lyhyt linkki tekstiin: https://goo.gl/vwLcts

Aiheeseen liittyvää sisältöä: Nyt halpuutetaan naisen seksuaalisuus

Yhdistyneet Vajakit ry

Yllä eri väestöryhmien työllisyyslukuja vuodelta 2009. (Tilastokeskus)

Husu Husseinin blogi on kyllä paatoksen ja säälinkerjäyksen kultakaivos. Milloin Husu itkee, että maamme ei ole "hänen Suomensa", milloin valittaa ikävistä tilastoista. Nyt hän on jälkimmäisen parissa ja kritisoi kansanedustaja Juho Eerolaa maahanmuuttajien kurjien työllisyystilastojen esilleottamisesta. Husu väittää, että Eerola toistelee valetta, kunnes siitä tulee totta. Paitsi, että Husu ei osoita mitään Eerolan väitettä valeeksi. Husu ei kerro yhtään numeroa vaikkapa oman kansansa eli somalien työllisyydestä. Husu vain heittelee yleisluontoisia latteuksia siitä, miten ilman maahanmuuttajia roskikset eivät tyhjenisi eikä olisi bussikuskeja jättämässä Valtteria pysäkille.

No minäpä hoidan sen, minkä Husu epähuomiossa unohti, vaikka olen lukuja aiemminkin käsitellyt. Katsotaanpas suurimpien tulija-kehitysmaiden lukuja, koska niistä Eerolakin maahanmuuttoasiassa puhui. Irakilaisten ja somalien työllistyminen on heikointa, eikä niitä ole saatu nousemaan 20% tuntumaa korkeammalle kertaakaan edes jo 1990-luvulla tulleiden tulijoiden suhteen.

 Vielä paljastavampi on huoltosuhde, koska se antaa hyvän kokonaiskuvan väestöryhmän tuottavuudesta: irakilaisten väestöllinen huoltosuhde on 9,3, somalien 9,7*. Jokaisen työssäkäyvän irakilaisen tai somalin pitäisi siis tuottaa samalla ansioillaan ja luomallaan verotuotolla liki kymmenen maanmiehensä elanto, jotta koko ryhmä päätyisi edes nollille yhteiskunnan resurssien suhteen. 

Ymmärrettävää, että Husu ei mennyt yksityiskohtiin. Tilastojen sijaan hän tarjoilikin vain henkilöön käyvän hyökkäyksen Juho Eerolan musiikkivideota vastaan. Eerolan hahmo oli videossa käyttävinään kokaiinia ja ottamassa seksilelusta takalistoon, ja se on Husun mielestä hyvä syy miettiä, pitäisikö tällaisen miehen päättää meidän asioistamme.

 No jos Husu nyt tälle linjalle haluaa lähteä, odotan, että hän ensi tekstissään arvioi vaikkapa Jani Toivolan soveltuvuutta samoin kriteerein. Toivola ei esittänyt hahmoa videolla vaan kertoi aivan avoimesti siitä, miten hän etsii puistoista tuntematonta seuraa suojaamattomaan anaaliseksiin. Minähän en mikään kristilliskonservatiivi ole, joten minua ei kiinnosta, kuka tunkee mitä ja minne, mutta Husu ilmeisesti moralistiksi haluaa ryhtyä, joten arvioikoon kaikkia sitten samoin standardein. 

Eikö viikonlopun anti hölmöilyssä tietenkään siihen jää, koska Helsingin Sanomat pukkasi taas säännölliseksi muodostunutta feministituotantoaan julkaisuun. Alan epäillä lehdellä olevan naisasiakiintiö, koska viikkoakaan ei mene Hesarissa ilman feministien manguntaa.

Toimittaja Jenni Virtanen kertoi kolumnissaan "Naiseus ei ole koskaan neutraalia", missä miesfeminismin ydin piilee: säälissä. Virtanen kertoo ruotsalaisesta #TackaNej-kampanjasta, jossa miespuoliset seminaaripuhujat ylpeydellä kieltäytyvät heille tarjotuista puhujantöistä, jotta joku nainen otettaisiin heidän tilalleen! Naisten voimaantumista siis edistetään aivan avoimesti miesten säälillä ja erityispalveluksilla.

Virtanen tekee selväksi, ettei hän usko miesten ja naisten olevan tasa-arvoisia, koska hän ei halua miesten kohtelevan naisia tasa-arvoisesti. Kieltäytyminen puhujan pestistä naisen hyväksi, vaikkei sitä miehen hyväksi tekisi, on epätasa-arvoista kohtelua. Mies ei suhtaudu naispuoliseen kollegaan tasaveroisena kilpakumppanina vaan reppanana, jota pitää avittaa tilanteissa, joissa miespuolinen kilpailija kampitettaisiin armotta. 

Juuri tällaiset säälinkerjäykset saavat osaavat, omillaan pärjäävät naiset kiristelemään hampaitaan. He eivät tarvitse mitään erityiskohtelua tai palveluksia menestyäkseen, ja sitten tulevat feministit säälipisteineen sabotoimaan kaikkien naisten onnistumista. Ne ovat myös nämä säälipistejärjestelmät, kuten sukupuolikiintiöt, jotka langettavat epäilyksen varjon kaikkien naisten osaamisen ylle. Niin pitkään, kun kiintiöitä ja naisten suosimista on, tullaan jokaista menestyvää naista katsomaan sillä silmällä, saiko hän paikkansa varmasti osaamisellaan vai jalkovälillään, ja se ei ole patriarkaatin vaan naiskiintiöiden olemassaolon vika.

Siinäpä vasemmistoideologiaa sunnuntaille. Meidän halutaan uskovan, että maahanmuuttajat ovat vajakkeja, joiden puuhasteluille pitää vain lempeästi ja hyväksyen nyökytellä karuja tilastoja katsomatta, koska kauniit lauseet. Meidän pitäisi ajatella, että he eivät pysty parempaan, joten tokkopa noita tilastoja kannattaa katsoa, vaikka kotimaisten kohdalla kyllä arvioidaan tilannetta ihan raaoilla luvuilla. Kulkeehan ne bussit kuitenkin.

Eerolan moraalia saa arvioida videoesiintymisen pohjalta, mutta kahteen vajakkikohtelua saavaan luokkaan kuuluvan Toivolan ei.  Naiset heitetään samaan vajakkien kastiin muistuttamalla kansaa siitä, että miesten on aika ajoin suotava naisille säälipisteitä, joita he mieskollegalle eivät koskaan soisi, että naisetkin pääsevät joskus puhumaan.

Näin tuotetaan vasemmiston suojellut luokat: yhdistyneet vajakit, joilla ei ole vastuuta mihinkään. Se on sitä tasa-arvoa.


*Lähde: Väestörakenteen muutos ja maahanmuutto (Taloudellinen tiedotustoimisto)

Tekstin voit jakaa somesensuurin iskiessä liittämällä tämän linkin julkaisuusi: https://goo.gl/ygvJOK

Eva Biaudet itsepetoksen mannekiinina

Kuuntelin kiinnostavan lähetyksen, jossa kirjailija Stefan Molyneux haastatteli litteän maan teoriaan uskovaa miestä. Vaikka todisteet miehen uskomusta vastaan ovat absoluuttisen vankat, hän ei niitä hyväksynyt. Kun häneltä kysyttiin kysymyksiä, joihin hän ei osannut tarjota loogista vastausta, hän vain selitteli, että kyllä sille joku selitys on, mutta hän ei sitä nyt vain hoksaa. Miestä kohtaan heräsi eniten ehkä myötätuntoa, koska ei voi olla helppoa omistaa elämäänsä täysin epärealistiselle fantasialle.

Huomasin tuntevani aivan samat tuntemukset kun luin Eva Biaudet'n väitteestä, jonka mukaan on rasismia sanoa tiettyjen etnisyyksien tekevän enemmän rikoksia kuin muut 

Vaikka väitteen olisi pitänyt kaikessa älyttömyydessään olla raivostuttava, huomasin sääliväni Evaa. Hän on ideologian uhri. Ryhdyin miettimään sitä, miksi hän otti tuollaisen asian juuri nyt puheeksi, ja päädyin siihen, että hän tarvitsi jotain pönkitystä aatteelleen samoin kuin uskovat käyvät kokouksissa ja palveluksissa kun kokevat uskonsa horjuvan.

Eva tietää kyllä, että tilastot ovat häntä vastaan: kehitysmaista tulevat loistavat varsinkin seksuaalirikostilastoissa. Somalit ja irakilaiset raiskaavat Optulan mukaan 17- ja 16-kertaisilla per cap-tiheyksillä kantaväestöön nähden ja tekevät rasistisia viharikoksiakin 20-30-kertaisella tiheydellä. Kyse ei ole yhdestä poikkeusvuodesta vaan kaavasta. Ruotsissa maahanmuuttajien määrä on suhteessa suurempi, joten tilastot ovat vielä pahempia: Paavo Tajukankaan ruotsalaisista käräjäoikeuksista pyytämien raiskaustuomioiden pohjalta laskimme ulkomaalaistaustaisten osuuden raiskaajista olevan yli 80%.

Seksuaalisten ahdistelujen määrä tuplaantui valtakunnallisesti vuosien 2014 ja 2015 välissä, kaupungeissa kasvua oli jopa 8-kertaisena. Kannattaa miettiä Evan ajattelua näiden faktojen valossa: kuinka epätoivoista sen täytyykään olla, että yrittää niin kovasti uskoa naurettavuuksiin, ja maailma vaan ei toimi omien toiveiden mukaan. Lemmikit käyttäytyvät huonosti, ja tilastot todistavat sen. Kun persujen Sami Savio otti esille Otanmäen ryöstömurhan, Evasta pääsi se multikulturalistin vaistomainen parahdus: "Aika rasistista!"

Siinä se on: viimeinen linnake, johon multikulturalisti voi perääntyä ja kaivaantua. Biaudet ei enää muuta keksi kuin rasismisyytökset. 

Tosiasiat ovat mitä ovat, mutta niiden ääneen sanominen on Evasta rasismia. Multikulturalismi on epäonnistunut ideologia, joka paraikaa romahtaa silmiemme edessä. Eva yrittää ostaa aikaa leimaamalla tilanteen omin silmin näkeviä ja tunnustavia, jotta he eivät uskaltaisi puhua tilanteesta. Vaientaminen ei kuitenkaan heijastu mitenkään todellisuuteen: irakilaiset raiskaavat ja ahdistelevat, se ei hiljaisuudella muuksi muutu.

Päätän tämän päivityksen neuvoon Evalle: Ota hieman hermolomaa ja perehdy näihin tilastoihin. Äläkä pelkästään Suomessa, vaan katso myös muiden pohjoismaiden seksuaalirikosluvut, turvapaikanhakijoiden tekemät ahdistelut Saksassa tai muslimien osuus Ranskan vangeista. Siinä ei ole mitään hävettävää, että tunnustaa langenneensa huonoon uskomukseen - häpeä on siinä, jos illuusiosta sinnillä pitää kiinni todisteita vastaan. Mieti näitä naisia, jotka ovat joutuneet rikosten uhreiksi. Yritä kokea hieman solidaarisuutta heitä kohtaan. Siitä eteenpäin tee päätöksesi sen mukaan, mikä meille Suomen naisille on parasta - mikä meidän oikeuksiamme, turvallisuuttamme ja hyvinvointiamme edistää.

Aiheeseen liittyvää: 
Traumaperäinen raiskausoireyhtymä
Rajat auki raiskaukselle,
Monikulttuurisuuden hurmos on riippuvuus

Bussin alle vaan, kun persu ruinaa hyväksyntää

Muistilista:

1. Käytä paljon äärisanoja maahanmuuttokriittisistä. Hauku heitä äärioikeistoksi ja ääriliikkeiksi, vaikkeivät he mitään sellaista määritelmää täyttäisi. Näytätpä sitten itse hyvältä tyypiltä.

2. Muista rasistikortti. Jos joku haluaa rajat kiinni haittamaahanmuutolta, vedä rasistikortti peliin, vaikkei rotu maahanmuuttoasiaan liitykään.

3. Syytä maahanmuuttokriittisiä keppihevostelusta rikosten uhreilla.

Kuulostaako joltain, mitä vihervassarin mielessä voisi liikkua? Älä höpsi, ei tuo pelkästään heidän kuvionsa ole. On myös cuckservatiiveja, jotka sydän riemuiten heittävät maahanmuuttokriittisiä bussin alle liputtaakseen omaa hyveellisyyttään ja ruinatakseen vasemmistolta hyväksyntää, jota he eivät koskaan tule saamaan. He ovat näennäisen oikeistolaisia mutta polvillaan vasemmiston edessä, eivätkä he epäröi sabotoida oman puolensa toimintaa, mikäli oma etu sitä vaatii.

Perussuomalaisten Jari-Pekka Teurajärven blogipäivityksen mukaan Oulussa lietsotaan vastakkainasettelua Peli Poikki - ja Suomi Ensin -ääriliikkeiden toimesta. Teurajärvi kuitenkin pyrkii hämärtämään ääriliikkeen käsitettä niin, että kaikki ne, joilla ei ole paikkaa eduskunnassa, ovat ääriliikkeitä. 

Persut on aivan samankaltainen ryhmä laillisuuden kannalta kuin SE, ja sen tavoitteetkin ovat samantyyppiset, joten jos SE on äärioikeistolainen ääriliike, täytyy persujenkin olla, varsinkin jos persujen keräämät rikostuomiot otetaan lukuun. Ei siis kannattaisi heitellä kiviä lasitalosta ja maalata itseään nurkkaan tuolla tavoin.

Cuckservatiivit lyövät aina oikealle, vasemmiston edustajat taas fiksumpina eivät koskaan hyökkää itseään vasemmistolaisempia vastaan. Miksi jahdata ideologisesti samankaltaisia? Mitä siitä voi hyötyä? Vasemmisto kyllä hoitaa oikeistolaisten vainoamisen, ei siinä Teurajärven apua kaivata. Oikealle lyöminen kaventaa oman puolen poliittisen kentän toimintaa ja vaikutusmahdollisuuksia, puhumattakaan sen yhteishenkeä hajottavasta vaikutuksesta. 

Sitten on tietysti pahamaineinen Overtonin ikkuna eli hyväksyttävän keskustelun ja realististen poliittisten toimien ikkuna. Oikeistoaktiivit pyrkivät vetämään tätä ikkunaa oikealle, jotta oikeistolaiset ideat eivät tule alkuunsa lytätyksi "sopimattomina" samalla kun kaikkein äärimmäisimmät vasemmistoajatukset eivät herätä mitään tyrmistystä.

Teurajärvi vetää ikkunaa vasemmalle: hän yrittää sulkea laillisia, mamu-kriittisiä ryhmiä sopimattomien laariin. Se on silkkaa sabotaasia. Teurajärvi yrittää tehdä tyhjäksi aktiivien pitkällistä työtä ikkunan laajentamiseksi ja siirtämiseksi, ja hän siinä tekee suuren palveluksen vasemmistolle, koska mikään ei ole niin tehokas keino riisua poliittista ryhmää aseista kuin sulkea heidät ulos poliittisesta keskustelusta.

Ajoittain Teurajärvi on suorastaan raivostuttavan lapsellinen cuckservatiivi. Vaikka hän itsekin toteaa, että rasisminvastaisuus on Peli Poikki -tapahtumille vain kulissia, hän silti viisastelee, että sopii pohtia, ovatko ne rasisminvastaisen mielenosoituksen vastamielenosoittajat sitten niitä oikeita rasisteja.  Täysin säälittävää aisailua. Onko Teurajärvi persuna nauttinut rasistikortin lentelystä niin paljon, että hän haluaa ylläpitää ilmiötä heittäytymällä leikkiin mukaan? Juuri tuollaiset mukamas-nokkeluudet ovat tyypillistä vasemmiston lapsellisuutta.

Tiedän ilmauksen olevan raju, mutta lopussa Teurajärven kirjoitus on jo silkkaa idiotismia. Erityisesti silmääni pisti seuraava lause: "Ääriliikkeet eivät tule koskaan saamaan Suomessa riittävää kannatusta toimia parlamentaarisin keinoin, joten heille ainoaksi mahdollisuudeksi jäävät lailliset mielenosoitukset."

Kuinka sivistymätön voi ihminen olla? Ääriliikkeet eivät yritä mitään parlamentaarista vaikuttamista, koska ne ovat ääriliikkeitä! Ne toimivat laillisten vaikutusteiden ulkopuolella. Mikäli Suomi Ensin todella olisi ääriliike, eivät sen keinot rajoittuisi vaaleihin ja protesteihin, vaan se käyttäisi väkivaltaa, vandalismia ja painostusta. Teurajärvi nolaa itsensä täydellisesti toteamalla, että onpa näillä ääriliikkeillä ikävä paikka, kun ne ääriliikkeiden toimintatavan vastaisesti noudattavat lakia!

Kyllä minä ymmärrän, että Marco de Witin ja muiden Suomi Ensin -jäsenten kritiikki perussuomalaisia kohtaan on mennyt Teurajärven ihon alle. Tämä on kuitenkin lapsellisen kulttuurimarxistinen tapa hoitaa asia: rasistikortteja, äärinimittelyä ja leimaamista. Omien ampumisella ei voita mitään, se on jotain, mitä vasemmistolta voi oppia. He eivät tee sitä koskaan, ja heidän yhteishenkensä ja toimintavalmiutensa kukoistaa.

 En usein puhu miesystävästäni, mutta nyt on paikka siteerata häntä virpoja-gaten ajalta: "Miksi ne sanovat itseään Perussuomalaisiksi? Jos perussuomalaiset olisivat talvisodassa tuollaisia olleet, ne olisivat ampuneet toisensa ehtimättä koskaan rintamalle." 

Mihin me enää Eskolinia ja Timosta tarvitsemme - onhan meillä Teurajärvi valmiina tekemään kaikki samat temput!