Iltalehti promotoi kulttuurimarxisteja

Eilisessä blogissa käsittelin kulttuurimarxismin uhkaa yksilönvapaudelle ja tänään törmäsin Iltalehden nettiversiossa perisuomalaisen kulttuurimarxistin haastatteluun. Iltalehti otsikoi juttunsa naurettavasti "Suvaitsevaisuutensa vuoksi vainotut". Tällaista kutsutaan virheelliseksi premissiksi: haastateltu mies on ilmeisesti saanut vihapostia, mutta suvaitsevaisuuden osuus asiassa jää todistamatta. Kulttuurimarxisti heijastaa kaiken kritiikin pois itsestään: feministit lyttäävät kaiken kritiikin naisvihana, monikulttuurisuuden kannattajat rasismina ja LGBT-puolestapuhujat homo- tai transfobiana. Kun lähtökohtaisesti suhtautuu kritiikkiin niin, että sen ainoa syy voi olla oma hyveellisyys ja kriitikon hyveellisyyden puute, ei kritiikkiä tule rehellisesti arvioitua. Tämä on henkinen puolustautumismekanismi, jolla suojellaan omia, huonoja mielipiteitä kyseenalaistamiselta. Älyllisesti tätä vastaisi suhtautua kaikkeen kritiikkiin sanomalla "Se on vaan kateellinen".

Saku Timonen, itsejulistautunut suvaitsevaisuusmartyyri ja sananvapauden kiihkeä vastustaja.

Ah, niin suvaitsevaisen Saku Timosen haastattelun täysi versio olisi saatavilla vain IL:n maksullisessa versiossa, ja en moisesta roskasta maksaisi. Kirjoitan siis ilmaisversion tiedoilla. Timonen väittää välittävänsä oikeusvaltion periaatteista mutta omien sanojensa pohjalta häntä ei valistusfilosofiksi tai liberaaliksi voisi tuomita. Timonen kertoo, että hän "joutuu" poistamaan jopa 80% bloginsa kommenteista. Hän ei selvennä miksi. En usko, että 80% Timosen blogin kommenteista todella rikkoisi lakia. Todennäköisimmin niissä vain esitetään poikkeavia mielipiteitä, jotka Timonen kulttuurimarxistin silmin tulkitsee vihapuheeksi.

Uskallan tuon olettamuksen esittää, koska artikkelin jatkuessa Timonen itse kertoo kulttuurimarxistisista taktiikoistaan. Hän kertoo poistavansa kavereistaan "roskalehtien" juttuja jakavia tai "muuten häiriköiviä". Nyt ollaan kulttuurimarxismin ytimessä: vääränlaisen artikkelin jakaminen on "häiriköintiä", eli on realistista olettaa että tällaisilla perusteilla Timonen myös moderoi kommenttejaan. Suvaitsevaisuuden kannattajaksi hän on varsin suvaitsematon mielipiteenvapautta ja avointa keskustelua kohtaan. Ryhmiinsä ja sosiaaliseen mediaan hän progressiiviseen tyyliin haluaa luoda kaikukammion, jossa kenenkään huonosti perusteltuja mielipiteitä ei kyseenalaisteta, vaan ainoastaan samanmielinen kannustus sallitaan. Tämä on kuvottavaa. Olen itse päätynyt kiivaisiinkin keskusteluihin somessa ja saan vihapostia toistuvasti. En ole koskaan poistanut ketään kavereistani tai blokannut ketään mielipide-eron vuoksi. Uskon älylliseen rehellisyyteen enkä siksi yritä suojella näkemyksiäni rajultakaan kritiikiltä. Jos todella olen oikeassa asian suhteen, selviytyvät mielipiteeni kyllä väittelystä. Jos taas käy ilmi, että olen ollut väärässä, poistun keskustelusta viisaampana kuin sinne tulin. Vapaan keskustelun salliminen on siis win-win-tilanne ihmiselle, joka ei halua ylläpitää virheellisiä mielipiteitä. Mutta kulttuurimarxistin tavoite ei ole viisastuminen tai edes oikeassa oleminen, vaan saarnaaminen. Koska saarnaaminen ei ajattelevalle yleisölle onnistu, muodostetaan näitä kaikukammioita joissa voi "saarnata kuorolle" ja saada ylistävää palautetta ällistyttävän typeristäkin mielipiteistä.

Artikkelin lopussa kulttuurimarxistinen agenda nousee vahvasti esiin: 
"Ikävä kyllä ajattelen, että tällä menolla joku kohta kuolee, ja vasta sen jälkeen ruvetaan puuhaamaan muutoksia. Nettikeskusteluun asetetaan rajoja ja saatetaan jopa mennä yksilönvapauden rajoittamiseen saakka." sanoo Timonen.

Saku rakas, nettikeskustelussa on jo rajoja niin paljon kuin sinne voi käytännössä laittaa. Kansainvälisiä some-alustoja ei Suomen lainsäädäntö voi komentaa. Sosiaalinen media mahdollistaa jo nyt rikollisen sisällön ilmiantamisen ja nettipoliisikin on vain yhden viestin päässä. Nettikeskustelua on mahdoton sensuroida, koska sensuroidut mielipiteet siirtyvät vain aina uudelle sivustolle sensuurin ulottumattomiin. Täysin sensuroitu nettikeskustelu olisi vaarallista niin demokratialle kuin yhteiskuntarauhalle.

Vapaa sana on kuin rokote väkivaltaisuuksia ja terrorismia vastaan: sallimme kärkkäänkin puheen jotta meidän ei tarvitsisi sallia väkivaltaisuuksina purkautuvia mielipide-eroja. 

Kulttuurimarxistille tyypillisesti yksilönvapauden loukkaukset eivät haittaa Timosta niin pitkään kun ne suuntautuvat eri mieltä oleviin. Erityisen vastenmieliseksi koen Timosen ajatuksen siitä, että joku saattaa kuolla jos sananvapautta ei rajoiteta. Ihmisiä on jo kuollut, mutta sananvapauden puolesta. Tekisimmekö tyhjäksi Anna Politkovskajan, Charlie Hebdo-toimittajien tai Theo Van Goghin uhraukset? Heidät murhattiin, koska he käyttivät sananvapauttaan. Timonen ei kuulu hyvään seuraan. Sananvapauden rajoittamista ovat ajaneet diktaattorit, terroristit ja uskonnolliset ääriajattelijat. Sananvapautta ovat puolustaneet filosofit, taiteilijat ja kansakuntien isät.

Mm. nämä henkilöt olisivat Timosen kanssa eri mieltä sananvapauden rajoittamisesta. Vasemmalta Sabeen Mahmud, ihmisoikeusaktivisti joka murhattiin Pakistanissa, Ayaan Hirsi Ali, ex-muslimi, ateisti, naisten oikeuksien puolestapuhuja, Raif Badawi, sananvapausaktivisti joka tuomittiin Saudi-Arabiassa raipaniskuihin nettisivunsa sisällön vuoksi, sekä Maajid Nawaz, ex-militantti, nykyinen islamismin vastustaja ja mies, joka loi termin "regressiivinen vasemmisto" sananvapautta innokkaasti rajoittavalle äärivasemmistolle. Ovatkohan myös he Timosesta suvaitsevaisuuden vainoajia?

Tunnustaudun klassiseksi liberaaliksi ja tämän aatteen vuoksi kannatan myös Timosen oikeutta esittää typeriä, taantumuksellisia näkemyksiään. Ajatusten vapaat markkinat kyllä huolehtivat typeryyksistä: huonot ajatukset kohtaavat kritiikkiä ja hiipuvat pois markkinoilta, hyvät todetaan toimiviksi, ja niiden suosio kasvaa. Kirjoitukseni toimikoon esimerkkinä Timoselle siitä, miten mielipide-erot selvitetään vapaassa yhteiskunnassa. Hän asetti omat näkemyksensä markkinoille, minä omani. Tosin minä en koe tarpeelliseksi blokata eri mieltä olevia tai sensuroida kommentteja. Lukija päättäköön kumman argumentit kuihtuvat pois ja kumman menestyvät.