Tyhmyydestä sakotetaan - miksi otin koronarokotteet

Otin ensimmäisen koronapiikkini 31.8. eli palattuamme Baltian-reissulta, jolla olimme raportoimassa Valko-Venäjän aiheuttamaa rajakriisiä. 

Miksi ihmeessä? Siis minähän tiedän täysin hyvin sen, kenelle korona on vaarallinen, kuinka arvaamattomia haittoja rokote voi aiheuttaa ja kuinka se on minulle käytännössä hyödytön.

Jos sairastuisin koronaan, se ei minun terveystaustallani nykytiedon pohjalta olisi sen kummempi kuin muillakaan ikäisilläni. Todennäköisesti jopa keskimääräistä lievempi, koska minulla ei ole ylipainoa, pidän huolta terveistä elämäntavoista enkä tupakoi. Vapea toki käytän, mutta sen haitat on Britannian hallituksen teettämässä tutkimuksessa todettu kirjaimellisesti 99% vähäisemmiksi kuin tupakan. Se ei vaikeuta hengittämistä, aiheuta tupakkayskää tai tuota myrkkykertymiä keuhkoihin.

Syynä oli yksinkertaisesti turhautuminen ja tulevaisuuteen varautuminen - terveyssyillä ei asian kanssa ollut mitään tekemistä.

On stressaavaa olla työmatkalla, jolla koronapassia vaaditaan siellä täällä, ja rokotepassilla asiat ovat helpompia kuin testiin perustuvalla passilla, joka täytyy uusia parin päivän välein. Tämä turhautuminen ei kuitenkaan ollut pääasiallinen syy vaan enemmänkin laukaiseva tekijä, joka sai minut miettimään sitä, mitä tulevaisuus voi tuoda. 

Juuri kun olimme palaamassa matkaltamme, oli Viro ottanut käyttöön kovat koronarajoitukset, joissa koronapassia vaadittiin lähes joka paikassa. Myöhemmin Latvia ja monet muut maat ottivat käyttöön vielä tiukempia rajoituksia, jotka eivät enää tarkoittaneet sitä, että ilman koronapassia et pääse baariin kaljalle vaan sitä, että et pääse markettiin ostamaan ruokaa. Samalla monin paikoin koronapassista tehtiin suora painostuskeino rokottamiselle - passia ei enää negatiivisella testituloksella saanut, vaikka se oli passin ainoa järkevä ominaisuus, josta pystyi sentään päättelemään jotain siitä, kuinka todennäköinen tartuttaja sen koronapassin omistaja on.

Samaan aikaan Suomen media teki pohjatyötä kovemmille rajoituksille kertomalla jutuissaan siitä, kuinka tiukkoja rajoituksia muualla on otettu käyttöön. Niitä maita, jotka vähensivät koronatoimia, joko jätettiin huomiotta, tai ne kuvattiin holtittomiksi. Oli ilmeistä, että media pyrkii normalisoimaan erittäin kovia koronatoimia ulkomaiden toimia mainostamalla, jotta suomalaiset hyväksyisivät ne helpommin täälläkin.

En halunnut meidän joutuvan tilanteeseen, jossa olemme yhtäkkiä kovien rajoitusten armoilla ja ilman mahdollisuuksia elää edes tavallista arkea. 

Laskelmoin asian niin, että meistä ainakin toisella kannattaa olla rokotepassi, ja sen kannattaa olla minä. Mietin potentiaalisia rokotehaittoja sekä itselleni että miehelleni. Ikäni puolesta en kuulu veritulppien riskiryhmään, ja sukupuoleni ja ikäni puolesta taas en kuulu sydäntulehdusten riskiryhmään. Ja koska lähipiirissämme oli tapaus, jossa miehelle tuli kuukausien mittainen impotenssi Pfizerin kakkospiikistä, olin myös tuskallisen tietoinen tämän haittavaikutuksen mahdollisuudesta. Minulle erektiohäiriötä ei voi tulla. Joten hain piikin.

Tietenkään miehelleni ei piikin hakemisesta kertoa voinut. 

Hän tietää rokotteiden mahdolliset haitat ja niiden hyödyttömyyden minulle aivan yhtä hyvin kuin minäkin, ja hän jo viime kesänä sai pahan säikäytyksen, kun sairastuin taas vakavaan nikamatulehdukseen - sellaiseen, joka voi viedä hengen tai halvaannuttaa. Jos hänelle kertoisi etukäteen rokotteesta, riitahan siitä tulisi, kun ei hän haluaisi minun sitä ottavan. 

Lisäksi varauduin pahimpaan skenaarioon: entä jos pahin toteutuukin ja kuolen, ja mieheni jää lopuksi ikää potemaan syyllisyyttä siitä, ettei estänyt minua ottamasta rokotetta, vaikka tiesi aikomuksistani. Ei. En ala sellaista riskiä ottamaan, joten piikkiä käteen, ja miehelle kerrottiin vasta kun tihutyö oli tehty. 

Kertomattakaan ei olisi oikein jättää. Sen mittakaavan salailu parisuhteessa ei olisi enää oikeutettua, ja lisäksi tietysti sen ihmisen, joka aikaa seurassani eniten viettää, on syytä tietää, että minut on rokotettu. Jos jotain tapahtuu, ja hän joutuu kutsumaan ambulanssin, hän ainakin osaa kertoa kaiken olennaisen terveydentilastani. Turhan rokotteen haittoihin kuoleminen on tyhmää, mutta vielä tyhmempää olisi kuolla niihin ihan vain siksi, että et saanut kerrottua puolisollesi, että olet sen rokotteen ottanut.

No, palautettahan siitä tuli, mutta ei niinkään riitelyä vaan enemmänkin hätääntymistä. Mies on kuullut rokotteiden aiheuttamista sydänkuolemista, joten ymmärrettävästi hän kauhistui kuullessaan, että valmiiksi sydänvikainen emäntä on mennyt sen piikin ottamaan. Rauhoittelin häntä kertomalla, että 80% vastaantulijoista on rokotettu - myös ne sairaalloisen ylipainoiset, vakavien perussairauksien kantajat, tupakoitsijat ja muut riskiryhmäläiset, mutta ei heitä silti massoittain kuole, joten ei ole todennäköistä, että minäkään kuolisin. Rauhoittui hän jonkin verran mutta paljasti tarkkailevansa öisin, hengitänkö minä vielä.

Mennäänpä niihin rokotusten seurauksiin.

Ensimmäisen piikin haittavaikutuksina en kokenut muuta kuin sen, että rokotettu käsi oli julmetun kipeä useiden päivien ajan. Käden liikuttaminen ja edes maitopurkin nostaminen sattui kovasti, ja kättä oli vaikea nostaa olkapään tason yläpuolelle. 

Koska ekan rokotteen haitat jäivät näinkin siedettäviksi, ajattelin, että tuskin se toinen voi mitään kovin paljon pahempaa aiheuttaa varsinkin, kun tiedetään, kuinka nopeasti rokotteet menettävät tehonsa. Tuttavapiirini rokotehaittoja kokeneilla ne olivat väistyneet kuukausissa, joten arvelin, että 4 kk on riittävä väli sille, että elimistö on ehtinyt puhdistaa ekan piikin tuottamia piikkiproteiineja pois kehosta ja voisi ikään kuin aloittaa puhtaalta pöydältä.

Kuinka väärässä olinkaan. Minä kun unohdin yhden tärkeän asian: ne tuttavat olivat saaneet Pfizerin rokotetta, jonka tehon tiedetään laskevan nopeasti. Minä olin saanut Modernaa, joka on tehokkaampi. Nykytiedon pohjalta voi karkeasti sanoa kahden Moderna-piikin vastaavan teholtaan kolmea Pfizeria.

10.12. kävin hakemassa rokotteen ruokatunnilla ja palasin töihin. Paluumatkalla alkoi huimata, ja tuli hassu olo, niin kuin olisin juonut pari olutta. Huimaus hellitti kun pääsin istumaan, mutta outo olo ei poistunut mihinkään, ja välillä hikoilin kasvoista ihan vain istuessani. Unohtelin aivan arkisia työasioita ja tein tyhmiä virheitä työssä, joita jouduin koko ajan korjailemaan. Siis asiat, jotka normaalisti osaisin vaikka silmät kiinni, muuttuivat vaikeiksi. Sinnittelin muutaman tunnin, mutta sitten totesin, että en vain ole työkuntoinen, ja lähdin illaksi kotiin lepäämään.

Nukuin joitain tunteja, ja kun heräsin, olo oli parempi - aika lailla normaali. Pistoskohtaa jomotti, mutta ei mitään sen kummempaa. Ajattelin, että no tämä oli tässä, kävipä hyvä tuuri, että menivät levolla ohi nuo oireet. Mutta olinkin turhan toiveikas. 

Jo seuraavana aamuna heräsin liian aikaisin vajaiden yöunien jälkeen tunteeseen, kuin sydän olisi lentämässä rinnasta. 

Olen teini-iästä saakka kärsinyt lisälyönneistä ja sivuäänestä, ja tällainen ei niiden kantajalle ole mitenkään tavatonta ilman mitään rokotteitakaan. Lisälyönnit kun tuntuvat voimakkaimmin juuri nukkuessa, joten ne voivat aiheuttaa tällaisia sätkyherätyksiä. Mutta se oli outoa, että en pystynyt nukahtamaan uudelleen, koska hakkaava tunne rinnassa ei mennyt ohi. Ja ei vain rinnassa. Se tuntui kurkussa asti - varmaankin kaulavaltimoiden kautta. Yleensä tykyttely menee ohi vain asentoa vaihtamalla, ja ahdistava tunne ei jatku.

Olin väsynyt, mutta lähdin kuitenkin töihin normaalisti. Seuraava aamu oli samanlainen, mutta sitten sydänoireet alkoivat yltyä. Enää en herännytkään vain aamuisin, vaan yöunet lähtivät melkein kokonaan. Kun laitoin nukkumaan, pystyin nukkumaan parisen tuntia, jonka jälkeen tuli ensimmäinen herätys tunteeseen, että sydän on räjähtämässä. Yritin saada uudelleen unen päästä kiinni, mutta onnistuin nukahtamaan vain parhaimmillaankin tunniksi uudelleen, kunnes seuraava herätys tuli. 

Samalla kun öiset sydänoireet pahenivat, niiden rinnalle ilmaantui päiväsaikaan ilmeneviä oireita, ja ne vasta outoja olivatkin. 

Verenpaineeni on aina ollut erittäin hyvin terveen rajoissa, enkä kärsi verenpaineen heittelyistä. Mutta nyt verenpaine saattoi tehdä äkillisen nousun paikallani istuessani, ja kun nousin ylös, heitehuimaus iski, ja tuntui, että silmissä näkyy vain keltaista eikä pystyssä pysy.

Koska oli viimeinen työviikko ennen joululomaa, yritin sinnitellä töissä parhaani mukaan, vaikka univelka kasvoi, ja huimaus ja verenpaineen heittelyt tekivät kotoa poistumisesta aika pelottavaa. Arvioin oloni joka päivä uudelleen ja päätin sen mukaan, olenko työkuntoinen vai en.

Keskiviikkona tuli raja vastaan. Olin nukkunut hieman yli 2 tuntia, ja ahdistava, hakkaava tunne rinnassa ei vain mennyt ohi, vaikka otin Propralia täydellä annoksella. Siihen saakka olin saanut oireita hieman lievennettyä Propralin ja Buranan yhdistelmällä. Burana siksi, että se on rokotehaittoina ilmenevien sydäntulehdusten tavallisin hoitomuoto, joten otin sitä siltä varalta, että oireilu johtuu tulehduksesta.

Niin, ja tässä myös vastaus niille Twitterin suvakkitrolleille, jotka 24/7 päivystävät Twitterissä ja ulisevat, jos en jokaista heidän ulinaansa noteeraa. Syy sille, miksi en keskiviikkona ollut somessa oli vain siinä, että olin sängyssä makaamassa kirjan ja ASMR-videoiden parissa ja yrittämässä onnistua nukahtamaan.

Verenpaineen lisäksi olen mitannut kuumetta säännöllisesti sen selvittämiseksi, voisiko oireiluni johtua siitä, että minulla olisi korona. Oulussa sen ilmaantuvuus kun on korkealla. Minulla ei kuitenkaan ilmennyt mitään hengitystieinfektioon viittaavia oireita: ei kurkun oireita, nuhaa, kuumetta, lihaskipuja, haju- ja makuaistin menetystä tai muutakaan, mikä viittaisi edes hyvin lieväoireiseen koronaan. Ja se olisi perin kummallinen korona, että mitään hengitystieinfektion oireita ei ole, mutta outoja ja voimakkaita sydämeen ja verenkiertoon liittyviä oireita ilmaantuu. Oli todettava, että kyllä se oli vain se rokote.

Nyt on tiistai, ja toisesta piikistä on siis 11 päivää, ja sydänoireet ovat hiljalleen lieventyneet.

Edelleenkin heräilen tämän tästä, mutta pystyn myös nukkumaan pidempiä ajanjaksoja kuin tuntia kerrallaan, ja jos ottaa sekä täyden annoksen Propralia että melatoniinia, pystyy nukkumaan täydet yöunet kahdessa erässä. Eli herään jossain vaiheessa yötä, otan uuden setin pillereitä, ja niillä nukkuu sitten loput yöunet.

Heitehuimaus on myös lieventynyt, tosin taannehtivasti. Välillä on päiviä, jolloin näitä verenpaineen heittelyitä ei ole lainkaan, mutta seuraavana päivänä ne taas palaavat, mutta eivät niin rajuina kuin ensimmäisellä viikolla rokotteen jälkeen. Nyt olo on aika normaali, mutta harmittaa, että ensinnäkin jäi töitä väliin ja toisekseen ei ole edes jaksanut joulukuusta laittaa, kun on ollut niin väsynyt. Sitä on turha harmitella, että olen saanut rokottautumisesta maksaa vittumaisena oireiluna ja vielä juuri joulun alla - oma vikanihan se on.

Eniten harmittaa se, että puoliso joutuu typerehtimiseni takia murehtimaan. 

Olen sairastanut lapsesta asti paljon, ja siksi minulla on zeniläisen rauhallinen suhtautuminen kuolemaan (lisää aiheesta voit lukea kirjoituksestani Kas, minähän olen vielä elossa), mutta läheisiin tämä kokemus ei tietenkään ulotu. Heille jokainen sairastumiseni on aina yhtä järkyttävää ja pelottavaa, ja siksi en äidilleni ole vuosiin edes kertonut sairasteluistani. Hän on niitä murehtinut siitä asti, kun olin pieni lapsi, ja mitään hyötyä hänen hätäilystään ei ole kenellekään, joten olen katsonut parhaaksi säästää hänet näiltä asioilta viime vuosina.

No, tässäpä oli tämä tarina tältä erää. Vähän huono olo on edelleen, mutta tyhmyydestä sakotetaan. Eikös olekin ihana yhteiskunta, kun sinut pakotetaan olemaan tyhmä ja altistamaan itsesi terveysriskeille, joiden täyttä laajuutta ei edes tunneta, jos haluat olla varma siitä, että voit elää normaalia arkeasi jatkossakin.

Ja ei, älkää rokotefanaatikot tulko tähän sössöttämään, että rokotteet on perusteellisesti tutkittu. 

Jos näin on, miksi niiden valmistajat eivät suostu antamaan yhtäkään piikkiä ilman kirjallista vastuuvapautusta piikin seuraamuksista? Rokotteiden hankintasopimuksissa se sanotaan täysin selkokielisesti, että valmistaja ei ota vastuuta haitoista, koska tutkimustietoa niistä ei ole tarpeeksi, ja tästä syystä se päätyi juuri uutisiin, että pakolaisleirien asukit eivät saa koronarokotteita, koska heillä ei ole hallitusta, joka voisi vastuuvapautuksen antaa, ja rokotevalmistajat pelkäävät oikeusjuttuja.

Katson tässä, miten tilanne etenee, noudatan varovaisuutta ja seurailen terveydentilaani, ja jahka tilani on ollut sen verran pitkään hyvä ja vakaa, että oireilujen voi katsoa väistyneen, laitan Fimealle yksityiskohtaisen ilmoituksen oireista ja niiden ilmenemisen ajankohdista. 

Tämä oli minun päätökseni: tietoinen riski tulevaisuutemme turvaamiseksi. En ala sanomaan sinulle, pitäisikö sinun ottaa rokote vai ei. Jokainen päättää itse, mitä hän kehoonsa laittaa. Toivon kuitenkin, että jokainen perehtyy asian kaikkiin puoliin huolellisesti ja luotettavaa tutkimustietoa käyttäen ja harkitsee tarkasti, onko rokotteiden ottaminen niistä koituvan riskin arvoista. Kaikkien elämäntilanteet ja terveydentila ovat erilaisia.

Jos haluat laskea omat riskisi sairastua ja kuolla koronaan, voit tehdä sen tällä Britannian terveysviranomaisten luomalla nettilaskurilla. Valitse ensin "Start calculating", selaa sitten sivun alalaitaan ja hyväksy käyttöehdot ja täytä aukeavan laskurisivun kentät.

Maailman tyhmin feikattu viharikos - katsaus Jussie Smollettin tapaukseen

On idiootteja, on vielä idiootimpia, ja kaikkien näiden yläpuolella aivan omalla tasollaan häärää näyttelijä Jussie Smollett. 

Siis kuinka uskomattoman tyhmä täytyy ihmisen olla, että romuttaa nousujohteisen uran ja maineensa lavastamalla itseensä kohdistuneen viharikoksen ja vieläpä tavalla, jossa jokainen teon yksityiskohta on toista typerämpi?

Kaikki meni putkeen Jussie-pojalla: oli hyvin alkanut ura näyttelijänä, vakiorooli kohtalaisen menestyvässä Empire-sarjassa, ja homoseksuaalisuutensa vuoksi tämä musta näyttelijä sai vielä medialta erityistä näkyvyyttä, jota heteronäyttelijälle ei tarjottaisi. Sitten Jussie päätti pilata kaiken puuhaamalla julkisuustempaukseksi tarkoitetun viharikoslavastuksen. 

Hän palkkasi pari afrikkalaista pikkurikollista, Osundairon veljekset (otsikkokuvassa) hyökkäämään kimppuunsa 29.1.2019 Chicagon yössä. 

Alkumetreiltä lähtien hänen tarinansa näytti naurettavalta: Oman tarinansa mukaan hän oli jostain syystä lähtenyt ostamaan voileipää keskellä yötä 32 asteen paukkupakkasessa ja kaukaa kotoaan. Tällä leivänhakureissulla kaksi Trump-kannattajaa oli MAGA-hatuissa käynyt hänen kimppuunsa, kutsunut häntä "siksi homoksi Empire-sarjasta", kaatanut valkaisuainetta hänen päälleen ja solminut hirttosilmukan hänen kaulaansa. Silmukan, joka oli edelleen Jussien kaulassa, kun poliisi lähes tuntia myöhemmin saapui hänen kotiinsa kuulemaan hänen rikosilmoituksensa. 

Se hiton voileipäkin hänellä edelleen oli. Harmillisesti en saanut selville taustatyössäni, mitä täytteitä leivässä oli, koska haluaisin tietää, mikä leipä on niin hyvä, että jopa rasistisen lynkkausyrityksen kohteeksi joutuessasi et vain heivaa leipää vaan pidät siitä kiinni tiukemmin kuin henkikullastasi. Miten Jussie meinasi asian poliisille selittää? Kertoa, että se on se kana-BBQ-spesiaali, ja poliisit ymmärtävät heti, miksi pidit leivästä kiinni taistellessasi murhanhimoisia rasisteja vastaan?

Jokainen, jonka korvien välissä on kaksikaan aivosolua yhteistyötä tekemässä, näki heti, että kyseessä on huijaus. 

Siis kuinka järkeenkäyvältä ja todennäköiseltä tuo tapahtumaketju kuulostaa: Jussie lähtee keskellä yötä pakkasen autioittamille kaduille hakemaan voileipää, kun hän voisi vallan mainiosti vain tilata ruokaa kuljetuksella, ja juuri silloin paikalle osuu kaksi rasistia vieläpä MAGA-hatut hiihtopipojensa päällä Trump-kannattajuutensa merkiksi.

Ja kaiken kukkuraksi nämä rasistit tunnistavat Jussie Smollettin - miehen, joka on tunnettu vain yhdestä sarjasta, jonka katsojat ovat pääosin mustia. Punaniskat eivät Empiren kaltaisia sarjoja pahemmin katsele. Ja tiesivät vielä miehen homoudestakin. Aika häkellyttävä sattuma.

Ja sitten he kävivät hänen kimppuunsa julkisella paikalla, ja heillä sopivasti oli köyttäkin mukanaan hirttosilmukan tekemistä varten. Siis etkö sinä muka ole kulkenut paukkupakkasessa MAGA-lippiksessä köyttä ja Kloritea repussa ihan vain siltä varalta, että törmäät mustaan julkihomoon, johon voisit kohdistaa rasistisen viharikoksen? Anna mun kaikki kestää.

Jussien valeiden ilmeinen naurettavuus ei kuitenkaan estänyt mediaa ja vihervasemmistoa tarttumasta täkyyn välittömästi. 

Jopa nykyinen presidentti Joe Biden ja varapresidentti Kamala Harris tuomitsivat kovin sanoin Smollettiin kohdistuneen "hyökkäyksen", ja tästä atakista oltiin jälleen rakentelemassa kaikille jo tuttua "kasvava äärioikeiston uhka" -narratiivia. Media oli tietysti menossa mukana, vaikka epäilemättä myös toimittajakunnassa osattiin tarinaa epäillä. Todennäköisesti mediassa vain toivottiin, että Smollettin  tarinaa ei pystytä valeeksi osoittamaan, ja se riittää.  

Sitten Jussien tarina alkoi natista liitoksistaan yhä enemmän, mutta vihervasemmisto piti pintansa ja paheksui syvästi rasisteja, jotka kehtaavat kyseenalaistaa homofobis-rasistisen rikoksen uhrin tarinointia. 

Noh, tutkinnan edetessä hyökkääjät löydettiin, ja he heittivät Jussien bussin alle ja tunnustivat pelastaakseen omat persauksensa.

Nämä hyökkääjät olivat kaksi afrikkalaista miestä, jotka Jussie oli palkannut hyökkäämään kimppuunsa. Jussie oli valitellut heille, että hän ei mielestään saa tarpeeksi rahaa Empire-roolistaan, ja oli arvellut viharikoksella saadun huomion edistävän hänen uraansa.

He olivat yhdessä jopa harjoitelleet sitä, miten tilanteen tulisi mennä, ja valvontakameratallenteista kävi ilmi, että Jussie oli vieläpä itse kiristänyt kaulansa ympärillä olevaa silmukkaa tiukemmalle, koska afrikkalaiset palkkarasistit eivät sitä osanneet tehdä. Videonauhat myös osoittivat Jussien kierrelleen autolla alueella jo hyvissä ajoin ennen atakkia ja palkatut hyökkääjät kyydissään. 

Poliisin virkapukukameroiden nauhoilta on ilmeistä, että poliisit ovat varsin hämmentyneitä siitä, miksi Smolletilla on edelleen köysi kaulansa ympärillä heidän saapuessaan hänen kotiinsa. Smollett selittää, että halusi poliisin näkevän sen, ja sen jälkeen hän pyytää poliiseja sammuttamaan kameransa. Poliisit ihmettelevät tätäkin, koska on hyvin poikkeuksellista, että sitä heiltä pyydetään: kamerat kun ovat heillä kansalaisten oikeusturvaa varten. 

Tallenteilla voidaan todistaa, mitä kanssakäymisessä poliisin kanssa on tapahtunut, eikä jouduta sana-sanaa-vastaan-tilanteisiin, joissa oikeusistuimet ovat taipuvaisia uskomaan mieluummin poliisia. Hän myös kieltäytyi luovuttamasta puhelintaan poliisille - melkein niin kuin hän ei olisi jotenkin halunnut, että tätä rikosta selvitetään.

Kuten sanottua, voisiko typerämpää tempausta keksiä? On typerää lavastaa viharikos, koska vaikka sellaisella saa julkisuutta, paljon julkisuutta herättänyt viharikos tuottaa myös perusteellisen poliisitutkinnan, ja käryhän siinä tulee käymään, jos olet yhdenkin virheliikkeen tehnyt. 

Ja Jussie teki niitä joka käänteessä.

Aivan ensimmäinen kysymys on se, että jos haluat kerran viharikoksen uhria leikkiä, miksi ryhtyä oikeasti lavastamaan moista tekoa ja peräti palkata hyökkääjät lavastusta varten? 

Jussie olisi voinut vain mennä someen väittämään, että hänen kimppuunsa käytiin ja että hänelle huudettiin rasistisia solvauksia, ja vihervasemmisto ja media olisivat nielleet tarinan aivan samalla tavalla.

Sitähän tapahtuu koko ajan: joku vähemmistön edustaja vain sepittää tarinan, ja koska se tukee vihervasemmiston ajatusmaailmaa vahvistusharhalla ja median agendaa, tarinasta tulee välittömästi Jumalan totuus. 

Joskus tosin näistäkin tarinoista käy noloja käryjä kuten Maryam Askarille, joka väitti medialle Suomi Ensin -aktiivien käyneen hänen kimppuunsa ja että hän vielä oli raskaana. Tapahtumapaikalla oli lukemattomia striimajia, joiden tallenteille Maryamin liikkeet tallentuivat, ja valeeksihan hänen tarinansa osoittautui: kukaan ei koskenut häneen sormellakaan, eikä sitä vauvaakaan myöhemmin kuulunut, niin taisi myös se osuus raskaana olemisesta olla valetta. Asialle eniten huomiota eniten tuonut Iltalehden Anna Egutkina vain poisti nimensä lehtijutustaan, kun totuus alkoi paljastua - mitään oikaisevaa juttua keksitystä viharikoksesta ei julkaistu.

Myös Husu Hussein ja Suldaan Said Ahmed ovat nolosti jääneet kiinni sepitetyistä rasismitarinoista, mutta mikään määrä feikattuja viharikoksia ei koskaan tule muuttamaan vihervasemmiston ja median reaktiota, kun seuraava tarina paukautetaan ilmoille. Sama teatteri käydään läpi silläkin uhalla, että lopputulos on kaikille kiusallinen. 

Jos Jussie olisi vain sepittänyt tarinan, riski kiinnijäämiselle valehtelusta olisi ollut huomattavasti pienempi: ei olisi mitään palkattuja hyökkääjiä, jotka tunnustavat kaiken omaa tuomiotaan alentaakseen, eikä löytyisi valvontakameratallenteita Jussien liikkeistä, joilla asiaa voitaisiin selvittää.

Ja miksi sotkea poliisi asiaan? 

Juuri sitenhän tällaisista valeista kiinni jäädään. Jos Jussie olisi vain selittänyt satunsa somessa, hän olisi saanut saman määrän julkisuutta. Hän olisi voinut peräti BLM-hengessä sanoa, että ei tee poliisi-ilmoitusta, koska ei luota rasistiseen poliisiin, joka ihan huvikseen kulkee ympäri maata ampumassa viattomia, raskaana olevia naisia pahoinpiteleviä fentanyylimustia sänkyihinsä heidän nukkuessaan. Tämä tarina olisi tuottanut mediassa ja rasisminvastustelijoissa jo sen mittakaavan lämmintä itkua, että ilmakehä olisi höyrynnyt sumusta kautta läntisen maailman.

Eräs kommentaattori summasi puoliksi mustan ja puoliksi juutalaisen Jussien suunnitelman älyttömyyden sillä, että se oli Jussien fiksumpi juutalainen puoli, joka sai idean feikatusta viharikoksesta, mutta musta puoli hoiti käytännön toteutuksen, ja vituiksihan se meni.

Kun asia lopulta päätyi oikeuteen, ja joulukuun 9. valamiehistö katsoi Jussien syylliseksi viiteen kuudesta syytekohdasta nimikkeellä "disorderly conduct", jonka voisi suomentaa häiriön aiheuttamiseksi ja jota käytetään Illinois'n osavaltiossa rikosnimikkeenä valheellisten tietojen antamisesta viranomaisille. Kuudennesta syytekohdasta hänet vapautettiin vain sillä perusteella, että jonkinlainen hyökkäys oli tapahtunut - lavastettu tai ei - koska tämä syytekohta koski yksittäistä lausuntoa poliisille 2 viikkoa myöhemmin ja vain sen lausunnon sisältöä, ei hänen koko tarinaansa.

Mutta miten reagoi Jussie?

Hän väittää edelleen olevansa syytön minkäänlaiseen rikolliseen toimintaan ja aikoo valittaa tuomiosta. Todisteet hänen syyllisyydestään ovat enemmän kuin kiistattomat. On todistettu, että hän maksoi hyökkääjille, on todistettu, että he yhdessä suunnittelivat ja harjoittelivat hyökkäystä, on todistettu, että Jussie vieläpä itse veti silmukkaa kireämmälle ja on todistettu, että palkkahyökkääjät ostivat MAGA-hatut ja muut oheistuotteet. He jäivät tavaratalon valvontakameroihin, ja myyjä todisti heidän kyselleen nimenomaan MAGA-lippiksiä.

Mikä Jussien uusin tarina sitten on? Että hän ei ollut suunnitellut mitään lavastusta vaan että nigerialaisveljekset vain spontaanisti hyökkäsivät hänen kimppuunsa järjestäen jostain syystä samalla teatteriesityksen rasistisesta lynkkauksesta. Uskomattoman tyhmä tarina, koska se ei edelleenkään selitä sitä, miksi hän valehteli poliisille, ettei tuntenut hyökkääjiä, ja väitti heitä valkoisiksi rasisteiksi vaikka tunsi heidät itse ja oli juuri ennen hyökkäystä heidän kanssaan alueella autossa ajellut.

Mutta ei selityksessä tarvitsekaan olla järkeä, jos asiaa katsoo Jussien näkökulmasta. 

Youtubessa psykologia-aiheisia videoita tekevä psykoterapeutti Dr. Todd Grande arvioi, että Jussie voisi edustaa ns. haavoittuvaa narsismia - ei sitä tunnetuinta narsismia, jossa ihminen on yltiöpäisen itsevarma ja optimistinen vaan sellaista, jossa narsisti janoaa arvostusta ja huomiota, mutta hän on erittäin epävarma itsestään ja siitä, onnistuuko hän muiden arvostuksen saamaan. Grande ei tietenkään ventovieraita ihmisiä diagnosoimaan ryhdy, koska sellainen olisi ammattietiikan vastaista, mutta pyrkii videoissaan järkeilemään sitä, millaiset psykologiset syyt voisivat selittää aiheena olevan tapahtuman.

Uhrinarratiivin luominen sopisi tällaiseen persoonatyyppiin hyvin, koska tavan ihminen ei näe uhriudessa mitään erityisen hienoa, mutta haavoittuvan narsistin omituisessa maailmankuvassa uhriksi joutuminen on osoitus erityisyydestäsi ja siitä, että olet ansainnut muiden arvostuksen. 

Grande arvioi, että Jussie ei tule koskaan tunnustamaan valettaan, ellei hän löydä sen tekemiseen tapaa, jolla hän voisi uhristatustaan pönkittää. Yksi mahdollisuus on, että hän jossain vaiheessa tunnustaisi mutta väittäisi tekojensa johtuneen vain siitä, että häntä on niin hirvittävästi syrjitty ja hän halusi tämän kammottavan kohtalonsa yleiseen tietoisuuteen - eli piittaamaton yhteiskunta ajoi hänet rikokseensa sillä, ettei se tajunnut nostaa Jussiea jalustalle suurta arvostusta nauttivana henkilönä ajoissa.

Entä mitä tekevät ne media ja vihervasemmisto, jotka aikoinaan hyökkäsivät pää edellä hyödyntämään Jussien satuilua oman agendansa edistämiseen? 

Noh, Jussie on nyt pahimman sortin paariaa heillekin. Hän nolasi heidät kaikki ja päätyikin vahingoittamaan heidän agendaansa tuottamalla jälleen uuden feikatun viharikoksen, josta käry kävi. Raskauttavaa on juuri tuo viimeinen osuus: viharikoksen feikkaus on vihervasemmistolle pääsääntöisesti ok, koska niin voisi tapahtua, mutta käryäminen on vain noloa.

En usko, että olemme nähneet vielä tämän tarinan loppua. Jussien hinku huomiolle, maineelle ja rahalle on niin valtava, että ei hän tule vain hiljaa vetäytymään taka-alalle. Tavalla tai toisella hän tulee yrittämään paluuta viihdealalle, ja aika näyttää, tuleeko hän onnistumaan siinä.

Mitä tapahtui Enbuske-podcastille?

Olimme viime viikolla Junes Lokan kanssa Sanomatalolla nauhoittamassa podcastiä, jossa vetäjänä oli Tuomas Enbuske, ja nyt kun podcastin ennakkoon ilmoitettu julkaisupäivä on ohitettu, eikä haastattelua ole julkaistu, kysellään nyt kaikilta kolmelta, mitä oikein tapahtui. Eikös sen haastattelun pitänyt keskiviikkona tulla? Piti toki, ja nyt onkin syytä kertoa, mitä on meneillään. 

Todettakoon näin alkuun, että olemme Enbusken kanssa asiasta puhuneet tänään, mutta en tykkää yksityisten keskustelujen sisältöä levittää ilman erittäin painavia syitä, niin tämän juttutuokion yksityiskohtiin en mene. Kertokoon Tuomas itse omalta puoleltaan mitä halua. Julkisesti hän on tähän mennessä kertonut, että podcast tultaisiin joskus julkaisemaan, mutta ei hän oikeasti voi sitä tietää. 

Keskustelujen sisällön vuotaminen ei olisi edes tarpeenkaan tilanteen ymmärtämisen kannalta: tapahtui juuri se, mitä odottaisit tapahtuvan valtamedian kanssa toimiessa.

Keskustelussa kun mentiin alueelle, josta valtamedian oma narratiivi on järkkymätön ja sen kyseenalaistaminen ehdoton tabu: juutalaisiin, siionismiin ja holokaustiin. 

Ja vieläpä tietysti sellaisen mediatalon lähetyksessä, jonka perustajia ja suuromistajia tuon 1500 hengen vähemmistön edustajat ovat. Ei tilanne kovin erilainen tosin muidenkaan suurten mediatalojen kanssa olisi: niille kun on enemmän sääntö kuin poikkeus, että juutalaiset, jotka Suomessa muodostavat alle 0,03% väestöstä, ovat huomattavan yliedustettuina, mitä mediatalojen omistukseen ja toimintaan tulee. Keskustelussa ei mitään laitonta sanottu, mutta eihän tästä aiheesta tarvitsekaan - koska juutalaisaihe on täysi tabu, jo se, että aiheesta käydään keskustelua, jossa on useita eriäviä mielipiteitä, menee liian pitkälle.

Tämä onkin erityisen tärkeää ymmärtää varsinkin heille, jotka uskovat sensuurin iskevän juuri kansallismielisyyden takia. Kyllähän media jonkin verran on valmis antamaan tilaa kansallismielisille, mutta vain kun on pakko ja vain kun he eivät liikaa median omaa agendaa haasta. Vaikkapa perussuomalaisille mediassa ajoittain puheenvuoroja annetaan, mutta he ovatkin suurpuolue, jonka täysi sivuuttaminen olisi liian ilmeistä agendan ajamista medialta, joka yrittää edelleenkin puolueettomaksi tekeytyä.

Ja media osaltaan ohjaa persujakin noudattamaan agendaansa. Riikka Purra ja Sebastian Tynkkynen ovat saaneet huomattavasti enemmän neutraalia tai myönteistä palstatilaa medialta kuin puolueen nationalistit ja konservatiivit, ja näin media maanittelee puolueita omalle linjalleen: mitä vihervasemmistolaisempia olette, sitä enemmän tulette saamaan meiltä huomiota, ja mitä enemmän haastatte narratiivia, sitä enemmän saatte osaksenne huomiotta jättämistä ja mustamaalausta. 

Näin media pystyy myös rakentamaan omaa versiotaan nationalismista - sellaista, jossa kansallismielisyys tarkoittaa sitä, että hyväksyt väestönvaihdon, kunhan tulijat maksavat veronsa ja joka perinteisten perhearvojen sijaan tarjoaa pridetystä. "Nationalismia", jolla ei ole mitään tekemistä nationalismin kanssa.

Junes ja minä emme kauempana voisi olla tästä kansallismielisyyden irvikuvasta, joten olemme lähtökohtaisesti sitä kastia, jonka saama mediahuomio rajoittuu valheelliseen mustamaalaukseen ja jota ei koskaan päästetä itse kertomaan mielipiteistään. Enbusken virhe oli siinä, että hän oikeasti kuunteli, mitä sanottavaa meillä on ja miten sen perustelemme, ja kas, seinä tulikin vastaan ja hänen journalistinen vapautensa loppui siihen.

Jotkut ovat sanoneet, että ei olisi pitänyt kertoa somessa etukäteen asiasta, koska se antoi somen roskaväelle mahdollisuuden "känkelöintiin".

 Höpsis. Eivät ne ole Dmitry Gurbanovin kaltaiset someraivoavat rivijuutalaiset, jotka känkelöinnin tällaisessa asiassa hoitavat - häntä paljon vaikutusvaltaisemmat mediakonsernin uskonveljet kyllä hoitavat asian, vaikka somessa ei asiasta puhuttaisi yhtään mitään. 

Tästä puhuimmekin Juneksen kanssa kotiin saavuttuamme: saa nähdä, tuleeko tästä Enbuskelle vieläkin avartavampi kokemus, kuin hän odotti, kun hänen pomonsa tulevat osoittamaan todeksi sen, mitä heistä Enbuskelle sanoimme estämällä lähetyksen julkaisun.

Kun lähetystä ei julkaistu, kävimme Juneksen kanssa hieman vääntöä siitä, mikä oli Enbusken rooli asiassa. Junes oli alkujaan sitä mieltä, että kaikki oli huijausta alusta asti. Että mitään ei koskaan ollut tarkoituskaan julkaista, vaan Enbuske vain toivoi saavansa Juneksesta irti jotain, mitä Vehkoo-jutun korkeimman oikeuden käsittelyssä voitaisiin häntä vastaan käyttää.

Olin eri mieltä, olen edelleen, ja Enbusken kanssa käydyn keskustelun jälkeen Juneskin alkoi taipua kannalleni: että Enbuske ei juoninut mitään vaan ainoastaan yliarvioi raskaasti oman toimintavapautensa Sanoman alaisuudessa. Luotan omaan ihmistuntemukseeni, ja lisäksi Enbuske teki asioita, joita hänen ei olisi mitään järkeä tehdä, jos kyseessä olisi huijaus. 

Somen roskaväen someraivotessa hän sanoi, että hän valitsee vieraansa ulkopuolisten painostuksesta piittaamatta ja että haastattelusta tuli hyvä lähetys. Jos kyseessä olisi huijaus, hänhän noin sanomalla vain asettaisi itsensä noloon tilanteeseen, joka näyttäisi siltä, että hän ensin uhoaa journalistisella vapaudellaan mutta hannaa kuitenkin tosipaikan tullen. Uskon, että hän oli vilpittömästi siinä luulossa, että lähetys julkaistaisiin sovitussa aikataulussa.

On periaate, jonka olen hyväksi havainnut: "Älä oleta pahantahtoisuutta syyksi millekään, jos tyhmyys riittää saman asian selittämään." 

Tiedän, että tuo kuulostaa ilkeilyltä Enbusken suuntaan, mutta en sitä suinkaan niin tarkoita. En sano häntä tyhmäksi, koska tiedän, että ei hän sitä ole. Arvioisin hänet aika selvästi keskivertoa korkeamman ÄO:n ihmiseksi. Mutta sellainenkin voi olla tietämätön ja ymmärtämätön. Älykkyys itsessään on vain mahdollistaja maailman menon ymmärtämiselle, ja se vaatii aina rinnalleen laajan tietämyksen ja realismin, jotta älykkyys pääsisi oikeuksiinsa ja kantajaansa hyödyttämään.

Koska Enbuske ei ole samoin punapilleröity kuin Junes ja minä, hän ei vain ymmärtänyt, että nyt hän astuu media-alalla kielletylle alueelle tai edes tiennyt, että hän tosiasiassa työskentelee pitkälti juutalaisille. Ironista tilanteessa on tietysti se, että juutalaisten asema mediassa oli yksi puheenaiheista. Enbusken omat pomot osoittivat oikeaksi sen, mitä yritimme Enbuskelle sanoa.

Vastatessaan vihervasemmiston someraivoon podcastistä Enbuske otti esille sen, että hän on podcasteissään aikaisemmin haastatellut mm. pedofiilia ja sarjamurhaajaa. Se, että vihervasemmisto ei näistä lähetyksistä sanonut, että tällaisia vaarallisia ihmisiä ei tulisi päästää ääneen, kertoo kaiken tarvittavan someraivoajien moraalista ja prioriteeteista. Samanlainen osoitus heidän moraalirappiostaan nähtiin vain hieman aikaisemmin, kun "kämyt" ajoivat boikottikampanjaa Jari Sillanpäätä kohtaan. Erään antifan selitys sille, miksi he eivät osallistu tähän kampanjaan, oli siinä, että Sillanpää on pedari, mutta ei se nyt sentään rasisti ole. Siis kaikella vakavuudella hän tämän sanoi Punk in Finland -foorumilla.

Somessa aktiivisena ihmisenä vihervasemmiston kaksoisstandardit eivät varmasti Enbuskelle tulleet yllätyksenä, mutta puutteellisen punapilleröintinsä vuoksi hän ei vain ymmärtänyt, että hän työskentelee aivan saman arvomaailman omaaville ihmisille. Edes Enbusken raivokas siionismi ei häntä pelasta somen eikä mediatalon valitun kansan vihalta, jos hän yrittää nousta ulos siitä lokerosta, joka hänelle on annettu. Hänen roolinsahan on edustaa ns. räväkkää, sensuroimatonta ja suorapuheista tuotantoa, vaikka tosiasiassa rajat hänen toimintamahdollisuuksilleen ovat selvät. 

Eräänlaista ironiaa on siinäkin, että Enbuske itse halveksuu toimittajia, jotka teeskentelevät tällaista radikaalia suorapuheisuutta rahtaamalla studioon pari ihmistä, joiden mielipiteet eroavat vain yksityiskohdiltaan ja joista kumpikaan ei haasta vihervasemmistolaisen narratiivin ydinajatuksia. On epäilemättä karua joutua huomaamaan, että olet ollut yksi näistä valeoppositiota luovista toimittajista ja vieläpä tietämättäsi, kun useimmilla muilla näennäistä räväkkyyttä edustavilla toimittajilla heidän toimintansa on täysin tietoista ja laskelmoitua.

Ja nyt Enbuske onkin kiusallisessa asemassa. Hän ehti mennä sanomaan, että hyvä lähetys tuli ja että se julkaistaan, joten lähetyksen julkaisematta jättämisen selittäminen on vaikeaa. Hän kun sanoi myös tekevänsä yksin päätökset vieraistaan, joten hänen olisi joko valehdeltava ja väitettävä, että hän teki päätöksen olla julkaisematta podcastiä. Siinähän heräisi kysymyksiä: no miksi sitten kutsuit nämä ihmiset ja vielä sanoit, että hyvä lähetys tuli?

Jos hän taas kertoo totuuden ja twiittaa, että seinä tuli vastaan mediatalon johdon puolelta, hän tulee todistaneeksi luulleensa liikoja journalistisesta vapaudestaan ja siitä, kuka hänen vieraistaan todella päättää. Totuuden kertomalla hän myös purisi ruokkivaa kättä paljastamalla esimiestensä rajoittavan hänen toimintaansa ja vieläpä osoittaisi Juneksen ja minun olleen täysin oikeassa siitä, millaisia ne hänen esimiehensä ovat.

Yksi kiusallinen aspekti totuuden kertomisessa on myös se, mitä se kertoo lähetyksen kulusta, jos pomot ovat sanoneet, ettei tällaista voi julkaista. He kun tulevat samalla sanoneeksi, että kiivaasta siionismistaan huolimatta Enbuske ei heidän mielestään riittävän hyvin meille pärjännyt. Eihän heillä sellaisen haastattelun julkaisemista olisi mitään syytä estää, joka olisi meille kylmää kyytiä ja saisi meidät näyttämään tyhmiltä tai huonosti mielipiteensä perustelevilta.

Enbuske on nyt kertonut Twitterissä, että haastattelumme tullaan julkaisemaan, mutta kerrottakoon, että hän ei tästä varma voi olla ennen kuin podcast todella on Suplassa. Tiedän tämän keskustelumme perusteella, mutta kuten alussa sanoin, en tykkää yksityisten keskustelujen sisältöä levittää, niin en ryhdy yksityiskohtiin menemään asian suhteen, mutta tämä epävarmuustekijä on kaikkien edun mukaista todeta. Jos Enbuske ei taaskaan pysty lupaustaan täyttämään, siinä on entistäkin nolompi paikka hänelle.

Eihän sitä tiedä, vaikka hän oikeasti saisi haastattelumme julkaisuun. Itse kyllä epäilen, että ei tule saamaan, mutta ei mahdollisuutta voi toistaiseksi poiskaan sulkea tältä erää. Sopimukseen kun sisältyi se, että mitään ei keskustelusta leikata eikä sitä mitenkään editoida, joten hänen olisi saatava keskustelu sellaisenaan valitun kansan sensuurin läpi. Jos se ei sitä läpäissyt ennalta ilmoitettuun julkaisupäivään mennessä, tuskin se sitä läpäisee sen jälkeenkään.

Kiusallinen tilanne hänelle, epäilemättä. Ja siksi hän väistelikin somekansan kyselyjä siitä, missä se luvattu podcast oikein luuraa. Minua kiinnostaakin tilanteen jatkossa eniten se, hyödyntääkö Enbuske tämän mahdollisuuden oppia jotain, kun hänen omat pomonsa osoittivat haastateltavien olevan oikeassa, vai pitääkö hän edelleen kiinni vanhoista mielipiteistään.

Totuus Valko-Venäjän "hädänalaisista pakolaisista"

"Täällä on naisia ja lapsia!"

Valko-Venäjän hyökkäys EU-naapureitaan kohtaan on taas kiihtynyt, ja aseena edelleen on kehitysmaiden ylijäämäväestö, jota rajalle rahtaamalla pyritään ajamaan naapurimaat kaaokseen. 

Jos luet vihervasemmiston kannanottoja asiaan - korkeinta poliittista johtoa myöten - kyseessä ovat hädänalaiset pakolaiset, jotka eivät koskaan jättäisi kotiaan elleivät todella olisi hengenvaarassa. Naisia, lapsia ja vanhuksia, ja heillä on oikeus hakea turvapaikkaa.

Sisäministeri Maria Ohisalo väitti Ylen A-Talk-ohjelmassa, että "tietojen mukaan" lapsia on kuollut pakkaseen. Mitäs nämä tiedot sitten ovat? Yksi irakilainen oli kuulemma sanonut jollekin toimittajalle, että 14-vuotias poika olisi kuollut paleltumiseen. Toisaalla kerrottiin, että tämä tieto oli saatu "aktivisteilta" ja että media ei tätä tietoa voi vahvistaa. Valko-Venäjä kiistää tällaista tapahtuneen.

Ohisalo ja muu vihervasemmisto myös pitää sinnikkäästi kiinni siitä väitteestä, että oikeus turvapaikan hakemiseen olisi ehdoton ja aina voimassa. 

Tämä on yksinkertaisesti vale. Mikäli valtion turvallisuus ja /tai suvereniteetti ovat akuutisti uhattuna, ei valtion tarvitse näitä sopimuksia noudattaa, koska sillä on ehdoton oikeus puolustaa itseään hyökkäykseltä ja taata valtion turvallisuuden ja suvereniteetin säilyminen.

Media on käyttänyt huolettomasti juttujensa kuvituksena Valko-Venäjän valtiollisen median Beltan kuvamateriaalia eli vihollisvaltion propagandaa, jossa esitellään rajalle kuljetettavaa väkeä juuri pikkulapsina ja vanhuksina sekä mustamaalataan valheellisesti EU-maiden rajavartijoita perättömillä väitteillä kohtuuttomasta voimankäytöstä.

Usko agendaan ja lukijoiden hyväuskoisuuteen on mediassa niin vahva, että Hesari veti huikean komediasuorituksen jutullaan "Valko-Venäjän hybridivaikuttaminen tunnistetaan, mutta Puola saa omansa läpi 6-0". Juttuun sisältyi video, jonka lähteeksi väitettiin Reutersia, mutta videolta näkyi Valko-Venäjän valtion vesileima, joka paljasti videon todellisen lähteen. 

Kuitenkin Hesarin Juho-Pekka Pekonen tätä videota kirkkain silmin Reutersin tuotannoksi väitti.

Mikä sitten on totuus tulijoista?

Vietin itse elokuussa 2 viikkoa Baltian maissa rajakriisiä seuraamassa ja siitä raportoimassa. 

Kun valtamedian toimittajat kitisivät siitä, ettei heitä päästetä sisään pakolaisleireille, puolisoni ja työtoverini Junes Lokka ja minä hankimme kulkuluvat leireille Liettuan sisäministeriöltä, ja vain yhdelle leirille, Rudninkaihin, ei voinut päästä, koska se oli suljettu täysin ulkopuolisilta turvallisuusuhan takia. Linkit haastatteluvideoihin löytyvät tekstin lopusta.

Leirillä kun oli juuri mellakoitu, ja sieltä oli tehty joukkopakoyritys - joskin pakenijat oli saatu nopeasti kiinni. Tämä Rudninkain leiri kun on metsässä keskellä ei mitään, ja sieltä on lähes mahdotonta Liettuan läpi kulkea ilman, että viranomaiset tai paikalliset sinua huomaavat ja jäät kiinni.

Kun valtamedian toimittajat, joilla on käytössään massiiviset resurssit, huutelivat kysymyksiään tulijoille leirien aidan yli, minä olin Linkmenysin leirillä tekemässä suoraa lähetystä, jossa haastateltiin leirin asukkeja. Kävi hyvin nopeasti selväksi, että kaikki haastattelemamme olivat elintasopakolaisia.

Yksikään ei kertonut sellaista taustatarinaa, joka edes todistettuna oikeuttaisi turvapaikan saantiin. Eli tarinoihin ei sisältynyt sitä henkilöön kohdistuvaa vainoa valtion taholta tai maan ollessa kaoottisessa tilassa sillä hetkellä valtaapitävän tahon osalta. Kerrottiin tarinoita enimmäkseen siitä, miten elämä on ikävää kotimaassa.

Ja kuten tiedetään, paperittomiahan nämä aina väittävät olevansa. Se kun tekee viranomaisille vaikeammaksi todistaa heidän henkilöllisyyttään ja selvittää heidän tarinansa todenmukaisuutta. Mutta jokaisen tarina paperittomuudesta kaatui samaan kysymykseen:

 "Miten muuten saavuit Minskiin?"

-Lentokoneella.
"Miten pääsit kansainväliselle lennolle ilman passia?"

Seurasi aina epämääräistä selittelyä siitä, että tuttava tai joku järjesti matkan hänen puolestaan, ja nopeasti halusivat vaihtaa puheenaihetta. Paperit heillä on, mutta ne heivataan heti kun EU-alueelle ollaan pääsemässä.

Turvapaikkaa tarvittaisiin, kun velikin murhattiin, mutta turvalliseen
Turkkiin ei voinut jäädä, koska siellä pitää tehdä töitä!

Aika lennokkaita tuhannen ja yhden yön tarinoita sain kuulla.

Eräs nuorimies (haastateltava ylläolevassa kuvassa) kertoi minulle nyyhkytarinan siitä, miten hänen veljensä tapettiin, ja todisteeksi hän näytti puhelimestaan kuvia kotikaupungistaan ja "veljestään" makaamassa kuolleena ja verisenä. 

Mutta hän teki yhden virheen: hänen selatessaan kuvia ehdin nähdä kuvien tiedostonimet vilaukselta, ja nimet paljastivat, että kuvat olivat netistä ladattuja. Kun otat omalla puhelimellasi kuvan, tiedostonimeksi tulee kirjain- ja numerosarja, mutta näissä kuvissa tiedostoniminä oli sanoja ja lauseita englanniksi ja arabiaksi. Nyyhkytarinan valheellisuus huipentui lopussa, kun ryhdyttiin puhumaan siitä, miksi hän Liettuassa on.

Kysyin mieheltä, miten hän oli Valko-Venäjälle saapunut. Lentokoneella Turkista. Kun kysyin, miksei hän jäänyt Turkkiin monien muiden pakolaisten tavoin, nyyhkytarina muuttui silmänräpäyksessä miehen naurunremakaksi: eihän nyt Turkkiin voi jäädä, kun siellä pitää tehdä töitä. "All work, work, work", mies nauroi.

Eräs keski-ikää lähestyvä mies kertoi olevansa tulossa Suomeen jo toista kertaa. Hän itse väitti lähteneensä vapaaehtoisesti, koska perhe oli vaarassa, mutta kysyttäessä, oliko hänellä turvapaikkaa, hän vastasi ei, joten taisi olla todellisuudessa pakkopalautus kyseessä.

Noh, uutta yritystä tulille eri reittiä käyttäen vain. Tämän miehen tarina asettaa myös rajavartiolaitoksen tuoreen ulostulon Twitterissä aika erikoiseen valoon. Die Weltin kerrottua, että heidän tietojensa mukaan tulijoiden yleisimmät kohdemaat ovat Saksa ja Suomi, Rajavartiolaitos kiirehti sanomaan twiittiketjussa, että ei sieltä nyt ole juurikaan väkeä tulossa, ja pääsy tänne on liki mahdotonta.

Jos minä menen yhden invaasion kohteena olevan maan yhdelle leirille ja puhutan siellä muutamia tulijoita, ja heidänkin joukkoonsa mahtuu jo yksi Suomeen pyrkivä ja peräti täältä kertaalleen palautettu, on aika selvää, että Suomeen tulijoita täytyy olla paljon. Olisi hyvin epätodennäköistä, että kohdalleni osuisi yksi hyvin harvoista Suomeen tulijoista juuri sillä leirillä juuri Liettuassa.

Nuorten miesten lisäksi paikalla oli useampi eläkeikäinen naishenkilö, ja jokaisella heistä oli sama tarina: olen vanha ja sairas, eikä minulla ole Irakissa ketään. Koska tarinat olivat niin tarkasti samanlaisia, epäilen, että ihmiskauppiaat olivat neuvoneet näin sanomaan.

Eräs kertoi haluavansa Saksaan ja valitti vakavista terveysongelmista, joihin ei Irakissa saa hoitoa. Ambulanssi ei ota häntä edes kyytiin. Kun kerroin naiselle, että ei hän tule Saksaan pääsemään, koska kansainväliset sopimukset ovat sellaiset, ettei Liettua tule ketään päästämään maan läpi kulkemaan toiseen EU-maahan, naisen terveysongelmien vakavuusaste laski hetkessä. Sitten hän totesikin palaavansa Irakiin jos ei Saksaan pääse. Liettuassa hän tietysti oli heti maahan saavuttuaan saanut kaiken tarvitsemansa terveydenhuollon, mutta sen saaminen ei niin tärkeää ollutkaan, kun sitä tarjosi maa, joka ei tarjoa myös hulppeaa elintasoa.

Moni leiriläinen oli eläkeikäinen nainen. Tämä kertoi olevansa hyvin sairas,
mutta oli kuulemma patikoinut metsässä 7 tuntia rajalle päästäkseen.

Kun teimme tämän suoran lähetyksen leiriltä, vihervasemmiston someraivo oli silmitöntä, mikä on vallan ristiriitaista. 

He itse sanovat, että näiden kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ääni pitäisi saada kuuluviin, ja siinä me tarjosimme heille melkein 2 tuntia aikaa kertoa omin sanoin tilanteestaan suorassa lähetyksessä, jota ei millään tapaa siis editoitu. Eikös sen pitäisi olla täsmälleen sitä, mitä vihervasemmisto haluaa?

Mutta eihän se ole, koska eivät he aidosti halua näiden ihmisten tarinoita kuuluviin. He haluavat oman versionsa niistä julki. Koska striimi paljasti karun totuuden turvapaikkaturismista ja tulijoiden jatkuvasta valehtelusta, ei se sopinut lainkaan siihen tarinaan, mitä vihervasemmisto haluaa näistä ihmisistä luoda. 

He haluavat, että valtamedian toimittajat menevät ottamaan muutamia kuvia näistä ihmisistä ja kertovat sitten, kuinka nämä ovat kaikkein hädänalaisimpia ja tarvitsevat apuamme, eli aatetovereiden kertoman tarinan, jossa siirtolaiset ovat vain kuvattavana lavasteena tarinan esittämiselle.

Nytkin turvapaikka-aktivistit yrittävät vakuuttaa, että hädänalaisia sieltä on tulossa, kun samaan aikaan somessa leviää videoita siitä, miten nämä hädänalaiset hakkaavat lapioilla raja-aitoja hajalle, heittävät valkovenäläisiltä saatuja kyynelkaasuammuksia puolalaisten rajavartijoiden niskaan, pyrkivät sokaisemaan heitä lasereilla ja heittelevät kiviä ja kaikkea, mitä käteen sattuu, rajavartijoita kohti. 

Tämä ei ole pakolaiskriisi vaan invaasio.

Samaan aikaan Maria Ohisalo ilmoittaa Twitterissä, että oikeus hakea turvapaikkaa menee kaiken edelle. Sisäministerimme siis kertoo itänaapurille, että Suomen voi ajaa kaaokseen tai vaikka miehittää laukaustakaan ampumatta, kunhan jokainen itärajan ylittävä muistaa sanoa taikasanan asylum.

Onhan tämä kiusallinen tilanne sisäministerille: hänen tavoitteensa kun Suomelle ovat täsmälleen samat kuin EU-maiden vihollisten tavoitteet, eli täyttää maamme kehitysmaiden ylijäämäväestöllä. Jos haluat lukea lisää tästä aiheesta ja rajakriisin kaltaisista feikeistä pakolaiskriiseistä, suosittelen lukemaan aiemman tekstini Feikki pakolaiskriisi jos toinenkin.


Tästä voit katsoa Linkmenysin leirin haastattelujen ensimmäisen osan. Haastattelut alkavat videon kohdasta 18:25. Tästä taas toisen osan, johon sisältyy mm. Turkista työntekoa paenneen kaikista hädänalaisimman haastattelu.

Ohisalon ankkurilapset - mitä perheenyhdistämisen lakimuutos tarkoittaa

Sisäministeriössä on reilun vuoden ajan valmisteltu hanketta, joka toteutuessaan toisi merkittäviä muutoksia turvapaikanhakijoiden perheenyhdistämisen mahdollisuuksiin ja samalla uuden huomattavan houkuttimen suunnata turvapaikkaturismi juuri Suomeen. Mutta mitä siis ollaan muuttamassa, miten, ja millaiset vaikutukset muutoksella voi odottaa olevan?

"Ankkurilapsella" viitataan alaikäiseen tai sellaisena esiintyvään henkilöön, jota käytetään maahantulon välineenä muille perheenjäsenille. Termi on monille tuttu amerikkalaisesta kulttuurista, jossa ankkurilapsilla tarkoitetaan usein lapsia, jotka hankitaan USA:n maaperällä, jolloin lapsi syntyy Yhdysvaltain kansalaiseksi, ja vanhempien on helpompi välttää karkotus. 

Suomessa tällainen ankkurilapsen käyttö ei ole mahdollista, koska täällä kansalaisuus ei määräydy syntymäpaikan mukaan vaan äidin kansalaisuuden, mutta ankkurilapsien käytön toinen muoto, joka on myös Yhdysvalloissa viime vuosina yleistynyt, on alaikäisen lähettäminen edeltä Yhdysvaltoihin tai sellaisen mukaan ottaminen laittomaan rajanylitykseen, koska perheet pääsevät monissa tapauksissa vapaalle jalalle odottamaan turvapaikkapäätöstä ja voivat siten helpommin myös tehdä katoamistempun laittomiksi maassaolijoiksi.

Yhdysvaltain maahanmuuttovirasto ICE:n pilotoimassa dna-testiohjelmassa havaittiin, että 30% rajan yli tuoduista lapsista ei ole mitään sukua heidän vanhemmakseen tekeytyneelle henkilölle, ja Meksikon puolella niin yksittäiset laittoman maahantulon suunnittelijat kuin ihmiskauppiaiden rikollisjengitkin ostavat ja sieppaavat lapsia tätä tarkoitusta varten. Ankkurilasten käytön mahdollistaminen onkin lasten oikeuksien edistämisen sijaan johtanut siihen, että yhä useampi lapsi joutuu ihmissalakuljetuksen kohteeksi ja eroon perheestään. Eikä ihmiskauppa pääty rajanylitykseen: lapset päätyvät usein prostituutioon tai orjuuteen.

Suomessa ankkurilasten käyttö on ollut huomattavasti rajallisempaa kansalaisuuslainsäädännön vuoksi: kansalaisuuslaki ja perheenyhdistämisprosessi, joka koko perheen on läpikäytävä, rajoittavat väärinkäytösten mahdollisuuksia.

Alaikäisenä esiintyminen on kuitenkin kannattavaa käytännössä missä tahansa kohdemaassa, koska alaikäisenä olet lasten oikeuksia koskevien sopimusten ja lainsäädännön piirissä, ja oleskeluluvan saanti helpompaa. Saksassa alaikäisinä esiintyvistä turvapaikanhakijoista joka toinen oli havaittu aikuiseksi, ja ajoittain ilmiö on herättänyt suorastaan huvittuneisuutta, kuten "Olen 17-vuotias ja voin todistaa sen" -lausahduksesta tunnetuksi tulleen Fahad Firasin tv-esiintyminen pääministeri Sipilän kanssa, tai kuvat englantilaisesta "pakolaislasten" yksiköstä, joissa keski-ikäiset miehet istuvat lasten lelujen keskellä.

Iso-Britanniaan saapuneita "pakolaislapsia".

Sisäministeri Maria Ohisalo ja turvapaikka-aktivistien järjestöt ovat kuitenkin olleet tyytymättömiä siihen, että ankkurilapsen käyttö ei Suomessa ole ollut saumaton prosessi, joka takaa Suomeen pääsyn sukulaisille. Kielteisiäkin perheenyhdistämispäätöksiä on tullut, ja lisäksi monissa tapauksissa ankkurilapsi on ehtinyt täyttää 18 vuotta hakemuksen käsittelyaikana, mikä on johtanut kielteiseen perheenyhdistämispäätökseen.

Näistä esteistä Ohisalo haluaa eroon, ja hankkeen jo lausuntokierroksen läpikäynyt esitys tekisi ankkurilapsista takuuvarman keinon saada koko perhe Suomeen.

Hankkeen merkittävimmät muutokset ovat tulorajojen ja henkilökohtaisen turvapaikan tarpeen arvioinnin poisto ankkurilapsen perheenjäseniltä sekä alaikäisen määritelmän muuttaminen niin, että kunhan hakija on kertomansa mukaan edes päivää alle 18-vuotias hakemusta tehdessään, hänen hakemuksensa hyväksytään, vaikka päätös tulisi jo hakijan ollessa täysi-ikäinen eikä siten enää lapsia nykyisin koskevien poikkeussäädösten piirissä.

Ainoa tilanne, jossa alaikäisen hakijan perheenyhdistämishakemus voisi johtaa kielteiseen päätökseen olisi se, jos viranomaiset arvioivat sen olevan lapsen edun vastaista. Ne viranomaiset, jotka eivät erottaneet ISIS-äitejä lapsistaan koska katsoivat, että terroristiäidin seura ja kasvatus eivät ole lapsen edun vastaista. Kielteisen päätöksen saaminen olisi siis käytännössä mahdotonta. Jos ankkurilapsi itse ei perhettään paikalle halua ja osaisi viranomaisille selittää vaikkapa pakkoavioliiton uhasta tai kunniaväkivallasta, hän ei hakemusta tällöin edes tee, vaan jättää vain perheen taakseen. 

Käytännössä muutos tarkoittaa sitä, että Eurooppaan haluavasta perheestä tarvitsee löytyä vain yksi alle 18-vuotiaasta menevä, joka lähetetään edeltä Suomeen, ja sitten vain odotellaan hakemusprosessin valmistumista, ja takuuvarmat oleskeluluvat tulevat ainakin ydinperheen jäsenille.

Tästä syystä seuraava ote, jossa esityksen kirjoittajat teeskentelevät välittävänsä järjestelmän väärinkäytön riskistä, on täysin tyhjää puhetta:

Poistettaessa kerralla useita esteitä alaikäisten perheenyhdistämiselle, on kuitenkin varmistuttava, että perheenyhdistämisen helpottuminen ei toimi vetotekijänä ilman huoltajaa tuleville alaikäisille ja näin lisää alaikäisten hyväksikäyttöä maahantulon välineenä tai nosta ilman huoltajaa tulevien alaikäisten kansainvälisen suojelun hakemusmääriä. Hyväksikäytön lisääntymisen riskistä johtuen tässä esityksessä on ehdotettu, että mahdollisuus kielteisen perhesidepäätöksen perustelemiselle maahantulosäännösten kiertämisellä säilytetään tapauksissa, jossa ei ole lapsen edun mukaista, että lapsi olisi huoltajansa hoidettavana.

Esityksessä tämä lakimuutoksen luoma vetovoimatekijä ankkurilapsen käytölle sivuutetaan pikkujuttuna, ja muutoksen arvioidaan tuottavan 200 positiivista perheenyhdistämispäätöstä enemmän vuodessa nykytilanteeseen verraten. Tämä luku 200 on itsessään jo suuri, mutta se ei kerro totuutta, koska se perustuu siihen ajatukseen, että hakemusten ja päätösten määrä pysyisi samana kuin se on ollut vuosina 2019-2020.

Perheenyhdistämisen esteiden poistamisen vaikutusta turvapaikan houkuttelevuuden näkökulmasta on hyvin vaikea arvioida.

Onko todella? Niin pitkään kuin maiden välillä on elintasoeroja, ja osa kehittyneistä maista on valmiita tarjoamaan ilmaisen elämän korkealla elintasolla lähes kenelle tahansa rajan ylittäneelle, tulijoita riittää. Se, minne tulijat menevät, riippuu pitkälti siitä, millaisia houkuttimia kukin maa tarjoaa. Itä- ja Etelä-Euroopan maat ovat harvalle kehitysmaista tulevalle lopullinen kohdemaa, koska matkaa jatkamalla vastaan tulee maita, jotka tarjoavat paremmat etuudet ja helpomman elämän. 

Jos Suomi ottaa linjakseen ankkurilapsipolitiikan, joka takaa mille tahansa perheelle oleskeluluvan, on ilmiselvää, että se tulee olemaan huomattava houkutin varsinkin nyt, kun muut Pohjoismaat kiristävät linjaansa näissä asioissa

Kun tuottoisaa vokkibisnestä pyörittävältä SPR:ltä tai muilta saman alan järjestöiltä pyydetään
lausuntoa maahanmuuton helpottamiseen, mitä luulisit heidän sanovan?

Lausuntokierros: turvapaikka-aktivisteille mikään ei riitä, kirkkohallitus tunnustaa turvapaikanhakijoiden yritykset huijata Migriä

Lausuntoja oli pyydetty monilta tahoilta, joista osa oli hyvin ymmärrettäviä: Supo, valtiovarainministeriö, Kela, Migri ja muita virastoja ja hallintoelimiä. Mutta noin puolet lausuntopyynnöistä oli lähetetty turvapaikka-aktivisteille: Amnesty, Suomen pakolaisapu, Pakolaisneuvonta ry, Punainen Risti, Turvapaikanhakijoiden tuki ry ja useat muut toimijat, joista monet hyötyvät suoraan taloudellisesti maahanmuuttopolitiikan löyhentämisestä, olivat antaneet lausuntonsa.

Turvapaikka-aktivistien lausunnot olivat ymmärrettävästi ylistystä muutokselle, tosin valittelua tuli siitä, ettei maahanpääsyä helpoteta riittävästi. He eivät kanna huolta siitä, että Suomeen kohdistuisi suurta elintasopakolaisuuden painetta, että tänne pääsisi vaarallisia henkilöitä tai edes siitä, että lapsia hyväksikäytetään aikuisten toimesta ankkurilapsina. Heidän tavoitteensa on vain saada maahanmuuttopolitiikka siihen pisteeseen, että kuka tahansa Suomeen haluava voi tänne tulla.

Monien turvapaikka-aktivistien järjestöjen lausunnoissa valiteltiin sitä, että Ohisalon ankkurilapsimalli ei mene tarpeeksi pitkälle: vaadittiin sitä, että tulorajojen poisto pitäisi ulottaa kaikilla perusteilla Suomessa oleskeleviin alaikäisiin ja että turvapaikan saaneille kuuluvaa 3 kk hakuaikaa perheenyhdistämiselle, jossa tulorajoja ei ole, pitäisi pidentää.

Huikein vaatimus oli lienee se, että perheenyhdistämisen oikeuden laajennus koskisi myös "uusia perheitä" - ei siis vain niitä, jotka hakijalla oli jo kotimaasta lähtiessään. Tämä muutos tarkoittaisi sitä, että hakijan perheenjäseniksi voisivat ilmoittautua ketkä hyvänsä vaikkapa alaikäisen hakijan äitipuolena tai sisaruspuolina.

Näin saataisiin vaikka koko naapurusto samaan perheenyhdistämiseen mukaan "uutena perheenä". Tämä vaatimus osoittaa myös, ettei tavoitteena ole lasten ihmisoikeuksien suojelu vaan väestönvaihto: perheenyhdistämisen tarkoitus alaikäiselle on tuoda hänelle tutut ja turvalliset aikuiset maahan. Miksi lapsen etu velvoittaisi tuomaan myös "uusia perheenjäseniä", joita lapsi ei ole edes tavannut?

Kirkkohallituksen lausunnossa kannatettiin varauksetta lakimuutosta, mutta eräs kohta lausunnossa pisti erityisesti silmään:

Toimeentuloedellytys ja siihen liittyvät määräajat ovat aiheuttaneet kohtuuttomia tilanteita sekä inhimillistä kärsimystä, jotka ovat näkyneet sekä Kirkon Diakoniarahaston hakemuksissa että paikallisessa diakoniatyössä.

Mitä tämä siis tarkoittaa? Onko kirkko auttanut siis turvapaikanhakijoita toimeentuloedellytyksen täyttämisessä antamalla heille rahaa diakoniarahastosta? Koska Twitterissä kysyminen ei tuottanut vastausta, aloitin soittokierroksen asiasta, ja oli kiinnostavaa, että lausunnon allekirjoittaja Petri Määttä halusi ohjata minut puhumaan toiselle henkilölle, koska hän ei itse kuulemma tiedä rahaston asioista riittävästi. Jos näin on, miksi hän on sisällyttänyt kohdan rahastosta lausuntoon, jos ei osaa sitä perustella? 

Kun kysyin, onko kirkko myöntänyt tukia toimeentuloedellytyksen täyttymiselle, Määtän vastaus antoi ymmärtää, että on, koska hän sanoi, että minun pitäisi kysellä tarkkoja summia asiasta rahastopuolen henkilöstöltä, mutta suoraa vastausta hän ei antanut.

Määttä ohjasi minut soittamaan diakoniatyön Tiina Saarelalle, jolta sitten sain vastauksia. Saarelan mukaan diakoniarahastosta ei pääsääntöisesti myönnetä avustusta toimeentuloedellytyksen täyttämiseen, mutta hakemuksia tulee toimeentuloedellytyksen takia paljon - niihin ei vain yleensä myönnytä. Koska huomasin hänen toistuvasti käyttävän termejä "yleensä" ja "pääsääntöisesti", tietysti kysyin, mitä ovat poikkeukset tähän sääntöön. Hän kertoi, että ne ovat tilanteita, joissa rahasto arvioi toimeentuloedellytyksen täyttyvän mutta joissa avustusta myönnetään köyhyyden perusteella.

Kun totesin, että näiden tapausten kai täytyy olla hyvin poikkeuksellisia, koska tulorajat ovat niin korkeat, että ne täyttävä tuskin köyhäinapua tarvitsee, Saarela siirtyi valittelemaan tulorajojen korkeutta mutta ei kommentoinut sitä, miksi näille väitetysti tulorajat täyttäville sitten on köyhäinapua annettu.

Kysyin Saarelalta, mikä hän ajattelee lakimuutoksen riskeistä, koska niihin ei lausunnossa viitattu. Selvensin, että tarkoitin riskeillä lakimuutoksen toimimista vetovoimatekijänä niin turvapaikkaprosessin kiertämiselle kuin alaikäisten hyväksikäytölle oleskelulupaa toivovien aikuisten toimesta. Saarela korosti, että kirkolla ei ole asiaan kantaa, mutta hän henkilökohtaisesti on sitä mieltä, että lakimuutoksen hyödyt ovat tärkeämmät kuin riskit.

Oli myös kiinnostavaa huomata, että se ei tuntunut Saarelasta mitenkään erikoiselta tai epärehelliseltä, että turvapaikanhakijat anovat diakoniarahastosta rahaa huijatakseen Migrin uskomaan, että toimeentuloedellytys täyttyy - riippumatta siitä, myöntyykö rahasto näihin hakemuksiin. Hän puhui siitä täysin arkipäiväisenä asiana selvästi tiedostamatta kunnolla, että hänhän puhuu järjestelmän huijausyrityksistä turvapaikanhakijoiden toimesta.

En usko Saarelan olevan millään tapaa pahantahtoinen ihminen, joka väestönvaihtoa erityisesti tavoittelisi, vaan sain vaikutelman hyväntahtoisesta mutta humaanien tavoitteidensa sokeuttamasta henkilöstä. Hän haluaa auttaa ihmisiä ymmärtämättä tai haluamatta ajatella sitä, kuinka moni suomalainen on joutunut jo nyt kärsimään turvapaikanhakijoiden tekosista tai siitä, millaiset vaikutukset heillä on kansantalouteen tai maan turvallisuuteen. Hän keskittyy tuijottamaan siirtolaisia yksilöinä ajattelematta suurempaa kuvaa.

Viranomaiset eivät katsoneet lapsen edun mukaiseksi erottaa heitä terroristijärjestöön kuuluvista äideistään. Herääkin kysymys: Miten kriteeri "lapsen edun vastaisesta perheenyhdistämisestä" täyttyisi?

Supo huolissaan turvallisuusriskeistä, Migri oikoo hankkeen virheitä ja ristiriitaisuuksia

Suojelupoliisin lausunnossa kritisoitiin sitä, että ainoastaan lapsen edun vastaisuus voisi estää perheenyhdistämisen, ja Supo esittääkin, että myös nykyisen lainsäädännön muut esteet oleskeluluvan myöntämiselle, kuten se, että henkilö muodostaa turvallisuusuhan Suomelle, sisällytettäisiin niihin poikkeuksiin, joiden nojalla perheenyhdistäminen voitaisiin evätä. Supon huoli kohdistuu ymmärrettävästi siihen, että terroristitkin voivat välttää oman turvapaikkaprosessinsa kokonaan lähettämällä edeltä alaikäisen perheenjäsenen, jonka avulla Suomelle turvallisuusuhan muodostavat henkilöt tai jopa jo maasta poistetut henkilöt saisivat oleskeluluvan automaattisesti.

Ehdottomasti kattavin ja vahvimmin perusteltu lausunto esitykseen tuli Migriltä, ja tätä lausuntoa on käsitelty myös mediassa. Maahanmuuttovirasto ilmaisi huolensa useista eri seurauksista, joita lakimuutoksella olisi, oikaisi hankkeessa esitettyjä virheellisiä väittämiä ja ilmaisi peittelemätöntä ärtymystä siitä, miten Migrin tilastoja oli käytetty hankkeen vaikutusarvioinnissa.

Migrin lausunnossa ihmeteltiin lakimuutoksen muotoilua siitä, että perheenyhdistäminen voitaisiin evätä vain, jos se on lapsen eli hakijan edun vastaista, eli siis vain tapauksissa, joissa Migri voi jollain tapaa todistaa hakijan antaneen väärää tietoa siitä, mikä on hänen etunsa mukaista. Mitään muuta harkintavaraa ei viranomaisille jää, joten perheenyhdistämisellä maahan tulevat välttävät käytännössä kaiken henkilökohtaisen arvioinnin.

Lisäksi Migristä arvosteltiin sitä, että jo valmisteluvaiheessa se hyväksytään realiteetiksi, että lapsia tullaan hyväksikäyttämään maahantulosäädösten kiertämiseksi, mutta lakiesitys ei tarjoa ratkaisuja asiaan tai viranomaisille selkeitä ohjeita ja kriteerejä siihen, miten vaikkapa "lapsen edun vastaisuus" käytännössä määritellään. Yleensä porsaanreiät syntyvät lakeihin huonon valmistelun tai muuttuneiden olosuhteiden seurauksena, mutta perheenyhdistämisen uudistuksessa porsaanreikä on tarkoituksella sisäänrakennettu ominaisuus, jonka olemassaolo todetaan, mutta jonka väärinkäytön estämiseen ei varauduta.

Esityksen leväperäistä valmistelu nousee Migrin lausunnossa esiin myös huomautuksessa siitä, että esityksessä ei sanota mitään siitä, miten viranomaisten tulisi toimia tilanteissa, joissa perheenkokoaja itse ei täytä maahantulon edellytyksiä tai on jopa maahantulokiellossa, eikä esityksen voimaan tultua perheen yhdistämistä voisi estää, vaikka kävisi ilmi, että hakijan oma oleskelulupa on hankittu vääriä tietoja antamalla.

Suojelupoliisin lausunnossa ilmaistu huoli uudistuksen muodostumisesta oleskelulupa-automaatiksi jopa vaaralliseksi tiedetyille henkilöille toistuu myös Migrin lausunnossa. Vaikkapa henkilö, jolta on jo aiemmin evätty oleskelulupa Supon arvioitua hänet turvallisuusuhaksi tai vakaviin rikoksiin syyllistymisen takia, voi taata itselleen oleskeluluvan lähettämällä maahan edeltä alaikäisen perheenjäsenen. Uudistus on muotoiltu niin ehdottomaksi, ettei Migrille jää keinoja puuttua tällaisiin tilanteisiin.

Migrin lausunnossa ihmetellään myös esityksen ristiriitaista sisältöä: ankkurilapsi-ilmiöön aiotaan varautua sillä, että perheenyhdistäminen voitaisiin evätä tapauksissa, joissa se on lapsen edun vastaista, mutta tällöin lapsen hyväksikäyttö maahantulosäädösten kiertämisessä on jo ehtinyt tapahtua, joskin se on epäonnistunut. Esityksessä hyväksytään se realiteetiksi, että alaikäisiä tullaan lähettämään omin päin vaaralliselle matkalle perheelle oleskelulupaa hankkimaan.

Lainsäädännöllä ja sitä seuraavalla päätöskäytännöllä voidaan vaikuttaa siihen, miten perheet lähtömaissa arvioivat mahdollisuuksiaan saada oleskelulupa vieraasta valtiosta. Jos se on helpointa lapsen kautta, niin lapsia lähetetään jatkossakin yksin matkaan ja he joutuvat olosuhteisiin, joissa lapsen etu ja oikeudet vaarantuvat. Esitysluonnoksessa ei ole arvioitu lapsen edun toteutumista siitä näkökulmasta, että ilman huoltajaansa liikkuvan lapsen turvallisuus ja hyvinvointi ovat matkan aikana alttiina erilaisille riskitekijöille.

Uudistus myös kääntää koko turvapaikkaprosessin päälaelleen, mitä tulee perheenyhdistämiseen. Yleisesti turvapaikkaa tai muuta oleskelulupaa hakevan on osoitettava, että hän on siihen oikeutettu. Uudistus kääntäisi todistustaakan toisin päin perheenyhdistämisissä: hakijan ei olisi tarpeen todistaa mitään siitä, tarvitseeko hän perhettään Suomeen, vaan Migrin olisi todistettava, jos perheenyhdistäminen olisi hakijalle haitallista.

Uudistuksen ehdottomasta muotoilusta ja alaikäisyyden määritelmän muutoksesta huomautetaan, että uudistus voi johtaa hyvinkin erikoisiin tilanteisiin: 17-vuotiaana perheenyhdistämistä hakenut voi saada päätöksen perustettuaan jo oman perheen puolisonsa kanssa, jolloin hänen vanhempansa eivät enää ole hänen ydinperheensä. Kuitenkin päätös tehdään niin kuin kyseessä olisi edelleen alaikäinen, vanhempiensa kanssa saman talouden jakava lapsi.

Migri toteaa esitystekstin vetävän mutkia suoriksi sanoessaan, että jos henkilö on katsottu kansainvälisen suojelun tarpeessa olevaksi, hänen lähtönsä kotimaastaan ei ole tällöin ollut vapaaehtoinen. Migristä huomautetaan, että monissa hakemuksissa esim. alaikäinen afgaani ei ole koskaan Afganistanissa käynytkään, eikä siksi ole totuudenmukaista esittää asia niin, että Afganistanin tilanteen nojalla suojelua hakeva olisi automaattisesti Afganistanista lähtenyt.

Lausunnossa myös arvioidaan uudistuksen johtavan tilanteisiin, joissa kokonainen perhe voi päätyä Suomeen ilman, että ainutkaan heistä täyttää kansainvälisen suojelun kriteereitä. Yksin saapuneelle alaikäiselle on voitu myöntää suojelua juuri siksi, että hän on erossa kotimana ulkopuolella asuvasta perheestään ja siten vailla turvaverkkoja, ja jos perhe sitten tuodaan Suomeen, poistuu se syy, miksi alkuperäinen hakija oli oleskeluluvan saanut. 

Maahanmuuttovirasto uskoo hankkeen arvion myönteisten perheenyhdistämispäätösten noususta 200 päätöksellä vuodessa alakanttiin lasketuksi ja arvioi virheelliseksi sen väittämän esityksessä, että perheenyhdistämishakemuksia ei jätettäisi nykytilanteessakaan tekemättä. 

Migri toteaa, että useissa tapauksissa kallis hakemusprosessi on jätetty toteuttamatta juuri siksi, että hakija on tiennyt valmiiksi, että tulorajat eivät täyty. Lisäksi Migri arvostelee tapaa, miten sen päätöstilastoja on käytetty esityksessä, koska Migrin mukaan kyseiset tilastot sisältävät paljon epävarmuustekijöitä eivätkä ne sisälly siksi säännöllisesti julkistettaviin tilastoihin.

Lausunnossa arvostellaan myös sitä, että esityksessä annetaan ymmärtää, että yksin saapuneiden alaikäisten sosiaalipalvelujen tarve johtuisi juuri perheenyhdistämisen puutteesta:

Lastensuojelun tarve ei välttämättä kerro perheenyhdistämisen epäonnistumisesta. Myös turvapaikanhakijaperheissä on entistä enemmän lastensuojeluasiakkuuksia.

Migrin lausunto on siitä suorastaan surkuhupaisaa luettavaa, että huomattava osa siitä on esityksen virheiden ja ristiriitaisuuksien oikomista ja ihmettelyä sekä esityksen ilmeisten lainsäädännöllisten puutteiden esiin nostamista. Migri tekee siis lausunnollaan työtä, joka kuuluisi ehdottomasti lain valmistelijoille, ei lausuntokierroksen osanottajille. 

Lausunnossa mm. huomautetaan ristiriitaisista sanavalinnoista, jotka lain toteutuessa jättäisivät täysin epäselväksi, päteekö uudistus vain kiintiöpakolaisiin ja turvapaikan saaneisiin vai kaikkiin jonkinlaista suojelua saaneisiin.

Se, että viranomaiset joutuvat lausuntokierroksella huomauttamaan tällaisesta asiasta, osoittaaa jo naurettavan huonoa lainvalmistelua. 

Erityisen surkuhupaisan tilanteesta tekee se, että hallituksen ennätyksellisen suuria avustajamääriä ja niiden kuluja on perusteltu juuri sillä, että lainvalmistelu vaatii työvoimaa. Kuitenkin hallituksen lakiesitykset kompuroivat yksi toisensa jälkeen jopa alkeellisimpien asioiden kanssa. On kai todettu, että lakimuutosten valmistelu todellakin tarvitsee työvoimaa, mutta työvoima, joka on palkattu vain siksi, että he sattuvat olemaan kavereita ministerien kanssa, ei tule tekemään kovin hyvää jälkeä.

Kiinnostaako kritiikki Ohisaloa - tai pitäisikö sen?

Summa summarum: Ohisalon ankkurilapsimalli on suunniteltu oleskelulupa-automaatiksi, jolla kuka tahansa voi välttää oleskeluluvan tarpeen arvioinnin vain lähettämällä alaikäisestä edes menevän sukulaisen edeltä. Tai tarvinneeko olla edes sukulainen. Tähänkään saakka perheyhteyden faktapohjaisuutta ei ole erityisemmin valvottu, ja dna-testejä on käytetty vain tilanteissa, joissa on herännyt erityinen epäilys väärinkäytöksestä.

Sekavasti ja ristiriitaisesti muotoiltu lakimuutos olisi virkamiehille toisaalta painajainen, toisaalta helpotus: Migrin perheenyhdistämiskäsittelyistä tulisi alaikäisten hakijoiden kohdalla äärimmäisen yksinkertaisia, mutta samalla Migri joutuisi yrittämään hyödyntää heille jätettyä vähäistä liikkumavaraa pahimpien väärinkäytösten estämiseen, houkuttimena toimiva uudistus kasvattaa heidän työtaakkaansa, ja Supoa ja sosiaalitoimea uudistus takuulla tulee työllistämään.

Ohisalo ei tietenkään uudistuksensa vahingollisista seurauksista tai kiusallisista viranomaislausunnoista välitä. Hän on fanaatikko, jonka politiikalla Suomi oltaisiin voitu vuonna 1939 vallata ilman sodanjulistusta vain sillä, että venäläiset tulevat rajalle turvapaikkaa anomaan. 

Sen sijaan, että kansallismieliset pöyristyvät Ohisalon piittaamattomuudesta ja fanaattisuudesta, niistä piirteistä tulisi ottaa mallia: kun vallan kahvaan on päästy, valtaa tulee käyttää oman agendan edistämiseen niin tehokkaasti kuin suinkin mahdollista, koska se valta voi päättyä jo seuraavissa vaaleissa. Politiikassa ei jaeta pisteitä reilusta pelistä, ja viime kädessä asiaansa aggressiivisimmin ajavat yleensä voittavat. Vihervasemmisto ei tyynny millään määrällä pöyristymistä, ja kansallismieliset voivat tätä pelihenkeä vastaan pärjätä vain ajamalla omaa asiaansa vielä raivokkaammin.


Hanke perheenyhdistämisen edistämiseksi (lausunnot löytyvät saman sivun "asiakirjat"-kohdasta)

Kas, minähän olen vielä elossa

Memento Mori: Entisajan ihmisten suhde kuolemaan oli välittömämpi: "Kuolemantanssi" oli toistuva teema taiteessa, jolla muistuteltiin kaikkien vääjäämättömästä kuolevaisuudesta.

Eihän minun pitänyt olla enää täällä.

Siinä havainto, johon päädyin koettuani yltyvää hämmentyneisyyden tunnetta - kuin jotain olisi oudosti, mutta et osaa tarkalleen sanoa, mitä, ja kaikki tuntui hivenen epätodelliselta. Tuntemukseen liittyi eräänlainen hukassa olemisen tunne: tiedän täysin hyvin, millaisia asioita tykkään vapaa-ajallani tehdä, mutta jotenkin kynnys ryhtyä näihin harrastuksiin oli noussut - niin kuin odottelisin ohjeita siihen, mitä tässä pitäisi tehdä. 

Sitten huomasin sen kuin salamaniskusta keskustellessani terkkarin chatissä terveyspalvelujen siirrosta toiselle paikkakunnalle: 

En ollut odottanut, että eläisin näin pitkään.

Olen sairastellut paljon lapsesta alkaen. Lapsena vaivasivat toistuvat korvatulehdukset, jotka jättivät arpikudosta ja kuulovaurion toiseen korvaan, ja iän karttuessa kuvioihin tulivat selkä- ja lonkkavaivat, nuoruusiän epilepsia ja sydämen arytmia, sivuääni ja lisälyönnit. Koska en tunne oloani helposti sairaaksi, vaikka kuumetta olisi paljonkin, hoito päästiin usein aloittamaan liian myöhään. 

Olen sairastanut erysipelaksen kahdesti, ja toisella kertaa infektio ehti edetä verenmyrkytykseksi, joka jätti jälkensä sydämen toimintaan. Sairaalassa minulta mitattiin 40,5 astetta lämpöä, mikä on yli neljä astetta yli normaalin lämpöni, mutta en ollut huomannut mitään outoa. Jalkojen ihottumaa luulin vain atooppisen ihottuman tai puutarhan kasvien aiheuttaman allergiareaktion oireiksi. Äitini valppauden vuoksi minut vietiin ambulanssilla sairaalaan - olin tuolloin 17-vuotias mutta jo omaa talouttani asuva nuori - vaikka vakuuttelin, että ei minulla ole mitenkään sairas olo.

Sitten tulivat nikamatulehdukset, ja sanat "hengenvaara" ja "halvaantumisriski" alkoivat toistua lääkäreiden puheissa. 

Olen nikamatulehduksen osalta välttänyt viikatemiehen kolmesti ja viimeisin kerta, joka tapahtui viime kesänä, oli puhtaasti sattuman kauppaa - tuurista kiinni. Olimme mökkeilemässä ja lainasin mökin emännältä hierovaa tuolia, jota käytin innokkaasti. 

Kotimatkalla aloin huomata outoa kipua alaselässä ja lonkassa. Seuraavana päivänä kipu oli jo rampauttavaa, ja arvasin saman tien, mistä on kyse: nikamatulehdus on taas siirtynyt kroonisesta tilastaan akuutiksi infektioksi. Hierontatuoli ei siis suinkaan aiheuttanut vaivaa vaan paljasti sen: tulehdus painoi hermoja niin, etten pystynyt tuntemaan kipua, joka nikamatulehduksen ensioire on, mutta hierova tuoli onnistui muutaman päivän ajaksi laittamaan sen verran eloa alaselkään, että pystyin tuntemaan kivun ja tiesin hakeutua lääkäriin.

13 tunnin odotushuoneissa ja tutkimuksissa istumisen jälkeen sain diagnoosin ja hoito-ohjeen, jotka pistivät naurattamaan.

Olin aamulla mennyt terkkarin vastaanotolle ja pyytänyt uusintaa klindamysiini-antibiootille, koska tiesin tarvitsevani sitä. Iissä asia olisi hoitunut sillä - siellä minua hoiti omalääkäri, joka on tuntenut minut teini-ikäisestä asti - mutta Oulussa minua rääkättiin täysin turhalla tutkimusrumballa, joka ei olisi päättynyt edes 13 tuntiin, ellen olisi häipynyt sairaalasta omin luvin ja todennut hoitajille, että minua ei täällä enää fyysisesti tarvita, koska kaikki tutkimukset on tehty, ja kirurgi voi kertoa asiansa puhelimessa.

Noh, kirurgi määräsi minulle lopulta juuri sen klindamysiinin, jota olin itse alun alkaenkin pyytänyt, ja tulehdus saatiin tältä erää kuriin. Tulevaisuus on entistä enemmän täynnä epätietoisuutta: nyt kun toistuvat tulehdukset ovat vaurioittaneet hermostoa niin, etten voi huomata tulehduksen aktivoitumista kivuista, riskit nousevat: silloin tulehduksen uusiutumisen huomaa vasta, kun alaselkä alkaa turvota ja punoittaa ja kuume nousta. Olenkin ottanut tavaksi päivittäisen lämmön mittaamisen.

Eli tässä sitä ollaan: 36-vuotiaana naisena, jonka ei kaikella todennäköisyydellä pitäisi enää olla täällä.

Ja koska asia on näin, en ole koskaan mitään muille tavanomaisia elämänsuunnitelmia eläkepäivistä yms. tehnyt. Olen vain tiedostanut sen teini-iästä lähtien, että henki nyt vain on löyhässä. Kukaan ei voi tietää varmuudella, onko hän täällä vielä ensi viikolla - mitä tahansa voi tapahtua - mutta kun taustalla on pitkä ja vaikea sairaushistoria, ei ole pessimismiä odottaa lyhyttä elinikää. Se on realismia.

Eikä tämä ajatus keskimääräistä aikaisemmasta kuolemasta ole minua koskaan ahdistanut. Suhtautumiseni asiaan on aina ollut hyvin zeniläinen: tällaiset kortit on jaettu, joten kannattaa vain pyrkiä luomaan paras mahdollinen elämä niiden puitteissa. Tämä ei tarkoita, että suhtautuisin elämään välinpitämättömästi - saati itsetuhoisesti. 

Kuolemantanssi-taiteessa esitettiin usein eri kastien edustajia. Musta surma ja muut kulkutaudit eivät valikoineet uhrejaan, joten niin herttua kuin kerjäläinenkin tiedostivat kuolevaisuutensa.

Pidän elämisestä, ja haluaisin nähdä mahdollisimman pitkään, mitä sillä on tarjota. 

Kuitenkaan kuolema ei minua ole koskaan pelottanut. Ajatus sairaalan osastolle joutumisesta on hyvin ahdistava minulle, mutta ajatus kuolemasta sinänsä ei - kunhan se ei ole tuskallinen, pitkittynyt kuolema. En usko yliluonnollisiin ajatuksiin kuolemasta, joten minun mielessäni kuolema on vain paluu siihen samaan tilaan, jossa olit ennen syntymääsi: epäolemassaolon tilaan.

Joskus erilaisuus suhtautumisessani kuolemaan on tuottanut hieman huvittavia tilanteita

Näin kävi mm. silloin, kun olin tukehtua yritettyäni nielaista liian suuren palan alikypsää pihviä. Junes hoiti tilanteen nopeasti Heimlich-otteella, mutta kaksi paikalla ollutta ystävää olivat tyystin järkyttyneitä tapahtuneesta: heidän ystävänsä oli tukehtua heidän luullessaan, että hän vain yskii tai on oksentamassa siksi, että grillauksen lomassa oli nautittu väkeviä. 

Kun lihaköntti oli saatu ulos henkitorvesta, jatkoin syömistä ja jutustelua siitä, mihin se jäi. Ystäväni eivät olleet päästä yli tästä. Heistä oli käsittämätöntä, miten joku käy lähellä kuolemaa, ja kaiken järjen mukaan hänen tulisi olla järkyttynyt, mutta hän vain ottaakin lisää salaattia vadille ja toteaa, että ei olisi pahitteeksi, jos pihvi olisi grillillä vielä toisen kerran.

Koska sairaushistoriaa on paha pariin lauseeseen tiivistää, yritin selittää heille mahdollisimman tiiviisti, että kuoleman lähellä käyminen ei ole minulle mitenkään epätavanomaista, ja vaikka ymmärrän heidän järkytyksensä enkä halua heidän turhaan murehtivan, heidän on syytä suhtautua asiaan samalla rentoudella kuin minä: viikatemies löi taas hudin, joten mitäpä sitä märehtimään, kun vaihtoehtona on jatkaa mukavaa grillausiltaa ystävien kanssa, joita harvoin näkee.

Mutta siirrytäänpä tähän päivään. Kuten sanottua, ajan mittaan mieleeni hiipinyt hämmennyksen ja epätodellisuuden tunne aiheutui siitä, että en ollut koskaan varautunut elämään vuotta 2021. Mutta miten sitten tästä eteenpäin?

Jos olisin aloittanut lasten hankinnan 18-vuotiaana, olisin varmuudella nähnyt lasteni varttuvan ainakin teini-ikään. Jos olisin tiennyt yllättävän pitkäikäisyyteni, olisi ollut enemmän motivaatiota panostaa mm. kouluttautumiseen, jotta mahdollisimman monet ovet olisivat avoinna elämässä. Mutta nyt olen 36-vuotias ihminen vailla mitään pitkän tähtäimen suunnitelmaa.

Mitä tästä opimme?

Hetkessä elämisessä on puolensa, ja ne ovat huomattavia: uskallat kokeilla uusia asioita, eikä mieltäsi jatkuvasti paina huoli tulevasta, kun et usko sen tulevan yltävän kovin kauas. Mutta se tarkoittaa myös menetettyjä mahdollisuuksia: niitä, jotka menetit, koska et luottanut tulevaisuuteen, mutta jotka olisit hyödyntänyt, jos olisit lähtenyt elämään keskivertoihmisen näkökulmasta. Se keskivertoihminenkin voi kuolla milloin tahansa, mutta hän ei odota kuolevansa ennen vanhuutta, joten hän uskaltaa säästää eläkepäiviä varten ja tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia.

Itse katson asiaa nyt niin, että on löydettävä tasapaino, jossa elämän epävarmuudet otetaan huomioon mutta jossa ne eivät pääse rajoittamaan elämääsi tai valintoja, joita teet. Aion tästedes pääasiallisesti elää kuin eläisin 100-vuotiaaksi, vaikka olisi kuinka epätodennäköistä, että se toteutuisi. Olen käytännössä hurvitellut päivästä-päivään-elämää teini-iästä lähtien, ja havainnut, että olisi sittenkin kannattanut luottaa hieman enemmän tulevaisuuteen, vaikka tietysti huonommalla tuurilla olisin jo nyt kuollut.

Hetkessä elämistä on syytä hyödyntää, kun se rikastaa elämääsi ja avaa sinulle uusia mahdollisuuksia. Mutta jos se sulkee ovia edessäsi ja pakottaa sinut hetkessä elämiseen, on aihetta isolle korjausliikkeelle, ellet ole saattohoidossa odottamassa 100% varmaa kuolemaa.

On vuosi 2021, ja olen vielä täällä. En olisi uskonut olevani. Mutta jo se, että tämä ennuste on osoittautunut vääräksi, osoittaa myös, ettei kannata vangita itseään hetkessä elämiseen vain siksi, että elämä voi päättyä. Jonain päivänä se päättyy meiltä kaikilta. On jokaisen oma asia, miten he elämänsä käyttävät, mutta henkilökohtaisesti olen päättänyt vapautua sen uskon kahleista, että aikainen kuolema olisi vääjäämätön. Jatkan elämääni pyrkien tekemään jokaisesta päivästä parhaan mahdollisen ja niin, että elämälläni on positiivinen vaikutus muiden ihmisten elämään, mutta en aio enää miettiä sitä, paljonko sitä on jäljellä.

Viime kädessä ainoa asia, mikä on todellista, on nykyhetki. Menneisyys on poissa, ja tulevaisuus ei ole vielä täällä. Menneisyydestä on järkevää oppia ja tulevaisuuteen varautua, mutta kummankaan näistä ei tulisi estää sinua elämästä täyttä elämää siinä ainoassa todellisuudessa - siinä, joka vallitsee juuri nyt.

P.S. Vihervasemmiston innokasta kyttäämistäni huvituksella viitisen vuotta havainnoineena tiedän jo valmiiksi, että tämä kirjoitus tulee herättämään mitä kummallisimpia väitteitä, salaliittoteorioita ja sanojeni vääristelyä. Hetkessä elämisen yksi suuri voittopuoli on kuitenkin se, että tällaiset asiat ovat täysin yhdentekeviä eivätkä jaksa hetkauttaa mihinkään suuntaan. Joten Petra ja muut vakiokyttääjät: keksikää ihmeessä mitä päräyttävimpiä ulostuloja tämän blogin pohjalta. Tulen seuraamaan niitä samalla huvituksella kuin aiemminkin.

Somesta tarttuva "Touretten oireyhtymä"

Youtubessa tunnettu "Tourettes guy", jonka videoiden "oireilut"
ovat ilmeistä oireiden teeskentelyä tai ainakin liioittelua.

Tässä kirjoituksessa, jonka aiheena on eräänlaisena joukkohysteriana leviävä vale-tourette, tulen siteeraamaan valtamediassa julkaistua juttua nuoresta naisesta, joka kertoo sairaudestaan. Koska kirjoitukseni tarkoitus on käsitellä ilmiötä yksittäisen esimerkin avulla eikä kenenkään yksilön terveydentilaa, henkilön nimi on muutettu sitaateissa.

Sanna, 19, sätkii, kiroilee ja puree itseään vaikkei haluaisi - Touretten syndrooma herättää paheksuntaa

Aavistin pahinta jo otsikon nähdessäni - onko kyseessä taas somen tuottama Tourette? 

Olin jo aikaisemmin lukenut tutkimuksia Touretten syndrooman omituisesta yleistymisestä, ja tutkimusten päätelmänä oli, että nämä uudet tapaukset eivät ollut Tourettea laisinkaan vaan eräänlainen joukkopsykoosi: diagnoosin saaneet olivat nähneet sosiaalisessa mediassa ja Youtubessa huikean suosituiksi ajoittain nousevia Toureten oireyhtymästä kärsiviä tai sitä teeskenteleviä henkilöitä ja omaksuneet oirehdinnan näiltä hahmoilta. 

Saksalainen lääkäri huomasi, että jotain outoa on meneillään, kun osastolle päätyi yhtäkkiä lukuisia potilaita, jotka kaikki olivat omalta lääkäriltään saaneet diagnoosin Touretesta, mutta joiden taudinkuva oli Touretesta poikkeava. 

Vale-Tourette-potilailla oli yhdistäviä tekijöitä:

-Useimmiten he olivat nuoria naisia tai tyttöjä, joilla oli valmiiksi jonkinlaisia, lieviä mielenterveyden ongelmia ja jotka viettivät hyvin paljon aika sosiaalisessa mediassa

-Oirehdinta alkoi epänormaalissa iässä. Tourette alkaa ilmetä tyypillisesti hyvin nuorena, keskimäärin 6-vuotiaana, mutta uudet potilaat olivat sairastuneet paljon myöhemmällä iällä.

-Heidän oirehdintansa ei vastannut Toureten tyypillistä oireilua vaan enemmänkin viihdeteollisuuden tuottamia stereotypioita siitä, mitä Tourette on. Koprolalia, rivouksien huutelu, joka tosiasiassa koskettaa vain noin joka kymmenettä Tourette-potilasta, oli uusilla tapauksilla hyvin yleistä.

-Oirehdintaan liittyi poikkeuksellisen monimutkaisia tic-oireita. Yleisimmät tic-oireet koskevat yhtä lihasryhmää ja tapahtuvat pään alueella mm. silmien räpsyttelynä tai irvistelynä. Uusilla potilailla oli kuitenkin "tic-oireita", jotka vaativat kaikkien lihasryhmien yhteistoimintaa ja jotka eivät olleet hetkellisiä impulsseja vaan saattoivat kestää hyvinkin pitkään. Verbaaliset tic-oireet olivat myös omituisen monimutkaisia. On harvinaista, että ne ilmenisivät edes muutaman sanan mittaisina huudahduksina.

-Oirehdinnan häiritsevyys vaihteli huomattavasti tilanteen mukaan. Jos potilaan oli tehtävä jotain itselleen epämieluisaa, oireet häiritsivät, mutta heille mieluisia aktiviteetteja oireilu ei estänyt.

-He kaikki olivat katsoneet Youtubessa Jan Zimmerman -nimisen miehen videoita. 

Zimmerman on tehnyt pitkään videoita, joissa hän esittelee Touretten oireyhtymää oireita osin tai täysin liioitellen ja teeskennellen. Toisin kuin tavanomaisella Tourette-tapauksella, Zimmermanilla oireet vaihtuvat jopa viikottain, ja niiden pitkäaikaisuus korreloi vahvasti sen kanssa, millaiset oireet tuottavat parhaat katsojaluvut. 

Zimmermanin "tic-oireet" ovat tuottaneet huikeita katsojalukuja ja tulot, oireet vaihtuvat jopa päivittäin mukaan, ja niiden pysyvyys riippuu siitä, kuinka suosittuja ne katsojien keskuudessa ovat.

Uuden ajan joukkopsykoosi: mass social media-induced illness (MSMI)

Yhdistävistä tekijöistä ymmärrettiin, että uudet tapaukset eivät ole Tourette-tapauksia vaan edustavat uudenlaista massahysteriaa, sosiaalisen median aiheuttamaa. Suurimmalla osalla potilaista oireilu loppui jo sillä, että heille sanottiin lääkärin toimesta, että sinulla ei ole Tourettea. Loput tapaukset hoituivat psykoterapialla, mikä kertoo myös siitä, ettei heidän tilansa ollut Tourette. Sitä kun ei voi psykoterapialla hoitaa, vaan hoitomuotoja ovat erilaiset lääkitykset sekä käyttäytymisterapia.

Se, ovatko potilaat vain tekaisseet oireet tietoisesti vai ovatko he itsekin luulleet sairauttaan aidoksi, riippuu tapauksesta. Tic-oireet kun helposti tulkitaan oireyhtymän tunnettuuden vuoksi Toureteksi, vaikka ne eivät sitä olisikaan: tic-oireita voi ilmetä muistakin syistä, ja lisäksi Tourette toteutuu vakavuuden suhteen skaalalla, jossa lieväoireisimmat kokevat ajoittaista kasvojen lihasten nykimistä ja voimakkaimmin oireilevat useiden lihasryhmien kramppaamista, liikkeiden toistoa ja äännähdysten, sanojen tai lauseiden toistoa.

Tourette on oirekuvaltaan henkilökohtaisesti melko pysyvä, eli jos sitä poteva kärsii Toureten rinnalla silloin tällöin ilmenevästä koprolaliasta, hän ei huudahtele mitä tahansa rivouksia, vaan tyypillisintä on samojen äännähdysten tai sanojen toisto. Verbaalinen oireilu voi olla myös ekolaliaa eli muiden ihmisten sanomisten tahatonta toistamista, mutta tällöinkin potilaan oirekuva on melko stabiili: oireet eivät vaihdu tämän tästä.

Mutta palataanpa jutun varsinaiseen aiheeseen eli vale-Toureten rantautumiseen Suomeen.

Iltapäivälehden jutun tyttö kuulostaa oman kuvauksensa perusteella malliesimerkiltä tällaisesta tapauksesta. Jutusta saamme selville hänen tilastaan seuraavat tiedot:

-Oireet alkoivat 16-vuotiaana. Yleensä myöhäisin ikä Toureten havaitsemiselle on 14 vuotta, ja tyypillisin ikä 6 vuotta. Oireet voimistuvat ajan mittaan, ja monilla ne poistuvat kokonaan teini-iän kuluessa tai laantuvat hallittavalle tasolle. Harva jää potemaan voimakkaita oireita eliniäkseen.

-Sanna kuvailee oireita hyvin erikoisesti: Sanna arvelee, että hänellä oli tic-oireita jo aiemmin, mutta hän ei ollut tunnistanut niitä. "Luulin, että kaikki huutelevat silloin tällöin yksin kotona ja tekevät kummia liikkeitä käsillään ja päällään. Mietin, että se on vain sellaista tanssimista, mutta ei se tainnut ollakaan."

Tourettea potevat eivät kuvaile oireitaan noin kepeään sävyyn tai vertaa niitä tanssimiseen. Tic-oireisiin liittyy usein hyvin voimakas, pakottava tunne, joka tekee oireen, kuten irvistyksen, estämisen mahdottomaksi. 

OCD-oireilua taas edeltää pakkoajatus, ei tuntemus, eli läpitunkeva ajatus, jota ei saa mielestään. Kumpikaan ei tunnu mukavalta tai harmittomalta, ja kuulostaa hyvin oudolta, että joku sivuuttaisi moiset oireet jättämättä mainitsematta sitä ahdistavaa tunnetta, joka oireiluun liittyy.

Touretten tic-oireiden kuvaus tiivistettynä. Lähde: Anita Puustjärvi

-Sannan oireet eivät yksinkertaisesti voi olla Tourettea: "Siskoni vastuulla ei ole huolehtia, etten hae veistä kaapista ja töki itseäni sillä tai yritä hypätä ulos ikkunasta tai muuta holtitonta. Halaan myös silloin tällöin pikkusiskoani väkisin, eikä se ole kivaa."

Tuollainen oirehdinta ei ole Tourettea, vaan kuulostaa paljon enemmän OCD:lta - pakko-oireiselta häiriöltä. 

Tic-oireet ovat hetkellisiä impulsseja, ja veitsen hakeminen kaapista, jotta sillä voisi itseään tökkiä, on aivan liian monimutkainen ja ajallisesti pitkä prosessi olemaan Touretten oire. Sama pätee ikkunasta hyppäämiseen tai väkisin halaamiseen. Varsinkin se, että tytön puheista välittyy pelko siitä, että hän voisi vahingoittaa itseään tai muita, vahvistaa mielikuvaa pakko-oireisuudesta ja pelkotiloista, joita siihen liittyy.

-Sannalla on ystävä, jonka tic-oire on piiloleikin pelaaminen.

Ennen somen aiheuttamaa piikkiä tourette-tapauksissa tourettea poti 1% pojista ja 0,3% tytöistä. Mitkä ovat todennäköisyydet sille, että Sannan ystäväpiirissä on toinen Tourette-tapaus ja vieläpä sellainen, jonka ainoa mainittu oire on myös aivan liian monimutkainen ollakseen Toureten tic-oire? Edelleen, mielikuva siitä, että Sannan diagnoosi on virheellinen ja somen ja ystävien vaikutuksen tuottama, vain vahvistuu.

-"Sätkin vieläkin. Pidän myös pitkiä puheita. Välillä olen itsekin ihmeissäni, että mitä suustani tulee. Välillä puhun hirveästi sipuleista"

Pitkien puheiden pitäminen ei kuulu Toureten oirekuvaan. Edes muutaman sanan mittaiset huudahdukset kuuluvat harvinaisen voimakkaiden oireiden joukkoon. Edelleen: kyseessä on hetkellinen aivojen häiriötoiminnan tuottama impulssi, joka on jo neurologisen syynsä vuoksi ajallisesti hyvin rajallinen.

-Hän itse pelkäsi, että hänen huutelunsa muuttuu kiroiluksi. Ja niin kävi. Sanna saattaa huutaa kesken lauseen esimerkiksi ”fuck you” tai ”bitch fucker”. Ticin jälkeen keskustelu jatkuu siitä, mihin se jäi. Välillä Sanna näyttää keskisormea.

Eli jo valmiiksi Touretelle täysin tavattomien oireiden päälle tytölle ilmaantui kaksi harvinaista, Toureten kanssa joskus podettavaa tilaa: koprolalia ja kopropraksia. Nämä ovat kaksi eri asiaa, eivätkä ne siis ole osa samaa "asiattoman käytöksen oireilua", vaikka niiden usein luullaan olevan yksi ja sama oireilun muoto. Kuten Saksan-tapauksissa, oireet ovat sekä epätyypillisiä että myös pohjautuvia yleiseen käsitykseen siitä, mitä Tourette tarkoittaa, ei niinkään siihen, mitä Tourette yleisesti on.

-Sannalla on Youtube-kanava, jolla hän puhuu Touretesta. Hän siis täsmää erittäin hyvin niihin tunnusmerkkeihin, jotka yhdistivät Saksan virhediagnosoituja Tourette-tapauksia: nuori nainen, joka on hyvin uppoutunut somen maailmaan.

-Hänen tähän mennessä pahin ticinsä tapahtui noin vuosi sitten. Sanna juoksi autotielle.

Jälleen oirehtimista, joka on liian monimutkaista olemaan tic-oireilua, mutta joka ei ole mitenkään tavatonta OCD:stä kärsivälle. Touretteen liittyy joskus itseä vahingoittavia oireita, mutta ne pysyvät tiukasti tic-oireiden potentiaalin rajoissa eli ilmenevät nopeina eleinä kuten itsensä nyppimisenä tai läpsäisyinä. Jos Touretteen yhdistyy muita ongelmia, kuten OCD, masennus tai ahdistuneisuushäiriö, riski itseä vahingoittavaan käytökseen kasvaa, mutta tällöin siirrytään Toureten tic-oireilusta muiden ongelmien tuottaman itsetuhoisuuden piiriin.

Jutusta käy myös ilmi, että Sannan oireilu on kirjavaa ja vaihtelevaa, mikä ei ole tavanomaista Touretelle. Kuten sanottua, henkilökohtainen oirehdinta on melko vakaata, vaikka sen voimakkuus yleensä ensin ajan mittaan kasvaa ja sitten vähenee. Mutta uusia oireita ei ilmaannu tai vanhoja katoa tuosta vain.

-Tourette ei vaikuta Sannan uinti- tai tanssiharrastuksiin. Tämä kuulostaa samalta kuin saksalaistutkimuksen havainto, jossa virhediagnoosin saaneilta mieluisat tehtävät onnistuivat, mutta epämieluisia oireet rajoittivat.

Jutusta ilmenee myös mahdollisia syitä oireilun alkamiselle: pian Sannaa olisi odottanut au-pair-tehtävä ja kahden vuoden opinnot kaukana Costa Ricassa. 16-vuotiaalle, kotona asuvalle tytölle moinen elämänmuutos on epäilemättä jännittävä ja pelottava, eikä ole mitenkään tavatonta, että lähtö, joka ajatuksen tasolla tuntuu hienolta, alkaakin epäilyttämään lähtöpäivän uhkaavasti lähestyessä.

Yksi mahdollisuus on, että tyttö ei vain halunnut tunnustaa, että hän ei haluakaan lähteä vaihtoon, koska olisi kokenut sen nolona. Mutta jos suunnitelmien perumiselle on terveydellinen syy, sitten et näytä kavereiden silmissä tylsältä kotihiireltä, joka pelkää seikkailuja. Ja kaiken lisäksi saat vielä oirehdinnallasi huomiota, jota et muutoin saisi.

Mutta kuten sanoin jo alussa, tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole ruotia yksilön terveydentilaa vaan käyttää siitä annettuja tietoja esimerkkinä tapauksesta, joka sopii erittäin hyvin olemaan ulkomailla jo tunnetun somen aiheuttaman Toureten oireilua.

Virhediagnoosi johtaa usein tarpeettomiin, haitallisiin lääkityksiin, rajoittaa nuoren elämää
ja voi jopa pilata hänen tulevaisuudensuunnitelmansa tyystin.

Miksi tällä on sitten mitään väliä? 

Koska virhediagnoosilla on vakavia vaikutuksia nuoren elämään. Heille määrätään oirekuvasta riippuen lääkkeitä vahvoista antipsykoottisista lääkkeistä piristeisiin, ja näillä lääkkeillä on huomattavia fyysisiä ja psyykkisiä haittavaikutuksia, ja joihinkin lääkkeistä, kuten piristeisiin, sisältyy myös riippuvuusriski. 

Lisäksi jo itse diagnoosi ja nuoren kuvitelma sairaudesta rajoittavat hänen elämäänsä ja mahdollisuuksiaan. Saksalaisklinikalla useimmille virhediagnoosin saaneille oli riittänyt hoidoksi se, että heille kerrottiin, että he eivät sairasta Tourettea, ja loputkin hoituivat lääkkeittä psykoterapialla. Virhediagnoosi ei ole mikään pikkujuttu.

Mutta miten tällainen ilmiö voi edes syntyä?

Saksan tapauksessa lääkärit eivät olleet huomanneet outouksia potilaissaan, koska diagnoosin tehneet lääkärit eivät olleet nähneet useita samanlaisia tapauksia. Vasta klinikalla, jossa heitä hoidettiin, huomattiin samanlaisten tapausten suuri määrä.

Kun potilas tulee vastaanotolle kuvaillen Touretteen-sopivia oireita - minkä kuka tahansa voi tehdä jo lukemalla Toureten oirekuvan ja katsomalla videon Toureten oireista - lääkäri, joka tuskin on kuullutkaan mistään Tourette-tiktokkaajista ja -tubettajista, olettaa potilaan olevan vain Tourette-potilas. 

Harva lääkäri on kovinkaan hyvin perillä siitä, mitä nuoret somessa katsovat, ja yksittäisen tapauksen outoudet eivät pistä silmään, koska lääkäri näkee vain sen yhden tapauksen: Jos potilas on tyttö, lääkäri tietää hänen kuuluvan vähemmistöön Tourette-tapauksissa. Mutta jos klinikka on väärällään juuri Tourette-diagnoosin vasta saaneita tyttöjä, silloin tyttöjen epänormaali yliedustus ei jää helposti huomaamatta.

Kysymys kuuluukin: 

Muualla ongelmaan on jo herätty, mutta mitä Suomen terveydenhuollossa ja THL:n taholta aiotaan tehdä muoti-ilmiöiden tuottamien virhediagnoosien ja niitä seuraavien turhien lääkitysten estämiseksi? Kuinka moni nuori on jo tarpeettoman lääkityksen alaisena ja elämää rajoittavan virhediagnoosin kantajana?

Lähdelukemista: Saksalaistutkimus somen aiheuttamista virhediagnooseista

Pediatriseen neurologiaan erikoistuneen Rob J. Forsythin kirjoitus massahysterian mahdollisuudesta Touretten yleistymisessä

Daily Mailin kansankielinen artikkeli tutkijoiden arviosta, jonka mukaan piikki Tourette-tapauksissa on verrattavissa vuoden 1518 "tanssihysteriaan"