Aiheellinen kysymys feministeille ja LGBT-aktivisteille

Tämä mies saa vihervasemmiston siunauksen uskontonsa noudattamiseen, vaikka se tarkoittaisikin ihmisten eriarvoista kohtelua sukupuolen mukaan. (Kuva: Avpixlat)

Image-lehden feministipuoluetta käsitelleessä artikkelissa kerrotaan, miten Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Katju Aro asettui muslimimiesten puolelle Ruotsin ympäristöpuolueen kättelykohussa. Puolueen poliitikko Yasri Khan ei siis suostunut kättelemään naisia uskonnollisista syistä. Aro kirjoitti Facebookiin pitkän puolustelun suojellun luokan edustajan käytökselle.

Pohjois-Carolinan osavaltio taas otti käyttöön lain, joka katsottiin transsukupuolisia syrjiväksi. Lain mukaan ihmiset saavat käyttää vain biologisen sukupuolensa mukaisia WC- ja pukeutumistiloja osavaltion kouluissa. Asiasta nousi naurettavan suuri kohu puolin ja toisin, ja monet artistit peruivat protestina keikkansa osavaltiossa. He eivät halunneet palvella tiettyä asiakaskuntaa moraalisista syistä. Sosiaalisen oikeuden soturit, kuten feministit, hurrasivat artisteille.

Logiikka molemmissa edellisissä tapauksissa on sama: ei ole kenenkään perusoikeus laittaa toista yksityishenkilöä tekemään mitään. Henkilön vapaus olla kättelemättä tai esiintymättä on tärkeämpää kuin toisen oikeus kättelyyn tai esiintymiseen.

Sitten on tämä tapaus:

Oregonilainen leipomo Sweetcakes by Melissa kieltäytyi asiakkaan hääkakkutilauksen vastaanottamisesta, koska kyseessä olivat lesboparin häät. Leipomon omistanut kristitty pariskunta ei voinut sovittaa epäperinteisiin häihin osallistumista uskonnolliseen vakaumukseensa.

Sosiaalisen oikeuden soturit raivostuivat leipureille ja aloittivat laajan vihakampanjan samalla, kun lesbopari vei jutun oikeuteen ja sai oikeuden määräämään heille 135 000 dollarin korvaukset. Kristitty pari joutui sulkemaan leipomonsa, ja aktivistit riemuitsivat.

...mutta kun he noudattavat vakaumustaan, se on kiihkoilua ja syrjintää.

Mikään ei erota viimeistä tapausta edellisestä. Artisti on samoin yksityinen palveluntarjoaja kuin leipurikin, eikä kenenkään perusoikeuksiin kuulu keikan kuuntelu tai kakun saaminen. Kaikki pitävät itsestäänselvyytenä, että on artistin oikeus omantunnon syistä perua keikka tietyssä paikassa, eli kieltäytyä palvelemasta tiettyä kategoriaa asiakkaita, tässä tapauksessa tietyn osavaltion asukkaita.

Juuri saman logiikan mukaan leipurin perusoikeus on kieltäytyä omantunnon syistä palvelemasta tiettyä asiakasryhmää. Hänkään ei ole julkisvallan edustaja tai tarjoa välttämätöntä palvelua vaan noudattaa vain uskonnollista vakaumustaan samoin kuin Yasri Khan.

Joten, hyväksyttekö kaikki kolme kieltäytymistä samoin vai tuomitsetteko viimeisen esimerkin henkilöt ilman mitään loogista syytä?

EU-myönteisen median 3 hölmöintä Brexit-kiukuttelua

Hyvänä häviäjänä oleminen on ilmeisesti aivan liikaa vaadittu Suomen valtamedialta. Itkupotkuraivari Brexitistä jatkuu kolmatta päivää, eikä loppua näy. Tartun tässä nyt muutamaan hölmöimpään raivarin väitteeseen, joita IL, IS,HS ja muut jankkaavat epätoivon vimmalla kuin kuvitellen, että heidän toimitusvalintansa ja haaveilunsa muokkaisivat todellisuutta.

1. Adressi uuden kansanäänestyksen järjestämisestä.

Valtamedia hypettää aloitetaa vailla vähääkään kritiikkiä. Hype ei ole suunnattu briteille - ei täällä nyt niin harhaisia sentään olla, että kuviteltaisiin suomimedian vaikutuksen sinne yltävän. Se on suunnattu meille. Meille yritetään esittää, että britit hartaasti katuvat äänestystään ja että uusi äänestys on aivan realistinen.

Adressilla ei yksinkertaisesti ole mitään tekemistä torstaisen äänestyksen kanssa: se pätisi vain tuleviin kansanäänestyksiin, koska siinä ei edes mainita, että adressilla tarkoitetaan juuri torstain EU-kansanäänestystä. Jopa erittäin epätodennäköinen adressin läpimenokin siis vain muuttaisi tulevien äänestysten käytäntöjä, ei Brexit-tulosta. Sääntöjen muuttelu jälkikäteen on laillisuusperiaatteen vastaista, joten torstain äänestykseen ei voi enää säännöillä vaikuttaa.

Ja vaikka 3 miljoonaa brittiä olisi allekirjoittanut adressin, mitä siitä? 16 miljoonaa äänesti EU:hun jäämisen puolesta. Se, että heistä joka viides saa allekirjoitettua adressin, ei kerro mistään muusta kuin huonoksi häviäjäksi heittäytymisestä.

Tietenkään adressin saama suosio ei ole oikeaa, vaikka mediassa kuinka toivottaisiin: 4chan-sivuston trollit järjestivät "yleisöryntäyksen" pilana MOOTER-ohjelmaa käyttäen. Sen vuoksi 2 miljoonan allekirjoituksen tuottaminen 40 minuutissa eilen illalla oli mahdollista. Parlamentin tutkinnan seurauksena poistettiin adressista yli 70 000 ilmeisimmin vilpillistä nimeä, kuten 20 000 ääntä Pohjois-Koreasta, 30 000 Vatikaanista, jossa on 800 asukasta, sekä 2800 ääntä Etelänavalta, mutta feikit jäävät edelleenkin muodostamaan leijonanosan nimistä.

2. Britit eivät tajunneet, mistä äänestivät

Viikonloppuna Google julkaisi trends-tilastonsa brittien EU-aiheisista kysymyksistä Brexitin jälkeen. Esim. kysymyksen "Mikä EU on?" esiintyvyydessä tapahtui piikki Brexitin aikaan. Tätä mediassa on yritetty esittää niin, että leave-leirin äänestäjät eivät tienneet, mitä tekivät. Aivan yhtä hyvin hakijat ovat tosin voineet olla remain-äänestäjiä tai lapsia ja nuoria, jotka eivät asioista tiedä.

 Hassuinta uutisoinnissa on kuitenkin kysymysten oletettu yleisyys. Google ei kerro tarkkoja määriä sille, kuinka monta kertaa mikäkin kysymys on esitetty, vain suhteelliset määrät sen esiintyvyyteen nähden siten, että luku 100 laitetaan sille päivälle, kun kysymyksiä on ollut eniten, ja käyrän muut kohdat suhteutetaan korkeimpaan määrään.

Sama käyrä siis voi edustaa monia lukuja: se kertoo vain kymmenkertaisesta noususta, muttei siitä, minkä lukujen välillä. Luvut ovat voineet olla 20 ja 200 tai 10 000 ja 100 000.

3. Vanhat varastivat nuorten tulevaisuuden

Tästä on valitettu myös somessa paljon: väitetään, että vanhat ihmiset itsekkäästi pettivät nuoret sillä, että äänestivät eri tavoin. Suvaitsevainen vassarinuoriso ilmeisesti uskoo, että yli viisikymppisenä ihminen on käytännössä kuollut, minkä jälkeen hänen pitäisi vain olla hiljaa ja antaa besserwisseröivien opiskelijoiden haihatella tahtonsa läpi.

Äänestysprosentti Brexit-äänestyksessä ikäluokittain. Vain joka kolmas nuori edes äänesti.

Paitsi, että se ei mennyt niin. Nuoret pettivät itse itsensä. Kaikissa yli 25-vuotiaiden ikäluokissa enemmistö kävi äänestämässä. 18-24-vuotiaista vain 36% äänesti. Turha itseään fiksumpia on syyttää siitä, että itse on liian laiska lähtemään äänestämään. Tietysti nuorison adressi kerää nimiä, koska sen voi allekirjoittaa persauksillaan istuen sohvalta nousematta, mutta uusi äänestys ei heitä varmasti aktivoisi yhtään enempää.

Näkihän tuon, kun uutta kansanäänestystä vaativa mielenosoitus veti viikonloppuna parlamenttitalon eteen vain 50 ihmistä. Siitä flopistakaan ei Suomen valtamedia kertonut mitään. Nähtäväksi jää, kauanko media jaksaa hakata lattiaa ja huutaa. Todellisuus kun ei kiukuttelulla kummene.

"3 miljoonaa allekirjoittajaa" adressille typistyi 50 henkeen, vaikka protesti EU-jäsenyyden puolesta järjestettiin EU-myönteisessä, miljoonien asukkaiden Lontoossa viikonloppuna.

Britannia valitsi demokratiana säilymisen, mitä me valitsemme?

Brexit-äänestyksen tulos teki tästä juhannusaatosta historiallisen päivän. Ei ole vain ensimmäinen kerta, kun mikään maa lähtee EU:sta, vaan myös ensimmäistä kertaa tuli osoitetuksi, että EU-eliitin voi voittaa. Propagandamyllyt jauhoivat kauhukuvia Brexitistä, monet maan omat poliitikot kampanjoivat raivokkaasti EU:n puolesta, mutta kansa piti päänsä.

Jokaisen kansan tulee tehdä päätöksensä siitä, haluavatko he säilyttää itsenäisyytensä vai eivät. Valtakoneistoilla ei ole taipumusta vapaasta tahdosta päättää, että heillä onkin jo tarpeeksi valtaa, eikä lisää tarvita. EU:n suunta on jo määrätty, ja se on eurooppalainen liittovaltio.

Lissabonin sopimus toimii jo Euroopan perustuslakina, EU:lla on oma keskuspankkinsa, oma valuuttansa, oma oikeusjärjestelmänsä ja omat hallintoelimensä. Näitä liittovaltion tunnusmerkkejä on hiljalleen lujitettu. Nyt EU:ssa halutaan myös omat asevoimat: ei niinkään akuutin tarpeen vuoksi vaan imagon vuoksi. EU-komissio haluaa armeijan lujittamaan mielikuvia EU:sta maailmanmahtina ja varteenotettavana sotilaallisena voimana. 

EU-kansalaisilla ei ole oikeastaan mitään valtaa tähän koneistoon. EU:ssa on yli 500 000 0000 äänestäjää, ja meillä jokaisella on yksi niistä äänistä. Sillä yhdellä äänellä ei tietenkään voi vaikuttaa kuin yhteen EU-koneiston osaan: europarlamenttiin. Koska EU-parlamentilla ei kuitenkaan ole valtaa tehdä muuta kuin äänestää; siellä ei voida tehdä aloitteita, ei kansallakaan ole muuta valtaa. Parlamentin kautta ei voi vaikuttaa EU:n rakenteisiin, koska se on siellä vain kumileimasimena. 

Kansalle jää jäljelle siis vain EU-kansalaisaloite, mutta silläkään ei ole mitään virkaa, koska komissio voi halutessaan vain estää aloitteen, kuten he tekivät TTIP:tä vastustavan kansalaisaloitteen kanssa. Kansallisella demokratialla ei ole virkaa myöskään, koska he eivät käytä korkeinta päätäntävaltaa vaan joutuvat taipumaan EU:n päätöksiin. He siis päättävät vain siitä, mistä EU antaa heidän päättää. Demokratiaa ei unionissa ole.

EU tuo mukanaan myös aivan uudet petikaverit: rajattoman määrän alueen sisäistä maahanmuuttoa sekä jäsenyysneuvottelut viiden uuden maan kanssa, joiden jäsenyys avaisi meidänkin ovemme yli 90 miljoonalle köyhälle "paremman elämän etsijälle". EU on antanut Turkin ottaa meidät panttivangiksi: heille maksettiin siitä, että he pitävät rajansa hallinnassa ja maahantulijoiden vyöryn omalla puolellaan, mutta he voivat vaatia koko ajan lisää etuja sen tehtävän hoitamiseksi.

Britannian lähdön sekä Sveitsin ja Islannin jäsenhakemusten poisvetämisen vuoksi nettomaksajien paine kasvaa entisestään ja tietyt maat, kuten Unkari, voivat keinahtaa nettohyötyjien puolelta maksajiksi. Tämä taas lisää entisestään EU-tyytymättömyyttä ja murentaa unionin rakenteita edelleen. Uusia maksajia ei ole näköpiirissä, uudet hyötyjät kyllä yrittävät tunkea mukaan unioniin.

Suomen EU-eron kulku on jokseenkin tulkinnanvarainen kysymys. Puhtaasti lain kirjainta noudattaen voisi katsoa, että Suomen unionin jäseneksi sitovaa perustuslain pykälää ei tarvitse äänestää pois, koska se on perustuslain vastainen pykälä lähtöjäänkin. Perustuslaissa kun todetaan korkeimman päätäntävallan Suomessa olevan Suomen kansalla, mutta EU-pykälä on sen kanssa ristiriidassa.

 EU-pykälä voitaisiin siis katsoa mitättömäksi. Jos taas leikitään sen olevan lainvoimainen, pitää se ensin kumota kahdella peräkkäisellä eduskunnalla tai yhden eduskunnan 5/6 :n suurenemmistöllä.

Suomenkin on valittava, haluaako se jatkaa itsenäisenä valtiona vain unionin sivukonttorina, jonka tehtävä on lähinnä tuottaa verotuloja, joilla maksetaan EU:n ylläpito ja köyhempien maiden avustukset. Brexit ja Sveitsin vetäytyminen raottavat ovea lisää, mutta meidän on itse astuttava ulos.

Kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen EU-jäsenyydestä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2058

Jotkut pahoinpitelyt nyt vaan ovat parempia kuin toiset

Ongelmilla voi hyveliputtaa tai niitä voi yrittää ratkaista. Jaana Pelkonen
valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. (Kuva: Wikipedia)

Jaana Pelkosen kirjoitus naisiin kohdistuvasta väkivallasta kesäkuun alulta on kiinnostava yhdistelmä hyveliputusta ja yleisen ongelman luovaa uudelleenkehystämistä. Pelkonen toteaa ykskantaan, että naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa vakava ongelma. No toki on. Sitten hän listaa lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joilla väkivaltarikosten käsittelyä on muutettu, ja toteaa, että jotain vielä pitäisi tehdä.

Pelkosen lähestymistapa on vain naisten sankariksi asettautumista, koska se ei koskaan voi johtaa mihinkään todellisiin ratkaisuihin. Tosiasiallinen ongelma Suomessa on väkivaltaisuus yleensä, eikä asiaa voi korjata leikkimällä, että vain yksi osa ongelmasta on todellinen. Palavaa taloa ei sammuteta keskittämällä sammutustöitä siihen huoneeseen, missä itselle mieluisimmat tavarat ovat.

Kaiken ytimesssä on ihmisten suhtautuminen siihen, mitä toiselle ihmiselle saa tehdä, ja sellaiset ajatukset lähtevät usein kotoa. Lapsi voi nähdä vanhempien välistä perheväkivaltaa tai kokea sitä vanhemmilta itse. Useimmin lapsen pahoinpitelijä on äiti, vaikka naisten asenteet lasten ruumiillista kurittamista kohtaan ovat kyselytutkimuksissa tiukemmat. Naiset eivät saa toteutettua omia arvojaan kotona.

 Lapsi oppii tästä kaikesta sen, että väkivalta on hyväksyttävä keino pistää muita ihmisiä kuriin. Myös poikalapsen suhde vastakkaiseen sukupuoleen voi kieroutua, kun hän joutuu koko varhaisen elämänsä tärkeimmän naisen kaltoinkohtelemaksi.

Eri sukupuolten joutuminen eri rikosten uhreiksi vuonna 2013. Naisten puolella seksuaalirikosten osuus on moninkertainen, miehillä taas riski pahoinpitelyn uhriksi joutumisesta on lähes tuplaten naisten riskiä suurempi lapsuudesta saakka. On keinotekoista jaotella poikiin kohdistuvat rikokset luokaksi, josta ei tulisi välittää yhtä paljon. Kulttuurin väkivaltaisuus on kokonaisuus.

Parisuhdeväkivaltatilastoissa on keskimäärin kaksi naisuhria yhtä miestä kohden, mutta tosielämässä luvut menevät hyvin tasaisesti. Törkeimmissä parisuhdeväkivaltatapauksissa eli niissä, jotka herkimmin poliisin tietoon päätyvät, on miesuhreja enemmän kuin naisia.

 Kun otetaan huomioon, että kyselytutkimusten mukaan vain 4% parisuhdeväkivallan uhriksi joutuneista miehistä ilmoittaa asiasta poliisille ja naisista 10%, voi alla mainittujen tilastojen perusteella laskea tosielämän uhriluvut: miehiä on perheväkivallan kaikissa uhreissa arviolta 10% enemmän kuin naisia.

Miehet siis häpäistään kahteen kertaan: ensin kulttuurilla, joka tekee heille rikosilmoituksen tekemisen noloksi ja toisen kerran syyttämällä heitä parisuhdeväkivallan ensisijaisiksi tekijöiksi sellaisten tilastojen pohjalta, jotka olisivat hyvin toisenlaiset, mikäli miehet ilmoittaisivat rikoksista yhtä usein kuin naiset. Näin saadaan aikaan feministien itsensä toteuttava ennustus.

Huomautus kirjoittajalta: Vuoden 2011 alusta tuli voimaan laki, joka teki lievästä pahoinpitelystä parisuhteessa yleisen syytteen alaisen rikoksen. Tehtyjen rikosten määrä ei siis varmaankaan juuri poikennut edellisestä vuodesta, vain syytteiden määrä. Tämän vuoksi 2010 näyttää rauhallisemmalta vuodelta pelkkiä lukuja katsoen.

Mies- ja naispuolisten uhrien asema on varsin erilainen. Kukaan ei naureskele naispuoliselle perheväkivallan uhrille, että et sitten saa pidettyä puolisoasi kurissa, vai? Naiselle on sallittua puolustaa itseään hyökkääjältä, mutta mikäli mies erehtyy käyttämään lainkaan voimaa riehuvan kumppanin taltuttamiseen, on se todennäköisesti hän, joka lähtee putkaan. Kun nainen läpsäyttää miestä, ei miehellä olisi oikeutta suuttua. Nainenhan vain on vihainen, kun mies on tehnyt jotain väärää. Sama toisinpäin johtaa poliisien soittamiseen ja rikosilmoitukseen.

Väkivalta on tuhoisaa kenen tahansa tekemänä, ja ongelman keinotekoinen sukupuolittaminen ei edesauta ratkaisujen syntymistä. Tarvitaan kulttuuri, jossa mikään toisen ihmisen koskemattomuuden loukkaaminen ei ole oikein. Missä lapsia ei tukistella vanhemmuustaitojen loppuessa, ja missä miestä hakkaavalle naiselle ei vain naureskella.

Miesten naisiin kohdistama väkivalta on yksi ongelman osa-alue, mutta sitä ei koskaan voida ratkaista puuttumatta vähintään samalla teholla muihin ongelman puoliin. Ei ole mitään toivoa ottaa poikaa, jota äiti on tukistellut ja lyönyt pienestä pitäen ja jota tyttöystävä saa myöhemmin mielensä mukaan läpsiä, ja sanoa hänelle uskottavasti: "Muista sitten, että väkivalta on aina väärin!"

Ongelman ratkaiseminen vaatii asennemuutoksen varsinkin alkoholin suhteen, koska alkoholi on tuskallisen usein mukana Suomessa tapahtuvassa väkivallassa. Asennemuutoksia ja positiivista kehitystä ei tuoteta demonisoimalla toinen puoli kansasta ja antamalla toiselle puolelle vapaalippu riehua ja päästä kuin koira veräjästä.

Lähde tekstistä löytyvien lisäksi: http://www.stat.fi/til/polrik/2013/polrik_2013_2014-04-02_kat_001_fi.html

Suunnitteleeko Iin kunta turvapaikanhakijoilla rahastamista?

Kolmen vuoden rahasampo pikkukunnalle asukkaiden viihtyvyydestä piittaamatta.

On temppu, jolla lähes mikä tahansa kunta voi juoksuttaa valtion rahaa talouteensa varsin helposti. Homma menee niin, että pieni kunta ottaa pakolaisia tai turvapaikanhakijoita asumaan, myöntää heille mahdollisimman paljon tukiaisia ja anoo valtiolta ja järjestöiltä määrärahoja erinäisiin harrastelutoimiin. Valtio kun korvaa kolmen vuoden ajan puolet kaikesta myönnetystä toimeentulotuesta, joten siten voidaan tehdä turvapaikanhakijoihin investointi, jonka arvo tuplaantuu, kunhan vain pidetään huoli siitä, että tulijat käyttävät rahansa paikkakunnalla.

Kaiken tämän päälle tulee vielä valtion vuosittainen kuntakorvaus, joka yli  7-vuotiaasta tulijasta on 2300 euroa, sitä nuoremmasta 6845 euroa. Kymmenestä neljän hengen perheestä saa siis jo peruskorvauksina mukavat 182 00 euroa.

Lieksassa myönnettiin somaleille toimeentulotukea jopa vuosiksi kerrallaan ja riippumatta siitä, oliko tulija edes jättänyt hakemusta. Kunnan johto kannusti sosiaalitoimea tähän, ja kunnassa jopa järjestettiin pohdintoja siitä, miten estää tukirahojen valuminen läheisen Joensuun kauppoihin. Kun huijaus paljastui kaikessa laajuudessaan, kunnanjohtaja avoimesti tunnusti toiminnan motiivin: "Tukimiljoonat näkyy kylänraitilla," sanoi hän puolustukseksi.

Nämä pienet kunnat luottavat siihen, että tulijat muuttavat johonkin suurempaan kaupunkiin ennen kolmen vuoden täyttymistä, mutta aina niin ei käy. Lieksan somalit eivät lähteneetkään vaan muodostivat uuden yhteisön Lieksaan, ja rahastus puri kunnan johtoa nilkkaan, koska he päätyivätkin lopullisiksi maksumiehiksi.

Iin kunta on kirjoittanut ELY-keskukselle avoimen shekin turvapaikanhakijoiden suhteen: Ii on sitoutunut ottamaan niin monta tulijaa kuin ELY-keskus vain keksii lähettää. Todennäköisin syy tälle on, että Ii yrittää tehdä "lieksat" ja rahastaa tulijoilla.

Vain 15% suomen kunnista suostui moiseen sopimukseen. Kuitenkaan Iin kunnan tiedotesivu ei kerro tästä yhtään mitään. Siellä höpistään tuulivoimasta ja vuoden iiläisistä, kun näin suuri päätös jätetään kertomatta. Selvästi tästä ei haluta tehdä numeroa, etteivät kuntalaiset heräisi vastustamaan tätä.

Millainen Ii on vuonna 2020? Aiheellinen kysymys.

ELY-keskus todennäköisesti pakkaa hölmöläiskunnat täyteen tulijoita, koska hehän koko ajan valittavat kuntapaikkojen puutteesta. Avoimet shekit eivät varmasti jää hyödyntämättä. 

Tavallisen kuntalaisen olot menevät ahtaammaksi: kun vuokra-asuntomarkkinoille pukataan uusia vuokralaisia, joilla on valtion taholta taattu vuokranmaksu, on paikallisten vaikeampi löytää asuntoja. Iin vuokrat ovat jo valmiiksi erittäin korkeat, ja kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti uudet tulijat nostavat vuokria. Ii on myös valmiiksi muuttovoittoinen, joten tätä ylimääräistä painetta ei tarvita. Terveydenhuolto ja koulujärjestelmä joutuvat paineen alle, kun palveluille tulee uusia käyttäjiä. Kunnat ovat itse vastuussa tulijoiden koulutuksen järjestämiseksi, ja pienelle kunnalle tulkkien ja kouluavustajien palkkaaminen voi pakottaa tekemään isoja leikkauksia koulujen muihin menoihin.

Turvallisuusvaikutukset voivat olla rajut ja yhtäkkiset: Kempele otti vain harmittoman kuuloisen, pienen asumisyksikön alaikäisille turvapaikanhakijoille, ja heti tapahtui raiskaus, joka järkytti paikallisten turvallisuudentunnetta. Oulusta kantautuu koko ajan juttuja myös eläimiin kohdistuvasta väkivallasta: tulijat potkivat koiria, ja jopa olivat kivittäneet useana päivänä erään oululaisen koiraa, joka ulkoili heidän omalla, aidatulla pihallaan. Koiraviha on sikojen inhoamisen kaltainen uskonnollinen piirre.

Tulijat ovat elintasopakolaisia: oikeat pakolaiset kun jäävät ensimmäiseen siedettävät olot tarjoavaan, turvalliseen maahan, mutta elintasopakolaiset jatkavat matkaa jopa kymmenen maan läpi kohti Pohjois-Euroopan lihapatoja.

Me täällä Iissä olemme tähän saakka olleet suojassa haittamaahanmuuton vaikutuksilta. Minä ainakin haluaisin kuntani pysyvän tällaisena kuin se on. Tykkään siitä, että voin käydä illalla lenkillä pelkäämättä ahdistelijoita tai raiskaajia. Tykkään siitäkin, että voin päästää kissani takapihalle ulkoilemaan pelkäämättä, että joku heittelee sitä kivillä tai yrittää rääkätä sitä. Tykkään siitä, että paikallisen etsiessä asuntoa ei tule pelkkää eioota, koska liian suuri muuttovoitto on vienyt vapaat asunnot ja nostanut niiden vuokrat pilviin.

 Minä kasvoin mukavassa, rauhallisessa Iissä, jossa pikkutyttöjenkään ei tarvinut pelätä, jos halusi lähteä vaikkapa illalla uimaan. Haluaisin tämän ja tulevan ajan pikkutyttöjen saavan saman turvallisen kasvuympäristön. Vaikka tulijat voivat olla aivan kunnollisiakin, onko riski sen väärti? Laittaisitko pääsi pantiksi heidän puolestaan? Entä puolisosi tai lapsiesi?

Nyt aloitetaan #Fixit, Suomen vetäytyminen EU:sta

Britannian EU-jäsenyyden jatkumisesta äänestetään ylihuomenna, ja Suomen vetäytyminen unionista on ajankohtaisempi kuin koskaan. Kansalaisaloitepalvelussa on nyt allekirjoitettavissa Aleksi Hernesniemen ja Sebastian Tynkkysen luoma aloite, jolla vaaditaan Suomeen omaa kansanäänestystä asiasta (linkki aloitteeseen löytyy lopusta, käy ihmeessä allekirjoittamassa).

Suomen EU:ssa pysymisen puolesta esitetään samat, tyhjänpäiväiset argumentit kuin Britanniankin: ollaan Euroopan ytimessä, on se paikka päätöksentekokeskiössä ja eroaminen tarkoittaisi isoa neuvotteluruljanssia ja muuta ikävää.

Paikalla päätöksentekokeskiössä ei ole mitään virkaa. Meillä ei ole siellä mitään vaikutusvaltaa pienenä maana, joten olisi aivan sama, mikäli meillä ei olisi edustusta lainkaan. Meihin verrattuna jättimäinen Britanniakaan ei omaa vaikutusvaltaa: Britannian edustajat ovat yrittäneet äänillään estää 71:n Britannialle negatiivisen esityksen läpimenon, kertaakaan heidän äänillään ei ole ollut mitään väliä. Esitykset ovat menneet läpi, halusi Britannia sitä tai ei.

Suomella on vielä paljon vähemmän äänivaltaa, ja jo perusolemuksensa vuoksi Suomi kuuluu EU:n alimpaan kastiin: EU:ssa pärjää parhaiten väkiluvultaan suuri ja kansantuotteeltaan pieni valtio: se voi äänimäärällään edesauttaa omien tavoitteidensa saavuttamista, mutta koska erilaiset maksut suhteutetaan kansantuotteeseen, eivät maksut päädy köyhälle maalle olemaan suuria. Suomi on väkiluvultaan pieni ja BKT:ltaan suuri, joten olemme huonoimmassa mahdollisessa asemassa.

Päätöksentekokeskiöön kuuluminen on muutenkin hölmö ajatus: jos omistat oman talosi, päätätkö mieluummin itse omasta elämästäsi sen talon sisällä vai haluaisitko saada yhden paikan suuresta päätöksentekoelimestä, joka päättää kaikkien elämän yksityiskohdat? Sama pätee EU:n suunnittelemaan yhteiseen maahanmuuttopolitiikkaan, jossa kaikki turvapaikkapäätökset tehtäisiin EU:n toimesta. Haluaisitko mieluummin itse päättää ketä taloosi tulee asumaan vai saada yhden sadasta äänestä äänestykseen, jossa päätetään, kuinka paljon ja ketkä ihmiset minnekin laitetaan?

Kuitenkin tyhmimpiä kuulemiani argumentteja EU:n puolesta on se, että mitä turhia välittämään EU:n pikkutarkasta säätelystä, kun onhan meillä säätelyä omasta takaakin. Aivan kuin kaikki säätely olisi samanarvoista. Olen jokaiselle tuon argumentin sanojalle ehdottanut, että mitenkäs sitten olisi, jos minä päätän sinun puolestasi elämäntapasi, vuorokausirytmisi ja ruokavaliosi? Sinullahan on ne joka tapauksessa, joten väliäkö tuolla, kuka niistä päättää. Tietysti oma säätelymme on pienempi paha, koska sitä voimme itse muuttaa.

EU:sta pidetään kiinni, koska itsenäisyyttä ja omillaan pärjäämistä pelätään kuin ensi kertaa kotoa muuttavat nuoret. EU:sta lähteminen on tietyin tavoin hyppy tuntemattomaan, mutta ainakin teemme sen itsenäisenä valtiona. Monia asioita pitää neuvotella uusiksi, mutta itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden säilyttäminen on paljon tärkeämpää kuin neuvotteluilta välttyminen.

EU-maita voisi verrata ylivelkaantuneisiin ihmisiin: tilanne on omilla virheillä päästetty pahaksi, laskuja ropisee postiluukusta ja velkaantunut joutuu joka päivä  tekemään valinnan: muutanko tapojani ja yritän tehdä asialle jotain, vai heitänkö laskut avaamattomina roskiin ja annan tilanteen hiljalleen pahentua. Jälkimmäinen vaihtoehto tarjoaa hetkellistä mukavuutta pitkäaikaisen hyödyn kustannuksella juuri kuin EU:ssa pysyminen: ei tarvitse pelätä itsenäisyyttä, mutta suurempi ongelma nakertaa taustalla koko ajan.

Samoin kuin velkoihin puuttuminen tulee EU:sta lähteminenkin alussa kirpaisemaan.

Kun on ajanut itsensä pahaan paikkaan,  ei tilanteen ratkaisukaan yleensä mukavaa hommaa ole, mutta se on tehtävä jos aikoo välttyä pahemmalta tulevaisuudessa. Kun alun raskaampi vaihe on ohitettu, voidaan elämää jatkaa terveeltä pohjalta.

EU ei taatusti tule kehittymään vähemmän kontrolloivaan, vähemmän fasistiseen suuntaan. Ne, jotka kerran saavat valtaa, haluavat sitä lisää. Mitä nopeammin toimimme, sitä vähemmän kivuliasta tulee tilanteen korjaaminenkin olemaan.

Kansalaisaloite EU-kansanäänestyksestä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2058

Ampui se Väinämöinenkin, tai jotain

Orlandon ampuja Omar Mateen.

Islamilainen terrorismi nostaa esille monenlaista kiinnostavaa järkeilyä. Järkeilyyn ryhdytään, koska halutaan vähätellä terrorismia ongelmana. Orlandon ampumisen kohdalla taas suosittu järkeily on "ampuuhan ne amerikkalaisetkin". Yhdysvalloissa tapahtuu paljon ammuskeluita ja ampuma-asetapaturmia, mutta tarkoittaako se, ettei ihmisiä pitäisi yrittää suojella jihadismilta?

 Tuon järkeilyn käyttäjät lähettävät homoille, naisille, juutalaisille, ateisteille ja muille muslimien vainoamille selkeän viestin: Ai et ole tappanut ketään? No väliäkö sillä, koska niin pitkään, kun yksikään maanmiehesi jossain tekee henkirikoksen, me annamme sinun olla vapaata riistaa fanaatikoille. Miksi me rankaisisimme vaikka Orlandon homoyhteisöä välinpitämättömyydellä siksi, että joku muu on ammuskellut?

Minulle ehdittiin jo sosiaalisessa mediassa mankumaan, että "ratsastan" jutulla, jossa ampuja on muslimi. Tässä ei ole kyse siitä, että hän oli muslimi vaan siitä, että teko oli islamismin motivoima. Amarillossa sattui juuri panttivankidraama, joka johti kaappauksen tehneen somalimiehen ampumiseen. Poliisin antamien tietojen mukaan teko ei ollut terrorismia vaan työpaikkaväkivaltaa.

Jos olisin sillä töin, että haen muslimien tekemiä rikoksia, olisin toki ottanut tuonkin teon videoissa tai blogiteksteissä esille. En kuitenkaan ottanut, koska työpaikkaväkivalta Amarillossa on jotain, mikä ei uhkaa meitä ja jolta meidän ei tarvitse itseämme suojella.

Islamismi taas on eri juttu. Globaali jihad on viimeisen 1400 vuoden aikana niittänyt uhreja lähes joka mantereella ja suurissa määrin: arvioidut 120 miljoonaa afrikkalaista, 60 miljoonaa kristittyä, 80 miljoonaa hindua, 10 miljoonaa buddhalaista ja satoja tuhansia juutalaisia. Toisin kuin yksittäiset, henkilökohtaisista motiiveista tehdyt ampumiset, jihad on yhteinen vihollinen ja uhka kaikille. 

Toiselle San Bernardinon ampujista, Tashfeen Malikille, tehtiin "kattava taustatarkistus". Tarkistukset vuotavat kuitenkin kuin seula, eikä niillä voi suojautua saapumisen jälkeen tapahtuvalta radikalisoitumiselta.

Islam on terrorismissa aivan omassa luokassaan. 

98,9% tämän vuoden terrori-iskuista on ollut muslimien tekemiä. Kuolemaan johtaneista terrori-iskuista Yhdysvalloissa ovat muslimit tehneet 9/11-iskujen jälkeen 35%. Muslimit muodostavat 0,9% Yhdysvaltain väkiluvusta, joten per cap muslimit ovat tehneet iskuja 61 kertaa enemmän kuin ei-muslimit.

Järkeilijät, kuten vasemmistolainen uutissivusto Vox muotoili sen niin, että jihadistit ovat tehneet "vain 10" ajanjakson 28:sta tappavasta terrori-iskusta. Erittäin luovaa käyttöä sanalle "vain" puhuttaessa 0,9% kokoisesta vähemmistöstä.

Jihadistien terroriteoissa on 9/11-iskujen jälkeen kuollut 94 amerikkalaista, muiden tekemissä iskuissa 48. Se tarkoittaa, että muslimit ovat tappaneet terrori-iskuissa 215 kertaa enemmän ihmisiä kuin ei-muslimit per cap. Jos laskemme mukaan myös 9/11-iskut, ovat islamistit tappaneet yli 7000 kertaa enemmän ihmisiä terrori-iskuissaan Yhdysvalloissa kuin ei-muslimit.

Ja kaiken tämän siis saa aikaiseksi alle prosentin osuus väestöstä. Ja kuitenkin meillä on ihmisiä, jotka haluavat tänne lisää muslimimaahanmuuttoa, vaikka kyseinen porukka on noin tuhoisa jo nyt.

Näemme myös idioottimaisia järkeilyjä, joissa todetaan, ettei muslimimaahanmuuton rajoittaminen auttaisi, koska Pariisin terroristit ja Orlandon ampuja olivat kansalaisia. Tuo menee jo niin lapselliseksi, että aidosti ihmetyttää, miten kukaan aikuinen ihminen kehtaa tuon sanoa.

Yhtä loogista olisi sanoa vesivahingon sattuessa, että lattiahan on jo märkä, joten on aivan sama antaa veden valua loputtomiin tukkimatta vuotoa. Muslimimaahanmuuton rajoittaminen olisi estänyt iskut, jos se olisi ollut käytössä silloin, kun vaikkapa Orlandon ampujan taleban-kannattajaisä tuli maahan. Samoin jos me nyt otamme maahanmuuton rajoittamisen käyttöön, se ennaltaehkäisee terrorismia ja rikoksia tästä eteenpäin.

 Jos me emme tee asialle mitään, saavat jälkipolvetkin kamppailla tämän ongelman kanssa. Jos taas laitamme portit kiinni, voimme ainakin olla siitä turvallisin mielin, että uusia terroristeja ei maahamme pääse majoittumaan.

Uusi normaali on jo täällä, halusit tai et

Kartta tuoreiden maahantulijoiden seksuaalirikoksista Saksassa. Aallot ovat uimahalliahdisteluja, mustat neulat henkirikoksia. Linkki reaaliaikaiseen karttaan tekstin lopussa.

Elämäämme on tullut uusi teema. Kun olin lapsi ja nuori, ei muslimeista juuri puhuttu. Harva tiesi heistä muuta kuin sen, että he eivät syö sianlihaa ja heillä on tapana rukoilla Mekkaa kohti. Joskus kantautui juttuja palestiinalaisterroristien teoista, mutta se ei koskettanut suoraan meidän elämäämme.

Meno on nyt muuttunut. Kun vilkaisin tämän päivän uutisotsikoita, oli niissä muslimiaiheita enemmän yhdessä päivässä, kuin 20 vuotta sitten olisi ollut koko kuukauden aikana.

-Muslimimies joutuu oikeuteen puukotettuaan vaimoaan 20 kertaa, koska vaimo halusi eroa ja mies uskoi, ettei vaimo osaa tarjota lapsille oikeaoppista, islamilaista kasvatusta.

-ISIS-kannattaja murhasi ranskalaisen pariskunnan heidän lapsensa silmien edessä. Kuulustelussa hän varoittaa terrorismista sanoen, että jalkapallon EM-kisoista tulee "hautausmaa".

-Mies puukotti teinityttöä Ranskassa, kertoi myöhemmin, miten äänet hänen päässään käskivät hänen tehdä sen, koska on ramadan,

-Orlandon ampujan isä Seddique Mateen sanoo, että Allah rankaisee homoseksuaaleja. Mateenin entinen työkaveri Afganistanin hallituksesta sanoo Mateenin olevan fanaatikko. Ampujan vaimon paljastetaan tienneen iskusta etukäteen, mutta hän ei yrittänytkään varoittaa viranomaisia.

-Belgiassa turvallisuusviranomaiset varautuvat Brysselin kouluihin ja sairaaloihin kohdistuviin terroritekoihin tiedustelutiedon pohjalta.

-Filippiinien viranomaiset löytävät islamistien teloittaman kanadalaisturistin pään muovikassista. Mies oli ollut kaapattuna yli puoli vuotta ja teloitettiin, kun lunnaita ei saatu.

Suomessakin poliisin työturvallisuus on uhattuna, koska tulijoilla on eurooppalaisille lähes ennennäkemätön epäkunnioitus poliisia kohtaan.

Onko tämä se suunta, mihin haluamme maailmamme menevän? Ajattelitko vaikkapa 20 vuotta sitten, että joskus tulisi päivä, jolloin uutiset raiskauksista tai lasten uimahalliahdisteluista eivät enää järkyttäisi, koska olet kuullut niitä turtumiseen asti? Tai että joskus puhuttaisiin arkisesti "taas uudesta päänleikkausvideosta", kuin se olisi jotain aivan normaalia?

Julma totuus on, että me kaikki olemme turtuneet tälle.

Kun kauheuksia aikansa kuulee, eivät ne vaan herätä samaa reaktiota. Turtuminen hiipii hiljalleen - ei maailma tällaiseksi yhdessä yössä muuttunut, ja siinä on se petollisin turtumisen piirre. Jos tämä kaikki olisi tapahtunut yhdessä yössä, me protestoisimme sitä vastaan. Me olisimme kauhuissamme näistä teoista ja vaatisimme johtajiamme tekemään työnsä ja suojelemaan valtiota ja kansalaisia.

Mutta tämä tapahtui ajan kanssa, joten me vain lamaantuneina seuraamme sitä, miten silmittömästä väkivallasta ja kauhusta tulee arkipäiväinen osa elämäämme. Kauheinta on, että meille kasvaa sukupolvi nuoria eurooppalaisia, jotka eivät muuta tunnekaan. Heille maailma on aina ollut tällainen, ja se pitää vain hyväksyä.

Yksi kammottava esimerkki tästä olivat saksalaiset koulutytöt, jotka peittelivät heihin päivittäisellä tasolla kohdistunutta ahdistelua maahanmuuttajien taholta, koska he eivät halunneet lietsoa rasismia. He olivat siis monikulttuurin mallioppilaat: jo nuorena sisäistäneet sen, että heidän on vain siedettävä kauheuksia, jotta ideologian kupla ei puhkea.

Miettikääpä tätä: jos meidät on parissa vuodessa turrutettu raiskauksille, pedofilialle, katuahdisteluille, päänleikkaukselle ja terrorismille, mitä me tulemme sietämään vaikka kymmenen vuoden päästä? Tämä ongelma ei katoa silmiä ummistamalla, vaan tilanne menee vain pahemmaksi, ellei siihen puututa.

Saksan rikoskarttaan pääset tästä.

98,9% tämän vuoden terrori-iskuista ovat tehneet...

Kuvan on tehnyt blogini lukija.

Kirjoitin Brysselin terrori-iskujen jälkeen vasemmiston suosikkiväitteestä, jolla esitetään, että terrorismilla ei ole uskontoa. Muslimiterroristit eivät heistä siis ole muslimiterroristeja, vaan mieleltään sairaita ihmisiä, jotka leikkivät muslimia. Mikäli asia todella olisi niin, että uskonnolla ei olisi vaikutusta henkilön riskiin ryhtyä terroristiksi, näkisimme terroristeja yhtä paljon kaikissa ryhmissä.

Kuitenkin 98.9% tämän vuoden terroristeista on ollut muslimeita. Muslimit muodostavat maapallon väestöstä noin viidenneksen, joten yliedustus on melkoinen. Kun tämän faktan esittää, saa monesti vastaansa kerrassaan naurettavan puolustuksen islamille: uhritkin ovat useimmiten muslimeja!

No tietenkin ovat. Fanaatikot kun tappavat niitä, joita heidän lähellään on, mikä yleensä tarkoittaa oman kulttuurin edustajia. Tekeekö se kuitenkaan ideologiasta yhtään vähemmän vaarallista? Jos minä perustaisin uskonnon, jonka piirissä tapettaisiin pääosin suomalaisia, olisiko se lieventävä asianhaara uskontoni raakuudelle?

Kaikki tämä tahallinen silmien ummistaminen alkaa käydä suututtavaksi. Muslimeja marssii Saksan kaduillakin huutamassa "Allahin voimalla me kukistamme teidät," mutta suvaitsevaisto ummistaa silmänsä ja haluaa leikkiä, että muslimit ovat heidän kavereitaan.

Heidän unelmissaan muslimit ovat taikamuslimeita, jotka eivät halua islamilaista teokratiaa, jotka eivät vihaa homoja ja juutalaisia, jotka eivät usko muihinkaan hirveisiin asioihin (lue taikamuslimin tarkat ominaisuudet täältä). Ikävä kyllä taikamuslimit ovat minimaalisen pieni vähemmistö, joten tänne tulevat "kaverit" ovat tosiasiassa todella takapajuisia, usein vihamielisiä ihmisiä.

Orlandon ampuja oli peräisin Afganistanista. Suvakit varmasti olisivat katsoneet häntä luullen, että hänkin haluaa rikasta monikulttuuria. Tietysti hän uskoi siihen, mihin 99% afgaaneista uskoo, eli sharia-lain ylivaltaan. 61% afgaaneista uskoo, että sharia tulisi ulottaa myös ei-muslimeihin, 85% haluaa kivitystuomioita aviorikoksista, 39% katsoo siviileihin kohdistuvan väkivallan olevan usein tai joskus oikeutettua islamin puolustamiseksi.

Kuitenkin, kun nämä hirvittävien ajatusten kantajat tulevat rajan yli, näkevät suvakkimme heissä ihania kullannuppuja, joiden kanssa voi järjestää kivoja retkiä ja leikkiä monikulttuuria. He kieltäytyvät näkemästä tulijoita sellaisena, kuin he ovat. Terrorismi pääsee kytemään rauhassa, koska muslimeista ei osata uskoa mitään pahaa.

Kun side silmillä rakennetaan suvaitsevaista monikulttuuria, päädytään vahingoittamaan heitä kaikkia, joita oli tarkoitus auttaa. Naiset kärsivät turvattomuudesta ja seksuaalirikoksista, samoin lapset. Homoseksuaalit ja transsukupuoliset joutuvat usein muslimien häirinnän kohteeksi, samoin jesidit ja kristityt turvapaikanhakijat.

 Lähi-Idän kristittyjen määrä on pudonnut 80% vuosisadassa, ja Euroopasta on meneillään juutalaisten joukkopako, koska Ranska ja Britannia eivät muslimivyöryn takia enää ole juutalaisille turvallisia. Ranskassa samalla viikolla rabbia puukotettiin ja ISIS-kannattaja yritti leikata juutalaiskoulun opettajan pään irti viidakkoveitsellä.

Ruotsissa Östersundin poliisi neuvoi naisia välttämään ulkona liikkumista, kun vokin perustaminen toi kaupunkiin ennennäkemättömän seksuaali- ja väkivaltarikosten aallon.

Ajattele, jos kuulisit ensi kertaa puhuttavan tällaisesta ryhmästä -ilman poliittisen korrektiuden ja islamofobiasyytösten vaikutusta.

 Entä jos kuulisit, että maapallolla on väestönosa, joka on historiansa aikana tappanut satoja miljoonia ihmisiä valloitusretkillään, vie rikollisuutta ja terrorismia kaikkialle, minne se menee, lietsoo vihaa vähemmistöjä ja naisia kohtaan,

 Mitä ajattelisit sellaisesta porukasta? Haluaisitko sitä porukkaa maahasi mukavia pelihetkiä varten? Siten meidän kaikkien tulisi ajatella islamista.

Se ei ole keltään pois, ja valtio maksaa kaikki kulut

Multikulturalistien taikaseinäteorian mukaan nuokin rahat voidaan taikoa jostain ilman leikkauksia tai velkaa.

Maahanmuutto on aina joltain pois. Koko ihmislajin aamunkoitosta lähtien ihmiset ovat käyneet sotia tiettyjen perusasioiden vuoksi: elintilan ja resurssien. On evolutiivisesti mielipuolinen päätös ottaa suosiolla vieraan populaation asukkeja omalle reviirille jakamaan niitä resursseja, jotka muutoin voitaisiin jakaa vain oman populaation kesken. Se on myös julmaa oman kansan jäseniä kohtaan, koska he eivät ole tehneet mitään ansaitakseen menetyksiä.

Länsimaisesta ihmisestä on tullut monin tavoin luonnon- ja järjenvastainen otus. Tuskin suomalainen vassarikaan laittaisi kettua kanalaan odottaen, että kettu ja kanat elävät rauhaisassa rinnakkainelossa ja keskinäisessä kunnioituksessa, mutta he olettavat saman toimivan ihmisten kanssa.

Kun Suomeen otetaan turvapaikanhakijoita, kuluu ensin rahaa heidän elättämiseensä. Jo pelkät suorat ylläpitokustannukset viime vuoden turvapaikanhakijoille olivat yli 700 miljoonaa. Sen päälle tulevat vielä harrastelut, poliisin työllistäminen ja hakemus- sekä valitusprosessien kustannukset. Inhimillistä hintaa maksetaan siinä, miten vastaanottokeskukset heikentävät alueen turvallisuutta.

Nämä rahat voidaan saada kahdella tavalla: leikkaamalla suomalaisten palveluista tai ottamalla velkaa ja siten maksattamalla tulijoiden kulut jälkipolvilla.

Arviot turvapaikanhakijoiden kuluista olivat alussa pahasti alakantissa, koska Migri antoi harhaanjohtavia lukuja. Aikuisen turvapaikanhakijan "vuosihinta" on noin 16 000 euroa, alaikäisen jopa 32 000 euroa. (kuva: Suomen Uutiset)

Ne tulijat, jotka saavat oleskeluluvan, pääsevät suoraan tukien saajiksi. Siksihän he tänne asti ovat tulleet turvallisten maiden kautta. On epärealistista odottaa uusien tulijoiden toimivan työvoimana ja itsensä elättäjänä, koska 90-luvulla tulleita pakolaisiakaan ei ole saatu työllistymään. Irakilaisten ja somalien väestön huoltosuhde on surkea: yhtä työllistettyä kohden on 9,3-9,7 elätettävää.

Tuottamalla maahan vain 2,3 suomalaista saadaan siis sama määrä aktiivista työvoimaa kuin ottamalla tänne 10,3 irakilaista tai 10,7 somalia. Jotta saisimme yhtä paljon työvoimaa kuin viime vuoden turvapaikanhakijat tuottavat, meidän olisi tarvinut tuottaa vain noin 7 000 uutta suomalaista.

 Tulijoiden koulutus- ja osaamistaso on niin matala, että heistä ei ole kuin matalapalkka-aloille.Harvat työllistyvät tulijat kilpailevat samoista töistä omien matalapalkka-alojen työntekijöidemme kanssa, joten suomalaisten tilanne heikkenee - työllistyivät tulijat tai eivät.

Maahanmuuttajien työllisyystilastoa vuodelta 2009. Edes niistä tulijoista, jotka tulivat 15 vuotta sitten, emme ole saaneet työllistettyä kuin 10-15%. Millähän taikatempulla uudet tulijat saadaan myyttistä työvoimapulaa paikkaamaan?

Tulijat pitää tietysti jonnekin asuttaakin. Ainahan heitä voi yrittää hajasijoittaa junttiloihin, mutta tulijat lähtevät ensi tilaisuuden tullen kaupunkikeskuksiin. Siellä he lisäävät asuntojen kysyntää ja siten luonnollisesti aiheuttavat vuokrien nousua. Kasun voi olla vaikeampi saada asuntoa, jos tarjolla vuokralaiseksi on myös irakilainen, jolle yhteiskunnalta on taattu vuokranmaksu. Asuntojonot pitenevät pääkaupunkiseudulla, ja asunnottomien määrä taatusti kasvaa.

Tulijoiden lapsia laitetaan kouluihin, missä heidän heikko pärjäämisensä ja yleinen häiriköintinsä vaikuttaa opetuksen laatuun. Tietyssä vaiheessa kasut ryhtyvät karttamaan maahanmuuttajanaapurustoja ja muuttavat pois, koska koulut ovat liian levottomia kunnollisen opetuksen saamiseen lapsille.

Näin tuotetaan kokonaisia kaupunginosia, jotka ovat kuin Suomalian sivistysvaltion ulkoilmanäyttelyitä: niihin keskittyvät maahantulijat, joita sitten yhteisillä resursseilla elätetään, yritetään kouluttaa, integroida ja de-radikalisoida. Näyttelyn avulla rauhallisempiin naapurustoihin paenneet kasut voivat kuitenkin tuntea itsensä humaaneiksi ihmisiksi.

Kun paetaan mamulähiöstä, voidaan samalla ummistaa silmät sen todellisuudelta. Voidaan leikkiä, että siellä ei painosteta tyttöjä huntuihin, silvota heidän sukuelimiään tai pakkonaiteta heitä. Voidaan leikkiä, että tulijat eivät kuuntele vihasaarnaajia tai pidä homoja, juutalaisia ja ateisteja ali-ihmisinä. Voidaan kuvitella, että mamut vain elävät länsimaisten arvojen mukaan, kun sitä menoa ei tarvitse kovin läheltä katsoa.

Kuinka törkeää se onkin, että yhteiskuntaamme käytetään häikäilemättä sosiaalisten kokeilujen tekemiseen. Onko eriväristen ihmisten näkyminen katukuvassa niin suuri itseisarvo, että se tekee kaikesta ympäristölle tuotetusta harmista sen arvoista?

Jos saat itse valita, otatko irakilaisen ravintolan ja ruskeita ihmisiä kadunvarteen vai vakaamman valtiontalouden, halvemmat, helpommin saatavat vuokra-asunnot, laadukkaat koulut ja turvallisen naapuruston?

Tervetuloa takaisin keskiajalle

Lausahduksen mukaan Suomen armeija ei peräänny, se vain kääntyy 180 astetta ja etenee jälleen. Lauseen voisi muotoilla uuteen tarkoitukseen: vasemmisto ei taannu, se kääntyy 180 astetta ja edistyy jälleen. Se kulttuurin rikastuminen, jota vasemmisto tänne kaipaa, on käytännössä älyn ja moraalin köyhtymistä. Sen näkee selvästi Suomessakin, vaikka täällä maahanmuuttajaväestö on vielä varsin pieni.

Kuitenkaan Suomi ei puutu ongelmaan, koska se ei uskalla seistä omien arvojensa takana. Korkein oikeuskin on niin hukassa länsimaisten arvojen suhteen, että se katsoo puoskarilla teetetyn lapsen sukuelinten silvonnan lailliseksi toimenpiteeksi törkeän pahoinpitelyn sijaan. Ratkaisevaa päätöksen kannalta oli tietysti monikulttuurisuus.

 Jos sinä tai minä olisimme joutuneet käräjille vastaavan teon vuoksi, olisi kyseessä ollut ilmeinen pahoinpitely. Jos taas jollain on enkelin sanelema taikakirja, jonka raakalaismainen sankari käskee silpoa lapsia, on teko aivan okei.

Suomessakin on esitetty toiveita sharia-tuomioistuimien sallimiseksi siviiliasioiden hoidossa. Siis perustettaisiin rinnakkainen oikeusjärjestelmä, joka noudattaa varhaiskeskiaikaista moraalisäännöstöä, jonka vuoksi suurin osa Pakistanin vankiloiden naisista on rikollisen sijaan raiskauksen tai hyväksikäytön uhreja.

Kimmo Sasi nostatti pienimuotoisen kohun joitain vuosia sitten sharia-myönteisillä kommenteillaan. Sasin mielestä sharia-neuvostot tulisi sallia joissain siviiliasioissa, koska se olisi yhteiskunnalle halvempaa ja hän uskoo molempien osapuolten olevan ratkaisuun tyytyväisempiä. Käytännössä se tietenkin tarkoittaa, että miehet ovat tyytyväisiä, koska saavat tahtonsa läpi, ja oikeudessa syrjityt naiset ovat liian pelokkaita valittamaan asiasta.

Saksassa ei sharia-neuvostoille ole tarvetta, koska maan tuomioistuimista on hyvää vauhtia sellaisia tulossa. Saksalainen tuomioistuin vahvisti juuri erään muslimien lapsiavioliiton lailliseksi, vaikka morsian oli selvästi alle 16 vuoden suojaikärajan. Morsian oli 14-vuotias, sulhanen taas hänen 20-vuotias serkkunsa. Koska tytöllä ei ollut vanhempia Saksassa, oikeus teki pedofiilista uhrinsa holhoojan. Ennakkotapauksen nojalla pedofilia ja pakkoavioliitot saavat myös Saksan valtion siunauksen.

Aiemmin Saksassa musliminaiselle ei myönnetty siviilioikeudessa pikaista avioeroa väkivaltaisesta aviomiehestä, koska vaimon hakkaaminen on parin kotimaan eli Marokon kulttuurissa tavallista. Naistuomari siteerasi islamin pyhiä tekstejä ja katsoi, että uhri oli naimisiin menollaan hyväksynyt perheväkivallan riskin. Onneksi juttu päätyi julkisuuteen ja tuomari hyllytettiin tapauksesta.

ITIS on ryhtynyt myymään halal-lihaa, tai ainakin lihaa, jota väitetään halaliksi. Monikulttuuriin uskovasta on täysin järkevää, että mitä naurettavimpia ja julmimpiakin uskomuksia tulee tukea, koska barbaariset ajatukset tuovat mukavaa väriä ja vaihtelua meidän humanistiseen ajatusmaailmaamme.

Halal-lihan kauppaaminen on hyväksyntää mielipuoliselle taikauskolle, jonka vuoksi eläimiä rääkätään. Teuraseläimet eivät ole ainoita muslimien taikauskosta kärsiviä eläimiä. Koiranpotkimiset tulevat suoraan muslimien taikauskosta, jonka mukaan koirat myös ovat epäpuhtaita.

Eikö olisi yksinkertaisinta, jos monikulturistit itse vain perustaisivat vaikkapa keskiaikaisia kommuuneja, joissa voivat noudattaa keskenään mitä hulluimpia taikauskoja ja tapoja?  Mihin ihmeeseen he maahanmuuttoa tarvitsevat, jos tavoiteltu rikastuminen tarkoittaa vain keskiaikaista elämää? 

Me muut emme halua elää keskiajalla, eikä ole oikein, että meidän yhteiskuntamme pakotetaan 600-luvun kalifaatin taikauskoa mielistelemään. Eläkööt itse 600-luvn päänleikkaajan ideologian mukaan, minä valitsen mieluummin ne hienot eurooppalaismiehet Voltairesta Lockeen, joiden ajatuksien varaan länsimaiset arvot perustuvat.

Hijabin puolustelu on sorron puolustelua

Islamistit ja länsimaiset "rasisminvastustajat" ovat löytäneet monissa asioissa yhteisen nuotin, ja käsittelen tässä nyt niistä yhtä eli hijab-propagandaa.

On varsin tavallista, että hijabin ja muiden huntujen käyttöä järkeillään esittämällä ne valheellisesti naisten valintana, esineellistämällä naisia ja esittämällä älyllisesti epärehellisiä vertauksia. Katsotaan vaikka aluksi muutama näyte tästä propagandasta.

"Jumala käskee minua peittämään itseni, piilottamaan kauneuteni ja kertomaan maailmalle, etten ole täällä miellyttämässä miehiä vartalollani: olen täällä miellyttämässä Jumalaa. Jumala nostaa naisen ruumiin arvokkuuden käskemällä, että sitä kunnioitetaan ja se peitetään sekä näytetään vain ansaitsevalle - vain sille miehelle, jonka nain."

"Joten niille, jotka tahtovat 'vapauttaa' minut, kiitos mutta ei kiitos."

"HIJAB - Kumman valitsisit?

"Juutalaisten hunnut-moderniutta. Kristittyjen hunnut-kunnioitusta. Muslimien hunnut-terrorismia!!?? Miksi ylläpidetään tällaista kaksinaismoraalia islamin suhteen?"

On kertakaikkisen tyrmistyttävää, että aikuiset, koulutetut länsimaiset eivät näe, mikä tässäpropagandassa on vialla. Karkkivertaukset ja iPad-tarinat rinnastavat naisen esineeseen ja omaisuuteen. Samalla esitetään itsestäänselvyytenä, että naisen arvo ja haluttavuus vähenee, mikäli hän liikkuu hunnutta. 

Naisen ihmisarvo on sidottu siihen, miten miehet häntä katsovat ja kuinka "puhtaana" hän saa itsensä säilytettyä miesten likaisilta katseilta. Naisella ei esitetä olevan muuta virkaa kuin neitsyenä aviovuoteeseen päätyminen.

 Nainen ei ole iPad tai tikkari vaan ihminen -ei kenenkään omaisuutta. 

Vertaukset nunniin ja haredijuutalaisiin ovat äärimmäisen virheellisiä rinnastuksia. Kukaan ei kivitä tai ammu nunnaa, joka päättää luopua kaavuistaan ja lähteä luostarista. Samoin haredinainen on vapaa vaihtamaan uskontoaan ja pukeutumistaan. Haredijuutalaisuuden hunnutus on naispuolisen uskonnollisen johtajan, Bruria Kerenin, keksintöä, ja naiset ovat lahkon keskeiset pyörittäjät.

Kuitenkin miljoonat musliminaiset joutuvat joka päivä muistamaan, että mikäli he lähtisivät ulos ilman huivia, heidät pidätettäisiin, ruoskittaisiin tai jopa tapettaisiin. Tätä ei tapahdu vain arabimaissa ja Afrikassa: mm. Kanadassa ja Iso-Britanniassa ovat muslimit tappaneet musliminaisia, jotka ovat luopuneet hunnuistaan.

Samoin nunnista ja haredeista on helpompi uskoa, että he hunnuttautuvat puhtaasti omasta valinnastaan. Kaavut ovat niin epäkäytännölliset, että harva valitsisi ne itse. Siksi niin harva onkin nunna, ja siksi haredijuutalaisia on vain satakunta. Harvat valitsevat sen.

 Islamilaisessa maailmassa taas jo kaapujen yleisyydestä arvaa, ettei kyseessä voi olla valinta: tuskinpa Saudi-Arabiaan ja Iraniin yhtäkkiä virtasi voimakas innostus hunnuttautumiseen juuri silloin, kun islamistit ryhtyivät huntuja vaatimaan. Molemmissa maissa naisten oikeuksia puolustavat aktivistit yrittävät kumota huntupakkoa samaan aikaan, kun länsimaiset rasisminvastustajat väittävät heidän huntujaan omaksi valinnaksi.

Huntu on seksualisoiva sorron symboli, jolla vastuu miesten moraalista ja käytöksestä sälytetään naiselle. Päiväkoti-ikäisiä tyttöjäkin hunnutetaan  Suomessakin, koska vanhemmat eivät halua tyttöjen väitetyn seksuaalisuuden kiihottavan miehiä. 

Hunnulla seksualisoidaan pikkulapsetkin. Samoin huntu on raiskauskulttuuria ylläpitävä voima: se on jatkuva muistutus siitä, että naisen tulee omilla toimillaan pitää huoli raiskauksen riskistä, eikä miehellä ole mitään vastuuta asiaan.

(Ei-valkoisten) tragedia järkyttää

Miehet jonottavat kahvilaan, joka tarjoaa työttömille ilmaiset kahvit
ja donitsit. Suuri lama meni, leipäjonot jäivät hyvinvointivaltioihin.

Pakolaiskriisin alkaessa läpi läntisen maailman puski auttamisen halun aalto. Lahjoituksia sateli vokkeihin, tuhannet tarjoutuivat kotimajoittamaan. Kun katsoo kuvia vaikkapa Asunnottomien Yöstä tai Hurstin leipäjonoista, on vastassa kantasuomalaisia yksi toisensa jälkeen, ja ketään ei kiinnosta.

 Asiasta saadaan otsikko tai ehkä parikin, mikäli Arman sattuu aiheesta tekemään ohjelman, mutta auttamisen halua ei herää. Suomalainen äiti kertoo lehdessä, miten hänen poikansa teki itsemurhan koulukiusaamisen seurauksena. Ei tunnereaktiota kansalta.

 Kerrotaan, miten 10% suomalaisista on alkoholin ongelmakäyttäjiä, ja alkoholismi koskettaa jollain tavoin lähes jokaista suomalaista. Liikuntarajoitteisen sotaveteraanin ainoaksi ihmiskontaktiksi jää päivittäinen ateriapalvelun kuljetus. Lehdissä päivitellään saastumista, roskaamista ja uhanalaisia lajeja, mutta suojelutyöhön ei herää intoa.

Missä on hinku auttaa? Mikä tekee näistä tragedioista huonompia? Ei mikään tietenkään, mutta niillä aiheilla on vaikeampi hyveliputtaa. On mukavempi lähteä Kreikkaan, jossa pääsee ottamaan suurisilmäisten pakolaislasten kanssa kuvia, joita voi sitten jakaa someen kavereiden ihailtavaksi.

On mukavempi osallistua Refugees Welcome -juttuihin tai keppihevosteluihin, koska ne ovat trendikkäitä aiheita, joilla saa julkisuutta. Hiljaiset hyväntekijät, jotka kulkevat vierailuilla vanhusten luona, jakavat ruokaa köyhille tai auttavat asunnotonta, eivät ole tykkäysmagneetteja.

Hipsterin märkä uni: päästä poseeraamaan ruskean lapsen kanssa humaanin ja herkän näköisenä. Ja kuva jakoon kaikkien huomiotaherättävien hashtagien kanssa, vaatimatonta leikkien tietysti.

Mieleeni tulee eräs kotipaikkakuntani nainen. Anu Mäenkoski järjestää ruoanjakotilaisuuksia pari kertaa viikossa. Hän ei toimi minkään järjestön tai aatteen nimissä, vaan organisoi ruokalahjoitukset kaupoilta yksin. Hän tekee paikallisten köyhien elämästä parempaa joka päivä aloittamalla auttamisen kotoa.

Te ette hänestä ole kuulleetkaan, koska kotimaisten köyhien auttaminen ei ole trendikästä. Maahantulijoiden harvat kotimajoittajamuorit meille kyllä esitellään mediassa.

Auttamisesta on tehty pelkkää oman kilven kiillottamista. Ei aidosti seurata ja arvioida ongelmia, joihin kannattaisi puuttua, vaan kohteet valitaan Twitter-trendien mukaan. Auttamisesta pitää saada tehtyä päivityksiä kuvien ja trendaavien hashtagien saattelemana. Hipsterit lievittävät omaa maailmantuskaansa leikkimällä hyvää ihmistä trendiaiheen parissa puuhastelemalla.

Olen jopa nähnyt iltapäivälehden julkaisevan ihailevasti Facebook-päivityksen, jossa nainen kehuu auttaneensa invalidin bussiin. Siis eikö sellaisen pitäisi olla normaalia käytöstä, ei mikään suurteko, jolla kehtaisi netissä leuhottaa?

Luonnonsuojelussakin olisi hommaa. Siilien tiedetään vähentyneen, mutta niille ei ole saatu luokitusta vaarantuneeksi lajiksi, koska niiden tarkkaa määrää ei ole laskettu. Lasku hoituisi pienellä budjetilla vapaaehtoisten avulla.

Minusta on suorastaan masentavaa, että tämä on asiain tila. Vilpittömästä auttamisenhalusta toimivat jätetään huomiotta, jolloin he usein jäävät myös ilman niitä resursseja ja vapaaehtoisvoimia, jotka edistäisivät heidän työtään paremman Suomen tuottamiseksi. Hipsteriauttajat taas laitetaan lehtien kansiin ja heidän itseään palvelevia auttamispäivityksiä jaellaan innolla.

 Tähän on vain yksi ratkaisu. Nostetaan esille oikeita ongelmia, avuntarvitsijoita ja auttajia eikä klikata kilpensä kiillottajia koskevia linkkejä. Ehkäpä lehdet niitä lakkaisivat julkaisemasta lukijoiden puutteessa ja huomaisivat, että aidosti palstatilaa ansaitsevat ovat muualla.

Miten huijaripariskunta Irakista itketti hölmöläisiä

Suvaitsevaisto suurentelee Bagdadin vaarallisuutta pommi-iskuihin vedoten. Bagdadin yöelämä
on kuitenkin vilkasta, koska elämä on suurimmaksi osaksi normaalia.

Iltapäivälehdet ovat retostelleet nyt "rikkirevittävän irakilaisperheen" tarinalla. Heidän tarinankerrontansa on tarkoituksellisen tunteisiinvetoavaa ja taustatiedoiltaan puutteellista, koska tositarinalla ei samoja reaktioita saisi.

Kun lukee vaikkapa Iltalehden juttuja aiheesta, syntyy tällainen kuva tilanteesta:

Perhe on tullut Suomeen yhdessä hakemaan turvapaikkaa tai vaihtoehtoisesti mies on tullut hieman ennen perhettään. Sitten kun perhe yritetään yhdistää, myönnetäänkin julmasti ja mielivaltaisesti oleskelulupa vain miehelle ja perheen vauvalle.

Tosiasiassa juttu menee näin: 

Mies sai turvapaikan seitsemän vuotta sitten ja omaa pysyvän oleskeluluvan. Kun hän saapui Suomeen hakemaan turvapaikkaa, ei hän hakenut välitöntä perheenyhdistämistä, koska hän ei silloin vielä edes tuntenut vaimoa. Mies ehti asua Suomessa naimattomana useita vuosia.

Mies tiesi, ettei hän pizzataksin kuskina ansaitse tarpeeksi myöhemmin hankkimansa perheen elättämiseen ilman sosiaaliturvaa, joten oleskelulupaa sillä perusteella vaimolle ei heru. Yrittivät kuitenkin. Mies tiesi myös, ettei nainen ansaitse turvapaikkaa, koska on kotimaassaan turvassa. Yrittivät senkin kuitenkin saada.

 Lapset tehtiin kaikesta päätellen ankkureiksi. Monet maahanmuuttajat luulevat elokuvien perusteella, että kaikissa länsimaissa on laki, jonka nojalla maassa syntyvä lapsi saa automaattisesti kansalaisuuden. Tällainen birthright citizenship on kuitenkin vain Yhdysvalloissa. Ankkuritkaan eivät pelanneet, joten sitten turvaudutiin lehdistöön, joka auliisti kertoo valeilla ja kertomatta jättämisillä höystetyn nyyhkytarinan.

Median väki ei kuitenkaan ole hölmöläisyytensä kanssa yksin. Julkimot ja poliitikot syöksyvät suin päin tuomitsemaan "perheen rikkomisen" tietämättä asioista yhtään mitään. Edes sisäministeri Orpo ei ollut perehtynyt tapaukseen ennen lausuntojen antamista. He vain nielevät pureksimatta naurettavat nyyhkyotsikot, kuten Rikkirevittävän irakilaisperheen äidin kyynelkanavat tulehtuivat itkemisestä.

Voi hyvänen aika, mikä hölmöläislandia Suomesta on tullut.

 Tilannehan on varsin yksinkertainen. Mies tiesi, että häneen pätevät kaikki samat lait kuin suomalaisiinkin. Mikäli hänellä olisi ollut vaimo ja lapset jo turvapaikkaa hakiessa, olisi hän voinut heille kolmen ensimmäisen kuukauden ajan hakea perheenyhdistämistä ilman ansiotulovaatimusta. Perhettä ei kuitenkaan silloin vielä ollut.

 Mies halusi tuoda turvapaikan saannin jälkeen löydetyn vaimon Suomeen ja perin ilmeisen ovelana ihmisenä yritti kaikki vippaskonstit, hakivat turvapaikkaakin naiselle, vaikka varsin hyvin tiesivät, ettei hän sellaista ansaitse. Nainenkin tiesi, että lähtö Suomesta varmasti tulee, koska mitään oikeutusta oleskeluluvalle ei ole. Kuitenkin pari ryhtyi hankkimaan lapsia tietoisena vääjäämättömästä karkotuksesta ja ilman kykyä elättää heitä.

Tietenkään lapset eivät ole syyllisiä tähän, mutta olemme kerta toisensa jälkeen nähneet, miten maahantulijat hyväksikäyttävät lapsia asemansa edistämiseen. Me emme voi pelastaa jokaista maailman lasta huonoilta vanhemmiltaan.

Nämä kyseiset irakilaiset eivät ole mitään järjestelmän uhreja, vaan sen häikäilemättömiä hyväksikäyttäjiä. He tiesivät tilanteensa, mutta yrittivät huijata itselleen jotain sellaista, mikä heille ei kuulu. He hankkivat lapsia, vaikka tiesivät, ettei heillä ole varaa lapsia elättää. 

Paljonko on jo kulunut suomalaisten veronmaksajien rahaa tähän hullutukseen? Paljonko perusteettomat hakemus- ja valitusprosessit ovat maksaneet? Paljonko vaimon ja lasten ylläpito on maksanut? 

Lisälukemiseksi aiheesta suosittelen Paavo Tajukankaan kiinnostavaa artikkelia Onko tarina irakilaisen perheen hajoittamisesta vain valtamedian satu?

Nyt halpuutetaan naisen seksuaalisuus

Viime päivinä iltapäivälehdet ovat kaupanneet irtonumeroitaan kohauttavilla jutuilla naisten lesbosuhteiden yleistymisestä. Rahan tavoittelun lisäksi sillä tyrkytetään ideologiaa: sitä, että mitään normeja ei enää ole. Kaikki menee, ja kaikki vaihtoehdot ovat yhtä hyviä.

Naisen seksuaalisuus halutaan halpuuttaa. Siitä halutaan tehdä jotain, millä ei ole enää mitään arvoa, koska sitä on kaikkialla saatavilla koko ajan ja joka muodossa. Kukapa vaivautuisi maksamaan hiekasta Saharassa. Agendaan kuuluu se, että kevytkenkäisyys, irtosuhteet ja villit kokeilut esitetään täysin haitattomina vaihtoehtoina, harmittomana harrastuksena. Eivät ne tietenkään ole, sen huomaa kuka tahansa, joka asiaa hetkenkään miettii.

Ensinnäkin kevytkenkäinen asettaa itsensä monenlaiseen vaaraan: kumppaneita etsiessä ja sattumanvaraisten ihmisten mukaan lähtiessä ihminen altistuu helpommin pahoinpitelyille, raiskauksille ja ryöstöille. Sukupuolitauti voi jäädä lopuksi ikää, ja monet taudit ovat naisille oireettomia ja huomataan vasta, kun aletaan ihmetellä, miksi nainen ei tule raskaaksi. Tauti on tehnyt tuhonsa sisälläpäin.

Ei-toivotun raskauden mahdollisuuskin on varsin todellinen, eikä mikään ehkäisykeino suojaa täysin varmasti. Ei-toivotun raskauden kohdalla taas joutuu valitsemaaan vakavillekin komplikaatioille altistavan abortin tai yksinhuoltajuuden. Lesbot ja biseksuaalit naiset ovat taipuvaisempia alkoholiongelmiin ja huumeiden käyttöön, sekä pitävät huonommin huolta terveydestään.

Vaikka noilta kaikilta välttyisi, rellestämisen varmin haitta näkyy, kun nainen alkaa olla kolmikymppinen ja pysyvä suhde alkaa kiinnostaa. Hyviä miehiä ei siinä vaiheessa ole omasta tai vanhemmista sukupolvista jäljellä. Sillä aikaa kun nainen on viettänyt 10 vuotta bilettäen ja sängystä toiseen hyppien, ovat kaikki sitoutumishaluiset miehet jo etsineet itselleen sitoutumishaluisen naisen.

Ja mikäli joku kunnon mies on vielä jäljellä, ei hän taatusti vilkaisekaan naiseen, joka on jo kiertänyt koko kylän sängynpohjat. Miehet on biologisesti ohjelmoitu arvostamaan luotettavia, monogamiaan taipuvaisia naisia, koska heidän kohdallaan riski sille, että joutuu huijatuksi elättämään toisen miehen lapsia, on pienempi.

Kun naisen bilevaihe loppuu, ovat jäljellä vain tarjonnan heikoimmat: ne miehet, jotka eivät muille naisille ole kelvanneet. Kaikkea ei voi saada, ja jos aikoo saada hyvän puolison, täytyy siihen tarttua heti. Eivät ne sitoutumishaluiset, vastuulliset miehet odottele kymmentä vuotta, että nainen saa juhlintansa hoidettua.

Tämä kaikki taas johtaa hajonneisiin avioliittoihin ja perheisiin. Kevytkenkäisyyteen tottuneet eivät osaa elää parisuhteessa, eivätkä usein edes kunnioittaa toisiaan tai itseään. He eivät löydä kunnon kumppania, koska ryhtyvät etsimään liian myöhään. Sitten kun toiset 10 vuotta on kulunut, ovat bilenaisemme yksinhuoltajaäitejä. Heille jäi lapsia irtosuhteista, osa yritti parisuhdettakin, mutta koska jäljellä oli vain renttuja, ei siitäkään tullut mitään.

Näiden naisten lapsista taas kasvaa muita todennäköisemmin päihde- tai mielenterveysongelmaisia sekä rikollisia. Heillä on todennäköisemmin käytöshäiriöitä kuin ehjien perheiden lapsilla. Parikymmentä vuotta lisää, ja nämä lapset ovat itse parisuhdemarkkinoilla. He eivät koskaan ole nähneet toimivaa, tervettä parisuhdetta, joten he eivät osaa sellaista itsekään toteuttaa. Onnettomien ihmisten onnettomien suhteiden kierre vain syvenee polvi polvelta.

Kaikki arvot eivät ole mielipidekysymyksiä. Monogamisen suhteen arvostaminen on yksi niistä, koska yhteiskuntamme on rakentunut niiden varaan rakennetuista perheyksiköistä. Yhteiskunta on kuin palikoista rakennettu torni, jonka alimmaisina palasina ovat parisuhteen ja perheyksikön kaltaiset perusasiat. Mikäli ne romutetaan ja nykäistään välistä, sortuu koko torni. 

Sukupuolimoraali ei ole jotain, mikä vain vedettiin yhtäkkiä hatusta. Sille on syynsä, miksi tiettyjä asioita on kautta aikain paheksuttu ja toisia arvostettu.

Osallistu blogin ja kanavan kehittämiseen!

Olen saanut nyt videokanavankin hyvin liikkeelle, mutta tarvitsisin kovasti palautetta blogini ja kanavani seuraajilta. Kysynpä siis, mikä teitä kiinnostaa.

Mistä haluaisitte lukea tai kuulla videoissa? 

Kiinnostavatko kotimaan uutiset vai ulkomaiset, tai jokin tietty aihepiiri? 

Mikä on sinusta hyvä pituus blogipäivitykselle tai videolle? 

Pidätkö enemmän vapaamuotoisista vai käsikirjoitetuista, tarkasti koostetuista videoista?

Kuinka paljon ja usein uutta sisältöä mielestäsi olisi hyvä tehdä? 

Pidätkö videoista, joissa kuvanauha koostuu aiheeseen liittyvästä kuvituksesta vai sellaisesta, jossa kuvataan puhujaa?

On tiettyjä vakioaiheita, jotka toistuvat palautteessa. Eräs niistä on neuvominen parempien laitteiden hankintaan. Olen tuskallisen tietoinen siitä, että luonnollisestikaan tietokoneen kameralla ja halvalla kuulokemikillä ei kovin hyvää laatua saa, mutta sen kanssa on nyt toistaiseksi pärjättävä. Bloggaus on opiskelijankin budjetille sopiva harrastus, koska se on ilmaista, mutta huippuluokan kuvauslaitteet tekevät videoharrastuksesta liian kalliin.

Olen nyt sen valinnan edessä, että joko minun on hankittava jokin edullinen, hieman parempi laite nyt tai vaihtoehtoisesti säästettävä pidemmän aikaa todella hyvään laitteeseen. Olen sitä mieltä, että on lienee parempi saada edes jonkinlainen parannus nyt kuin joutua kuukausikaupalla tekemään videoita nykyisillä laitteilla, joten minun on nyt etsittävä kohtuuhintainen laite.

Tässä kohtaa kysyisin neuvoa myös tuosta laiteasiasta. En tiedä yhtään mitään kameroiden ja mikkien asentelusta tai siitä, mikä laite on hyvä. Jos lukijoissani on joku, joka osaa neuvoa hyvän, kohtuuhintaisen laitteen minulle, laita ihmeessä tämän tekstin kommentteihin tai minulle Facebookissa viestiä asiasta.

On vain yksi palautetyyppi, josta en juuri välitä: valitukset, joiden tyyli on "Älä kirjoita siitä, koska sinä suututat ne..." Blogini tarkoitus ei ole valikoida mamu-kriittisten suosituimpia mielipiteitä ja sokeasti toistella niitä. Ihmiset kyllä tietävät ne jo.Tämä on minun blogini minun näkemysteni pohjalta, enkä usko mamu-kriittisten olevan niin heikko ryhmä, että erimielisyys yhdestäkin asiasta aiheuttaisi täyden hajaannuksen. Me olemme aikuisia yksilöitä, ja meillä on mielipide-eroja.

Joten minulle voi laittaa palautetta vaikkapa tämän tekstin kommentteihin, Facebook-jaon kommentteihin tai yksityisviestinä. Sähköpostiin voi yhteydenottoja esim. aihetoiveiden piirissä tehdä osoitteeseen tiinawiik85@gmail.com.