Raiskausuutisia ilon kautta

Viime päivinä vihervasemmiston piireissä on riemuiten jaettu artikkeleita ja blogipäivityksiä, joiden mukaan rikollisuus Ruotsissa on vähentynyt. Räikeimmät kirjoitukset esittävät väitetyn rikostason laskun olevan peräti todiste siitä, että massamaahanmuutto kehitysmaista ei lisää rikollisuutta.

Ruma todellisuus paljastuu nopeasti jokaiselle, joka vaivautuu tarkistamaan juttujen pohjana olevat Brå:n rikostilastot: autovarkaudet ovat toki vähentyneet ajonestolaitteiden ja hälyttimien yleistymisen myötä, mutta se ei lohduta vaikkapa alati yleistyvien joukkoraiskausten uhreja.

Ne rikokset, joiden määrä on laskenut, ovat harvinaistuneet ilmeisistä käytännön syistä, mutta ne rikokset, jotka ovat yleistyneet, omaavat suuren maahanmuuttajien yliedustuksen, ja niiden voidaan siksi täysin loogisesti olettaa yleistyneen maahanmuuttajien määrän nousun vuoksi. En tässä mene tarkemmin tuoreimpiin Brå-tilastoihin, koska Paavo Tajukangas on niistä tehnyt jo kattavan faktantarkistuksen, johon löydät linkin tekstin lopusta.

Mietitäänpä kuitenkin hetki sitä, miten meille uutisoidaan rikoksista. Taktiikat, joilla rikostilastot saadaan uutisointia varten näyttämään hieman positiivisemmilta, ovat meille suomalaismediastakin tuttuja

1. Uutisoidaan valikoivasti. 

Riemuitaan rattijuopumusten vähenemistä, mutta kaikki yleistyneet rikostyypit jätetään joko mainitsematta tai mainitaan sivuhuomautuksena. Huomautuksen oheen liitetään yleensä selittelyä siitä, miten vaikkapa raiskausten uutisointi mediassa saa raiskauksen uhrit ilmoittamaan teoista herkemmin. En voi kuvitella loukkaavampaa, seksistisempää ajatusta. Naiset ovat kyllä miehiä konformatiivisempia, mutta en usko kenenkään raiskauksen uhrin toimiin vaikuttavan sen, onko Iltalehti kirjoittanut raiskausten yleistymisestä.

2. Valitaan positiivisin aikaväli. 

Vaikka tietty rikostyyppi olisi viimeisen kymmenen vuoden aikana moninkertaistunut yleisyydessä, voidaan vuosittaista tai vuosineljännesten välistä vaihtelua hyödyntää vääristelyssä. Jos viime vuonna oli kolme raiskausta enemmän, intoillaan raiskausten määrän laskusta, vaikka pidemmällä aikavälillä raiskausten määrä olisi nelinkertaistunut.

3. Ollaan tarkkoja siellä, missä se on hyödyllistä ja epämääräisiä silloin, kun tarvitaan. Tämä tehdään vaikkapa sanomalla "Murtovarkauksien määrässä oli laskua 7%, joskin seksuaalirikoksissa oli jonkin verran nousua." 

Näin vältetään antamasta tarkkoja numeroita oikeiston käsiin helpolla tavalla. Epämääräisyys on vääristelijän paras ystävä. Eräs mm. Rasmus-ryhmässä jaettu rikostilastoja käsittelevä ruotsalaisblogi vei tämän suorastaan mestarilliselle tasolle toteamalla, että vaikka seksuaalirikoksissa oli nousua, on pitkän aikavälin nousutrendiä vaikea nähdä. Toki seksuaalirikokset lähes tuplaantuivat Ruotsissa vuosien 2006 ja 2016 välillä ja kolminkertaistuivat vuodesta 1996, mutta siinä ei nousutrendiä tarvitse nähdä, mikäli oma antirasistinen ideologia ei sitä salli. Ennen rikastusta täysin tuntemattomia joukkoraiskauksia taas tapahtuu jo kerran-pari viikossa. Suomeenkin tämä rikostyyppi rantautui värinän myötä.

4. Toistellaan kliseitä. Raiskausrikoksissa yleinen heitto on "suurin osa raiskauksista tapahtuu yksityisasunnoissa tutun ihmisen tekemänä" tai "koti on naiselle vaarallisin paikka". 

Tämä pitää vielä toistaiseksi tietyllä tapaa paikkansa Suomessa, mutta esimerkiksi Ruotsissa jo kolme neljännestä raiskauksista on puskaraiskauksia. Siihen suuntaan menemme koko ajan Suomessakin rikastuksen myötä. Näiden latteuksien takana piilevä logiikka ei ole millään tavoin pitävä, mutta sen ei ole tarkoituskaan olla. Nämä ovat rauhoittelulauseita. Tietenkään se, että joku nainen joutuu raiskatuksi tai hakatuksi kotonaan, ei paranna minun mieltäni vaikkapa puskaraiskauksen riskin suhteen.

Se, että naiselle A tapahtuu jotain pahaa kotona, ei muuta sitä asiaa, että naiset B, C ja D saavat makua somalien ja irakilaisten puskatinderistä, tai sen vakavuutta.

Näillä latteuksilla myös vaihdetaan näppärästi puheenaihetta: ei keskustella siitä, että raiskaukset ovat Suomessa yleistyneet hurjaa vauhtia. Ei puhuta siitä, että vuodesta 2015 seksuaalisten ahdistelujen määrä on kuusinkertaistunut ja kehitysmaalaisilla on sen luvun tuotannossa ollut merkittävä yliedustus. Ei puhuta siitä, miten törkeissä raiskaustyypeissä ulkomaalaisten osuus tuomituista on jopa puolet. Ei siis puhuta siitä, että ilman rikastusta meillä olisi sadoittain naisia, joiden fyysinen koskemattomuus olisi säilynyt. Puhutaan mieluummin siitä, miten Väinämöinen veti varmaan jotain pahaa-aavistamatonta neitoa kännissä pataan.

Eikä se ole pelkästään valtamediamme, joka tätä vääristelyä tuottaa. Poliisi on siihen osallinen myös. Esimerkiksi poliisin päätös pitää seksuaalirikokset ulkona julkaisemastaan katuturvallisuusindeksistä tuntuu varsin poliittiselta päätökseltä, jonka avulla media voi tuottaa otsikoita alati paranevasta katuturvallisuudesta (unohtakaa jo ne kourinnat ja yllätysromanssit).

Tällaisista syistä englanninkielinen termi enemedia (vihollismedia) on kuvaava valtamediamme tilalle. Miten tämä rikostilastojen vääristely palvelee sinun, tavallisen suomalaisen, etua? No, ei sitä tehdäkään sinun hyväksesi, vaan monikulturismin ja globalismin edistämiseksi. Sinä ja mielipiteesi olette vain tiellä, jos erehdytte liikaa kyselemään ja asioita selvittämään.

Sinun roolisi on lukea, kuulla ja uskoa kyselemättä, että monikulttuurisuus on rikkaus ja on ihanaa olla kymmenien tuhansien kehitysmaalaisten elintason maksumiehenä, koska naapuriin voi saada kebab-ravintolan.

Vihollismedia ja sitä pyörittävä vihervasemmiston hyödyllisten idioottien armeija ei tule lopettamaan. Virheen tunnustaminen tässä vaiheessa on heistä useimmille jo liian kivuliasta. Siksi vastarintaakin on jatkettava loppuun asti. Älä anna klikkauksia ja jakoja vihollismedialle, vaan tue niin kotimaista kuin kansainvälistä vaihtoehtomediaa, äläkä lakkaa puhumasta totta pelotteluista ja painostuksesta huolimatta.


Paavo Tajukangas faktantarkistaa väitteet Ruotsin vähentyneestä rikollisuudesta:
https://pt-media.org/2017/07/22/jotkut-rikokset-ovat-lisaantyneet-jotkut-haviavat-kokonaan/

Muslimit halusivat sharia-tuomioistuimia - oikeusministeriö torppasi

Muslimien massamaahanmuuton kannattajat väittävät vastoin kaikkea käytännön kokemusta, että ehdoton enemmistö tänne tulevista muslimeista haluaa integroitua ja elää Suomen lain mukaan.

He sivuuttavat täysin sen, että Suomen suurimmassa muslimien Facebook-ryhmässä ylläpito jakelee islamilaisia vaimonhakkausohjeita tai Helsingin muslimit kutsuvat radikaalisaarnaajan illanviettoonsa opettamaan muslimeille, että muslimi voi olla Suomen kaltaisen vääräuskoisten maan kanssa vain aktiivisessa sodassa tai aselevossa - jotenkin moniarvoinen värinä ei tullut mainituksi vaihtoehtona.

Sitten on oikeusministeriön asiakirja, joka osoittaa, että jo vuonna 2010 helsinkiläinen moskeija yritti saada lupaa sharia-tuomioistuimiin.

Muslimikodin Yhdyskunta on Pitäjänmäessä toimiva moskeija, johon viime vuonna kuului 242 jäsentä. Tämä ryhmä olisi halunnut hoitaa avioeroja islamilaisittain, mihin oikeusministeriön tutkija Saara Mustasaari antoi vastaukseksi lyhyen ja kohteliaan mutta napakan ein.

En ole saanut käsiini alkuperäistä Muslimikodin Yhdyskunnan kirjettä, mutta oikeusministeriön vastaus heidän kirjeeseensä kertoo suurin piirtein, mitä muslimit ovat pyytäneet. Sharia-tuomioistuimia on toivonut mm. Helsingin Sanomissa ja Ylellä erittäin positiivista palstatilaa saanut marokkolainen halal-lihakauppias Abdessamad Laouari, joka kantasuomalaisena olisi jo myyntihintojensa vuoksi veroviranomaisten tutkinnassa. Alla hänen LinkedIn-kuvansa.

Avioerojen ja muiden perheasioiden hoito sharia-tuomioistuimissa on aiheuttanut systemaattista naisten oikeuksien loukkaamista, joka Isossa-Britanniassa on johtanut parlamentin tekemään selvitykseen ja eritoten parlamentin ylähuoneeseen kuuluva paronitar Caroline Cox on profiloitunut shariaan pohjautuvien tasa-arvoloukkausten vastustajana.

Dame Louise Caseyn teettämä selvitys integraatioon liittyen arvioi, että sharia-neuvostot tukevat ekstremismiä, hyväksyvät perheväkivallan, sivuuttavat avioliiton sisäisen raiskauksen ja sallivat pakkoavioliitot. Kyseessä siis ei ole harmiton uskovaisten höpötys, joka suomalaisten arvojen viitekehyksessä voisi toimia.

Toki suomalaiset monikulturistit edelleenkin väittävät, että sharia-tuomioistuimia ei Britanniassa ole, vaikka siellä kukaan ei asiaa kiistä. Sharia-tuomioistuimia arvioidaan olevan 30-80, mutta tarkkaa määrää ei voida tietää, koska toiminta tapahtuu muslimien rinnakkaisessa yhteiskunnassa, irrallaan siitä valvonnasta, joka muussa yhteiskunnassa toteutuu.

Tietenkään oikeusministeriön kielto ei mitään sharia-neuvoston perustamista hidasta. Ei moskeijassa kukaan moisesta viranomaisille kantele, ja vaikka joku asiasta valittaisi, he vain väittäisivät tarjoavansa "avioliittoneuvontaa" tai muuta vastaavaa terapointia sharia-päätösten sijaan.

Halal-liha, sukupuolierotellut uimavuorot, hijabin esittäminen naisen voimaantumisena, kunniakulttuuri ja monet muut todella ikävät islamilaiset ilmiöt ovat jo pohjolaankin rantautuneet, mutta se ei tietenkään muslimeille riitä. Vääräuskoisten maan vääräuskoiset lait kun eivät tietenkään kelpaa. Islamisaatiolle ei tule loppua, ellei sellaista määrätietoisesti tehdä.

Priden tekaistut arvot ja ihmisoikeudet

Helsingin Pride-kulkueesta on tullut eräänlainen jokakesäinen moraalisäteilyn mittapuu. Jos osallistut Prideen, olet hyvä ihminen, jos sinulla on pieniäkään varauksia Priden ajamia asioita kohtaan, olet ihmisvihaaja, saastaa eikä sinulla tulisi olla ihmisoikeuksia lainkaan.

Aktivistit pyrkivät tekemään Pridestä synonyymin tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ajamiselle, ja myötämielinen media on heitä siinä suuresti auttanut. Niiltä, jotka eivät Pridestä innostu, kysytään, mitä sinulla on tasa-arvoa vastaan, mitä sinulla on ihmisoikeuksia vastaan, miten se on sinulta pois, jos joku muu ajaa omia oikeuksiaan.

Kuten blogiani seuranneet tietävät, en ole homoliittojen vastustaja tai suhtaudu homoihin minkään tason negatiivisuudella. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, miten suhtaudun Prideen, koska Pridellä on tätä nykyä erittäin vähän tekemistä homojen tasaveroisen kohtelun kanssa.

Priden arvomaailma on erikoinen. Vielä homoliittolakia käsiteltäessä aktivistit käyttivät ilmauksia, kuten "love is love", joilla rakkaus ja avioliitto tehtiin synonyymeiksi keskenään ja joiden ilmeinen sanoma oli, että avioliitto on rakkauden huipentuma ja ilmentymä. Tämä on aivan terve ja positiivinen ajatus. Minne se unohtui, kun homoliittolain puolesta kampanjointi päättyi? Jälleen kerran Pride promotoi kaiken maailman pervoilua, vapaata seksiä ja hookup-kulttuuria, jotka ovat tuoneet yhteiskuntaamme ison liudan ongelmia, kuten sukupuolitaudit, rikkinäiset perheet ja niiden taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset. En nähnyt mitään avioliittoon liittyvää tämän vuoden Helsinki Priden kylteissä tai järjestäjien puheissa.

Asia, joka Priden järjestäjien ajamissa teemoissa minua eniten häiritsee, on lasten hormoniblokkaushoitojen vaatiminen Suomeenkin. 

Tällä ei todellakaan kukaan aja omia oikeuksiaan vaan ideologisten aikuisten oikeutta sorkkia terveen lapsen luonnollista kehitystä. Useampi kuin neljä viidestä sukupuoli-identiteetistään hämmentynyttä lasta toipuu tilasta itsekseen, jos heidän vain annetaan olla yllyttämättä hämmennystä.

 Ilman hormonihoitoja siis neljä viidestä "transsukupuolisesta" lapsesta saa mahdollisuudet normaaliin elämään. Mikäli lapsille ryhdytään antamaan hormonihoitoja, äärimmäisen harva toipuu hämmennyksestä itsekseen, koska hormoniblokkerit ja lapsen transsukupuoliseksi luokittelu vievät häntä toiseen suuntaan.

Transaktivistit ovat muutoinkin hypänneet homojen oikeuksien ajamisen reppuselkään ja yrittävät vaivihkaa ajaa omaa agendaansa kuin se olisi samanlainen kuin homojen oikeudet.

Homous ja transsukupuolisuus ovat kaksi aivan erilaista tilaa. Homoutta on ollut aina ja sitä esiintyy muissa nisäkkäissäkin. Itsensä silpominen ja lääkkeiden varassa eläminen hautaan saakka terveysriskeistä huolimatta taas on kaikkea muuta kuin luonnollista.

Transaktivistit Pridessä vaativat mm., että sukupuolenvaihdosleikkauksia edeltäviä psykiatrisia arviointeja ei pidä enää vaatia, koska hulluillakin on oikeus sukupuolenvaihdokseen. He väittävät, että transsukupuolisuus ei liity mitenkään muihin mielenterveyden häiriöihin. Itsensä toisen sukupuolen edustajaksi luulemisen pitäisi siis olla se yksi harha maailmassa, jota mielenterveysongelmista kärsivä ei voi sairautensa oireena kokea. Kiinnostava uskomus.

Mielenterveysongelmaiset ovat potilaita siinä missä muutkin, ja heillä on tietyt oikeudet. On terveiden vastuulla huolehtia siitä, että he saavat asianmukaista, inhimillistä hoitoa, eikä ryhtyä silpomaan heitä siksi, että he sitä tilassaan vaativat. Emme me Napoleoniksi itseään luulevaa julista Ranskan keisariksikaan tai BIID:istä (häiriö, joka saa ihmisen kokemaan jonkun ruumiinosansa vieraaksi ja ylimääräiseksi) kärsiviä ryhdy amputoimaan tai sokeuttamaan, vaan tarjoamme heille asianmukaista psykiatrista hoitoa.

Silpomisia pitäisi saada tuosta vain pyytämällä ja tietysti kokonaan veronmaksajien rahoilla. Se on nyt kuulemma ihmisoikeus. Koska veronmaksajat ovat hoitojen mahdollistajia, on hoitojen inhimillisyys ja niihin asetettava terveysvaatimusten taso heidän vastuullaan. On koko yhteiskunnan häpeätahra, jos mieleltään järkkyneitä silvotaan peruuttamattomasti lyhytaikaisen yhteiskunnallisen trendin vuoksi. Nämä silpomiset tulevat 50 vuoden kuluttua näyttämään samalta kuin skitsofreenikon jääveteen upottaminen tai sähköshokkien antaminen näyttää nykyihmisen silmään: raakalaismaiselta, kehittymättömältä pseudohoidolta.

Pride sisällytti tänä vuonna kulkueeseensa myös mm. Antifan ja kielteisen päätöksen saaneet, laittomasti maassa oleskelevat irakilaiset ja afgaanit. Miten tämän vastustaminen on homojen tasa-arvon vastustamista? Antifa on väkivaltainen rikollisjärjestö, ja laittomasti maassa oleskelevat syyllistyvät rikokseen koko ajan.

Antifan liput ovat tuttuja näkyjä Pride-kulkueissa. Kuva Prahasta.

Priden järjestäjät väittävät, että Suomi on antanut kielteisiä päätöksiä seksuaalivähemmistöihin kuuluville turvapaikanhakijoille. Tosiasiassa kielteisiä päätöksiä on annettu itseään homoiksi väittäville. Usein väitteet on esitetty vasta ensimmäisen kielteisen päätöksen tultua, eikä niille ole mitään uskottavia perusteita. On välttämätöntä, että teeskentelijät eivät saa turvapaikkaa. Muuten luodaan ilmiselvän hyväksikäytön mahdollisuuden luova porsaanreikä: kaikki, jotka keksivät itseään homoksi väittää, saavat turvapaikan. Uskon, että sellaisen linjauksen alettua olisi yhtäkkiä vokit homoja pullollaan.

On säälittävää nähdä länsimaisten vasemmistoliberaalien itsetuhoa. Homot osoittavat mieltä muslimien puolesta. Emme tule näkemään vaikkapa Helsingin Muslimien tai muun muslimiyhdistyksen osoittavan mieltään homojen tasa-arvon puolesta, koska he eivät moiseen usko. Priden väki haluaa kuitenkin uskoa, että tänne saapuvat muslimit ovat ns. taikamuslimeja: maansa äärimmäisen pieneen vähemmistöön kuuluvia ihmisiä, jotka eivät usko mihinkään niistä kamalista asioista, joihin maan enemmistö uskoo.

Pew'n mukaan 99% afgaaneista kannattaa shariaa maan viralliseksi laiksi, irakilaisista 91%, ja valtaenemmistö uskoo erittäin tiukkaan, kirjaimelliseen sharian tulkintaan. Yli 90% molemmista kansoista pitää homoseksuaalisuutta perustavanlaatuisesti moraalittomana. Heitä, jotka eivät usko mihinkään noista asioista, on erittäin vähän. Pitäisikö meidän uskoa, että vain he ajautuvat tänne? Eikö se näkyisi jo lähtömaiden muuttumisessa fundamentalistisemmiksi, kun ne harvat liberaalimmat lähtevät kaikki Eurooppaan?

Siksi ei olekaan yllättävää, että esim. Iso-Britannia on kokenut viime vuosina ennennäkemättömän viharikosten aallon seksuaalivähemmistöjä vastaan, vaikka kantaväestön asenteet homoja kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Muslimien määrä Englannissa ja Walesissä on viimeisen vuosikymmenen aikana tuplaantunut. Samaan aikaan homovastaisten viharikosten määrä on noussut nopeimmillaan 140% vuodessa. Saman tulemme näkemään Suomessakin. Seksuaalivähemmistöt ajavat itse itseään ahtaalle, kun he kannattavat muslimimaahanmuuttoa.

Rikosten takana ovat maahanmuuttajat, kuten he, jotka hakkasivat Hollannissa homoparin sairaalakuntoon voimaleikkureilla. Toinen uhreista kertoi tekijöiden olleen todennäköisesti marokkolaisia. Ruotsissa taas marokkolaiset sotapakolaiset hakkasivat homomiehen hengiltä, pukivat hänet naisten vaatteisiin ja kietoivat hänen kaulansa ympärille käärmeen.

Mutta Pride-väki sivuuttaa nämä ikävät seikat. Homoja tappavat tai hakkaavat marokkolaiset eivät heissä herätä vihaa, taistelunhalua tai huolestumista. Youtubeen videoita tekevä ja nettiin asioita kirjoittava marokkolainen taas on heille pahuuden ruumiillistuma, kuten Pride-upseerina lehtiin päätynyt Juho Pylvänäinen Junes Lokkaan kohdistuneella natsisyytösten vuodatuksella osoittaa.

En tiedä, pitäisikö tälle itkeä vai nauraa. Seksuaalivähemmistöt haluavat maahan lisää ulkomaalaistaustaisia, jotka haluavat heidät hengiltä. Samalla he vihaavat niitä ulkomaalaistaustaisia, jotka homojen tasa-arvoa kannattavat ja massamaahanmuuttoa vastustamalla pyrkivät heitäkin suojelemaan.