Traumaperäinen raiskausoireyhtymä

Somejulkkis Qandeel Baloch joutui veljensä tekemän kunniamurhan uhriksi Pakistanissa. Sharia-laki
sallii perheen tekemät kunniamurhat eikä laske niitä rikoksiksi. Mutta takuulla löytäisimme suomalaistutkijan,
joka selittäisi, ettei tällaisella naisten oikeuksien polkemisella ole mitään tekemistä islamin kanssa.

Vuosi sitten Sanni Grahn-Laasonen paheksui forssalaisten vastahakoisuutta hätämajoituskeskuksen vastaanottamiseen ja sanoi kylmyyden olevan suurempi uhka yhteiskunnalle kuin ulkoiset uhat. Olen eri mieltä forssalaisista mutta täysin samaa mieltä itse periaatteesta: kylmyys on vaarallista, ja tällä hetkellä todistamme sosiopatian nousua validina arvomaailman pohjana.

Sosiopatia ei tietenkään kohdistu mihinkään etniseen ryhmään vaan naisiin rodusta ja uskonnosta riippumatta, ja se tapahtuu kahdella tavalla: naisten oikeuksien loukkauksia peitellään ja vähätellään, ja loukkauksiin syyllisiä suojellaan vastuuseen joutumiselta.

Tällä hetkellä maailman laajamittaisin ja vakavin uhka naisille on islam. Perinteinen islam arvottaa naisen puoleen miehen arvosta. Naiskäsitykseen sisältyy myös negatiivisia olettamuksia naisten synnynnäisistä ominaisuuksista, minkä vuoksi naisten eteneminen elämässä estetään eikä naisia uskota oikeusistuimissa. Yleensä naisten turvallisuutta vaarantavat konfliktit, islam on uhka rauhan aikanakin: mitä islamilaisempi maa on, sitä kamalampi paikka se on naisille.

Naisiin kohdistuvan väkivallan vähättelystä ja syyllisen suojelusta nähtiin tänään jälleen uusi esimerkki, kun tutkija Marko Juntunen vakuutteli Facebookissa, etteivät turvapaikanhakijoiden seksuaalirikokset liity mitenkään uskontoon tai kulttuuriin, vaan pojat vain "oirehtivat" traumojen vuoksi. No, asiahan selviää helposti: katsotaan, kumman kanssa seksuaalirikokset vaikuttavat korreloivan, konfliktin vai kulttuurin.

Alla oleva kartta ilmentää raiskausten ja seksuaalisten pahoinpitelyjen yleisyyttä. Raiskauskulttuurilla tarkoitetaan kulttuuria, jossa raiskaus on normalisoitua, jossa raiskauksen ilmoittaminen ja oikeuden saaminen on tehty vaikeaksi ja jossa uhria tyypillisesti syytetään teosta. Käytännössä koko islamilainen maailma edustaa raiskauskulttuuria.

Sama näkyy kun katsotaan, missä raiskauksen ilmoittamiselle on tehty esteitä. Monissa muslimimaissa raiskauksesta ilmoittaminen on vaarallista. Esim. Pakistanissa ja Saudi-Arabiassa on tavallista, että nainen joutuukin itse syytetyn penkille.

Saudi-Arabia ja Iran ovat perinteistä islamia noudattavia maita ilman sotaa. Näissä maissa raiskausluvut ovat kuitenkin aivan samaa luokkaa kuin Irakissa tai Somaliassa. Mistäköhän tämä tutkijan mielestä johtuu? Kyseessä ei myöskään ole mikään uusi juttu: raiskauskulttuuri on aina ollut osa perinteistä islamia, sitä ei yksittäinen konflikti yhdessä muslimimaassa tuottanut.

Entäpä Britannian seksuaalirikokset? Rotherham oli yksi kaupungeista, joissa paljastui systemaattista pedofiliaa, paritusta ja seksiorjuutta. Tekijät olivat pakistanilaissyntyisiä, sekä toisen että ensimmäisen polven. Mistä he ovat traumatisoituneita?

Koomiseksi Juntusen selittely menee varsinkin siinä kohtaa, kun hän ottaa esille, miten sekulaarinen paikka Irak oli, mutta sitten tulivat uudet tuulet, jotka toivat mukanaan tiukan sukupuolimoraalin, kaavutukset ja muut mukavuudet. Eli mikäköhän sinne tuli? Islam? Tutkija siis kumoaa omat selityksensä tunnustamalla, että naisten tilanne paheni merkittävästi Irakissa kun siitä tuli vahvemmin islamilainen, vaikka yrittääkin piilotella asiaa sodan vaikutusten alle.

54 vuotta Saksassa asunut syyrialaistaustainen professori Bassam Tibi antoi vakuuttavamman selityksen raiskauksille: tulijoilla on erilainen arvomaailma, joka on täysin yhteensopimaton modernien arvojen kanssa. Tibi arvioi tulijoiden raiskaavan siksi, että heille länsimaiset naiset ovat lutkia, koska he eivät ole miesten hallinnassa, ja koska he raiskauksilla kostavat omaa tyytymättömyyttään länsimaille.

 He tulivat siinä luulossa, että heille tarjottaisiin kaikki mahdollinen, ja vaikka he saavat länsimailta enemmän kuin he koskaan kotimaissaan saavuttaisivat, he ovat pettyneitä. Muslimimaissa raiskaus on keino nöyryyttää naisen miestä, ja esim. Pakistanissa islamilaiset tuomioistuimet saattavat määrätä miehen rikoksesta tuomioksi hänen siskonsa raiskauksen.

Juntusen kirjoitusta käsittelevässä Verkkouutisten jutussa pyritään välittämään tiettyjä sosiopaattisia ajatuksia, jotka ovat:

1. On normaalia, että turvapaikkaa hakevat tuovat turvattomuutta tullessaan. On aivan arkipäiväistä ja ymmärrettävää, että paikallisten naisten on maksettava näiden miesten hoivailu turvallisuudellaan.

2. Raiskaaja on tekonsa ensisijainen uhri. Tutkija pohtii, miten näitä "oirehtimisia" voidaan hoitaa, jos niiden syyt tulkitaan väärin. Niin luontevasti raa'an rikoksen tekijä muuttuu uhriksi ja hänen tekonsa uhri kadotetaan keskustelusta kokonaan.

3. Poliittinen korrektius on naisten turvallisuutta tärkeämpää. Vaikka seksuaalirikosten todellisten syiden ja syyllisten tunnistaminen on välttämätöntä naisten turvallisuuden kannalta, sitä ei pidä tehdä, jos syypää on ruskeiden ihmisten uskonto ja kulttuuri. Silloin on parempi vain vaieta, vetää hatusta summittaisia tekosyitä ja antaa poikien raiskata, koska kaikki muu olisi islamofobiaa.

Tämä on sitä kylmyyttä, joka meitä uhkaa. Se lähtee ääriryhmistä ja tihkuu sieltä valtavirtaan. Tilannetta seuranneet ovat nähneet monikulturistien haukkuvan raiskausten uhreja pikkunartuiksi ja viimeisimmin Nurmijärven joukkotappelun yhteydessä vähättelevän naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ihan normaaliksi tunteiden kuumenemiseksi. Näin tehdään tyhjäksi vuosisatojen työ tasa-arvon ja naisille turvallisen maailman puolesta.



Aiempia kirjoituksiani naisten asemasta islamissa:
Asioita, jotka eivät liity mitenkään islamiin
Hijabin puolustelu on sorron puolustelua

Miksi kukaan kannattaa turvapaikkajärjestelmää?

Maailmassa on yli miljardi sodassa tai äärimmäisessä köyhyydessä elävää.
Onko ratkaisu vain tyhjentää maat ja ottaa kansat länsimaihin? 

Olen jatkuvasti ihmetellyt sitä, miksi suvaitsevaisto niin raivokkaasti puolustaa turvapaikkajärjestelmää. He siis väittävät, että he haluavat auttaa kärsiviä pakolaisia ja pahimmin hädänalaisia. Kuitenkin he menevät vaistomaisesti puolustuskannalle kun turvapaikkakarusellia kritisoidaan. Milloin auttamisesta tuli heille synonyymi turvapaikkajärjestelmän kanssa?

Jos joku todella haluaa auttaa hädänalaisia ja osoittaa resurssit hyödyllisiin kohteisiin, hänen täytyy olla nykymuotoista turvapaikka- ja sosiaaliturvajärjestelmää vastaan. Ongelmat voi tiivistää hyvin seuraavilla kysymyksillä:

1. Onko paras auttaa sattumanvaraisia ihmisiä vai niitä, jotka apua tarvitsevat?
2. Onko parempi auttaa yhtä vai kymmentä ihmistä?
3. Onko parempi suojella naisten turvallisuutta vai vaarantaa se?
4. Pitäisikö pakolaisten sopeutuminen tehdä mahdollisimman helpoksi?
5. Onko parempi auttaa vahingoittamalla meidän maatamme vai vahingoittamatta sitä?

Turvapaikkajärjestelmä luotiin toisinajattelijoita ja muita yksittäistapauksia varten, ei massaliikuntoja ajatellen. Järjestelmä on kieroutunutta pseudoauttamista: apu ei mene eniten tarvitseville vaan niille, joilla on tuhansia euroja maksaa ihmiskauppialle, fyysistä kuntoa matkaan ja riittävää häikäilemättömyyttä ja röyhkeyttä jatkaa turvallisten maiden rajojen ylittämistä yksi toisensa jälkeen, kunnes he saapuvat Suomeen.

Yhden pakolaisen sijoittaminen lähialueelle vuodeksi maksaa YK:n tietojen mukaan 945 euroa.  Viime vuonna tulijan välittömien kulujen hinnaksi tuli hieman yli  20 000 euroa/henkilö. Se on siis peruskustannusten taso, ei sisällä kotoutustoimia, hakemuksen käsittelyyn ja valituksiin kuluvia resursseja tai harrasteluja. Migrin lukujen mukaan turvapaikanhakija voi maksaa jopa 443 euroa/vrk, eli 161 695 euroa vuodessa.

Yhden tulijan hinnalla sijoitettaisiin siis minimissään 21 ihmistä lähialueille, korkeimmillan jopa satoja. Miksi auttaa 32 000 ekonomista siirtolaista vuodessa, kun rahalla voisi auttaa vähintään puolta miljoonaa, jopa miljoonaa todellista pakolaista lähialueilla? Miten voisi inhimillisesti ja moraalisesti perustella pienemmän ihmismäärän auttamisen ja todellisten pakolaisten huomiotta jättämisen?

Lähialueille sijoittaminen ei olisi inhimillisin ratkaisu vain pakolaisille vaan myös meille. Meillä olisi nyt satoja tyttöjä ja naisia, jotka eivät olisi joutuneet seksuaalirikosten uhriksi. Poliisimme resurssit eivät kuluisi vokeissa ramppaamiseen, eivätkä Supon resurssit ulkomaalaistaistelijoiden kyttäämiseen. Monelta pahalta olisi säästytty, rahaa olisi mennyt saman verran ja useampia ihmisiä olisi tullut autetuksi. On vaikea keksiä mitään järkiperäistä argumenttia, jolla tuota voisi vastustaa.

Integroituminen onnistuu parhaiten ympäristössä, joka on mahdollisimman samanlainen kuin kotimaan olot. Siksi suomalaiset ovat integroituneet hyvin Ruotsiin, mutta kehitysmaista tulevat muodostavat ongelmaisia, väkivaltaisia ghettoja, jotka ajavat paljon pakolaisia omaavien kaupunkien talouden valtionavun varaan. Monenlaisia kauheuksia selitellään kulttuurieroilla.

Miksi alkaa tähän? Pakolaisten sopeutuminen ja uuden elämän rakentaminen olisi paljon helpompaa kotiseudun lähialueilla, jossa kieli, kulttuuri, uskonto ja etnisyys ovat tutumpia. Töihin pääsykin on helpompaa alueella, jossa koulutuksen standardit ja kielten osaamisvaatimukset vastaavat lähtömaan tasoa. Pakolaisten olisi paljon helpompi jatkaa elämäänsä lähialueilla.

Meidän ei tarvitse hankkia maahamme Malmön Rosengårdin tai Tukholman Rinkebyn kaltaisia kamalia paikkoja auttaaksemme. Ja on ihan turha yrittää väittää, että ghettoutuminen olisi kotoutustoimilla vältettävissä. Mikään kotoutustoimi ei ole ihmisen perusvaistoja, kuten ryhmävalintaa, vahvempi. Ihminen hakeutuu aina itsensä kaltaisten keskuuteen, se on vain luonnollista. Mamu-naapurustoista myös tulee vääjäämättä heikommin pärjääviä.

Tulijat ovat ihmisiä, jotka eivät kotimaassaan ole kokeneet tarpeelliseksi tuottaa demokraattista yhteiskuntajärjestystä koko pitkän historiansa aikana, joten miksi he innostuisivat niitä vieraalle maalle ylläpitämään? "Auttamalla" ottamalla ihmisiä tänne me vaurioitamme omaa yhteiskuntaamme ja luomme kansanryhmän, joka on tuomittu heikommin pärjääväksi luokaksi. Onko se oikein edes tulijoita kohtaan?

Pakolaisuuden puntarointi järkisyin paljastaa ainoat mahdollisen syyt turvapaikkakarusellin kannatukselle: hyveliputuksen ja rahastuksen. Turvapaikkajärjestelmä on vahingollista, tehotonta ja täysin väärin suunnattua auttamista, ja sitä tuetaan vain siksi, että voitaisiin itse näyttää hyvältä ihmiseltä. Eivät pseudoauttajat mieti oikeita pakolaisia, he näkevät tulijoissa pelinappuloita, joiden avulla he voivat rakentaa omaa monikulttuurista unelmaansa.

SPR:n, Tapanilan Erän ja Luona oy:n kaltaiset järjestöt ja yritykset taas näkevät tulijoissa euroja ja senttejä. Jonkunhan on maksettava SPR-johtajien huippupalkat ja työsuhde-edut sekä tuotettava valtion ja järjestöjen rahoitusta mukamas-hyödyllisten palveluiden tuottamiseen. Rahansa kovalla työllä ansaitsevilta taviksilta vielä ruinataan lahjoituksia ja vapaaehtoistyötä, mutta samaa henkeä ei aivan löydy vaikkapa SPR:n pääsihteeri Kristiina Kumpulalta, joka hyvällä omallatunnolla nostaa liki sadan tonnin vuosipalkkaa.

 Pseudoauttamisessa ei ole mitään hyveellistä. Se on silkkaa itsekkyyttä, eikä monikulttuurisuuden rakentaminen turvapaikkajärjestelmällä liity pakolaisten auttamiseen mitenkään.


Aiempi aiheeseen liittyvä tekstini kehitysavusta: Avulias Aatu pelastaa maailman

Uuninpankkopojan antautuminen

Kritisoin eräässä videossani vasemmistobloggaaja Saku Timosen epärehellistä blogipäivitystä ääriajatteluun liittyvästä väkivallasta. Timonen vastasi kritiikkiin uudella tekstillä, mutta meno kääntyi omituiseksi, kun yritin kommentoida Timosen tekstiä vastatakseni hänen argumentteihinsa: kommenttini eivät menneet läpi, jos yritin niitä laittaa omalla nimelläni ja sähköpostiosoitteellani. Suldaan Said Ahmedin tavoin Timonen oli vain blokannut minut kritiikin välttääkseen.

Ymmärrän, miksi Timonen haluaa blokata minut ja muut kriitikot. Parissa viimeisimmässä tekstissään hän on jatkanut aivan samalla epärehellisellä linjalla kuin aikaisemminkin. Hän paheksuu hallituksen leikkauksia, joiden tarkat summat hän sanoo. Samalla hän väittää turvapaikanhakijoiden aiheuttamia kustannuksia mitättömiksi eikä tietenkään sano niiden tarkkaa summaa.

Jo ilman lisärahoituksia tulijat aiheuttavat tänä vuonna 800 miljoonan kustannukset. Leikkauksia tälle vuodelle tehtiin 900 miljoonan edestä. Ilman turvapaikanhakijoita olisivat siis lääkekorvaukset ja eläkeläisten tuet saaneet jäädä rauhaan, ja taloustilanne olisi aivan sama kuin nyt.

Tästä kaikesta voi nostaa esille tärkeän aiheen: kuka pelkää avointa keskustelua? Miksi joku voisi haluta estää sitä? Vastaus on tietenkin yksinkertainen: avoin keskustelu on propagandan tuottajan pahin vihollinen. Timonen  tietää kyllä itsekin omat virheensä ja valheensa, eli hän ei oikeastaan halua suojella itseään vaan ainoastaan estää lukijoitaan kuulemasta kritiikkiä. Hän ei halua faniensa näkevän aiheellista arvostelua tai oikaisuja väitteilleen, koska hänen asemansa yhtenä vasemmistokultin messiaista voisi järkkyä.

Totuuteen pyrkivä ja rationaalinen ihminen ei koskaan edes haluaisi vaientaa kritiikkiä, koska hän hyväksyy sen, että hän voi olla väärässä, ja haluaa asian paljastuvan, jottei hänen virheellinen käsityksensä säilyisi pidempään. Debatti on hänelle win-win-tilanne: joko omat argumentit ovat niin pätevät, että ne voittavat debatin, tai ne häviävät, jolloin henkilö lähtee keskustelusta jotain uutta oppineena.

Vasemmiston ajattelulla ja multikulturalismilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä totuuden tai järjen kanssa. Kyseessä on illuusio, jota pönkitetään propagandalla. Illuusion ylläpitämisen kannalta on välttämätöntä vaientaa arvostelijoita. Kultin jäsenet yhdessä pönkittävät toistensa illuusiota, mutta usein he ennen kaikkea pyrkivät vakuuttamaan itsensä asiasta.

Siksi suvaitsevaisto ryntää Rasmukseen aina kun tapahtuu jotain heidän ideologiansa kannalta epäsopivaa. Siellä sitten yhdessä selitellään tapahtumaa ja sovitellaan sitä omaan maailmankuvaan. jotta uskovat voisivat taas saada mielenrauhan ja nukkua yönsä ihanaan monikulttuuriin epäilyksettä uskoen. Kultille ominaisesti ryhmässä eristäydytään ulkopuolisten mielipiteistä ja soraäänet heitetään ulos, jotta yhteinen usko ei kärsi.

Keskustelun rajoittamista ja siitä kieltäytymistä yritetään perustella jaloiksi naamioiduilla selittelyillä. Sanotaan, ettei puhuta ihmisvastaisten kanssa tai että ääriaines on ajanut itsensä ulos demokraattisesta keskustelusta, mikä ei liberaalin mentaliteetin omaavalle ole edes mahdollista.

Nuo selitykset ovat surkeita. Ne ovat vain hieman eri sanavalinnoilla ilmaistu versio lauseesta: "En puhu sinun kanssasi, koska olet täysin eri mieltä, enkä tykkää siitä, mitä sanot." Kuka tahansa voisi ryhtyä tuohon peliin ja sanoa, etteivät eri mieltä olevat ansaitse osallistua keskusteluun syystä että peruna. 

Keskustelun välttelyssä ei ole mitään moraalista jaloutta; se on vain lapsellista kiukuttelua ja omien näkemysten tunneperäistä suojelua kritiikiltä. Selitykset ovat myös täysin antiliberaaleja, koska niillä yritetään mitätöidä yksi liberalismin ydinajatuksista, ideoiden vapaat markkinat.

Avoimen keskustelun estäminen on älyllinen antautuminen. Timonen on nostanut kätensä pystyyn ja tunnustanut, ettei hänen lukijoidensa illuusio kestä vasta-argumenttien kuulemista, joten heitä on siltä paras suojella. Propagandistit haluavat päästä aivopesemään ja valehtelemaan rauhassa ja he samalla paljastavat itsensä metodeillaan kaikelle kansalle. Kaikki näkevät, keiden ideat kestävät debattia, keiden eivät.

P.S. Terveiseni Sakulle: Olet useaan otteeseen haukkunut minua blogissasi ja selvästikin haluat päästä jatkossakin tekemään sitä ilman, että minä voin samalle sivulle mitään vastinetta asiaan kirjoittaa. Tällä seinällä mennään kuitenkin liberalismin oppien mukaan, joten olet aivan yhtä tervetullut kommentoimaan kuin kaikki muutkin.

Ajoittain hävettää olla nainen

"Jos reitesi koskettavat, olet askeleen lähempänä merenneitoa, joten
kuka on oikeasti voittaja," kyselevät aikuiset naiset somessa.

Mm. Iltalehti ja Helsingin Sanomat kirjoittavat intoa puhkuen uudesta "sometrendistä", merenneitoreisistä. Eräs ulkonäköpakkomielteen muoto nimittäin on nk. reisivako, eli tavoite siitä, etteivät reidet kosketa lainkaan toisiinsa naisen seistessä. Tähän villitykseen on sitten vastattu lapsellisilla kuvilla "merenneitoreisistä", eli ihan normaalin naisen reisistä, jotka koskevat toisiinsa ja tietyllä tapaa katsoen muistuttavat muodoltaan merenneidon pyrstöä.

Hesarin pissis hehkuttaa, kuinka ihkua on, että meemejä kuvitetaan Disneyn merenneito Arielilla, joka toimittajan mielestä ei muuten ole alkuunkaan voimauttava, koska hän on hoikka ja vähäpukeinen (onko joku sitten nähnyt paljonkin ylipainoisia, säkkeihin puettuja kaloja?). Näin taas Iltalehden  Malla Murtomäki kommentoi väitettyä trendiä:

"Merenneitoreidet ovat kekseliäs tapa kritisoida älyttömiä laihdutusilmiöitä ja vahvistaa naisen vartaloon liittyvää positiivisuuden sanomaa. Miten on, löytyykö sinulta pyrstö?"

Murtomäki ei tietenkään ole uusi tässä pseudofeminismissä. Kirjoitin Facebook-seinälläni hänen hurskastelustaan tapauksessa, jossa malli oli ottanut pilkantekomielessä kuvan ylipainoisesta naisesta kuntosalin pukuhuoneessa ja jakoi sen Snapchatissä. Murtomäki ei huomioinut sitä lainkaan, että kuvassa näkyvä nainen olisi säästynyt julkiselta nöyryytykseltä elleivät Murtomäen kaltaiset toimittajat olisivat niin kovasti hinkuneet päästä kirjoittamaan mehevää juttua asiasta.

Snapchat-viesti olisi jäänyt vain hyvin pienen piirin tietoisuuteen, mutta Murtomäen ja muiden toimittajien juttujen vuoksi kaikki tietävät hakea alkuperäistä kuvaa Googlesta. Hänen toimintansa oli siis uhrin kannalta aivan yhtä inhottavaa ja vahingollista kuin kuvan ottajankin, koska hän saattoi uhrin häpeän viiden miljoonan suomalaisen silmiin.

Murtomäki on myös feminismin, voimaantumisen ja sisterhoodin kannalla päivästä ja mielialasta riippuen. Hän on kirjoittanut juttuja, joissa häpeämättä pilkataan julkkisnaisten pieleen menneitä kauneusleikkauksia tai arvostellaan muiden naisten meikkaustapoja ja kuitenkin päivitteli, että on se kamalaa, miten julmia naiset ovat toisiaan kohtaan, kun hän kirjoitti pukuhuonekuvan ottaneesta mallista.

"Pitäkää reisivakonne, minulla on merenneitoreidet," sanoo kuva, mutta todellinen timantti on naisen kommentti:
"Rakastan tätä!!! Reiteni ovat aina olleet pahin ongelmani. Olen todella päärynävartaloinen, mutta se vain tarkoittaa, että olen askeleen lähempänä merenneitona olemista!"
Täytyy sanoa, että onnekas on hän, jonka pahin ongelma on reisivaon puute.

Mutta palataanpa niihin merenneitoreisiin. Kyseessä on yksi niistä ilmiöistä, jotka saavat minut häpeämään sukupuoltani. Perusteluni ovat nämä:

1. Kyseessä ei ole mikään vallankumouksellinen vapautuminen ulkonäköpaineista, vain hieman erilainen pakkomielteisyyden muoto. On täysin epäolennaista twiittailetko reisistäsi siksi, että haluat reisivaon, vai siksi, että ylpeilet paksuilla reisilläsi. Olet joka tapauksessa itsekeskeinen, ulkonäköpakkomielteen riivaama omista reisistäsi twiittailija. Miksi kenelläkään muulla kiinnostaisi kuulla yhtään mitään reisiesi tilasta?

2. Merenneitoreidet ja muu kehopositiivisuus on lapsellista ja infantilisoivaa. Ymmärtäisin ehkä hieman paremmin, jos alla näkyvän kuvan kaltaisia jakaisivat 9-vuotiaat, mutta nämä ovat aikuisia naisia, jotka kaikella vakavuudella lässyttävät merenneidolta näyttämiseltä somessa. Mitä voimaannuttavaa on siinä, että on niin epäkypsä ja lapsellinen ihminen, että omissa nahoissa selviämiseen vaaditaan Disney-prinsessoihin perustuvaa kannustuspuhetta ja muiden naisten naurettavia kuvia merenneitotrikoissa?

Tämä ei tietenkään ole ainoa osoitus infantilisoivasta feminismistä: myös aiemmin Nyt-liitteen käsittelemä Rosa Meriläisen ja Saara Särmän rohkaisukirja aikuisille naisille elämästä selviämiseen menee aivan samaan kategoriaan. Jos jokin sanavalinta pitäisi keksiä naiselle, joka tarvitsee merenneitomeemejä ja kannustavia elämänoppaita, voimaantunut ei todellakaan ole se.

Jos nämä toimittajat todella haluaisivat osoittaa jonkinasteista kypsyyttä ja voimaantumista, ensi töikseen he voisivat lopettaa pakkomielteisen kirjoittelun reisistä, meikkauksesta ja muusta epäolennaisesta. Miehet vaikuttavat selviävän elämästä aivan hyvin ilman moisia typeryyksiä. Miksi naiset tarvitsevat tällaista?

Pelätkää hirmuista lumihenkilöä

Länsimaiset feministit ovat jälleen maailman vakavien ongelmien kimpussa. Ehei, kyseessä ei siis tietenkään ole naisten sorto kehitysmaissa, islamilainen raiskauskulttuuri tai vaikkapa perheväkivalta, vaan kielen tekeminen sukupuolineutraaliksi. Princetonin yliopistossa tehtiin päätös käyttää tästedes neutraalia kieltä ilman mies- ja naispäätteitä.

Ja aivan turha kuvitella, että Suomessa oltaisiin mitenkään tervejärkisempiä. Kotimaisten kielten keskus antoi jo vuosia sitten suosituksen viranomaiskielen muuttamisesta sukupuolineutraaliksi, ja kolmannen aallon feminismin absessiksi muodostunut Helsingin Sanomat löysi haastatteluun aiheesta väitöskirjan tehneen feministitutkijan, Mila Engelbergin, joka kokee sukupuoleen viittaavat termit hyvin, hyvin ongelmalliseksi, vaikkei osaakaan nimetä yhtään käytännön haittaa, mitä niistä koituisi.

Haluan tehdä osani taistelussa tasa-arvon puolesta paljastamalla kielemme piilevää seksismiä, joten tässä ehdotuksiani kielen seksismin ja muun loukkaavuuden, kuten transfobian, poistamisesta.

perämies -> perähenkilö

aikamiespoika, herrasmies -> aikahenkilöhenkilö, henkilöshenkilö

poikamies, poikamiestyttö -> henkilöhenkilö, henkilöhenkilöhenkilö

neitoperho -> naimaton henkilöperho

nimismies -> nimishenkilö

ilotyttö -> ilohenkilö

äidinkieli -> naiseksi identifioituvan kasvattajan kieli

isänmaa -> siittiön toimittaneen ja/tai kasvattajan roolin omaksuneen mieheksi identifioituvan maa

vanhapiika/vanhapoika -> vanhahenkilö

pyykkipoika -> mieheksi identifioituva pyykkihenkilö

hämärämies -> hämärähenkilö

viikatemies -> viikatehenkilö

miestennielijä -> henkilönnielijä

neidonkenkä -> naimattoman henkilön kenkä

noita-akka -> noitahenkilö

akantappaja -> ikähenkilöntappaja

ukkometso -> ikähenkilömetso

jalkavaimo -> naiseksi identifioituva jalkahenkilö

hirmuinen lumimies -> hirmuinen lumihenkilö

No niin, tasa-arvotaistelu on tältä päivää tehty. Kiitos ja kumarrus, maailma on parempi paikka. Kunpa vielä joku neutralisoisi muut sortajien sukupuolitetut sanat, kuten feminismin ja patriarkaatin! Eiku....

Nainen tai jotain sinnepäin

Caster Semenya, Rion 800 metrin naisten sarjan voittaja.

Moni asia meni pieleen Rion olympialaisissa, mutta edes buuaava yleisö ei vienyt kämmentä kasvoille yhtä tehokkaasti kuin naisten 800 metrin juoksu. No mitä erikoista juoksussa sitten oli, kisahan vaikutti menevän normaalisti? No ennakkosuosikki ja voittaja Caster Semenya.

Semenyasta tekee erikoisen naisten 800 metrin olympiavoittajan se, että hän ei ole nainen.  Hän ei siis ole käynyt transsukupuolisten leikkauksissa tai hormonihoidoissa, vaan hänellä on synnynnäinen tila. Sukupuolitarkastuksessa Semenyalla havaittiin kehonsisäiset kivekset, eikä hänellä ole kohtua. Hänen testosteronitasonsa on moninkertainen muihin naisiin nähden. Biologisesti hän siis on enemmän mies kuin nainen, koska hänellä on miehen sukurauhaset muttei naisen.

Jos kenenkään muun naiskilpailijan kehosta mitattaisiin vastaavia testosteronipitoisuuksia, hänet hyllytettäisiin saman tien dopingin käyttäjänä. Kolminkertainen pitoisuus antaa valtavan edun lihasmassan keräämisessä ja kunnon ylläpidossa. Semenya näyttää ulkoisesti enemmän mieheltä, ja hänellä on vaimo. Naiseuteen kuitenkin riittää vain se, että naiseksi sattuu itse ilmoittautumaan.

Tämä herättää monenlaisia kysymyksiä varsinkin, koska kisoissa kilpaillaan jättimäisistä palkkioista ja sponsorirahoista. Jos naiseksi voi tulla vain ilmoittautumalla, onko kovinkaan kaukaa haettu ajatus, että joku voisi ilmoittaa väärän sukupuolen vain henkilökohtaisen hyödyn vuoksi? On paljon maita, joissa tulevien olympiaurheilijoiden koulutus aloitetaan varhain. Avaako tämä oven sille, että mitalinhinkuiset maat värväävät urheilijoiksi nimenomaan geneettisiä häiriöitä tai kehityshäiriöitä kantavia? 

Transsukupuolisia urheilijoita on jo joitain, ja myös naisesta mieheksi vaihtavat ovat urheilun kannalta ongelmallisia: he kun pääsääntöisesti käyttävät hormonikorvaushoitoa, mikä muilta urheilijoilta olisi dopingia. Paljonko trans-mies saisi testosteronia ottaa?

Transsukupuolisuutta voidaan verrata helposti muihin kehodysforian (BIID) muotoihin. Siinä ihminen kokee jonkin piirteen kehossaan vieraaksi ja haluaa siitä eroon. Eräässä kiistanalaisessa tapauksessa terapeutti suostui sokeuttamaan potilaan, joka oli vakuuttunut siitä, että hänen oikeasti tulisi olla sokea. Invalidia teeskenteleville on kokonainen alakulttuuri, ja jotkut vievät sen niin pitkälle, että rampauttavat itsensä tahallaan. On myös ihmisiä, jotka leikkivät muun ikäistä väittäen toisen iän olevan heidän todellinen identiteettinsä.

Jos siis sukupuolen, synnynnäisen ominaisuuden, voi vaihtaa omalla ilmoituksella vasten omaa biologista kehoa, eikö terve, kehodysforiasta kärsivä henkilö voisi ilmoittautua myös paralympialaisiin invalidina? Tai eikö itsensä teini-ikäiseksi kokeva voisi kilpailla nuorisosarjassa halutessaan? Kyseessä ovat fyysisen todellisuuden määräämät ominaisuudet yhtä kaikki.

Transsukupuolisen Nattaphon Wangyotin (oik.) hyväksyntä alaskalaiseen tyttöjen nuorisosarjaan
nostatti kritiikkiä tytöiltä ja heidän vanhemmiltaan.

 Uusi absurdiuden aste saavutettiin, kun Semenya laitettiin sukupuolitesteihin epäilyjen vuoksi. Hänen tuloksensa paranivat lyhyessä ajassa huimasti kahdella eri matkalla, mikä yleensä aina johtaa epäilyihin dopingista tai muusta vilpistä. Sen sijaan, että Etelä-Afrikan urheilupomot olisivat yrittäneet hoitaa asian sillä arvokkuudella, millä sen nyt voisi hoitaa, he syyttivät IAAF:n johtoa kolonialistisesta rasismista. Näin sanoi Leonard Chuene, EA:n urheilijoiden edustaja:

"Keitä valkoiset ovat kyseenalaistamaan afrikkalaisen tytön kehoa? Tämä on puhdasta rasismia. Afrikassa, kuten muuallakin maailmassa, vanhemmat katsovat uusia lapsiaan ja tietävät heti, tuleeko heidät kasvattaa tyttöinä vai poikina. Nyt meille sanotaan, ettei se ole niin yksinkertaista."

Tosin, jos sukupuolitestit olisivat ihan vain rasistien työkalu, tuskin Marja-Liisa Kirvesniemeä niihin olisi laitettu. Kirvesniemi on kertonut julkisuudessa nöyryyttäviksi kokemistaan sukupuolitesteistä hiihtourallaan. 

Olympiakomitea joutuukin nyt pohtimaan, miten välttää identiteettipolitiikan hyväksikäyttö kisoissa. Seuraaviin olympialaisiin suunnitellaan sääntöä, joka vaatisi sukupuolen kehityshäiriön aiheuttaman testosteronitason korjaamisen sen tuotantoa hillitsevällä lääkityksellä, mikäli henkilö haluaisi kilpailla naisten sarjassa. 

On kuitenkin hyvin kyseenalaista, meneekö mikään uudistus läpi, koska voi ennakoida, miten identiteettipolitiikan kannattajat uudistukseen suhtautuvat: he tulevat vetämään rinnastuksia vanhan ajan pakkosterilointeihin ja hormonihoitoihin homoseksuaaleille. Itse asiassa jo argumentteja tarkkojen sukupuolirajojen puolesta on kutsuttu seksismiksi, miesten holhoavaksi yritykseksi suojella naisten urheilua lupaa kysymättä. 

Tässä on juuri ongelma, joka muodostuu, kun ideologia laitetaan fyysisen todellisuuden edelle: rajoja venytetään niin paljon, että niillä ei ole enää mitään virkaa, ja tasa-arvon tavoittelu päätyykin tuottamaan epäreilun sekä järjen- ja oikeustajun vastaisen asetelman ja parhaimmillaankin koomisen lopputuloksen, kuten Bruce Jennerin, miehen mekossa ja meikissä, valinta vuoden naiseksi.

Tosielämän idioluutio

Kuva Idioluutio-elokuvasta. 

Yksi eilisillan elokuvista oli komedia Idioluutio (Idiocracy), johon usein viitataan myös vitsaillen yhteiskunnan kehityksestä puhuttaessa. Elokuvan juoni menee siis niin, että ihmiskunnan älykkyysosamäärä alkoi laskea tasaisesti, ja lopulta syntyi idioottien kansa, joka ei pystynyt huolehtimaan edes omista perustarpeistaan. Meidän aikanamme syväjäädytetty mies löydetään, ja tämä täysin keskinkertainen tapaus päätyy olemaan tulevaisuuden maailman älykkäin mies, joka yrittää pelastaa tyhmän kansan.

Evoluutio on ihmisen suhteen toiminut samoin, kuin kaikkien muidenkin lajien kanssa: yksilöt, joilla on hyödyllisiä ominaisuuksia, kuten älykkyyttä, hyviä ruumiillisia ominaisuuksia tai taitoja, selviävät ja tuottavat jälkeläisiä. Huonommin ympäristöönsä sopivat yksilöt eivät lisäänny yhtä tehokkaasti, koska he kuolevat pois. Näin positiiviset piirteet jalostuvat, huonot karsiutuvat pois. 

Vahvimman selviytyminen on ihmisen kohdalla jo lajimme aamunkoitosta saakka tarkoittanut oikeasti älykkäimmän selviytymistä. Ruoan ja suojan hankinta sekä esim. talvikausiin varautuminen ovat vaatineet älykkyyttä, kärsivällisyyttä, organisointikykyä sekä kykyä pidättyä välittömän tyydytyksen hakemisesta. Ne ovat varsinkin pohjoisten kansojen jalostuneet ominaisuudet.

Jokin kuitenkin muuttui: enää eivät älykkäimmät lisäänny eniten, itse asiassa he lisääntyvät liian vähän edes ylläpitääkseen populaationsa kokoa Euroopassa. Japanissa kärsitään vakavasta eläkepommin uhasta, Kiinassa noudatetaan yhden lapsen politiikkaa. Maailman fiksuimmat kansat: europidit ja itä-aasialaiset, taistelevat evoluutiota vastaan eivätkä suostu enää tunnustamaan, että me emme ole genetiikan ja evoluution ulottumattomissa.

Samaan aikaan ihmiset, jotka eivät edes saa tuotettua toimivaa yhteiskuntaa, lisääntyvät holtittomasti. Länsimaiset pahentavat ongelmaa ruoka-avulla. Halutaan auttaa suurisilmäistä kehitysmaan lasta ajattelematta, että lapsesta kasvaa vielä nuori nainen, joka täysi-ikäisyyteen mennessä ehtii putkauttaa neljä-viisi uutta, nälkäistä lasta.

Maailmankartta syntyvyyden mukaan. Kehittyneiden maiden väestönkasvu on jo negatiivista,
kehitysmaissa syntyvyys on räjähtänyt käsiin.

Maailmankartta keskimääräisen älykkyyden mukaan taas näkyy alla. Kun vertaa näitä kahta karttaa keskenään, alkaa idioluution todellisuus hahmottua. Ainoa kohtuullisen syntyvyyden omaava korkean älykkyden kansa ovat  mongolit.

Sama ongelma näkyy verratessa syntyvyyttä bruttokansantuotteeseen: ne kansat, joilla on vähiten kykyä huolehtia jälkikasvustaan ja tuottaa heille menestyvä yhteiskunta, lisääntyvät eniten.

Ja ne eivät ole vain köyhät kansat, jotka kasvavat merkittävästi. Kyseessä ovat myös arvoiltaan kehittymättömät yhteiskunnat, joissa ihmisoikeudet ovat pitkälti tuntematon käsite ja raakuudet sekä naisten sorto arkipäivää, kuten näkyy globaalia rauhan indeksiä ja raiskauksien yleisyyttä kuvaavissa kartoissa alla.

Kaikki, mikä on kivaa yksilöstä, ei välttämättä ole yhteisölle tai ihmiskunnalle hyväksi. Ehkäisytuotteet, naisten korkeakoulutus ja taloudellinen itsenäisyys toivat naisille mukavuutta ja vaihtoehtoja, mutta tuottivat demografisen talven, länsimaisten kansojen vääjäämättömän kutistumisen.

Ilmiöstä näkee myös sen, että se, mitä ihminen haluaa, ei aina ole se, mitä hän tarvitsee. Avioerojen määrä on kasvanut, avioliittojen määrä vähentynyt ja naiset ovat onnettomampia kuin he olivat 1950-luvulla* 

Ongelma ei ole pelkästään avioerojen yleistyminen vaan myös naimisiinmenoiän nousu. Naisiin iskostetaan lehdissä ja tv:ssä unelma "supernaiseudesta", jossa hankitaan korkeakoulututkinto, menestyksekäs ura ja siinä sivussa pyöräytetään kauniit lapset ja täydellinen koti. Tavoite on mahdoton, koska samaa sekuntia ei voi käyttää töihin ja lapsiin, joten se vain stressaa naisia. Lapsentekoiän nousu laskee luonnollisesti mahdollisten hankittavien lasten määrää ja lisää lasten syntymävikoja.

Kuva Tilastokeskuksen sivuilta.

Euroopassa väestönkasvu muodostuu pitkälti maahanmuutosta. Alla olevassa tilastossa näkyy joidenkin EU-maiden väestönkasvun (population growth) aiheuttajat. Kasvu ei tule eurooppalaista ÄO-keskiarvoa edustavista vauvoista (natural change), vaan 20-35 pistettä heikomman keskiarvon omaavista maahanmuuttajista (net migration). Saksan oma väestö olisi kutistunut, mutta maahanmuuttajat toivat väestönkasvua, samoin kuin EU:ssa ylipäänsä.

Ihmiset ovat monin tavoin poikkeuksellinen laji, mutta me emme ole perimämme yläpuolella. Geenit määräävät leijonanosan ihmisen lopullisesta älykkyydestä, ja vain pieni osa muodostuu ympäristön vaikutteista, kuten kotona tarjotuista virikkeistä. Geenejään ei pääse karkuun, ja se on hyväksyttävä. 

Vuoteen 2050 mennessä maapallon väestön arvioidaan nousevan lähelle 10 miljardia. Se tarkoittaa n. 2,5 miljardia uutta ihmistä maapallolla, ja he eivät tule olemaan eurooppalaisia ja itä-aasialaisia vaan pääosin Afrikan ja Lähi-Idän kansaa. Parhaat älylliset keskiarvot omaavien kansojen osuus maapallon väestöstä siis supistuu kehitysmaiden väestöräjähdyksen jatkuessa, mikä taas heikentää ihmiskunnan geenipoolia kokonaisuudessaan. Olemme saaneet aikaan täysin luonnon lakien vastaisen tilanteen, joissa selviytymiskykyisimmät lisääntyvät kaikista vähiten,

Tutkimuksissa on havaittu älykkyyden noudattavan samoja periytymissääntöjä kuin useimmat määrälliset ominaisuudet: kahden eritasoisen yksilön lisääntyessä jälkeläisen perimä edustaa vanhempien keskiarvoa. Valkoisten lasten keskiarvoksi havaittiin 106, mustien 89, ja kaksirotuisten tulos päätyi niiden välille pisteisiin 99.

Älykkyys on siis elävä ominaisuus: se ei ole vakio kaikkien kansojen kesken, eikä se ole itsestään säilyvä. Sen säilyttäminen vaatii sitä, että hyvien geenien kantajat lisääntyvät paljon ja muiden hyvien geenien kantajien kanssa. Älykkyyden säilyttäminen taas on välttämättömyys sivistyneen, järjestäytyneen yhteiskunnan ylläpitämiseen ja kehityksen takaamiseen. Edes muutamat huippuyksilöt eivät voi pelastaa kansaansa, jos ympäröivä enemmistö on sen verran tyhmää, ettei se voi poikkeusyksilöille tarjota puitteita kehitykseen ja potentiaalinsa täyttämiseen.

Tiedän, kuinka rajulta ja julmalta se kuulostaa, mutta idioluutio on tilastollinen totuus. Huonon keskimääräisen ÄO:n omaavat lisääntyvät, hyvän eivät. Kuten kaikki geenipoolin laaja-alainen muutos, on tämäkin tietysti hidas muutos, jonka vaikutukset eivät huomenna näy, mutta kestävän kehityksen nimissä se on otettava huomioon, jos haluamme säilyttää yhteiskuntamme elinkelpoisena myös jälkipolville.

*Tutkimustyö: The Paradox of Declining Female Happiness

Avoin kirje Juha Sipilälle

Hyvä pääministeri. Tiedän, että meneillään on kirjekampanja, jossa etuoikeutettua elämää viettävät naiset kirjoittelevat teille vaatimuksiaan maahanmuuttopolitiikan löyhentämiseksi. Käytän sanaa etuoikeutettu, koska sitä nämä ihmiset ovat. He ovat pääsääntöisesti varakkaita, korkeasti koulutettuja ihmisiä, joiden ei tarvitse kestää massamaahanmuuton haittavaikutuksia.

 Heidän kauniisiin naapurustoihinsa ei tule ghettoja ja rikollisuutta, heidän työpaikkojaan yliopistoissa ja yrityksissä eivät kouluttamattomat tulijat uhkaa. Heidän on siis helppo kannattaa huonoa politiikkaa.

Kaikki suomalaiset eivät moista etuoikeutta nauti, ja massamaahanmuuton jatkuessa sekä sen lieveilmiöiden levitessä etuoikeutettujen määrä kutistuu. Minun ei olisi pakko tästä puhua. Asun maalla, missä vastaanottokeskuksia tai ghettoja ei ole. Voisin valita helpon tien: olla hiljaa ja nauttia rauhasta sen aikaa, mitä sitä kestää, sitten muuttaa pois ghettoutumisen alta, kun se tänne ehtii. Koen kuitenkin velvollisuudekseni puhua asiasta, vaikka se ei minua henkilökohtaisesti kosketa, koska vastuullinen ihminen välittää kanssaihmistensä hyvinvoinnista yhtä paljon kuin omastaan.

Monet ovat saaneet maksaa kovaa hintaa etuoikeutettujen monikulttuuriunelmasta. Tyttö maksoi teidänkin kotikunnassanne, minun naapurikunnassani, ja turvallisuuden tunne kärsi pysyvästi. Raiskauksien ja ahdistelujen uhreja tulee koko ajan lisää, ghettoutuminen syö asuntojen arvoa ja viihtyisyyttä,

Petteri Orvonkin todeksi tunnustamat sadat terrorismitaustaiset henkilöt, jotka tänne turvapaikanhakijoina tulivat, kalvavat varsinkin kaupunkien asukkaiden turvallisuudentunnetta. Jokainen terrori-isku Euroopassa näyttää meidänkin tulevaisuutemme: Ranskan muslimipopulaatio on Euroopan suurin, siksi terrorismiongelmakin on siellä pahin.

Etuoikeus ei koske vain yksilöitä. Meillä suomalaisilla on kansana etuoikeus: maantieteellisen sijaintimme vuoksi me emme ole maa, johon tulijat ensimmäisenä saapuvat, joten  me voimme katsoa muita Euroopan maita ja välttää heidän virheensä. Me näemme ne kammottavat virheet, joita Saksa, Ranska ja Ruotsi ovat tehneet, mutta silti toteutamme kaikki samat virheet kohta kohdalta. Meidän ei tarvitse kuin katsoa Malmö'hön tai Tukholmaan nähdäksemme, millaisia Suomen kaupungeista tätä menoa tulee.

Me muovaamme tulevaisuutemme itse, ja nyt sinun kaltaisiesi päättäjien on valittava, haluatteko joutua tulevaisuudessa ratkomaan niitä ongelmia, jotka Ruotsissa ovat arkipäivää: mellakointia, autopolttoja, ensihoitajien, poliisien ja palomiesten kivittämistä, kymmenittäin ahdisteluja ja raiskauksia joka festarilla, levottomuuksien alla lakkautettavia kouluja. 

Tai haluammeko Ranskan ongelmat: muslimiväestön, josta 35% katsoo terrori-iskut islamin puolustamiseksi oikeutetuiksi ja jossa jatkuvasti kytee mellakoinnin ja terrorismin riski, joka saa kantaväestön elämään sydän kurkussa?

Monikulttuurisuus ja integraatio ovat muslimien massamaahanmuuton suhteen fantasiaa. Ei ole yhtäkään maata, joka olisi menestyksekkäästi saanut suuret muslimimäärät integroitumaan ja joka olisi saanut aidon monikulttuurisuuden toimimaan. Kun ihminen uskoo oman elämäntapansa olevan Jumalan määräämä, ei hän ryhdy muita tapoja tietenkään omaksumaan. Aina uuden omaksuminen ei ole edes mahdollista.

Vihasaarnaaja Kamal el Mekki kutsuttiin Helsingin muslimien vieraaksi viime joulukuussa. Ruotsissa hänen tilaisuuksiaan on estetty, Suomessa ollaan autuaan tietämättömiä vihasaarnaajien ihailusta.

Voisin sinulta, Juha, näin kysyä: Kauanko veisi, että sinä omaksuisit islamilaiset arvot? Montako infotilaisuutta ja älypuhelinsovellusta tarvittaisiin, että ryhtyisit uskomaan, että naisen on aina toteltava miestään, että muiden maailmankatsomusten kantajat ovat moraalittomia ali-ihmisiä ja että esiaviollista seksiä harrastaneet tulisi tappaa?

 Nuo ovat Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa tutkitusti enemmistön mielipiteitä, ja jos koet, että et aivan helposti ajatuksiasi noin paljoa muuttaisi, miksi luulisit sen toimivan toiseen suuntaan yhtään helpommin?

Meidän ei tarvitse pohtia teoreettisia tulevaisuudenkuvia nähdäksemme, voiko multikulturalismi toimia: voimme vain suunnata katseemme Irakiin, Afganistaniin ja Somaliaan ja katsoa, millaisia yhteiskuntia tänne tulevat ovat halunneet rakentaa. Miten he ovat halunneet kohdella naisia, lapsia ja ympäristöä, mitä he arvostavat, ja haluavatko he vapautta ja demokratiaa.

Kaikki menestyneet yhteiskunnat jakavat tietyt yhteiset ominaisuudet: kulttuurillisen, sosiaalisen ja etnisen koheesion, kehitykselle avoimen kulttuurin sekä älyllisesti vahvan perimän, joka mahdollistaa monimutkaisen, järjestäytyneen yhteiskunnan rakentamisen. Monikulttuurisuus rappeuttaa tutkitusti kansan keskinäistä luottamusta, koheesiota ja turvallisuudentunnetta. Se ei ole rikkaus vaan rasite.

Jotkut kansakunnat voivat nilkuttaa eteenpäin monikulttuurisuuden yrittämisestä huolimatta, yksikään ei kukoista sen ansiosta. Tämä on realiteetti, jonka kanssa elämme. Se ei ehkä kuulosta yhtä mukavalta kuin multikulturalistien unelmat, mutta se on totta.

Suomi ansaitsee paremman unelman: sellaisen, joka voi oikeasti toteutua. Aiempia sukupolvia motivoi yksinkertainen ajatus: elämässä eteenpäin pääsy ja hieman paremman elämän tuottaminen jälkipolville. Suomalainen ei voi päästä huipulle, jos hänen on samalla kannettava selässään somaleja ja irakilaisia, joiden huoltosuhde keikkuu 9-10 hujakoilla, ja jotka tekevät jokaisesta seudusta, jolle he saapuvat, kantaväestölle ikävämmän, turvattomamman paikan asua.

Te ette ole Irakin pääministeri, ette myöskään Somalian. Teidän vastuunne on Suomen kansalle, sen hyvinvoinnille, säilymiselle ja turvallisuudelle. Heidän menestyksensä tulisi olla teidän ensisijainen tavoitteenne, ei multikulturalismi-ideologian noudattamisen tai muiden maiden asukkaiden elättämisen suomalaisten selkänahasta.

Yst. terv. Tiina Wiik

Sori, Rasmus, rastat eivät ole mustien yksinoikeus

Hirvittävää riistoa. Valkoisilla tytsyillä on rastoja tukassaan!
(Free People -verkkokaupan mainoskuva)

Kulttuurillinen appropriaatio. Siinäpä hauska termi. Kyseessä on vasemmistolingon ilmaus, jolla tarkoitetaan sorretun kulttuurin ominaisuuksien omimista, kuten intiaanityylisen sulkapäähineen käyttöä muotinäytöksessä, tai ylipäänsä valkoista ihmistä käyttämässä mitään toisen kulttuurin ominaisuutta.

Kaikki tämä on tietysti hirvittävän ristiriitaista, kun otetaan huomioon ne argumentit, joilla samat vassarit puolustavat maahanmuuttoa: No eihän meillä olisi kebabia/sushia/spagettia ilman monikulttuurisuutta. Tietysti ilmiö niiden tänne saapumisen takana on kansainvälisyys, ei monikulttuurisuus, mutta en nyt mene pidemmin siihen.

Vasemmisto puhuu kulttuurimme rikastamisesta ja kulttuurillisesta vuorovaikutuksesta. Mutta eikö se ole kulttuurillista appropriaatiota, että suomalaisnainen kokkaa kebabia, sorretun, rodullistetun vähemmistön apetta?

Kun puhutaan monikulttuurisuudesta, vasemmisto haluaa kulttuurillisen vuorovaikutuksen olevan sujuvaa ja muiden kulttuurien ominaisuuksien tuntemisen ja käytön luonnollinen osa elämää. Kun puhutaan kulttuurillisesta appropriaatiosta, samoista vassareista tulee rotuerottelun kannattajia: on hiustyylejä ja vaatteita, joita saa käyttää vain tietyn rotuinen.

 He suorastaan vaativat, että ihmisten täytyy antaa syntyperäisen rodun määrittää, mitä he saavat tai eivät saa tehdä. Se on vilpitöntä rasismia ja eräänlaista henkistä rotuerottelua.

Nyt pauhataan jälleen tyhmimmästä mahdollisesta appropriaatiotapauksesta eli verkkokaupasta, joka myy tekorastoja, joita voi klipsillä kiinnittää hiuksiinsa. Ja mallitkin olivat vielä valkoisia! Ajatella! Miten ne kehtaavat olla sulkematta tietyn rodun edustajia ulos kyseisestä mallintyöstä! Kansainvälisyydellä itseään mainostavan Free People -liikkeen rastoja kauhistellaan niin amerikkalaisessa lehdistössä kuin Rasmus-ryhmässäkin.

Kauhisteluartikkeli vielä väittää, että mustia syrjitään rastojen käytön vuoksi esittämällä kaksi esimerkkitapausta, joissa mustilta kehdattiin vaatia peräti yhteisten sääntöjen noudattamista. Toisen jutun poika oli joutunut kristillisen koulun sääntöjen vuoksi vaihtamaan koulua, koska ei suostunut leikkaamaan tukkaansa sääntöjen sallimaaan mittaan, toisen tukka ei täyttänyt työpaikan vaatimuksia. Kauheaa sortoa, että kaikille on samat säännöt!"

Sanoin kohun olevan tyhmin mahdollinen, koska jälleen väitetään valkoisten omivan mustaa kulttuuria. Rastat eivät ole yksinomaan mustaa kulttuuria. Ensimmäiset historian tuntemat rastojen käyttäjät olivat egyptiläiset: he eivät olleet mustia afrikkalaisia. Rastat on keksitty lähes kaikissa kulttuureissa, koska rastoittuminen on pesemättömille, harjaamattomille hiuksille luonnollinen ilmiö.

Kuros-patsaat, eli alastomat mieshahmot, olivat tyypillistä arkaaista taidetta Kreikassa. Arkaainen kausi oli 800-450 eaa.
Kuten näkyy, patsaissa kuvattiin miehille usein rastat.  Spartan vaaleat sotilaat käyttivät rastoja säännönmukaisesti.

Vieläkin vanhempia esimerkkejä eurooppalaisten rastojen käytöstä on, kuten tämä nyrkkeilijöitä kuvaava teos, joka on tehty 1600-1500 v. eaa..

Intiassa rastat on tunnettu pitkään sanskriitinkielisellä nimellä jata. Hiustyyliä käyttivät myös maya-intiaanit sekä alkukirkon kristityt, kuten Jerusalemin piispa Jaakob. Kukaan ei siis ryövää mustien kulttuuria vaan jatkaa maailman kansojen yhteistä kulttuuriperimää.

Tämän tiedon valossa mustien itsekeskeinen raivo näkyy oikeassa valossa: he ovat ne, jotka yrittävät ryövätä muiden kulttuuria. He yrittävät ottaa jotain, mitä he eivät keksineet ja mihin heillä ei ole mitään yksinoikeutta, ja kieltää muita käyttämästä sitä. Ja kaiken kukkuraksi epätoivoisesti jostakin valkoista syyllisyyttä hinkuvat "rasisminvastustajat" yllyttävät tässä rotujaottelussa.

Kaikki mustat eivät tietenkään tällaisia ole, nämä sosiaalisen oikeuden puolustajat edustavat mistä tahansa rodusta aika pientä vähemmistöä. mutta yliherkät neurootikot ratsastavat rodullaan vallankäyttömielessä. Siitä tässä on kyse: ei hiuksista vaan vallasta. 

Vasemmisto haluaa käyttää valtaa muiden yksityisiin päätöksiin, ja tällainen käytös- ja ajatuspoliisina toimiminen on osa sitä vallankäyttöä. Juuri tällainen kyttääminen tuotti vitsin siitä, että se, mitä alt-right vastustaa on ctrl-left. Vasemmiston ydin tavoittelee valtaa, lammaslauma ympärillä, kuten rasmuslaiset, taas tyytyy sosiaalisiin hyvepisteisiin, joita kaverit tykkäysten ja jakojen muodossa tarjoavat hyvänä ihmisenä olemisesta.

"Ne hakkaavat kaikki valkoiset!" - Mitä hittoa Milwaukeessa tapahtuu?

En yleensä tee uutisjuttuja, mutta tämä aihe on jätetty ainakin kirjoitushetkeen saakka kokonaan huomiotta valtamediassa, joten katson hyödylliseksi tarjota informaatiota aiheesta.

 Yhdysvaltain Milwaukeessa on tämän päivän ollut meneillään rotumellakka. Sheriffi on pyytänyt kansalliskaartia hätiin, osavaltion kuvernööri julisti kaupunkiin hätätilan.

Mistä kaikki sitten lähti liikkeelle? Poliisi oli tarkistuksessa pysäyttänyt 23-vuotiaan mustan miehen nimelta Sylville K. Smith. Mies yritti paeta tilanteesta ja takaa-ajossa kääntyi aseen kanssa poliisia kohti, jolloin poliisi avasi tulen ja Smith kuoli vammoihinsa. Smithillä oli laiton käsiase ja siihen pari tusinaa patruunoita. Hänellä oli poliisin mukaan valmiiksikin pitkä rikosrekisteri.

Sylville K. Smith

Black Lives Matter ja samanmieliset riehaantuivat. BLM on yksinomaan mustia jäsenikseen ottava, mustiin kohdistuvaa poliisin voimankäyttöä vastustava järjestö. Mielenosoittajista tuli mellakoitsijoita, iso huoltoasema ryöstettiin tyhjäksi ja poltettiin, ja kaaos alkoi laajentua ympäröiville alueille. Poliisiautoja on myös poltettu ja vandalisoitu.

Kaikki tämä siitä huolimatta, että Smithin ampunut poliisi oli itsekin musta.

Vaikka yksi paikalla ollut yritti selittää mellakkaa tyytymättömyydellä köyhyyteen, rasistinen motiivi nousi nopeasti pintaan. Milwaukeessa liikkuu nyt mustien jengejä, jotka huutavat black poweria ja hakkaavat kaikki tielleen osuvat valkoihoiset. Yksi tällainen tilanne tallentui videolle. Videon alussa miehet pohtivat, ovatko autossa kulkevat ihmiset valkoisia. Kun heidät todetaan valkoisiksi, huudetaan "Joo, on ne valkoisia. Kimppuun!" Sivustakatsoja sanoo porukan hakkaavan kaikki valkoihoiset.

Kuvitelkaa, kuinka nopeasti tämä olisi jokaisen suomalaislehden pääotsikko, mikäli tilanne olisi päinvastainen - valkoiset jahtaamassa mustia.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun vastaavaa tapahtuu. Fergusonin kaupungissa aiheutettiin miljoonavahingot tuhopoltoilla ja ryöstelyillä, kun mustat rasistit levittivät valeita mustan nuoren, Michael Brownin ampumisesta. Jostain syystä Fergusonin mustista oli täysin järkevä reaktio ryhtyä tuhoamaan omaa naapurustoaan.

Sitten kun tuho oli saatu aikaan ja pöly oli laskeutunut, ryhdyttiin mankumaan siitä, että yhteiskunta ei auta jälleenrakentamisessa eikä naapurustossa ole palveluita, kun yritykset eivät tule takaisin sinne.

Näemme saman vielä Milwaukeessa: nämä ihmiset tekevät omasta naapurustostaan kamalan paikan asua ja odottavat muiden korjaavan vahingot. Yhteiskunnan pitäisi maksaa uudet talot, yrittäjien pitäisi tulla tarjoamaan palveluita, vaikka heidät juuri palkittiin yhteisön palvelemisesta ryöstämisellä ja tuhopoltoilla.


Edit: lisätty tieto poliisin ihonväristä sekä Smithin kuva.

Edit: Poliisi sai tilanteen hallintaan. Lisätietoja Smithin ampumisesta julkaistiin: hänet oli etsintäkuulutettu murtovarkaudesta, jossa hän oli varastanut aseen ja 500 patruunaa. Kansalliskaarti on edelleen valmiudessa, mutta ei tule kaupunkiin ilman pyyntöä poliisilta. Väkijoukkoja on kokoontunut edelleen, mutta ilman väkivaltaisuuksia. 

Milwaukeen kunnanvaltuutettu Khalif Rainey selittelee väkivaltaisuuksia sanomalla Milwaukeen mustien elävän sorron alla ja kärsivän epäoikeudenmukaisuuksista, köyhyydestä ja työttömyydestä. Ilmeisesti Rainey yrittää lietsoa madallettujen odotusten rasismia, jonka nojalla valkoisten olisi korjattava mustien yhteisöjen ongelmat, vaikka kaikki muut yhteisöt huolehtivat itse itsestään ja yhteisönsä kehittämisestä.

Avulias aatu pelastaa maailman

Soitetaan Imaginea. No borders, no nations! Meillä on unelma! Huominen ilman pelkoa!
Refugees welcome! Maailma kylässä! Alerta, alerta, antifascista! Ja kaikkea sitä...

Kun sairastin epilepsiaa, yksi suurimmista syistä sille, miksi välttelin ihmisten ilmoilla liikkumista yksin, oli tietoisuus avuliaiden aatujen olemassaolosta. Olin kuullut kauhujuttuja näistä auttajista, jotka intoa puhkuen rientävät ensiavuksi aseistautuneena parhaalla salkkareista saadulla lääketieteellisellä osaamisella. He uskovat, että epileptikolle pitää laittaa jotain suuhun, ettei hän pure kieltään poikki, ja että epileptikkoa tulee painaa lattiaan kouristusten estämiseksi. Kohtaukset yksinään olisivat vaarallisia vain todella huonon tuurin sattuessa, mutta avuliaan aatun käsistä pelkillä luunmurtumilla selvitessään on onnekas.

Pelkoa kylvävät auttajat, jotka paikkaavat tietovajetta innokkuudella, näkyvät yhteiskunnassa laajemminkin. Otetaan vaikka Somalia: se on täysin kuralla - failed state - eikä osoita mitään merkkejä aidosta, kestävästä edistyksestä. Fiksuimmat somalit vain lähtevät pois, eikä juuri kenelläkään ole mitään kiinnostusta kehittää kotimaataan. Somalian johto on yrittänyt kutsua somalidiasporassa maailmalle levinneitä somaleja takaisin, koska länsimaisen koulutuksen ja kielitaidon omaavia tarvittaisiin maan rakentamiseen, mutta harva on palannut.

Somalia on itsetuhovaihteella monien muiden Afrikan valtioiden tavoin, ja miten asiaan suhtautuvat länsimaat? Oikea vastaus olisi tietenkin "ei mitenkään", koska muiden tekemiset eivät yksinkertaisesti kuulu meille. Ihmiset saavat sellaisen yhteiskunnan, jonka eteen he tekevät töitä, eikä kuulu meille, jos joku muu kansa ei ole halukas rakentamaan samanlaista yhteiskuntaa kuin me.

Kuitenkin länsimaat tekevät typerimmän mahdollisen valinnan ja mahdollistavat itsetuhon: kehitysavun syytämistä jatketaan enenevissä määrin feelgoodin pohjalta, vaikka vuosikymmenien kokemus osoittaa kehitysavun olevan tehoton keino talouden auttamiseen ja suorastaan tuhoisaa vaikutuksiltaan. Telkkarissa sanottiin, että kehitysapu on hieno juttu, joten aatu säntää Afrikan tekstiiliteollisuuden tuhonneille vaatekeräyslaatikoille asiaa sen kummemmin ajattelematta.

Länsimainen avulias aatu on kuitenkin niin feelgoodinsa pauloissa, että hän ei suostu ymmärtämään, että hyvät aikomukset eivät vapauta häntä tekojensa seurauksista. He eivät edes halua tietää, jos heidän apunsa itse asiassa aiheuttaa vahinkoa. . 

Jotkut maat ovat tehneet äärimmäisestä köyhyydestä luonnonvaran: Afrikassa on useita maita, joissa yli puolet valtion tuloista muodostuu kehitysavusta. Johtajilla ei siis ole mitään syytä toivoa köyhyyden korjaantumista, koska rahahanat sulkeutuisivat. Rikkaiden maiden köyhät jatkavat köyhien maiden rikkaiden tukemista.

Sitten on ekonominen siirtolaisuus, joka on moraaliltaan ja vaikutuksiltaan vielä pahempi: sitä toteuttamalla lähetetään kristallinkirkas signaali: Älkää murehtiko, vaikka teidän kulttuurinne ja tapanne tuhoaisivat kotimaanne. Ei teidän siitä tarvitse ottaa vastuuta tai harkitakaan tapojenne muuttamista fiksumpaan suuntaan. Tulkaa vaan tänne, niin me hoidamme teidät. Tämä on karuselli, joka pyörii kaiken logiikan vastaisesti näillä säännöillä:

-Annetaan kehitysapua ja leikitään, että se auttaa.

-Otetaan kuitenkin samalla tänne ne aloitekykyisimmät työikäiset piittaamatta siitä, miten se vaikuttaa lähtömaan kehitysmahdollisuuksiin.

-Tänne tulevat kun ovat ne hyvät ihmiset, ne maasta kumpuavan väkivallan uhrit.

-Mikä sitten tarkoittaa, että maahan jäisi jäljelle ne pahat ihmiset maasta kumpuavan väkivallan kanssa, mikä on tietysti aika pahasti ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että kehitysavun voimin vietäisiin maa nousuun, mutta väliäkö sillä. Feelgoodia tulee kuitenkin.

-Tällä yhteisvastuullisuudella ollaan sitten niin vastuullisia, että levitetään katastrofit kehitysmaista länsimaihin väestönsiirtojen mukana. Yhteisvastuu on sitä, että kaikkien elämä saadaan tasaisen kamalaksi.

Olisimmeko me koskaan päässeet tähän pisteeseen, jos meitä vastuullisemmat ihmiset olisivat tarjonneet eurooppalaisille mahdollisuuden paeta tekojensa seurauksia ja jatkaa tuhoisien tapojen ja dogmien noudattamista? Samalla se vastuullisempi taho olisi vetänyt puoleensa ne työikäiset, jotka ovat riittävän aloitteellisia ja fiksuja organisoimaan lähtönsä. Apumme on tällä hetkellä kuin rahan antamista alkoholistille: se lievittää omaa syyllisyydentunnetta ja antaa kokemuksen auttamisesta, mutta mahdollistaa ongelman jatkumisen tuottamatta mitään hyvää.

Kehitysapu ja massamaahanmuutto eivät ole auttamista vaan sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurillinen ydinpommi, joka paukauttaa kohdeyhteiskunnat aina yhden askeleen taaksepäin. Halu auttaa ei vapauta länsimaisia vastuusta tekojensa seurauksiin. 

Auttamisemme on tuottanut tuhoa, ja on törkeää itsekkyyttä jatkaa tuhoa vain saadakseen itselleen sen mukavan pehmopörrö-olon vatsanpohjaan, kun on taas tullut oltua niin helvetin hyvä ihminen, kun annettiin vitonen nälkäpäiväkeräykseen.

Magneettimedia & juutalaiset

Huomautus kirjoittajalta 14.9.2021: Tämä blogipäivitys on kirjoitettu, kun en ollut riittävän perehtynyt kirjoittamaan aiheesta enkä ollut tietoinen lähellekään kaikista seikoista ja vasta-argumenteista väitteilleni. Siksi en suosittele kenellekään tämän kirjoituksen jakamista "hyvänä tekstinä". Tätä kirjoitusta on syytä jakaa vain malliesimerkkinä siitä, miten normaalilla järjellä varustettu henkilökin voi harhautua levittämään väärää tietoa suurella itsevarmuudella, koska ei ole tehnyt riittävästi taustatyötä. Magneetti oli oikeassa.

Mainitsin vasemmistolle suunnatussa Twitter-viestissä sivumennen Magneettimedian antisemitistisine kirjoituksineen, ja Magneetissa siitä nykäistiin herne nenään. Ilmeisesti sivusto, jolla hakusana "juutalaiset" tuottaa 58 sivua tuloksia on vastahakoinen tunnustamaan, että heillä olisi ehkä jotain juutalaisia vastaan. Eräs lehden lukija pyysi minua osoittamaan jotain Magneetin juttuja vääräksi. Viittasin Magneetin "tiedejuttuihin", kuten kemikaalivana-artikkeleihin.

Lukija hyväksyi sen, niin vaikutti Magneettikin, mutta vaati sitten todisteita siitä, että nimenomaan Magneetin juutalaisjutuissa on väärää tietoa. Lupasin tarttua asiaan, mutta homma jäi kesken siksi, että ei yksinkertaisesti ollut aikaa, ja luonnollisesti tällainen harrasteluprojekti ei ole ihan tärkeysjärjestyksen kärjessä. Tällainen on hidasta hommaa, koska Magneetin lähdeviitteet ovat mitä ovat, joten on työn takana edes selvittää, mihin he väitteensä perustavat. Herkkänahkaiset magneettilaiset reagoivat asiaan herjausartikkelilla.

No, tässäpä niitä virheitä nimenomaan Magneetin juutalaisjutuista.

Laitan alkuun kuvankaappauksen, johon minusta tiivistyy Magneetin vakavin ongelma, eli kykenemättömyys erottaa falsifioimatonta väitettä totuudesta. He ilmeisesti luulevat, että totuus on mikä tahansa väite, jota ei voida osoittaa vääräksi. Falsifioimattomien väitteiden ongelman voisi tiivistää näin: "Maailmaa todellisuudessa hallitsevat näkymättömät, tieteellisillä mittauslaitteilla havaitsemattomat menninkäiset. Ai et pysty todistamaan sitä vääräksi? No sitten sen täytyy olla totta ja sinä olet väärässä sitä kyseenalaistaessasi."

Todistetaakka on aina väitteen esittäjällä, ja todisteitta esitetyn väitteen voi todisteetta jättää huomiotta. Falsifioimattomat väitteet ovat olennainen osa uskomuspohjaisia maailmankatsomuksia, tieteessä toimitaan eksakteilla, falsifioitavissa olevilla väitteillä. Myöhemmissä kuvankaappauksissa tartun lehdestä hakusanoja "juutalainen" ja "siionisti" sisältävien juttujen falsifioitavissa olevia väitteitä.

Toinen Magneetin ongelma on sokea kopiointi. He suomentavat artikkeleita arveluttavista lähteistä tarkistamatta niiden todenmukaisuutta. Sitten päädytään niihin artikkeleihin, joissa väitetään ruokasoodan vaikuttavan kehon pH-arvoon luuytimiin saakka tai helposti valheelliseksi osoitettaviin rokoteartikkeleihin. Kirjoittaja on vastuussa omista artikkeleistaan, mutta Magneetti on vastuussa siitä, mitä he lehteensä valitsevat.

Ylläoleva on osa artikkelia, jossa Einsteinin suhteellisuusteorian keksimistä väitetään juutalaisten huijaukseksi. De Pretto ei julkaissut suhteellisuusteorian kaavaa (massa-energiaekvivalenssin kaavaa) E=mc², ja hänen työssään massan ja energian yhteyden selitys oli puutteellinen. Einstein oli ensimmäinen kaavan ja sen todelliset syyt päätellyt. Hän viittasi tutkimuksissaan mm. Poincairen työhön ja ratkaisi nk. Poincairen paradoksin, joka aiheutui siitä, että Poincaire ei huomannut kaavaa E=mc². Poincaire ei siis ratkaissut ongelmaa: hän ymmärsi asioiden suhteet, mutta ei osannut viedä päätelmää loppuun saakka. Einstein liimasi osat yhteen kaavalla ja sillä tiedolla, että elektromagneettinen säteily ei yksin ole massan energian takana. De Prettoa ei pidetä edes mitenkään vakavastiotettavana kisaajana suhteellisuusteorian keksijyydestä, vaan keskustelu käydään nimenomaan Poincairen ja Einsteinin töiden välillä.

Jo pelkkä Siionin viisaiden pöytäkirjojen vertailu todellisuuteen on kannanotto uskosta ainakin jonkinlaiseen aitouteen. Jos ei uskoisi niiden aitouteen, todellisuuden tutkiminen niiden kautta olisi kuin esihistoriallisen ihmisen havainnoimista Piltdownin ihmisen krikettimailan avulla "ottamatta kantaa siihen, onko kyseessä esihistoriallinen löytö vai krikettimaila". Magneetti on aiemminkin käsitellyt näitä tökeröjä väärennöksiä, mutta ilmeisesti aiempi tuomio tekee heistä sen verran varovaisia, että eivät uskalla sanoa suoraan pitävänsä niitä aitoina. Magneetin valikoivasti ihailema Solzhenitsynkin tekstejä analysoidessaan totesi niiden antisemitistisen sävyn olevan ilmeisen tarkoituksellinen, ei millään muotoa kirjoitustapa, jota siionistit itse käyttäisivät.

Rikostaustasta esitettyjä väitteitä ei löydy kuin yhdestä, heikosti tunnetusta artikkelista, johon Magneetti viittaa. Se artikkeli taas ei tarjoa mitään lähdeviitteitä, jotka johtaisivat julkaisun itsensä ulkopuolelle. Kaikesta päätellen väitteet rikostaustasta ovat propagandaa. 

Tässä puhutaan Israel-kriittististä näyttelijöistä, ja Magneetti ottaa sarkastisen kommentin tosissaan. Lausunnolla selvästi tarkoitetaan, että mikäli elokuvabisnes olisi niin juutalaisten hallussa, ei Cruzille tai Bardemille tarjottaisi töitä. Kuitenkin molemmat ovat edelleen suuria tähtiä, ja varsinkin Bardemin ura on ollut kovassa nousussa. 

Krema I jälleenrakennettiin alkuperäisten perustusten päälle ehjänä säilyneet rakenteet uuteen rakennukseen sisällyttäen. Krema I oli alun perin suunniteltu ruumishuoneeksi, jonka vieressä oli krematorio ja pesuhuone. Pesuhuone ei sisältynyt alkuperäiseen kaasukammioon, mutta jälleenrakennetussa tilassa pesuhuoneen ja kaasukammion välinen seinä on jätetty pois. 

Krema I sisälsi täysin pätevän oven: metallivahvisteisen puuoven, jota kiersivät kumitiivisteet. Krema I:ä ei käytetty juutalaisten joukkotuhontaan vaan se oli pikaisesti kyhätty kaasukammio venäläisten vankien yms. teloittamista varten, eräänlainen testiversio. Juutalaiset tapettiin Auschwitz-Birkenaun myöhemmin käyttöönotetuissa kammioissa, ja Krema I lopetettiin tarpeettomana tehokkaampien tilojen valmistuttua.

Leuchter on huijari, joka esiintyi väärillä pätevyyksillä ja joutui lopulta käräjille sekä siitä että kiristyksestä, jossa hän uhkasi todistaa kuolemantuomiojutuissa puolustuksen puolella, ellei hänen yritykselleen tarjota sopimuksia teloitusvälineiden toimittamisesta. Leuchterilla on tutkinto historiasta, vaikka hän esiintyi tekniikan tutkinnon omaavana. Hänellä ei ole pätevyyttä kaasukammioiden arviointiin, vaan hänen yhteytensä alaan on pyörittää teloitusvälineitä myyvää yritystä. Sen vuoksi Leuchterin raporteissa on niin amatöörimäisiä virheitä. Oikeus kielsi häntä kutsumasta itseään insinööriksi. 

Rudolf ei joutunut vankilaan tieteellisten löytöjen vaan niiden vääristelyllä tehdyn vihanlietsonnan vuoksi. [Kirj.huom: En kannata holokaustinkiistämisen pitämistä rikoksena.] Suuria pitoisuuksia löytyy tietysti sieltä, missä niitä on käytetty. Vetysyanidi tappaa ihmisen n. 300 ppm pitoisuudella varttitunnissa. Hyönteisten tappaminen taas vaatii n. 50-kertaisen pitoisuuden sekä vuorokauden mittaisen altistuksen, koska niiden elimistö ei ole läheskään yhtä herkkä myrkylle. 

Koska Leuchter ei oikeasti ole asiantuntija, hän vain oletti, että isomman elikon tappaminen vaatisi enemmän myrkkyä ymmärtämättä eroa tasalämpöisten eläinten ja hyönteisten hermoston välillä. Toisin kuin artikkeli väittää, jäämiä löytyi myös murhakammioista pienempinä pitoisuuksina. Kaikista näytteistä syanidijäämiä ei löytynyt, koska kaikki osat eivät ole sille altistuneet. Osa rakenteista uusittiin jälleenrakentamisessa, kuten katot. Leuchter ei mittaustensa aikaan voinut tietää, mikä näyte on alkuperäisestä osasta, mikä ei.

Koska holokaustin kiistäminen on hyvin olennainen osa Magneetin ideologiaa, nappaan tässä mukaan myös Magneetin kolme vaatimusta historian hyväksyville ja vastaan niihin.

Magneetin ideologian mukaan holokausti on juutalaiseliitin keksintöä, jota käytetään poliittisena välineenä ja rahan saamiseen. Voin samalla vastata tiettyihin Magneetin väitteisiin, kuten siihen, että ei ole mitään asiakirjoja, jotka todistaisivat holokaustin korkean tason toteutuksesta.

1. Yksi luotettavimmista aikalaiskuvauksista on Göbbelsin päiväkirja, joka sisältää yli 7000 sivua. Merkinnöistä vain muutamat sisälsivät viitteitä holokaustiin, suurin osa kuvasi miehen yksityiselämää ja työelämää. Päiväkirjan sisältö on yhtenevä Göbbelsin elämästä ja liikkeistä varmuudella tiedettyjen asioiden kanssa.

14. 2. 1942: Führer on jälleen kerran ilmaissut hänen vakaumuksensa juutalaisten armottomaan puhdistukseen Euroopasta. Siihen ei tule suhtautua aralla sentimentalismilla. Juutalaiset ovat ansainneet niskaansa tulleen katastrofin. Heidän tuhonsa tulee kulkemaan käsi kädessä vihollistemme tuhon kanssa. Meidän on vauhditettava prosessia viileällä armottomuudella.

27. 3. 1942: Menetelmä on melko barbaarinen, enkä kuvaile sitä tässä tarkemmin. Juutalaisista ei tule jäämään paljoa. Kokonaisuudessaan voidaan sanoa, että noin 60% heistä likvidoidaan ja 40% voidaan käyttää pakkotyössä.

Göring todisti vainosta ja korkeimman tason määräyksistä siihen oikeudessa, samoin Eichmann. Himmler puhui asiasta suoraan puheessa, joka edelleen on olemassa sekä nauhana että käsikirjoituksena. Hitlerille taas toimitettiin tällaisia tiedoksiantoja einsatzin murhaamien juutalaisten määristä.

2. Tässä on alkuperäinen, räjäyttämättä säilynyt kaasukammio Majdanekin leiriltä.

Ja tässä on Auschwitzin Krema II -kaasukammion pohjapiirros.

Kaasukammion turvallinen käyttö ei ole kovinkaan vaikeaa. Tarkoitusta varten tehdyissä kammioissa oli tuuletusjärjestelmät, joilla tilat saatiin tuuletettua n. 20 minuutissa. Alkeellisemmissa tiloissa ovien avaajat ja kammion tyhjentäjät käyttivät kaasunaamareita ja suojavarusteita. Muita vankeja käytettiin tähän tehtävään, joten mahdolliset terveyshaitat eivät olleet hidaste. 

On ristiriitaista leikkiä, että kaasu tekisi työskentelyn mahdottomaksi, koska holokaustinkiistäjät pääsääntöisesti tunnustavat sen, että kaasua käytettiin tuholaistorjuntaan. Siihen ainetta tarvitaan paljon suurempia pitoisuuksia, joten lienee ilmeistä, että mikäli tuholaistorjuntakammioita voidaan turvallisesti pyörittää, voidaan silloin vähäisempiä myrkkymääriä sisältäviä ihmisten kaasutustilojakin käyttää.

3. Historioitsijoiden arvioiksi on vakiintunut luku 5,7 miljoonaa. Kyseistä kokoluokkaa tukevat sekä natsien asiakirjat, väestötiedot sekä natsien omat arviot (e.m. Göbbelsin päiväkirjamaininta: 60% Euroopan juutalaisista oli 6,6 miljoonaa). Natsien vaikutuspiirissä olevien maiden juutalaisväestön kutistuminen sopii arvioon, kun luvuissa huomioidaan maastamuuton vaikutukset. Samoin lukua tukevat myös satojen sodan jälkeen todistajanlausunnon antaneiden natsien kertomukset.

 Holokaustinkiistäjien olisi syytä pohtia, miksi vain holokaustinkiistäjät väittävät muuta. Jos joku tutkija päätyisi vaikkapa kahteen tai kahdeksaan miljoonaan, ei se kuitenkaan vaikuttaisi itse tapahtumaan, vain sen mittakaavaan, joten tuollaisesta ei ole syytä valehdella. Kaikki perustellut tutkimustyöt tuottavat lukuja neljän ja seitsemän miljoonan väliltä. 

Kuitenkin Magneetti yrittää kumota kuutta miljoonaa argumentoimalla henkilökohtaisesta uskomattomuudesta käsin: eihän se nyt voi olla!

Tietenkään millään ennustuksilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Tätä kutsutaan rikkaruohoargumentoinniksi. Hyvän teorian omaava luo argumenteillaan tien, jossa jokainen todiste on uusi laatta. Epätieteellisiä uskomuksia taas perustellaan kasvattamalla rikkaruohoja jonkun muun teorian laattojen väliin, kuten esim. kreationistit tekevät yrittämällä nokkia evoluutioteoriaa vain siksi, että he eivät omaa teoriaansa voi todistaa.

 Jos argumentti on, että holokausti oli huijaus, tulee todistaa nimenomaan se. Jos taas kumottavana on nimenomainen luku 6 miljoonaa, tulee kumota se kumoamalla sitä puoltavat todisteet, ei sattumanvaraista ennustusta, jota jotkut uskonoppineet ovat jälkikäteen yrittäneet sovittaa uskontoonsa. Ennustuksen olemassaololla ei ole mitään vaikutusta todisteisiin, jotka puoltavat uhrilukua.

Teoria huijaamalla toteen tehdystä profetiasta on alkujaankin naurettava: profetian mukaan 6 miljoonaa pitäisi uhrata Jumalalle, ja profetiaan uskovat ovat siis vakaasti uskovaisia. Miksi ihmeessä he yrittäisivät huijata ihmisiä, kun tietävät, että kaikkitietävä Jumala ei kuitenkaan vedätykseen menisi? Siis "ennustus" ei toteudu, ellei Jumala koe saaneensa sitä 6 miljoonaa uhria (mikäli yhtä kirjoitusvirhettä nyt niin valitsee tulkita), joten ei ihmisten vakuuttaminen asiasta riitä. Harras uskovainen ei edes uskaltaisi moista huijausta yrittää, koska pelkäisi Jumalan siitä suuttuvan.

Ylläolevalla ei ole mitään tekemistä matematiikan kanssa. Kuolleisuutta ei yksinkertaisesti lasketa noin, vaan siihen tarvitaan tietyt perustiedot, joita tässä ei tarjota: ihmisryhmän koon lisäksi ikäjakauma, eliniänodotteen keskihajonta sekä eliniänodotteen kehitys. Eliniänodote ei myöskään toimi niin, että se olisi jonain tiettynä vuonna ihmisille määrätty, vaan se muuttuu ajan mittaan. Keskimääräinen eliniänodote ei lisäksi ole mikään kuolemantuomio vaan keskiarvo. Se ei todellakaan tarkoita, että jokainen ihminen kupsahtaisi keskimääräisen eliniänodotteen saavutettuaan. 

Koska lasku menee alusta loppuun väärin, päätyvät siihen pohjautuvat päätelmätkin menemään väärin. Tällaisen täytyy olla tahallista epärehellisyyttä, koska tuskin Magneetissa nyt luullaan, että kaikki toisen maailmansodan nähneet eurooppalaiset ovat kuolleet vuoteen 2010 mennessä, kuten heidän laskutapansa antaisi ymmärtää.

Tähän ei yksinkertaisesti voi uskoa hetkeäkään, koska kukaan ei ole väittänyt Mauthausenin sisältäneen kaasukammioita. Se ei ollut juutalaisten tuhoamisleiri vaan työleiri, jossa ihmisiä tapettiin raskaalla työllä ja aliravitsemuksella. Joten jos de Boüard on tuollaiseen uskonut, hän on tehnyt sen ilman mitään syytä, ja hänen kollegansa tuskin tämän aihepiirin ammattilaisia ovat olleet myöskään. Tässä siis puhkotaan itse luotuja kuplia: kumotaan väitteitä, joita kukaan ei ole esittänyt.

Historian uudelleenkirjoittajille tyypillisesti Magneetti ei tulkitse edes valitsemiaan lähteitä suoraviivaisesti vaan ottaa totena itselleen mieluisat väitteet ja jättää huomiotta epämieluisat. Magneetti yrittää hankkia uskottavuutta siteeraamalla valikoivasti ja suppeasti esim. Aleksandr Solzhenitsyniä mutta puhuu ristiin hänen kanssaan silloin, kun Solzhenitsynin näkemykset eivät kelpaakaan. 

Solzhenitsyn ei uskonut Magneetin esittämiin ajatuksiin yhdestä syyllisestä, juutalaisista, minkä tahansa maailman ongelman takana, ja itse asiassa tuomitsi laitaoikeiston mieltymykset juutalais-vapaamuurarisalaliittoteorioihin toistaiseksi suomentamattomassa kirjassaan Venäjän romahdus v. 1998. Kuitenkin Solzhenitsynillä ratsastava Magneetti uskoo toisin, ja käyttää Solzhenitsynin teksteistä irrotettuja otteita hänen halveksimiensa salaliittoteorioiden kylvämiseen. 

Eroja on muuallakin, kuten siinä, että Magneetti uskoo Holodomorin olleen tarkoituksellinen kansanmurha, mitä Solzhenitsyn sanoo tietämättömyydeksi Neuvostoliiton historiasta. Magneetin ideologia juontaa kansallissosialismiin, ja Solzhenitsyn harvinaisen selväsanaisesti sanoi uskovansa kaikkien sosialismin muotojen vievän ihmishengen tuhoon ja ihmiskunnan kuolemaan.

Myös todisteiden vaatimustaso Magneetilla vaihtelee: Einstein ei ole auktoriteetti, koska hän on juutalainen, joten vähänkin puutteelliset lähdeviittaukset hänen työssään ovat heti viitteitä vilpistä. Solzhenitsyn ei julkaissut lähteitä laisinkaan, mutta häntä uskotaan kyselemättä silloin, kun sanomiset miellyttävät. 

Yllä on esimerkki yhdestä ärsyttävimmän sortin vääristelystä. Punainen Risti on toistuvasti kumonnut tällaiset teoriat, mutta silti heidän nimeään käytetään uskottavuuden hankkimiseen salaliittoteorioille. Heti alussa on selkeä vale: Punaisen Ristin raportissa vuodelta 1948 nimenomaan sanottiin, että juutalaisten joukkotuho oli saksalaista politiikkaa. Mitään täydellistä vaikenemista ei siis ole kuin holokaustinkiistäjien fantasioissa.

 Samoin Magneetti vääristelee vanhojen dokumenttien sisältöä esittämällä, että PR olisi muka käyttänyt lukuja lopullisina lukuina holokaustin koko uhrimäärästä. Tosiasiassa dokumentissa näkyvät luvut eivät ole koko uhriluku, eikä PR ole koskaan väittänyt niiden olevan. Kyseiset numerot ilmaisevat sen, kuinka monesta kadonneesta sodan aikaan perustettu jäljityspalvelu on voinut tehdä kuolintodistuksen perheenjäsenien pyynnöstä. Eli luku edustaa pientä otantaa: heitä, joista perhe on katoamisilmoituksen tälle järjestölle tehnyt ja joiden kohtalo on tarvittavalla tarkkuudella vahvistettu.

Lopussa mainittu arvio suihkutiloista ei edes liity holokaustiin Euroopassa vaan on aivan eri osasta raporttia, jossa kuvaillaan liittoutuneiden ylläpitämien sotavankileirien oloja Egyptissä. Punainen Risti on todennut, ettei heillä olisi edes ollut keinoja lähteä arvioimaan holokaustin uhrilukua, koska he pääsivät vain sotavankileireille sodan aikana, ja keskitysleireille vasta sodan lopulla. Punaisen Ristin edustaja todisti järjestön puolesta Magneetin siteeraaman "Did 6 million really die?" -lehtisen kirjoittajaa vastaan, kumoten tämän väitteet PR:n tiedoista ja raporttien sisällöstä. 

Magneetti menee jo ristiin omien kertomustensa kanssa. Joissain artikkeleissa sitä seikkaa, että kaasukammiot jälleenrakennettiin natsien räjäytysten jäljiltä, käytetään väitteissä holokaustin historiallisuutta vastaan. Nyt se sama asia on unohdettu. Auschwitzin krematoriot räjäytettiin, jolloin katot romahtivat. Se, mitä nyt nähdään, on rakennettu jälkikäteen alkuperäisille perustuksille, mutta katot ovat uudet.

 Itse alkuperäisen katon kappaleista on löydetty kolme neljästä aukosta, joita käytettiin myrkkyrakeiden jakeluun. Viimeisen kohdalla katto oli niin murskana, ettei aukkoa enää voinut erottaa. Tässä artikkelissa Magneetin väite taas on, että aukot ovat katossa, mutta ne ovat väärennöksiä. Heidän tarinansa muuttuu sen mukaan, mitä milloinkin tarvitaan selitettäväksi. Totuus on ilmeisesti liian monimutkainen: Alkuperäisiä kattorakenteita ei pidä tutkia jälleenrakennuksen kautta, koska siinä voi olla virheitä, vaan rakennuspiirrosten ja jäljelle jääneiden alkuperäisrakenteiden kautta.

Näitä voisi läpikäydä loputtomiin, koska Magneetin sivuilta eivät juutalaisjutut nopeasti lopu kesken, mutta minun aikani ja kiinnostukseni on rajallista. Lopetetaan muutamaan kuvankaappaukseen, jotka ovat yksinomaan huvittavia.

Magneetti kokeilee vastuuvapautusta korostamalla, että eivät he puhu juutalaisista kokonaisuudessaan, vain siionisteista. Jotenkin kuitenkin herää sellainen tunne, että juutalaisia tässä jahdataan, kun artikkeli, jonka otsikko on "Suomea johtaa mafia" ja jossa juutalaisia ei tekstissä uskalleta mainita kertaakaan, sisältää avainsanan: JUUTALAISET. 

Näin loppuhuomautukseksi sanoisin, että minulla ei rehellisesti sanoen ollut juuri kiinnostusta tähän ryhtyä. On suurempiakin ongelmia ja tärkeämpiä aiheita kuin marginaalijuttujen kumoaminen, mutta Magneetti ei malttanut antaa asian olla, koska herkkänahkaiset kirjoittajat triggeröityivät siitä, että heitä täysin totuudenmukaisesti kutsuttiin juutalaisvastaisiksi. Tuskin he itsekään julkaisuaan juutalaisneutraalina tai juutalaismyönteisenä pitävät.

Tekopyhästi "yhtenäisyyttä" maahanmuuttokriittisiltä vaatinut Magneetti syyttää milloin Halla-ahoa tai Kurua, milloin FDL:ä, siionismista pyrkien kylvämään eripuraa maahanmuuttokriittisten keskuuteen, aivan kuin sitä valmiiksi ei tarpeeksi olisi. Julkaisutahdista päätellen heillä on aikaa kirjoitella, ja sen ajan voisi käyttää paljon rakentavamminkin kuin valmiiksi hävittyjen taistelujen käymiseen historiasta.

 Jos revisionistit olisivat jotain todisteita löytämässä ja historiankirjoitusta muuttamassa, se olisi tapahtunut jo. Jos on aikaa ja kiinnostusta kirjoitteluun, miksi haaskata sitä ristiretkeen, joka ei koskaan tule saavuttamaan mitään? Meillä on paljon akuuttia huomiota vaativia asioita, Zyclon B:n tappavat annokset hyönteisille tai Einsteinin lähdeviitteet eivät kuulu niihin.