Onhan meillä maltilliset muslimit

Hänet hakattiin raa'asti ja armottomasti tajuttomaksi. Sen jälkeen väkijoukko veti hänen liikkumattoman ruumiinsa kadulle ja ajoi hänen ylitseen autolla ruumiin raahautuen sen mukana noin sata metriä. He sen jälkeen kivittivät hänet, sytyttivät hänen ruumiinsa tuleen ja katsoivat sen palavan. Miehet käyttivät vaatteitaan, kuten huiveja ja hattuja, ruumiin tulessa pitämiseen, koska hänen omat vaatteensa olivat niin veren tahrimat, että ne eivät syttyneet.

Edellä oleva kappale on käännös Farkhunda Malikzadan murhaa käsittelevästä Wikipedia-artikkelista. Farkhunda murhattiin Kabulissa, Afganistanissa 19.3.2015, kun hän oli riitaantunut erään mullahin kanssa. Mullah syytti häntä valheellisesti Koraanin polttamisesta, minkä seurauksena monisatapäinen miesjoukko kokoontui viemään hänet poliisien käsistä ja tappamaan hänet.

Murhan jälkeen paikalliset imaamit ylistivät tekoa, ja vasta kun Farkhundan syyttömyys Koraanin polttamiseen paljastui, ryhtyivät afgaanit tuomitsemaan teon. Heistä siis raakalaismainen murha olisi ollut kaikin puolin okei, mikäli nainen nyt olisi sen kirjan polttanut.

Farkhunda väkijoukon keskellä. Monet tekijöistä kuvasivat tekoa puhelimilla.

Maaliskuussa 2016 muslimijoukko tuhosi seitsemän kristityn talouden kodit egyptiläisessä kylässä, koska yhden kristityn miehen huhuttiin ylläpitäneen romanttista suhdetta musliminaiseen. Egyptissä ei-islaminuskoisen miehen ja musliminaisen välinen avioliitto olisi laiton, mutta muslimimies saa mennä naimisiin kristityn naisen kanssa.

Kyseisen kristityn miehen 70-vuotias äiti napattiin allahu akbaria huutaneen väkijoukon toimesta kiinni ja riisuttiin alastomaksi, minkä jälkeen vanhusta kävelytettiin alastomana kaupungin läpi. 

Kunniaväkivalta on yksi ikävistä ilmiöistä, joka muslimien maahanmuuton seurauksena on levinnyt länteenkin. Esimerkkejä on lukemattomia niin islamilaisesta maailmasta kuin meiltäkin:

-Pakistanilainen mies poltti vaimonsa elävältä, koska vaimo kävi kyläreissulla sisarensa luona ilman lupaa.
-Intialainen muslimi-isä hakkasi 4-vuotiaan tyttärensä hengiltä, koska tytär oli illallisella jatkanut syömistä, vaikka hänen huivinsa oli livennyt hiusten päältä.
-Aqsa Parvez joutui isänsä ja veljensä murhaamaksi Kanadan Missisaugassa.
-Ghazala Khan joutui Tanskassa veljensä ampumaksi, koska oli mennyt naimisiin itse valitsemansa kumppanin kanssa.

Näiden tapausten kertomiselle on syynsä. Iltalehden artikkeli Naiselta katkaistiin kaula - oli mennyt kaupungille ilman aviomiestään on malliesimerkki siitä, miten suomalainen media yrittää radikalisoida islamin väkivaltaa. Artikkelissa yritetään vihjailla Talibanin osallisuudesta murhaan, vaikkei sille ole todisteita ja Taliban kiistää asian. Syitä valheelliselle kiistämiselle ei ole: yleensä islamistit ylpeilevät sharian toteuttamisella, eikä alueella valtaa pitävän Talibanin tarvitse virkavaltaa pakoilla. Taliban vedetään mukaan, koska toimittaja Katriina Mäkelä haluaa luoda sen vaikutelman, että teon täytyisi olla jonkin poikkeuksellisen ääriliikkeen tekemä.

Ei sen tarvitse. Yllä luetellut teot ovat aivan tavallisten muslimien tekosia ja heidän uskontonsa motivoimia. He eivät ole olleet terroristeja, Talibania tai ISIS-kannattajia. Pelkkä islamin usko riittää väkivallan tuottamiseen. Pyhä kirja sanoo, että vanhemmat saavat kunniamurhata lapsen. Se käskee tappamaan jumalanpilkkaajat ja rankaisemaan vääräuskoisia. Mihin tässä ekstremistejä tarvitaan, onhan meillä maltilliset muslimit.

Somalit, jotka leikkivät suomalaista

Trans-afroamerikkalainen Rachel Dolezal ennen ja jälkeen ghettolarppauksen.

Entäpä jos tänään päättäisin olla pygmi? Tai vaikkapa mohikaani, saamelainen, cherokee tai maya? Niillähän on kaikin puolin jännittäviä kulttuureja. Voisi vaikka olla useampaa ja yhdistää sulkapäähineen, luun nenässä ja saamenpuvun. Mitä sanoisivat monikulttuurisuuden itseoppineet asiantuntijat, suvaitsevaisto?

Vastausta ei tarvitse edes arvailla, koska olemme jo sen nähneet. Rachel Dolezal on valkoinen nainen, joka on viettänyt koko aikuisikänsä afroamerikkalaista leikkien. Hän oli jopa luonut uran afroamerikkalaisten etuja ajavassa järjestössä. Käry kävi, kun Dolezalin vanhemmat ihmettelivät, miksi heidän vitivalkoinen tyttärensä väittää isäänsä mustaksi tv:ssä.

Vasemmiston raivo oli suunnaton: eihän se nyt käy päinsä, että joku, joka ei ole mustaksi syntynyt ja jolla ei ole sitä geneettistä ja kulttuurillista yhteyttä mustien historiaan, joka aidoilla mustilla on, alkaa nyt afroa leikkimään. Rasistista, sortavaa, kulttuurillisesti approprioivaa ja valkoista etuoikeutta.

Julkkisten kohuttua kulttuurin omimista.

Julkkikset saavat appropriaatiokohuja aikaan helposti. Oli sitten kyse Gwen Stefanin tai Pharrell Williamsin sulkapäähineen käytöstä asusteena tai Hilary Duffin ja hänen poikaystävänsä pukeutumisesta intiaaniksi ja pyhiinvaeltajaksi, alituiseen mielensä pahoittaneet suuttuvat ja vaativat anteeksipyyntöä.

Tämän vuoksi on varsin hupaisaa, että kuitenkin suvaitsevaiston mielissä kuka tahansa voi leikkiä suomalaista ilman kritiikkiä appropriaatiosta tai huomautuksia siitä, että henkilö ilmiselvästi ei ole mikään suomalainen. Samat suvaitsijat, jotka valittavat appropriaatiosta valkoisten kohdalla, hurraavat toista etnisyyttä tai kulttuuria näytteleville ruskeille ihmisille.

Senaattori Elizabeth Warren on saanut kritiikkiä ja pilkkaa siitä, että hän väittää itseään intiaaniksi ja on jopa käyttänyt vähemmistöille tarkoitettuja erityisoikeuksia. Kuinka intiaanilta näyttää?

Suomalaisuuden näyttelemisen vievät aivan uusiin sfääreihin mm. Husu Hussein ja Suldaan Said Ahmed. Varsinkin jälkimmäinen hokee suomalaisuuttaan niin tarmokkaasti, että herää shakespearelainen kysymys liiallisesta vakuuttelusta. Oli Suldaan sitten vakuuttelemassa suomalaisuuttaan itselleen tai ympäristölleen, liiallista yrittämistä on havaittavissa.

Molemmat kuitenkin jo toiminnallaan osoittavat, että heidän lojaliteettinsa on ensisijaisesti somalien, ei suomalaisten puolella. Muutoin he eivät haluaisi tänne lisää tulijoita, joiden työllisyysluvut ovat vuosikymmen toisensä jälkeen pohjamudissa, rikostilastot päätähuimaavan korkeat ja väestöllinen huoltosuhde 6-8 kertaa suomalaista huonompi. Ei ole suomalaisten etu ottaa heitä tänne, mutta nämä miehet tietysti ajattelevat ensin oman kansansa - somalien -  etua.

Suldaan on ottanut Facebookissa käyttöön lisänimen Musta Leijona, ja väittää sen alkuperäksi rasistin herjaa, jonka hän on ylpeästi ottanut omakseen. Jotenkin en usko, että yksikään rasisti käyttäisi moista ilmausta. Todennäköisempää on, että Suldaan on halunnut stailata itselleen coolin, suomalaisen lisänimen, mutta koska lisänimen keksiminen itselleen on noloa, hän keksi sille epäuskottavan taustatarinan, jolla voi sitten ruinata tykkäyksiä Rasmus-ryhmässä.

Käyttäen samaa maalaisjärkeä, jolla todennäköisesti havaitsit Warrenin ei-intiaaniksi, ovatko nämä suomalaisia, mikäli voittavat mamulotossa tulemalla tänne ja saamalla oleskeluluvan vai pysyvätkö he sinä, miksi he syntyivät?

Suomalaisuus on kuin mikä tahansa kansallisuus: se on yhdistelmä geenejä ja kulttuuria, eikä kansansa jäsenyyttä voi vaihtaa, vaikka passi vaihtuisi. Se tulee syntymässä. Jostain syystä tämä täysin itsestäänselvä asia katsotaan rasismiksi, kun puhutaan suomalaisista, vaikka Ihmisoikeusliittokin periaatteen eräässä saamelaisia käsitelleessä artikkelissaan vahvistaa. Saamelainen Laura Pieski sanoo näin:

"Esimerkiksi pari päivää sitten opiskelijajuhlissa meillä oli saamenpuvut päällä ja yksi tyttö tuli kysymään, mistä on kyse. Hänen mielestään puvut olivat kauniita ja hän kertoi, että olikin pari vuotta sitten googlannut 'how to become a Sami'. Vähän jouduttiin selittämään, ettei saamelaiseksi ihan niin vain voi alkaa."

Saamelaiseksi, pygmiksi tai cherokeeksi ei aleta niin vain, ei myöskään suomalaiseksi, ranskalaiseksi tai saksalaiseksi. Mikään määrä yrittämistä tai teeskentelyä ei vaihda etnisyyttä ja kansaa. Siksi Suldaanin ja Husunkin kannattaisi vain rehellisesti olla sitä mitä ovat: somaleja. Heistä ei tule koskaan suomalaisia, eikä minusta koskaan minkään muun kansan jäsentä.

Suldaanilla ja Husulla ei samoin koskaan tule olemaan historiallista yhteyttä Suomeen tai vaikkapa sota-aikaan, itsenäistymiseen tai Suomen kulttuurin, valtion ja infrastruktuurin rakentamiseen kuin suomalaisilla. Heidän suonissaan ei koskaan tule kiertämään suomalainen veri. He syntyivät somalimiehiksi, sitä he ovat. Se on pakenematon tosiasia, eikä siinä, että toteaa synnynnäisten ominaisuuksien kaikille yhteiset säännöt ääneen, ole mitään rasistista.

Sara Salmani vs. naisten oikeudet ja tasa-arvo

Sara Salmani Twitter-profiilikuvassaan.

Mtv3:n lähetyksiinsä toistuvasti valitsema Sara Salmani kirjoittaa islamia uusiksi ja uhriutuu islamin ansaitusti huonosta maineesta. 

"Salmani kumoaa yleisen uskomuksen, jonka mukaan naisen asema islaminuskossa olisi selkeästi miestä huonompi," sanoi Mtv nettijutussaan Salmanin oltua Huomenta Suomen lähetyksessä 5.7.2016. Täytyy olla melkoiset argumentit, että pikaisessa haastattelussa saa kumottua todisteet islamin laajamittaisesta naisten alistamisesta.

Tietenkään mitään todisteita ei tarjottu, vaan Salmani kertoi ikiomasta  koska-minä-sanon-niin-islamistaan. Eli koska Salmani sanoo, että islam ei sorra naisia, pitäisi meidän ennemmin uskoa häntä kuin fyysistä todellisuutta, joka viestii päinvastaista.

"Mielestäni meillä (naisilla) on hyvä asema islamissa, en muuten olisi muslimi. Olen ylpeä nainen. Naisille ja miehille on islamissa tiettyjä ja hieman erilaisia sääntöjä. Mutta naiset ja miehet ovat keskenään tasa-arvoisia, mutta erilaisia," sanoo Salmani.

Hieman erilaisia sääntöjä. Hmm...

Koraanin mukaan:

-Perinnössä miehen osuus on kaksi kertaa naisen osuuden kokoinen.
-Todistajana yhden miehen arvoa vastaa kaksi naista.
-Mies saa ottaa useita vaimoja, nainen ei saa ottaa useita miehiä.
-Mies saa ottaa seksiorjia vaimonsa lisukkeeksi.
-Naisen pukeutuminen on erittäin tarkkaan säädeltyä, ja hunnuista kieltäytyminen johtaa usein väkivaltaan, pidätykseen tai jopa kuolemaan. Miehille vastaavia vaatimuksia ei ole.
-Vaimo on miehen "vlijelysmaata", jota mies saa lähestyä milloin ja miten haluaa.

"Hieman erilaiset säännöt" eli naiset pakotetaan keskiaikaan kun miehet saavat nauttia nykyajasta.

Haditheissa:

-Profeetta Muhammedin mukaan suurin osa helvettiin joutuvista on naisia.
- Naisella on oikeus siihen, että häntä ei lyödä kasvoihin.
-Vaimon on toteltava miestään.
-Muhammedin mukaan miehiltä ei pidä kysellä, miksi he hakkaavat vaimojaan.
-Allah ei hyväksy puberteetin saavuttaneen naisen rukouksia, ellei tällä ole huntua.
-Naiset ovat miehille kuin kotieläimiä.

Näiden päälle voisi toki heittää vielä Zina-lait, joiden nojalla naisia heitetään vankilaan esiaviollisten suhteiden tai raiskatuksi joutumisen vuoksi. Mikäli vaikkapa raskaana oleva naimaton nainen ei pysty toimittamaan riittävästi todistajia sille, että hänet raiskattiin, hänet tuomitaan haureudesta. Islamilaista lakia noudattavissa maissa, kuten Saudi-Arabiassa ja Pakistanissa, tämä on täysin tavallista.

Salmani oli uudelleen Mtv3:n haastattelussa 23.12. Tällöin hän valitti siitä, että joutuu usein perustelemaan uskontoaan ihmisille. Mistäköhän se johtuu? Miksi muilla ei ole tätä ongelmaa? Voisiko olla niin, että islam on niin kammottava järjestelmä, että jokainen tervepäinen hämmentyy siitä, että kukaan voisi sen vapaaehtoisesti omaksua. Yksikään moraalisesti terve ihminen ei voi pitää islamia millään tavoin hyvänä tai eettisenä.

Kun puheenaiheeksi tulee Jenni Haukion huivin käyttö Iranin vierailulla ja Iranin edustajan kättelemättömyys linnan juhlissa, Salmani selittelee asiaa näin: "Iranissahan huivin käyttäminen on laissa pakollista eikä sille voi mitään. Ja islamissa se on jopa epäkunnioittavaa, että joku kättelisi, Salmani selittää"

Mutta Jenni Haukio ei ole muslimi, eikä Suomi ole islamilainen maa. Täällä kätellään. Huivin käytön pakollisuus on lähinnä huvittava tekosyy, koska se on yksi todiste Salmanin aiempia tasa-arvopuheita vastaan. Iranissa moraalipoliisit kyttäävät naisten huivien asentoa, miehille ei sellaista sääntöä ole. Paikalliset aktivistit yrittävät saada huivipakon kumotuksi, mutta se on vaikeaa maassa, jossa on vastassa valtaa pitävä miessukupuoli, jonka edustajat haluavat pitää naiset alistettuina.

Lopulta Salmanin selityksistä tulee jo lähes parodiaa: Vihapuheesta tulee sallittua. Eikö olla opittu antisemitismistä mitään? Missäs ne nykyajan antisemiitit piilevät? ADL:n Global 100 -tutkimuksen mukaan 74% Lähi-Idän muslimeista on äärimmäisen juutalaisvastaisia, ja Koraani yllyttää tappamaan juutalaisia missä suinkin mahdollista.

Muslimit muodostavat valtaenemmistön maailman antisemiiteistä. Ranskassa ja Britanniassa antisemitistiset viharikokset ovat hurjassa nousussa, ja noususta ovat vastuussa synagogia turmelevat, rabbeja puukottavat ja kosher-kaupoissa ammuskelevat muslimit.

Salmani päättää puheensa sanomalla että hän viettää joulua ja siten yrittäen vaikuttaa sympaattiselta. Hänen mukaansa meidän pitäisi keskittyä siihen, mitä meillä on yhteistä. Meillä ei ole mitään yhteistä. Minusta naisten sorto muslimimaissa on massiivinen ongelma, Sarasta ei. Minusta päänleikkaaja-pedofiili-massamurhaaja on aika heikko ehdokas täydelliseksi Jumalan sanansaattajaksi, Sarasta ei. 

Iranin naiset kertovat, miltä tuntuu pitää huivia:

Vasemmiston Berliini-neronleimauksia

Terrori-iskujen jälkimainingit ovat muotoutuneet länsimaisille rutiiniksi. Sympatianosoitusten, unohtamisen ja toistamisen kierteen sivunäytöksenä on haittamaahanmuuttoa kannattavien islam-apologeettojen yritykset selittää kaikki parhain päin ja hämmentää varsinaista keskustelua islamilaisen terrorismin uhasta ja hallitsemattoman maahanmuuton muista haittavaikutuksista.

Seuraavassa kooste muutamista näistä neronleimauksista.

Demarien Jaakonsaari esittää tässä tietynlaisen vasemmistolaisen vitsin. Hän ensimmäisellä lauseella ja hashtageillä antaa ymmärtää, että puhuisi Berliinin iskusta. Sitten tuleekin yllätyskäänne: hähä, vitut minä valkonaamoista - muistakaamme laittomia maahantulijoita, jotka hukkuvat haaveillen eurooppalaisesta elintasosta.

Ai tehdään kaikkemme? Näin sanoo mies, joka on itse tehnyt kaikkensa, jotta tulevaisuuden terroristien maahanpääsy sekä oleskeluluvan ja mukavan elintason saavuttaminen olisi mahdollisimman helppoa. Vihreiden linjaus maahanmuuton ongelmien ratkaisemiseen on yksinkertainen: sano "ihmisoikeudet", laita kädet korville ja kuvittele, että ongelma katoaa.

Tästä Ylen toimittajan twiitistä tuskin tarvitsee sanoa, mikä siinä on vialla.

Somevaarin keittiöfilosofiaa. Juu-u, epäilen vähän, että radikalismi ei tasapainoisia, onnellisia ihmisiä vedä puoleensa, mutta miten se liittyy mihinkään? Piileekö tässä joku vaivihkainen syyllistys, jonka mukaan länsimaisten olisi kuljettava munankuorilla muslimien ympärillä heidän kaikki toiveensa täyttäen, ettei Mehmet vaan koe tyytymättömyyttä saamaansa palveluun ja räjähdä?

Ällistyttävin lausunto tuli kuitenkin Matti Vanhaselta. Mikäli tämä on kaikella vakavuudella annettu lausunto, kannattaa Vanhasen suosiolla kieltäytyä tulevista kommentoinneista, koska selvästi hänen todellisuudentajunsa, kykynsä hahmottaa asioita ja logiikkansa ovat vakavasti hämärtyneet. Jos Matti osaa selittää, mitä hän tällä hakee, voi hän ottaa minuun yhteyttä ja lisään hänen perustelunsa tekstiin.

Toivossa on hyvä elää, ajatteli kai rasmuslainen yrittäessään vakuutella itselleen, että Berliinin terrori-iskun takana saattaa olla natsi. "Rekka oli Puolasta, Puolan hallitus on oikeistolainen...Kunhan sanon."

Ylläoleva tekstinkappale on ote Jori Eskolinin blogipäivityksestä, joka julkaistiin vain tunteja Berliinin iskun jälkeen. Jorilta ei vienyt kauaa määrittää, kuka on tämän tarinan todellinen pahis. Yhdessä vaakakupissa on taparikollinen, joka ajoi rekan väkijoukkoon, toisessa taas meppi, joka sarkastisesti heitti Facebookissa Allahin taas olleen suuri ainakin Ankarassa ja Berliinissä. Valinta oli Jorille takuulla helppo.

Rasmus-ryhmässä kauhisteltiin Halla-ahon sarkasmia täytenä raakalaismaisuutena usean ketjun voimin, mutta jostain syystä samaa reaktiota ei herättänyt erään rasmuslaisen keskustelunaloitus, jossa hän sarkastisesti ihmetteli, miksi maahanmuuttokriittiset eivät kiinnostu Zurichin ammuskelusta. Terrori-iskun politisointi ja sarkastinen kommentointi on sallittua vain vasemmistolle.

Kunniamaininta annettakoon myös Kansan Uutisille, joka Berliiniä käsittelevässä artikkelissaan siirsi enemmän tai vähemmän hienovaraisesti puheenaiheen itselleen miellyttävämpään suuntaan. Tässä KU:n artikkelin väliotsikot järjestyksessä:

Väärä mies pidätetty?
Kuorma-auto Puolasta
Suosittu joulutori
Turvatoimet eivät silmiinpistäviä
Trump lietsoo vihaa

SPR ansaitsisi syytteen Otanmäen ryöstömurhasta

Kajaanin poliisi pidättämässä toista ryöstömurhasta nyt tuomittua.

Tänään Otanmäessä paikallisen Arto Mikkosen ryöstäneet ja murhanneet turvapaikanhakijat Qasim Hammood Beni Zaid Ali ja Ali Ahmed Hussein tuomittiin yli kymmenen vuoden vankeusrangaistuksiin. Rangaistukset menivät oikeaan osoitteeseen, mutta jäivät puutteellisiksi, koska vastuullisia on muuallakin.

Molemmat miehet olivat päätyneet Otanmäen vastaanottokeskukseen Kajaaniin, koska olivat aiheuttaneet ongelmia aiemmissa sijoituspaikoissaan. Ja ongelmat eivät olleet mitään aivan vähäisiä, vaan henkeen ja terveyteen kohdistuneita rikoksia. SPR:n Oulun piirin hallintojohtaja Ari Haaranen oli kommentoinut siirtoja mtv3:n uutisille näin:

-Nämä (Kajaanin taposta) epäillyt miehet siirrettiin toisesta vastaanottokeskuksesta tänne noin viikko sitten, koska he aiheuttivat ongelmia. Tämä on normaali toimintatapa, että ihmisiä siirretään paikasta toiseen. Tämä on oikeastaan ainut järeämpi keino, mikä meillä on käytössä.

Ainut järeämpi keino? No miten olisi vaikka Suomen lain noudattaminen ja rikosilmoituksen tekeminen riehujista sen sijaan, että heidän tekojaan peitellään ja vaarallisia ihmisiä siirrellään kaikessa hiljaisuudessa aina uusien pahaa-aavistamattomien paikallisten uhaksi?

Vastaanottokeskusten henkilöstö on ilmeisen vastentahtoista sekoittamaan poliisia selkkauksiin, koska vakava rikollisuus vokissa voi herättää Migrin kiinnostuksen ja johtaa selvityspyyntöihin sekä vastaanottokeskuksen sulkemiseen ja arvokkaan sopimuksen menettämiseen.

Myös Otanmäen vokissa oli poliisi rampannut päivittäin, ja vaikka päihteet on vokeissa nimellisesti kielletty, Otanmäen tappajat olivat ryypänneet vokissa ennen kaupungille lähtöä. SPR ei hallitse edes omia tilojaan.

Lisäksi poliisi ei kohtele turvapaikanhakijoita samoin kuin paikallisia rikollisia. Vokkien tapahtumia selvitellään paikan päällä ja kirjataan, mutta syytteitä ei nosteta. Samoin vaikkapa pahoinpitelyyn tai ahdisteluun syyllistynyt suomalainen viedään tekopaikalta poliisin huostaan, turvapaikanhakijat taas usein vain palautetaan vokkiinsa.

Joidenkin rikosten, kuten ahdistelujen, suhteen on poliisi normaaliakin kädettömämpi. Lakia muutettiin niin, että nykyään ahdistelusta voidaan vain kirjoittaa rikesakko. Asia ei päädy käräjille. Turvapaikanhakijalle, joka valmiiksikin elää suomalaisten veronmaksajien kustannuksella ja joka todennäköisesti ei saa oleskelulupaa, on sakkolappu vessapaperiarkin väärti rangaistusarvoltaan. Poliisin kirjoittamista rikesakoista ei voi edes saada muuntorangaistusta vankeudeksi, joten rangaistusta ei käytännössä tule lainkaan.

Poliitikot ja SPR päivittelevät, että onpa se ikävää kun tulijat tappavat ja raiskaavat, mutta vastuuta ei oteta. SPR ei ole ilmoittanut aikovansa muuttaa millään tavoin käytäntöään vaarallisten ihmisten siirtelystä paikasta toiseen, ja itse asiassa piirijohtaja Haaranen selvästi puolusteli käytäntöä. SPR ei edes ole joutunut minkäänlaiseen tutkintaan siitä, että heittivät vaaralliset psykopaatit kajaanilaisten niskoille. Ilman SPR:n toimintaa Arto Mikkonen olisi elossa. Se loi olosuhteet hänen murhalleen.

Poliittinen johto puhuu ympäripyöreästi, että jotain tarttis tehrä, mutta kaikki todelliset toimenpiteet, kuten ulkona liikkumisen rajoittaminen, blokataan ihmisoikeuksiin tai kansainvälisiin sopimuksiin hämärästi vedoten.

Turvapaikanhakija ei ole kansalainen, eikä hänellä ole oleskelulupaa. Heidän liikkumistaan on kaikin puolin järkevää rajoittaa varsinkin huomioon ottaessa heidän tilastoissa poikkeavan taipumuksensa rikollisuuteen. Kielteisen päätöksen saaneita ei tulisi vapaalle jalalle päästää lainkaan vaan Yhdysvaltain tapaan heidät laittomina maahanmuuttajina otetaan säilöön palauttamiseen saakka. 

Kotimaahan palaaminen suosiolla alkaa tuntua takuulla vankilaolosuhteissa houkuttelevalta räikeimmällekin elintasopakolaiselle. Vilpittömin aikein tulevat taas taatusti ymmärtäisivät liikkumisen rajoittamisen perusteet prosessin ajaksi, koska yksikään normaalijärkinen ihminen ei ota nokkiinsa siitä, että hänet elättävät ihmiset haluavat varmistua omasta turvallisuudestaan.


Otanmäen ryöstömurhaajien tuomio on luettavissa Junes Lokan blogista täältä.

Hakaristi tai jotain sinnepäin

Väitetty Trumpin inspiroima viharikos leikkikentällä. Toinen hakaristi on väärinpäin, toinen ei edes ole hakaristi. Kuinka moni natsi piirtäisi ne noin?

Trumpin kampanjan aikana ja eritysesti miehen voitettua vaalit ilmaantui vasemmistomediaan ja someen toinen toistaan ällistyttävämpiä kuvauksia erinäisistä Trumpin inspiroimiksi väitetyistä viharikoksista. Tyypillinen kaava oli, että värillinen henkilö esitteli Twitter-kuvassa seinää, jossa luki "Trump" ja surumielisin ilmein kertoi rasististen Trumpin kannattajien olevan vihateon takana. 

Eräälle brooklyniläiselle leikkikentälle oli Trumpin nimen lisäksi piirretty hakaristejä. Hakaristit oli täysin väärin piirretty tavalla, jolla kukaan oikea natsi ei takuulla niitä erehtyisi piirtämään mutta viharikosta feikkaava vasemmistolainen hyvinkin voisi ne tehdä. Yhteistä tapauksille oli se, että viharikolliset onneksi muistivat aina mainita Trumpin nimen - usein moneen kertaan - jotta sen todellisen syyllisen yhdistäminen tekoon olisi vasemmistolle helppoa. Ystävällisiä kavereita.

Justihinsa, ajattelin näitä uskomattomia päivityksiä lukiessa. En väitä, etteikö todellisia viharikoksiakin tapahtuisi, mutta kyseiset tapaukset olivat alusta saakka ilmeistä puppua. Miksi Trump-kannattaja reagoisi mestarinsa vaalivoittoon vaikkapa murtautumalla värillisen ihmisen asuntoon Trumpin nimeä kirjoittamaan tai leikkikenttää töhrimällä? Uskoisin, että moisia reaktioita saisi Trumpin kannattajista suurin piirtein yhtä monta kuin persukannattajista sai jytkyn jälkeen Soinin nimen töhrimisiä mamunaapureiden oviin. Se kait olisi ei yhtäkään.

Monet väitetyistä rikoksista liittyivät muslimeihin. Kaksi musliminaisiin kohdistunutta hyökkäystä nousi otsikoihin, toinen Suomessakin. Ensimmäisessä tapauksessa musliminainen kertoi, että kaksi valkoista miestä oli käynyt hänen kimppuunsa Louisianan yliopistolla Lafayettessa, esitti kommentteja muslimeista ja Donald Trumpista sekä repi naisen hijabin hänen päästään. Toisessa tapauksessa nuori musliminainen väitti kolmen valkoisen miehen repineen hänen hijabinsa ja yrittäneen varastaa hänen käsilaukkunsa New Yorkin metrossa.

Poliisitutkinnassa yliopistotarinan kertonut nainen tunnusti sepittäneensä kaiken. Hänen opiskelijajärjestönsä oli järjestämässä samalle viikolle mielenilmausta Trumpia vastaan, joten todennäköisesti nainen katsoi feikatun viharikoksen toimivan sopivana kiihokkeena muille opiskelijoille liittyä protestiin.

Vastaavia tapauksia on ollut aiemminkin. Mizzoun yliopistossa pidettiin laajoja protesteja sen seurauksena, että eräs BLM-aktiiveihin kuulunut miesopiskelija väitti valkoisten miesten huutaneen hänelle rasistisia solvauksia autosta. Mitään todisteita tapaukselle ei koskaan ilmaantunut. Protestien aikaan sama opiskelija joutui poistamaan twiittejään ja pyytämään anteeksi, koska hän valehteli Ku Klux Klanin uhanneen mustia opiskelijoita ja hiippailleen kampuksen alueella.

Toisen musliminaisen kertomus paljastui sepitetyksi myös. Tämän päivän New York Post -lehdessä kerrotaan, että poliisin havaittua valvontakameratallenteiden olevan yhteensopimattomia naisen kertomuksen kanssa oli nainen tunnustanut keksineensä viharikosväitteet. Naisen puolustus oli se, että hän oli keksinyt tarinan harhauttaakseen vihaista muslimi-isäänsä välttyäkseen tämän kiukulta myöhään menneen baari-illan jälkeen. Tytön välit isään olivat olleet kireät tytön länsimaistumisen ja katolisen pojan kanssa seurustelun vuoksi.

You can't censor #fakeNews. It's everywhere pic.twitter.com/aVUDg1jl25

— Gavin McInnes (@Gavin_McInnes) 15. joulukuuta 2016

Feikkirikokset kuitenkin tekevät tehtävänsä: media uutisoi niistä mahdollisimman näyttävästi, ja kun totuus paljastuu, se joko jätetään uutisoimatta samojen julkaisujen toimesta tai piilotetaan pikkujuttuna nettiversioon.

Suomessa New Yorkin feikkirikoksesta uutisoi Ilta-Sanomat otsikolla Kolme miestä hyökkäsi musliminaisen kimppuun New Yorkissa - huusivat Trumpin nimeä, mutta oikaisevaa päivitystä juttuun ei ainakaan tämän blogipäivityksen julkaisuhetkellä ole kuulunut. Feikkirikos on jo tepsinyt. Trumpin kannattajat on saatu leimattua vaarallisiksi rasisteiksi, joten oikaisut eivät enää korjaisi vahinkoa.

Kuitenkaan tästä keksittyjen viharikosten ilmiöstä ei ole puhuttu Suomen mediassa sanallakaan, eikä yksittäisten tapausten kohdalla noteerata sitä, että tapaus voi olla osa antirasistista tarinankerrontaperinnettä. Mutta se tietysti on heidän häpeänsä.

Miten mies huijataan käsilaukun kantajaksi

Hesarin Maria Pettersson, joka aiemmin on kunnostautunut journalistina mm. viettämällä pari tuntia Malmössä ja todeten sen täysin turvalliseksi koska ei joutunut siellä raiskatuksi tai murhatuksi, kirjoittaa nyt parisuhteiden dynamiikkaa uusiksi Nyt-liitteen kolumnissa nimeltä Mukava kundi haluaa palkintoseksiä normaalista käytöksestä.

Kolumni käsittelee siis yleisluontoisesti miehiä, jotka kokevat jäävänsä ilman seksiä mukavuutensa vuoksi, mutta yleisluontoisen käsittelyn esimerkkitapaukseksi on jostain syystä otettu harvinainen ääritapaus Elliot Rodger. Rodger surmasi kuusi ja haavoitti neljäätoista ihmistä kampusammuskelussa, jonka syyksi hän itse videossa kertoi katkeruuden siitä, että naiset eivät kiinnostu hänestä vaan jopa mustista jätkistä ennen häntä, vaikka Rodger oli mielestään niin kiva.

 Naisesta ei välttämättä ole viehättävää, että toinen on kohtelias vain siksi, että saisi laittaa peniksensä hänen sisäänsä. Mukava mies huijaa, eikä haluakaan olla ystävä. Hän haluaa palkintoseksiä siitä, että käyttäytyy kuin normaali ihminen.

Melkoisen asenteellinen lähtökohta. Pettersson toteaa, että ystävällisyys, kuten naisen huolien kuunteleminen, on normaalia kohteliaisuutta, josta ei tulisi odottaa seksiä vastapalvelukseksi. Petterssonin näkökulma on kuitenkin auttamattoman yksipuolinen: hän sanoo ilmiön olevan miesten toteuttamaa huijaamista, mutta huoletta jättää huomiotta naisten osuuden samassa ilmiössä eli friend zonelle laittamisessa.

Friend zone -teorialla on yksinkertainen evoluutiopsykologinen perustelu, jonka Pettersson sivuuttaa täysin. On naiselle täysin luonnollista tavoitella itseään korkeamman markkina-arvon omaavaa kumppania. Korkeamman markkina-arvon tunnistaa parisuhteen alun dynamiikasta: kuka tavoittelee ketä. 

Kiltit miehet tekevät itselleen karhunpalveluksen pyrkimällä miellyttämään naista joka käänteessä ja saamaan hänen huomiotaan. Se viestittää naiselle selvästi, että nainen on se markkina-arvoltaan korkeampi yksilö suhteessa - hän, jota tavoitellaan.

Dynamiikka tappaa naisen romanttisen kiinnostuksen mieheen nopeasti: onhan jo todettu, että hän ei ole se naista parempi kumppani, mutta kyllä sellainen lohduttavaksi olkapääksi alfojen aiheuttamien sydänsurujen jäljiltä kelpaa.

Naiset ovat yleensä hyvin tietoisia oman viehätysvoimansa tasosta ja tunnistavat kiinnostuksen merkit helposti. Mikäli sopivan itsekeskeisen luonteenlaadun omaava nainen bongaa alempiarvoiseksi katsomansa miehen, joka on naisesta ilmeisen kiinnostunut, on mies helppoa kauraa hyväksikäytölle. Hänestä tulee helposti käsilaukun kantaja ja naisen arkisten valitusten kuuntelija, ja koko ajan nainen antaa juuri tarpeeksi hienovaraista vihjettä siitä, että ehkäpä jossain tulevaisuudessa voisi häämöttää romanttinen suhde, että mies jatkaa yrittämistä eikä irtisanoudu hyväksikäyttävästä suhteesta.

Kyseessä on yleinen manipuloinnin muoto, enkä laisinkaan ihmettele, miksi kiltit betamiehet jossain vaiheesa turhautuvat naisten palvelijoina toimimiseen ja johdatelluksi tulemiseen.

Toki on Rodgerin tai katuraiskaajien kaltaisia tapauksia, jotka näkevät signaaleja siellä, missä niitä ei ole ja uskovat itsensä niin loistaviksi persooniksi, että automaattisesti ansaitsisivat parhaan mahdollisen kumppanin, mutta he muodostavat erittäin pienen vähemmistön miehistä. Suurin osa näkee signaalit juuri siksi, että ne ovat siellä. Heitä vain vedätetään.

Pettersson myös leikkii, että naiset eivät muka erottaisi, kuka mies haluaa ystävyyttä, kuka enemmän. Tietenkin he erottavat. Eivät miehet ole ainoita, jotka osaavat lukea vastakkaisen sukupuolen signaaleja. Mikäli huomaa, että vastapuoli toivoisi suhteelta jotain, mitä itse ei siitä halua, on eettinen teko kertoa, että tästä ei koskaan tule tulemaan mitään romanttista.

Tämän naiset jättävät tekemättä friend zoneen joutuneille miehille, koska toivon vieminen veisi myös miehen halun palvella naista, ja nainen kuitenkin haluaa lunastaa omat voittonsa suhteesta vaikkei koskaan aio miehelle sitä antaa, mitä tämä toivoisi suhteesta saavansa irti.

Tästä voi kirjoittaa artikkelikaupalla feminististä skeidaa siitä, miten mies ei missään tilanteessa saisi odottaa naiselta yhtään mitään, mutta tosiasia on se, että yksipuolinen suhde on hyväksikäyttöä. Toisen tietoinen johdattelu tai olennaisen tiedon kertomatta jättäminen on hyväksikäyttöä.

Pettersson olisi aivan samaa mieltä, mikäli roolit olisivat toisin päin - jos puhuisimme vaikka suhteesta, jossa nainen toivoo parisuhdetta ja mies roikottaa suhteen mahdollisuutta naisen edessä täysin tietoisena siitä, ettei koskaan tule naiselta todella muuta kuin seksiä haluamaan. Parisuhteen tai seksin käyttäminen palvelun porkkanana ei muutu terveeksi ihmissuhteeksi sillä, että toisen tunteita hyväksikäyttävä osapuoli on nainen.

Terve järki on radikaalia

Marine Le Pen (FN) ja Geert Wilders (PVV).

Ranskan presidentinvaalit ovat tulossa keväällä, ja monikulttuuristen värinöiden vuoksi maan hallitus ehdotti, että vuoden 2015 marraskuun terrori-iskuista saakka voimassa ollutta poikkeustilaa jatketaan. Ranskalaiset ovat saaneet monikulttuurista kirjaimellisesti uuden normaalin: poikkeustila ja poliisit kaduilla ovat viimeistään nyt arkipäivää.

Jonkinlaista toivoa Ranskan selviytymisestä edustaa kansallismielinen Marine Le Pen, jonka tuore ehdotus ilmaisen koulutuksen ja terveydenhuollon poistamisesta laittomasti maassa oleskelevilta herätti odotettavaa ulinaa suomalaismediassakin. Vasemmistolaiset äärinäkemykset ovat yleistyneet hyväksyttäviksi niin laajalti, että täysin rationaalinen ajatus siitä, että ne ihmiset saavat palvelun, jotka siitä maksavat, voidaan tulkita radikaaliksi.

Hallitsematon maahanmuutto on yksinkertaisesti liikaa Ranskan sietokyvylle, joten jotain on tehtävä. Asia voitaisiin "hoitaa" Suomen tavoin eli jatkamalla houkuttimien ylläpitoa ja kalliita palveluita jokaiselle takamuksensa rajan yli hilaavalle mutisten samalla jotain kansainvälisistä sopimuksista, kunnes taloudelliset ja sosiaaliset haitat romahduttavat järjestelmän niin, ettei siitä enää hyödy yhtään kukaan. Toinen vaihtoehto on karsia sieltä, missä leikkaamisen hyödyt ovat suurimmat ja haitat pienimmät.

Laittomat maahanmuuttajat Ranskassa ovat mm. kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita ja elintasopakolaisia, jotka eivät halua kirjautua Ranskassa turvapaikanhakijoiksi, koska haaveilevat Iso-Britanniaan pääsystä. Ei ole yksinkertaisesti mitään syytä tarjota näille ihmisille houkuttimia, jotka kannustavat pysymään maassa laittomasti, kun takaisinkin voisi lähteä. Jos he olisivat todella vainottuja eivätkä elintasopakolaisia, he eivät joutuisi maassa laittomasti oleskelemaan.

Mikäli laitonta notkumista tuetaan, haittavaikutuksetkin vain kasvavat. Köyhyys, ghettoutuminen ja rikollisuus eivät tule olemaan vältettävissä laittomien mamujen suhteen -  onhan se jo todettu, että mikään määrä kallista "integrointia" ei saa edes luvallisesti maassa olevia pärjäämään edes lähelle paikallista tasoa vastaavasti eurooppalaisissa yhteiskunnissa. Laittomien, arveluttavin tarkoitusperin saapuvien tulijoiden suhteen riski ongelmista on vieläkin suurempi.

Tämä ja muut Le Penin ehdotukset eroavat median hyväksymästä mielipiteestä siinä, että ne ovat itse asiassa ratkaisuja. Niillä olisi jotain vaikutusta ongelmaan toisin kuin sillä, että sanotaan, että onhan tämä nyt ongelmallista, mutta kun kansainväliset sopimukset. Soppareihin tuntuu liittyvän lähes taikauskoa muistuttava uskomus: jos on hyvä tekosyy olla puuttumatta epäkohtiin, kuten vaikkapa ne kansainväliset sopimukset, ei epäkohtien seurauksia tarvitse kohdata. Käytännössä muistelot sopimusten noudattamisesta mallioppilaan tavoin lienevät laiha lohtu sortuneen yhteiskunnan raunioilla.

Ratkaisua ehdotti ja siitä langettavan päätöksen syrjinnästä sai myös Hollannin todennäköisin seuraavien vaalien voittaja, Geert Wilders. Wilders piti tilaisuudessa puheen, jossa hän esitti yleisölle kysymyksiä, kuten "Haluatteko lisää vai vähemmän EU:n valtaa?".

Yksi kysymyksistä oli, haluaako yleisö vähemmän marokkolaisia maahansa. Kysymyksen takana on marokkolaisten massiivinen yliedustus Hollannin rikostilastoissa ja kaikin puolin epäonnistunut sopeutuminen maan yhteiskuntaan. Wilders lupasi huolehtia asiasta, mikäli hänen puolueensa voittaa: hän katsoisi, että rikolliset palautettaisiin kotimaahansa ja maahanmuuttoa Hollantiin rajoitettaisiin.

Syyte syrjinnästä pamahti, hollantilainen oikeusistuin katsoi marokkolaiset roduksi ja Wildersin puheen siten rasismiksi. Tietenkään marokkolaiset eivät minkään tieteellisen tai sosiaalisen standardin mukaan ole rotu sen enempää kuin kanadalaiset, eikä heidän arvostelunsa tilastoissa näkyvien ominaisuuksien pohjalta ole rasismia. Wildersiä haluttiin kuitenkin päästä näpäyttämään todellisen ratkaisun tarjoamisesta todelliseen epäkohtaan. Lopputulos ei olisi voinut Wildersin kannalta olla parempi. Hän sai arvokasta julkisuutta ja pääsi pitämään useampia loistavia puheita suorassa tv-lähetyksessä. Syyte kääntyi voitoksi.

Niin hollantilaisilla, ranskalaisilla kuin meillä suomalaisillakin on edessä tulevaisuuden kannalta ratkaisevia valintoja. Uskoako heitä, jotka epätoivon vimmalla hokevat ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä sopimuksia, kuin ne loisivat haittamaahanmuuton vaikutuksilta suojaavan loitsun maan ylle, vai heitä, jotka toteavat epäkohdat ja tarjoavat niihin spesifisiä ratkaisuja.

Meitä pahemmin haittamaahanmuuton iskuja ottaneet maat alkavat viisastua. On meistä kiinni, onko meidän toistettava samat virheet, päästettävä maa jatkuvaan poikkeustilaan ja kaaokseen, ennen kuin kissa saadaan pöydälle.

Paula Risikko: tuhmanpuhuminen on pahoinpitely

"Vihapuheesta on lyhyt matka väkivallantekoihin."

Näin sanoi Ylen artikkelissa sisäministeri Paula Risikko, ja samaa ovat hokeneet monet muutkin. Näyttöä vaan ei tarjota. Kyseessä on falsifioitavissa oleva väite, jonka todenperäisyyttä olisi helppo tutkia. Koska kukaan ei kuitenkaan perusteluja tarjoa, kuten tutkimuksia, jotka osoittaisivat vihapuheen altistavan ihmisen väkivaltaisille impulsseille, täytyy tähän suhtautua hatusta vedettynä lausuntona, joka perustuu vain Paulan mutu-tuntumaan.

Paula kuitenkin paljastaa seuraavalla möläytyksellään sen, miksi hän uskoo väitteeseensä: hänen mielestään lähes mikä tahansa on väkivaltaa.

Paula sanoo: "Meillä on paljon vihapuhetta, netissä varsinkin tälläkin hetkellä pahoinpidellään ihmisiä. Ne on tuomittavia asioita. Jotenkin tuntuu, että virtuaalimaailmassa voi tehdä mitä vaan ja niin ei todellaan ole. "

Eli nyt siirryttiin jo kolmannen aallon feministien kielenkäyttöön: ikävät kommentit netissä ovat pahoinpitelyä. Tämä on idioottimaista ja todellista väkivaltaa vähättelevää. Kulttuurimarxistien kielessä termejä, kuten raiskaus, pahoinpitely tai väkivalta laajennetaan niin kattaviksi, etteivät ne lopulta enää merkitse mitään. Mikäli Paulan määritelmä olisi millään tasolla järkevä, olisin minäkin tullut netissä pahoinpidellyksi päivittäin tai jopa useita kertoja päivässä.

Seuraavaksi Risikko kiihottaa eräänlaista kansanryhmää vastaan näillä sanoin: "Syrjäytyneellä ihmisellä on mahdollisuus tehdä erittäin vakaviakin tekoja. Se on nyt nähty maailman sivu. Se on vuosien varrella pahentunut ja sitä on vaikeaa taklata. Mutta yrittää pitää." 

Eli syrjäytyneisiin tulisi nyt suhtautua vakavana uhkana yleiselle turvallisuudelle. Tämä monenlaisia persoonia ja monenlaisista syistä yhteiskunnan ulkopuolelle jäänyt ryhmä maalataan armotta vaaraksi muille. Mikäli mistään muusta riskiryhmästä, kuten somaleista tai muslimeista, sanoisi samaa, se olisi kiihottamista kansanryhmää vastaan. Syrjäytynyt mielletään kuitenkin valkoiseksi mieheksi, joten häntä saa haukkua ja hänen ryhmäänsä yleistää.

Lopulta Ylen toimittaja vie tarkoitushakuisesti haastattelun aselupiin. Pitäisikö aselupiin puuttua jotenkin, kun Imatralla ammuttiin ihmisiä? Risikko välttää tämän sudenkuopan toteamalla, että on liian aikaista sanoa asiaan mitään, mutta ei sulje mahdollisia toimia pois. Ylen toimittaja todennäköisesti toivoi asevastaisempaa lausuntoa.

Aselupien määrällä ei ole merkitystä turvallisuuden kannalta. Suomessa eniten aseita on Ahvenanmaalla, mikä myös on maan turvallisinta seutua. Ampuma-ase on harvinainen henkirikoksen tekoväline Suomessa: 40% henkirikoksista tehdän teräaseella, 17% ampuma-aseella ja vain 5% luvallisella ampuma-aseella. Siksi aselupien kyttääminen voisi parhaimmillaankaan vaikuttaa vain muutamaan prosenttiin maan henkirikoksista.

Päättäjät toki pitävät asesäätelystä, koska se on helppo pseudotoimenpide. Voidaan esittää, että tehdään jotain väkivaltaongelmalle, tekemättä todella mitään. Mielenterveys- ja päihdehuollon kehittäminen olisivat todellisia toimia, joilla olisi todellinen vaikutus, mutta ne maksavat rahaa. Asesäätely on niihin nähden halpaa, joten siihen päättäjät turvautuvat.

Paulan ja muiden poliitikkojen perustelemattomien väittämien kritiikitön julkaisu kertoo paljon myös median tilasta. Missä tahansa todella puolueettoman ja avoimen mediakentän omaavassa maassa toimittaja olisi kysynyt, miksi Paula uskoo vihapuheen lisäävän väkivaltaa, mutta suomalainen toimittaja vain nyökyttelee ja nöyristelee ministeriä kiitollisena haastattelusta.

Miksi moderni parisuhde ei vaan toimi

Modernin parisuhdemallin mukaan tasa-arvo tarkoittaa samanlaisuutta. Tämä sosiaalisesti hyväksytty tapa ylläpitää parisuhdetta toimii käytännössä niin, että suhteen molemmat osapuolet tekevät tasaisesti oman osuutensa yhteisen elämän ylläpidossa ilman sen kummempia rooleja. Kuulostaa teoriassa hyvältä, mutta malli ei toimi käytännössä, koska se ei ota huomioon parisuhteen kehittymisen vaatimaa tunteellista ulottuvuutta. 

Se voi kuulostaa oudolta, mutta antakaas kun selitän. Kun suhteen osapuolet tekevät juuri oman osuutensa eli huolehtivat ruokansa, pyykkinsä, kotityönsä ja laskunsa itse, ihmiset eivät oikeastaan edes ole parisuhteessa vaan kämppiksiä. He elävät kahta itsenäistä elämää saman katon alla kuin hieman huorahtavat kämppikset, joilta aika ajoin saa seksiä. 

Koska parilla ei ole yhteistä elämää vaan kaksi itsenäistä elämää, ei suhteen dynamiikka juuri edistä keskinäisen luottamuksen tai kiintymyksen syntymistä. 

Moderni suhdemalli ei ole tuottanut suurempaa onnellisuutta vaan itse asiassa laskenut sitä. 1950-luvun kotirouva oli tutkitusti onnellisempi kuin nykypäivän nainen. Osasyy tälle on oman hypoteesini mukaan suhteiden dynamiikassa.

Parisuhde tarvitsee jonkinlaisen terveen ja toimivan dynamiikan. Aikojen saatossa toimivimmaksi yhteiskunnan ja suhteen osapuolien kannalta on havaittu perinteisiin sukupuolirooleihin nojaava parisuhdemalli. Tykkäsivät feministit siitä tai eivät, se on se malli, jolla yhteiskuntamme on rakennettu.

Perinteisessä parisuhteessa on naisen ja miehen roolit. Mies on tyypillisesti ollut perheensä elättäjä, nainen miehestä ja lapsista kotona huolehtiva äiti. Dynamiikka on täysin erilainen, koska tässä mallissa ihmiset joutuvat sekä tarjoamaan kumppanille jotain että antamaan osan omasta hyvinvoinnistaan toisen käsiin. Toisen on luotettava siihen, että ruokaa ilmaantuu ja kodin asiat ovat hoidettuina, toisen taas siihen, että tarvittavat tulot siihen löytyvät. 

Tämä malli kehittää keskinäistä luottamusta, läheisyyttä ja kiintymystä aivan toisella tavalla kuin kahden itsenäisen elämän rinnakkainen ylläpito. Sama pätee myös ei-materiaalisiin asioihin: perinteisessä mallissa miehen palkkioita oman roolinsa hoitamisesta ovat olleet tietysti myös naiselta saatu henkinen tuki sekä seksi, nainen taas saa jonkun, joka kuuntelee huolia, ilahduttaa aika ajoin pienillä teoilla ja tukee raskaina aikoina.

Kulttuurimme on tällä hetkellä epäterveisiin mittasuhteisiin saakka itsenäisyyttä arvostava. Äärimmilleen viety itsenäisyys kun ei juuri terveen parisuhteen kanssa sovi yhteen. Jotta mitään syvempää tunteellista ulottuvuutta suhteeseen voi syntyä, on parin tarvittava toisiaan. Tämä tietysti ensin tapahtuu vain henkisellä tasolla mutta myöhemmin siihen yleensä liittyy monenlaisia materiaalisia sitoumuksia, jotka lähentävät paria ja ajavat eron mahdollisuutta kauemmas.

Tasa-arvo ei tarkoita sitä, että ihmisten olisi oltava toistensa klooneja juuri samoja asioita tehden. Se voi toteutua monin eri tavoin, eivätkä perinteiset sukupuoliroolit tee ihmisistä eriarvoisia, ellei niitä tavalla tai toisella yksilö väärinkäytä kumppaninsa alistamiseen. 

Ei ole väärin tarvita toista ihmistä tai jättää pyrkimättä 100-prosenttiseen itsenäisyyteen. Jos toisessa vaakakupissa on onnellinen elämä ja toisessa modernit ideaalit, jotka eivät todennäköisesti johda tämänhetkisiä avioerotilastoja parempaan menestykseen, miksi ihmeessä uhrata oma elämänsä muiden ideologian mukaan elämiseen?

Jori Eskolin - käry kävi ja pahasti!

Jori Eskolin on rasmuslainen ja bloggaaja, joka on jo entuudestaan tunnettu mm. luovasta tilastontulkinnasta ja vielä luovemmasta todellisuudentajusta.

Nyt Eskolin paljasti epärehellisyytensä kaikkien nähtäville. Hän on kirjoittanut blogipäivityksen 612-soihtukulkueesta heittäen mukaan ne normaalit diipadaapat natseista, pelosta ja kuolleista narkomaaneista. Jostain syystä sitä, kenellä oikeasti on rekisteriä laajamittaisista itsenäisyyspäivän väkivaltaisuuksista, Jori ei ota esille.

Blogissa Eskolin kommentoi Suomen Sisun Lapin piiripäällikköä ja Monokulttuuri-tiimiläistä Tuukka Kurua seuraavasti:

"Tänä vuonna juhlapuhujaksi on ilmoitettu Tuukka Kuru, joka on Suomen Sisun Lapin piirin johtaja ja Radio monokulttuuri -ohjelman toimittaja, joka myös haastatteli ohjelmaansa pörröiseksi silittäen Eppu Torniaista (miestä, joka tappoi Jimi Karttusen)."

Paitsi, että se ei mennyt sinne päinkään. Tuukka Kuru ei koskaan ole haastatellut Eppu Torniaista, eikä Torniaista koskaan ole haastateltu Monokulttuurissa. Paavo Tajukangas ja Junes Lokka haastattelivat Torniaista Tajukankaan järjestämässä lähetyksessä, joka ei ollut Monokulttuurin lähetys. Tuukka Kuru ei siinä ollut millään tavoin mukana.

Ilmeisesti joku kertoi Eskolinille, ettei Kuru osallistunut haastatteluun. Jori sitten meni ja editoi blogiaan liittämättä mukaan mitään oikaisuilmoitusta siitä, että sisältö oli alun perin erilainen. Uusi lause menee näin:

"Tänä vuonna juhlapuhujaksi on ilmoitettu Tuukka Kuru, joka on Suomen Sisun Lapin piirin johtaja ja 'toimittaja' Radio monokulttuurissa, jonka ohjelmassa haastateltiin pörröiseksi silittäen Eppu Torniaista (miestä, joka tappoi Jimi Karttusen)."

Huomasitteko? Nyt lauserakenne on sellainen, että Kurun ei enää väitetä silitelleen Torniaista, mutta edelleenkin lähetyksen väitetään virheellisesti olleen Monokulttuuri-lähetys. 

No, mepä Junesin kanssa kysyimme asiasta Jorilta Twitterissä. Ensin Jori suoraan kiisti väittäneensä Kurun tehneen haastattelun sanomalla: "lukutaito ois kova". Hän ei ilmeisesti tiennyt, että olimme nähneet tekstin alkuperäisen muodonkin.

Eli ei ollut Eskolinin mielestä virhe väittää, että Tuukka haastatteli, vaikkei haastatellut, ja että Monokulttuurissa haastateltiin, vaikka ei haastateltu. 

Alkuperäisessä tekstissä ei ollut mitään epäselvää: kävi harvinaisen selväksi, että Eskolin typeryyksissään luuli Tuukan Monokulttuurissa Torniaista haastatelleen. Ei ollut kyse epämääräisestä lauserakenteesta, ja vaikka olisikin, on noin suuren virheen korjaus aina syytä huomauttaa blogin lopussa edit-merkintänä.

Otamme "epäselvyyden" takuulla mukaan Monokulttuurin erikoistermistöön.
Massiivinen asiavirhe = "epäselvyys"

Juttu meni vielä hassummaksi, kun Jori ryhtyi perustelemaan Junesille, miten hän päätyi uskomaan, että Monokulttuurissa haastateltiin Torniaista:

Jorin linkkaamalla Tajukankaan sivulla ei ole mitään Monokulttuuriin viittaavaa. Kuten jo linkin esikatselu näyttää, lähetys on nimellä Tajuntarkistus/Tajulive. On vaikea ymmärtää, miten tuo sivu saattoi aiheuttaa Jorin harhaluulon.

Minulla onkin oma teoriani siitä, miten Jorin harhaluulo syntyi. Hän ei ole kuunnellut tietenkään koko lähetystä, koska muutoin kyllä tietäisi, ettei Tuukka edes ollut mukana. Hän on todennäköisesti nähnyt Rasmus-ryhmässä jaetun linkin lähetykseen sekä kommenttiosiossa erään kommentin, jossa Junesta syytettiin liian pehmosta suhtautumisesta Torniaiseen. Hän muisti näkemänsä kuitenkin osin väärin. Siinäpä suvakkibloggaajan tietolähteiden taso.

Lopulta Eskolin teki pienen korjauksen blogiinsa, mutta jätti sen täysin puolitiehen. Hän väitti oudosti Tajuntarkistusta Monokulttuurin "yhteistyökumppaniksi". Mikä ihmeen yhteistyökumppani? Koko lähetystä on tehty vain se yksi erikoishaastattelu. Lisäksi hän ei poistanut virheellistä sisältöä vaan lisäsi vain huomaamattomammalla värillä puolivillaisen oikaisun, jossa ei puhuta Kurusta mitään. Hän epätoivoisesti haluaa linkittää Kurun Torniaiseen, vaikka todisteet hupenevat.

Lopulta Eskolin väitti oikaisuvaatimuksiamme spämmäykseksi, väitti vielä kerran, ettei ole Kurua väittänyt Torniaisen haastattelijaksi ja oli häipyvinään keskustelusta sanomalla hyvää yötä. Kuru-väite jäi oikaisematta, ja "yhteistyökumppani" tuli määritellyksi uudelleen.

Yle suoltaa taas uskomatonta sontaa

Lähtökohtaisesti väkivallattomat anarkomarkot toteuttamassa parempaa,
 rakenteisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Ylen Eero Mäntymaa on kirjoittanut erittäin myötämielisen ja anteeksiantavan artikkelin anarkistien häiriköinnistä itsenäisyyspäivän tapahtumissa. Omituinen asenteellisuus alkaa jo otsikosta:

Poliisi turvaa myös uusnatsien marssin – "Poliisi ei määrittele, mikä mielipide on oikein ja mikä väärin"

Mikä otsikon viesti on? Jos sanoma olisi päinvastainen, olisi siinä jotain uutisoitavaa, mutta nyt otsikko toteaa vain yksinkertaisen sananvapauden perusasian, jonka pitäisi kaikille olla itsestäänselvä: viranomaisten silmissä kaikki mielipiteet ovat tasaveroisia ja niiden ilmaisua tulee suojella.

Mäntymaa puhuu tahallisen epämääräisesti SVL:n "natsimielenosoituksesta" ja 612-soihtukulkueesta, jotta ne voisi sekoittaa toisiinsa. SVL:n osallistumista soihtukulkueeseen yritetään käyttää selvästi koko soihtukulkueen leimaamiseen natsistiseksi - onhan ainoa Mäntymaan 612:sta kertoma asia natsien osallistuminen - mutta jostain syystä sama laajennettu syyllisyys ei toimi vasemmistossa. Mäntymaa sanoo anarkomarkojen vastamielenosoituksesta seuraavaa:

Antifasistiset tahot pyrkivät hidastamaan uusnatsien kulkuetta. "Helsinki ilman natseja" -vastamielenosoitukseen oli tiistaihin mennessä ilmoittautunut vajaa tuhat henkeä. Tapahtuman järjestäjinä toimivat Anarkistinen A-ryhmä, Helsingin Vasemmistonuoret, sekä Varisverkosto.

Mukana on siis kaksi anarkistiryhmittymää ja Vasemmistonuoret. Varisverkosto mm. leveilee rikoksilla sivustollaan sekä toistuvasti yllyttää jäseniä lainvastaiseen toimintaan. Jos kaikki 612-kulkueeseen osallistuvat ovat natseja ihan vain siksi, että SVL haluaa tulla paikalle, eivätkö Vasemmistonuoret ole vähintäänkin superrikollisia, koska organisoivat mielenosoitusta yhdessä väkivaltaisten rikollisjärjestöjen kanssa?

 Ja niille hölmöille, jotka yrittävät selitellä jotain "rakenteisiin kohdistuvasta väkivallasta", esittäisin kysymyksen: onko alla olevalla videolla provosoimattoman hyökkäyksen kohteeksi joutunut Marko Parkkola rakenne? Olivatko viime itsenäisyyspäivänä kiviä ja pulloja niskaansa saaneet kansallismieliset rakenteita?

Seuraavaksi Mäntymaa päästää A-ryhmän häärääjä Alexa Salmen valkopesemään ja kaunistelemaan viime vuoden 130 pidätykseen johtanutta vasemmiston riehumista kritiikittä, eikä kysele vaikeita jatkokysymyksiä, jotka olisivat vähintäänkin aiheellisia: 

-Tapahtumaa ei ollut organisoitu, ja ihmiset ryhtyivät tekemään, mitä päähän juolahtaa. Mutta yksittäisten kivien heittelyllä ei mielestäni saavuteta mitään. Siinä mediahuomio kääntyy pois siitä, mitä asiaa ajetaan, ja tapahtuma näyttää vain väkivaltaiselta konfliktilta, sanoo Alexa Salmi A-ryhmästä.

Tapahtuma oli heidän taholtaan vain väkivaltainen konflikti. Kansallismielisiä ei pidätetty ainuttakaan, eivätkä he ottaneet osaa riehumiseen. Kaikkien naurettavuuksien naurettavuus pääsee Salmen suusta, kun Mäntymaa sanoo vastamielenosoittajien tietävän, että "väkivallan riski on nytkin olemassa":

– Onhan siinä se mahdollisuus. Me ollaan lähtökohtaisesti väkivallattomia, mutta kai sitä täytyy jotenkin puolustautua, jos natsit käy päälle. Meillä on järjestyksenvalvojia, jotka pitänee huolen siitä, Salmi sanoo.

Lähtökohtaisesti väkivallattomia henkilöitä, joiden läsnäolo itsenäisyyspäivänä on aina tarkoittanut päätöntä riehumista? Väkivallaton lähtökohta lienee taaksejäänyttä elämää, koska mitään väkivallatonta ei antifanttien toiminnassa ole. Heidän ansiostaan itsenäisyyspäivä yhdistetään päättömään riehumiseen ja vandalismiin.

Edes eläimet eivät tältä porukalta ole turvassa: vuoden 2015 itsenäisyyspäivänä useita poliisin hevosia jouduttiin viemään eläinlääkärin hoitoon, koska antifantit mm. hakkasivat niitä kylteillä. Toimia puolusteltiin netissä mm. sanomalla, että on poliisin typeryyttä uskaltaa tuoda eläimiä antifanttien läheisyyteen. Meidän siis tulisi olettaa heidät väkivaltaisiksi psykopaateiksi.

On varsin hupaisaa, että pakkovaltaa ja valtion rakenteita näennäisesti vastustavat anarkistit ovat mankumassa esivaltaa apuun, kun joku osoittaa mielipidettä, josta he eivät pidä. Yhtäkkiä poliisin pitäisikin olla estämässä laillista mielenosoitusta.

Eivät nämä ihmiset mitään anarkisteja tai antifasisteja edes ole, vaikka niiksi itseään väittävät. He ovat pikkufasisteja, jotka yrittävät naamioida autoritääriset fantasiansa vasemmistolaiseksi solidaarisuudeksi. He ovat yksilönvapauden viholliset.

Fidel Castro, helvetin hyvä jätkä

Kanadan pääministeri, mieslapsi ja politiikan Ken-nukke Justin Trudeau sanoi Castroa "merkittäväksi
johtajaksi", jonka kuoleman hän ottaa vastaan "suurella surulla".

Joskus myyttinen sädekehä henkilön yllä on niin vahva, että mikään määrä todellisuutta ei riitä sitä himmentämään. Suurelle yleisölle tällaisen sädekehän kantaja on esim. Äiti Teresa: vaikka julmat faktat hänen "hyväntekeväisyydestään" ovat kaikkien saatavilla, nimi on edelleen synonyymi pyhimyksen kaltaiselle malliyksilölle.

Vasemmistolle vastaavia henkilöitä ovat Che Guevara ja vastikään kuollut Fidel Castro. Kuuban vallankumouksen ympärille on luotu myytti urheista viidakkosisseistä, jotka taistelevat kansansa vapauttamiseksi, eivätkä vuosikymmenet raakuuksia ja sortoa sen jälkeen murenna myyttiä vasemmiston mielissä.

SDP:n nuorisojärjestö oli julkaissut ylistävän muistopuheen Castrosta kutsuen häntä väsymättömäksi idealistiksi ja ikoniseksi johtajaksi. Kanadan vasemmistolainen pääministeri Justin Trudeau taas piti niin imelän ja kaunistelevan muistopuheen, että se laukaisi Twitteriin uuden trendin. Trudeauta pilkattiin hashtagilla #TrudeauEulogies (Trudeaun muistopuheita), johon liitettiin yltiöpäisen romantisoituja muistopuheita mm. Josef Stalinille, Adolf Hitlerille ja Pol Potille.

Sunnuntai-iltana kahdeksan jälkeen demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi väitti Twitterissä, että muistopuhe oli "epäonnistunutta satiiria". Jokin tekstissä kyllä epäonnistui, koska se oli täynnä kirjoitusvirheitä. Ilmeisesti kakkaa oli tullut demareiden niskaan, ja joku selitys oli keksittävä. Tämä asettaa demarinuoret harvinaiseen kategoriaan: otukset, joilla on vähemmän selkärankaa kuin Justin Trudeaulla. Trudeau sentään ei yrittänyt väittää puhettaan satiiriksi.

Mitä taas tulee idoleihin, Che Guevara oli rasistinen, homoja tappava teurastaja ja poliittinen puhdistaja, joten on aika huvittavaa, että LGBT-oikeuksia ajavat antirasistit ja -fasistit tämän miehen kuvaa kantavat t-paidoissaan. Mutta kantavathan he Neuvostoliiton lippujakin mielenosoituksissa. Ideologi kun pystyy sivuuttamaan kymmenet miljoonat kuolonuhrit, joita aate nyt välillä pikku sattumuksissa ja väärinkäsityksissä tuottaa.

Olen joskus sanonut regressiivisen vasemmiston heiluvan psykopatian ja sosiopatian välimaastossa enkä ole muuttanut mieltäni. Kun aate on vahva, voi maailmassa ideologisen linssin läpi nähdä aivan mitä haluaa. Psykopaatin mielessä Castron täytyy olla hyvä mies, onhan hän sosialisti kehitysmaasta, joten pikkuseikat on helppo sivuuttaa. Pikkuseikat, kuten:

-Lukemattomien kuubalaisten vangitsemiset, kidutukset ja teloitukset
-Oman kansan alistaminen pysähtyneisyyteen ja kurjuuteen, koska ideologiasta on jääräpäisesti pidettävä kiinni.
-Ja ehkäpä ennen kaikkea Castron voisi muistaa miehenä, joka oli aloittaa maailmanlopun sodan Kuuban ohjuskriisin aikaan. Mikäli Hrustshev ei olisi ollut Castroa järkevämpi ja olisi tämän neuvoja kuunnellut, olisi kriisi päättynyt ydinsotaan.

Jotkut olivat suorastaan tyrmistyneitä demarinuorten kannanotosta. Minä en. Kyseessä on vain se sama psykopatia, jonka vuoksi nämä samat vasemmistolaiset pystyvät muutkin ideologiansa tuottamat kauheudet jättämään huomiotta. He kykenevät katsomaan, että suomalaisten ryöstöt, pahoinpitelyt, raiskaukset ja tapot ovat hyväksyttävä hinta kehitysmaamaahanmuuton vastaanottamiselle. Osa heistä yltyy jopa syyttämään uhreja teoista.

Miettikääpä sitä hetki: nämä siis ovat ihmisiä, jotka katsovat, että heidän tavoitteensa on niin tärkeä, että ei ole väliä, vaikka joku tulisi sitä toteuttaessa raiskatuksi. Pystytkö itse kuvittelemaan asian, jota haluaisit niin paljon, ettet piittaisi moisesta vahingosta kanssaihmisillesi?

Tämän vuoksi en ylläty mistään, mitä nämä ihmiset sanovat tai tekevät. Eikä teidänkään pitäisi. Odottakaa heiltä aivan mitä tahansa.

Miten naiset murtavat miehensä

Kun julkaisin videon "Suomimiehen nössöluutio", alkoi Facebook-kommenteissa pian "no entä naiset sitten" -tyyppinen jauhaminen. Tämä on ollut reaktio jokaiseen toista sukupuolta käsittelevään blogiini tai videooni: jostain syystä omasta sukupuolesta puhuminen otetaan äärimmäisen henkilökohtaisesti ja puheenaihe yritetään välittömästi siirtää toisen puolen vikoihin.

Nössöluutio on kuitenkin aihe, jossa toisen sukupuolen esille ottaminen on aiheellista, koska siihen tanssiin tarvitaan kaksi. Naiset ajavat miehen nössöluutiota usein huomaamattaan. Jopa antifeministit tähän syyllistyvät. Katson, että on kolme perustapaa miehen nössöyttämiseen:

1. Vallan poisto
2. Pelleytys
3. Seksuaalisuuden häpäisy

Vallan poistoa ei yksityisten naisten edes tarvitse tehdä: naisten lyhyen tähtäimen etua ajavat poliitikot ja virkamiehet ovat sen jo varsin tehokkaasti hoitaneet. Tervehenkisessä parisuhdedynamiikassa valta jakautuu parin kesken. Perinteisesti valtadynamiikka on perheessä ollut se, että naisella on ollut taloudellinen riippuvuussuhde mieheen ja mies taas on tarvinut naiselta seksiä ja tämän työpanosta perheeseen.

Lapsilisät ja muu sosiaaliturva on vienyt mieheltä hänen osuutensa valtadynamiikassa, naisen valta on vahvistunut.

Tämä vahingoittaa naista aivan samoin kuin miestäkin: kun mies on teknisesti tarpeeton lisuke perheelle, ei se naisessa juuri kunnioitusta ja sitä vaativaa seksuaalista ja romanttista kiinnostusta herätä. Miehestä tulee kuin perheen lemmikki: ei häntä varsinaisesti tarvita, mutta on se ihan kiva, että siinä se on. Lemmikki ei kuitenkaan ole kelpo kumppani terveeseen parisuhteeseen, joten kieroutuma valta-asemissa rappeuttaa suhdettakin nopeasti.

Yksilönä nainen voi vallan poistoa toteuttaa ottamalla yhteisessä kodissa ja yhteisten asioiden hoidossa diktaattorin aseman: mieheltä kysytään enintään pankkikorttia mukaan, mutta päätäntävaltaa mihinkään ei ole. Nainen päättää, mitä tehdään, milloin ja miten. Tietyssä vaiheessa nainen päätyy ihmettelemään, miten hän moisen ressukan edes päätyi ottamaan miehekseen eikä useinkaan edes ymmärrä, että teki itse miehestä sellaisen.

Pelleytys taas on miehen vähättelyä ja naurunalaiseksi tekemistä, joka vie miehestä viimeisetkin kunnioitettavuuden rippeet. 

Pelleytystä harrastetaan esim. vitsailemalla miehestä hyvinkin julmalla tavalla kaveriporukassa, yksityisasioita levittämällä, miestä muiden edessä nolaamalla ja vähättelyllä. Miehestä tehdään vitsin aihe, jonka kustannuksella naiset naureskelevat tai luuseri, joka ei koskaan osaa tehdä mitään oikein ja tulee siitä jatkuvasti muistutetuksi.

Alla oleva Samsungin mainos on tästä varsin hyvä esimerkki: mies on aivokuollut neandertaali, joka vain rösöttää sohvalla, kunnes nainen korjaa miehen ja tyytyväisenä katsoo, kun miehestä tulee kunnollinen kotiorja.

Kun nöyryytys on kahdella edellisellä nössöytyksen muodolla saatu vauhtiin, se viimeistellään seksuaalisuuden häpäisyllä. Tästä löytäisi lukemattomia esimerkkejä, mutta mainitaan nyt muutama:

-Miespuolinen Facebook-kaverini jakoi lyhyen videon, jolla isorintainen nainen istui maastoautossa, ja hänen rintansa pomppivat maastotiellä. Jo ensimmäisten kommentoijien joukossa oli kaksi naista, jotka paheksuivat videon jakamista. Naiset kuitenkin jakavat alla olevan kuvan kaltaisia mieskuvia jatkuvasti, eivätkä miehet siitä valita. Kun mies jakaa seksuaalista materiaalia, hän on pervo juntti, kun nainen jakaa sitä, se on vain tyttöjen kikattelua.

-Nainen, joka käyttää seksileluja, on vahva, seksuaalinen ja voimaantunut. Tekopenisten käyttöön ei liity negatiivista stigmaa, enemmänkin positiivinen, ja feministit heiluttelevat dildoja mielenosoituksissaan. Vastaavasti seksileluja itsetyydytykseen käyttävä mies taas on säälittävä runkkari, joka ei oikeaa naista saisi.

Sama kaksoisstandardi pätee myös pornon katsomiseen tai seksin tarpeeseen: seksin puutteesta puhuva mies on itse luuseri, samaa valittavan naisen tilanteeseen taas syypäitä ovat saamattomat miehet. Miehen seksuaalisuudesta taas tehdään jotain likaista ja hävettävää, naisen seksuaalisuudesta vapautunutta ja voimaantunutta.

Näillä keinoin tuotetaan henkisesti lannistettuja miehiä, joista ei ole pitämään puoliaan. Naiset taas pettyvät vätyksiin ja alkavat vilkuilla muualle. Vaikka feministit sanoisivat mitä, useimmat naiset haluavat vahvan miehen, ja suomalaismiehen lauhkeuden rinnalla muslimimiesten ärhäkkyyttä voi erehtyä luulemaan vahvuudeksi.

Vikaa on siis molemmilla puolilla: miehissä, joilla ei ole selkärankaa pitää puoliaan ja joista voi tuntua helpolta ja houkuttelevalta antaa vastuu omista asioista naisille ja olla kiinnittämättä huomiota kotimaansa asioihin, ja naisissa, jotka tietoisesti tai huomaamattaan edistävät miesten nössööntymistä, vaikka eivät työnsä lopputuloksesta edes pidä.

Alkuperäinen video:

Seksirobotti vie mieheni

Tämän päivän nukeista on teknologisesti todella pitkä matka seksirobotteihin.

Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa julkaistiin teksti otsikolla On järkyttävää ajatella, että naisrobotit voivat tyydyttää monen miehen seksielämän. 

Jo otsikko on hämmentävä. Seksielämän tyydyttäminen on yleisesti ottaen positiivinen asia, joten mitä järkyttävää on roboteissa? Mikä oikeus kirjoittajalla on järkyttyä siitä, miten joku muu seksielämänsä hoitaa, kunhan hän ei sitä tehdessä muille aiheuta vahinkoa?

Kirjoittaja (mitä varmimmin nainen) perustelee järkytystään seuraavin argumentein:

-Naisten esineellistäminen on hänestä helpompaa, mikäli seksirobotteja käytetään.
-Miehet ovat tutkitusti kiinnostuneempia helposti kontrolloitavista kumppaneista, ja tämä jotenkin aiheuttaa seksirobottien kautta jotain negatiivista.
-Huomioidaanko naisten tarpeet sitten miesroboteilla?
-Ihmiskunta voi kuolla sukupuuttoon robottien takia.
-Heikot sosiaaliset taidot omaavilla taidot eivät kehity robotin kanssa, joten he eivät osaa toimia elävien ihmisten kanssa.

Miten tämä väitetty esineellistäminen heijastuu tosielämän naisiin negatiivisina seurauksina? Esineellistäminen itsessään on ajatusrikos. Siihen ei kuole. Vain sen mahdollisesti aiheuttamat käytännön teot voivat vahingoittaa, eikä kirjoittaja perustele lainkaan, mikä on korrelaatio robotin ja moisten käytännön seurausten välillä.

Jos joku mies todella haluaa täysin alistuvan kumppanin eikä sellaista ihmisistä löydä, eikö ole parempi, että hän ottaa sellaisen robotista eikä päädy siten vaikkapa kaltoinkohtelemaan vastentahtoista ihmiskumppania? Mikä on negatiivisen seurauksen aiheuttava yhteys tutkimuksen havaintojen ja seksirobottien välillä? Sitä kirjoittaja ei selitä.

Naisten tarpeet varmasti olisi jo huomioitu miesnukeilla, mikäli sellaisille olisi tilausta. On realistisia naisnukkeja, joita valmistetaan mittatilauksena. Mikäli naisasiakkaita olisi, vapaat markkinat kyllä huolehtisivat myös tarjonnasta. 

Meitä uhkaavat aivan muut tekijät, kuten juuri väestöräjähdyksen ja nykyisen elämäntavan aiheuttama maapallon resurssien liikakulutus sekä omat toimemme. Sukupuutto kuulosta tässä täysin hatusta vedetyltä, epätoivoiselta tekosyyltä arvostella robottien käyttöä.

Ei ole kirjoittajan tehtävä päättää, miten muut ihmiset luonnettaan kehittävät. Kenelläkään ei ole velvollisuutta opetella ekstrovertiksi, eikä se kaikille luonnetyypeille ole edes mahdollista.

Ajatellaanpa robotteja mahdollisimman käytännöllisesti. Niille voisi kuvitella miesten joukosta kolme merkittävää kohdeyleisöä:

1. Sosiaalisesti rajoittuneet, jotka ominaisuuksiensa tai sosiaalisten kykyjen puutteen vuoksi eivät kykene oikeaa parisuhdetta luomaan.
2. Miehet, jotka eivät halua parisuhdetta vaan pelkkää seksiä mahdollisimman vähällä panostuksella syystä tai toisesta.
3. Invalidit, autistit yms. henkilöt, joilla fyysinen tai psyykkinen rajoite tekee kumppanin löytämisestä, parisuhteen ylläpitämisestä tai normaalin seksin harrastamisesta vaikeaa.

Miksi näillä miehillä ei pitäisi olla oikeutta päättää, miten seksuaalisuuttaan toteuttavat, kunhan eivät sillä häiritse muita? Naisille ei vahinkoa miesten robotin valinnasta koidu, itse asiassa monet naiset voivat harmilta säästyä, kun nämä miehet poistuvat parisuhdemarkkinoilta. 

On parempi, että vaikkapa sadistinen raiskaaja hutkii robottia kotona kuin oikeaa naista kadulla. Mitä taas tulee invalideihin ja muihin miehiin, jotka eivät ilmeisen rajoitteen vuoksi pysty helposti normaalia seksielämää saamaan, pitäisikö heidän tyytyä täyteen selibaattiin? Rajoitteet eivät tapa luontaisia seksuaalisia viettejä.

Kaikki tämä on varsin tekopyhää. Miesrobotteja on jo, mutta naiset eivät vain halua koko miestä, joten nukeille ei ole tilausta. He ostavat dildoja ja vibraattoreja. Jos asiaa ajattelee feministisestä näkökulmasta, eikö se ole esineellistämisen äärimuoto? Miehestä on karsittu kaikki hänet älylliseksi, tuntevaksi olennoksi tekevä, ja hänet on typistetty pelkäksi suorittavaksi sukuelimeksi toisen sukupuolen tarpeita täyttämään. Robottien vastustus taas feministisestä näkökulmasta olisi yhden sukupuolen yritys kontrolloida sitä, miten toinen sukupuoli seksuaalisuuttaan ilmaisee.

Koko HS:n kirjoitus haiskahtaa ja kauas. Tekstistä suorastaan huokuu läpi uhatuksi tulemisen tunne: kirjoittaja pelkää robottien vievän hänen paikkansa ja siten valta-asemansa miehiin. Jos miehet voivat saada realistista seksiä robotilta, miksi he näkisivät vaivaa oikukkaan ihmisnaisen eteen? 

Kysymyksen voisi kirjoittajan kaltaisille, itsensä uhatuksi tunteville naisille muotoilla näin: miksi mies näkisi vaivaa sinun eteesi? Jos kokee robotin realistiseksi uhaksi itselleen, on kait syytä pohtia, mitä itse pystyy parisuhteeseen tuomaan.

Kiemungin vihapuhe faktantarkistuksessa

Tänään Tampereen käräjäoikeudessa puidaan PS-aktiivi ja eduskunta-avustaja Terhi Kiemungin syytettä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. 

Kirjoitin tapauksesta aiemmin otsikolla Kiemunkia viedään roviolle, mutta missä todella palaa? ja silloin käsittelin aihetta sananvapauden näkökulmasta. Kiemungin syytteen tuottaneesta kirjoituksesta on eritelty tiettyjä osia, jotka syyttäjä katsoi lain rajat ylittäviksi. Puretaanpa tässä niitä kohtia.

Suomeen ja koko Eurooppaan rantautuu kulttuuri, uskonto ja laki jolle julmuus vääräuskoisia kohtaan on itsestäänselvyys. Se alistaa häikäilemättömästi kaiken alleen. Se vaatii vaan ei suvaitse.

Tätä väitettä voisi perustella monin tavoin, vaikkapa paikallisten väkivaltaisuuksien avulla, mutta laki on paras kulttuurin kuvaaja. Uskosta luopuminen johtaa monissa muslimimaissa kuolemantuomioon, vankeuteen tai omaisuuden menetykseen. Alla olevassa kartassa näkyvät maat joissa apostasiasta rangaistaan a) kuolemantuomiolla tai b) vankeudella tai huoltajuuden/avioliittostatuksen menetyksellä tai c) muslimin käännyttäminen on rikos.

On 23 muslimimaata, joissa sharia-laki pätee kaikkiin -  myös ei-muslimeihin. Lisäksi neljässä maassa on alueita, joissa shariaa noudatetaan kokonaisvaltaisesti. On hyvin vaikeaa löytää maata, jossa olisi selkeä muslimienemmistö mutta myös toimivat vähemmistöuskontojen oikeudet.

Länsimaissa islamia kritisoineet ovat joutuneet terrorististen murhien uhreiksi, ja terrorismin kannatus on nousussa nuorten muslimien keskuudessa. Mikäli mikä tahansa länsimaa noudattaisi kristinuskoa siten, olisivat ihmisoikeusaktivistit välittömästi kuvailemassa tilannetta Terhin käyttämin sanoin. Sharian hurja kannatus muslimimaissa heijastuu vääjäämättä länsimaihinkin: irakilaisista eli varsin merkittävästä ekonomisten maahanmuuttajien ryhmästä Suomessa 91% haluaa sharia-lain maan viralliseksi laiksi, ja tämä toive tuskin jää tulliin valtiorajaa ylittäessä.

Islam tarkoittaa sananmukaisesti alistumista, eikä sen dogmaan sisälly rikkaan monikulttuurin ja pluralismin tavoittelu. 

Se kehottaa käännyttämään tai tappamaan vääräuskoiset. Tämä ei siis juonna mistään erityisestä pahuudesta, ainoastaan uskovaisten luontaisesta taipumuksesta ajatella, että heidän uskontonsa on ainoa oikea ja että on inhimillinen teko levittää se kaikille. Islamia käsitellessä on tärkeää muistaa, että nämä ihmiset siis todella uskovat uskontoonsa. Tämä sekularismin ja täysin vailla dogmaa ja uskoa olevien pseudokristittyjen seassa kasvaneilta länsimaisilta helposti unohtuu. On ihmisiä, jotka aidosti uskovat siihen, mitä heidän uskontonsa opettaa.

Kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta tässä ajassa kaikki Euroopan terroristit ovat muslimeja.

Tästä lauseesta hankalasti kumottavan tai vahvistettavan tekee kohta tässä ajassa. Mikä on "tämä aika"? Onko se kyseinen viikko, kuukausi vai vuosikymmen? Euroopassa terrorismitilannetta voi katsoa kahdella tavalla: terroritekojen/-epäilyjen jakaumana tai terroritekojen laadun mukaan. Yleisimpiä terroritekoja ovat separatistien iskut, toiseksi yleisimpiä jihadistien, kolmanneksi vasemmiston ja neljänneksi oikeiston.
Jihadistiset iskut muodostivat vain 8% kaikista terroriteoista mutta lähes koko terrorismin uhriluvun. 

Kuolemaan johtaneet terroriteot Euroopassa 2015. Kuinka islamilaiselta näyttää?

Jihadistit tappoivat 150 EU-maissa terroriteoissa kuolleista 151:stä ihmisestä. Terrorismipidätysten määrä tuplaantui Euroopassa vuosien 2013-2015 välillä, ja samalla aikavälillä jihadistisen terrorismin määrä kolminkertaistui. Kaikki Euroopan terroristit eivät siis ainakaan vuoden mittakaavassa ole muslimeja, mutta kaikki Euroopan terroristit, joita on syytä pelätä, ovat.

Kiemungin tapauksen syyttäjä sanoi, että maahanmuuttoa voi kritisoida asiallisestikin. Kuinka sokerikuorrutettuna julma totuus sitten pitäisi tarjoilla, jotta se täyttäisi poliittisen korrektiuden normit? Puhumme kotimaahamme, maanosaamme, kulttuuriimme ja elämäntapaamme kohdistuvasta akuutista uhasta. Kovina aikoina puheet ovat sen mukaisia.

Uskoisin monien Mannerheimin tai Rytin puheidenkin olevan varsin epäkorrekteja nykystandardein, mutta tervepäinen ihminen ei vakavassa keskustelussa odota lässytystä vaan asiaa. Jos joku on liian heikkohermoinen kestämään poliittista ja yhteiskunnalista keskustelua, lyököön tietokoneen ja tv:n kiinni ja antakoon aikuisten puhua.