Asioita, jotka eivät liity mitenkään islamiin

Kristityt naiset osoittavat mieltä heihin Pakistanissa kohdistuvaa uskonnollista vainoa vastaan.

Pakistanilainen Islamilaisen Ideologian Neuvosto (CII)  yrittää ajaa läpi tuoreen, perheväkivallan uhrien asemaa parantavan lain osin kumoavaa esitystä, joka tekisi vaimon "kevyestä" hakkaamisesta laillista.

Vaimoa saisi neuvoston ehdotuksen mukaan hakata hänen ollessa tottelematon, pukeutuessa oman mielensä mukaan tai kieltäytyessä seksistä ilman uskonnollista syytä. Laki ei siis tarjoaisi laillista pyhitystä vain perheväkivallalle vaan myös avioliiton sisäiselle raiskaukselle.

Aikaisemmin neuvosto on mm. todennut, että dna-todisteiden pohjalta ei voida antaa tuomiota raiskauksesta, mikäli sharia-lain vaatimus neljästä miestodistajasta ei täyty, sekä totesi maan suojaikärajan noston islamin vastaiseksi. Neuvoston mukaan "nainen" voidaan vihkiä avioliiton ensimmäiseen vaiheeseen vaikka vauvana, ja seuraavaan vaiheeseen voidaan astua tytön saavuttaessa puberteetin.

Tämä nainen sai kivitystuomion zina-lain pohjalta. Zina eli siveyslaki on useimpien naisten tuomioiden taustalla monissa muslimimaissa. Raiskauksen uhreja tuomitaan usein lain nojalla aviorikoksesta, mikäli sharian vaatimustaso todistajien määrästä ei täyty.

Mutta kaikella tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä islamin kanssa, mikäli suomalaiselta vihervassarilta kysytään. Ehdoton enemmistö maailman islam-oppineista on vain 1400 vuoden ajan kierouttanut rauhan uskontoa, ja ainoa todellinen islam-oppinut on länsimainen vihervassari. Yleensä vedotaan islamin tulkintaan.

 Ongelma on vain siinä, että islamistit eivät tulkitse islamia vaan noudattavat sitä suoraan. Ei ole tulkitsemista lukea suora käsky ja pistää se täytäntöön. Tulkintaan siirrytään silloin, kun lähdetään järkeilemään sääntöjä kokonaisuuksina ja suhteuttamaan niitä ajan henkeen.

Räjähdyksillä ei myöskään ole mitään tekemistä islamin kanssa. On ilmeisesti puhdasta sattumaa, että noin 97% tänä vuonna räjähtäneistä tai ammuskelleista terroristeista on ollut muslimeja. Kun islamin roolia terrorismissa halutaan valkopestä, vedotaan länsimaiseen interventiopolitiikkaan. Ongelma on tietysti vain siinä, että maailmanlaajuinen jihad lähti liikkeelle yli 1300 vuotta ennen amerikkalaisten pommituksia, mutta väliäkö tuolla.

Miljoonat naiset ympäri maailmaa elävät sen kylmän faktan kanssa, että he eivät voi itse päättää pukeutumisestaan. He tietävät, että heidät voidaan pidättää, ruoskia tai tappaa ilman huntuja esiintymisestä.  Hunnutus oli jo vähällä kadota monista muslimimaista, mutta islamistien vastareaktio länsimaistumiseen esti sen.

Tällaisilla räikeän epärehellisillä kuvilla länsimaiset "ihmisoikeuksien puolustajat" valkopesevät naisten sortoa islamissa. Milloin kukaan kristitty on tappanut nunnan kaavuista luopumisen vuoksi? Musliminaisille väkivallan uhka on arkipäivää.

Mutta silläkään ei varmasti ole mitään tekemistä islamin kanssa. Musliminaisethan valitsevat hunnut ihan vain noudattaakseen uskontoa, vai mitä vihervassarit? Mustat säkit lienevät vain muotivirtaus, joka sattuman kaupalla osuu maihin islamistien valtaannousun myötä?

Suomessa on hyväksyttyä puhua uutisista kuin ne olisivat yksittäistapauksia, mutta ilmiselvän johtopäätöksen vetäminen niistä on islamofobiaa ja vihapuhetta: islamissa on jotain pahasti vialla. Se on uskontona monia muita väkivaltaisempi, kulttuurina muita taantuneempi sekä poliittisena järjestelmänä muita sortavampi. Eikä sen pitäisi ketään yllättää: islamilaiset maat noudattavat varhaiskeskiaikaista moraalisäännöstöä ja lakia. Tietenkin se päätyy olemaan hirveää.

 Kuitenkin tuo pakenematon havainto on kiellettyjen ajatusten listalla mukamas sivistyneessä Suomessa. Ihmisoikeuksia rakastavat suomalaiset suojelevat islamia kritiikiltä, eli pahinta ihmisoikeuksien sortajaa tuomiolle panolta. 

Tällä viikolla egyptiläisessä Al-Karmin kylässä muslimimiehet polttivat kristittyjen koteja, sieppasivat yli 70-vuotiaan kristityn naisen, riisuivat hänet alastomaksi ja kävelyttivät hänet kaupungin läpi. Hyvät ihmiset ovat kohteliaasti hiljaa.

Paras minä

Erään helsinkiläisen vastaanottokeskuksen henkilökunta joutui esittämään julkisen pyynnön, että nuoret tytöt eivät maleksisi vokin liepeillä. Eräs nainen taas kotimajoitti turvapaikanhakijan. Hän jätti lopulta suomalaisen aviomiehensä tämän vuoksi, vaikka majoitettu mieskin oli Irakissa naimisissa. Pari avioliittoa ei kuitenkaan tätä vanhahkoa rouvaa pidätellyt.

Siinä missä suominainen tiirailee turvapaikanhakijoita, tiirailee suomimies venäläisiä ja thaimaalaisia morsiamia. Turvapaikanhakijoista miestä etsivät matamit ja thai-vaimoja hakevat miehet toimivat samoin motiivein: ulkomaalaisesta on helpompi saada omaa ulkonäkötasoa parempi kumppani jos on valmis tinkimään muista ominaisuuksista, kuten koulutuksesta, kielitaidosta tai varakkuudesta.

Keski-ikäiset kantturat ja kaljamahatkin saavat siten hyvännäköisen, nuoren kumppanin. Ulkomaalaista hakevia motivoi myös se, että ulkomaalaista on helpompi hallita. Thai-vaimot ovat tottelevaisia ja mies, joka ei edes puhu suomea tai englantia, on arkielämässä täysin suominaisestaan riippuvainen.

Tähän monet ovat reagoineet niin, että he pyrkivät häpäisemään ulkomaalaisen ottaneen henkilön, lähinnä naisen, petturina ja siten vertaispaineella ja syyllisyydellä pitämään ihmiset oman kansansa parissa. Se ei ole etumme mukaista. Se ei vie meitä kansana yhtään parempaan suuntaan, vaan jumiuttaa meidät keskinkertaisuuteen, jota syyllisyyden pelossa olisimme pakotettuja sietämään. On paljon parempikin tie edistää piskuisen Suomen kansan säilymistä maailmankartalla.

Suomaalaiset voisivat kehittää itseään: hoitaa terveyttään ja ulkonäköään, pukeutua persoonallisemmin, lukea, jotta he osaisivat keskustella kiinnostavasti, tehdä kodistaan viihtyisämmän tai pohtia vaihtoehtoja uran edistämiseksi.

Suomalaisten on oltava siinä määrin kiinnostavia ja siedettäviä, että heistä voi joku toinen suomalainen kumppanin ottaa. Tämä on yksi niistä asioista, joissa kuka tahansa voi ryhtyä toimeen ja parantaa omaa elämäänsä suoraan.

 Itsensä kehittäminen ei koskaan mene hukkaan, eivätkä kotimaiset vastakkaisen sukupuolen edustajat edes harkitsisi ulkomaalaisen ottamista, mikäli ilmiselvästi paras olisi saatavilla ihan kotimaasta. Olen tätä aihetta sivunnut eräässä vanhemmassa tekstissä, mutta periaate on oman tekstinsä väärti.

Tästäkin syystä meidän tulisi pyrkiä olemaan parhaita itsejämme. Se parantaa suoraan sekä suomalaista yhteiskuntaa että omaa elämänlaatua. Minä en pelkää jonkun siron ja suloisen thai-tytön vievän miestäni, koska pyrin aina kehitykseen ja pidän itseni thai-tyttöjä parempana vaihtoehtona. Minun ei tarvitse jättää asemaani lojaliteetin ja säälin varaan, vaan voin itse pitää asemani turvattuna.

Kenelläkään meistä ei ole lähtökohtaista oikeutta toisiin ihmisiin. Kumppani ansaitaan hankkiutumalla itse sille tasolle, jolta haluaisi tulevan kumppanin saada, ja tekemällä työtä parisuhteen säilyttämiseksi.

 Jos olet paras sinä, olet itse markkina-arvosi hallinnassa. Ei ole tarvetta toivoa sääliä, laumalojaliteettia tai muuta parisuhdesosialismia, koska silloin pärjää vapailla markkinoillakin. Yhteiskunta koostuu jäsenistään, ja Suomen pysähtyneisyyden tilasta päästään eroon sillä, että kansalaiset hankkiutuvat omasta, henkilökohtaisesta pysähtyneisyydestään eroon. Hyvä, samaa kieltä puhuva, saman koulutustason omaava ja samasta kulttuurista tuleva kumppani on vaivannäön arvoinen.

Sisäministeri Orpo: tässä ratkaisuja maahanmuutto-ongelmaan

Koska kaikesta päätellen asioista päättävillä tahoilla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten vastuullista, kestävän kehityksen maahanmuuttopolitiikkaa tehdään, väännän tähän rautalangasta eriasteisia toimenpiteitä sen kehittämiseksi. Ehkäpä sisäministeriön Orpo tai Nerg eksyvät vinkkien pariin ja kokevat ahaa-elämyksen.

1. Poistetaan ylimääräiset kannusteet. Suomessa maahantulijoille maksetaan päivärahaa, ja vieläpä yhtä Euroopan korkeimmista. Suomella ei ole velvollisuutta antaa diskorahaa kenellekään. Vaatimukset täyttyvät vain tarjoamalla katto pään päälle ja ruoka eteen turvapaikkakäsittelyn ajaksi.

2. Perheenyhdistäminen poikkeuksetta tulosidonnaiseksi tai kokonaan pois. Tällä hetkellä se on juuri perheenyhdistäminen, joka houkuttaa turvapaikanhakijat viilettämään useiden turvallisten pohjoismaidenkin läpi Suomeen.

 Hallituksen toimet perheenyhdistämisen kiristämiseksi eivät vaikuta juuri mitenkään: edelleenkin turvapaikanhakija saa perheen maahan ilman ansiotulovaatimuksen täyttymistä, mikäli hän vain laittaa hakemuksen ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Kiinteä perheenyhdistämisen tuloraja houkuttaisi Suomeen vain töihin haluavia tulijoita. Perheenyhdistämisen poistaminen kokonaan taas jo suorastaan romahduttaisi turvapaikanhakijoiden määrän.

3. Rajavalvonta. Ruotsin mallin mukaan maahan pääsisi vain asianmukaisilla matkustusasiakirjoilla.

4. Sosiaaliturvan poisto. Tässä kohtaa on aivan turha vedota kansainvälisiin sopimuksiin: turvapaikanhakijat matkaavat Etelä- ja Itä-Euroopan maiden läpi, koska niistä ei saa ilmaista rahaa. Nekään maat eivät riko mitään sopimuksia, eikä niitä olla vetämässä ihmisoikeustuomioistuimeen.

Yhdysvalloissa pakolainen saa vain 1000 dollarin starttirahan, minkä jälkeen on pärjättävä omillaan. Mikään sopimus ei velvoita tarjoamaan koko maailmalle samoja etuoikeuksia kuin mitkä valtion omille kansalaisille tarjotaan. Valtion kassaa voisi verrata vakuutuskassaan: siitä voivat nostaa ne, jotka siihen ovat maksaneet.

5. Turvapaikkakäsittelyn ulkoistaminen: hakemuksen jättäjät siirretään Australian mallin mukaan kolmanteen maahan käsittelyä odottamaan. Tällä tavoin meille ei synny massiivista turvallisuus- ja talousongelmaa tuhansien maastapoistoa vaativien kielteisen päätöksen saaneiden kanssa.

Turvapaikanhakija ei ilmoittautuisi Suomen rajalla vaan johonkin Suomen lähetystöön, mistä hänet ohjattaisiin järjestelykeskukseen odottamaan. Järjestelykeskukset kehitysmaissa olisivat paljon kotimaassa tehtävää käsittelyä edullisempi vaihtoehto.

6. Turvapaikkajärjestelmästä irtisanoutuminen. Useat muut maat ovat ottaneet käyttöön rajavalvonnan sekä asettaneet rajoitteita turvapaikanhakijoiden määrälle. Tässäkään kohtaa on turha vedota sopimuksiin: Schengen sallii rajavalvonnan, mikäli maan turvallisuus sitä kriisitilanteen vuoksi vaatii.

Ihmisoikeussopimuksen turvapaikkapykälää taas ei noudateta muuallakaan, joten Suomineidon ei kannata jäädä hölmöläiseksi, joka kympin tyttönä haluaa leikkiä maailman mallioppilasta ja itsetuhoisesti jatkaa niidenkin sopimusten noudattamista, jotka muut ovat jo hylänneet.

Lätkäisänmaallisuus on halventavaa karikatyyria

Kun Suomen joukkue pääsi jääkiekon MM-kisojen finaaliin, seurasi vuorokauden mittainen karikatyyri-isänmaallisuuden purkaus.

Tulivat leijonapaidat, sarvikypärät, kasvomaalaukset, alastomat miehet lippuun kääriytyneenä, änkyräkännäys ja torilla tavataan. Sitten se loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin, kun hopea tuli. 

Suomalainen isänmaallisuus on alennustilassa samoin kuin monet muutkin arvomme. Aidosti isänmaalliset parjataan rasisteiksi, iltapäivälehdet julkaisevat kuvia hölmön näköisistä lätkäfaneista, että kaikki pääsisivät nauramaan niille Suomi-Finland-karikatyyreille. Isänmaallisuutta kohdellaan tarkoituksella vähätellen ja pilkaten.

Sitä ei kuitenkaan tee vain media vaan myös ne pellet, jotka lippujen kanssa heiluvat lätkäottelua odotellen. Heidän isänmaallisuutensa kestää tasan niin pitkään, kun isänmaallisuus on helppoa, hauskaa ja viinaa sisältävää.

 Kultajuhliin näitä isänmaan sankareita saadaan kerättyä lyhyellä varoitusajalla kymmeniä tuhansia. Kuitenkin kun jotain aidosti isänmaalle edullista yritetään tehdä, kuten islamisaation tai haittamaahanmuuton vastaisia mielenosoituksia, ei edes suurissa kaupungeissa saada kerättyä paikalle paria sataa ihmistä enempää.

Jos suomalaiset valitsevat olla niin laiskoja ja mukavuudenhaluisia, että aito isänmaallisuus ei kiinnosta, ei Suomi ansaitse selviytyä. Luonto ei jaa lohdutuspalkintoja, vahvin jyrää vääjäämättä. Se ei auta, vaikka vähemmistö kansasta taistelisi: heimon selviytymisen ratkaisee heimo kokonaisuutena, ja taistelijat menevät pohjalle vätysten matkassa, jos vätyksiä on tarpeeksi paljon.

Suomalaiset vaikuttavat odottavan, että joku pelastus tulee ilman, että sen eteen tarvitsee mitään tehdä. 

Ehkäpä kehitysmaalaiset lakkaavat tulemasta, ehkäpä valtio löytää jostain lompakon, jossa on kymmenen miljardia euroa talousvaikeuksien ratkaisuun, ehkä eduskunta jossain kohtaa tulee viisaammaksi, vaikkei itse äänestäisi. 

Suomalaiset ostavat mukavuutta hiljaisuudella: on helpompi valinta olla hiljaa. Ei tarvitse ottaa riskiä siitä, että tulisi kutsutuksi rasistiksi. Ei tarvitse pelätä, mitä työpaikalla kuiskutellaan tai mitä sukulaiset sanovat. Massamaahanmuutto kuitenkin jatkuu hiljaisuuden vallitessa. 

Kun vaikenevalle suomalaiselle tulee liian kovat paikat kaupungissa, hän ostaa vielä joitain vuosia rauhaa ja suomalaista elämäntapaa muuttamalla maalle. Kuitenkin huono kehitys ottaa hänet kiinni ennemmin tai myöhemmin, ja vaikeneminen kostautuu.

Siinäkö on Suomen joutsenlaulu? Kasvomaalatut, leijonapaitaiset klovit tanssivat meidän viihteeksemme, kun Suomen laiva uppoaa.

Paljon onnea, Adolf!

James Hirvisaari on sitten jälleen rikostutkinnassa blogijulkaisun vuoksi. 

Siihen on tultu, että kun varkauden tai ryöstön uhri menee poliisilaitokselle tekemään ilmoitusta, tarjotaan hänelle resurssien eioota ja sanotaan, että ei mahda mitään. Netissä kirjoitettuja sanoja kyllä joudetaan tutkimaan, vaikka ne eivät ketään olisi ryöstäneet.

Demariedustajat taas yrittivät kärkkyä hallitukselta jotain reaktiota MV-lehden toimintaan, en usko, että he itsekään tiesivät täysin, mitä. Kuitenkin asia on niin, että hallituksella ei ole mitään tehtävissä ainakaan perustuslain puitteissa. Sivustojen tietoliikenteen blokkaaminen olisi ennakkosensuuria ja loukkaus kansalaisen oikeudelle vastaanottaa tietoa.

Sitten on tietysti Evalion. Jotkut suomalaisetkin tuntevat tämän lapsenkasvoisen ja -äänisen nuoren tytön, joka tekee videoita mm. siitä, miten tunnistaa juutalainen, miten Hitler oli oikeastaan hyvä mies tai miten homoseksuaalit ovat "syöpä". Eräällä videolla hän laulaa alttarin ääressä Paljon onnea vaan Hitlerille.

Evalion.

Evalionin kanava oli yksi Youtuben nopeimmin kasvavista kunnes Youtube löi lapun luukulle: kanava suljettiin ja Evalion bännättiin kertaheitolla. Oletettavasti 99% Evalionin tilaajista katsoi hänen videoitaan samasta syystä kuin minä: siinä on jotain todella viihdyttävää, kun niin lempeän kuuloinen tyttönen puhuu kauheita asioita. Samalla katsomisessa oli tietynlainen jännitys, kuin olisi seurannut junaonnettomuutta. Kanavassa vain oli jotain karmivan kiehtovaa.

Kaikesta päätellen Evalion ei tee sisältöään itse vaan lukee poikaystävänsä kirjoittamia tekstejä ääneen, mikä myös näkyy hänen niillä videoillaan, joissa tyttöä kuvataan. Netin keskustelupalstoilla oli seurattu draamaa siitä, kun etäpoikaystävä käräytti Evalionin asiasta. Hän vuosi Skype-keskustelun, jossa tyttö sanoo suoraan ryhtyvänsä hommaan vain rahasta ja maineesta.

Se on kuitenkin epäolennaista kanavan viihdyttävyyden kannalta.

Idea on yhtä hupaisa on tyttö tosissaan tai ei. Kaikki eivät kuitenkaan nähneet Evalionia hassuna erikoisuutena, vaan Youtuberit kuten Onision ja Leafy vetivät herneet poliittisesti korrekteihin neniinsä ja hankkivat seuraajiaan käyttäen Evalionille bännin. Onision teki videon, jonka nimi oli dramaattisesti "Evalion täytyy pysäyttää". Siinä hän yllytti katsojiaan ilmiantamaan Evalionin kanavaa.

Onision. Nimen voi kääntää vinkupelleksi.

Todella säälittävää. Ja vielä aikuiset miehet ryhtyvät tuollaiseen.  Ajatteliko Onision, että Evalionista tulee vielä uusi Führer, ellei häntä heitetä Youtubesta? Tietenkin Evalionin jutut olivat hirveitä -sillähän ihmiset häntä katsoivat- mutta kyllä maailmaan puhetta mahtuu.

Vaientajat eivät ryhdy ilmiantokampanjoihin vain siksi, että he paheksuisivat tarjottuja näkemyksiä. He myös aliarvioivat kansaa ja katsovat, että tiettyjä mielipiteitä ei saa kansalle sanoa, koska he ovat niin tyhmiä, että eivät osaa arvioida itse, mikä on totta tai hyvä ajatus ja mikä ei ole.

Jos nämä "aikuiset miehet" käyttäytyisivät kuin aikuiset miehet, he eivät kakaramaisesti kantelisi kuulijoilleen ja vaientaisi ikäviä mielipiteitä vaan haastaisivat ne omilla argumenteillaan. He olisivat voineet vain tehdä omat videonsa, joissa he kumoavat Evalionin väitteet mutta valitsivat raukkamaiseman tien.

Sama pätee niihin kantelupukkeihin, jotka yrittävät vaientaa James Hirvisaarta tai MV-lehteä: jos heidän mielipiteensä oikeasti ovat huonoja, niin kumotkaa ne ja voittakaa ne ajatusten vapaita markkinoita käyttäen, ei niitä rajoittaen.

Sensuuri ei koskaan ole edistänyt demokratiaa ja perusoikeuksien toteutumista. Hyvää ei voi tehdä pahan työkaluin, eikä ihmisoikeuksia voi edistää oikeuksia rajoittamalla.

Näin tehdään äärivasemmistolainen valeuutinen

The Young Turksin perustaja ja isäntä Cenk Uygur.

Se, että joku sanoo niin netissä, ei tee asiasta totta. Ikävä kyllä monet unohtavat tuon silloin, kun puhutaan etäisestikään ammattimaisen näköisestä uutissivustosta tai -kanavasta. 

Äärivasemmistolainen Raw Story on kerännyt yli 600 000 Facebook-tykkäystä ja sen jutuilla on kuukausittain 10,7 miljoonaa lukijaa. Äärivasemmistolainen, islam-apologeettinen Youtube-kanava The Young Turks taas on saanut 2,9 miljoonaa tilaajaa, ja sen videoilla on säännönmukaisesti satoja tuhansia katselukertoja. TYT siteeraa usein Raw Storyn juttuja, koska oikeat uutiset harvoin palvelevat agendaa yhtä hyvin kuin muiden äärivassareiden valeuutiset.

Poimin tähän esimerkiksi jutun viime syksyltä. Raw Story uutisoi erästä tapausta otsikolla "George Tilleriin liittyvä kansasilainen aborttiklinikka evakuoidaan, kun mies tuo sisään aktiivisen pommin". Vastaavan, hysteriaa lietsovan valeuutisen teki aiheesta myös vasemmistolainen Wonkette. 

TYT teki artikkelin pohjalta videon, jonka otsikko oli "Terroristi napattiin hänen yrittäessä tuoda pommia aborttiklinikalle". Videon kuvaus meni näin:

"Kristitty terroristi toi vasta pommin aborttiklinikalle, mutta turvamies esti hyökkäyksen. Terroristiksi yrittäneestä on ollut hyvin vähän valtamedian uutisjuttuja, koska hän ei ole muslimi. Cenk Uygur, The Young Turksin isäntä, kertoo, miten juttu meni."

Mainitsen tässä ohimennen, että Uygur siis on turkkilainen ateisti, mutta asenteiltaan muslimi. Hän on erittäin islam-myönteinen ja juutalaisvastainen, mutta hänen katsojansa eivät huomaa sen aiheutuvan hänen muslimitaustastaan, koska samat piirteet löytyvät jokaisesta hänen ei-muslimitaustaisesta katsojastaankin.

Ohjelman nimi taas viittaa raakalaismaiseen Nuorten Turkkilaisten liikkeeseen, joka toteutti armenialaisten kansanmurhan. Uygur kiistää kansanmurhaa koskaan tapahtuneen, mutta hänen vasemmistolaiset katsojansa eivät välitä. Uygur rakastaa juttuja kristittyjen terrorismista, koska ne avaavat oven "pommittaa ne kristitytkin" -argumentille, joka tietysti on täysin virheellinen rinnastus.

Mitä aborttiklinikkajutussa sitten oikeasti tapahtui? Vältyttiinkö täpärästi vaarallisen kristityn terroristin veriteolta? Ei todellakaan, ja tapahtumien todellisesta kulusta ja niiden vääristelystä tuli itselleni todella paha mieli.

Koditon mies, joka kantoi koko omaisuuttaan repussa, oli mennyt klinikalle hakemaan töitä. Hänellä oli aika varattuna tapaamista varten. Hänen reppunsa oli saanut metallinpaljastimen piippaamaan, ja kun häneltä oli kysytty, mitä kassissa on, hän oli kertonut suoraan kassinsa sisällön. Muiden tavaroiden lomassa oli aterimet, mukaanlukien yksi veitsi, sekä lelupommi, jonka miehen kaveri oli tehnyt. Kyseessä oli viritelmä, jossa muutama papatti oli laitettu muoviseen lääkepurkkiin.

Mies ei yksinkertaisesti ollut hoksannut, että sellaista ei saa tuoda klinikan tiloihin, ja poliisi sanoi miehen olleen erittäin avoin ja selvästi siellä vain työnhaussa. Mies ei edes ollut kristillinen abortinvastustaja, vaan valinnanvapauden kannattaja.

Se ei kuitenkaan kelvannut äärivassareille: kodittomasta miehestä, joka yrittää parantaa tilannettaan, pitää maalata kiihkomielinen, murhanhimoinen terroristi ja hänestä rehellisesti puhuvista poliiseista islamofobeja, jotka valkopesevät "kristillistä terrorismia". Eikä heillä edes hävetä.

 Ajatelkaa sitä miesrukkaa. Hän meni hakemaan töitä, ja yhtäkkiä hänestä maalataan uskonnollinen fanaatikko ja viattomien murhaa tavoitteleva psykopaatti vain vasemmistoagendan edistämiseksi.

Tuonen Joutsen -blogi uudistuu!

En ole tämän viikon aikana julkaissut uusia tekstejä, koska olen ollut kiireinen blogini muutostöiden parissa. Blogini on tästedes luettavissa jälleen vanhalta Blogspot-alustaltani, ja sen yhteydessä näkyy nyt mainoksia. Haluan olla mahdollisimman avoin, joten kerron tässä myös muutoksen taustat.

Olen joutunut työttömäksi, ja se sattui hankalimpaan mahdolliseen aikaan, koska kaikki kunnolliset kesätyöt on täytetty jo kauan sitten ja syksyllä opintojen tuottamat lisäkulut ovat aivan kulman takana. Ne täytyy jotenkin saada paikattua, enkä sossun luukulle ala menemään niin pitkään kuin on pieninkään mahdollisuus siltä välttyä ansiotuloilla.

Tulot muodostuvat Adsensen normi säännöillä, eli näyttökerroista ja mainosten keräämistä klikkauksista. Toivon, että blogini mainostuloilla saisin ainakin ensi vuoden kirjarahat ja muut opiskelukulut kasaan, ja te lukijat voitte siinä auttaa ihan vain tekstejäni lukemalla ja sulkemalla mainokseneston tälle osoitteelle.

 Olen harkinnut mainosten sijoittelun tarkoin ja mielestäni ne nyt ovat varsin hyvässä näkyvyyden ja käyttömukavuuden suhteessa. Mikäli joku mainostyyppi on käyttökokemukselle häiritsevä tai jokin Googlen valitsemista mainoksista sopimaton, laittakaa siitä minulle viestiä kommenttikenttään tai Facebookissa. Varsinkin mobiililaitteiden käyttäjiltä olisi hyvä saada tästä palautetta, koska en itse sellaista käytä.

Siirrytäänpä positiivisempaan aiheeseen. Kuten näkyy, blogin ulkoasu on uudistunut ja sisällön määrässä tulee näkymään merkittävä muutos, joka alkaa kesäkuun alusta kun "kesäloma" alkaa. Siitä edespäin uusia tekstejä tulee huomattavasti useammin, jopa useita päivässä sen mukaan, miten lukijoilla kiinnostus ja aika riittää. Minulle on kertynyt vino pino hyviä aiheita, joista en ole ehtinyt kirjoittaa halusta huolimatta, sekä hyviä aihe-ehdotuksia lukijoilta.

Tämän lisäksi aloitan jotain, mitä olen koko kevään mielessäni pyöritellyt, eli englanninkielisen blogin, joka käsittelee samaa aihealuetta mutta itsenäisin, kansainväliselle lukijakunnalle suunnatuin tekstein. Blogin nimi on The Ghost of Europe Past, ja jaan julkaisuja Facebookissa jahka pääsen aloittamaan sisällön tuotannon sinne.

 Kesäkuun puolella aloittaa myös Tuonen Joutsen -kanava Yotubessa. Videoiden aihepiiri myös on samalla alueella kuin blogin, mutta aiheita käsitellään laajemmin kuin blogitekstien kohtuullinen pituus sallii, eli videoiden tarkoitus on toimia täydentävänä sisältönä ja tavoittaa sitä yleisöä, joka ei blogeja lue. Koska monista blogin lukijoista on tullut minulle myös kavereita, olisi mukava jossain vaiheessa aloittaa hangout-tyyliset lähetykset, joihin halukkaat lukijat voivat osallistua keskustelemaan.

Suuret kiitokset lukijoilleni, ja toivon, että seuraatte blogia ja laitatte kaveripyyntöjä jatkossakin. Sivupalkista tai klikkaamalla tästä löytyy uusin tekstini, Rikmus-ryhmä: rikottujen pullojen vastainen rintama.

Rikmus-ryhmä: rikottujen pullojen vastainen rintama

Kuvittele, että elät maailmassa, jossa ihmiset alituiseen voivottelevat rikottuja pulloja katujen varsilla. Siis siinä määrin, että törmäät siihen kaikkialla. 

Kansanedustajat allekirjoittavat pullonrikkomisen vastaisen lausuman, presidentti liikuttuu syvästi polkupyöränsä renkaan pullonsiruihin puhkaisseen uhrin tarinasta, ja netissä pauhaa raivokkaasti Rikmus -rikkomisten vastainen rintama. Maata ja mannerta kohtaisivat monenlaiset uhat pakolaiskriisistä talouden pysähtyneisyyteen, mutta kaikki puhuisivat vain pulloista. 

Oletan, että jossain vaiheessa ajattelisit: "Onhan pullojen rikkominen ikävää, ei sitä kukaan kiistä, mutta ei se kaiken tämän metelin väärti ongelma ole." Se on juuri se, mitä minä ajattelen rasismirummutuksesta. Mikäli olisin syntynyt eilen ja katsoisin rasismin aiheena saamaa palstatilaa ja huomiota, luulisin varmasti maassa olevan valloillaan jonkinlainen rasismiepidemia, joka tappaa kymmeniä päivittäin.

Niin ei kuitenkaan ole. Rasistiset viharikokset ovat Suomessa varsin harvinaisia, eikä niiden määrä ole kasvussa, sanoivat antirasistit mitä hyvänsä. Vuonna 2014 rikosilmoituksia, joissa mainittiin rasismi, tehtiin vajaat 670. Se on 0,000126 rasistista viharikosta päätä kohden. Sinun pitäisi käydä läpi noin 8 000 suomalaista löytääksesi yhden rikollisen rasistin.

Sekään ei riittäisi käytännössä, koska vähemmistöt tekevät viharikoksia paljon enemmän suhteessa väkilukuunsa. Irakilaiset ja somalit tekevät yli 20-kertaisesti viharikoksia suomalaisiin nähden, mutta tilastoissa heidänkin rikollisuutensa päätyy suomalaisten niskaan, koska viharikostilastoja usein esitellään siinä valossa, kuin kaikki rasistiset rikokset olisivat suomalaisten tekosia.

Suomessa on kuollut tasan yksi henkilö rasistisessa viharikoksessa. Hänkin oli kasu, joka kuoli maahanmuuttajan uhrina. Jotta asia näkyisi entistäkin selvemmin sen todellisessa mittakaavassa, mainittakoon, että liikenteen ja puunpolton pienhiukkasiin kuolee noin 1 300 suomalaista vuosittain, salamaniskuihin yksi joka toinen vuosi ja henkirikoksissa kuolee reilut sata vuosittain.

Entäpä lievemmät muodot, kuten syrjintä? Jonkinlaisen kuvan saa jo uutisista: mikäli Suomi olisi todella rasistinen, kuulisimme rotusyrjintätapauksista jatkuvasti. Kuitenkin lieväkin rasismi on Suomessa niin kohauttavaa, että yhdestä Valtterista taiotaan koko viikoksi otsikoita. Viittaako se maahan, jossa rasismi on vakava ongelma? Tilastot eivät tue ajatusta rasismin valtakunnasta myöskään: rotusyrjintäjuttuja päätyy keskimäärin oikeuteen alle kymmenen vuodessa ja alle viidestä annetaan langettava tai osin langettava päätös.

Kyselyjen mukaan yli puolet suomalaisista uskoo rotusyrjinnän olevan hyvin yleistä. Onko heidän käsityksensä totuudenmukainen, vai perustuuko se vain rasismirummutukseen? Rasismi on yhdenlainen ongelma, mutta ei missään nimessä niin laaja tai vakava Suomessa, että se ansaitsisi olla jatkuvan kauhistelun ja kampanjoinnin lähde.

Tässä ei siis ole kyse rasismin hyväksymisestä vaan suhteellisuudentajusta: käsitellään ongelmia sillä intensiteetillä, minkä ne ansaitsevat. Rasismi on marginaalinen ilmiö, joka on nostettu mediassa esille viime aikoina pitkälti harhautuksena. Se tarjoaa jotain muuta puhuttavaa kuin oikeat, arkielämään vaikuttavat ongelmat.

Monikultturismi on tämän päivän stalinismi

Joka sukupolvella on uusi, mullistava ideologia, jonka uskotaan tuovan ennennäkemätöntä onnea ja rikkautta. 1800-luvulta lähtien sen ideologian roolia ovat näytelleet mm. sosialismi, marxismi, kansallissosialismi, stalinismi, radikaalifeminismi, hippi- ja jippiaatteet ja viimeisimpänä monikultturismi.

Kaikki nuo ideologiat nostavat vetensä samasta kaivosta: utopistisista kuvitelmista siitä, miten tasa-arvoa, vaurautta tai kehitystä saavutetaan keinoilla, joilla kukaan ei koskaan ole onnistunut niitä saavuttamaan. Kun yksi sukupolvi aikuistuu ja luopuu epäonnistuneeksi todetusta ideologiastaan, astuu uusi nuorten sukupolvi kehiin täysin vakuuttuneena siitä, että heidän versiointinsa epäonnistuneesta ideologiasta on jotain ennennäkemätöntä, uniikkia ja mullistavaa. Ja eihän se koskaan ole.

Monikulttuuriaatteessa näkyvät kaikki samat epäonnistuneen ideologian merkit kuin sen edeltäjissäkin.

1. Sokean uskon vaatiminen

Monikulttuurisuus hyvin erilaisten kulttuurien välillä ei ole koskaan toiminut missään. Itse asiassa kaikki historian tarjoama kokemus ja tutkimustieto viittaa vahvasti siihen, että yhdenmuotoisuus tukee sosiaalista koheesiota, joka on kehittyvälle yhteiskunnalle välttämättömyys. Kaikkialta maailmasta kantautuu valituksia epäonnistuneesta integraatiosta. Monikultturismi kuitenkin vaatii kannattajiltaan sokeaa uskoa siihen, että me piskuisessa Suomessa voisimme jollain taikuudella onnistua siinä, missä kukaan muu ei koskaan ole onnistunut.

2. Syntipukit, suojakilvet ja skottilaiset

Tosiuskovat eivät suin surminkaan tunnusta ideologian virheellisyyttä, joten sen epäonnistumisille tarvitaan syntipukki ja sen kauheille teoille suojakilpi oikeutukseksi. Kun ideologia ei toimi, vedetään esille syntipukki. Sosialistien syntipukki olivat taantumukselliset kapitalistit,  natsien ahneet juutalaiset ja monikultturistien muutosta pelkäävät rasistit. 

Suojakilpi taas on se eturyhmä, jonka nimissä kauheuksia tehdään. Suojakilven avulla julmat, ryhmään A kohdistuvat teot esitetään hyveellisenä ryhmän B suojeluna. Siinä missä sosialistit olivat ajavinaan proletariaatin etuja, ovat monikultturistit ajavinaan vähemmistöjen etuja. Sen suojakilven varjolla voidaan jättää huomiotta kaikki muille ryhmille aiheutettu vahinko.

Epäonnistuneiden ideologioiden kannattajat selittelevät epäonnistumista usein No true Scotsman -väittelyvirheellä, eli sanovat, että ideologia epäonnistui, koska sen kannattajat eivät toteuttaneet sitä oikein. Monikulttuuriin uskovat sanovat kaikkien muiden maiden vain tehneen virheitä: he eivät tunnusta vian olevan lähtökohtaisessa ideologiassa. Kuitenkaan he eivät osaa selittää, mitä he tekisivät toisin, ja se paljastaa skottilaisväitteen epärehellisyyden.

3. Käytäntö ja teoria etenevät vastakkaisiin suuntiin

Sosialistien noustua valtaan Neuvostoliitossa annettiin lupauksia kehityksestä, vauraudesta ja tasa-arvosta. Sanottiin, että nyt saadaan liikkeelle se kehitys, joka vie meidät täydelliseen yhteiskuntaan. Käytännön kehitys ei kuitenkaan edennyt samaan suuntaan: teoriassa mentiin kohti sosialismin paratiisia, käytännön tilanne meni koko ajan kurjemmaksi.

Sama ristiriita näkyy myös monikultturismissa: sen mukaan tilanne on teoriassa nyt parempi kuin vaikkapa 1980-luvulla, koska Suomi on matkalla monikulttuuriin. Käytännössä monikulttuurin sijasta olemmekin saaneet vähemmistöt, joita ei saada integroitua ja jotka loistavat rikostilastoissa. Työllisyys humanitäärisen maahanmuuton tulijoilla on 10-20% luokkaa, ja tulijat mieluusti eristäytyvät valtaväestöstä niissä paikoissa, missä vähemmistöyhteisö on tarpeeksi suuri sen tekemiseen.

4. Se, mikä on mukavaa vastaan se, mikä on totta

Itsepetoksella ei pitkälle pötkitä yhteiskunnan rakentamisessa. Kuten sosialismi kiisti tietyt taloudelliset tosiasiat, monikultturismi kiistää monia ihmisluonnon ja yhteiskunnan ominaisuuksia. Ihminen on ohjelmoitu suosimaan itsensä kaltaisia: se on vain ryhmävalintaa, keino edistää omien geenien jatkumista. Monikultturismi vaatii, että länsimaisten on asetettava se vaisto syrjään ja lakattava ajamasta oman ryhmänsä etua.

Jos haluamme nähdä, miten vaistojen kieltäminen toimii käytännössä, ei meidän tarvitse katsoa pidättäytymiseen perustuvaa seksivalistusta kauemmas. Yhdysvalloissa niillä alueilla, joissa pelkkää pidättäytymistä opetetaan, on teiniraskauksia ja sukupuolitauteja paljon muita alueita enemmän. Biologiaa ei käy kiistäminen.

Monikultturistien näkyvin itsepetos on siinä, että he leikkivät kaikkien muidenkin olevan monikultturisteja. He kiistävät tutkimustulokset siitä, mitä vaikkapa irakilaiset tai somalialaiset maahantulijat ajattelevat monikulttuurista, tasa-arvosta tai vapauksista.

Vaikka 91% irakilaisista sanoo Pew Researchin tutkimuksessa kannattavansa shariaa maan viralliseksi laiksi ja joka neljäs uskoo, että naisilla tulisi olla oikeus avioeroon tai päättää itse asioistaan, leikkivät monikultturistit tänne saapuvien irakilaisten olevan suvaitsevaisia ja moderneja monikultturisteja. Tällainen itsepetos kostautuu takuulla. Monikulttuuri ei voi toimia edes teoriassa, elleivät kaikki siinä asuvat halua monikulttuuria.

5. Kollektivismi

Kaikkia alussa mainitsemiani ideologioita yhdistää kollektivismi. Ne käsittelevät ihmisiä kasvottomina massoina, kategorioina. Yksilön etu on toissijaista "suuremman hyvän" edessä. Kollektivistiset ideologiat eivät koskaan toimi, ja ne päätyvät aina olemaan sortavia. Monikultturisti ei näe kansakuntaa aidosti yksilöinä, joilla on oikeuksia, vaan massana, jonka pitää yhdessä operoida monikulttuurisuuden ehdoilla. 

Yksilönvapaudelle ei jää sijaa, ja monikultturismi usein polkeekin armotta yksilön oikeuksia. KKO:kin sallii pienten lasten sukuelimien silvonnan kulttuurillisista syistä. Koska lapseen ei suhtauduta oikeuksia omaavana yksilönä vaan osana kulttuuria, jota hän ei koskaan ole valinnut, hänen oikeuksiaan voidaan hyvillä mielin viedä pois.

Yhdenvertaisuudesta ei monikultturismin kulttuurirelativistisessa maailmassa ole puhettakaan, koska kulttuurin nimissä on oikeus sortaa. Tytöksi syntyvällä on oikeus olla tulematta silvotuksi, pojaksi syntyvällä ei. Jos vanhempasi ovat ateisteja, ja he silpovat sinua, he joutuvat vankilaan. Jos he ovat muslimeja tai juutalaisia ja tekevät saman, ei seurauksia tule.

Kollektivistiset aatteet kuulostavat aina ihanalta paperilla: kommunismissa on kyse vain yhteisöllisyydestä ja tasa-arvosta, radikaalifeminismissä naisten oikeuksista, monikultturismissa moniarvoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Kollektivismi jo yksin tuomitsee ne sortaviksi, ja muut ominaisuudet sinetöivät kohtalon.

Monikultturismissa ei ole mitään uutta: se on vanhaa utopiaa uudessa paketissa.

Se on kuitenkin tuhovoimaisempi kuin stalinismi. Hallituksemme ei muodostunut stalinismin utopiaan uskovista, mutta monikultturismin uskonnon nimeen vannovilla on paljon valtaa.

Kaikki kuplat puhkeavat joskus.

Monikultturismi voidaan puhkaista hellästi sanallisella argumentoinnilla, tai me voimme odottaa siihen saakka, että järjestelmä romahtaa, kuten Neuvostoliitto teki sosialisminsa kanssa. Ymmärrän täysin, että ei ole mukavaa joutua romuttamaan mukavia illuusioita. Se on kuitenkin tehtävä, tai seurauksia maksavat useat sukupolvet meidän jälkeemmekin.

Lievä epämukavuus huonon ideologian lyttäämisestä on pieni hinta siitä, että jälkipolvien ei tarvitse ihmetellä, miksi me olimme poliittisen korrektiuden vuoksi valmiita tuhoamaan maan, jota kansa oli kovalla työllä sata vuotta rakentanut.