Tumma täti kertoo, miten rasismi loppuu ja kaikilla on kivaa

Herttaisia kuvitelmia ihanan rasismivapaasta ja monietnisestä
yhteiskunnasta esittänyt Maïmouna Jagne-Soreau.

Nyt on nähty sekin päivä, kun Helsingin Sanomat yrittää opettaa meille oikeanlaista nationalismia. Helsingin yliopiston tutkija Maïmouna Jagne-Soreau sanoo, että monikulttuurista pitää luopua, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää lisäämällä kahtiajakoa ryhmien välillä. Oikea malli naisen mielestä olisi postnationalistinen valtio, jossa ei tueta monikulttuuria vaan hyväksytään suomalaisiksi jokainen, joka vaan elää suomalaisen kulttuurin mukaisesti:

Siksi Suomessa pitäisi siirtyä ”uuteen nationalismiin”, Jagne-Soreau kirjoittaa. Sellaiseen, jossa kaikki hyväksytään osaksi suomalaisuutta. Ja jossa ei olisi nationalismin lieveilmiöitä, kuten suvaitsemattomuutta, rasismia tai ääriajattelua. 

Siinäpä erikoinen ajatussotku, jossa on jotain oikein mutta paljon enemmän väärin. Ensinnäkin on huvittavaa, että joku näkee rasismin ja syrjinnän syntymisen monikulttuurin suurimpana ongelmana - sinä ongelmana, jonka vuoksi monikulttuuri on huono asia. Moni muu nimeäisi niiden sijasta vaikkapa naisten aseman heikkenemisen, lasten sukuelinten rituaalisilvonnat, tyttöjen pakkohunnutuksen, tyttöihin kohdistuvan sosiaalisen kontrollin, kunniakulttuurin ja raiskauskulttuurin.

Suomi ei yksinkertaisesti ole rasistinen maa. Vaikka Hesari tykkää uutisoida kauheista rasismikokemuksista, jotka yleensä sijoittuvat jostain syystä HSL:n joukkoliikennevälineisiin - tuohon rasismin Bermudan kolmioon, jossa jatkuvasti rasisteerataan, mutta siitä ei koskaan jää todisteita. Jos suomalaiset olisivat Hesarin artikkelien mukaisia, he eivät muuta tekisi kuin neekeriä huutaisivat.

Tästä hirmuisesta rasismin vyörystä huolimatta esimerkiksi minä ja puolisoni emme koskaan ole kaupungilla joutuneet minkäänlaisen rasistisen kommentoinnin kohteeksi. Ja me emme asu missään vihervasemmistolaisessa Helsingin kaupunginosassa vaan huomattavasti kansallismielisemmässä Oulussa. Rasismi ei ole asia, jonka perusteella meidän pitäisi suunnitella yhteiskuntamme tulevaisuuden perustavanlaatuisimmat linjaukset. Se on mitätön sivuseikka.

Jagne-Soreaun ajatus siitä, että postnationalistisessa valtiossa, jossa kaikkia kutsuttaisiin vain suomalaisiksi, ei olisi rasismia, voitaisiin tiivistää tällaiseen vertaukseen:

Pirjo liimailee joulun alla paperisia lumihiutaleita ikkunaan. Teippi ei tartu riittävän hyvin, ja tähän ongelmaan Anne antaa vinkiksi, että hakkaa ne hiutaleet vaan pienillä nauloilla kiinni.

Ratkaisuehdotuksessa on siis perustavanlaatuinen ongelma, jonka pitäisi olla kaikille ilmiselvä. Siksi tuntuu häkellyttävältä kuulla jonkun moista ehdottavan. Meillä on jo postnationalistisia valtioita - tai ainakin niin onnistuneita, kuin niistä pystyy käytännössä saamaan - ja niissä on rasismia usein paljon enemmän kuin täällä, koska rotujen halu eristäytyä muista roduista ja elää itsensä näköisten ihmisten kesken ei katoa sillä, että maan kaikkia rotuja kutsutaan samalla nimellä. Biologiaa ei voi rökittää sanavalinnoilla.

Katsotaanpa vaikka Yhdysvaltoja. Se on niin postnationalistinen, kuin valtiosta käytännössä pystyy saamaan. Sen asukkaat ovat ensisijaisesti amerikkalaisia. Jaottelua toki tapahtuu esim. latinoihin ja afroamerikkalaisiin, mutta tämä tapahtuu valkoisen enemmistön toiminnasta riippumatta. Latinot ja mustat itse haluavat erottua muista, elää oman rotunsa asuttamissa naapurustoissa ja viettää aikaansa itsensä väristen ihmisten kanssa. Se on ihmisen luonnollista ryhmäkäytöstä, eikä ihmisiä voi menestyksellä muuhun pakottaa.

Rasismin ja rotujännitteiden ongelma on Yhdysvalloissa aivan eri mittakaavassa kuin Suomessa. Ajoittain maa vaikuttaa olevan lähes sisällissodan partaalla, ja rotuaktivistien, kuten Black Lives Matter -liikkeen ja äärivasemmistolaisten sosiaalisen oikeuden soturien alati yltyvä fanaattisuus ei auta asiaa. Rotujännitteisiin vastareaktiona on noussut alt-right, uudenlainen, rotutietoinen valkoisten kansallisvaltiota ajava liike.

Onko Yhdysvaltain malli se suunta, mihin meidän tulisi edetä? Haluammeko Fergusonin mustien mellakoinnin tai Berkeleyn vasemmisto-oikeisto-taistelujen kaltaista menoa kaduillemme? Yhdysvaltain rotujännitteistä ja niiden historiasta on erittäin terävän analyyttisesti kirjoittanut Tuukka Kuru sarjassaan "Sulatusuunin epävarma tulevaisuus", jota lämpimästi suosittelen lukemisiksi aiheesta.

Kuva Fergusonin mellakoista syyskuussa 2014.

Rauhanomainen, jännitteetön monietninen yhteiskunta on yhtälailla fantasiaa kuin monikulttuurikin. Siltä puuttuu se konkreettinen perusta, joka yksirotuisella yhtenäiskulttuurilla on. Kansallisvaltio on sosiaalinen konstruktio - ihmisen keksintö - mutta sen perustana on biologisia yksiköitä: heimo ja kansa. Kansa rakentaa itselleen kansallisvaltion.

Monietninen ryhmä ei vaan ole samaa kansaa. Vaikkapa somalin esi-isien historia on täysin erilainen kuin suomalaisen, jonka suku on useissa polvissa rakentanut maata ja kokenut sen hienoimpia hetkiä ja vastoinkäymisiä. Suomalaisilla on jo biologinen ja historiallinen peruste kokea, että muut suomalaiset ovat heidän kansaansa.

Näitä perusteita ei tänne muuttaville ulkomaalaisille koskaan synny, ja siksi täällä asuvat somalit tulevat aina kokemaan toiset somalit itselleen läheisempinä kuin kantasuomalaiset. Samoin suomalaiset kokevat yhteyttä ja turvallisuutta helpommin toisten kantasuomalaisten seurassa. Kyseessä on yksinkertainen evoluutiobiologinen ominaisuus - ryhmävalinta - eikä sisäänrakennettuja vaistojamme saa kumottua käskemällä ihmisiä leikkimään kiltisti kaikkien kanssa.

Jagne-Soreaun ajatus siitä, että Suomen tulisi siirtyä postnationalistiseen valtioon on kaikin puolin lapsellinen. Ei utopistiseen valtiomalliin noin vain siirrytä. Ajatus on yhtä realistinen kuin lapsilta usein kuultu: "kaikkien pitäisi lakata sotimasta". Helpommin sanottu kuin tehty.

Se lopputulos, mitä moisen muutoksen yrittäminen tuottaa, on sama kuin monikulturismin: kamala sotku toisiaan kyräileviä ja toisiaan kohtaan vaarallisia kansanryhmiä, keskenään ristiriitaisia kulttuureja ja arvomaailmoja samojen rajojen sisällä.

Jagne-Soreaun ideointien julkaisemisen jälkeen en olisi lainkaan yllättynyt, vaikka Hesari seuraavaksi julkaisisi vakavamielisiä artikkeleja, joissa päiväkotilaiset kertovat meille, miten maailman ongelmia ratkaistaan. 

Tätä aihetta käsitellään kattavammin Monokulttuuri FM -spesiaalissa, joka näillä näkymin tulee lauantai-iltana 1.7. Youtubessa Monokulttuuri FM -kanavalla.

Tilastot kumoavat hysterian äärioikeiston uhasta

Yhteiskunnallinen keskustelu maahanmuutosta, terrorismista ja niiden yhteydestä on kaikkinensa melkoinen järjen mätäpesäke. Jo vuonna nappi ja kivi kumottuja höpöpuheita kehitysmaalaisten huoltosuhdetta parantavasta vaikutuksesta, maahanmuuton taloudellisesta tuottavuudesta tai modernin terrorismin juurista toistellaan sokeasti, eikä keskustelu ole edennyt sen vuoksi askeltakaan. Vasemmisto ei pysty hyväksymään argumenttejaan kumoavaa tietoa, joten samojen, virheellisten väitteiden jankkaamista jatkettaneen hamaan tulevaisuuteen.

Eräs terrorismikeskustelussa esiintyvä argumentti on, että terrorismia on Euroopassa nyt paljon vähemmän kuin vaikkapa 1970-luvulla. Tämä argumentti yleensä höystetään terrorismitilastoilla, jotka alkavat 70-luvun tietämiltä ja päättyvät sopivasti viimeistään vuoteen 2013.

On paikkansapitävää, että menneinä vuosikymmeninä on ollut terrorismin suhteen tappavampia vuosia kuin tätä nykyä. Se, että ennenkin on tapettu ihmisiä, ei kuitenkaan ole mikään argumentti sen puolesta, että tieten tahtoen luodaan uusi terrorismin aalto holtittomalla maahanmuuttopolitiikalla. Samalla logiikalla voisi perustella vaikkapa koleran levittämistä alueelle, jolta polio on hävitetty: tappoihan se poliokin ihmisiä, joten samapa tuo, vaikka nyt kuolemia tuottaisi muu tauti.

Terrorismia ei tarvitse olla yhtään. 

Lisäksi tämän argumentin käyttäjät sivuuttavat kokonaan sen, mitä villien IRA- ja punakaartiterrorismin vuosien jälkeen on tapahtunut. Terrorismikuolemien määrä Euroopassa oli voimakkaassa laskussa. Tämän kaiken muutti jihadismi, joka vei terrorismikuolemien määrän uuteen nousuun. Ilman hallitsematonta muslimimaahanmuuttoa terrorismikuolemien määrä vuosittain olisi pääsääntöisesti nollan ja kymmenen välillä.

IRA ja kommunistit olivat myös uhkana täysin toisenlainen. Ne edustavat sisäistä uhkaa, jonka vastaisessa taistelussa tehtiin ja tehdään kaikki mahdollinen. Jihadismi taas on pitkälti ulkoinen uhka, jota vastaan meillä on aseita, joita sisäisiä uhkia vastaan taistellessa ei ole ja jonka edessä emme tee läheskään kaikkea mahdollista. Tärkeimmät toimet, kuten rajojen sulkeminen muslimimaahanmuutolta sekä vahva integraatiopolitiikka, on laiminlyöty.

Alla oleva diagrammi esittää terrorismikuolemien määrää Euroopassa vuosien 1970 ja 2015 välillä. Huomioikaa taso, jolla kuolemien määrä oli ennen jihadismin saapumista. Vuoden 2004 piikki johtuu Al-Qaidan toteuttamasta Madridin pommi-iskusta, vuoden 2011 piikki Anders Brejvikin toteuttamasta massamurhasta, ja 2015 näyttää tämänhetkisen jihadismiaallon alkua.

Toinen väsähtänyt argumentointilinja on yrittää harhauttaa keskustelu äärioikeiston uhkaan. Suomen sisäministeriön ekstremismiraportissa on jouduttu turvautumaan uskomattomiin keinoihin saada äärioikeisto näyttämään vaaralliselta. Esimerkki tällaisesta on mm. viime vuoden raportissa äärioikeiston rikollisuuteen tilastoitu SVL:n lentolehtinen. Lehtisestä oli tullut rikostutkinta neljällä rikosnimikkeellä, kuten kansanryhmää vastaan kiihottaminen ja kiristys. Tämä yksi lehtinen tuotti neljällä nimikkeellään noin 10% äärioikeiston viharikollisuudesta sinä vuonna. Näin "äärioikeiston uhkaa" saadaan suurenneltua. Toisessa vaakakupissa on siis vainajia, toisessa lentolehtisiä.

Uusimman Europolin terrorismiraportin mukaan Euroopan terrori-iskuissa tapettiin vuonna 2016 yhteensä 142 ihmistä. Vaikka jihadistit tekivät alle 10% Euroopan terrori-iskuista, he tuottivat niissä 95% terrorismin kuolonuhreista.

Jihadistien iskuja oli kaikkiaan 13, vasemmiston iskuja 27. Äärioikeiston uhka kulminoitui yhteen epäonnistuneeseen iskuun. Yhteen. Äärioikeiston uhasta kerrotaan raportissa, että uutissivustot ovat joutuneet jopa sulkemaan kommenttiosioita oikeistoradikalismin vuoksi. Toisessa vaakakupissa tällä kertaa ovat siis tuhmat kommentit, toisessa kuolleet ihmiset.

Alla terrori-iskut lajiteltuina kohdemaan ja tyypin mukaan. Oikealta vasemmalle: jihadistit, vasemmisto, oikeisto, separatistit, yhden asian liikkeet, määrittelemätön, kokonaismäärä.

Mutta älkää lannistuko. Muistakaa arvoisan poliittisen eliittimme ohjeet ja älkää antako pelolle valtaa. Paitsi äärioikeiston uhan pelolle. Oikeaoppinen hysteria äärioikeiston uhan suhteen on kuvitella hyppypotkunatsien vaanivan joka nurkan takana ja vaatia aina uusia toimenpiteitä tämän mystisen uhan rajoittamiseksi. Äärioikeisto on kyllä suorastaan ihmeen tehokas uhkaavuudessaan. Yksi epäonnistunut isku ja tuhma lentolehtinen herättävät päättäjissämme taistelutahtoa ja huolestumista, jota toistasataa jihadistien tuottamaa ruumista ei herätä pisaraakaan.


Toivokaamme, että jihadistitkin ryhtyvät jakelemaan lentolehtisiä ja liimaamaan tarroja. Ehkäpä sitten päättäjämme heräisivät suojelemaan maataan ja kansaansa heiltä.

Kun tyhmyys kohtaa ahneuden

"Ajatus siitä, että loikkaisin perustamastani puolueesta on mieletön. Se oli Juudas, en minä, joka meni ja hirtti itsensä."

"Onnittelut valitulle puheenjohtajalle Jussi Halla-aholle. Yhdessä ja yhtenäisenä #Perussuomalaiset eteenpäin."

Ensimmäinen sitaateista on Timo Soinilta, jälkimmäinen Simon Elolta. Tämä toki oli ennen näiden miesten näyttävää poliittista itsemurhaa.

Ahneus on politiikan x-tekijä. Sen laajuutta ja vaikutuksia on vaikea arvioida, eikä koskaan voi olla täysin varma siitä, milloin ahneus ajaa jopa terveen järjen ohi. Samoin kuin Oulun valtuuston älyvapaa idea perustaa viisi varapuheenjohtajuutta, vaikka on ilmiselvää, että sellainen herättää suuttumusta äänestäjissä, sai parinkymmenen persun loikka monet kysymään: "Miten ne voivat olla noin tyhmiä?". Olivat he toki myös niin tyhmiä, mutta enemmän he ovat niin ahneita. Ahneus saa ihmisen tekemään pitkällä tähtäimellä hyvin tuhovoimaisia ratkaisuja lyhytaikaisen hyödyn saavuttamiseksi. Siitä persujen hajoamisessa on kyse.

Loikka osoitti todeksi kaiken sen, mitä kansallismieliset puheenjohtajavaalin alla sanoivat:
-Että Sampo Terho on puolue-eliitin ehdokas, joka jatkaisi täysin Soinin linjalla.
-Että kärkiehdokkaista vain Halla-aho on aidosti kansallismielinen, vaikka Terho väittikin, ettei hänen ja Halla-ahon mamu-poliittisissa linjauksissa ole juuri eroa.
-Että vaikka soinilaiset aikovat yrittää pitää vallasta kiinni kynsin hampain - vaikka epärehellisin keinoin.
-Että Soinin hallinto ei missään vaiheessa ollut vakavissaan kiristämässä mamu-politiikkaa.

Kyseessä on ilmeisen harkitsematon paniikkiratkaisu, joka sai Sampo Terhon, Simon Elon ja Jussi Niinistön kaltaiset puolisuvakit asettumaan vääjäämättömän häviäjän puolelle. "Uusi vaihtoehto" on nimenä komedista kultaa. Uusi vaihtoehto on käytännössä kelvottomaksi ja ajastaan auttamattomasti jääneeksi todettu linjaus, jota setelinkiilto silmissä noudatettiin 20 vuotta, kunnes jäsenistö lopullisesti leipääntyi siihen, että vaalien alla leikitään kansallismielistä ja niiden jälkeen tehdään aivan mitä tahansa suuremmat puolueet haluavat, kunhan omasta hillotolpasta ei tarvitse luopua.

Puoluekokous antoi "uudelle vaihtoehdolle" armottoman selkeän tuomion: nyt loppui pelleily. Halla-ahon persut edustaa nyt niitä asioita, joiden vuoksi persuja äänestettiin. Soinilaisten Uusi Vaihtoehto edustaa niitä asioita, joista huolimatta äänestettiin persuja. 

Ei ole vaikeaa arvioida, kumpi tulee menestymään seuraavissa vaaleissa. Lähtijäthän ovat Halla-ahon mukaan käytännössä puolueen jättäneitä, joten heidän on joko asetuttava ehdolle omana puolueenaan tai loikattava muihin puolueisiin.

On ymmärrettävää, että kun äänestäjille lyödään puukkoa selkään näinkin syvällisellä tasolla, ei vastaanotto puolueen hajottamiselle oman ministerinsalkun säilyttämiseksi tule olemaan lempeä. Nyt soinilaiset selittelevät ja uhriutuvat jo täyttä vauhtia. Jari Lindström yrittää Twitterissä vakuutella, ettei hänen ministerinsalkkunsa muka liity päätökseen loikata. Uskoo ken tahtoo. Simon Elo taas yrittää maalata itsestään, omien puoluetoveriensa ja äänestäjiensä selkäänpuukotuksesta, tilanteen uhrin valittelemalla, että häneen kohdistuu jopa uhkauksia.

Jäsenistö karjaisi lauantain puoluekokouksessa, ettei enää halua soinilaisia vallankahvaan. Jäsenistön tahdosta ja puoludemokratiasta viis veisataan, kun Soinin leiri toteaa, että ainakin nämä kaksi vuotta voimme pysyä vallassa, vaikka meitä ei sinne edes oma jäsenistömme halua. Tällainen petos ei unohdu ihan muutamassa vuodessa tai edes vuosikymmenessä. Soinilaiset tahtovat hallitukseen vain kepun ja Kokoomuksen johto, koska soinilaisten huoraaminen takaa muille hallituspuolueille äänettömät yhtiökumppanit, jotka äänestävät kahden toverin tahdon mukaan mutteivät vaadi yhtään mitään.

Loikkarien selittelyt olivat kiinnostavia. Tiina Elovaara selitteli näin: "Me vastaamme nyt ennen kaikkea omille äänestäjillemme. Sen minkä yli puolimiljoonaa on antanut, ei voi alle tuhat pois ottaa. Ne voimat jotka puoluetta tällä hetkellä pyörittävät, eivät edusta sitä kenttää, jonka minä tunnen."

Miksi soinilaiset olettavat, että puoli miljoonaa äänestäjää on antanut vallan juuri heille eikä kansallismielisille? Eivätköhän puoluekokouksen päätökset ja edellisten kuntavaalien soinilaisille onnettomat mutta nationalisteille erinomaiset tulokset jo tee selväksi, että persuja äänestämällä kansa halusi antaa valtaa kansallismielisyydelle.

On hupaisaa rajatolppien siirtelyä, että jäsenistön päätökset kelpaavat, kun ne ovat itselle mieluisia, mutta kun jäsenistö päättää toisin, keksivät soinilaiset määritellä oman suosionsa epämääräisesti ek-vaalien tuloksella eikä puoluekokouksen äänestyksellä, kuten puolueen säännöt asian määrittelevät. Vielä epämääräisempää on väittää, että on olemassa mystinen, soinilainen puoluekenttä, joka on hyvin kaukana Halla-ahon arvoista. Jos Elovaaran mainitsema "hänen tuntemansa kenttä" on todellinen, missä se kenttä oli puoluekokouksen aikaan? Elovaara yritti jopa väittää, että Halla-ahon voittoa oli juhlittu puoluekokouksissa natsitervehdyksin. Osoittautui, että "natsitervehdyskuva" puoluekokouksesta oli vain päivää Halla-ahon voiton jälkeen otettu kuva äänestyksestä, johon osallistuttiin kättä nostamalla.

Samantyyppisellä linjalla jatkoi Simon Elo, joka väitti, että puolue on "kaapattu". Melkoista halveksuntaa puolueen omien sääntöjen mukaista sisäistä demokratiaa kohtaan. Kukaan ei kaapannut mitään. Jäsenistö vain sai tarpeekseen takinkäännöistä ja mamu-politiikan lepsuilusta ja äänesti valtaan itsensä näköisen puheenjohtajiston. Tämä oli vääjäämätöntä. Vallanvaihto olisi ollut vältettävissä ainoastaan sillä, että vanha johto olisi alkanut täyttää äänestäjäkunnan toiveita. Tästä uhmakkaasti kieltäydyttiin loppuun saakka, ja Soini jopa yritti vakuutella (itselleenkö?), että gallup-syöksy on vain harhaa, joten soinilaiset olisivat aivan yhtä hyvin voineet vain antaa puheenjohtajuuden Halla-aholle luovutusvoitolla.

Petteri Orpo luonnollisesti ylistää loikkareita, ja oletan loikkareiden aivan punastelevan, kun isolta herralta tulee kehuja. Tekiväthän he ansiokkaasti juuri sen, mitä Kokoomus ja Keskusta heiltä toivoivat: olivat riittävän ahneita ja hölmöjä hajottamaan puolueensa, mikä vahvistaa entisestään kahden muun hallituspuolueen asemaa. Kyllä muiden puolueiden konttoreissa tänään riemuitaan.

Hajoamisella on monta voittajaa mutta vain yksi häviäjä: soinilaiset. Halla-ahon persut voi nyt jatkaa uskottavasti puhtaan nationalistisella linjalla ilman suosionsa menettäneiden, pöhöttyneiden herrojen tuottamaa imagotappiota. He myös saavat edelleen myös loikkarien puoluetuet. On erityisen hauskaa, että Soinin puoluetuet maksetaan nyt toiselle ryhmälle, koska Soini oli itse kaksi vuotta sitten ajamassa lakimuutosta, joka takaa puoluetukien jäämisen vanhalle puolueelle, vaikka yli puolet edustajista loikkaisi.

Soinilaisille taas jää huonoin mahdollinen käsi: persujen ei-toivotuin aines ja aatemaailma sekä nolla euroa puoluetukea. Uusi vaihtoehto sisältää pitkän listan ehdokkaita, jotka ovat menestyneet vaaleissa yksinomaan kansallismielistä teeskentelemällä. Loikalla he vaihtoivat valttikorttinsa kahden vuoden hillotolppaan. He eivät voi enää koskaan saada kansallismielisten ääniä. Siinä sitten passaa kilpailla muutaman prosentin kokoisesta, kristillisiä äänestämään tottuneesta kannatuspotentiaalista KD:n kanssa. Soinilaiset tuskin muodostavat edes vakavastiotettavaa kilpailijaa SDP:n äänestäjille, koska oikeistohallituksen äänettömänä yhtiömiehenä toimiminen on aika kaukana siitä pienen ihmisen asiasta, josta kauniisti puhutaan.

Lopullisen niitin suosion arkkuun tuottanee se, että soinilaiset osoittivat loikalla, ettei heillä ole  mitään intressiä ajaa äänestäjiensä asiaa. He todistivat, että mamu-politiikan kiristykset kirjattiin mukaan vain kansallismielisiä äänestäjiä rauhoittelemaan ja että heillä ei ollut mitään aikomusta niitä yrittää täytäntöönpanna - ja Kokoomus ja Keskustakin sen koko ajan tiesivät.

Soini yritti epäonnisesti maalata Halla-ahosta ahnetta sillä, ettei Halla-aho suostu tukemaan Perussuomalaisten puoluetuilla kilpailevaa ryhmää. Soinin esiintyminen ei ole enää muuta kuin irvokasta. Mies juuri myi itsensä kahden vuoden ulkoministerin pestistä. Ahneudesta puhuminen on jo kiemurtelua herättävän myötähäpeällistä katsottavaa.

Enää ei vastustajien tarvitse soinilaisia arvostella. He menivät ja osoittivat rumimmat kritiikit itsestään todeksi ilman ulkopuolista apua. Odotan innolla höykytystä, jonka petturit tulevat seuraavissa vaaleissa kohtaamaan.

Oulun valtaapitävät itsetuhovaihteella

Junes Lokka uusien valtuutettujen kukituksessa Oulun Rotuaarilla.

Kotikaupunkini valtaapitävien erinomainen kyky ampua itseään jalkaan joka käänteessä ei lakkaa huvittamasta minua. Yllättävää se ei tietenkään ole, mutta kiinnostavaa seurata. Jo ennen koko valtuustokauden alkua valtapuolueet onnistuivat runtelemaan omaa mainettaan. 

Ensin Aito Suomalainen Yhteislista potkittiin valheellisin perustein luottamustehtäväneuvotteluista ulos. Kansa ei päätynyt meitä näkemään häiriköinä vaan kiusattuina altavastaajina, vaikka kepulaisten ja lestadiolaisten vetämä paikallislehti Kaleva yritti parhaansa mukaan pönkittää neuvotteluja johtaneen Jukka Kolmosen (Kesk.) puheita jopa julkaisemalla suoranaisia valeita kritiikittä. Kolmonen mm. väitti kuntalain vaativan, että jo ennen vaaleja tehtyä sopimusta luottamuspaikkojen jaosta olisi noudatettava, vaikka kuntalaki on jakotavasta erittäin suurpiirteinen eikä vaadi d'Hondtin menetelmän käyttöä. 

Yle sentään totesi Kolmosen olevan väitteessään väärässä. Juonittelu ja valehtelu kuitenkin osui omaan nilkkaan, koska oululaiset ovat jo läpen kyllästyneitä suhmurointiin, hyväveli-järjestelmään ja "lestamafian" vallanpitoon, josta lautakuntaneuvottelut ja niiden uutisointi olivat jälleen uusi osoitus.

Seuraava laukaus omaan jalkaan oli jopa entistä pahempi. Väistyvä valtuusto oli äänestänyt luottamustehtäville hurjat palkkionkorotukset, jopa 560%, mikä itsessään näyttää leikkausta leikkauksen perään saavan kaupungin asukkaiden silmään pahalta. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan valtapuolueet menivät ja perustivat valtuustolle viisi varapuheenjohtajuutta.

Tätä päätöstä ei edes yritetty perustella mitenkään, koska kyseessä on niin ilmeinen turhien palkkiopaikkojen luonti sulle-mulle-jakoa varten. Kokoomus meni kansalaisten suuttumuksen edessä paniikkiin ja pakitti luopumalla neljännestä varapuheenjohtajuudesta. Imagotappio oli kuitenkin jo syntynyt ja korjausliike näytti lähinnä nololta selittelyltä. Kokoomuksen Juha Hänninen vaati muilta vastuullisuutta samalla kun hän itse nostaa nyt 560% noussutta 2750 euron kuukausipalkkiota.

Lautakuntapaikkojen jako taas osoitti sen, ettei jakoa ohjaa mikään periaate. D'Hondtin menetelmää perusteltiin sillä, että ryhmien valtasuhteiden valtuustossa on toistuttava lautakunnissa. Kuitenkin ryhmämme jätettiin jaosta kokonaan ulos, eli valtapuolueet nimenomaan pyrkivät estämään valtasuhteiden mukaisen jaon viemällä meidän osuutemme keskinäiseen sulle-mulle-jakoonsa.

Se olisi ollut meille haitaksi, jos valtapuolueet olisivat noudattaneet periaatteitaan ja sopimusta olemalla meille reiluja jaossa. Se olisi osoittanut, että ehkäpä he eivät niin kieroja olekaan, vaikka olemme koko ajan heidän sanoneet olevan. Mutta he eivät voineet luonnolleen mitään ja ahnehtivat, ja sillä tavalla he saivat todistettua meidän väitteemme: että he ovat vain epärehellisiä hillotolpan jahtaajia, joilla ei ole mitään periaatteita.

Näyttävä jalkaan ampuminen tuli tänään esim. Kokoomuksen Lyly Rajalalta ja Kalevan Kari Sankalalta, joka on kepulaisen lestamafian vankka kannattaja. Koska meidät oli jätetty ulos lautakuntaneuvotteluista ja siten liki 1300 oululaiselta äänestäjältä oli viety heidän demokraattinen edustuksensa lautakunnissa, päätimme äänestyttää jokaisesta lautakunnasta erikseen ja ehdottaa jompaa kumpaa meistä lautakunnan jäseneksi. Tietenkään läpi menolle ei ole mitään mahdollisuuksia, koska olemme yksi kuuttakymmentäkuutta vastaan, ja muut äänestävät blokkina. Pointti ei ole siis siinä, että yritettäisiin saada lautakuntapaikkoja vaan siinä, että osoitetaan, millaista teatteria valtuuston kokoukset ovat.

Lyly Rajala raivosi ja ihmetteli Facebookissa, mitä järkeä on äänestyttää, kun tulokset jo tiedetään. Kun arvostelin Lylyn logiikkaa, hän kokoomuslaiselle tyypillisesti blokkasi minut ja kaikki muut kriittiset äänet. Kalevan Kari Sankala taas suorastaan innosta hihkuen ylisti valtuuston kokouksien turhuutta ja lähestulkoon leuhki sillä, miten sujuvasti valtapuolueet veivät niiden lähes 1300 äänestäjän oikeuden edustuskseen:

"Aidon suomalaisen yhteislistan ainoa valtuutettu Junes Lokka äänestytti parhaansa mukaan suljettuna lippuäänestyksenä valtuustoa, mutta muun valtuuston kärsivällisyys ei pettänyt. Äänestyksiin oli varauduttu. Illan kokous arveltiin jo ennakkoon käytäväksi puhtaassa etyk-hengessä eli "ei tänä yönä kotiin", sillä Lokan vastaesitykset eivät tulleet kenellekään yllätyksenä. 

Alkaneen kauden luottamustehtävien edellyttämät henkilövalinnat hoidettiin taiten provosoitumatta puheenjohtajaksi valitun Juha Hännisen (kok.) johdolla. Näin aito suomalainen yhteislista jäi nuolemaan kokouksessa näppejään."

Voi Kari, minkä teit. Juuri tuota me olemme yrittäneet sanoa: että valtuustossa tehdyillä esityksillä tai käydyillä keskusteluilla ei ole mitään vaikutusta päätöksiin. Päätökset on jo tehty epävirallisissa kokouksissa, joista kansalaisten nähtäville ei julkisia pöytäkirjoja tule koskaan. Valtuuston äänestykset ovat vain muodollisuus ja eräänlaista poliittista teatteria.

Sankala ilmeisesti kuvitteli, että olisimme olleet lautakuntapaikkoja hakemassa, ja päätyikin pelaamaan meidän pussiimme julistamalla sitä, miten sujuvasti ja "taiten" suhmurointisopimukset saadaan valtuustossa äänestettyä läpi, vaikka joku rehellisempi niitä yrittäisi vastustaa. Hän sanoo juuri sen asian, jota äänestysruljanssilla pyrimme kansalaisille kertomaan.

Loppukevennykseksi tarjoan Lyly Rajalan aiemman esimerkin siitä, miten huudetaan "turpa kiinni" taiten ja provosoitumatta. 

Miten islamin tyrkytys on lasten edun mukaista?

Mielenosoituksessa puhunut Katariina ja järjestäjä Marco de Wit (kuvakaapattu de Witin videolta)

Vesalan yläasteen koulussa on läpikäyty erikoista näytöstä. Koulusta levisi videoita, joissa sekä luokkahuoneissa että koulun pihalla raikasi kaiuttimista Koraanin säkeitä. Koulun rehtori, Vihreiden kuntavaaliehdokkaana huhtikuussa ollut Juha Juvonen sanoi, että kyseessä ei ollut uskonnon harjoittaminen vaan aamunavaus, jossa kerrottiin ramadanin vietosta. 

Koraanin lukemisella ei rehtorin mukaan ole mitään tekemistä uskonnon kanssa vaan kyse on vain "monikulttuurisesta aamunavauksesta". Islam on siis yksinäänkin monikulttuuria? No, ehkäpä meistäkin jonain päivänä tulee Saudi-Arabian tai Afganistanin kaltaisia, täysin monikulttuurisia paratiiseja.

Suomi Ensin -aktiivit järjestivät Marco de Witin johdolla mielenilmauksen koulun läheisyyteen. Mielenosoitus meni rauhallisesti, mutta sillä oli erikoisia seurauksia. Eräs koulun oppilaista - yhdeksäsluokkalainen tyttö - puhui mielenosoituksessa. Tämän seurauksena häneltä kiellettiin pääsy koulun kevätjuhlaan. Tytön luokanvalvoja myös varoitteli tyttöä mahdollisista vihaviesteistä. Rehtori perusteli tytön ulos sulkemista juhlasta hänen omalla turvallisuudellaan. Tyttö voisi kuulemma läsnäolollaan provosoida muita. Kun tyttö meni Marco de Witin kanssa koululle asiaa selvittämään, paikalle soitettiin poliisit kaiketi kevätjuhlaa "turvaamaan".

Mitä ihmettä? Eikö Vihreiden ehdokkaanakin olleen pitäisi tietää, että vasemmisto ja muslimit ovat mitä suvaitsevaisimpia, ihmisoikeuksia kunnioittavia ihmisiä, eivätkä he tietysti kenellekään voisi uhkaa muodostaa? Sehän on jo islamofobiaa ja rasismia epäillä muslimioppilaiden olevan kansallismieliselle tytölle vaaraksi. Niinhän Juvosen kaltaiset ihmiset väittävät. Koulun on taattava oppilaiden turvallisuus, mutta uhatun oppilaan ulos sulkeminen kevätjuhlasta on vähintäänkin arveluttava tapa hoitaa asia.

Mutta on siinä tietty logiikka. Ilmeisesti Vesalan koulussa islamin opit ovat menneet niin hyvin perille, että niitä noudatetaan jo järjestyksenpidossakin. Samoin kuin islamissa tyttö on vastuussa miesten seksuaalisesta itsehillinnästä omalla pukeutumisellaan, on kontulalaisella yläasteella tyttö omalla käytöksellään vastuussa maahanmuuttajaoppilaiden väkivaltaisuudesta.

Tekstinkappale, jota koulussa luettiin, oli peräisin Surah Al-Baqarasta eli lehmän suurasta, ja se käsitteli paastoamista.

Lehmän suurassa sanotaan kuitenkin paljon muutakin, ja jos muslimioppilaita kannustetaan uskomaan yhteen osaan suuraa, on vaikea loogisesti perustella, miksi vaikkapa tämä "uskottomia" käsittelevä osa lehmän suuraa tulisi jättää huomiotta:

190. Taistelkaa Jumalan retkellä niitä vastaan, jotka vastaanne sotaa käyvät, mutta itse älkää aiheetta hyökätkö. Totisesti Jumala ei rakasta rauhanrikkojia.

191. Surmatkaa heidät, missä heidät tapaattekin, ja karkoittakaa heidät joka paikasta, mistä he ajoivat pois teidät, sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha. Mutta älkää taistelko heitä vastaan Rauhoitetun temppelin lähellä, jolleivät he hyökkää päällenne siellä; mutta jos he hyökkäävät, niin tappakaa heidät. Sellainen on oleva uskottomien palkka.

192. Mutta jos he lakkaavat taistelemasta, niin on Jumala totisesti armahtavainen ja laupias.

193. Taistelkaa heitä vastaan, kunnes pakanuuden viettelys lakkaa ja keskuudessamme vakiintuu ainoan Jumalan palveleminen. Mutta jos he herkeävät, älköön vallitko vihollisuutta muita kuin uskottomia vastaan.

En tiedä, kuinka pitkä pätkä Koraania koulussa soitettiin, mutta ainakin säe 187 siellä oli kuultu. Jo säkeessä 190 päästään tappamiseen.

Koko kohun aihe on täysin typerä ja turha. Uskontoa ei kuuluisi tyrkyttää kouluissa. Islamin mainostus ei aja yhdenkään lapsen - suomalaisen tai ulkomaalaisen - etua. Se ajaa vain islamin etua. Kun julkiset tahot ryhtyvät islamia mainostamaan, he antavat hyväksynnän ja kannustuksen sen opilliselle sisällölle. Koulu siten tukee sitä ajatusta, että vaikkapa ramadanin paaston noudattaminen on mitä suurinta hyvettä muslimille. Kun lapsille sanotaan, että Koraania on syytä noudattaa, tullaan tahtomattaankin tukeneeksi samalla monenmoisen sortavan ja ihmisoikeuksien vastaisen tavan ja uskomuksen säilymistä.

Uskonnon tyrkytys ja sen nimissä sallitut etuoikeudet tai poikkeusluvat edistävät islamismia ja sitä "maltillista islamia", joka on terrorismin kasvualusta.

Islamilaiset terroristit eivät synny tyhjiössä. Heitä syntyy ympäristössä, jossa on rutkasti tavan muslimeja, jotka omalla uskollaan ja uskonnon typerien tapojen noudattamisella vahvistavat terroristin mielessä sitä käsitystä, että sokea usko ja uskon noudattaminen ovat hyveellisiä asioita. Sen asenneympäristön vallitessa on vääjäämätöntä, että jotkut tulevat viemään hyveensä hiukan muita pidemmälle ja ryhtyvät noudattamaan Koraanin julmimpiakin kohtia kirjaimellisesti.

Meillä on jo tarpeeksi ongelmia muslimien integroinnissa. Yksi suuri ongelma on, että muslimiperheet aivopesevät lapsensa uskontoon ja siihen perustuvaan kulttuuriin. Islamilaisessa elämäntavassa integraatio on syntiä. Ei vääräuskoisen kanssa saa kaveerata. Pitää pysyä eristäytyneenä ja noudattaa kauheitakin tapoja, kuten lasten sukuelinten silvontaa.

 Tähän ei todellakaan tarvita sitä, että julkiset instituutiot pönkittävät keskiaikaista taikauskoa maahanmuuttajaväestössä. Rehtori Juvonen on täysin harhaanjohdettu hyödyllinen idiootti. Hän ajaa islamin asiaa lasten edun kustannuksella ja kuvittelee puolustavansa tasa-arvoa. Paskat. Islam on tasa-arvon vihollinen, ja jokainen islamin tyrkyttäjä ja edistäjä samoin

.

Oppilaan nauhoite Koraanin lukemisesta: