Äärioikeiston kaunis maailma

Olemme nyt Junesin kanssa päivystäneet viisi päivää vaalikopilla Oulun keskustassa, ja sinä aikana monenlaiset ihmiset ovat käyneet antamassa monenlaista palautetta. Ehkäpä ajatuksia herättävin palaute tuli naiselta, joka oli lukenut blogiani, oli monista asioista samaa mieltä mutta katsoi maailmankuvani olevan inhorealistinen. Tähän mielikuvaan tiivistyy yksi oikeiston suurimmista imagollisista ongelmista eli negatiivisuus.

Koska "äärioikeistolainen" joutuu usein kumoamaan vastapuolen valeita ja tuomaan heidän unelmiensa alla piilevän julman todellisuuden esiin, syntyy heistä helposti negatiivinen, tuomiopäivän julistajan kuva. Siinä missä vasemmiston keskustelukulttuuri on yksisarvisia ja sateenkaaria, oikeistolle se on kriisiä ja katastrofia.

Tämä on surullinen vääristymä imagossa, koska oikeistolainen maailma on nimenomaan se kaunis maailma. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa käsitys sukupuolista. Vasemmisto haluaisi häivyttää kaikki sukupuolten ominaispiirteet sekä ihmisten luontaisen kauneuskäsityksen. Jos olet naisellinen nainen, olet heille patriarkaatin aivopesun uhri, ja jos et pidä 150-kiloista, siilitukkaista feministiä kauniina, sinuun on ehdollistettu sosiaalisena konstruktiona epäterve kauneuskäsitys, koska kaikkihan ovat yhtä kauniita ja sukupuolet samanlaisia.

Nyt ajatus on viety jopa niin pitkälle, että sosiaalisen oikeuden soturit, kuten youtuberi Riley Dennis, sanovat sen olevan transfobiaa ja seksismiä, jos koet seksuaalista viehätystä vain toista sukupuolta kohtaan. Eihän sukupuolielinten perusteella nyt saisi syrjiä kumppaninvalinnassa.

Oikeistossa taas luontaiset erot hyväksytään, ja yksi näistä eroista on juuri naisten estetiikka. Naisille on luontaista pyrkiä kaunistautumaan ja luomaan kauneutta ympärilleen esim. askarteluilla, sisustuksella tai puutarhanhoidolla. Oikeisto tarjoaa naisille kauneutta, vasemmisto taas rumuuteen tyytymistä ja jopa sen juhlistamista.

Kansamme miehet ovat vasemmistolle pitkälti juntteja, lääppijöitä, peräkammarin poikia, elämäm koululaisia ja mitä lie inhottavaa ihan vain siksi, että heidän enemmistönsä ei halua tänne haittamaahanmuuttoa. Samalla he haluavat maahan lisää miehiä, jotka eivät koskaan suomalaisen naisen oikeuksista tai hyvinvoinnista piittaisi. Eiväthän he piittaa omien naistensakaan. Irakilaisten enemmistö katsoo, että naisilla ei tulisi olla oikeutta avioeroon ja että naisen on aina toteltava miestään. Nämäkö ovat parempia kuin suomalaiset miehet?

Aika ruma - sanoisinko suorastaan inhorealistinen - käsitys. Oikeiston naisella ei taas ole juuri syytä suomimiehistä pahaa ajatella. Suomalaiset miehet ovat ainoa ryhmä, joka on koskaan suomalaisen naisen puolia pitänyt. Elleivät he Suomen naisille tahtoisi hyvää, tasa-arvoista asemaa, ei meillä sitä olisi. Se elintaso ja infrastruktuuri, josta nautimme nyt, on enimmäkseen suomalaisten miesten meille rakentamaa. Vasemmiston suomalaisiin miehiin kohdistaman inhon ja halveksunnan tilalla oikeistolaisten sydämissä on rakkautta ja kiitolllisuutta.

Toisena esimerkkinä toimii vaikkapa kansallismielisyys. Oikeistolainen osaa nähdä kauneutta omassa kansassaan, maassaan ja kulttuurissaan. Kuten Kalevan vaalipuheessani sanoin, suomalaisuus on monikulttuuria rikkaampaa. Monikulturistien mielissä suomalainen Suomi on köyhä ja kulttuuriton, oikeistolaiselle se on hieno asia: yksi maailman kehittyneimmistä kulttuureista, länsimainen mutta silti myös eksentrinen ja rodullisesti täysin ainutlaatuinen. Mikään kansa ei ole juuri kuin suomalaiset.

Suomi on kaunis ja säilyttäminen arvoinen, ja suomalaiset ovat luonnollinen osa maamme monituhatvuotista jatkumoa. Jokainen sukupolvi on tuottanut olemassaolon mahdollisuudet seuraavalle ja kehittänyt maatamme eteenpäin. Tänne viime aikoina saapuneet tulijat ovat täysin sen jatkumon ulkopuolella. Heillä ei ole eikä koskaan tule olemaan sitä historiallista ja kulttuurillista yhteyttä Suomeen, mikä suomalaisilla on. Heille vaikkapa itsenäistymisen tai talvisodan ei ole syytä merkitä yhtään sen enempää kuin Somalian heimosodilla on henkilökohtaista merkitystä sinulle.

Suomi on hieno juuri sellaisena, kuin se on. Se ei tarvitse rikastamista omaamme huomattavasti primitiivisemmiltä kulttuureilta, joista osa ei vielä olisi edes keksinyt pyörää ilman länsimaisten vaikutusta. On kuin eräänlainen mielenhäiriö sivuuttaa suomalaisen kansallisvaltion kauneus ja yrittää vängällä nähdä suurempaa kauneutta jopa todella julmissa, sortavissa ja takapajuisissa kulttuureissa.

Merkittävin syy sille, miksi oikeiston maailma on kauniimpi, on kuitenkin se, että oikeiston näkemä kauneus on todellista. Se perustuu havaintoihin ja fyysiseen todellisuuteen, ei haihatteluun ja utopistisiin kuvitelmiin, kuten vasemmiston mielikuvat. Heille kaunista ovat vain heidän täysin epärealistiset, toteutumiskelvottomat fantasiansa monikulttuurista ja absoluuttisesta tasa-arvosta. Meille kaunista on todellisuus - meidän taistelumme on vain pitää se kauniina.

Valkoisten katkeruus on hyvinvointivaltion loppu

Blogini vakiolukijoille näkemykseni hyvinvointivaltion ja avoimien rajojen yhteensopivuudesta lienee selvä, mutta uudet lukijat huomioiden kertaan näkemykseni näin alussa lyhyesti: 

Hyvinvointivaltio toimii yhdessä vain tiukan rajapolitiikan kanssa, koska helppo sosiaaliturva on suurin houkute täysin vääränlaisille maahanmuuttajille eli heille, jotka haluavat vain sosiaaliturvan varassa surffata. Työperäisiä maahanmuuttajia hyvinvointivaltio taas suorastaan työntää pois sillä, että sen ylläpito vaatii korkeaa verotusta, joka ei työn perässä tulevaa huippuammattilaista houkuta.

Taloudellinen ulottuvuus ei kuitenkaan ole ainoa ristiriidan synnyttäjä yhdistäessä hyvinvointivaltiota massamaahanmuuttoon; niiden yhdistelmä myös tuottaa kahtiajakoa, katkeruutta ja rasismia.

Tämä ilmiö on selvimmin nähtävissä Yhdysvalloissa, missä vasemmisto on pitkään hinkunut ns. single-payer healthcarea eli käytännössä yksinomaan julkisen sektorin rahoittamaa terveydenhuoltojärjestelmää nykyisen, yksityisiin vakuutuksiin perustuvan järjestelmän tilalle.

Vasemmiston kannattajakunta luonnollisesti haluaa julkisen terveydenhuollon. He ovat usein heitä, jotka järjestelmästä jäisivät voitolle eli pienituloisia, värillisiä äänestäjiä. Värilliset käyttävät suhteessa väkilukuunsa huomattavasti useammin muitakin julkisen sektorin palveluja, kuten sosiaaliturvaa, joka Yhdysvalloissa on käytännössä hajanainen, kirjava kokoelma valtion ja osavaltioiden tukimuotoja aina rahallisesta tuesta EBT-kortteihin, joihin ladatuilla rahoilla voi ostaa ruokaa ja päivittäistavaroita.

Sosiaaliturvaa käyttävien kansalaisten osuudet rodun mukaan järjestyksessä: mustat,
latinot, valkoiset, aasialaiset, koko väestö. Tilasto: American Renaissance

Tästähän vähemmän sosiaaliturvaa käyttävät ryhmät eli valkoiset ja aasialaiset eivät tykkää. Ja tästä syystä he eivät halua julkista terveydenhuoltoa: he kokisivat, että joutuvat maksamaan mustien ja latinoiden terveydenhuollosta suhteettomasti, samalla kun nämä ryhmät pääsevät siivettämään.

Yhdysvalloissa rotujen välinen kuilu ja rotujännitteet ovat viime vuosina olleet kovassa nousussa. Julkinen terveydenhuolto olisi viimeinen naula rotujen välisen sovun arkkuun, koska se toisi uuden, hyvin näkyvän kaunan aiheen latinoja ja mustia kohtaan.

Tähän julkisen terveydenhuollon kannattajat usein sanovat, että valkoiset ovat tyhmiä kantaessaan moisesta kaunaa, koska julkinen terveydenhuolto olisi heille itselleenkin hyväksi, mutta se on vain jälleen uusi osoitus siitä, miten vasemmisto tieten tahtoen kiistää ihmisluonnon ominaisuudet. Olemmehan jo nähneet, miten he haluavat leikkiä, että vaikkapa sellaiset vaistonvaraiset ominaisuudet, kuten ryhmävalinta tai oman heimon ja reviirin suojelu, katoavat, jos vasemmisto vain ihmisten käskee niistä ominaisuuksista luopua.

Ihmisen mieli ei vain toimi niin. Kuvitellaanpa tällainen skenaario: saat erittäin hyvän tarjouksen vaikkapa valokuituyhteydestä tai kaapeli-tv:stä, mutta tarjoukseen sisältyy se, että paketti on yhteinen sinulle ja naapurillesi, mutta vain sinä maksat siitä - naapurille palvelu tulee ilmaiseksi sinun palvelusi mukana. Pitäisitkö tarjousta reiluna, vaikka hinta olisi hyvä? Tuskinpa vaan.

Vaikka Suomessa värillisten määrä on huomattavasti pienempi, kauna sosiaaliturvan käytöstä on ollut jo vuosia nähtävissä. Suomessa valtio ja kunnat yrittävät lakaista ongelmaa maton alle yksinkertaisesti piilottelemalla tietoja ulkomaalaistaustaisten sosiaaliturvan käytöstä. Yhdysvalloissa käytännössä kaikesta löytyy tilastot rodun ja etnisyyden mukaan, Suomessa esim. toimeentulotuen määrää ei tilastoida syntyperän mukaan laisinkaan.

Täydellisten tilastojen puute ei kuitenkaan auta piilottamaan ilmeistä ongelmaa: työllisyysluvut ovat tuoreiden turvapaikanhakijoiden ryhmässä naurettavan pienet, eikä aika paranna asiaa. Ero 1990-luvulla saapuneiden työllisyyteen on vähäinen. Alla oleva tilasto asiasta on Helsingin Sanomilta.

Suomalaisilla on hyvä syy kaunaan. Talous on jo valmiiksi kuralla, nyt heillä vielä maksatetaan kehitysmaalaisten laskuja ja ruokakasseja. Järkevin kohde kaunalle on tietysti päättäjät, jotka ovat sallineet holtittoman maahanmuuton ja tukien myöntämisen heillekin, jotka eivät koskaan ole mitään yhteiseen kassaan maksaneet. Tulijoiden käytös on aivan luonnollista. Heille tarjotaan kotimaan tasoon verraten loisteliasta elintasoa täysin ilmaiseksi, joten on aivan ymmärrettävää, että he tarttuvat tilaisuuteen ja hyväksikäyttävät hölmölää. Heidän asemassaan moni suomalainen toimisi aivan samoin.

Mutta jälleen törmätään ihmisluontoon: tunteet ovat tunteita, järki on järkeä, ja kauna on tunne. Siksi se ei ohjaudu järjellisin perustein, ja siksi päättäjiin suuntautuvan suuttumuksen ja turhautumisen sijaan syntyy rasismia ja katkeruutta ulkomaalaisia kohtaan.

Vasemmisto on siis teoriassa rasismia vastaan, mutta käytännössä he ovat lavastamassa meille mitä erinomaisimman kasvualustan rotuvihalle. He haluavat kaikkia niitä asioita, jotka syventävät rotujen välistä kuilua: massamaahanmuuttoa, jonka valkoinen kantaväestö kustantaa, avoimia rajoja ja hyvinvointivaltiota yhtäaikaa.

Kuten olen useassa asiayhteydessä sanonut, kauniit aikomukset eivät vapauta ketään vastuusta hänen tekojensa seurauksiin. Vaikka vasemmiston aikomus ei ole luoda rasismia, kahtiajakoa tai vaikkapa raiskauskriisiä, niitä he käytännössä tuottavat ja siitä heidän on otettava vastuu.

Muslimi ja feministi - tuplaten ahdasmielisyyttä ja sensuuria

On yksi asia, jos yksityishenkilö ei halua, että hänestä puhutaan julkisesti mitä sattuu. On täysin toinen asia, jos kuntavaaliehdokas loukkaantuu käytännössä kaikesta itseään koskevasta keskustelusta, joka ei ole rajatonta ylistystä, ja pyrkii sitä kykyjensä mukaan sensuroimaan.

Feministisen Puolueen Isra Lehtinen on jälkimmäisen kategorian persoona. Hän on itse asettunut ehdolle kuntavaaleissa Helsingissä ja omasta tahdostaan tehnyt näkemyksensä moniin asioihin täysin julkiseksi mm. täyttämällä vaalikoneita. Kuitenkaan Isra ei kestä mitään kommentointia näkemyksilleen. Olen tämän taipumuksen hänessä huomannut jo aiemmin, kun Isra valitti Rasmus-ryhmässä Vilhelm Junnilan julkaisusta ja kertoi monien ilmiantaneen väitetysti rasistisen ja islamofobisen Junnilan julkaisun, joka koski Israa.

No mitä tässä Junnilan kamalassa herjausjulkaisussa sitten sanottiin? Julkaisussa oli kuvankaappauksena Isran oma vaalimainos seuraavilla saatetesanoilla: "Helsingissä on mielenkiintoisia ehdokkaita. Tässä ehdokas numero viisitoista."

Toivottavasti kykenet järkytykseltäsi jatkamaan tämän tekstin lukemista, vaikka aika rajuahan tuo oli. Justiinsa.

Isra siis näki moisen julkaisun ilmiantojen väärtinä, ja jopa toinen rasmuslainen joutui hänelle toteamaan, ettei julkaisussa ole mitään sääntöjen vastaista. Ymmärrän täysin, miksi Isra on sellainen, mikä hän on. Feministit ovat tunnetusti sananvapauden vastustajia, no-platformingin, turvallisten tilojen ja poliittisen korrektiuden kannattajia.

Mutta Isra ei ole pelkästään feministi, hän on myös muslimi. Ja mehän kyllä tiedämme, mikä muslimien suhtautuminen sananvapauteen on. Ainakin Charlie Hebdon väki ja Theo Van Gogh ovat sen saaneet kokea, ja muslimien sananvapaustuntemusten vuoksi Pamela Gellerin, Ayaan Hirsi-Alin, Mona Walterin ja Geert Wildersin kaltaiset henkilöt tarvitsevat turvamiehiä 24/7.

En siksi olekaan lainkaan yllättynyt, että Isra kavereineen oli ilmiantanut Facebook-julkaisuni, jossa kommentoin Isran suhtautumista homoliittoihin. Isra katsos kuuluu homoliittoja vankasti kannattavaan feministipuolueeseen, mutta itse vastaa "ei osaa sanoa" kun suhtautumista homoliittoihin kysellään. Koska julkaisu on poistettu, en voi sitä kuvakaapata, mutta teksti meni aika tarkalleen näin:

"Minusta Isran suhtautuminen homoliittoihin on vain loogista. Hän on muslimifeministi, ja islamin kanta homoliittoihin on jyrkkä ei, feminismin kanta voimakas kyllä, joten muslimifeministi sovittaa ne yhteen vastaamalla noemmanytiiä. Huvittavaa tässä on se, että jos minä hakeutuisin feministipuolueen ehdokkaaksi, minut hylättäisiin saman tien koska seksistinen äärioikeisto. Ja minä en edes ole homoliittojen vastustaja." 

Edellä mainitun julkaisun Isra koki niin loukkaavaksi, että oli tovereineen ryhtynyt sitä ilmiantamaan ja sai Facebookin algoritmia hyväksikäyttämällä minulle 24 tunnin bännin. 

Tämä kertoo kaiken oleellisen sekä feministeistä että muslimeista ja myöskin siitä, miksi muslimifeministiä ei tulisi päästää lähellekään mitään yhteiskunnallista valta-asemaa. Tämä nainen hakeutuu politiikkaan, hän on itse pyrkinyt saamaan julkisuutta ja on itse julkituonut omat näkemyksensä. Kuitenkaan hän ei kestä minkäänlaista keskustelua itsestään ja pyrkii vaientamaan maltillisimmatkin kriittiset näkemykset itsestään.

Kuvitelkaa, millainen tämä henkilö olisi poliitikkona. Sipilää arvostellaan siitä, että hän ylenkatsoo mediaa, ei vastaa kysymyksiin ja pyrkii vaientamaan ikävää julkisuutta. Poliitikkona Isra olisi kuin Putin kertaa Sipilä steroideissa.

Julkisuuteen tulevan henkilön on kyettävä hyväksymään se, että kaikki eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä ja heillä on se näkemys oikeus ilmaista. Erityisesti poliitikon asemaa tavoittelevalla on oltava paksu nahka kritiikille, koska poliitikko on vastuussa kansalle. Häntä täytyy ehdottomasti saada kritisoida ja hänen näkemyksiään arvioida.

Jos googletatte "Tiina Wiik", löydätte läjäpäin keskustelufoorumiketjuja, blogipäivityksiä ja muita julkaisuja, joissa on minusta hyvin kirjavia näkemyksiä kehuista erittäin alatyyliseen tai halventavaan kritiikkiin tai suoranaisiin valeisiin minusta. En eläissäni ole yrittänyt saada yhtään itseäni koskevaa julkaisua poistetuksi mistään, saati sitten hyväksikäyttänyt ilmianto-ominaisuutta itseeni suuntautuvan kritiikin vaientamiseen.

Se on vaadittua keneltä tahansa, joka on itse valinnut näkemyksiään tuoda julkisuuteen. Muilla on oikeus niihin vastata miten parhaaksi näkevät. Muslimifeministi kuitenkin odottaa sataprosenttista ylistystä ja haluaa sensuroida jokaisen negatiivisen kirjoituksen omista poliittisista näkemyksistään. Haluaisitko hänen kaltaisensa poliittiseksi päätöksentekijäksi?

Kansallismielisyyttä, johon voi uskoa

Kansallismielisellä kentällä valinta on usein cuckservatiivien ja kylähullujen välillä. Ei ole ihme, ettei äänestäjää innosta.

Nyt politiikkaan pyrkivänä olen saanut huomata, miten suuri vaikutus minuun millään tavoin liittymättömien ihmisten toiminnalla on siihen, pystynkö herättämään luottamusta vai en. Jokainen aiemmin politiikassa mukana ollut heittää varjon uusien tulokkaiden päälle, ja jokainen äänestäjä kantaa mukanaan traumojaan aiemmista kokemuksistaan politiikan kanssa.

Kansallismielisiin ei helposti uskota, koska liian suuri määrä "kansallismielisiä" poliitikkoja on traumatisoinut äänestäjäkunnan takinkäännöillä, tyhjillä puheilla ja pyrkyröinnillä. "Kansallismielisiä" on äänestetty, mutta muutoksia ei juuri ole nähty. Ei valtakunnanpolitiikassa sen kummemmin kuin kuntatasollakaan.

Tiedän, että tämä on se kohta, jossa minun pitäisi kirjoittaa se "kansallismielinen" eiku-mutku-sitku-selittely siitä, että vaikuttaminen on hankalaa eikä mahdottomia pitäisi odottaa. Sen selityksen tarjoaminen turvaisi sopivasti välini vallassa oleviin, eivätkä jo politiikassa mukana olevat "kansallismieliset" tuttuni puhuisi minusta kavereilleen ilkeästi.

Se selitys ei kuitenkaan ole aivan totta. Toisekseen sen tarjoaminen on alentuvaa äänestäjiä kohtaan. Eivät he nyt idiootteja ole. Eivätköhän he tiedä, että eduskunnassa on 200 edustajaa, eikä valtuustoissakaan yksi henkilö tai edes yksi puolue saa joka asiassa tahtoaan läpi.

Yksi kansanedustaja tai valtuutettu ei voi yksin massiivisia muutoksia ajaa läpi, mutta valtuutetun asemaa voi hyödyntää siihen, että nostaa asioista mahdollisimman suuren metelin ja ihmiset todella kuuntelevat. Tällaisesta aseman käytöstä hyvä esimerkki mielestäni on Olli Immosen valtuustotoiminnan tietyt toimet. Hän on vain yksi valtuutettu, mutta valtuutetun statuksen ansiosta pystyi pistämään Oulun kaupungin laskemaan maahanmuuton todelliset kustannukset ja sai tiedon kansan ulottuville.

Äänestäjiensä toiveisiin tulee tietysti reagoida pienemmissäkin asioissa. Eräs tapaus, joka mainittiin myös viimeaikaisessa livelähetyksessämme, oli minusta varsin paljonpuhuva. Oulun kauppakeskus Valkea päätti järjestää naisten illan, jonka ajaksi läpikulku julkiselta Kesäkadulla olisi miehiltä evätty. Taka-ajatus oli selkeä: Valkea tunnetaan hyvin siellä päivästä toiseen notkuvista Irakin ihmeistä, ja mieskiellon takana oli varmasti toive päästä heistä eroon tapahtuman ajaksi. Tuskin suomalaiset miehet aivan tunkevat halpaa kuoharia juomaan ja Mikko Leppilampea kuuntelemaan.

Asiasta heräsi somessa paljon keskustelua. Eräs haukiputaalaismies kysyi oululaiselta kaupunginvaltuutetulta, voisiko hän selvittää asiaa. Valtuutettu vastasi, että hänen kantansa on, että yksityiset yritykset saavat valita asiakkaansa, mutta voi hän ehkä kysellä. Yksityisten yritysten asiakkaiden valinta ei tietenkään liity asiaan mitenkään, koska kyseessä ei ollut yksityinen vaan julkinen alue, joten en aivan ymmärtänyt, mitä useimmissa asioissa varsin järkevä valtuutettu vastauksellaan haki.

No, Junes Lokka tarttui saman pyynnön saatuaan toimeen ja soitti yhdyskuntalautakuntaan asiasta. Sieltä Sari Salkosalo selitti, että kyseessä ei ole syrjintä, koska Rotuaari piknikkiä varten suljetaan katu myös. Tosin piknikkiä varten katu suljetaan kaikilta, ei tietyltä sukupuolelta, joten kyseessä on aivan eri asia. Lopulta Valkea taipui asian saatua liikaa ikävää huomiota ja päätti peruuttaa miesten porttikiellon tapahtuman ajaksi. On varsin tervettä, että Oulussa ei omaksuta ruotsalaista mallia, jossa maahanmuuttajamiesten aiheuttamat ongelmat johtavat koko miessukupuolen rankaisemiseen tai leimaamiseen.

Asia ei ole sen vaikeampi. Sinua pyydetään tarttumaan johonkin asiaan, ja sinä hoidat asian. Kohtuuttomasta vaivannäöstä ei ole kyse. Silti toimettomuuden ja tyhjien puheiden varjo heijastuu niidenkin ylle, jotka eivät niihin ole syyllistyneet. Äänestäjät ovat kyynisiä ja odottavat ehdokkailta pahinta.

Tosin joillakin äänestäjilläkin on peiliinkatsomisen paikka. Seuraan usein varsin huvittuneena tiettyjen ihmisten kiukuttelua Junesille. Hän ei ryhdy lässyttämään potentiaalisille äänestäjille tai kosiskelemaan, minkä seurauksena tasaisin välein saan nähdä purkauksia, joissa todetaan: "No en kyllä sitte äänestä sua kun oot noin töykeä!"

Kuinka hyvin tähän saakka on toiminut äänestää poliitikkoja, jotka mielistelevät, kosiskelevat ja sanovat sen, mitä kukanenkin äänestäjä haluaa kuulla? Jos kaipaa nuoleskelua niin paljon, että valitsee egonsa vuoksi paskanpuhujia ehdokkaikseen, on aivan turha valittaa joutuessaan petetyksi. Jos taas haluaa ehdokkaaltaan rehellisyyttä myös poliittisessa päätöksenteossa, lienee paras kokeilla ehdokasta, joka sanoo mielistelemättä vain sen, mitä hän itse ajattelee.  

Haluaisin nähdä trumpilaisen politiikan nousevan Suomessakin. Trump on kamppaillut raivokkaasti täyttääkseen vaalilupauksensa ja saanut paljon aikaan. Haluaisin nähdä kansallismielisyyttä, joka on vapaata laiskuudesta. Kansallismielisyys ei ole sitä, että aika ajoin ilmaannut Facebookiin tai Uuteen Suomeen kirjoittamaan jotain islam- tai maahanmuuttokriittistä, sitten kiität ja kumarrat nuivien äänistä ja lepäilet seuraavaan somepurkaukseen asti. Tarvitaan taistelijaluonnetta ja uutteruutta.

Tarvitaan myös uskallusta poiketa sallitusta keskustelukehyksestä. Suomen skenessä ainoat, jotka siihen uskaltautuvat, ovat yltiöpäisiä kylähulluja, mutta alt right -henkistä sivistynyttä puhetta Overtonin ikkunan ulkopuolelta ei tule. Milloin olet viimeksi kuullut "kansallismielisen" puhuvan vaikkapa valkoisuudesta, rodun ja kulttuurin kiinteästä yhteydestä tai tarpeesta valkoisten kansojen yhteistyölle? Yleensä puhe näistä aiheista naamioidaan puheeksi "länsimaisista arvoista" kuin arvot olisivat täysin ne tuottaneesta rodusta irrallinen asia ja kuin arvomme olisivat ainoa säilyttämisen väärti asia, ei kansamme tai rotumme.

Aidon uskalluksen ja oman kannan puolustamisen sijaan alistutaan vasemmiston säätämään keskustelukehykseen ja alennutaan en-ole-rasisti-vakuutteluun. Suomen Sisun johtoväki päätyy Ylen radio-ohjelmassa lässyttämään Susani Mahaduralle tämän olevan niin suomalainen kuin voi olla. Älkää nyt viitsikö.

Sidotaanpa tämä kaikki yhteen. Toisaalta en voi syyttää äänestäjiä heidän kyynisyydestään, koska heitä on petetty joka tasolla. Lupaukset on jätetty täyttämättä, vastuu ottamatta ja ideologia on vesitetty arvoliberaaliksi puolisuvakkiudeksi, joka näkee ongelman enintään radikaalissa islamissa, ei kehitysmaamaahanmuutossa, demografisissa muutoksissa tai arvopohjan murtumisessa sinänsä. Äänestäjälläkin on kuitenkin vastuunsa. Oma ego tulee laittaa syrjään, samoin mieltymykset äänestää kivaa tai tyylikästä kaveria syystä että peruna.

Jyrkän periaatteelliset ihmiset eivät ole kivoja kavereita tai sano asioita, jotka hivelevät juuri sinun tuntemuksiasi, mutta heihin voi luottaa. 

Nyt tehdään trollauksen historiaa

Vaihtoehto-oikeiston maailmassa on käyty mahdollisesti internetin historian viihdyttävin sota ja todennäköisesti maailman suurin lipunryöstöpeli. Ikävä kyllä meillä ei juuri ole Youtube-kanavia tai verkkomediaa, joka näitä hauskoja ja kiinnostavia tapahtumia raportoisi suomeksi, joten monet verkossa puhuttavat aiheet menevät suomalaisyleisöltä ohi.

Lipunryöstö eli näyttelijä Shia LaBeouf vs. 4chan eli operaatio Orion on ollut päätähuimaavan viihdyttävää seurattavaa.

Kaikki alkoi kun erinäisiä taideprojekteja tuottava LaBeouf keksi pystyttää New Yorkin keskustaan ympäri vuorokauden pyörivän livestreamin, johon ohikulkijat saivat osallistua. Taideprojekti oli nimeltään HEWILLNOTDIVIDE.US, jonka voisi suomentaa Hän ei hajota meitä tai Hän ei jaa meitä, ja mainittu hän on tietysti presidentti Trump.

Näin suomalaisittain huomionarvoista on, että HWNDU-projektin takana on taiteilijaryhmä, johon LaBeoufin lisäksi kuuluu kaksi henkilöä. Heistä toinen on suomalainen Nastja-Säde Rönkkö, joka on saanut valtion taiteilija-apurahaa puuhasteluihinsa. Hänen ja LaBeoufin yhteistä näyttelyä puuhataan Suomeen maaliskuun lopulle.

Uskonlahkon meininkiä omaavalla striimillä LaBeouf huusi mantranomaisesti muiden Trump-vastustajien kanssa projektinsa nimeä. Tietenkään ei mennyt kauaa, että pahamaineisen 4chan-foorumin /pol/-osion (poliittisesti epäkorrekti) käyttäjät löysivät Shian striimin ja ryhtyivät sitä trollaamaan. Tämä oli hetki, jolloin 4chan ensi kertaa realisoitui tosielämän trollaukseksi.

No, miten He will not divide us -striimiä sitten trollattiin? Yksi trolli meni leppoisan oloisesti moikkaamaan LaBeoufia ja heitti yhtäkkiä: Hitler ei tehnyt mitään väärää, mikä sai LaBeoufin raivostumaan.

Eräs nainen sai LaBeoufin kannattajat huutamaan tietämättään alt right -sanastoa väittämällä niiden olevan heprean kielen sanoja rauhalle ja muulle mukavalle. Trump-vastustajat toistelivat Shadilay-sanaa, joka tiedetään alt right -tunnarin aseman saaneen italialaiskappaleen nimeksi. LaBeouf menetti hermonsa lopulta niin pahasti, että erehdyksessä ryhtyi tönimään kannattajaansa ja hankkiutui pidätetyksi oman livestriiminsä pyöriessä.

4chan 1 – Shia 0

LaBeouf luuli olevansa ovela ja siirsi livestriimin Albuquerquen kaupunkiin, joka on New Yorkia huomattavasti pienempi, siinä toivossa, että trollaus loppuisi. Trollaus kyllä väheni joissain määrin, mutta Shian oli jälleen siirrettävä striiminsä, koska striimipaikan lähistöllä ammuskeltiin. Shia sai toisen erätappionsa.

Tässä vaiheessa LaBeouf uskoi jo saaneensa kuningasidean ja siirsi striimin tuntemattomaan paikkaan 8. maaliskuuta. Striimillä ei enää näkynyt mantraa hokevia ihmisiä, vain pala taivasta ja lipputanko, jossa liehui lippu tekstillä "HE WILL NOT DIVIDE US".

4chania ei kuitenkaan niin vaan lannistettu, vaan he ryhtyivät paikantamaan lippua. 

Operaatio oli melkoinen: foorumilaiset seurasivat lipun yllä näkyviä lentokoneita ja vertasivat niiden ylilentoaikoja tiedettyihin reittilentoihin. He mittasivat kameran suunnan ja kulman öisin striimissä näkyviä tähtiä apuna käyttäen. Seurattiin tuulen muutoksia, pilvisyyttä ja pyrittiin jopa tunnistamaan LaBeoufin striimillä kuuluvia sammakoita ja sirkkoja ja niiden esiintymisalueita.

LaBeouf erehtyi auttamaan heitä esiintymällä Tenneseessä sijaitsevassa kahvilassa otetussa selfiessä. Selfie varmisti 4chanin käsityksen siitä, missä lippu suurin piirtein on.

Lopulta tarkka sijainti saatiin, kun kolme konetta lensi lipun yli, ja niiden avulla sijainti voitiin kolmiomitata. Lipun tiedettiin olevan Greenvillessä, Tennesseessä, mutta alue on metsäistä maaseutua, joten tarvittiin kenttätyötä tarkan sijainnin löytämiseen. Yksi foorumilainen ajeli autolla ympäri aluetta tööttäillen äänitorvella samalla kun muut kertoivat hänelle, kuulevatko he tööttäilyä Shian striimillä.

Lippu löytyi alle vuorokaudessa Shian livestriimin alkamisesta, ja tämä tapahtui.

Yön pimeydessä trollit hiippailivat ottamaan lipun alas ja nostivat salkoon Make America Great Again -lippiksen sekä Pepe-paidan, jotka ehtivät olla salossa puolisen tuntia. Shian nöyryytykseksi he vielä julkaisivat kuvia varastetusta HWNDU-lipusta. Shia lopetti tämänkin lähetyksen.

 4chan 3 – Shia 0.

On epäselvää, murrettiinko LaBeouf lopullisesti vai saadaanko operaatio Orioniin vielä lisää viihdyttäviä taisteluita. Ainakaan HWNDU-projektin sivuilla ei ilmoiteta, että lähetykset olisi lopetettu. Striimin näkymä on edelleen auki ja ilmoittaa, että odottaa liven alkamista. Toivon, että Shia jatkaa toivuttuaan viimeisimmästä musertavasta tappiosta, koska en haluaisi nähdä tämän vielä päättyvän.

4chan teki uskomattoman tempauksen ja ansaitsee siitä kiitoksen ja syvän kumarruksen. Ajatelkaapa: 16 tuntia livelähetyksen alkamisesta, ja lippu oli viety. Ja tämän tekivät amatöörit astronomiaa, meteorologiaa ja lentokoneiden reittien seurantaa käyttämällä. Kuvitelkaa, kuinka tehokas Suomen poliisi olisi, jos heillä olisi puoltakaan 4chanin määrätietoisuudesta ja kekseliäisyydestä. 

P.E.P.E: Shadilay

Hesari sensuroi meidät vaalikoneesta

Kuntavaalien alla nettisivut ovat täynnä jos jonkinmoista vaalikonetta ja -galleriaa. Erikoisin on kuitenkin Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien yhdistetty vaalikone, johon ei pääse edes vastaamaan itsenäisenä, kansallismielisenä ehdokkaana.

Ilta-Sanomat tarjosi sähköpostiosoitetta, johon ehdokkaat voivat laittaa pyynnön tunnuksille, jos eivät ole tunnuksia saaneet. No, Junes Lokka ja minä laitoimme perjantaina viestin, jossa kerroimme nimemme, kaupungin ja yhteislistamme nimen sekä pyysimme käyttäjätunnuksia. Ei vastausta koko päivänä.

Maanantai-iltapäivänä vastausta ei vieläkään kuulunut, joten laitoimme viestiä toiseen kertaan samoilla tiedoilla. Ei vastausta. Seuraavaksi yritin kysellä HS:ltä Twitterissä, onko se heidän yleinen linjauksensa, että kansallismielisiä jätetään mahdollisuuksien mukaan ulos vai olemmeko me erityistapauksia. Ei vastausta.

Näin vertailun vuoksi: Ylen vaalikone on suositumpi ja ominaisuuksiltaan huomattavasti monimutkaisempi kuin HS:n versio. Ylen tuesta sai vastauksen yhteydenottoihin päivä- tai ilta-aikaan noin tunnissa myös viikonloppuisin, vaikka yhteydenottoja takuulla tuli paljon ruuhkautumisen aiheuttamien bugien takia. HS ei ole vastannut kuuteen päivään.

Tämä herättää minussa toivoa. Tämä viestii selvästi, että Hesari pelkää meidän pärjäävän. Jos he pitäisivät meitä täysin toivottomina tapauksina valtuustoon, heillä ei olisi mitään syytä meitä sulkea ulos koneestaan, koska ääniä ei tulisi kuitenkaan. Joku syy heillä kuitenkin nyt on päättää sensuroida meitä useista yhteydenotoista huolimatta.

Aiemmin minulle linkattiin keskustelufoorumiketju, jossa puhuttiin yhteislistastamme. Ketjussa sanottiin liikkuvan huhuja joiden mukaan valtamedia yrittäisi vaientaa keskustelua meistä, koska pelkää meidän menestyvän. Silloin kun luin ketjun en ollut moisesta kuullutkaan ja pidin ajatusta varsin epäuskottavana. Pari nettiöyhöä. Mitä sensuroitavaa meissä olisi? No ilmeisesti jotain on, jos meidät pitää vaalikoneestakin jättää ulos.

Monikulttuurin painajainen ei ole väistämättömyys

Helsingin näkymiä vuodelta 1959. Monikulturistien mukaan tämä on kulttuurillista köyhyyttä ja sisäänpäinkääntyneisyyttä.

Keskustelufoorumilla puhutaan. Taas ulkomaalainen ahdisteli. Kommenteissa öyhötetään ja väkivaltafantasioidaan. Muualla on islamilaista terrorismia. Sitten on polttopulloiskuja ja moskeija-ampumisia. On ongelmia ja yhteentörmäyksiä. Kunniakulttuuria ja raiskauskulttuuria. Oikeuden päätöksiä siitä, saako hunnut kieltää työpaikalla. Se ei ole monikulttuurista unelmaa vaan monikulttuurin todellisuus.

Kaiken tämän keskellä hämmentynyt monikulturisti huutaa keskenään tappeleville kansanryhmille: "Nyt loppu! Te ette tee tätä yhtään oikein! Eläkää rinnakkain toisianne kunnioittaen!"

Ratkaisuksi monikulttuurin luonnollisiin sivuvaikutuksiin tarjotaan aina lisää monikulttuuria. Tämä on siis eräänlaista sosiaalista homeopatiaa: oletetaan, että sama asia, joka on sairauden aiheuttanut, olisi myös hoito sairauteen. Homeopaatit väittävät, että lisää suvaitsevaisuutta, lisää avoimia rajoja, lisää monikulttuuria tulee korjaamaan ongelmat.

Kukaan heistä ei tosin osaa määrittää mitään tarkkaa rajaa sille, missä vaiheessa tämän ihmehoidon tulisi alkaa tepsiä. Riittäisikö, jos olisimme kaksin verroin avoimempia? Ehkä viisinkertaisesti? Tuskin. Ongelmat olisivat entistä pahempia ja monikulturistit edelleen sanoisivat, että meidän vain tulee tehdä lisää sitä samaa.

Ennemmin tai myöhemmin kaikki kuplat puhkeavat. Rajusti tosiasioista poikkeavaa fantasiaa ei voi ylläpitää loputtomiin. Monikulturistit yrittävät välttää todellisuuden kohtaamista rakentamalla eräänlaisen ideologian no-true-scotsmanin: te ette vain tee sitä oikein.

Ongelma heille ei tietenkään ole vain se, että tänne tulevat eivät suostu leikkimään kiltisti. Eivät suostu paikallisetkaan. Tämän tietysti pitäisi kertoa jotain siitä, kuinka todennäköistä on onnistua integroimaan muslimit monikulttuuriseen elämänmenoon. Jos edes oman kansan ihmisiä, jotka ovat huomattavasti edistyneempiä ja avoimempia kuin tulijat, ei saada integroitumaan monikulttuuriin, mitä toivoa on ihmisillä, jotka ovat eläneet viimeiset 1400 vuotta samojen, erittäin sisäänlämpiävien sääntöjen mukaan?

Monikulttuuri tuottaa yhteentörmäyksiä, rasismia, sortoa, sotaa ja terroria. Mikään ei rökitä antirasistien kohtaamisteoriaa kuten monikulttuuristen maiden todellisuus. Suvaitsevaisimmat kansat ja rauhallisimmat, turvallisimmat maat löytyvät säännönmukaisesti etnisesti ja uskonnollisesti homogeenisimpien maiden listalta. Sotaisimmat, sortavimmat ja rasistisimmat maat taas monimuotoisimmista. Jos kohtaamisteorialla olisi mitään todellisuuspohjaa, eivätköhän sunnit ja shiiat olisi viimeisen vuosituhannen aikana oppineet elämään samoilla alueilla tappamatta toisiaan. Samoin Afrikan heimosotien luulisi sen perusteella olevan muinaishistoriaa.

Poliittisia ratkaisuja voidaan tehdä sen estämiseksi, että monikulttuurin kaaos ja sekasorto pesiytyvät meidänkin asuinsijoillemme. Vaikka massamaahanmuuttoa ja monikulturismia yritetään maalata vääjäämättömäksi kehitykseksi, jotta kansa ei aktivoituisi sitä vastustamaan, on se valintakysymys samoin kuin mikä tahansa muu kansakunnan tulevaisuuteen vaikuttava linjanveto.

Tietenkään 20-30 vuotta sitten omaksuttu yhteiskunnallinen trendi ei ole vääjäämättömyys sen enempää kuin 90-luvun mammafarkutkaan. On totalitäärisiä diktatuureja, jotka ovat olleet pitkäikäisempiä kuin monikulturismi tähän mennessä. Saksa oli 1930-1940-luvuilla totalitäärisen ideologian hallussa, ja ideologia ajoi maan raunioiksi. Sekään ei tuominnut Saksan koko tulevaisuutta tiettyyn muottiin. Monikulturismin tuhot Euroopassa ovat vielä rajallisemmat kuin natsismin tai kommunismin, mutta meidän pitäisi uskoa aatteeseen sitoutumisen olevan peruuttamatonta.

Suvereeni valtio voi itse päättää, kenelle se sallii etuoikeuden saapua maahan ja asettua siihen asumaan. Esimerkiksi Japani on tätä oikeutta käyttänyt hyvällä menestyksellä, ja japanilaiset tiedostavat, että parin vuosikymmenen mittainen työvoimapula on huomattavasti pienempi haitta kuin peruuttamaton demografinen muutos, joka rappeuttaa yhteiskunnan kaikki tasot yhteenkuuluvuudesta talouteen.

Tällaista ihmisille tuli mieleen Tukholmasta 1960-luvulla.

Tämä mielikuva Tukholmasta herää nykyään.

Tulevaisuutemme voi rakentaa joko fantasian tai yhteiskuntaa ja ihmisluontoa koskevan kokemusperäisen tiedon varaan. Voimme haihatella, että ehkä jossain vaiheessa monikulttuurin homeopatia alkaa tepsiä, vaikka se ei ole tepsinyt koskaan yhdessäkään muslimien massamaahanmuuton kohteeksi joutuneessa maassa, tai voimme todeta, että monikulturismi on fantasiaa ja tehdä kaikkemme monikulttuurin todellisuuden välttämiseksi. Se ei tule muuttumaan paremmaksi. Ei tule aikaa, jolloin ensimmäisessä kappaleessa listatut ongelmat väistyisivät auvoisan rinnakkaiselon tieltä. Ei ole mitään tähän todellisuuteen pohjautuvaa syytä uskoa niin.

Monikulttuurin todellisuuden välttäminen on ehdottoman ajankohtainen ja välttämätön päätöksenteon aihe, koska virhepäätöksen seuraukset ovat peruuttamattomat. Kaikissa muissa politiikan osa-alueissa soutaminen ja huopaaminen on mahdollista, mutta ei tässä. Ruotsi, Saksa tai Iso-Britannia eivät koskaan enää tule olemaan entisellään. Näissä maissa ei voida enää muuttaa mieltä ja perua päätöstä. Demografia ja talous maalaavat todella synkeät kuvat siitä, missä tilassa nämä maat ovat vaikkapa 50 tai 100 vuoden kuluttua.

Suomalainen Suomi on todellinen, täysin toteutettavissa oleva vaihtoehto ja ainoa vaihtoehto, jonka varaan kansakunnan tulevaisuuden voi pitkällä tähtäimellä rakentaa. Sen vaihtoehdon voi valita turvautumatta fantasioihin siitä, että ehkäpä ihme tapahtuu ja synkät tulevaisuudenkuvat eivät toteudukaan.

Meidän tarvitsee vain lakata toteuttamasta 1990-luvulla aloitettuja virheratkaisuja ja jatkaa Suomen rakentamista samalla linjalla, jolla sitä rakennettiin maan ensimmäiset 70 vuotta, ja tulevat sukupolvet voivat kasvaa turvallisessa, rauhallisessa ja yhteenkuuluvuutta kokevassa, suomalaisten asuttamassa Suomessa. Niin yksinkertaista se on.

Turvapaikkateatterissa uusi välinäytös

Edelleen jatkuva turvapaikkateatteri Helsingin keskustassa on tuottanut taas uusia käänteitä. Yksi oleskelulupaa vaativista laittomista keksi kiivetä puuhun ja näytellä itsemurhayritystä. Tietenkään kukaan puoliksikaan vakavissaan oleva itsemurhantekijä ei yrittäisi hirttäytyä kaikkien nähden, koska tietäisi muiden puuttuvan tilanteeseen. Kyseessä oli ilmeisen huomiohakuinen tempaus, jota nyt laittomien tukijat yrittävät maalata vakavasti otettavaksi itsemurhayritykseksi.

Suomi Ensin -leirin väki sattui paikalle kuvaamaan tapahtuman - tosin laittomien leirissä ollut punapappi Marjaana Toiviainen yritti estää kuvaamista, koska teatterista on helpompi tuottaa nyyhkytarinoita, mikäli surkuhupaisan ja epäuskottavan näköinen puussa riekkuminen ei jää nauhalle. Narratiiviksi muodostettiinkin nopeasti se, että suurin ongelma ovat tuhmat kansallismieliset, jotka tapauksen kuvasivat - ei se, että joku järjestää takuulla paikalla olleista lapsista pelottavan tempauksen kaiken kansan nähtävillä omaa etuaan ajaakseen.

Nyt tempauksesta yritetään lypsää kaikki hyöty irti. "Anarkisti" Suvi Auvinen vaatii Twitterissä Migriä muuttamaan toimintaansa tapauksen vuoksi. Siinäpä se vasta kiintoisa signaali olisikin lähetettäväksi: tehkää ihmeessä itsemurhayrityksiä; niillä saatte tahtonne läpi. Suvaitsevaisto siis kannustaa laittomia itsemurhayrityksiin ja toivoo Migrin liittyvän kannustukseen mukaan.

Samaan aikaan vasemmistopoliitikot vaativat väliaikaisten oleskelulupien jakelua lopullisen kielteisen päätöksen saaneille, maasta poistumisesta kieltäytyville laittomille. Eli turvapaikkakarusellista tehtäisiin entistä järjettömämpi. 

Tällä hetkellä meillä on lähes miljardin vuodessa maksava harrastus, jossa ihmisiä otetaan sisään ja majoitetaan, hakemuksia käsitellään, päätöksiä annetaan ja kielteisen päätöksen saavalta enemmistöltä toivotaan oma-aloitteista poistumista. Käytännössä maksamme Suomen-lomia ihmisille, joilla ei mitään mahdollisuuksia olisi turvapaikan saantiin alun alkaenkaan, koska he eivät täytä vaatimuksia ja ovat pitkälti elintasopakolaisia.

Li Anderssonin ja muiden vasemmistopoliitikkojen ehdotus veisi karusellin älyvapauden aivan uudelle tasolle: edelleenkin haaskaisimme saman rahasumman turvapaikkajärjestelmään, ja se kaikki olisi vielä täysin tarpeetonta, koska päätöksillä ei enää olisi mitään väliä. Niin tai näin, saisit oleskeluluvan joka tapauksessa.

Suomen väitetään lähettävän ihmisiä surman suuhun. Millä perusteella? No sillä, että kielteisen päätöksen saaneet itse niin väittävät ja kieltäytyvät maasta lähtemästä. Eli siis jos alla olevan kuvan heput olisivat liittyneet laittomien mielenilmaukseen, yhtäkkiä hekin olisivat muuttuneet surman suuhun lähetettäviksi, vaikka olemus kertoo päinvastaista.

Seurakunnissa on ryhdytty kurpitsavankkuritarinoita lukemaan ääneen. Hölmöläisen stereotyyppi ja diakoni Kristiina Huotari selitti, mitä hän ajattelee päätöksistä: -Ne ovat todella pöyristyttäviä. Turvapaikanhakijalle on esimerkiksi todettu, että olet vaarassa ja henkesi on uhattuna. Ja silti päätös on, että sinut palautetaan kotimaahasi.

Justiinsa. Eli diakoni ei osaa erottaa, miltä osin Migri vain kertaa tulijan omaa kertomusta ja miltä osin se kertoo todennettuja asioita. Huotarille voisi lähettää sähköpostiin käräjäoikeuksien ratkaisuja rikosasioissa, ja hän olisi hetkessä kertomassa lehdille, miten Suomen oikeuslaitos polkee ihmisten oikeuksia: -Tämä mies sanoi, että hän on syytön eikä tehnyt mitään. Silti hänet laitettiin vankilaan!

On suorastaan huvittavaa, miten idea on sanailtu vasemmiston ehdotuksessa:

"Kasvava paperittomien joukko ei ole kenenkään etu. Hallituksen tulisi pikaisesti puuttua niihin järjestelmän ominaisuuksiin, jotka tuottavat paperittomuutta."

Paperittomuutta tuottaa se, että kielteisen päätöksen saaneista ei päästä eroon. Ne järjestelmän ominaisuudet, mitkä tämän mahdollistavat, ovat se, että tänne voi saapua ilman asianmukaisia papereita, jolloin palautuksen kannalta välttämätön kansallisuuden todistaminen on vaikeaa, ja se, että systemaattisiin laittomien palautuksiin ei ole ryhdytty.

Jos lakkaamme päästämästä paperittomia maahan ja määrätietoisesti poistamme maasta täällä luvattomasti oleskelevat, paperittomuusongelma katoaa. Samalla vähennämme yhteiskunnalle koituvia kustannuksia ja sosiaalisia haittoja.

Ehdotuksessa annetaan se kuva, kuin ainoa keino estää paperittomuutta olisi vain käytännössä avata rajat ja jaella oleskelulupia jokaiselle, joka täällä haluaa olla. Viis siitä, paljonko nämä ihmiset jo valmiiksi talousahdingossa oleville suomalaisille maksavat. Viis siitä, moniko joutuu heidän tekemiensä rikosten uhriksi. Viis siitä, vaikka olisi terrorismitaustaa, koska jos keksit sanoa, että sinua odottaa kotimaassa vaara ja kieltäydyt lähtemästä, olet epäreilun kohtelun uhri.

Suomalaisiin suuntautuva epäreiluus ei tietenkään hetkauta. He maksavat tämän sirkuksen - halusivat tai eivät. Heidän on seurattava sivusta, miten heidän maataan ajetaan tärviölle. Jos he erehtyvät protestoimaan vaikkapa kustannuksia tai suomalaisiin naisiin kohdistuvia rikoksia, heidät leimataan rasisteiksi. Sitä päivää ei nähdä, jona seurakunnissa luetaan ääneen käräjäoikeuden tuomioita raiskaustapauksiin tai maahanmuuttoviraston kirjanpitoa.

Miksi en allekirjoittaisi rasismin vastaista sitoumusta - eikä muidenkaan pitäisi

Kuntavaalien alla tietty kansalaisjärjestöjen siipi on aloittanut tutun ulinan rasismin vastustukseen sitoutumisesta, jota kaikilta kuntavaaliehdokkailta odotetaan. Yleensä rasismin vastaisella sitoumuksella tarkoitetaan Euroopan poliittisten puolueiden peruskirjaa rasismista vapaan yhteiskunnan puolesta. Ehdokkaiden moraalinen hyveellisyys yritetään sitoa siihen, sitoutuvatko he peruskirjaan vai eivät.

Tässä syyni sille, miksi en nyt tai koskaan peruskirjan sisältöön sitoutuisi:

1. Peruskirja vaatii ikävistä totuuksista vaikenemista. Tarkoittamani kohta menee näin:

Kieltäydyn näyttämästä, julkaisemasta tai levittämästä näkemyksiä, jotka herättävät tai lietsovat tai joiden voi perustellusti odottaa herättävän tai lietsovan ennakkoluuloja, vihamielisyyttä tai kahtiajakoa eri etnisten tai kansallisten tai uskonnollisten ryhmien kesken sekä puutun kaikenlaiseen rasistiseen käyttäytymiseen ja rasistisiin mielipiteisiin.

Eli totuudenmukaista tietoa tai näkemystäkään ei saisi levittää, mikäli se voi asettaa tietyn ryhmän huonoon valoon. En koskaan sitoutuisi minkäänlaiseen totuudenmukaisuutta rajoittavaan asiakirjaan - en tähänkään.

2. En halua tukea rasismihypetystä ja sen varjolla tehtävää vastakkainasettelua
Rasismi ei minkään mittapuun mukaan ole kärkikastissa, kun puhutaan Suomen ja suomalaisten vakavimmista ongelmista. Moinen käsitys perustuu yksinomaan mediarummutukseen, jossa rasismista on valittu lemmikkiaihe. Aivan yhtä hyvin puolueet voisivat sitoutua ikäsyrjinnän vastustukseen, roskaamisen vastustukseen tai naapurien kyräilyn vastustukseen. Rasismi on jo valmiiksi paisuteltu ongelmana täysin ulos mittasuhteistaan, ja sen nostaminen muiden marginaaliongelmien joukosta peruskirjan aiheeksi on saman suhteettomuuden ruokkimista.

Rasismihypetyksen myötä myös rotujen vastakkainasettelu on noussut uuteen huippuunsa. Varsinkin Yhdysvalloissa - koko trendin lähtömaassa, ovat rotujen väliset jännitteet suuremmat kuin kymmeniin vuosiin. Suvaitsevaiston rotupakkomielle tuottaa rasistisemman, kahtiajakautuneemman yhteiskunnan.

3.  En halua osallistua rasismihypetyksellä tapahtuvaan moraalisäteilyyn

Kuka oikeasti tykkää rasismista? Epäilisin, että on äärimmäisen harvinaista pitää rotukollektivismia järkevänä ajatuksena. Rasismista irtisanoutumisessa ei siis ole mitään moraalisäteilyn sijaa, koska kaikki muut ovat jo valmiiksi samaa mieltä. Silti hypetystä käytetään oman hyveellisyyden esittelyyn. Jos se, että et ole rotukollektivisti, on mielestäsi moraalisäteilyn väärti hyve, sinulla on päässä vikaa.

4. En ole kiinnostunut tukemaan vasemmiston luomaa keskustelun viitekehystä

Koko rasismikeskustelu on luotu harhautukseksi vasemmistolle ikävämpien puheenaiheiden välttelyyn. Kun joku ottaa esille monikulttuurifantasian epäonnistumiseen viittaavia seikkoja, rasismikortti lentää. Rasismin vastaisuuteen sitoutuminen on kävelemistä suoraan tähän ansaan ja sen tekemällä annat poliittisten vastustajiesi päättää, mistä sinä puhut ja mitä sinä teet.

5. Rasismin vastainen peruskirja tukee valkoista syyllisyyttä

Valkoiset länsimaiset ovat rasismi-termin lanseeranneet ja ovat käytännössä maailman ainoa kansa, joka moisesta on edes kiinnostunut. Silti heihin lähtökohtaisesti suhtaudutaan pahoina rasisteina, joiden on jatkuvasti anteeksipyydeltävä olemassaoloaan, historiaansa ja kulttuuriaan sekä vakuuteltava vapauttaan rasismin paheesta. Kun suostut mukaan vakuutteluun, tunnustat samalla sen premissin oikeaksi, että jokaisen valkoisen velvollisuus on rasismivapauttaan todistella. Mikään muu kansa ei suhtaudu moisella itseinholla ja syyllisyydellä omaan olemassaoloonsa, eikä meidänkään tulisi.

On se totta: Kasmir oli Axl Smithin salakuvauksen uhri

Kirjoitin edellisessä tekstissäni Axl Smithin salakatselutapauksen herättämästä keskustelusta, ja yksi mainituista teemoista oli muusikko Kasmirin osuus asiassa. Julkisuudessa tilanteesta on annettu se kuva, että Kasmir on ollut aktiivisesti mukana Haippirinki-nimisessä Whatsapp-ryhmässä, jossa olisi runsaasti jaettu salakuvattua materiaalia.

Tekstissäni totesin, että on kohtuutonta odottaa, että Kasmir olisi ilmoittanut ystävästään poliisille. Sittemmin on noussut esiin seikkoja, jotka laittavat Kasmirin aseman uuteen valoon. Stara.fi-sivustolla kerrottiin, että Kasmir olisi ollut yksi Axl Smithin uhreista. Jostain syystä Staran artikkelissa ei kerrottu todisteita tälle väitteelle. Artikkeli vain viittasi yksityiskohtiin ja virheeseen käräjäoikeuden pöytäkirjoissa kertomatta, mitä ne yksityiskohdat ja virheet olivat.

Olimme tilanneet Smithin pöytäkirjat silkasta uteliaisuudesta, joten pystyimme selvittämään niistä saman tien, onko papereissa jotain Staran väitteen todistavaa. Olihan siellä.

En tiedä, miksi Stara jätti kertomatta todisteet - onhan kyseessä kuitenkin julkinen asiakirja, jonka sisällössä ei ole mitään salassapidettävää - mutta seuraavan kuvankaappauksen sisältö lienee Staran tarkoittama virhe käräjäoikeuden papereissa.

Kuten näkyy, sivulla 79 mainitaan Thomas Kirjonen eli Kasmir. Kyseessä on käräjäoikeuden moka. Tähän saakka kyseiseen salakuvauksen miespuoliseen uhriin oli viitattu kirjaimella Q. Tällä sivulla käräjäoikeus oli unohtanut sensuroida uhrin nimen korvaamalla sen Q-kirjaimella.

Axl Smith oli siis Levin reissulla hiippaillut Kasmirin huoneen ovelle ja kuvannut salaa ovenraosta kaveriaan harrastamassa seksiä. Myöhemmin Smith oli näyttänyt nauhan Kasmirille itselleen. Aika kieroutunutta, etten sanoisi. Kasmir ei ollut esittänyt vaateita asiassa. Salakatselu on pääsääntöisesti asianomistajarikos, joten yleinen syyttäjä ei hänen syytemonopoliinsa voi puuttua.

No, edellinen on enemmän juorulehtimateriaalia, mutta sille on syy, miksi kirjoitan tästä. Sosiaalisessa mediassa vaadittiin Kasmirin hyllytystä viihdeohjelmasta ja nyt monet radiokanavat ovat laittaneet hänen musiikkinsa pannaan. Tämä johtuu kokonaan median tuottamasta väärinymmärryksestä tilanteessa.

Ei yksinkertaisesti tunnu oikealta, että miehen elinkeinokin vaarannetaan siksi, että hän on kaverin vuoksi tullut vedetyksi mukaan salakuvaussotkuun. Miettikääpä hetki: pervo kaveri kuvasi häntä itseään salaa, ja kun hän ilmaisi kiinnostusta jotain naista kohtaan, Smith oli siihen reagoinut näyttämällä seksinauhaa itsestään Kasmirin kiinnostuksen kohteen kanssa. Ällistyttävän kusipäistä käytöstä kaikin puolin kaveria kohtaan. Pitääkö median vielä tehdä tilanne kiusallisemmaksi?

Koska asian luonne on tällaiseksi paljastunut - vaikkakin käräjäoikeuden virheen seurauksena - on minusta medialla velvollisuus oikaista luomansa käsitys Kasmirista salapornoringin aktiivijäsenenä. He saivat revittyä otsikkonsa muusikosta, nyt olisi mahdollisuus korjata heidän luomansa vahinko.

Huoraamisessa on riskinsä

Kuten nyt julkkiskohujen suhteen yleisesti, on Axl Smithin salakuvaustapauksessa huomattavasti itse tapausta kiinnostavampaa ollut sen herättämä julkinen keskustelu. Aiheesta on kirjoitettu lukemattomia blogeja ja kolumneja, ja näkemyksiä siihen ovat keskustelufoorumit väärällään. En ryhdy itse tapausta käsittelemään, mutta ruoditaanpa hieman joitain Smithin tapauksesta esitettyjä näkemyksiä.

1. Tulisiko julkisuuden lieventää tuomiota jopa julkkikselle?

Axl Smith sai lievennetyn tuomion sillä perusteella, että tapaus on kerännyt paljon mediahuomiota, joka on tuhonnut hänen työmahdollisuutensa Suomessa. Smith oli jo entuudestaan julkisuuden henkilö, joten eikö hänen olisi pitänyt osata myös rikollisen toimintansa saama julkisuus ennakoida? Smith myös lisäsi vettä myllyyn Youtube-videolla ja Facebook-päivityksillään aiheesta.

Jos tämä lievennysperuste menee oikeudessa läpi, tarkoittaa se sitä, että käytännössä julkisuuden henkilöt voivat aina saada lievennetyn tuomion, koska heidän rikoksistaan kuitenkin puhutaan. Työmahdollisuuksien menettäminen ei johdu mediahuomiosta vaan rikoksesta.

On käsittämätöntä, että median toiminta teon jälkeen voi vaikuttaa lieventävästi tuomioon, ja että median velvollisuuksiin kuuluva tiedottaminen rikosasioista, jotka nyt muutenkin ovat julkista tietoa, lasketaan erityiseksi haitaksi. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Julkkiksen täytyy tajuta, että rikos vaikuttaa myös hänen imagoonsa, minkä pitäisi olla lisämotivaation tuottaja lain noudattamiselle.

2. Pitäisikö kotona kuvaamisen olla laitonta alkuunkaan?

Tätä pohti mm. yleisesti ottaen varsin järkevä Jussi Halla-aho. Halla-aho ei ottanut suoraa kantaa asiaan, mutta ilmaisi tietynlaista hyväksyntää sille, että kotonaan voisi salakuvata sitä tarkoitusta varten, että suojaa itseään mahdollisilta perättömiltä syytöksiltä eikä näytä videoita muille. Minäkään en pidä siitä, että oikeusjärjestelmä laitetaan suojelemaan ihmisiä heidän oman holtittomuutensa seuraamuksilta, mutta tässä tapauksessa toinen vaihtoehto on huomattavasti ikävämpi.

Perättömien syytösten riski on oma leväperäisen seksuaalikäytöksen seuraus - samoin kuin salakuvatuksi tuleminenkin. Huoraamalla ihminen valitsee sen tietoisen riskin ottaa. Oma seksiseikkailujen tarve, joka johtaa leväperäiseen kumppaninvalintaan, ei ole oikeutus toisen henkilön yksityisyyden loukkaamiselle.

Syy sille, miksi en kannata toisen ihmisen kuvaamisen laillisuutta edes omassa kodissa on yksinkertainen: moinen avaisi todella vaarallisen oven.

 Samalla perusteella työnantaja voisi salakuvata työntekijöitään, vuokranantaja vuokralaisiaan tai vaikka tavaratalon omistaja asiakkaita pukukopissa tai wc-tiloissa. Miksi minun ja viiden miljoonan muun oikeuden yksityisyyteen pitäisi heikentyä, jotta arvostelukyvyttömät ihmiset voivat paneskella ja nauhoittaa teot ikäviltä sivuvaikutuksilta, kuten raiskaussyytöksiltä, välttyäkseen? Miksi sen pitäisi vaikuttaa minun oikeuksiini ja elämääni?

Helpompikin, kenenkään oikeuksia loukkaamaton keino riskien välttämiselle on: älä huoraa. Valitse kumppanisi tolkulla, niin tarpeettomia riskejä ei synny. Sama pätee kaikkiin ihmisiin sukupuolesta riippumatta. Holtittomaan seksuaalikäytökseen liittyy monia riskejä: taudit, ei-toivottu raskaus naiselle ja sen seuraama elatusvelvollisuus miehelle, huumatuksi, ryöstetyksi tai raiskatuksi joutuminen ja ties mitä. Näitä riskejä voi hallita noudattamalla kumppanin valinnassa samaa tervettä järkeä, jolla pyrkii minimoimaan muitakin turvallisuusriskejä elämässään.

Smithin harrastama seksuaalikäytös on jo todellista vaikeuksien kerjäämistä, koska sellaisella toiminnalla ei päädy suhteisiin kunnollisten ihmisten kanssa vaan ainoastaan toisten moraalittomien ja rappeutuneiden kanssa - heidän kanssaan, jotka myös vastaavaa käytöstä toteuttavat. Se nostaa ongelmien riskiä entisestään.

3. Axl Smithin tapaus osoittaa, että feminismiä tarvitaan

Tämän kannan esitti mm. feministi Hanna Räty. Hänestä tapaus kertoo siitä, miten naiset nähdään seksiobjekteina, koska videoita nähneet eivät ajatelleet naisia tuntevina yksilöinä. Hanna vaan unohtaa, ettei ketään seksivideolla sellaisena nähdä, koska kukaan ei katso seksivideoita pohtiakseen tuntevia yksilöitä. Naiset katsovat pornoa enenevissä määrin, ja yksi kummallisista trendeistä naisten pornon katselussa on homopornon katsominen. Jotenkin en usko, että homopornoa katselevat naiset pohdiskelevat filmin miesten tunne-elämää, luonteenlaatua tai mieltymyksiä. Seksivideolla kaikki ovat seksiobjekteja sukupuolesta riippumatta.

On myös tärkeää muistaa, että kun mitä tahansa ikävää tapahtuu naiselle, se on feministien mielestä oikeutus sanoa, että tämän vuoksi feminismiä tarvitaan. Räty ei tietenkään selittänyt, miten ja millä keinoin feminismi saisi miehet tai naiset lakkaamaan näkemästä seksivideoiden henkilöt seksiobjekteina.

Kaksi väärää ei tee oikeaa eikä kaksi hörhöilyä järkevää. Feminismin sijaan suosittelisin ratkaisuksi tähän ongelmaan terveen järjen käyttöä. Jokainen voi katsoa Axl Smithin tuhoa ja hänen uhriensa nöyryytystä ja pohtia, miten voisi itse ne kohtalot tervettä järkeä käyttäen välttää. Mikäli tässä on jotain epäselvää, palaa kohtaan 2.

Axl Smithin tapaus ei osoita, että feminismiä tarvitaan. Se osoittaa, että mulkkuja ihmisiä on maailma väärällään ja Axl Smith on heistä yksi.

4. Muiden runkkurinkiin kuuluvien olisi pitänyt tehdä rikosilmoitus

Tämä syytös suuntautuu varsinkin muusikko Kasmiriin, jonka nimi nousi esille hänen todistettuaan oikeusjutussa. Kasmir oli kuulunut Whatsapp-ryhmään, jossa salakuvattua materiaalia oli jaettu. Monet valitsivat moraalisäteillä selittämällä, että Kasmir teki väärin vaietessaan nauhoista - ja kirjoittaja itse tietenkin olisi ilmoittanut ystävästään poliisille.

Kuinka realistiselta tämä tuntuu? Kasmirilla ei ole ollut mitään keinoa tietää nauhojen todella olevan salakuvattuja. Salakatselu on pääsääntöisesti asianomistajarikos, joten hän ei voisi edes rikosilmoitusta asiasta kirjata, koska ei ole uhri. Ja kuinka moni todella ryhtyisi soittelemaan poliisille ystävästään pelkän salakuvatun seksimateriaalin vuoksi? Jos videolla näkyisi vakavampi rikos, kuten raiskaus, olisi tietenkin normaalia ja vaadittua ottaa viranomaisiin yhteyttä, mutta mahdollinen salakatselu saisi useimmat enintään kyseenalaistamaan kaverin toiminnan.

Kasmir joutui vielä luopumaan paikasta viihdeohjelmassa kohun vuoksi. Miten tämä on reilua? Hän ei valinnut tulla sotketuksi tällaiseen. Hän ei syyllistynyt rikokseen. Häntä ei tule rangaista toisen ihmisen tekemisistä. Olettaisin jo nimen yhdistymisen Smithiin olevan miehelle melkoinen häpeä. Eiköhän se riitä.

5. Seksikumppanien vastuun toteaminen on uhrin syyttämistä

Smith ei ollut ainoa holtiton tilanteessa. Hänen seksikumppaninsa sortuivat holtittomaan kumppaninvalintaan myös, mutta toisin kuin Smith, he eivät paikkailleet oman käytöksensä seuraamusten riskiä muiden oikeuksia loukkaamalla. Joka tapauksessa toivoisin, että varsinkin nuoret tytöt katsovat Smithin uhrien kohtaamaa ahdistusta ja nöyryytystä ja pohtivat hieman, miten he voisivat välttää samaan asemaan joutumisen. Sano sitä victim blamingiksi jos haluat, mutta se on yksinkertaisesti paras ja tervehenkisin vaihtoehto.

Kuvittelen, että minulla olisi tytär, jolle olisi asian suhteen esitettävä jompi kumpi kahdesta seuraavasta argumentista:
a) Ei saa syyllistyä uhrin syyttämiseen, nainen saa olla seksuaalisesti vapaa ja vastuu on aina tekijällä.
b) Järkevällä kumppaninvalinnalla voi hallita monenlaisia ikäviä riskejä, kuten vaikkapa salakuvatuksi joutumista.

Kumpi argumentti olisi paras tyttäreni turvallisuuden, menestyksen ja tulevan onnellisuuden kannalta? Tietysti B, koska se on realismia ja positiivisiin arvoihin perustuvaa. Voimme jankuttaa tekijän vastuuta maailman tappiin, mutta se ei lohduta heitä, jotka irtosuhteiden sivuvaikutuksista kärsivät, koska se ei vie heidän ongelmaansa pois.

Linja B toisaalta elämänarvoksi omaksuttuna auttaa välttämään monet ongelmatilanteet, helpottaa hyvän kumppanin löytämistä, on turvallisempi valinta fyysisen ja psyykkisen terveyden kannalta sekä - toisin kuin A:n vakuuttelu tekijän vastuusta - oikeasti suojelee kuvitteellista tytärtäni monilta riskeiltä ja vaikeuksilta.