Kun rotutohtorista tuli tolkun mies

Niin ne ajat muuttuvat. Oli aika, jolloin Jussi Halla-aho esitti erittäin radikaaleja näkemyksiä maahanmuutosta. Päätyipä saamaan tuomion kansanryhmää vastaan kiihotuksesta ja uskonrauhan rikkomisesta. Tällöin Halla-aho oli persujen musta lammas, puoluejohdolle kiusallinen tapaus, jonka puheista kilpaa irtisanouduttiin. Tuli pakolaiskriisi, ja tuli Halla-aho 2.0: kaikin puolin salonkikelpoinen maahanmuuttokriitikko, jonka kannanotot haittamaahanmuuton vähentämisestä ovat täydessä resonanssissa kansakunnan valtanäkemysten kanssa. Nykyisessä mielipideilmastossa ne kuulostavat suorastaan maltillisilta ja valtavirtaisilta. Poliittiseen vasempaan nojaava, edellisissä vaaleissa Haavistoa äänestänyt äitinikin ylisti Halla-ahon älykästä ja selkeää ilmaisua; sanoipa jopa, että miehestä tulisi hieno presidentti.

Mikä muuttui? No, ei Halla-aho ainakaan. Hänen kantansa ovat edelleen samoja kuin ne, joilla hän kohahdutti aikanaan ja sai rasistikorttien ryöpyn ja rotutohtorin leiman niskaansa. Suomi muuttui. Se, mistä Halla-aho varoitteli, ei ollutkaan äärioikeistolaisen muukalaisvihassaan hourimaa fantasiaa vaan huolettoman maahanmuuttopolitiikan vääjäämätöntä seurausta. Sen vain täytyi tulla toteen ennen kuin se uskottiin. Halla-aho ei muuttunut rotutohtorista tolkun mieheksi vaan paljastui sellaiseksi maailman muuttuessa.

Hallituksemme ei tässä ole lainkaan paremmalla tasolla kuin kansan enemmistö: vielä syksyllä Sipilä lupaili taloaan maahantulijoiden käyttöön, kaikki maahantulijoita koskeva keskustelu käytiin "hädänalaisten auttamisen" viitekehyksessä, eikä kukaan hallituksesta vihjannutkaan, että turvapaikanhakijoiden ottamisen hinta tulee olemaan kova niin taloudellisesti kuin yhteiskunnallisestikin. Voimme rajata syyt tälle kahteen vaihtoehtoon: typeryys tai pahantahtoisuus.
Sanokaa minua sinisilmäiseksi, mutta minun veikkaukseni on typeryys. Sipilä voi olla IT-miljonääri mutta sosiaalisten aiheiden nero hän ei ole. Hänen maailmanmainetta niittäneessä tapaamisessaan "17-vuotiaan" Fahad Firasin kanssa sen pystyi lukemaan Sipilän kasvoilta: tilanne ei ollut sitä, mitä hän odotti sen olevan. Hän oli höynä ja tiesi näyttävänsä siltä.

Sipilää usein syytetään suorasta pahantahtoisuudesta, mutta muistuttaisin syyttäjiä Hanlonin partateränä tunnetusta ajatuksesta: älä oleta pahansuopia aikeita, jos tyhmyyden olettaminen on riittävä selitys. Periaate on nähtävissä pohjattoman maahanmuuttomyönteisissä ihmisissä yleensäkin. He tarkoittavat hyvää, luulevat tekevänsä hyvää ja ovat yksinkertaisesti niin tietämättömiä, etteivät ymmärrä tuottavansa vahinkoa. On todennäköistä, että uskovainen Sipilä on samasta puusta veistetty. Pohtiikohan hän koskaan, mitä kristillisen lähimmäisenrakkauden kantaisä Jeesus olisi sanonut Fahad Firasille? Olisikohan Jeesus vain seissyt siinä ja räpytellyt silmiään kuin idiootti, vai olisikohan hän keksinyt jotain henkevää, ajatonta sanottavaa?

Kaikki tämä jaarittelu on hyvästä syystä, se toimikoon pohjana tälle kysymykselle: kuuluisiko Halla-ahon olla presidentti? Tai vaikkapa pääministeri? Kaikkien todisteiden valossa: ehdottomasti. Hän kuuluu niihin harvoihin älykkäisiin, maailmaa ymmärtäviin poliitikkoihin, jotka näkivät tämän kaiken tulevan eivätkä pelänneet sanoa sitä ääneen. Nykyinen johtomme koostuu miehistä, jotka eivät nähneet maahanmuuttopolitiikkamme luonnollisia seurauksia eivätkä vieläkään tunnusta, että olivat väärässä, vaikka ovat sen jo itsekin huomanneet. Johtajiemme tulisi olla parempia kuin meidän: fiksumpia, tarkkaavaisempia ja harkitsevampia, ei meitä huonompia järjen jälkijunassa tulijoita. Jos Halla-ahon kaltaiset miehet olisivat vallassa, ei koko ongelmaa olisi syntynyt. Takinkäännöillä omansa ja puolueen maineen ryvettänyt Soini joutaa vaihtoon. Maalaiselta vaikuttavan kansanmiehen rooli on mennyttä ja Halla-aho toisi uudet, älylliset tuulet persujen johtoon ja Soinin pettämät äänestäjät takaisin puoleen riveihin. Ja mikäpä olisi parempi asema seuraavan pääministerin roolia ajatellen?