Hijabin puolustelu on sorron puolustelua

Islamistit ja länsimaiset "rasisminvastustajat" ovat löytäneet monissa asioissa yhteisen nuotin, ja käsittelen tässä nyt niistä yhtä eli hijab-propagandaa.

On varsin tavallista, että hijabin ja muiden huntujen käyttöä järkeillään esittämällä ne valheellisesti naisten valintana, esineellistämällä naisia ja esittämällä älyllisesti epärehellisiä vertauksia. Katsotaan vaikka aluksi muutama näyte tästä propagandasta.

"Jumala käskee minua peittämään itseni, piilottamaan kauneuteni ja kertomaan maailmalle, etten ole täällä miellyttämässä miehiä vartalollani: olen täällä miellyttämässä Jumalaa. Jumala nostaa naisen ruumiin arvokkuuden käskemällä, että sitä kunnioitetaan ja se peitetään sekä näytetään vain ansaitsevalle - vain sille miehelle, jonka nain."

"Joten niille, jotka tahtovat 'vapauttaa' minut, kiitos mutta ei kiitos."

"HIJAB - Kumman valitsisit?

"Juutalaisten hunnut-moderniutta. Kristittyjen hunnut-kunnioitusta. Muslimien hunnut-terrorismia!!?? Miksi ylläpidetään tällaista kaksinaismoraalia islamin suhteen?"

On kertakaikkisen tyrmistyttävää, että aikuiset, koulutetut länsimaiset eivät näe, mikä tässäpropagandassa on vialla. Karkkivertaukset ja iPad-tarinat rinnastavat naisen esineeseen ja omaisuuteen. Samalla esitetään itsestäänselvyytenä, että naisen arvo ja haluttavuus vähenee, mikäli hän liikkuu hunnutta. 

Naisen ihmisarvo on sidottu siihen, miten miehet häntä katsovat ja kuinka "puhtaana" hän saa itsensä säilytettyä miesten likaisilta katseilta. Naisella ei esitetä olevan muuta virkaa kuin neitsyenä aviovuoteeseen päätyminen.

 Nainen ei ole iPad tai tikkari vaan ihminen -ei kenenkään omaisuutta. 

Vertaukset nunniin ja haredijuutalaisiin ovat äärimmäisen virheellisiä rinnastuksia. Kukaan ei kivitä tai ammu nunnaa, joka päättää luopua kaavuistaan ja lähteä luostarista. Samoin haredinainen on vapaa vaihtamaan uskontoaan ja pukeutumistaan. Haredijuutalaisuuden hunnutus on naispuolisen uskonnollisen johtajan, Bruria Kerenin, keksintöä, ja naiset ovat lahkon keskeiset pyörittäjät.

Kuitenkin miljoonat musliminaiset joutuvat joka päivä muistamaan, että mikäli he lähtisivät ulos ilman huivia, heidät pidätettäisiin, ruoskittaisiin tai jopa tapettaisiin. Tätä ei tapahdu vain arabimaissa ja Afrikassa: mm. Kanadassa ja Iso-Britanniassa ovat muslimit tappaneet musliminaisia, jotka ovat luopuneet hunnuistaan.

Samoin nunnista ja haredeista on helpompi uskoa, että he hunnuttautuvat puhtaasti omasta valinnastaan. Kaavut ovat niin epäkäytännölliset, että harva valitsisi ne itse. Siksi niin harva onkin nunna, ja siksi haredijuutalaisia on vain satakunta. Harvat valitsevat sen.

 Islamilaisessa maailmassa taas jo kaapujen yleisyydestä arvaa, ettei kyseessä voi olla valinta: tuskinpa Saudi-Arabiaan ja Iraniin yhtäkkiä virtasi voimakas innostus hunnuttautumiseen juuri silloin, kun islamistit ryhtyivät huntuja vaatimaan. Molemmissa maissa naisten oikeuksia puolustavat aktivistit yrittävät kumota huntupakkoa samaan aikaan, kun länsimaiset rasisminvastustajat väittävät heidän huntujaan omaksi valinnaksi.

Huntu on seksualisoiva sorron symboli, jolla vastuu miesten moraalista ja käytöksestä sälytetään naiselle. Päiväkoti-ikäisiä tyttöjäkin hunnutetaan  Suomessakin, koska vanhemmat eivät halua tyttöjen väitetyn seksuaalisuuden kiihottavan miehiä. 

Hunnulla seksualisoidaan pikkulapsetkin. Samoin huntu on raiskauskulttuuria ylläpitävä voima: se on jatkuva muistutus siitä, että naisen tulee omilla toimillaan pitää huoli raiskauksen riskistä, eikä miehellä ole mitään vastuuta asiaan.