Tänään kauppakeskus Itiksen edessä osoitettiin mieltä islamisaatiota vastaan. Kauppakeskus on ottanut myyntiin epäinhimillisesti rituaaliteurastettua halal-lihaa sekä toivottelee asiakkailleen hyvää ramadania. No tietysti. Itis on yritys ja tekee sen, millä rahaa tulee. Se ei ideologiaan tai uskontoon liity mitenkään, vain numeroihin viivan alla.
Se ei kuitenkaan ollut itse mielenosoitus, joka sitä koskevassa uutisjutussa pisti silmääni vaan vastamielenosoittajat. He olivat pääasiallisesti humanitäärisellä maahanmuutolla tulleita tai heidän jälkeläisiään -luonnollisesti. Mukana oli myös oman kansamme henkisesti ja moraalisesti rajoittuneita.
He kantoivat ällöttävästi lakanaa, jossa luki "Rajat auki rakkaudelle". Ajatella. Me olemme juuri kuulleet, että seksuaalisten ahdistelujen määrä on kolminkertaistunut vuodessa ulkomaalaisten vuoksi. Ruotsissa ei saada enää järjestettyä mitään suurta yleisötapahtumaa ilman joukkoahdisteluja ja raiskauksia.
Siinä on se pirun rakkaus, jota sieltä rajan yli tulee.
Kammottavaa, että nämä ihmiset kehtaavat sanoa tuollaista. He katsovat, että heidän ideologiansa ja henkilökohtaiset mieltymyksensä ovat niin tärkeitä, että raiskaukset ja ahdistelut ovat hyväksyttävä hinta sille. Tietysti hinta on hyväksyttävä vain niin pitkään, kun joku muu maksaa sen. He eivät välitä pisaraakaan siitä, että lapsi tulee raiskatuksi tai naisia kopeloidaan nöyryyttävästi kadulla, koska he tykkäävät nähdä etnistä väriä kadulla.
Yksikään maa ei koskaan ole muuttunut miellyttävämmäksi ja turvallisemmaksi kehitysmaista tulevan massamaahanmuuton myötä. Tämä näkyy varsinkin Ruotsissa. Kaupungit ja kaupunginosat kuten Malmö tai Rinkeby ovat hirveitä paikkoja. Ne eivät olleet sellaisia vaikkapa 1960-luvulla. Maahanmuutto teki niistä paikkoja, joissa ensihoitajia kivitetään, naisia ahdistellaan, ja palomiehet ja poliisit saavat pelätä heille viritettyjä kivitys- ja pommiansoja. Östersund oli varsin rauhallinen kaupunki, ennen kuin 900 hengen vastaanottokeskuksen perustaminen aiheutti naisiin kohdistuvien rikosten aallon. "Täällä oli niin ikävää ja turvatonta ennen kuin islamisaatio tuli," sanoi ei kukaan koskaan.
Mietipä itse: mikä ideologia tai harrastus olisi sinulle niin tärkeä, että olisit valmis pistämään naisia ja lapsia raiskattavaksi ja ahdisteltavaksi toteuttaaksesi ideologiaasi? Mille katsoisit sopivaksi hinnaksi satoja ahdisteluja ja raiskauksia? Entä mille passeli hinta olisi turvallisuuden vienti kokonaisilta kaupungeilta? Tai valtion talouden romuttaminen sadoilla tuhansilla sosiaaliturvan varassa kehdosta hautaan elävillä ihmisillä?
Uskallan arvata: et varmaan millekään. Kukaan moraalinen ihminen ei koskaan katsoisi, että omia haaveita saa tavoitella muiden perusoikeuksien ja hyvinvoinnin kustannuksella. Se on puhdasta itsekkyyttä. Mutta haittamaahanmuuton kannattajat nyt eivät olekaan normaaleja, moraalisia ihmisiä, vaan itsekkyyden perikuvia. Heillä on harhaiset kuvitelmansa monikulttuurin utopiasta, jota ei koskaan ole saavutettu tai tulla saavuttamaan missään, ja he tekevät lähes mitä tahansa sen saavuttamiseen.
Sanon lähes, koska he eivät henkilökohtaisiin uhrauksiin tietenkään ole valmiita. He eivät taatusti haluaisi tänne kovin montaa maahantulijaa, jos joutuisivat itse myöskin huolehtimaan heistä sekä kokemaan sen rikollisuuden, jota tulijat mukanaan tuovat. On helppo olla antelias, kun kädessä on jonkun muun lompakko ja helppo olla piittaamaton turvallisuudesta, kun joku muu kärsii. Tai helppoa sellaiselle, jolla ei ole moraalista selkärankaa.
Tuonen joutsen kirjoittaa totuutta vuohille
VastaaPoista