Myytti maahanmuuttokriittisestä möröstä

Olen kuullut paljon maahanmuuttokriittisestä möröstä, mutta en ole sitä oikeastaan nähnyt. Mörkö esiintyy paljon varsinkin vihervasemmiston kansantaruissa ja lingossa: se on mielikuvituskaveri, johon yhdistetään kaikki ne ikävät piirteet, jotka mamu-kriittisissä kuvitellaan olevan. Vasemmistossa on aina ollut sitä vikaa, että he eivät osaa nähdä oikeistolaisia realistisessa valossa. He haluavat nähdä oikeiston hirviönä, joka uskoo kaiken maailman hirveyksiin ja hinkuu vain päästä sortamaan homoja ja ruskeita ihmisiä.

Vasemmiston mörkökuvitelma tekee keskustelusta mahdotonta. Miten ihmeessä voit keskustella sellaisen ihmisen kanssa, joka ei puhu sinulle vaan mielikuvituksessaan luomalleen mörölle? Hän olettaa sinusta epätosia asioita, joten lähtökohdatkin ovat mahdottomat. Olen usein törmännyt siihen, että vihervassarit olettavat minusta asioita mörkökuvitelman pohjalta, joten ennen kuin keskustelua voi edes aloittaa, joutuu oikomaan toisen oletuksia.

Minua on sanottu mm. patakonservatiiviksi. Vaikka vietänkin itse tätä nykyä varsin konservatiivista elämää, en ole patakonservatiivi. Olen klassinen liberaali. Minä elän tavallani, muut voivat myös elää tavallaan niin pitkään, kun kenenkään oikeuksia ei loukata.

Minua on myös luultu homofobiseksi siksi, että se piirre liitetään mamu-kriittisyyden mörköön. En ole sitäkään. Olen aina kannattanut tasa-arvoista avioliittolakia ja syrjimättömyyttä. Jotkut vihervassarit menevät silminnähden solmuun sen vuoksi, että en vastaa heidän mörkökuvitelmiaan. Siksi rasmuslaiset ja muut ääritapaukset kuvittelevat minun olevan jokin James Hirvisaaren alter ego. Heidän mörkönsä ei näytä nuorelta naiselta, joten he keksivät mitä tahansa välttyäkseen toteamasta, että mörkö ei olekaan todellinen.

Mörkö on eräänlainen laajennettu olkiukko: sen sijaan, että muokattaisiin yksi vastapuolen argumentti helpommin kritisoitavaan muotoon, kirjoitetaan koko henkilö uusiksi. Tällainen stereotyyppi on hyödyllinen valheisiin pohjautuvan maailmankuvan ylläpitämiseksi, koska omaan ideologiaan kohdistuvan kritiikin voi lytätä vastapuolen luonneviaksi. Ne kun on niitä rasisti-homofobi-transfobi-misogyyni-naistenhakkaaja-peräkammarinpoikia, jotka ihan katkeruuttaan ovat eri mieltä. Se on ideologinen vastine puolustukselle "no, se on vaan kateellinen," jonka avulla voi niin näppärästi leikkiä, että mikään itseä kohti tuleva kritiikki ei mitenkään voisi olla validia.

Kun luodaan mörkö, voidaan jättää huomiotta todelliset syyt vastapuolen näkemysten takana. Jos taas tunnustaa vastapuolen ajatusten olevan hyvinkin yleisiä kansan eri kerroksissa, on vaikeampi keksiä yksinkertaistettua katkeruusselitystä heidän näkemyksilleen. Naista on vaikea syyttää naistenhakkaaja-keppihevostelijaksi, homoa homofobiksi tai maahanmuuttajaa ksenofobiksi.

Lienee liittyy tähänkin se, miksi mamu-myönteiset eivät koskaan suostu debatteihin tai keskusteluihin mamu-kriittisten kanssa. Mörkökuvitelmaa on helpompi ylläpitää, jos ei joudu kohtaamaan oikeita nuivia. Jos he seuraisivat vaikkapa nuivien keskusteluja, he huomaisivat, ettei mörköä näy. On vain huolestuneita ihmisiä, jotka kauhulla seuraavat Ruotsin epidemiaksi yltänyttä raiskaus- ja ahdisteluongelmaa, islamisaation tuhoisia vaikutuksia naisten ja seksuaalivähemmistöjen asemalle, maahanmuuttajien vaikutusta kotikunnan viihtyisyyteen ja turvallisuuteen.

 Mörön todelliset kasvot kuuluvat suomalaisten enemmistölle, joka haluaa kiristää maahanmuuttopolitiikka, sekä sille eurooppalaisten enemmistölle, joka kokee maahanmuuton tämän hetken suurimpana huolenaiheena. He tietävät, että monet muut ongelmat voidaan korjata jälkeenpäinkin, mutta maahanmuuton haittavaikutuksia on mahdoton korjata siinä vaiheessa, kun maito on jo kaatunut.