 |
| MV:n päätoimittaja Ilja Janitskin. |
Pykälä 18 sallii ilmeisen lainvastaisen verkkoviestin poistamisen tutkinnan ajaksi, jotta epäilty rikoksenteko materiaalilla pysäytetään. Ongelmaksi tässä muodostuu se, että poliisi ei vaadi pelkästään lainvastaiseksi epäillyn sisällön blokkausta vaan koko MV:n uutissisällön ja keskustelufoorumin sekä Uber Uutisten sulkua kokonaan, mikä siis estää myös tulevaa viestintää.
Perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden välittää tietoa ja mielipiteitä kenenkään ennalta estämättä. Poliisin vaade menee siis ennakkosensuurin puolelle, ja lakia ja sananvapauden henkeä noudatettaisiin silloin, kun vain nimenomaan laittomiksi epäiltyjä viestejä vaadittaisiin poistoon.
Monimutkaiseksi asia menee varsinkin silloin, kun ryhdytään määrittelemään, tulisiko MV:tä käsitellä verkkojulkaisuna vai verkkoviestinä, eli päteekö joukkoviestintälain ennakkosensuurikielto nimenomaan siihen.
Lain tarjoamat määritelmät termeille ovat nämä:
Verkkoviestillä [tarkoitetaan] radioaaltojen, sähköisen viestintäverkon tai muun vastaavan teknisen järjestelyn avulla yleisön saataville toimitettua tietoa, mielipidettä tai muuta viestiä.
Verkkojulkaisulla [tarkoitetaan] julkaisijan tuottamasta tai käsittelemästä aineistosta aikakautisen julkaisun tapaan yhtenäiseksi laadittua verkkoviestien kokonaisuutta, jota on tarkoitus julkaista säännöllisesti.
Eli määritelmien pohjalta asia on selvä: MV on verkkojulkaisu eli useista viesteistä koostuva kokonaisuus, ei verkkoviesti. Epäselvyyttä asiaan tuo se, että myöhemmin laissa mainittu vaatimus vastaavan toimittajan nimeämisestä ja nimen esilletuonnista julkaisussa ei täyty. Joten luotetaan siihen, miksi poliisi MV:n arvioi.
Poliisi itse kutsuu MV:tä ja Uber Uutisia "verkkojulkaisuiksi" heti vaateensa alussa sivulla 2 ja suuntaa oikeustoimensa Janitskiniin, päätoimittajaan, vaikka verkkoviestien laittomuuksista oikeustoimet tulisi suunnata lähettäjään eli pääsääntöisesti kirjoittajaan. Sana "verkkojulkaisu" mainitaan poliisin vaatimuksessa 17 kertaa. Tässä muutama olennaisin tilanne:
 |
Poliisi tekee siis harvinaisen selväksi, että MV??!! ja Uber-uutiset ovat verkkojulkaisuja, vaikka he vaateen nimessä joutuvat kutsumaan vaadettaan verkkoviestien poistoksi, koska meillä ei ole lakia, jolla voisi pysäyttää kokonaisen julkaisun.
Erityisesti ensisijainen vaatimus nimeää todellisen motiivin suoraan: tavoite ei ole poistaa laitonta verkkoviestiä vaan lopettaa julkaisujen jakelu.
Ei ole siis olennaista, onko MV julkaisu, mutta niille jotka asiasta tykkäävät jankata, sanottakoon, että se on julkaisu. Kysykää vaikka Helsingin poliisilta.
P.S. Jos taas haluatte kysyä jotain Janitskinilta, saapukaa maanantaina 1.8. klo 18 seuraamaan Janitskinin livehaastattelua Tuonen Joutsen -Youtube-kanavalle. Ilja ottaa myös yleisökysymyksiä vastaan.
Linkki poliisin vaatimukseen:
http://static.mvlehti.net/uploads/2016/07/skannaus_2016_7_20_13_39_0_176-2.pdf
Maininnat termiin "verkkojulkaisu" löytää painamalla ctrl+F ja kirjoittamalla sanan hakukenttään.
yleisradion toimittajien yksipuolisuus olisi hyvä saada myös keskustelun aiheeksi onhan se verovaroin ylläpidetty
VastaaPoistaKävin katsomassa, poliisin poistettaviksi vaatimista artikkeleista kaikki oli jo poistettu, mitä kävin kokeilemassa. Janitskin on ilmeisesti noudattanut poliisin vaatimusta. Saa nähdä mitä ne seuraavaksi keksivät. MV-lehti saa kyllä erinomaista mainosta tällä tavalla.
VastaaPoistaMielestäni tulkintasi kyseisestä laista on väärä. Perustuslaissa lukee näin: ”Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla.” Olennaista tässä on huomata tuo viimeinen lause, jonka jätit mainitsematta. Joukkoviestintälaki on yksi tällainen tarkempi säännös sananvapauden käyttämiseen liittyen. Siellä lukee tarkalleen ottaen näin: "Tuomioistuin voi syyttäjän, tutkinnanjohtajan tai asianomistajan hakemuksesta määrätä julkaisijan tai ohjelmatoiminnan harjoittajan taikka lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän keskeyttämään julkaistun verkkoviestin jakelun, jos viestin sisällön perusteella on ilmeistä, että sen pitäminen yleisön saatavilla on säädetty rangaistavaksi.” Missään kohdassa lakitekstiä ei lue ”verkkoviestin poistaminen”, kuten tulkinnassasi kyseisestä laista esitit. Sen sijaan lakitekstissä mainitaan ”verkkoviestin jakelun keskeyttäminen”. Verkkojulkaisun jakelun keskeyttäminen on täysin kyseisen lain mukainen keino pysäyttää verkkoviestin jakelu, sillä se kuuluu kyseisen verkkojulkaisun muodostavaan sisältöön ja syy epäillä lainvastaista sisältöä on jo olemassa. Tästä syystä kyse ei myöskään ole ennakkosensuurista. Menettely olisi ollut perustuslain vastainen ja ennakkosensuuria vain, jos MV-lehden verkkoviesteistä mikään ei olisi täyttänyt rangaistavuuden kriteerejä. Näin ei kuitenkaan mitä ilmeisimmin ollut.
VastaaPoista"Verkkojulkaisun jakelun keskeyttäminen on täysin kyseisen lain mukainen keino pysäyttää verkkoviestin jakelu, sillä se kuuluu kyseisen verkkojulkaisun muodostavaan sisältöön"
PoistaKyseinen laki ei oikeuta verkkojulkaisun jakelun keskeyttämiseen. Yksittäisten verkkoviestien jakelu voitaisiin estää. Se täytyisi toteuttaa siten, että pääsy tiettyihin URL-osoitteisiin estettäisiin
”Kyseinen laki ei oikeuta verkkojulkaisun jakelun keskeyttämiseen. Yksittäisten verkkoviestien jakelu voitaisiin estää. Se täytyisi toteuttaa siten, että pääsy tiettyihin URL-osoitteisiin estettäisiin ”
PoistaMihin kohtaan lakitekstiä perustat tämän väitteesi? Laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä ei lue mitään tuon kaltaista. Siellä lukee sanatarkasti näin: ”Tuomioistuin voi syyttäjän, tutkinnanjohtajan tai asianomistajan hakemuksesta määrätä julkaisijan tai ohjelmatoiminnan harjoittajan taikka lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän keskeyttämään julkaistun verkkoviestin jakelun, jos viestin sisällön perusteella on ilmeistä, että sen pitäminen yleisön saatavilla on säädetty rangaistavaksi.” Missä kohdassa pakkotoimenpiteitä koskevia pykäliä on muka asetuksia siitä, kuinka verkkoviestin keskeyttäminen tulisi toteuttaa? Minä en sieltä sellaista mistään löytänyt. Voisitko linkittää tai kopioida suoraan minulle sen kohdan lakitekstiä, jossa kyseinen toimenpide määrätään?
Voit käydä katsomassa kuinka asia on oikeasti MV:n julkaisemasta Päivän byrokraatti-jutusta. Siinä käydään laki, sen perusteet ja säätäminen mielestäni hyvin tarkkaan läpi.
VastaaPoistaMyös tuo ero verkkojulkaisulla ja verkkoviestillä.
Lain tarkoitus on aivan ilmeisen selvästi että yksittäisen verkkoviestin poistaminen voidaan määrätä mutta ei kokonaisen verkkojulkaisun keskeyttämistä siinä tai oikeastaan tulevien mahdollisesti lainvastaisten tekstien takia. Tällainen olisi selkeää perustuslain vastaista ennakkosensuuria.
Ja onhan maalaisjärjelläkin selvää että Helsingin Sanomien jakelua voida keskeyttää jos siinä on ollut lainvastaisia tekstejä. Silloin kyse olisi viranomaisen harjoittamasta ennakkosensuurista mikä on kiellettyä. Sensijaan maalaisjärjelläkin ajateltuna on selvää että lainvastaisen kirjoituksen tai kirjoitusten levittäminen voidaan kieltää tilapäisesti kunnes tuomioistuimessa on selvitetty onko ko. tekstit lainvastaisia.
Täytyy myös yrittää aina pitää mielessä se, että siellä missä kirjoja poltetaan, poltetaan kohta ihmisiä.
Kiitos lukuvinkistä, mutta tykkään hoitaa ajatteluni itse ja lukea suoraan Suomen lakia, joka on käsiteltävän aiheen kannalta jokseenkin oleellisempi. Olen kuitenkin kyseisen Päivän Byrokraatin tekstin lukenut ja lähinnä sieltä pisti silmään hutiloiva tulkinta, jossa lakitekstiin lisäillään omia höpötyksiä esimerikiksi verkkoviestien poistamisesta. Muun muassa tuosta syystä en ollut erityisen vaikuttunut heidän kyvystään ymmärtää lukemaansa. Muutaman alan ammattilaisenkin olen nähnyt julkisessa keskustelussa epäilevän toimenpiteen laillisuutta, mutta heidänkin lausuntonsa ovat olleet ehdottoman sijasta varovaisen pohdiskelevia.
PoistaJoka tapauksessa: kyseinen lainkohta on, kuten Turun yliopiston rikosoikeuden professori Jussi Tapio haastattelussa totesi, tulkinnanvarainen. Tämä tulkinnanvaraisuus johtuu nähdäkseni siitä, että kyseisen lakiteksin pakkotoimenpiteitä käsittelevässä pykälässä ei lue mitään siitä, miten verkkoviestin keskeyttäminen tulisi toteuttaa. Toistan: laissa sanavapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä ei 18. pykälässä lue mitään siitä, miten verkkoviestin keskeyttäminen tulisi toteuttaa. Siellä ei lue mitään verkkoviestien poistamisesta, pääsyn estämisestä tiettyihin url-osoitteisiin tai mistään muusta sellaisesta, jota ihmiset tykkäävät lakitekstiin omissa tulkinnoissaan lisätä. Lainvastaisten verkkoviestien poistamisesta mainitaan vain kyseisen lain luvussa 6, joka käsittelee seuraamuksia ja syyteoikeutta (katso 22 §). Jos et usko minua (enkä suosittelekaan – ehkä en vain ole löytänyt oikeaa kohtaa lakitekstistä), etsi kyseinen laki käsiisi ja lue se huolellisesti läpi itse. Tämän epämääräisyyden takia myös verkkojulkaisun – jonka sisältöön laittomiksi epäillyt verkkoviestit kuuluvat – keskeyttäminen on minun tulkintani mukaan tällä hetkellä lainmukainen pakkokeino.
Tässäkin blogissa tyydyttiin virheellisesti lainaamaan perustuslain asetusta sananvapaudesta puutteellisesti. Kannattaa huomata, että perustuslain sananvapautta käsittelevässä pykälässä itsessään mainitaan, että sananvapauden käyttämisestä säädetään tarkemmin laissa. Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä on yksi näistä tarkemmista laeista. Perustuslaissa asetettu sananvapaus siis edelleen suojelee kaikkia verkkojulkaisuja ja vaikkapa Helsingin Sanomia niin pitkään ennakkosensuurilta, kunhan ne eivät julkaise mitään minkä yleisön saatavilla pitäminen olisi ilmeisen laitonta. MV-lehden kohdalla kävi niin, että tämä kriteeri ei täyttynyt, joten pakkokeinot otettiin käyttöön.
Siihen minä en ole ottanut kantaa, onko koko julkaisun jakelun keskeyttäminen toimenpiteenä liian järeä, tai tulisiko lain sallia se. Tällä hetkellä se kuitenkin on laillinen. En myöskään lähde arvailemaan sitä, mitä sinä ”maalaisjärjellä” tarkoitat. Yleensä se tuppaa lähemmässä tarkastelussa viittaamaan kokoelmaan oman aikansa uskomuksia ja perusteettomia ennakko-oletuksia, jotka kriittinen järki ja siihen liittyvät metodit lopulta osoittavat virheellisiksi tai vähintäänkin puutteellisiksi. Selvää kuitenkin on se, että kyseinen lainkohta on tulkinnanvarainen ja asiasta ei ole ennakkopäätöstä, joten ei ole mitenkään ilmeistä, että lakitekstiä tulisi soveltaa niin tai näin. Suomen lakiin liittyviä soveltamiskysymyksiä ei kuitenkaan onneksi ratkaista netissä tai kaljakuppiloiden nurkkapöydissä, vaan kriittiseen järkeen nojaavassa korkeimmassa oikeudessa. Kunnes korkeimman oikeuden päätös asiaan saadaan, ei ole mitään tahoa, josta tarkistaa ”kuinka asia oikeasti on”.
”Täytyy myös yrittää aina pitää mielessä se, että siellä missä kirjoja poltetaan, poltetaan kohta ihmisiä.”
Kai ymmärrät neuvosi ironisuuden vastaanottokeskuksiin kohdistuneiden polttopulloiskujen valossa, varsinkin kun keskustelumme konteksti on tämä blogi?