Legalize it - kohti parempaa päihdepolitiikkaa

Kannabiksen dekriminalisointia ajava kansalaisaloite sai tarvittavat 50 000 nimeä kasaan, ja se on askel oikeaan suuntaan. Nyt mitataan, voittaako eduskunnassa järki ja käytännön syyt vai moralismi.  

Olen itsekin vanhanaikainen traditionalisti, mutta en yhdy monien konservatiivien arvoperusteiseen kritiikkiin huumeiden vapauttamista kohtaan, koska olen myös pragmaatikko. Jos jokin asia on hyväksi yhteiskunnallemme, kannatan sitä. Jos se on pahaksi, vastustan sitä. Kannabiksen laillistamisella olisi useita positiivisia vaikutuksia, ja mielestäni kansalaisaloite ei itse asiassa mene tarpeeksi pitkälle - se kun laillistaisi vain omaan käyttöön hallussapidon ja kasvatuksen mutta ei myyntiä. Ymmärrän, miksi aloitteen tekijät ovat maltillisia: on helpompi saada läpi aloite, joka ei kerralla tuo valtavia muutoksia, ja lisää vapauksia voidaan sitten hakea myöhemmin kunhan nämä ensiaskeleet on hoidettu alta pois ja ollaan saatu päihdepolitiikan suunta käännettyä.

Merkittävin ongelma Suomen päihdepolitiikassa on lakikeskeisyys. Päihteet ovat ensisijaisesti rikosoikeudellinen asia, mikä ei ole tuonut yhteiskunnalle hyötyä tai vähentänyt päihteiden käyttöä tai haittoja. Vaihtoehtona tälle on päihdepolitiikka, jossa päihteisiin ei suhtauduta rikosasiana vaan ensisijaisesti kansanterveydellisenä asiana. Eli huumeen käyttäjää ei viedä oikeussaliin vaan päihdetyöntekijän vastaanotolle - mikä on huimasti halvempaakin kuin käräjöinti.

Mikäli sinulle on jäänyt uutisoinnista epäselväksi, mitä dekriminalisointi käytännössä tarkoittaa ja mitä eroa sillä on täyteen laillistamiseen, alla oleva kuva esittää asian näppärästi. Dekriminalisointi ei ole hyväksymistä saati kannustamista, se on vain askel siihen suuntaan, että kannabiksen käyttö siirtyy yksilönvapauden piiriin eikä ihmistä rangaista polttelusta tai omaan käyttöön kasvattamisesta.

Tässä syyt sille, miksi tuen kannabiksen dekriminalisointia.

1. Kannabiksen käyttö ja kasvatus ovat uhrittomia rikoksia.
Niiden tulisi kuulua yksilönvapauden piiriin kuten viinilasillisen ottamisen. Samoin kannabiksen tarjoaminen tai myyminen kaverille on kahden täysivaltaisen aikuisen välistä toimintaa, eikä se kuulu virkavallalle mitenkään.

2. Kannabiksen kielto ei perustu faktoihin vaan tottumukseen. 
Vaikka alkoholi on monella tapaa vahingollisempi päihde kuin kannabis, se sallitaan, koska alkoholiin on Suomessa totuttu. Sitä on juotu aina. Kannabista kohdellaan lain silmissä toisin vain siksi, että se on laajamittaisessa käytössä tuoreempi ja oudompi tulokas. Haitoiltaan kannabis on vähäisempi kuin alkoholi. Vai oletko kuullut monestakin kannabikseen kuolleesta ihmisestä tai tapauksista, joissa mies on kannabispäissään hakannut vaimon ja ajanut lapset hankeen?

3. Kieltolait ylipäänsä ovat toimimattomia.
Katso alkoholin kieltolakikautta. Rikollisuus kukoisti, laki teki tavallisista ihmisistä rikollisia, taloudellinen hyöty päihteestä meni yksinomaan rikollisille, mutta haitoista kärsi koko yhteiskunta. Samoin nuuskaa on yritetty kitkeä kieltolailla, mikä on vain aiheuttanut laajamittaisen katukaupan syntymisen. Kuka tahansa saa parilla Messenger-viestillä nuuskaa vaikka kotiovelleen. Ja kuten alkoholin kieltolain aikaan: nuuskan terveyshaitat lankeavat yhteiskunnan hoidettavaksi, voitot menevät muualle kuin Suomen valtiolle.

4. Kannabiksen laittomuus avaa tarpeettoman portin rikolliseen elämään.
Ostaakseen kannabista ihmisen on ryhdyttävä rikolliseksi ja oltava tekemisissä muiden rikollisten kanssa. Jotkut kannabiskauppiaat myyvät myös kovempaa tavaraa: amfetamiinia, Suboxonea, heroiinia, Rivotrilia, muuntohuumeita jne. - aineita, joihin todella koukuttuu ja joilla on huomattavia haittoja. Kannabista hakeva päätyy usein näidenkin aineiden kanssa tekemisiin, koska samat kauppiaat niitä tarjoavat. Ja siitä lähtee huumeiden täyteinen ja rikollinen elämä. Jos kannabista saisi lähikaupasta, moni jäisi ajautumatta rikolliseen ja syrjäytyneeseen elämäntapaan. Tällä tavoin karsitaan myös laittoman huumekaupan karuja lieveilmiöitä, kuten väkivaltaista velanperintää, prostituutioon pakottamista huumevelkojen maksamiseksi, kiristystä, velkojen sovitukseksi pakon edessä tehtäviä ryöstöjä (kuten eräät viimeaikaiset apteekkiryöstöt Oulussa). Positiiviset vaikutukset olisivat pitkäaikaiset ja laajat.

5. Laillinen kannabis päästää valtion osille suuresta liikevaihdosta. Tällä hetkellä päihdehaitat lankeavat veronmaksajien hoidettavaksi, hyödyt menevät rikollisliigoille. Hollannissa kannabiskahvilat ovat kuin mitä tahansa baareja tai myymälöitä, ja ne ovat verotulojen lähde valtiolle. Hollanti myös vetää rennolla päihdepolitiikallaan huomattavan määrän turisteja vapaan kannabiksen ihmeelliseen maailmaan, ja samoin Kööpenhaminan vapaakaupunki Christiania on turistien suosiossa. Suomi jää tällä hetkellä turismissa usein muiden Euroopan maiden varjoon, mutta entäpä, jos me olisimme se Pohjolan Hollanti? Siinä olisi vetonaula turismille, jolla erottuisimme Pohjoismaiden ja Baltian joukosta.

Kannabiksen kulutusta Suomessa on hyvin vaikea arvioida, koska sitä sekä maahantuodaan että kasvatetaan, ja tuotteen vahvuudessa on suuria eroja, mutta puhumme joka tapauksessa tuhansista kiloista. Yhden kilon katukauppa-arvo pienissä erissä myytynä on ainakin 15 000 euroa. Mikäli menemme maltillisen 2000 kilon kulutusarvion mukaan, liikevaihtoa tulee huimat 30 miljoonaa euroa. Ja korkeimmat arviot kulutuksesta Suomessa hipovat 5000 kiloa. Siinä on valtavat markkinat, joista valtio tieten tahtoen jättää voitot korjaamatta.

6. Elän mieluummin pössyttelijöiden kuin tissuttelijoiden maassa.
Jos täytyisi valita, kummat ottaisit seinänaapuriksesi: parin juoppoja vai parin pössyttelijöitä? Jos sinulla on mitään kokemuspohjaa noista ihmistyypeistä, veikkaan, että valitsit pössyttelijät. Alkoholia käyttävistä tulee usein kovaäänisiä, aggressiivisia, jopa väkivaltaisia. He sekoilevat liikenteessä ja aiheuttavat kuolinkolareita. Pössyttelijät taas ovat normaalia hiljaisempia, ja heidät poliisi tunnistaa liikenteessä siitä, että he ajavat yleensä todella hitaasti ja ylivarovaisesti, eivätkä itse huomaa sitä. Jos ympärilläni olevat ihmiset jotain päihdettä haluavat ottaa, valitsen mieluummin sen, että he ottavat päihdettä, joka ei tee heistä häiriötekijää ympäristölleen.

7. Suomi olisi turvallisempi maa.
70% Suomen henkirikoksista tehdään humalassa. 70% henkirikosten uhreista niinikään on humalassa kuollessaan. Neljässä viidestä henkirikoksesta ainakin toinen osapuoli on humalassa. Humalatila lisää riskiä sekä väkivaltaiseen käytökseen että väkivallan uhriksi joutumiseen. Kannabiksella ei ole tällaista tilastovaikutusta, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Kannabis kun on luonteeltaan rauhoittava aine, ja laukaisee muunlaisia mielentiloja vain heissä, joilla on valmiiksi jokin kytevä mielisairaus ja joiden ei siksi tulisi päihteitä käyttää. Moniko väkivaltarikos jäisi tekemättä, jos ihmiset pössyttelisivät juopottelun sijaan? Moniko vaimo jäisi hakkaamatta ja moniko lapsi saisi kasvaa ilman jatkuvaa aikuisten juopottelun aiheuttamaa pelkoa kotona?

Asian ydin on tässä: kannabis on tullut jäädäkseen. Jos yritätkään argumentoida laillistamista vastaan siltä pohjalta, että pidät "huumeiden vastaisen sodan" voittamista ja huumeiden katoamista yhteiskunnasta mahdollisena, olet armottoman epärealistinen. Yhteiskuntaa ei voi rakentaa idealistisen toiveajattelun varaan. Toki olisi mukavaa, jos meillä olisi täysin päihteetön yhteiskunta, jossa kukaan ei koe tarvetta sekoittaa päätään, mutta se ei ole maailma, jossa elämme. Politiikkaa on tehtävä reaalielämän puitteissa. Eli hyväksytään se tosiasiaksi, että kannabista tullaan Suomessa käyttämään jatkossakin, ja mietitään, miten saisimme päihteiden haitat yhteiskunnalle ja yksilöille mahdollisimman vähäisiksi ja valtion voitot sille tasolle, että niillä katetaan haitoista huolehtiminen.

Päihdepolitiikkamme on tällä hetkellä toimimaton. Rikosoikeuteen keskittyvä päihdepolitiikka on itse asiassa epäonnistunut kaikkialla, ja trendi maailmalla on, että siitä siirrytään kohti päihdepolitiikkaa, jossa päihteet ovat ennen kaikkea kansanterveyskysymys, ja käräjöinti varataan heille, jotka oikeasti tekevät jotain yhteiskunnalle vahingollista, kuten salakuljettavat maahan vaarallisia huumeita. Kaikille muille käyttäjille jätetään vapaus tehdä itse omat elämänvalintansa ja tarjotaan päihdekuntoutuspalveluita, jos jollain riistäytyy käyttö käsistä. Eli aivan kuten alkoholiin tällä hetkellä suhtaudutaan.

Eduskunnan täytyy nyt löytää itsestään rohkeaa uudistusmielisyyttä, todeta rangaistuskeskeisen päihdepolitiikan toimimattomuus ja kehittää toimivampi päihdepolitiikka. Sitä tarvitsevat kipeästi niin päihteiden käyttäjät kuin muutkin kansalaiset - toimimattomasta päihdepolitiikasta kärsivät kaikki, ja nyt tulisi aloittaa uuden terveyskeskeisen politiikan aika.