Somalit, jotka leikkivät suomalaista

Trans-afroamerikkalainen Rachel Dolezal ennen ja jälkeen ghettolarppauksen.

Entäpä jos tänään päättäisin olla pygmi? Tai vaikkapa mohikaani, saamelainen, cherokee tai maya? Niillähän on kaikin puolin jännittäviä kulttuureja. Voisi vaikka olla useampaa ja yhdistää sulkapäähineen, luun nenässä ja saamenpuvun. Mitä sanoisivat monikulttuurisuuden itseoppineet asiantuntijat, suvaitsevaisto?

Vastausta ei tarvitse edes arvailla, koska olemme jo sen nähneet. Rachel Dolezal on valkoinen nainen, joka on viettänyt koko aikuisikänsä afroamerikkalaista leikkien. Hän oli jopa luonut uran afroamerikkalaisten etuja ajavassa järjestössä. Käry kävi, kun Dolezalin vanhemmat ihmettelivät, miksi heidän vitivalkoinen tyttärensä väittää isäänsä mustaksi tv:ssä.

Vasemmiston raivo oli suunnaton: eihän se nyt käy päinsä, että joku, joka ei ole mustaksi syntynyt ja jolla ei ole sitä geneettistä ja kulttuurillista yhteyttä mustien historiaan, joka aidoilla mustilla on, alkaa nyt afroa leikkimään. Rasistista, sortavaa, kulttuurillisesti approprioivaa ja valkoista etuoikeutta.

Julkkisten kohuttua kulttuurin omimista.

Julkkikset saavat appropriaatiokohuja aikaan helposti. Oli sitten kyse Gwen Stefanin tai Pharrell Williamsin sulkapäähineen käytöstä asusteena tai Hilary Duffin ja hänen poikaystävänsä pukeutumisesta intiaaniksi ja pyhiinvaeltajaksi, alituiseen mielensä pahoittaneet suuttuvat ja vaativat anteeksipyyntöä.

Tämän vuoksi on varsin hupaisaa, että kuitenkin suvaitsevaiston mielissä kuka tahansa voi leikkiä suomalaista ilman kritiikkiä appropriaatiosta tai huomautuksia siitä, että henkilö ilmiselvästi ei ole mikään suomalainen. Samat suvaitsijat, jotka valittavat appropriaatiosta valkoisten kohdalla, hurraavat toista etnisyyttä tai kulttuuria näytteleville ruskeille ihmisille.

Senaattori Elizabeth Warren on saanut kritiikkiä ja pilkkaa siitä, että hän väittää itseään intiaaniksi ja on jopa käyttänyt vähemmistöille tarkoitettuja erityisoikeuksia. Kuinka intiaanilta näyttää?

Suomalaisuuden näyttelemisen vievät aivan uusiin sfääreihin mm. Husu Hussein ja Suldaan Said Ahmed. Varsinkin jälkimmäinen hokee suomalaisuuttaan niin tarmokkaasti, että herää shakespearelainen kysymys liiallisesta vakuuttelusta. Oli Suldaan sitten vakuuttelemassa suomalaisuuttaan itselleen tai ympäristölleen, liiallista yrittämistä on havaittavissa.

Molemmat kuitenkin jo toiminnallaan osoittavat, että heidän lojaliteettinsa on ensisijaisesti somalien, ei suomalaisten puolella. Muutoin he eivät haluaisi tänne lisää tulijoita, joiden työllisyysluvut ovat vuosikymmen toisensä jälkeen pohjamudissa, rikostilastot päätähuimaavan korkeat ja väestöllinen huoltosuhde 6-8 kertaa suomalaista huonompi. Ei ole suomalaisten etu ottaa heitä tänne, mutta nämä miehet tietysti ajattelevat ensin oman kansansa - somalien -  etua.

Suldaan on ottanut Facebookissa käyttöön lisänimen Musta Leijona, ja väittää sen alkuperäksi rasistin herjaa, jonka hän on ylpeästi ottanut omakseen. Jotenkin en usko, että yksikään rasisti käyttäisi moista ilmausta. Todennäköisempää on, että Suldaan on halunnut stailata itselleen coolin, suomalaisen lisänimen, mutta koska lisänimen keksiminen itselleen on noloa, hän keksi sille epäuskottavan taustatarinan, jolla voi sitten ruinata tykkäyksiä Rasmus-ryhmässä.

Käyttäen samaa maalaisjärkeä, jolla todennäköisesti havaitsit Warrenin ei-intiaaniksi, ovatko nämä suomalaisia, mikäli voittavat mamulotossa tulemalla tänne ja saamalla oleskeluluvan vai pysyvätkö he sinä, miksi he syntyivät?

Suomalaisuus on kuin mikä tahansa kansallisuus: se on yhdistelmä geenejä ja kulttuuria, eikä kansansa jäsenyyttä voi vaihtaa, vaikka passi vaihtuisi. Se tulee syntymässä. Jostain syystä tämä täysin itsestäänselvä asia katsotaan rasismiksi, kun puhutaan suomalaisista, vaikka Ihmisoikeusliittokin periaatteen eräässä saamelaisia käsitelleessä artikkelissaan vahvistaa. Saamelainen Laura Pieski sanoo näin:

"Esimerkiksi pari päivää sitten opiskelijajuhlissa meillä oli saamenpuvut päällä ja yksi tyttö tuli kysymään, mistä on kyse. Hänen mielestään puvut olivat kauniita ja hän kertoi, että olikin pari vuotta sitten googlannut 'how to become a Sami'. Vähän jouduttiin selittämään, ettei saamelaiseksi ihan niin vain voi alkaa."

Saamelaiseksi, pygmiksi tai cherokeeksi ei aleta niin vain, ei myöskään suomalaiseksi, ranskalaiseksi tai saksalaiseksi. Mikään määrä yrittämistä tai teeskentelyä ei vaihda etnisyyttä ja kansaa. Siksi Suldaanin ja Husunkin kannattaisi vain rehellisesti olla sitä mitä ovat: somaleja. Heistä ei tule koskaan suomalaisia, eikä minusta koskaan minkään muun kansan jäsentä.

Suldaanilla ja Husulla ei samoin koskaan tule olemaan historiallista yhteyttä Suomeen tai vaikkapa sota-aikaan, itsenäistymiseen tai Suomen kulttuurin, valtion ja infrastruktuurin rakentamiseen kuin suomalaisilla. Heidän suonissaan ei koskaan tule kiertämään suomalainen veri. He syntyivät somalimiehiksi, sitä he ovat. Se on pakenematon tosiasia, eikä siinä, että toteaa synnynnäisten ominaisuuksien kaikille yhteiset säännöt ääneen, ole mitään rasistista.