Raiskausuutisia ilon kautta

Viime päivinä vihervasemmiston piireissä on riemuiten jaettu artikkeleita ja blogipäivityksiä, joiden mukaan rikollisuus Ruotsissa on vähentynyt. Räikeimmät kirjoitukset esittävät väitetyn rikostason laskun olevan peräti todiste siitä, että massamaahanmuutto kehitysmaista ei lisää rikollisuutta.

Ruma todellisuus paljastuu nopeasti jokaiselle, joka vaivautuu tarkistamaan juttujen pohjana olevat Brå:n rikostilastot: autovarkaudet ovat toki vähentyneet ajonestolaitteiden ja hälyttimien yleistymisen myötä, mutta se ei lohduta vaikkapa alati yleistyvien joukkoraiskausten uhreja.

Ne rikokset, joiden määrä on laskenut, ovat harvinaistuneet ilmeisistä käytännön syistä, mutta ne rikokset, jotka ovat yleistyneet, omaavat suuren maahanmuuttajien yliedustuksen, ja niiden voidaan siksi täysin loogisesti olettaa yleistyneen maahanmuuttajien määrän nousun vuoksi. En tässä mene tarkemmin tuoreimpiin Brå-tilastoihin, koska Paavo Tajukangas on niistä tehnyt jo kattavan faktantarkistuksen, johon löydät linkin tekstin lopusta.

Mietitäänpä kuitenkin hetki sitä, miten meille uutisoidaan rikoksista. Taktiikat, joilla rikostilastot saadaan uutisointia varten näyttämään hieman positiivisemmilta, ovat meille suomalaismediastakin tuttuja

1. Uutisoidaan valikoivasti. 

Riemuitaan rattijuopumusten vähenemistä, mutta kaikki yleistyneet rikostyypit jätetään joko mainitsematta tai mainitaan sivuhuomautuksena. Huomautuksen oheen liitetään yleensä selittelyä siitä, miten vaikkapa raiskausten uutisointi mediassa saa raiskauksen uhrit ilmoittamaan teoista herkemmin. En voi kuvitella loukkaavampaa, seksistisempää ajatusta. Naiset ovat kyllä miehiä konformatiivisempia, mutta en usko kenenkään raiskauksen uhrin toimiin vaikuttavan sen, onko Iltalehti kirjoittanut raiskausten yleistymisestä.

2. Valitaan positiivisin aikaväli. 

Vaikka tietty rikostyyppi olisi viimeisen kymmenen vuoden aikana moninkertaistunut yleisyydessä, voidaan vuosittaista tai vuosineljännesten välistä vaihtelua hyödyntää vääristelyssä. Jos viime vuonna oli kolme raiskausta enemmän, intoillaan raiskausten määrän laskusta, vaikka pidemmällä aikavälillä raiskausten määrä olisi nelinkertaistunut.

3. Ollaan tarkkoja siellä, missä se on hyödyllistä ja epämääräisiä silloin, kun tarvitaan. Tämä tehdään vaikkapa sanomalla "Murtovarkauksien määrässä oli laskua 7%, joskin seksuaalirikoksissa oli jonkin verran nousua." 

Näin vältetään antamasta tarkkoja numeroita oikeiston käsiin helpolla tavalla. Epämääräisyys on vääristelijän paras ystävä. Eräs mm. Rasmus-ryhmässä jaettu rikostilastoja käsittelevä ruotsalaisblogi vei tämän suorastaan mestarilliselle tasolle toteamalla, että vaikka seksuaalirikoksissa oli nousua, on pitkän aikavälin nousutrendiä vaikea nähdä. Toki seksuaalirikokset lähes tuplaantuivat Ruotsissa vuosien 2006 ja 2016 välillä ja kolminkertaistuivat vuodesta 1996, mutta siinä ei nousutrendiä tarvitse nähdä, mikäli oma antirasistinen ideologia ei sitä salli. Ennen rikastusta täysin tuntemattomia joukkoraiskauksia taas tapahtuu jo kerran-pari viikossa. Suomeenkin tämä rikostyyppi rantautui värinän myötä.

4. Toistellaan kliseitä. Raiskausrikoksissa yleinen heitto on "suurin osa raiskauksista tapahtuu yksityisasunnoissa tutun ihmisen tekemänä" tai "koti on naiselle vaarallisin paikka". 

Tämä pitää vielä toistaiseksi tietyllä tapaa paikkansa Suomessa, mutta esimerkiksi Ruotsissa jo kolme neljännestä raiskauksista on puskaraiskauksia. Siihen suuntaan menemme koko ajan Suomessakin rikastuksen myötä. Näiden latteuksien takana piilevä logiikka ei ole millään tavoin pitävä, mutta sen ei ole tarkoituskaan olla. Nämä ovat rauhoittelulauseita. Tietenkään se, että joku nainen joutuu raiskatuksi tai hakatuksi kotonaan, ei paranna minun mieltäni vaikkapa puskaraiskauksen riskin suhteen.

Se, että naiselle A tapahtuu jotain pahaa kotona, ei muuta sitä asiaa, että naiset B, C ja D saavat makua somalien ja irakilaisten puskatinderistä, tai sen vakavuutta.

Näillä latteuksilla myös vaihdetaan näppärästi puheenaihetta: ei keskustella siitä, että raiskaukset ovat Suomessa yleistyneet hurjaa vauhtia. Ei puhuta siitä, että vuodesta 2015 seksuaalisten ahdistelujen määrä on kuusinkertaistunut ja kehitysmaalaisilla on sen luvun tuotannossa ollut merkittävä yliedustus. Ei puhuta siitä, miten törkeissä raiskaustyypeissä ulkomaalaisten osuus tuomituista on jopa puolet. Ei siis puhuta siitä, että ilman rikastusta meillä olisi sadoittain naisia, joiden fyysinen koskemattomuus olisi säilynyt. Puhutaan mieluummin siitä, miten Väinämöinen veti varmaan jotain pahaa-aavistamatonta neitoa kännissä pataan.

Eikä se ole pelkästään valtamediamme, joka tätä vääristelyä tuottaa. Poliisi on siihen osallinen myös. Esimerkiksi poliisin päätös pitää seksuaalirikokset ulkona julkaisemastaan katuturvallisuusindeksistä tuntuu varsin poliittiselta päätökseltä, jonka avulla media voi tuottaa otsikoita alati paranevasta katuturvallisuudesta (unohtakaa jo ne kourinnat ja yllätysromanssit).

Tällaisista syistä englanninkielinen termi enemedia (vihollismedia) on kuvaava valtamediamme tilalle. Miten tämä rikostilastojen vääristely palvelee sinun, tavallisen suomalaisen, etua? No, ei sitä tehdäkään sinun hyväksesi, vaan monikulturismin ja globalismin edistämiseksi. Sinä ja mielipiteesi olette vain tiellä, jos erehdytte liikaa kyselemään ja asioita selvittämään.

Sinun roolisi on lukea, kuulla ja uskoa kyselemättä, että monikulttuurisuus on rikkaus ja on ihanaa olla kymmenien tuhansien kehitysmaalaisten elintason maksumiehenä, koska naapuriin voi saada kebab-ravintolan.

Vihollismedia ja sitä pyörittävä vihervasemmiston hyödyllisten idioottien armeija ei tule lopettamaan. Virheen tunnustaminen tässä vaiheessa on heistä useimmille jo liian kivuliasta. Siksi vastarintaakin on jatkettava loppuun asti. Älä anna klikkauksia ja jakoja vihollismedialle, vaan tue niin kotimaista kuin kansainvälistä vaihtoehtomediaa, äläkä lakkaa puhumasta totta pelotteluista ja painostuksesta huolimatta.


Paavo Tajukangas faktantarkistaa väitteet Ruotsin vähentyneestä rikollisuudesta:
https://pt-media.org/2017/07/22/jotkut-rikokset-ovat-lisaantyneet-jotkut-haviavat-kokonaan/

Suldaanilla on taas rankkaa

Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokas Suldaan Said Ahmedin vetämän Itis-vastamielenosoituksen käytöstä. Suldaan itse heilutteli keskisormea muiden mukana ja piiloutui kameramiehen taakse tajutessaan, että voi jäädä nauhalle.

Suldaan Said-Ahmedilla on taas rankkaa. Aina tuntuu olevan. Viimeisin rankkuus ovat netissä tulleet vihaviestit, joista Suldaan on kertonut Iltalehteä myöten. Tietenkään Suldaan ei itsekään ota uhkailuja millään tavoin vakavasti vaan käyttää niitä ainoastaan julkisuuden saamiseen kuntavaalikampanjalleen. Ja mistäkö tämän tietää? No juuri siitä, että hän asiasta lehdessä kertoo.

Kun henkilö saa vakavasti otettavaksi kokemansa uhkauksen ja ilmoittaa siitä poliisille, yleinen ohjeistus poliisilta on, ettei uhkailua tulisi noteerata julkisesti. Toki tämän useimmille maalaisjärkikin jo sanoo. Mikäli uhkailuun ei reagoi, viestittely voi jatkua ja todisteiden kerääminen on helpompaa. Mikäli taas menee lehtiin kertomaan tehneensä rikosilmoituksen, tietää uhkailija siivota laitteiltaan mahdolliset häneen viittaavat todisteet. Kukaan, joka kokee saamansa uhkaukset vakaviksi ja haluaa tekijän kiinni, ei siis uhriudu uhkauksista Facebookissa ja iltapäivälehdissä, koska se on erinomainen keino sabotoida tekijän kiinnisaanti.

Toki mieleen voisi myös juolahtaa, ovatko uhkailut edes todellisia. Suldaanilla on aiemmin ollut taipumusta keksiä valeita julkisuustempauksiaan varten, joten uhkaukset voivat varsin hyvin olla osa vain Suldaanin epätervettä julkisuushakuisuutta. Kun Trump otti käyttöön maahantulokiellon tiettyjen muslimienemmistöisten maiden kansalaisille, Suldaan väitti julkisuudessa, että ei voi matkustaa Yhdysvaltoihin.

Suldaan on vain ja ainoastaan Suomen kansalainen, eikä syntymämaalla ole maahantulokiellon kannalta mitään merkitystä, joten asiassa ei ollut lainkaan epäselvyyttä: kyllä Suldaan olisi voinut sinne matkustaa. Erikoinen sattuma tietenkin oli myös se, että Suldaanille oli Ameriikan-reissu suunniteltuna juuri sille ajalle, kun maahantulokielto oli juuri tullut voimaan.

Suldaan peräti väitti soittaneensa Finnairin infonumeroon ja kysyneensä, voiko hän matkustaa Yhdysvaltoihin. Hän väitti Finnairin virkailijan sanoneen hänelle, että tilanne on sen suhteen epäselvä.

Kaverini Paavo Tajukangas testasi Suldaanin väitteen soittamalla itse Finnairin infoon ja kertomalla samanlaisen tarinan: että hän olisi Somaliassa syntynyt yksinomaan Suomen kansalainen, joka haluaa matkustaa Yhdysvaltoihin. Hänelle sanottiin: ei huolta. Yhdysvaltoihin voi kyllä matkustaa, kun on Suomen kansalainen. On epätodennäköistä, että infosta olisi Suldaanille kerrottu aivan muuta. Todennäköisempää on, että Suldaanin puhelu Finnairille ja koko sopivasti ajoitettu Yhdysvaltain-reissu olivat olemassa ainoastaan Suldaanin korvien välissä.

Suldaan puolusti valetarinaansa somessa niin raivokkaasti, että blokkasi minut hänen seinälleen kirjoittamastani täysin ystävällisestä kommentista, jossa totesin hänelle, että ei hänen tarvitse Yhdysvaltoihin pääsystä murehtia. Hän kun ei murehtinut Yhdysvaltoihin vaan iltapäivälehtiin pääsystä, jolle tarinan valheellisuuden korjaaminen olisi voinut olla ikävä hidaste.

Elikkäs olemme taas suldaaniuden syvimmän olemuksen äärellä. Huomiota hinnalla millä hyvänsä. Vaikka tarvisi keksiä asioita, vaikka tarvisi vääristellä. No, omanlainen tapansa kuntavaalikampanjan vetämiseen sekin on.