Turistiviisumit peruttiin, mutta itärajan aikapommi tikittää

Marinin hallituksen harhautus meni täydestä, ja kansa juhlii venäläisten turistiviisumien perumista, niin kuin kyseessä olisi merkittäväkin teko itärajan turvallisuusuhkia vastaan.

Kyseessä on toki pieni askel oikeaan suuntaan mutta täysin väärällä rintamalla - päätös on samanlainen, kuin jos vuoden 2015 turvapaikanhakija-aaltoa olisi "torjuttu" kieltämällä ruotsalaisia turisteja ylittämästä rajaa Haaparannasta. Tulijat kun eivät turisteina maahan tulevia ruotsalaisia vaan kolmansien maiden asukkaita, joille Ruotsi oli vain läpikulkumaa, ja sen edessä hallituksemme on omasta valinnastaan täysin voimaton.

Rajaliikenne Venäjältä muodostaa uhan, jossa on kolme merkittävää haaraa:

1. Suomessa on jo valmiiksi suuri venäläisvähemmistö, ja sen kasvattaminen antaa heille lisää poliittista vaikutusvaltaa. Tuskin haluamme siihen tilanteeseen kuin huomattavan venäläisvähemmistön omaavassa Latviassa, että meillä on vaaleissa "Suomen venäläinen puolue", koska venäläisiä on niin paljon, että he alkavat muodostamaan omia eturyhmiään?

2. Myös täysin harmittomia tai jopa meille myötämielisiä venäläisiä maassamme voidaan käyttää aseena Suomea vastaan. Kaikki Venäjän viimeaikaiset rajakiistat ovat liittyneet naapurimaassa olevaan venäläisvähemmistöön, ja jo sen vähemmistön olemassaolo tarjoaa Putinille tekosyyn haluamilleen toimenpiteille: he vain suojelevat venäläisvähemmistöä ilkeältä valtaväestöltä. Sitten kehitellään narratiivi siitä, miten suomalaiset sortavat venäläisiä, ja pelilauta onkin jo aseteltu. On siis viime kädessä täysin epäolennaista, ovatko tulijat vieraan vallan agentteja vai meitä kohtaan hyväntahtoisia.

Ukrainan venäläisvähemmistö syntyi ajattelemattomasti tehdyn rajojen vedon tuloksena Neuvostoliiton hajotessa, ja Viroon se pakotettiin väestönsiirroilla Neuvostovallan aikana, mutta Suomi voi valita, antaako se tällaisen vähemmistön syntyä ja kasvaa maassa vai ei, mikä osoittaa, kuinka hullua politiikkaa toteutamme. Se ongelma, mikä pakotettiin muihin maihin, otetaan tänne tietoisella politiikalla.

3. Tämä on se akuutein uhka, koska tätä käyttäen voidaan ajaa Suomi täyteen kaaokseen ilman vaivannäköä Venäjältä ja koska kaikki niin Suomessa kuin Venäjälläkin tietävät hallituksemme olevan voimaton sen edessä: avataan Venäjää ympäröivien kehitysmaiden turvapaikanhakijoille läpikulku Suomeen.

Vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden aallon n. 30 000 tulijaa riittivät kaaoksen luontiin. Viranomaiset olivat hätää kärsimässä sen suhteen, minne kaikki ne ihmiset sijoitetaan, ja taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset näkyvät edelleen. Ei tarvitse kauaa pohtia, mitkä ovat seuraukset, jos sama toisinnetaan täysin eri mittakaavassa, organisoituna operaationa Suomea vastaan. Ainoa asia, mitä venäläisten tämän toteutumiseksi tarvitsee tehdä, on lakata estämästä läpikulkijoita pääsemästä Venäjän omien raja-asemien ohi Suomen rajaviranomaisten puheille.

Tämä uhka on roikkunut Suomen yllä koko ajan ja saanut minut pitämään sormia
ristissä ja toivomaan, että ei tapahdu jotain, mikä saisi Kremlin suuntaamaan
katseensa tänne ja päättämään, että suomalaisia on aika kurittaa.

Tapaus Anton oli huoltajuuskiista suomalaisisän ja venäläisäidin välillä. Kiista paisui diplomaattiseksi
selkkaukseksi, ja kuten kuvasta näkyy, se politisoitiin hetkessä Suomi-vastaiseksi propagandaksi.

Se jokin voisi olla lähes mikä tahansa selkkaus. Kuten vuosia sitten näimme ns. tapaus Antonista, jopa huoltajuuskiistasta, jonka kuuluisi olla yhden perheen asia, saatiin aikaan täysimittainen diplomaattinen selkkaus, osapuolet politisoitiin tai politisoituivat omasta tahdostaan, ja Venäjän mediassa kerrottiin tarinoita Suomen viranomaisista, jotka syrjivät ja vainoavat venäläisiä.

Saimme esimakua siitä, miltä rajan avaaminen Venäjän puolelta näyttäisi, kun talvella 2015-2016 Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen kautta Suomeen tuli n. 1700 turvapaikanhakijaa, jotka käyttivät Venäjää läpikulkumaana. Edelleen on epäselvää, oliko kyseessä tahallinen isku Suomea vastaan vai ainoastaan se, että tieto siitä, että rajakontrolli on löyhempää pohjoisessa, oli levinnyt lähtömaissa. 

Nykyhetken tilanteen kannalta on kuitenkin täysin epäolennaista, olivatko nuo tapahtumat Putinin tahallista kiusantekoa vai eivät: se on fakta joka tapauksessa, että rajakontrollin poistamalla Venäjä saisi ajettua Suomen kaaokseen. 

Myös se mittakaava, jossa tällainen hybridioperaatio voitaisiin toteuttaa, olisi aivan toista luokkaa. Viime kerralla puhuttiin vain kahdesta, vaikeasti saavutettavasta pohjoisen rajanylityspaikasta, eikä mikään merkittävää näkyvyyttä omaava taho ollut näitä rajanylitysmahdollisuuksia markkinoinut. Tieto oli levinnyt somessa ja suusta suuhun lähtömaissa. 

Entä jos sama toteutettaisiin täysimittaisena hybridioperaationa Valko-Venäjän malliin:
joka ikinen rajanylityspaikka avoimeksi läpikululle ja samaan aikaan mittava
tiedotuskampanja Keski-Aasian köyhiin maihin siitä, että nyt pääsee Suomeen?

Valko-Venäjä jopa lennätti tulijoita Turkista ja Irakista ja sitten kuskasi heidät busseilla rajalle. Sama on tietysti nähty myös Turkin tekemänä Kreikkaa vastaan, kun Turkki on rahdannut bussilasteittain siirtolaisia Kreikan rajalle ja sitten estänyt heitä palaamasta Turkin suuntaan, jotta he päätyisivät joko Kreikkaan tai jäisivät pidemmäksi aikaa Kreikan riesoiksi raja-alueelle leirejä perustamaan ja polttopulloja heittelemään.

Linkmenysin pakolaisleirillä haastattelemassa Valko-Venäjän
hybridioperaatiossa maahan tungettuja elintasopakolaisia

Olin paikan päällä Baltiassa, kun Valko-Venäjän hybridioperaatio oli käynnissä. Rajan läheisille alueille oli julistettu poikkeustila, ja tilanne oli kaoottinen, vaikka Baltian maat ja Puola toimivat tilanteessa oikein eli pysäyttivät tulijavirran huomattuaan sen olevan suunniteltu hyökkäys heidän maitaan vastaan. Paikalliset olivat kauhistuneita tulijamääristä, viranomaisilla alkoivat keinot, rahat ja tilat loppua tulijoiden sijoittamiseksi, ja siirtolaisleireillä mellakoitiin. 

Myös epävirallisilla rajanylityspaikoilla kuhisi. Valitsimme Latviassa täysin sattumanvaraisen metsätienpätkän, joka nyt vain oli lähin reitti Valko-Venäjän rajalle, ja törmäsimme saman tien partioon rajavartijoita, jotka olivat napanneet metsästä joukon laittomia rajanylittäjiä ja olivat paraikaa katsomassa heidän passejaan. 

Baltia ja Puola saivat tilanteen haltuun, ja Valko-Venäjälle jäi viime kädessä luu käteen: se oli ehtinyt rahdata maahan suuren määrän Lähi-Idän tulijoita, ja nyt he eivät saaneet niitä pukattua Schengen-alueelle. Ja koska monet tulijat olivat hävittäneet passinsa heti Minskiin saavuttuaan, ja koska monet valehtelivat lähtömaastaan ja identiteetistään, heitä ei tuosta vain voinut palauttaakaan. Siihen kaatui se hybridioperaatio.

Mutta miten reagoisi Suomen hallitus, jos meihin kohdistettaisiin turvapaikanhakijoiden vyöry?

No, sen on hallituksemme tehnyt selväksi jo silloin, kun Valko-Venäjä ja Turkki ovat näitä operaatioita tehneet: erityisesti tuolloinen sisäministeri Maria Ohisalo oli ärhäkästi tuomitsemassa hybridioperaation kohteeksi joutuneita maita siitä, että he puolustivat rajojaan ja vaati niitä päästämään tulijat sisään, vaikka hän kertoi itsekin tietävänsä, että kyseessä on hybridisodankäynti näitä maita vastaan.

Miten Suomi on varautunut siirtolaisten käyttöön hybridisodan välineenä?
No, meillä on vokeissa sängyt pedattuna ja laukunkantajat rajalla odottamassa.

Nyt Ohisalon paikalla on vihreiden Krista Mikkonen, jonka suhtautuminen ei takuulla tule yhtään tiukempaa olemaan. Ja entäs ne muut puolueet? SDP ja vasemmisto ovat myös pitäneet vuosien varrella tiukkaa linjaa sen suhteen, että oikeus turvapaikan hakuun - vaikka se tehtäisiin hybridioperaation tuloksena - on ihmisoikeus, josta ei voi joustaa. Kepusta voisimme kuulla yksittäisiä hajaääniä tätä vastaan, mutta viime kädessä kepu haluaa vain pysyä hallituksessa ajamassa siltarumpupolitiikkaansa, eli se kyllä taipuu muiden puolueiden tahtoon.

No, entä jos valta vaihtuu seuraavissa eduskuntavaaleissa, ja Venäjä avaa rajat tulijoille sitten? 

Lopputulos tulee olemaan täysin sama. Gallupeja johtaa tällä hetkellä Petteri Orpon kokoomus. Orpo oli sisäministeri, kun yli 30 000 turvapaikkaturistia läpsytteli Suomeen, eikä hän tehnyt mitään sen estämiseksi. Kun kysyin Orpolta Oulun Rotuaarilla, että nyt kun Juha Sipiläkin on myöntänyt, että turvapaikanhakijat olisi voitu pikakäännyttää, miksi rajaa ei suljettu. Orpo vain vastasi: "Tähän kysymykseen on vastattu jo," ja signaloi turvamiehilleen, että jos tämä hankala pikku nainen ei tästä lähde, viekää se pois.

Mitä Orpo sitten turvapaikkakriisin aikaan teki? No ei mitään suomalaisten hyväksi, mutta vähäisinkin asia, joka koski tulijoiden ihmisoikeuksia, sai hänet tarttumaan välittömästi toimeen. Kirjoitin vuoden 2016 huomattavan lukijamäärän keränneessä blogipäivityksessäni Miten huijaripariskunta Irakista itketti hölmöläisiä tapauksesta, jossa valtamedia kehitteli valheellisen nyyhkytarinan irakilaisperheestä, joka julmasti revitään rikki pakkopalautuksilla.

Kun Orpo sai kuulla asiasta, hän havahtui viikonlopun vietosta ilmoittamaan sunnuntaipäivänä, että hän on vaatinut tapauksesta välitöntä selontekoa. Kun suomalaisia joutui useiden turvapaikanhakijoiden tekemien henkirikosten uhreiksi Orpon sisäministeriyden ja siis myös poliisin johtajuuden aikaan, tapaukset eivät kiinnostaneet häntä lainkaan.

Näin Orpo reagoi valheelliseen nyyhkytarinaan karkotettavasta irakilaisesta. Kun suomalaiset
joutuivat tulijoiden vakavien rikosten kohteiksi, Petteriä ei kiinnostanut edes yhden twiitin vertaa.

Ei siis kannata laittaa toivoaan sen varaan, että opposition

 nousu hallitukseksi turvaisi meidät itärajan aikapommilta.

Tämän vuoksi Putinin luottonainen Maria Zaharova ilkkui suomalaisten raja-aitahankkeelle Telegramissa suositellen venäläisiä yrityksiä, jotka Suomi voisi palkata rakentamaan aidan. Tämä pilkka on täysin ymmärrettävää. Kyllä Venäjällä tiedetään se ihan yhtä hyvin kuin täälläkin, että aidalla ei ole mitään väliä, jos rajanylityspaikoilla kuitenkin pääsee kuka tahansa sisään vain anomalla turvapaikkaa.

Hallituksemme täyden hampaattomuuden osoittivat myös ne perustelut, joita se tarjosi syyksi venäläisten turistiviisumien perumiselle: "turistiviisumien myöntämisen jatkaminen voisi vahingoittaa Suomen kansainvälisiä suhteita". Eli päätöstä ei tehty siksi, että se on suomalaisten etu vaan siksi, että varsinkin Itä-Euroopan maat asettivat Suomen suuntaan suurta poliittista painetta asiasta, ja se alkoi olla noloa, että Suomi ainoana päästi turistit kulkemaan vanhaan malliin.

Olemme karmeassa tilanteeessa. Se, onko Suomi ensi viikolla kaaoksen vallassa, on täysin Putinin käsissä. Oma hallituksemme ei tule tekemään mitään, jos portit läpikululle avataan. Tämän vuoksi hössötys turistiviisumeista on täysin toissijaista. Pieni edistysaskel, mutta sellainen, joka ei vaikuta mitenkään tähän hybridiuhkaan.

Pelottavinta tässä on se, kuinka helppoa operaation toteutus venäläisille olisi. Yksi käsky rajavartijoille ja tehosteeksi vähän markkinointia kehitysmaihin, ja Suomi hukkuisi turvapaikanhakijoihin. Ikävä kyllä tällä hetkellä Ukrainan vahinko on meidän etumme: niin pitkään, kun Putinin katse ja kiinnostus operaatioihin on suuntautunut Ukrainaan, me olemme paremmin turvassa, kunhan ei tapahdu sitä jotain, joka saisi Kremlin päättämään, että nyt on aika ajaa Suomi katastrofiin.

Joten älkää juhliko turistiviisumien poistoa, kuin se olisi suurikin voitto. Pieni muutos parempaan kyllä, mutta suurin uhka on edelleen aivan yhtä todellinen kuin ennenkin. Nyt on aika alkaa asettaa poliittista painetta päättäjille tämän uhan torjumiseksi: vaatia Marinin hallitukselta välittömiä ja selkeitä päätöksiä asiasta ja tehdä hallituksen ulkopuolisille puolueille selväksi, että ääniä ei tule, ellei tähän uhkaan ole tarjota todellista ja tehokasta ratkaisua.