Ahmed on muslimimies, ja häntä tulee ymmärtää

Nykykielellä ilmaistuna: tässä on nyt tapahtunut tällainen valitettava ääriryhmien kahakka. Yksi ryhmä on islamistit, joiden mielestä kaikki vääräuskoiset tulisi tappaa mikäli eivät itse ymmärrä islamiin suosiolla kääntyä. Toinen ääriryhmä ovat ne vääräuskoiset, jotka kuvittelevat, että heidänkin kulttuurillaan ja kansallaan olisi oikeus olla olemassa.

On tosi kurjaa, että meillä on tällaisia ääripäitä, jotka tietenkin molemmat ovat tuomittavia, koska ei saa sanoa, että olisi jotain terrorismia tai kantaväestöön kohdistuvaa rikollisuutta, koska se olisi rasistista ja väärin.

Enemmän pitäisi keskustella siitä, että jos Ahmed nyt haluaa, että homot tapetaan, mutta homot eivät halua tulla tapetuksi, niin olisi löydettävä joku dialogi ja kompromissi, ettei Ahmedille tulisi paha mieli.

Ahmedin uskonto on tärkein.

Ahmedin tunne on nostettava jalustalle ja sitä on ymmärrettävä.

Ahmedille Ahmedin kritiikitön usko yliluonnolliseen on argumentti.

Ahmedin argumenttia ei saa kritisoida oikeilla argumenteilla, sillä se olisi uskonrauhan rikkomista.

Ahmedin uskonto on tärkein.

Ahmedilla on oikeus tuntea, että sarjakuvapiirtäjän saa ampua, koska se on Ahmedin vakaumus. Jos ei itse pääse tai uskaltaudu tappamaan, niin ainakin tulee liittyä mukaan kuolemaa vaativaan muslimien kuoroon. Että vääräuskoinen muistaa, kuka on pomo. Ja jokainen mielipide on tärkeä. Paitsi vääräuskoisen mielipide tai sharian vastaiset näkemykset, sillä kun vääräuskoinen toteaa islamin olevan kukkua ja sharian raakalaismaista, hän solvaa Ahmedin uskontoa ja Ahmed loukkaantuu.

Ja Ahmedilla on oikeus elää tulematta loukatuksi. Siksi Ahmedilla on oikeus vähän ampua, raiskata tai räjähtää.

Ahmedilla on sydän kohdallaan, ja hän haluaa vain avointa keskustelua - uskonnollisten sääntöjen puitteissa. Ahmed ei halua sekularismia. Ahmed haluaa, että juuri hänen vakaumustaan kunnioitetaan yli muiden.

Ahmedin uskonto on ensisijainen.

Ahmed on suojeltuun vähemmistöön kuuluva ruskea mies. Ahmed kyllä tietää, miten kurjaa on tulla sorretuksi. Sillä on Ahmedillekin sanottu, ettei muka saisi tappaa, vaikka uskonto niin vaatii. Se on islamofobiaa.

Ahmedin mielestä Ahmedin tulee saada olla Ahmed. Sellainen hurskas Ahmed. Sellainen hurskas muslimi kuin itsensä Muhammed.

Ahmedista tuntuu, että hän ei saa elää vakaumuksensa mukaan. Se on vahva tunne. Ahmedia ahdistaa. Pitäisi saada vähän raiskata ja räjähtää. Miehen pitäisi saada lyödä. Ei se väärin ole.

Ahmedista tuntuu, että on epäreilua, ettei hän saa niin toimia. Sillä rasistit. Ja sitten on ne uusateistit. Ja sananvapautta vaativat liberaalit. Ja islamofobia.

Vääräuskoiset yrittävät viedä Ahmedin identiteetin, ja se tuntuu Ahmedista pahalta. Ahmed uskoo vääräuskoisten seuran ja lakien rappeuttavan muslimienkin elämäntavan. Ahmed tietää, mitä islam sanoo homoista. Juuri siksi, hän heitä haluaisi teloitettavaksi.

Mutta Ahmedista homoista puhutaan liikaa. Ahmedista tuntuu, että homot ovat rikollisia, ja siksi homoja ei saisi suosia sallimalla heille samoja oikeuksia kuin Ahmedille. Ja Ahmed tietää, mistä puhuu. Onhan hän haavoittuvaa vähemmistöä, joka haluaa haavoittaa muita vähemmistöjä.

Ahmed on kunnon muslimimies.

Ahmed on ihminen.

Vääräuskoinen ei ole ihan ihminen - ateisti tai juutalainen varsinkaan.

Vääräuskoinen ei ole islamille alistunut kunnon ihminen.

Ahmed tietää, mistä puhuu.

Ahmed ei ole mitään ääripäätä. Hän on maltillinen muslimi. Hän on vakaumuksellinen. Ahmedin väkivaltafantasiatkin ovat vain vakaumusta. Moni karsastaa Ahmedia, koska Ahmed on vakaumuksellinen, ja vääräuskoinen koira ei ymmärrä oikean vakaumuksen päälle - mutta nainen sen saa oppia kantapään kautta.

Siis ne naiset, jotka silmiin katsomalla tai hymyilemällä paljastavat itsensä Ahmedille huoriksi, joiden kanssa voi seksiä harrastaa, vaikka muutama "Ei!", kiljaisu tai lyönti lähtisi vastaan. Ahmed raiskaa. Ahmed antaa opetuksen. Ahmedilla on kulttuurillinen kokemuksensa naisista. Ja naisten on myönnyttävä Ahmedin lähestymisyrityksiin, sillä muuten Ahmed vetää turpaan. Eikä Ahmedia saa siten provosoida.

Ahmedia ärsyttää. Että suominainen ei vain lämpeä hänelle. Kyllä suominaista pitää saada lyödä. Mitä tuli itseään tyrkyttämään. Vääräuskoinen nainen on huora.

Ahmed on sorrettua vähemmistöä dar al-kufrissa - vääräuskoisten maassa.

Ahmed tuntee, miten kaikki tämä integraatiovouhotus on hänen kulttuurillisten oikeuksiensa loukkausta. Kyllä Ahmed naisiakin kunnioittaa. Kunhan ne laittaa ruokaa, pysyy neljän seinän sisällä, tottelee aina miestään eivätkä yritäkään kieltäytyä seksistä, kun Ahmedilla haluttaa. Ja kun Ahmedilla alkaa vaimo kyllästyttämään, voi aina ottaa uuden rinnalle - vaikka kolmekin. Ahmedilla riittää rakkautta.

Ahmedista asiat oli ennen paremmin. Ahmedit oli Ahmedeja ja naiset naisia. Naisista seuraavat alaspäin olivat sitten homot ja kuffar.

Ahmed tietää, että häntä sorretaan. Integraatio. Sukupuolten tasa-arvo. Vaaditaan elämään muka kantaväestön sääntöjen mukaan. Mädättämään vakaumuksensa, rikkomaan eheän moraalin, Ahmedin moraalin.

Ahmedia ahdistaa taas. Ja Ahmed halusi vain jutella Minnan kanssa.

Ahmedista tuntuu, ettei hänen signaalejaan vaan ymmärretty. Hän oli vain suorasukainen. Ahmedista tuntuu, että häntä sorretaan. Ja Ahmed halusi vain avointa keskustelua.

Minna sentään ymmärsi Ahmedin signaalit.

Minna ei ole enää täällä.

Minnalla ei ole enää hampaita suussa.

Minna ei puhu enää.

Hautausmaalta kun ei enää puheita pidetä.

Ahmed on nyt.

Ahmed on haavoittuvaa vähemmistöä. Tärkeämpi ihminen.

Mukailtu Jori Eskolinin fantasiasadusta "Reino on valkoinen mies. Eli oikea ihminen".

Kalahdus ja älähdys

Ulla Appelsinin arvosteltua suvaitsevaiston fanaattista tarvetta mielipidemonopolin ylläpitämiseen ja heidän haluttomuuttaan osallistua minkäänlaiseen kaksipuoliseen keskusteluun heräsi vasemmistossa välitön vastareaktio, joka osoitti kaiken Appelsinin sanoman todeksi.

Reaktio tuli juuri sillä ehdottomuudella ja absoluuttisella varmuudella oman näkemyksen asemasta ainoana oikeana, josta Appelsin puhui ja jolla on aika vaikea yrittää vakuuttaa, että ei ole ehdoton, muita mieluusti parjaava ääriajattelija.

Fanaatikkojen paljastavimmat reaktiot löytyivät tietysti Rasmus-ryhmästä, jonne linkkaamassaan blogipäivityksessä Jori Eskolin rinnasti FDL:n osallistumisen maahanmuuttokeskusteluun pedofiilien osallistumiseen lastenkasvatuskeskusteluun. Itse ryhmän puolella ei tyydytty vertaamaan nationalisteja pedofiileihin, vaan Appelsinia itseään verrattiin Talibaniin ja ISISiin: hänen kaltaisensa kun ovat niiden oikeiden maahanmuuton ongelmien takana. Ja nämä ihmiset eivät näe itseään millään tavoin vastapuolta psykoottisella hingulla demonisoivina fanaatikkoina.

Appelsinia toki muistuteltiin myös siitä, että vihapuhe ei voi tarkoittaa mitään, mitä suvaitsevaisto sanoo. He vain sanovat rasistia rasistiksi, ja se on heistä aivan oikein. Otetaanpa käytännön esimerkki rasistin sanomisesta rasistiksi, tästä aiheellisesta maahanmuuttokriittisten arvostelusta:

Kuka siis on bimbo, kananaivo, ääliö ja naurettava otus, ja minkä rikoksen ihmisyyttä vastaan hän on tehnyt? 

Yllä näkyvät kommentit ovat Rasmus-ryhmän julkaisusta, joka sisältää Laura Huhtasaaren Facebook-postauksen tällä tekstillä:

Kiitos vuodesta 2016. Brexit, Trump 🍾 Hyvää tulevaa vuotta Suomi100 🇫🇮

Eli Huhtasaari on heidän kanssaan eri mieltä EU:sta ja Trumpista, ja se on heistä hyväksyttävä syy parjata Huhtasaarta millä tahansa nimittelyllä. Mikäli kansallismielisten ryhmässä arvioitaisiin samoin sanoin vaikkapa Husu Husseinin poliittisia näkemyksiä, se olisi rasmuslaisten mielestä vihapuhetta. Ero ei siis ole puheen laadussa tai motiivissa, vain siinä, että rasmuslaisten puhe kohdistuu heidän määrittelemiinsä väärinajattelijoihin.

Tietysti Appelsinia syytettiin myös olkiukon rakentamisesta sen toteamisella, että oikeinajattelijat eivät näe maahanmuutossa muita ongelmia kuin rasismin ja karkotukset. No, jokainen voi mennä mihin tahansa suvaitsevaiston Facebook-ryhmään ja katsoa, mikä on rasismi - maahanmuuton ongelmat -suhde heidän julkaisuissaan. Jos jostain onnistuu löytämään julkaisun, joka yrittää herätellä jotain keskustelua jälkimmäisestä, ryhmäkuri lannistaa moisen väärinajattelijan nopeasti.

Alla tästä esimerkki. Eräs rasisminvastustaja jakoi julkaisun maahanmuuttajien tekemästä raiskauksesta, ja otti kommenteissa esille, että hänen vaimonsa vetää kielikursseja maahanmuuttajille, ja tulijoiden opiskelumotivaatiossa on usein toivomisen varaa.

Reaktio keskusteluyritykseen oli harvinaisen selkeä: Raiskauksista puhuminen on vihanlietsontaa. Afgaaniraiskaajat ovat ne todelliset uhrit, jotka ovat kokeneet varmasti jotain tekemäänsä raiskausta pahempaa. Opiskelumotivaatiosta saisi puhua enintään vaimon kanssa kotona, ei julkisesti. Yksi ihminen ilmaisi jonkinasteista hyväksyntää raiskauksista puhumiselle.
Kommentointi suljettiin ketjusta.

Mutta muistetaan nyt, että nämä ihmiset eivät ole fanaatikkoja. He eivät ole ehdottomia aidon keskustelun välttelijöitä. Ja niin, on vain olkiukko, että he eivät näkisi muita ongelmia maahanmuutossa kuin rasismin.

Vasemmiston Berliini-neronleimauksia

Terrori-iskujen jälkimainingit ovat muotoutuneet länsimaisille rutiiniksi. Sympatianosoitusten, unohtamisen ja toistamisen kierteen sivunäytöksenä on haittamaahanmuuttoa kannattavien islam-apologeettojen yritykset selittää kaikki parhain päin ja hämmentää varsinaista keskustelua islamilaisen terrorismin uhasta ja hallitsemattoman maahanmuuton muista haittavaikutuksista.

Seuraavassa kooste muutamista näistä neronleimauksista.

Demarien Jaakonsaari esittää tässä tietynlaisen vasemmistolaisen vitsin. Hän ensimmäisellä lauseella ja hashtageillä antaa ymmärtää, että puhuisi Berliinin iskusta. Sitten tuleekin yllätyskäänne: hähä, vitut minä valkonaamoista - muistakaamme laittomia maahantulijoita, jotka hukkuvat haaveillen eurooppalaisesta elintasosta.

Ai tehdään kaikkemme? Näin sanoo mies, joka on itse tehnyt kaikkensa, jotta tulevaisuuden terroristien maahanpääsy sekä oleskeluluvan ja mukavan elintason saavuttaminen olisi mahdollisimman helppoa. Vihreiden linjaus maahanmuuton ongelmien ratkaisemiseen on yksinkertainen: sano "ihmisoikeudet", laita kädet korville ja kuvittele, että ongelma katoaa.

Tästä Ylen toimittajan twiitistä tuskin tarvitsee sanoa, mikä siinä on vialla.

Somevaarin keittiöfilosofiaa. Juu-u, epäilen vähän, että radikalismi ei tasapainoisia, onnellisia ihmisiä vedä puoleensa, mutta miten se liittyy mihinkään? Piileekö tässä joku vaivihkainen syyllistys, jonka mukaan länsimaisten olisi kuljettava munankuorilla muslimien ympärillä heidän kaikki toiveensa täyttäen, ettei Mehmet vaan koe tyytymättömyyttä saamaansa palveluun ja räjähdä?

Ällistyttävin lausunto tuli kuitenkin Matti Vanhaselta. Mikäli tämä on kaikella vakavuudella annettu lausunto, kannattaa Vanhasen suosiolla kieltäytyä tulevista kommentoinneista, koska selvästi hänen todellisuudentajunsa, kykynsä hahmottaa asioita ja logiikkansa ovat vakavasti hämärtyneet. Jos Matti osaa selittää, mitä hän tällä hakee, voi hän ottaa minuun yhteyttä ja lisään hänen perustelunsa tekstiin.

Toivossa on hyvä elää, ajatteli kai rasmuslainen yrittäessään vakuutella itselleen, että Berliinin terrori-iskun takana saattaa olla natsi. "Rekka oli Puolasta, Puolan hallitus on oikeistolainen...Kunhan sanon."

Ylläoleva tekstinkappale on ote Jori Eskolinin blogipäivityksestä, joka julkaistiin vain tunteja Berliinin iskun jälkeen. Jorilta ei vienyt kauaa määrittää, kuka on tämän tarinan todellinen pahis. Yhdessä vaakakupissa on taparikollinen, joka ajoi rekan väkijoukkoon, toisessa taas meppi, joka sarkastisesti heitti Facebookissa Allahin taas olleen suuri ainakin Ankarassa ja Berliinissä. Valinta oli Jorille takuulla helppo.

Rasmus-ryhmässä kauhisteltiin Halla-ahon sarkasmia täytenä raakalaismaisuutena usean ketjun voimin, mutta jostain syystä samaa reaktiota ei herättänyt erään rasmuslaisen keskustelunaloitus, jossa hän sarkastisesti ihmetteli, miksi maahanmuuttokriittiset eivät kiinnostu Zurichin ammuskelusta. Terrori-iskun politisointi ja sarkastinen kommentointi on sallittua vain vasemmistolle.

Kunniamaininta annettakoon myös Kansan Uutisille, joka Berliiniä käsittelevässä artikkelissaan siirsi enemmän tai vähemmän hienovaraisesti puheenaiheen itselleen miellyttävämpään suuntaan. Tässä KU:n artikkelin väliotsikot järjestyksessä:

Väärä mies pidätetty?
Kuorma-auto Puolasta
Suosittu joulutori
Turvatoimet eivät silmiinpistäviä
Trump lietsoo vihaa

Jori Eskolin - käry kävi ja pahasti!

Jori Eskolin on rasmuslainen ja bloggaaja, joka on jo entuudestaan tunnettu mm. luovasta tilastontulkinnasta ja vielä luovemmasta todellisuudentajusta.

Nyt Eskolin paljasti epärehellisyytensä kaikkien nähtäville. Hän on kirjoittanut blogipäivityksen 612-soihtukulkueesta heittäen mukaan ne normaalit diipadaapat natseista, pelosta ja kuolleista narkomaaneista. Jostain syystä sitä, kenellä oikeasti on rekisteriä laajamittaisista itsenäisyyspäivän väkivaltaisuuksista, Jori ei ota esille.

Blogissa Eskolin kommentoi Suomen Sisun Lapin piiripäällikköä ja Monokulttuuri-tiimiläistä Tuukka Kurua seuraavasti:

"Tänä vuonna juhlapuhujaksi on ilmoitettu Tuukka Kuru, joka on Suomen Sisun Lapin piirin johtaja ja Radio monokulttuuri -ohjelman toimittaja, joka myös haastatteli ohjelmaansa pörröiseksi silittäen Eppu Torniaista (miestä, joka tappoi Jimi Karttusen)."

Paitsi, että se ei mennyt sinne päinkään. Tuukka Kuru ei koskaan ole haastatellut Eppu Torniaista, eikä Torniaista koskaan ole haastateltu Monokulttuurissa. Paavo Tajukangas ja Junes Lokka haastattelivat Torniaista Tajukankaan järjestämässä lähetyksessä, joka ei ollut Monokulttuurin lähetys. Tuukka Kuru ei siinä ollut millään tavoin mukana.

Ilmeisesti joku kertoi Eskolinille, ettei Kuru osallistunut haastatteluun. Jori sitten meni ja editoi blogiaan liittämättä mukaan mitään oikaisuilmoitusta siitä, että sisältö oli alun perin erilainen. Uusi lause menee näin:

"Tänä vuonna juhlapuhujaksi on ilmoitettu Tuukka Kuru, joka on Suomen Sisun Lapin piirin johtaja ja 'toimittaja' Radio monokulttuurissa, jonka ohjelmassa haastateltiin pörröiseksi silittäen Eppu Torniaista (miestä, joka tappoi Jimi Karttusen)."

Huomasitteko? Nyt lauserakenne on sellainen, että Kurun ei enää väitetä silitelleen Torniaista, mutta edelleenkin lähetyksen väitetään virheellisesti olleen Monokulttuuri-lähetys. 

No, mepä Junesin kanssa kysyimme asiasta Jorilta Twitterissä. Ensin Jori suoraan kiisti väittäneensä Kurun tehneen haastattelun sanomalla: "lukutaito ois kova". Hän ei ilmeisesti tiennyt, että olimme nähneet tekstin alkuperäisen muodonkin.

Eli ei ollut Eskolinin mielestä virhe väittää, että Tuukka haastatteli, vaikkei haastatellut, ja että Monokulttuurissa haastateltiin, vaikka ei haastateltu. 

Alkuperäisessä tekstissä ei ollut mitään epäselvää: kävi harvinaisen selväksi, että Eskolin typeryyksissään luuli Tuukan Monokulttuurissa Torniaista haastatelleen. Ei ollut kyse epämääräisestä lauserakenteesta, ja vaikka olisikin, on noin suuren virheen korjaus aina syytä huomauttaa blogin lopussa edit-merkintänä.

Otamme "epäselvyyden" takuulla mukaan Monokulttuurin erikoistermistöön.
Massiivinen asiavirhe = "epäselvyys"

Juttu meni vielä hassummaksi, kun Jori ryhtyi perustelemaan Junesille, miten hän päätyi uskomaan, että Monokulttuurissa haastateltiin Torniaista:

Jorin linkkaamalla Tajukankaan sivulla ei ole mitään Monokulttuuriin viittaavaa. Kuten jo linkin esikatselu näyttää, lähetys on nimellä Tajuntarkistus/Tajulive. On vaikea ymmärtää, miten tuo sivu saattoi aiheuttaa Jorin harhaluulon.

Minulla onkin oma teoriani siitä, miten Jorin harhaluulo syntyi. Hän ei ole kuunnellut tietenkään koko lähetystä, koska muutoin kyllä tietäisi, ettei Tuukka edes ollut mukana. Hän on todennäköisesti nähnyt Rasmus-ryhmässä jaetun linkin lähetykseen sekä kommenttiosiossa erään kommentin, jossa Junesta syytettiin liian pehmosta suhtautumisesta Torniaiseen. Hän muisti näkemänsä kuitenkin osin väärin. Siinäpä suvakkibloggaajan tietolähteiden taso.

Lopulta Eskolin teki pienen korjauksen blogiinsa, mutta jätti sen täysin puolitiehen. Hän väitti oudosti Tajuntarkistusta Monokulttuurin "yhteistyökumppaniksi". Mikä ihmeen yhteistyökumppani? Koko lähetystä on tehty vain se yksi erikoishaastattelu. Lisäksi hän ei poistanut virheellistä sisältöä vaan lisäsi vain huomaamattomammalla värillä puolivillaisen oikaisun, jossa ei puhuta Kurusta mitään. Hän epätoivoisesti haluaa linkittää Kurun Torniaiseen, vaikka todisteet hupenevat.

Lopulta Eskolin väitti oikaisuvaatimuksiamme spämmäykseksi, väitti vielä kerran, ettei ole Kurua väittänyt Torniaisen haastattelijaksi ja oli häipyvinään keskustelusta sanomalla hyvää yötä. Kuru-väite jäi oikaisematta, ja "yhteistyökumppani" tuli määritellyksi uudelleen.

Melua, perkele!

Olen pannut merkille toistuvan väärinymmärryksen, joka kohdistuu suvaitsevaistoon, ja olen itsekin siihen aikanani sortunut. Kyseessä on siis se, miten monet kritisoivat raivopäisten monikulturistien puheita siihen tyyliin, kuin kritisoidut puheenvuorot olisi tarkoitettu merkityksellisiksi keskustelunavauksiksi tai kannanotoiksi.

Kuitenkaan Saku Timosen tai Jori Eskolinin kaltaisten henkilöiden hourailut ja olkiukkoja vastaan kamppailut eivät ole tarkoitettu miksikään päteviksi, rakentaviksi kannanotoiksi tilanteeseen vaan meluksi. Tavoite on tuottaa hälyääntä, jotta todellinen keskustelu hukkuisi sen varjoon. Eivätkä ne ole pelkästään nämä ajastaan jääneet sosialistit vaan usein isojen mediatalojen toimittajat, jotka tätä tekevät.

Ajankohtaisin esimerkki tästä metodista on Brexit. Tietysti koko asian ytimessä on demokraattinen päätöksenteko ja kansallinen itsemääräämisoikeus, mutta koska siitä ei haluta puhua, jauhetaan rasismista tai ksenofobiasta. Oikeista ydinkysymyksistä keskustelu pakottaisi EU-myönteisenkin tunnustamaan, että eurokriittisyyden taustalla vaikuttavat aidot arvokysymykset, mutta se taas pakottaisi heidät sitten pohtimaan omaa kantaansa asiaan, mitä he eivät halua tehdä.

On älyllisesti laiskaa ja epärehellistä leikkiä, että eri mieltä olevat ovat vain tyhmiä ja väärässä. Se kuitenkin tekee oman maailmankuvan ylläpitämisestä helpompaa silloin, kun maailmankuva ei perustu tosiasioihin.

Meluaminen on viimeinen puolustuslinja harhaisen maailmankuvan suojeluksi. Kun tietää, etteivät omat väitteet kestä avointa keskustelua, ja kun jo pelkkä keskustelu on ideologian kannalta kiusallista, aletaan mölistä. Maahanmuuttokeskustelussa mölinä ilmenee varsinkin siten, että maahanmuutosta keskustelemisen sijaan mölistään maahanmuuttokeskustelusta.

Ei siis suostuta keskusteluun maahanmuuton haitoista ja ongelmista vaan mieluummin maristaan maahanmuuttokeskustelun "koventuneesta retoriikasta" tai pysäkki-valttereista, mikä on vain puheenaiheen vaihtamista. Melu ei siis liity mitenkään edes sen näennäiseen aiheeseen, kuten rasismin vastustamiseen tai muuhun vastaavaan. Ei sillä tavoitella ongelmien ratkaisua vaan pyritään luomaan hetkellinen harhautus.

Melu saavuttaa varmaan kesän mittaan uuden aallonharjan, koska huonot merkit ovat ilmassa. Korsossa puukotettiin, poliisi kulkee vokeissa koko ajan, turvapaikanhakija raiskasi naisen porttikongissa, toinen huitoi paikallisia puukolla, thait ja itäeurooppalaiset tulevat töihin marjanpoimintaan kun turvapaikanhakijat makoilevat vokeissa. Kaikki tällainen pitää hukuttaa melun alle, jolloin valtterijutut nousevat jälleen otsikoihin. Vähempikin saa vassaritoimittajan tai sosialistibloggaajan rukoilemaan polttopulloiskua tai edes jotain, millä keskustelua voisi harhauttaa pois itse ongelmasta.

 On olennaista erottaa, kuka oikeasti yrittää keskustella, kuka meluta ja siten häiritä oikeaa keskustelua. Mikäli tehty kannanotto on äärimmäinen, provosoiva, heikosti perusteltu eikä aidosti liity puheenaiheeseen, voi houreet turvallisin mielin sivuuttaa meluamisena.

Meluajat toivovat muiden tarttuvan heidän trollauksiinsa. Silloin tavoite on saavutettu: ei enää puhuta niistä ideologisesti ikävistä asioista vaan siitä, mistä meluaja haluaa. Paraskin vastine tai tyrmäys meluamiselle on siis meluajan tahtoon taipumista.