Avoin kirje Juha Sipilälle

Hyvä pääministeri. Tiedän, että meneillään on kirjekampanja, jossa etuoikeutettua elämää viettävät naiset kirjoittelevat teille vaatimuksiaan maahanmuuttopolitiikan löyhentämiseksi. Käytän sanaa etuoikeutettu, koska sitä nämä ihmiset ovat. He ovat pääsääntöisesti varakkaita, korkeasti koulutettuja ihmisiä, joiden ei tarvitse kestää massamaahanmuuton haittavaikutuksia.

 Heidän kauniisiin naapurustoihinsa ei tule ghettoja ja rikollisuutta, heidän työpaikkojaan yliopistoissa ja yrityksissä eivät kouluttamattomat tulijat uhkaa. Heidän on siis helppo kannattaa huonoa politiikkaa.

Kaikki suomalaiset eivät moista etuoikeutta nauti, ja massamaahanmuuton jatkuessa sekä sen lieveilmiöiden levitessä etuoikeutettujen määrä kutistuu. Minun ei olisi pakko tästä puhua. Asun maalla, missä vastaanottokeskuksia tai ghettoja ei ole. Voisin valita helpon tien: olla hiljaa ja nauttia rauhasta sen aikaa, mitä sitä kestää, sitten muuttaa pois ghettoutumisen alta, kun se tänne ehtii. Koen kuitenkin velvollisuudekseni puhua asiasta, vaikka se ei minua henkilökohtaisesti kosketa, koska vastuullinen ihminen välittää kanssaihmistensä hyvinvoinnista yhtä paljon kuin omastaan.

Monet ovat saaneet maksaa kovaa hintaa etuoikeutettujen monikulttuuriunelmasta. Tyttö maksoi teidänkin kotikunnassanne, minun naapurikunnassani, ja turvallisuuden tunne kärsi pysyvästi. Raiskauksien ja ahdistelujen uhreja tulee koko ajan lisää, ghettoutuminen syö asuntojen arvoa ja viihtyisyyttä,

Petteri Orvonkin todeksi tunnustamat sadat terrorismitaustaiset henkilöt, jotka tänne turvapaikanhakijoina tulivat, kalvavat varsinkin kaupunkien asukkaiden turvallisuudentunnetta. Jokainen terrori-isku Euroopassa näyttää meidänkin tulevaisuutemme: Ranskan muslimipopulaatio on Euroopan suurin, siksi terrorismiongelmakin on siellä pahin.

Etuoikeus ei koske vain yksilöitä. Meillä suomalaisilla on kansana etuoikeus: maantieteellisen sijaintimme vuoksi me emme ole maa, johon tulijat ensimmäisenä saapuvat, joten  me voimme katsoa muita Euroopan maita ja välttää heidän virheensä. Me näemme ne kammottavat virheet, joita Saksa, Ranska ja Ruotsi ovat tehneet, mutta silti toteutamme kaikki samat virheet kohta kohdalta. Meidän ei tarvitse kuin katsoa Malmö'hön tai Tukholmaan nähdäksemme, millaisia Suomen kaupungeista tätä menoa tulee.

Me muovaamme tulevaisuutemme itse, ja nyt sinun kaltaisiesi päättäjien on valittava, haluatteko joutua tulevaisuudessa ratkomaan niitä ongelmia, jotka Ruotsissa ovat arkipäivää: mellakointia, autopolttoja, ensihoitajien, poliisien ja palomiesten kivittämistä, kymmenittäin ahdisteluja ja raiskauksia joka festarilla, levottomuuksien alla lakkautettavia kouluja. 

Tai haluammeko Ranskan ongelmat: muslimiväestön, josta 35% katsoo terrori-iskut islamin puolustamiseksi oikeutetuiksi ja jossa jatkuvasti kytee mellakoinnin ja terrorismin riski, joka saa kantaväestön elämään sydän kurkussa?

Monikulttuurisuus ja integraatio ovat muslimien massamaahanmuuton suhteen fantasiaa. Ei ole yhtäkään maata, joka olisi menestyksekkäästi saanut suuret muslimimäärät integroitumaan ja joka olisi saanut aidon monikulttuurisuuden toimimaan. Kun ihminen uskoo oman elämäntapansa olevan Jumalan määräämä, ei hän ryhdy muita tapoja tietenkään omaksumaan. Aina uuden omaksuminen ei ole edes mahdollista.

Vihasaarnaaja Kamal el Mekki kutsuttiin Helsingin muslimien vieraaksi viime joulukuussa. Ruotsissa hänen tilaisuuksiaan on estetty, Suomessa ollaan autuaan tietämättömiä vihasaarnaajien ihailusta.

Voisin sinulta, Juha, näin kysyä: Kauanko veisi, että sinä omaksuisit islamilaiset arvot? Montako infotilaisuutta ja älypuhelinsovellusta tarvittaisiin, että ryhtyisit uskomaan, että naisen on aina toteltava miestään, että muiden maailmankatsomusten kantajat ovat moraalittomia ali-ihmisiä ja että esiaviollista seksiä harrastaneet tulisi tappaa?

 Nuo ovat Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa tutkitusti enemmistön mielipiteitä, ja jos koet, että et aivan helposti ajatuksiasi noin paljoa muuttaisi, miksi luulisit sen toimivan toiseen suuntaan yhtään helpommin?

Meidän ei tarvitse pohtia teoreettisia tulevaisuudenkuvia nähdäksemme, voiko multikulturalismi toimia: voimme vain suunnata katseemme Irakiin, Afganistaniin ja Somaliaan ja katsoa, millaisia yhteiskuntia tänne tulevat ovat halunneet rakentaa. Miten he ovat halunneet kohdella naisia, lapsia ja ympäristöä, mitä he arvostavat, ja haluavatko he vapautta ja demokratiaa.

Kaikki menestyneet yhteiskunnat jakavat tietyt yhteiset ominaisuudet: kulttuurillisen, sosiaalisen ja etnisen koheesion, kehitykselle avoimen kulttuurin sekä älyllisesti vahvan perimän, joka mahdollistaa monimutkaisen, järjestäytyneen yhteiskunnan rakentamisen. Monikulttuurisuus rappeuttaa tutkitusti kansan keskinäistä luottamusta, koheesiota ja turvallisuudentunnetta. Se ei ole rikkaus vaan rasite.

Jotkut kansakunnat voivat nilkuttaa eteenpäin monikulttuurisuuden yrittämisestä huolimatta, yksikään ei kukoista sen ansiosta. Tämä on realiteetti, jonka kanssa elämme. Se ei ehkä kuulosta yhtä mukavalta kuin multikulturalistien unelmat, mutta se on totta.

Suomi ansaitsee paremman unelman: sellaisen, joka voi oikeasti toteutua. Aiempia sukupolvia motivoi yksinkertainen ajatus: elämässä eteenpäin pääsy ja hieman paremman elämän tuottaminen jälkipolville. Suomalainen ei voi päästä huipulle, jos hänen on samalla kannettava selässään somaleja ja irakilaisia, joiden huoltosuhde keikkuu 9-10 hujakoilla, ja jotka tekevät jokaisesta seudusta, jolle he saapuvat, kantaväestölle ikävämmän, turvattomamman paikan asua.

Te ette ole Irakin pääministeri, ette myöskään Somalian. Teidän vastuunne on Suomen kansalle, sen hyvinvoinnille, säilymiselle ja turvallisuudelle. Heidän menestyksensä tulisi olla teidän ensisijainen tavoitteenne, ei multikulturalismi-ideologian noudattamisen tai muiden maiden asukkaiden elättämisen suomalaisten selkänahasta.

Yst. terv. Tiina Wiik

Rasmus-ryhmä vs. monikulttuurisuus

No voi hitsin hitsi kun rasmuslaisia harmittaa monikulttuurisuus. Sitähän voisi luulla, että monikulturistia se ei voisi häiritä, mutta onkin olennaista muistaa, että monikulttuurisuus ja monikulturismi ovat kaksi eri asiaa. Monikulturismi on stalinismin kaltainen epäonnistunut ideologia, jossa tavoitellaan kantaväestön syrjäyttämistä hinnalla millä hyvänsä. Monikulttuurisuus taas on yhteiskunnallinen tila, jossa useat eri kulttuurit elävät rinnakkain toisilleen tilaa antaen.

Mikä sitten oli se tapahtuma, joka sai rasmuslaisten monikulttuurikauhun ja vihan valkoihoisia kohtaan nousemaan pintaan? Pariisissa eräs muslimikauppias vuokrasi itselleen supermarketin tilat. Vuokrasopimuksen ehtona oli, että myymälän on oltava kaikkien seudun asiakaskuntien tarpeet täyttävä. Kauppias suostui sopimukseen, mutta kärähti sen rikkomisesta: tarjolla ei ollut sianlihaa tai alkoholia, joten kyseessä oli selvästi muslimeille suunnattu kauppa. Nyt myymälän on joko laajennettava valikoimaansa tai lopetettava toimintansa.

Asia on harvinaisen yksinkertainen: vuokranantaja saa asettaa tilojen vuokraamiselle ehtoja, ja tilanteessa, jossa tietty myymälätila on yhteisölle keskeinen, on ymmärrettävää huomioida yhteisön tarpeet. Kauppiasta ei pakoteta mihinkään, hän itse hyväksyi sopimuksen allekirjoittamalla. Tarkoituskin on positiivinen: yritetään estää muslimienklaavien syntyminen ja ylläpitää monikulttuurista yhteisöä.

Se ei tietenkään rasmuslaisille kelpaa, koska heistä muslimien monokulttuuri on aina mukavampaa kuin malli, jossa muidenkin kulttuurien tarpeet pyritään ottamaan huomioon. Kun ITIS ottaa kidutuslihat myyntiin, se on ihailtavaa suvaitsevaisuutta, mutta jostain syystä sitä samaa huomioonottamista ei muslimeilta odoteta muita kohtaan.

Kun linkki The Independentin artikkeliin asiasta jaettiin, rasmusraivo repesi ja viha valkoisia kohtaan paljastui heti ensi kommenteissa.

On rasismia odottaa muslimilta sopimusehtojen noudattamista ja vääräuskoisten huomiointia.

Uskotko, että selviäisit Rasmuksessa ilman rasistisyyttelyä jos puhuisit samaan sävyyn ruskeista ihmisistä? Siyan siis sanoo suoraan, että hänestä valkoisten tarpeilla ei ole mitään väliä. Aika rasistista, etten sanoisi.

Yksi rasmuslainen yritti säilyttää tolkun keskustelussa, mutta häntä syytettiin välittömästi "rajakkien saivartelusta" ja eräs rasmuslainen jopa blokkasi tämän miehen vain siksi, että hän yritti muistuttaa muita siitä, että vuokrasopimuksessa saa olla ehtoja ja että ehtojen tavoite on monikulttuurisuuden säilyttäminen.

Siyan ei malta olla paljastamatta halveksuntaansa kantaväestöä kohtaan. Huomioi naisen

argumentoinnin taso verraten keskustelutoveriin.

Rasmuksessa sallittu reaktio artikkeliin on liittyä määkimään rasismikauhistelijoiden kuoroon.
Mikään analysointi sitä pidemmälle on blokkauksen väärtiä trollausta.

Sitten muslimi muistuttaa, että epäinhimillisesti tuotettua kidutuslihaa kannattaa ostaa muidenkin, koska se on "tuoretta ja halpaa". Ei kiitos.

Ja lopuksi valkoisia vihaava rasistinainen puhuu vapaasta markkinataloudesta, hyvin oikeistolaisesta käsitteestä, jota vasemmisto ei todellakaan aidosti arvosta. Jostain syystä vapaat markkinat eivät innosta heitä yhtä paljon silloin, kun vuokranantaja asettaa haluamansa ehdot omaisuutensa vuokraamiselle. Silloin talouden näkymätön käsi ei riitäkään, vaan tarvitaan tiukkaa valtion kontrollia siitä huolehtimiseksi, että muslimi ei riko omia oikeuksiaan allekirjoittamalla sopimusta, joka vaatii häneltä muidenkin ihmisryhmien huomiointia.

Tottahan Rasmus edustaa sitä vasemmiston hulluinta ääripäätä, ei koko vasemmistoa, mutta se paljastaa kytevät ongelmat: 

Maahanmuuttajat saavat siellä kaikessa rauhassa olla vihantäyteisiä tai pilkallisia rasisteja kantaväestöä kohtaan, eikä ketään kiinnosta. 

Muslimi saa kaikessa rauhassa sanoa, että juutalaisten syrjintä on kiitettävää toimintaa, eikä yksikään rasisminvastustaja sano siihen mitään, vaikka julkaisu roikkuu kaikkien näkyvillä päiviä.

 Muslimit saavat rauhassa jakaa antisemitististä propagandaa Palestiinan tilanteesta, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä ryhmän aiheen kanssa. 

Kantaväestön edustajia heitetään pihalle ryhmästä jo Brexit-myönteisyyden vuoksi, maahanmuuttajia ei edes avoimen rasismin vuoksi. 

Kuten olen aiemmassa tekstissäni sanonut, viha kytee vasemmalla. Juuri tuollaisesta halveksunnasta ja vihasta lähtevät terroriteot, laillisten mielenosoitusten häiriköinti, kiusaamiskampanjat, poliiseihin kohdistuva väkivalta ja viharikokset, joita maahanmuuttajat tekevät suhteessa väkilukuunsa monikymmenkertaisesti kantaväestöön nähden. Vihasta se aina lähtee, ja vihasta on syytä pysytellä vapaana.

Ehdotus: Vatikaanista monikulttuurinen ja heti!

Paavi Fraciscus.

Kuvitellaan, että ihmiskunta menettää tänään muistinsa ja ylöskirjatun tietonsa. Kenelläkään ei ole mitään tietoisuutta historiasta tai tieteistä. Muistinmenetyksestä alkaisi tietojen kerääminen takaisin. Ajan mittaan kaikki se, mikä on totta, löydettäisiin uudelleen. Ennemmin tai myöhemmin havaintojen teko ja analysointi johtaisivat ihmiset tietämään taas muinaisista egyptiläisistä, evoluutiosta ja elektronien energiatasoista. 

Kuinka kauan veisi, että ihmiset vilpittömällä, epäideologisella havainnoinnilla tulisivat siihen johtopäätökseen, että monikulttuurisuus on rikkaus ja islam rauhan uskonto? 

Paavi Franciscus on ollut innokas islamin rauhallisuuden vakuuttelija. Hän vakuuttaa, että maahantulijoille pitää avata portit, mutta emme ole nähneet hänen avaavan Vatikaanin portteja. Paavi antoi rahaa muutaman tulijaperheen elättämiseen, mutta heidät sijoitettiin Italian puolelle. Franciscus siis itsekin tietää, ettei tulijoita kannata ottaa, mutta hurskastelee menemään. Näin paavi oli Ranskassa kommentoinut viimeaikaista terrorismin aaltoa:

"Lähes jokaisessa uskonnossa on aina pieni ryhmä ääriuskonnollisia ihmisiä. Niitä on meilläkin."

Valheellinen rinnastus ja lähtöasetelma. Uskonnot eivät ole keskenään vertailukelpoisia ja samoja sääntöjä noudattavia. Se, mikä pätee yhteen uskontoon, ei välttämättä päde toiseen. Kristinuskossa todellakin on pieni ryhmä fundamentalisteja: tsekkiläisen tutkimuksen mukaan 4% Euroopan kristityistä voidaan lukea fundamentalisteiksi heidän uskontulkintansa perusteella. Euroopan muslimeista taas 44% on fundamentalisteja. 

Islamissa ei ole pientä ääripäätä ja suurta maltillista enemmistöä, vaan fundamentalismin spektri, jossa suurin osa ihmisistä sijoittuu lähemmäs fundamentalismia kuin sekularismia. ISISin ideologia ei ole ääriuskonnollisuutta, vaan perinteistä islamia: samaa, jota Muhammed noudatti. 

Kristilliset lahkot taas todella ovat oman uskontonsa ääriajattelijoita, koska heidän versionsa uskonnosta on aidosti radikaali uskonnon tyypilliseen tulkintaan nähden. Sitten on tietysti se seikka, että äärikristityt räjähtävät varsin harvoin. Tänä vuonna ei ole ollut yhtään kristityn tekemää uskonnollista terroritekoa, muslimien tekemiä on ollut noin 900, vaikka kristittyjä on maailmassa enemmän. 

"Jos joudun puhumaan islamiin liittyvästä väkivallasta, minun täytyy puhua myös kristinuskoon liittyvästä väkivallasta. Joka päivä näen sanomalehdissä väkivaltaa Italiassa, yksi tappaa tyttöystävänsä ja toinen anoppinsa, ja nämä ovat kastettuja katolilaisia," paavi jatkaa.

Tuo menee jo epätoivoiseksi. Anoppinsa tappaneet tuskin tekivät tekoaan siksi, että he ovat kristittyjä. He eivät tee tekoja kristinuskon nimissä vaan henkilökohtaisista syistä. Muslimit tekevät ensinnäkin sitä perusrikollisuutta, ja sitäkin Euroopassa moninkertaisesti suhteessa väkilukuunsa, ja sen päälle tulee vielä tuhansittain terroritekoja yksin tällä vuosituhannella. 

Kaiken huipuksi muslimit eivät siinä riko uskontonsa sääntöjä vaan noudattavat niitä. Sharia-laki katsoo, että lapsensa kunniamurhassa tappaneet vanhemmat eivät ole syyllisiä murhaan, joten länsimaissakin kunniamurhia tapahtuu. Koraanissa on sadoittain jakeita, jotka yllyttävät vääräuskoisten kaltoinkohteluun ja jihadiin. Tappaessaan kristitty, buddhalainen, juutalainen ja hindu toimivat uskontoaan vasten, muslimi noudattaa uskontoaan. 

"Terrorismi kasvaa siellä, missä rahan jumala on etusijalla ja missä ihmisillä ei ole muita vaihtoehtoja."

Tämä on jo niin absurdi lausunto, että paavi ansaitsisi kansainvälisen mediahäpäisyn tästä hyvästä, mutta ikävä kyllä media on jo niin tottunut Vatikaanin hevonkukkuun, että he tuskin huomaavat tuota. Paavi siis toteaa, että uskonnollinen terrorismi johtuu uskonnollisuuden puutteesta, ja että on olemassa tilanteita, joissa viattomien murhaaminen on ainoa vaihtoehto. Pariisin ja Brysselin iskujen tekijät, samoin Normandian päänleikkaajat, olivat varakkaiden perheiden lapsia, hyvin koulutettuja. Jos heillä ei ollut muita vaihtoehtoja, miten suomalaisen työttömän lapset selviävät räjähtämättä?

"Kuinka monet eurooppalaiset nuoret olemme jättäneet vaille ihanteita ja työttömiksi, niin että he hakevat lohtua huumeista ja alkoholista ja liittyvät fundamentalistisiin ryhmiin?"

Jälleen nousee esiin valkoisen miehen taakka kakspistenolla: kaikki ruskeiden ihmisten tekemiset ja kaikki heidän kotimaidensa tapahtumat ovat tavalla tai toisella valkoihoisten syytä, ainakin negatiiviset jutut. Mitäpä sitä ruskea ressukka muuta voisi tehdä, kuin ajaa rekan väkijoukkoon, kun valkoiset eivät järjestä mukavaa työpaikkaa? Lisäksi päihdeongelmaisten ja jihadistien rinnastus on törkeä: en aivan heti sanoisi, että juopottelu ja massamurha ovat yhtä normaaleja reaktioita tyytymättömyyteen.

 Paavi ei tässä tee palveluksia massamaahanmuuttoagendalleen. Hän ehdottaa, että me avaisimme portit ihmisille, joilta on hänen mielestään aivan luonnollista odottaa räjähtelyä, jos kaikki toiveet elämässä eivät täyty. 

Toki hänelle agendan ajamisen tekee ihmeen paljon helpommaksi korkeat muurit Vatikaanin ympärillä ja kiva, vauras kotimaa, jossa ei ole yhtään rikastusta. Kehotankin, että kristityt kautta maailman ryhtyvät vaatimaan, että Vatikaanista pitää tehdä monikulttuurinen. Paavin mukaan islamilla ei ole tekemistä terrorismin kanssa, joten ihan samahan tuo on päästää muslimeja katolisuuden keskukseen, terroristikohde supremeen, kunhan pitää huolen heidän työllisyydestään.

Melua, perkele!

Olen pannut merkille toistuvan väärinymmärryksen, joka kohdistuu suvaitsevaistoon, ja olen itsekin siihen aikanani sortunut. Kyseessä on siis se, miten monet kritisoivat raivopäisten monikulturistien puheita siihen tyyliin, kuin kritisoidut puheenvuorot olisi tarkoitettu merkityksellisiksi keskustelunavauksiksi tai kannanotoiksi.

Kuitenkaan Saku Timosen tai Jori Eskolinin kaltaisten henkilöiden hourailut ja olkiukkoja vastaan kamppailut eivät ole tarkoitettu miksikään päteviksi, rakentaviksi kannanotoiksi tilanteeseen vaan meluksi. Tavoite on tuottaa hälyääntä, jotta todellinen keskustelu hukkuisi sen varjoon. Eivätkä ne ole pelkästään nämä ajastaan jääneet sosialistit vaan usein isojen mediatalojen toimittajat, jotka tätä tekevät.

Ajankohtaisin esimerkki tästä metodista on Brexit. Tietysti koko asian ytimessä on demokraattinen päätöksenteko ja kansallinen itsemääräämisoikeus, mutta koska siitä ei haluta puhua, jauhetaan rasismista tai ksenofobiasta. Oikeista ydinkysymyksistä keskustelu pakottaisi EU-myönteisenkin tunnustamaan, että eurokriittisyyden taustalla vaikuttavat aidot arvokysymykset, mutta se taas pakottaisi heidät sitten pohtimaan omaa kantaansa asiaan, mitä he eivät halua tehdä.

On älyllisesti laiskaa ja epärehellistä leikkiä, että eri mieltä olevat ovat vain tyhmiä ja väärässä. Se kuitenkin tekee oman maailmankuvan ylläpitämisestä helpompaa silloin, kun maailmankuva ei perustu tosiasioihin.

Meluaminen on viimeinen puolustuslinja harhaisen maailmankuvan suojeluksi. Kun tietää, etteivät omat väitteet kestä avointa keskustelua, ja kun jo pelkkä keskustelu on ideologian kannalta kiusallista, aletaan mölistä. Maahanmuuttokeskustelussa mölinä ilmenee varsinkin siten, että maahanmuutosta keskustelemisen sijaan mölistään maahanmuuttokeskustelusta.

Ei siis suostuta keskusteluun maahanmuuton haitoista ja ongelmista vaan mieluummin maristaan maahanmuuttokeskustelun "koventuneesta retoriikasta" tai pysäkki-valttereista, mikä on vain puheenaiheen vaihtamista. Melu ei siis liity mitenkään edes sen näennäiseen aiheeseen, kuten rasismin vastustamiseen tai muuhun vastaavaan. Ei sillä tavoitella ongelmien ratkaisua vaan pyritään luomaan hetkellinen harhautus.

Melu saavuttaa varmaan kesän mittaan uuden aallonharjan, koska huonot merkit ovat ilmassa. Korsossa puukotettiin, poliisi kulkee vokeissa koko ajan, turvapaikanhakija raiskasi naisen porttikongissa, toinen huitoi paikallisia puukolla, thait ja itäeurooppalaiset tulevat töihin marjanpoimintaan kun turvapaikanhakijat makoilevat vokeissa. Kaikki tällainen pitää hukuttaa melun alle, jolloin valtterijutut nousevat jälleen otsikoihin. Vähempikin saa vassaritoimittajan tai sosialistibloggaajan rukoilemaan polttopulloiskua tai edes jotain, millä keskustelua voisi harhauttaa pois itse ongelmasta.

 On olennaista erottaa, kuka oikeasti yrittää keskustella, kuka meluta ja siten häiritä oikeaa keskustelua. Mikäli tehty kannanotto on äärimmäinen, provosoiva, heikosti perusteltu eikä aidosti liity puheenaiheeseen, voi houreet turvallisin mielin sivuuttaa meluamisena.

Meluajat toivovat muiden tarttuvan heidän trollauksiinsa. Silloin tavoite on saavutettu: ei enää puhuta niistä ideologisesti ikävistä asioista vaan siitä, mistä meluaja haluaa. Paraskin vastine tai tyrmäys meluamiselle on siis meluajan tahtoon taipumista.

98,9% tämän vuoden terrori-iskuista ovat tehneet...

Kuvan on tehnyt blogini lukija.

Kirjoitin Brysselin terrori-iskujen jälkeen vasemmiston suosikkiväitteestä, jolla esitetään, että terrorismilla ei ole uskontoa. Muslimiterroristit eivät heistä siis ole muslimiterroristeja, vaan mieleltään sairaita ihmisiä, jotka leikkivät muslimia. Mikäli asia todella olisi niin, että uskonnolla ei olisi vaikutusta henkilön riskiin ryhtyä terroristiksi, näkisimme terroristeja yhtä paljon kaikissa ryhmissä.

Kuitenkin 98.9% tämän vuoden terroristeista on ollut muslimeita. Muslimit muodostavat maapallon väestöstä noin viidenneksen, joten yliedustus on melkoinen. Kun tämän faktan esittää, saa monesti vastaansa kerrassaan naurettavan puolustuksen islamille: uhritkin ovat useimmiten muslimeja!

No tietenkin ovat. Fanaatikot kun tappavat niitä, joita heidän lähellään on, mikä yleensä tarkoittaa oman kulttuurin edustajia. Tekeekö se kuitenkaan ideologiasta yhtään vähemmän vaarallista? Jos minä perustaisin uskonnon, jonka piirissä tapettaisiin pääosin suomalaisia, olisiko se lieventävä asianhaara uskontoni raakuudelle?

Kaikki tämä tahallinen silmien ummistaminen alkaa käydä suututtavaksi. Muslimeja marssii Saksan kaduillakin huutamassa "Allahin voimalla me kukistamme teidät," mutta suvaitsevaisto ummistaa silmänsä ja haluaa leikkiä, että muslimit ovat heidän kavereitaan.

Heidän unelmissaan muslimit ovat taikamuslimeita, jotka eivät halua islamilaista teokratiaa, jotka eivät vihaa homoja ja juutalaisia, jotka eivät usko muihinkaan hirveisiin asioihin (lue taikamuslimin tarkat ominaisuudet täältä). Ikävä kyllä taikamuslimit ovat minimaalisen pieni vähemmistö, joten tänne tulevat "kaverit" ovat tosiasiassa todella takapajuisia, usein vihamielisiä ihmisiä.

Orlandon ampuja oli peräisin Afganistanista. Suvakit varmasti olisivat katsoneet häntä luullen, että hänkin haluaa rikasta monikulttuuria. Tietysti hän uskoi siihen, mihin 99% afgaaneista uskoo, eli sharia-lain ylivaltaan. 61% afgaaneista uskoo, että sharia tulisi ulottaa myös ei-muslimeihin, 85% haluaa kivitystuomioita aviorikoksista, 39% katsoo siviileihin kohdistuvan väkivallan olevan usein tai joskus oikeutettua islamin puolustamiseksi.

Kuitenkin, kun nämä hirvittävien ajatusten kantajat tulevat rajan yli, näkevät suvakkimme heissä ihania kullannuppuja, joiden kanssa voi järjestää kivoja retkiä ja leikkiä monikulttuuria. He kieltäytyvät näkemästä tulijoita sellaisena, kuin he ovat. Terrorismi pääsee kytemään rauhassa, koska muslimeista ei osata uskoa mitään pahaa.

Kun side silmillä rakennetaan suvaitsevaista monikulttuuria, päädytään vahingoittamaan heitä kaikkia, joita oli tarkoitus auttaa. Naiset kärsivät turvattomuudesta ja seksuaalirikoksista, samoin lapset. Homoseksuaalit ja transsukupuoliset joutuvat usein muslimien häirinnän kohteeksi, samoin jesidit ja kristityt turvapaikanhakijat.

 Lähi-Idän kristittyjen määrä on pudonnut 80% vuosisadassa, ja Euroopasta on meneillään juutalaisten joukkopako, koska Ranska ja Britannia eivät muslimivyöryn takia enää ole juutalaisille turvallisia. Ranskassa samalla viikolla rabbia puukotettiin ja ISIS-kannattaja yritti leikata juutalaiskoulun opettajan pään irti viidakkoveitsellä.

Ruotsissa Östersundin poliisi neuvoi naisia välttämään ulkona liikkumista, kun vokin perustaminen toi kaupunkiin ennennäkemättömän seksuaali- ja väkivaltarikosten aallon.

Ajattele, jos kuulisit ensi kertaa puhuttavan tällaisesta ryhmästä -ilman poliittisen korrektiuden ja islamofobiasyytösten vaikutusta.

 Entä jos kuulisit, että maapallolla on väestönosa, joka on historiansa aikana tappanut satoja miljoonia ihmisiä valloitusretkillään, vie rikollisuutta ja terrorismia kaikkialle, minne se menee, lietsoo vihaa vähemmistöjä ja naisia kohtaan,

 Mitä ajattelisit sellaisesta porukasta? Haluaisitko sitä porukkaa maahasi mukavia pelihetkiä varten? Siten meidän kaikkien tulisi ajatella islamista.

Tervetuloa takaisin keskiajalle

Lausahduksen mukaan Suomen armeija ei peräänny, se vain kääntyy 180 astetta ja etenee jälleen. Lauseen voisi muotoilla uuteen tarkoitukseen: vasemmisto ei taannu, se kääntyy 180 astetta ja edistyy jälleen. Se kulttuurin rikastuminen, jota vasemmisto tänne kaipaa, on käytännössä älyn ja moraalin köyhtymistä. Sen näkee selvästi Suomessakin, vaikka täällä maahanmuuttajaväestö on vielä varsin pieni.

Kuitenkaan Suomi ei puutu ongelmaan, koska se ei uskalla seistä omien arvojensa takana. Korkein oikeuskin on niin hukassa länsimaisten arvojen suhteen, että se katsoo puoskarilla teetetyn lapsen sukuelinten silvonnan lailliseksi toimenpiteeksi törkeän pahoinpitelyn sijaan. Ratkaisevaa päätöksen kannalta oli tietysti monikulttuurisuus.

 Jos sinä tai minä olisimme joutuneet käräjille vastaavan teon vuoksi, olisi kyseessä ollut ilmeinen pahoinpitely. Jos taas jollain on enkelin sanelema taikakirja, jonka raakalaismainen sankari käskee silpoa lapsia, on teko aivan okei.

Suomessakin on esitetty toiveita sharia-tuomioistuimien sallimiseksi siviiliasioiden hoidossa. Siis perustettaisiin rinnakkainen oikeusjärjestelmä, joka noudattaa varhaiskeskiaikaista moraalisäännöstöä, jonka vuoksi suurin osa Pakistanin vankiloiden naisista on rikollisen sijaan raiskauksen tai hyväksikäytön uhreja.

Kimmo Sasi nostatti pienimuotoisen kohun joitain vuosia sitten sharia-myönteisillä kommenteillaan. Sasin mielestä sharia-neuvostot tulisi sallia joissain siviiliasioissa, koska se olisi yhteiskunnalle halvempaa ja hän uskoo molempien osapuolten olevan ratkaisuun tyytyväisempiä. Käytännössä se tietenkin tarkoittaa, että miehet ovat tyytyväisiä, koska saavat tahtonsa läpi, ja oikeudessa syrjityt naiset ovat liian pelokkaita valittamaan asiasta.

Saksassa ei sharia-neuvostoille ole tarvetta, koska maan tuomioistuimista on hyvää vauhtia sellaisia tulossa. Saksalainen tuomioistuin vahvisti juuri erään muslimien lapsiavioliiton lailliseksi, vaikka morsian oli selvästi alle 16 vuoden suojaikärajan. Morsian oli 14-vuotias, sulhanen taas hänen 20-vuotias serkkunsa. Koska tytöllä ei ollut vanhempia Saksassa, oikeus teki pedofiilista uhrinsa holhoojan. Ennakkotapauksen nojalla pedofilia ja pakkoavioliitot saavat myös Saksan valtion siunauksen.

Aiemmin Saksassa musliminaiselle ei myönnetty siviilioikeudessa pikaista avioeroa väkivaltaisesta aviomiehestä, koska vaimon hakkaaminen on parin kotimaan eli Marokon kulttuurissa tavallista. Naistuomari siteerasi islamin pyhiä tekstejä ja katsoi, että uhri oli naimisiin menollaan hyväksynyt perheväkivallan riskin. Onneksi juttu päätyi julkisuuteen ja tuomari hyllytettiin tapauksesta.

ITIS on ryhtynyt myymään halal-lihaa, tai ainakin lihaa, jota väitetään halaliksi. Monikulttuuriin uskovasta on täysin järkevää, että mitä naurettavimpia ja julmimpiakin uskomuksia tulee tukea, koska barbaariset ajatukset tuovat mukavaa väriä ja vaihtelua meidän humanistiseen ajatusmaailmaamme.

Halal-lihan kauppaaminen on hyväksyntää mielipuoliselle taikauskolle, jonka vuoksi eläimiä rääkätään. Teuraseläimet eivät ole ainoita muslimien taikauskosta kärsiviä eläimiä. Koiranpotkimiset tulevat suoraan muslimien taikauskosta, jonka mukaan koirat myös ovat epäpuhtaita.

Eikö olisi yksinkertaisinta, jos monikulturistit itse vain perustaisivat vaikkapa keskiaikaisia kommuuneja, joissa voivat noudattaa keskenään mitä hulluimpia taikauskoja ja tapoja?  Mihin ihmeeseen he maahanmuuttoa tarvitsevat, jos tavoiteltu rikastuminen tarkoittaa vain keskiaikaista elämää? 

Me muut emme halua elää keskiajalla, eikä ole oikein, että meidän yhteiskuntamme pakotetaan 600-luvun kalifaatin taikauskoa mielistelemään. Eläkööt itse 600-luvn päänleikkaajan ideologian mukaan, minä valitsen mieluummin ne hienot eurooppalaismiehet Voltairesta Lockeen, joiden ajatuksien varaan länsimaiset arvot perustuvat.

Monikultturismi on tämän päivän stalinismi

Joka sukupolvella on uusi, mullistava ideologia, jonka uskotaan tuovan ennennäkemätöntä onnea ja rikkautta. 1800-luvulta lähtien sen ideologian roolia ovat näytelleet mm. sosialismi, marxismi, kansallissosialismi, stalinismi, radikaalifeminismi, hippi- ja jippiaatteet ja viimeisimpänä monikultturismi.

Kaikki nuo ideologiat nostavat vetensä samasta kaivosta: utopistisista kuvitelmista siitä, miten tasa-arvoa, vaurautta tai kehitystä saavutetaan keinoilla, joilla kukaan ei koskaan ole onnistunut niitä saavuttamaan. Kun yksi sukupolvi aikuistuu ja luopuu epäonnistuneeksi todetusta ideologiastaan, astuu uusi nuorten sukupolvi kehiin täysin vakuuttuneena siitä, että heidän versiointinsa epäonnistuneesta ideologiasta on jotain ennennäkemätöntä, uniikkia ja mullistavaa. Ja eihän se koskaan ole.

Monikulttuuriaatteessa näkyvät kaikki samat epäonnistuneen ideologian merkit kuin sen edeltäjissäkin.

1. Sokean uskon vaatiminen

Monikulttuurisuus hyvin erilaisten kulttuurien välillä ei ole koskaan toiminut missään. Itse asiassa kaikki historian tarjoama kokemus ja tutkimustieto viittaa vahvasti siihen, että yhdenmuotoisuus tukee sosiaalista koheesiota, joka on kehittyvälle yhteiskunnalle välttämättömyys. Kaikkialta maailmasta kantautuu valituksia epäonnistuneesta integraatiosta. Monikultturismi kuitenkin vaatii kannattajiltaan sokeaa uskoa siihen, että me piskuisessa Suomessa voisimme jollain taikuudella onnistua siinä, missä kukaan muu ei koskaan ole onnistunut.

2. Syntipukit, suojakilvet ja skottilaiset

Tosiuskovat eivät suin surminkaan tunnusta ideologian virheellisyyttä, joten sen epäonnistumisille tarvitaan syntipukki ja sen kauheille teoille suojakilpi oikeutukseksi. Kun ideologia ei toimi, vedetään esille syntipukki. Sosialistien syntipukki olivat taantumukselliset kapitalistit,  natsien ahneet juutalaiset ja monikultturistien muutosta pelkäävät rasistit. 

Suojakilpi taas on se eturyhmä, jonka nimissä kauheuksia tehdään. Suojakilven avulla julmat, ryhmään A kohdistuvat teot esitetään hyveellisenä ryhmän B suojeluna. Siinä missä sosialistit olivat ajavinaan proletariaatin etuja, ovat monikultturistit ajavinaan vähemmistöjen etuja. Sen suojakilven varjolla voidaan jättää huomiotta kaikki muille ryhmille aiheutettu vahinko.

Epäonnistuneiden ideologioiden kannattajat selittelevät epäonnistumista usein No true Scotsman -väittelyvirheellä, eli sanovat, että ideologia epäonnistui, koska sen kannattajat eivät toteuttaneet sitä oikein. Monikulttuuriin uskovat sanovat kaikkien muiden maiden vain tehneen virheitä: he eivät tunnusta vian olevan lähtökohtaisessa ideologiassa. Kuitenkaan he eivät osaa selittää, mitä he tekisivät toisin, ja se paljastaa skottilaisväitteen epärehellisyyden.

3. Käytäntö ja teoria etenevät vastakkaisiin suuntiin

Sosialistien noustua valtaan Neuvostoliitossa annettiin lupauksia kehityksestä, vauraudesta ja tasa-arvosta. Sanottiin, että nyt saadaan liikkeelle se kehitys, joka vie meidät täydelliseen yhteiskuntaan. Käytännön kehitys ei kuitenkaan edennyt samaan suuntaan: teoriassa mentiin kohti sosialismin paratiisia, käytännön tilanne meni koko ajan kurjemmaksi.

Sama ristiriita näkyy myös monikultturismissa: sen mukaan tilanne on teoriassa nyt parempi kuin vaikkapa 1980-luvulla, koska Suomi on matkalla monikulttuuriin. Käytännössä monikulttuurin sijasta olemmekin saaneet vähemmistöt, joita ei saada integroitua ja jotka loistavat rikostilastoissa. Työllisyys humanitäärisen maahanmuuton tulijoilla on 10-20% luokkaa, ja tulijat mieluusti eristäytyvät valtaväestöstä niissä paikoissa, missä vähemmistöyhteisö on tarpeeksi suuri sen tekemiseen.

4. Se, mikä on mukavaa vastaan se, mikä on totta

Itsepetoksella ei pitkälle pötkitä yhteiskunnan rakentamisessa. Kuten sosialismi kiisti tietyt taloudelliset tosiasiat, monikultturismi kiistää monia ihmisluonnon ja yhteiskunnan ominaisuuksia. Ihminen on ohjelmoitu suosimaan itsensä kaltaisia: se on vain ryhmävalintaa, keino edistää omien geenien jatkumista. Monikultturismi vaatii, että länsimaisten on asetettava se vaisto syrjään ja lakattava ajamasta oman ryhmänsä etua.

Jos haluamme nähdä, miten vaistojen kieltäminen toimii käytännössä, ei meidän tarvitse katsoa pidättäytymiseen perustuvaa seksivalistusta kauemmas. Yhdysvalloissa niillä alueilla, joissa pelkkää pidättäytymistä opetetaan, on teiniraskauksia ja sukupuolitauteja paljon muita alueita enemmän. Biologiaa ei käy kiistäminen.

Monikultturistien näkyvin itsepetos on siinä, että he leikkivät kaikkien muidenkin olevan monikultturisteja. He kiistävät tutkimustulokset siitä, mitä vaikkapa irakilaiset tai somalialaiset maahantulijat ajattelevat monikulttuurista, tasa-arvosta tai vapauksista.

Vaikka 91% irakilaisista sanoo Pew Researchin tutkimuksessa kannattavansa shariaa maan viralliseksi laiksi ja joka neljäs uskoo, että naisilla tulisi olla oikeus avioeroon tai päättää itse asioistaan, leikkivät monikultturistit tänne saapuvien irakilaisten olevan suvaitsevaisia ja moderneja monikultturisteja. Tällainen itsepetos kostautuu takuulla. Monikulttuuri ei voi toimia edes teoriassa, elleivät kaikki siinä asuvat halua monikulttuuria.

5. Kollektivismi

Kaikkia alussa mainitsemiani ideologioita yhdistää kollektivismi. Ne käsittelevät ihmisiä kasvottomina massoina, kategorioina. Yksilön etu on toissijaista "suuremman hyvän" edessä. Kollektivistiset ideologiat eivät koskaan toimi, ja ne päätyvät aina olemaan sortavia. Monikultturisti ei näe kansakuntaa aidosti yksilöinä, joilla on oikeuksia, vaan massana, jonka pitää yhdessä operoida monikulttuurisuuden ehdoilla. 

Yksilönvapaudelle ei jää sijaa, ja monikultturismi usein polkeekin armotta yksilön oikeuksia. KKO:kin sallii pienten lasten sukuelimien silvonnan kulttuurillisista syistä. Koska lapseen ei suhtauduta oikeuksia omaavana yksilönä vaan osana kulttuuria, jota hän ei koskaan ole valinnut, hänen oikeuksiaan voidaan hyvillä mielin viedä pois.

Yhdenvertaisuudesta ei monikultturismin kulttuurirelativistisessa maailmassa ole puhettakaan, koska kulttuurin nimissä on oikeus sortaa. Tytöksi syntyvällä on oikeus olla tulematta silvotuksi, pojaksi syntyvällä ei. Jos vanhempasi ovat ateisteja, ja he silpovat sinua, he joutuvat vankilaan. Jos he ovat muslimeja tai juutalaisia ja tekevät saman, ei seurauksia tule.

Kollektivistiset aatteet kuulostavat aina ihanalta paperilla: kommunismissa on kyse vain yhteisöllisyydestä ja tasa-arvosta, radikaalifeminismissä naisten oikeuksista, monikultturismissa moniarvoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Kollektivismi jo yksin tuomitsee ne sortaviksi, ja muut ominaisuudet sinetöivät kohtalon.

Monikultturismissa ei ole mitään uutta: se on vanhaa utopiaa uudessa paketissa.

Se on kuitenkin tuhovoimaisempi kuin stalinismi. Hallituksemme ei muodostunut stalinismin utopiaan uskovista, mutta monikultturismin uskonnon nimeen vannovilla on paljon valtaa.

Kaikki kuplat puhkeavat joskus.

Monikultturismi voidaan puhkaista hellästi sanallisella argumentoinnilla, tai me voimme odottaa siihen saakka, että järjestelmä romahtaa, kuten Neuvostoliitto teki sosialisminsa kanssa. Ymmärrän täysin, että ei ole mukavaa joutua romuttamaan mukavia illuusioita. Se on kuitenkin tehtävä, tai seurauksia maksavat useat sukupolvet meidän jälkeemmekin.

Lievä epämukavuus huonon ideologian lyttäämisestä on pieni hinta siitä, että jälkipolvien ei tarvitse ihmetellä, miksi me olimme poliittisen korrektiuden vuoksi valmiita tuhoamaan maan, jota kansa oli kovalla työllä sata vuotta rakentanut.