Älä suosi suomalaista

Aiemmassa blogissani kirjoitin siitä, miksi meidän ei tulisi odottaa, että hyvät, suomalaiset kumppanit ottaisivat meidät vain lojaliteetista, koska oikea strategia on kehittää itseään niin hyväksi, että ulkomaalainen on aina huonompi vaihtoehto.Tämä strategia pätee talouteenkin.

Olin lauantaina S-marketissa, ja pahimpaan ruuhka-aikaan vain kaksi kassaa oli auki. Jonot mutkittelivat pitkälle hyllyjen väliin, ja myyjien toimintaa oli turhauttavaa seurata. Jos joku laittoi lottoa tai lunasti arvan, myyjäpoika puikkelehti paikaltaan vastapäiselle kassalle, koska joka kassalla ei ollut omaa veikkauslaitettaan. Joku osti kaasua grillin pulloon, ja myyjä tankkasi pitkän aikaa hintaluetteloa oikeaa hintaa etsien.

Toiminta oli äärimmäisen huonosti organisoitua, ja pihistely henkilöstön määrässä näkyy kyseisessä kaupassa aina: keskellä päivääkin kaupan käytäviä tukkivat lastauslavat, koska hyllyjä ei saada täytettyä ennen avaamista. Hyllyssä oli kyltti, jossa mainostettiin halpuutettua jogurttia. Viereisen viilipurkin hinta oli noussut 40% samaan aikaan. Siitä ei ollut kylttiä.

En voinut ajatella muuta, kuin "Tällaista ei koskaan satu Lidlissä." Kaikkihan sen tietävät; Lidlin toiminta on hyvin organisoitua. Saksalaiset vain ovat hyviä sellaisissa jutuissa. Jonoja ei juuri synny, kassat toimivat nopsaan. Minua aivan nauratti ajatus siitä, millaista olisi S-marketin kassan toiminta, mikäli heidän pitäisi vielä punnita vihanneksetkin kuin Lidlin kassojen. Jonossa seistäisiin loppupäivä myyjien hakiessa hintoja ja tuotteita listasta.

Kaikelle tälle purnaamiselle on syy: S-marketin kaltainen kauppa selviää, koska paikkakunnallamme ei vielä ole Lidliä, ja koska harhaanjohdettu kansa antaa suomalaisille yrityksille säälipisteitä. Kun Lidl tänne tulee, järkevät kuluttajat siirtyvät sinne ja vain itsepäiset, Hitlerin Siwaa pelkäävät mummelit jäävät.

Se on meidän kuluttajien syytä: me suosimme suomalaista, vaikka se olisi huonompaa, ja siten me estämme suomalaista palvelua kehittymästä.

Kun ostat huonolaatuisen tai ylihintaisen tuotteen tai palvelun vain siniristilipun vuoksi, aiheutat noidankehän: koska tuote myy, valmistajan ei tarvitse sitä parantaa mitenkään, ja sinä joudut lojaliteettisi vuoksi lopun ikää ostamaan sitä huonoa tai kallista tuotetta.

Jos taas teet kannanoton, et osta säälistä, on suomalaisen tuottajan pakko kehittää palveluaan niin, että se pärjää vapailla markkinoilla. S-marketin kaltaiset palveluntuottajat voisivat kehittää palvelunsa laatua Lidlin tasolle, mutta heidän ei sitä tarvitse tehdä niin pitkään, kun hölmöläiset virtaavat ovista sisään muutenkin.

Suomalainen innovaatio ja erinomaisuus eivät synny keskinkertaiseen tyytymisestä vaan avoimesta kilpailusta ja paineesta kehitykselle. Suosimalla suomalaista, eli laittamalla sen etusijalle, vaikkei se olisi paras tuote, sinä aktiivisesti rajoitat kilpailua ja otat pois painetta palvelun parantamiseen. Kuluttajalla on oikeus vaatia parasta.

Suomalaisuuden suosimisesta on tullut tuhoisa huijaus, jolla kansa saadaan ostamaan huonoa tuotetta ja valmistajat vapautetaan kilpailusta. Se ei ole viime kädessä kuluttajan etu, ei myöskään kansamme etu. Vaadi parasta, ja suomalaisen on pakko tehdä parhaansa. Uskon, että Suomi kykenee erinomaisuuteen. Sitä ei kuitenkaan saavuteta sosialistisella kehityksen estämisellä.

Monikultturismi on tämän päivän stalinismi

Joka sukupolvella on uusi, mullistava ideologia, jonka uskotaan tuovan ennennäkemätöntä onnea ja rikkautta. 1800-luvulta lähtien sen ideologian roolia ovat näytelleet mm. sosialismi, marxismi, kansallissosialismi, stalinismi, radikaalifeminismi, hippi- ja jippiaatteet ja viimeisimpänä monikultturismi.

Kaikki nuo ideologiat nostavat vetensä samasta kaivosta: utopistisista kuvitelmista siitä, miten tasa-arvoa, vaurautta tai kehitystä saavutetaan keinoilla, joilla kukaan ei koskaan ole onnistunut niitä saavuttamaan. Kun yksi sukupolvi aikuistuu ja luopuu epäonnistuneeksi todetusta ideologiastaan, astuu uusi nuorten sukupolvi kehiin täysin vakuuttuneena siitä, että heidän versiointinsa epäonnistuneesta ideologiasta on jotain ennennäkemätöntä, uniikkia ja mullistavaa. Ja eihän se koskaan ole.

Monikulttuuriaatteessa näkyvät kaikki samat epäonnistuneen ideologian merkit kuin sen edeltäjissäkin.

1. Sokean uskon vaatiminen

Monikulttuurisuus hyvin erilaisten kulttuurien välillä ei ole koskaan toiminut missään. Itse asiassa kaikki historian tarjoama kokemus ja tutkimustieto viittaa vahvasti siihen, että yhdenmuotoisuus tukee sosiaalista koheesiota, joka on kehittyvälle yhteiskunnalle välttämättömyys. Kaikkialta maailmasta kantautuu valituksia epäonnistuneesta integraatiosta. Monikultturismi kuitenkin vaatii kannattajiltaan sokeaa uskoa siihen, että me piskuisessa Suomessa voisimme jollain taikuudella onnistua siinä, missä kukaan muu ei koskaan ole onnistunut.

2. Syntipukit, suojakilvet ja skottilaiset

Tosiuskovat eivät suin surminkaan tunnusta ideologian virheellisyyttä, joten sen epäonnistumisille tarvitaan syntipukki ja sen kauheille teoille suojakilpi oikeutukseksi. Kun ideologia ei toimi, vedetään esille syntipukki. Sosialistien syntipukki olivat taantumukselliset kapitalistit,  natsien ahneet juutalaiset ja monikultturistien muutosta pelkäävät rasistit. 

Suojakilpi taas on se eturyhmä, jonka nimissä kauheuksia tehdään. Suojakilven avulla julmat, ryhmään A kohdistuvat teot esitetään hyveellisenä ryhmän B suojeluna. Siinä missä sosialistit olivat ajavinaan proletariaatin etuja, ovat monikultturistit ajavinaan vähemmistöjen etuja. Sen suojakilven varjolla voidaan jättää huomiotta kaikki muille ryhmille aiheutettu vahinko.

Epäonnistuneiden ideologioiden kannattajat selittelevät epäonnistumista usein No true Scotsman -väittelyvirheellä, eli sanovat, että ideologia epäonnistui, koska sen kannattajat eivät toteuttaneet sitä oikein. Monikulttuuriin uskovat sanovat kaikkien muiden maiden vain tehneen virheitä: he eivät tunnusta vian olevan lähtökohtaisessa ideologiassa. Kuitenkaan he eivät osaa selittää, mitä he tekisivät toisin, ja se paljastaa skottilaisväitteen epärehellisyyden.

3. Käytäntö ja teoria etenevät vastakkaisiin suuntiin

Sosialistien noustua valtaan Neuvostoliitossa annettiin lupauksia kehityksestä, vauraudesta ja tasa-arvosta. Sanottiin, että nyt saadaan liikkeelle se kehitys, joka vie meidät täydelliseen yhteiskuntaan. Käytännön kehitys ei kuitenkaan edennyt samaan suuntaan: teoriassa mentiin kohti sosialismin paratiisia, käytännön tilanne meni koko ajan kurjemmaksi.

Sama ristiriita näkyy myös monikultturismissa: sen mukaan tilanne on teoriassa nyt parempi kuin vaikkapa 1980-luvulla, koska Suomi on matkalla monikulttuuriin. Käytännössä monikulttuurin sijasta olemmekin saaneet vähemmistöt, joita ei saada integroitua ja jotka loistavat rikostilastoissa. Työllisyys humanitäärisen maahanmuuton tulijoilla on 10-20% luokkaa, ja tulijat mieluusti eristäytyvät valtaväestöstä niissä paikoissa, missä vähemmistöyhteisö on tarpeeksi suuri sen tekemiseen.

4. Se, mikä on mukavaa vastaan se, mikä on totta

Itsepetoksella ei pitkälle pötkitä yhteiskunnan rakentamisessa. Kuten sosialismi kiisti tietyt taloudelliset tosiasiat, monikultturismi kiistää monia ihmisluonnon ja yhteiskunnan ominaisuuksia. Ihminen on ohjelmoitu suosimaan itsensä kaltaisia: se on vain ryhmävalintaa, keino edistää omien geenien jatkumista. Monikultturismi vaatii, että länsimaisten on asetettava se vaisto syrjään ja lakattava ajamasta oman ryhmänsä etua.

Jos haluamme nähdä, miten vaistojen kieltäminen toimii käytännössä, ei meidän tarvitse katsoa pidättäytymiseen perustuvaa seksivalistusta kauemmas. Yhdysvalloissa niillä alueilla, joissa pelkkää pidättäytymistä opetetaan, on teiniraskauksia ja sukupuolitauteja paljon muita alueita enemmän. Biologiaa ei käy kiistäminen.

Monikultturistien näkyvin itsepetos on siinä, että he leikkivät kaikkien muidenkin olevan monikultturisteja. He kiistävät tutkimustulokset siitä, mitä vaikkapa irakilaiset tai somalialaiset maahantulijat ajattelevat monikulttuurista, tasa-arvosta tai vapauksista.

Vaikka 91% irakilaisista sanoo Pew Researchin tutkimuksessa kannattavansa shariaa maan viralliseksi laiksi ja joka neljäs uskoo, että naisilla tulisi olla oikeus avioeroon tai päättää itse asioistaan, leikkivät monikultturistit tänne saapuvien irakilaisten olevan suvaitsevaisia ja moderneja monikultturisteja. Tällainen itsepetos kostautuu takuulla. Monikulttuuri ei voi toimia edes teoriassa, elleivät kaikki siinä asuvat halua monikulttuuria.

5. Kollektivismi

Kaikkia alussa mainitsemiani ideologioita yhdistää kollektivismi. Ne käsittelevät ihmisiä kasvottomina massoina, kategorioina. Yksilön etu on toissijaista "suuremman hyvän" edessä. Kollektivistiset ideologiat eivät koskaan toimi, ja ne päätyvät aina olemaan sortavia. Monikultturisti ei näe kansakuntaa aidosti yksilöinä, joilla on oikeuksia, vaan massana, jonka pitää yhdessä operoida monikulttuurisuuden ehdoilla. 

Yksilönvapaudelle ei jää sijaa, ja monikultturismi usein polkeekin armotta yksilön oikeuksia. KKO:kin sallii pienten lasten sukuelimien silvonnan kulttuurillisista syistä. Koska lapseen ei suhtauduta oikeuksia omaavana yksilönä vaan osana kulttuuria, jota hän ei koskaan ole valinnut, hänen oikeuksiaan voidaan hyvillä mielin viedä pois.

Yhdenvertaisuudesta ei monikultturismin kulttuurirelativistisessa maailmassa ole puhettakaan, koska kulttuurin nimissä on oikeus sortaa. Tytöksi syntyvällä on oikeus olla tulematta silvotuksi, pojaksi syntyvällä ei. Jos vanhempasi ovat ateisteja, ja he silpovat sinua, he joutuvat vankilaan. Jos he ovat muslimeja tai juutalaisia ja tekevät saman, ei seurauksia tule.

Kollektivistiset aatteet kuulostavat aina ihanalta paperilla: kommunismissa on kyse vain yhteisöllisyydestä ja tasa-arvosta, radikaalifeminismissä naisten oikeuksista, monikultturismissa moniarvoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Kollektivismi jo yksin tuomitsee ne sortaviksi, ja muut ominaisuudet sinetöivät kohtalon.

Monikultturismissa ei ole mitään uutta: se on vanhaa utopiaa uudessa paketissa.

Se on kuitenkin tuhovoimaisempi kuin stalinismi. Hallituksemme ei muodostunut stalinismin utopiaan uskovista, mutta monikultturismin uskonnon nimeen vannovilla on paljon valtaa.

Kaikki kuplat puhkeavat joskus.

Monikultturismi voidaan puhkaista hellästi sanallisella argumentoinnilla, tai me voimme odottaa siihen saakka, että järjestelmä romahtaa, kuten Neuvostoliitto teki sosialisminsa kanssa. Ymmärrän täysin, että ei ole mukavaa joutua romuttamaan mukavia illuusioita. Se on kuitenkin tehtävä, tai seurauksia maksavat useat sukupolvet meidän jälkeemmekin.

Lievä epämukavuus huonon ideologian lyttäämisestä on pieni hinta siitä, että jälkipolvien ei tarvitse ihmetellä, miksi me olimme poliittisen korrektiuden vuoksi valmiita tuhoamaan maan, jota kansa oli kovalla työllä sata vuotta rakentanut.