Näyttelijä moraalisäteilee, tavis maksaa

Huominen ilman pelkoa on kampanja, jolla vastustetaan natsismia ja rasismia. Aivan kuin natsismi ja rasismi nyt olisivat ne asiat, jotka pelkoa yhteiskuntaamme tällä hetkellä tuottavat missään muualla kuin vihervasemmistolaisten toimittajien fantasioissa. Nyt kyseisen kampanjan nimissä ollaan järjestämässä konserttia. Konsertti takuulla vähentää rasismia aivan yhtä paljon kuin helsinkiläisten hipsterien mielenilmaus tuo rauhan Syyriaan.

Konserttia puuhaa näyttelijä Ritva Sorvali. Iltalehdessä Sorvalin kerrotaan keksineen rasisminvastaisen ristiretkensä Asema-aukion pahoinpitelyn tapahduttua. IL kuvailee asiaa näillä sanoin: "Tapahtuma oli monelle liikaa. Lopullinen rajanylitys päätään nostaneessa ulkomaalaisvihassa."

Missä ihmeen ulkomaalaisvihassa? Uhrihan oli valkoihoinen suomalainen, eikä ideologialla tai politiikalla ollut mitään tekemistä kahakan kanssa. Päihdeongelmainen pikkurikollinen sylkee kohti laajan rikostaustan omaavaa kuumakallea, ja nujakka on valmis. Vastaavanlaisia tappeluita tapahtuu joka viikko.

Mikäli potkaisijan kuuluminen kansallissosialistiseen järjestöön riittää tekemään potkusta ulkomaalaisvihan rajanylityksen, eikö samalla logiikalla jokainen muslimin tekemä pahoinpitely ole islamilaista terrorismia?

Sorvali kertoo, että halusi tehdä jotain asialle mutta ei mitään sellaista, joka vaatii henkilökohtaisia uhrauksia. Hän ei esim. voi mielestään mennä vapaaehtoistyöhön vastaanottokeskukseen, koska hänellä on hankalat työajat. Jotenkin kuitenkin olisi saatava aikaan jotain, mitä voisi somessa jakaa tykkäysten kerjäämiseksi, joten Sorvali unohti ajatukset yhteiskuvista vokin ruokalassa ja siirtyi konsertti-ideaan. 

Kiinnostusta on kuulemma ollut valtavasti, mutta jostain syystä Sorvali joutuu ruinaamaan Iltalehden lukijoita ostamaan lippuja Lippupalvelun kautta, koska hänelle olisi henkilökohtainen taloudellinen katastrofi joutua illan maksumieheksi. Eihän se nyt sovi, että itse joutuisi jotain uhraamaan hyväntekeväisyydessä. Tietenkin muiden on maksettava neverbeen-näyttelijän moraalisäteily.

Konserttiin on 800 paikkaa, joista 100 on varattu turvapaikanhakijoille. Tulijoita ja paikallisia viihdyttämään ovat ilmoittautuneet mm. sellaiset tähdet kuin Aulikki Oksanen, Ilkka Heiskanen, Tumppi Varonen, Taikuri Luttinen, Sianna Hoo, Tanjalotta Räikkä, Pelle Miljoona United, Klovnit Ilman Rajoja sekä Eija Vilpas. 

Ehdotankin, että koko sali varataan turvapaikanhakijoille. Jos joku saa heidät palaamaan vapaaehtoisesti kotimaahansa, se on tuon tähtikaartin esitysten seuraaminen illan ajan. 

Toivotan hankkeelle onnea ja menestystä.

Paljon onnea, Adolf!

James Hirvisaari on sitten jälleen rikostutkinnassa blogijulkaisun vuoksi. 

Siihen on tultu, että kun varkauden tai ryöstön uhri menee poliisilaitokselle tekemään ilmoitusta, tarjotaan hänelle resurssien eioota ja sanotaan, että ei mahda mitään. Netissä kirjoitettuja sanoja kyllä joudetaan tutkimaan, vaikka ne eivät ketään olisi ryöstäneet.

Demariedustajat taas yrittivät kärkkyä hallitukselta jotain reaktiota MV-lehden toimintaan, en usko, että he itsekään tiesivät täysin, mitä. Kuitenkin asia on niin, että hallituksella ei ole mitään tehtävissä ainakaan perustuslain puitteissa. Sivustojen tietoliikenteen blokkaaminen olisi ennakkosensuuria ja loukkaus kansalaisen oikeudelle vastaanottaa tietoa.

Sitten on tietysti Evalion. Jotkut suomalaisetkin tuntevat tämän lapsenkasvoisen ja -äänisen nuoren tytön, joka tekee videoita mm. siitä, miten tunnistaa juutalainen, miten Hitler oli oikeastaan hyvä mies tai miten homoseksuaalit ovat "syöpä". Eräällä videolla hän laulaa alttarin ääressä Paljon onnea vaan Hitlerille.

Evalion.

Evalionin kanava oli yksi Youtuben nopeimmin kasvavista kunnes Youtube löi lapun luukulle: kanava suljettiin ja Evalion bännättiin kertaheitolla. Oletettavasti 99% Evalionin tilaajista katsoi hänen videoitaan samasta syystä kuin minä: siinä on jotain todella viihdyttävää, kun niin lempeän kuuloinen tyttönen puhuu kauheita asioita. Samalla katsomisessa oli tietynlainen jännitys, kuin olisi seurannut junaonnettomuutta. Kanavassa vain oli jotain karmivan kiehtovaa.

Kaikesta päätellen Evalion ei tee sisältöään itse vaan lukee poikaystävänsä kirjoittamia tekstejä ääneen, mikä myös näkyy hänen niillä videoillaan, joissa tyttöä kuvataan. Netin keskustelupalstoilla oli seurattu draamaa siitä, kun etäpoikaystävä käräytti Evalionin asiasta. Hän vuosi Skype-keskustelun, jossa tyttö sanoo suoraan ryhtyvänsä hommaan vain rahasta ja maineesta.

Se on kuitenkin epäolennaista kanavan viihdyttävyyden kannalta.

Idea on yhtä hupaisa on tyttö tosissaan tai ei. Kaikki eivät kuitenkaan nähneet Evalionia hassuna erikoisuutena, vaan Youtuberit kuten Onision ja Leafy vetivät herneet poliittisesti korrekteihin neniinsä ja hankkivat seuraajiaan käyttäen Evalionille bännin. Onision teki videon, jonka nimi oli dramaattisesti "Evalion täytyy pysäyttää". Siinä hän yllytti katsojiaan ilmiantamaan Evalionin kanavaa.

Onision. Nimen voi kääntää vinkupelleksi.

Todella säälittävää. Ja vielä aikuiset miehet ryhtyvät tuollaiseen.  Ajatteliko Onision, että Evalionista tulee vielä uusi Führer, ellei häntä heitetä Youtubesta? Tietenkin Evalionin jutut olivat hirveitä -sillähän ihmiset häntä katsoivat- mutta kyllä maailmaan puhetta mahtuu.

Vaientajat eivät ryhdy ilmiantokampanjoihin vain siksi, että he paheksuisivat tarjottuja näkemyksiä. He myös aliarvioivat kansaa ja katsovat, että tiettyjä mielipiteitä ei saa kansalle sanoa, koska he ovat niin tyhmiä, että eivät osaa arvioida itse, mikä on totta tai hyvä ajatus ja mikä ei ole.

Jos nämä "aikuiset miehet" käyttäytyisivät kuin aikuiset miehet, he eivät kakaramaisesti kantelisi kuulijoilleen ja vaientaisi ikäviä mielipiteitä vaan haastaisivat ne omilla argumenteillaan. He olisivat voineet vain tehdä omat videonsa, joissa he kumoavat Evalionin väitteet mutta valitsivat raukkamaiseman tien.

Sama pätee niihin kantelupukkeihin, jotka yrittävät vaientaa James Hirvisaarta tai MV-lehteä: jos heidän mielipiteensä oikeasti ovat huonoja, niin kumotkaa ne ja voittakaa ne ajatusten vapaita markkinoita käyttäen, ei niitä rajoittaen.

Sensuuri ei koskaan ole edistänyt demokratiaa ja perusoikeuksien toteutumista. Hyvää ei voi tehdä pahan työkaluin, eikä ihmisoikeuksia voi edistää oikeuksia rajoittamalla.

Monikultturismi on tämän päivän stalinismi

Joka sukupolvella on uusi, mullistava ideologia, jonka uskotaan tuovan ennennäkemätöntä onnea ja rikkautta. 1800-luvulta lähtien sen ideologian roolia ovat näytelleet mm. sosialismi, marxismi, kansallissosialismi, stalinismi, radikaalifeminismi, hippi- ja jippiaatteet ja viimeisimpänä monikultturismi.

Kaikki nuo ideologiat nostavat vetensä samasta kaivosta: utopistisista kuvitelmista siitä, miten tasa-arvoa, vaurautta tai kehitystä saavutetaan keinoilla, joilla kukaan ei koskaan ole onnistunut niitä saavuttamaan. Kun yksi sukupolvi aikuistuu ja luopuu epäonnistuneeksi todetusta ideologiastaan, astuu uusi nuorten sukupolvi kehiin täysin vakuuttuneena siitä, että heidän versiointinsa epäonnistuneesta ideologiasta on jotain ennennäkemätöntä, uniikkia ja mullistavaa. Ja eihän se koskaan ole.

Monikulttuuriaatteessa näkyvät kaikki samat epäonnistuneen ideologian merkit kuin sen edeltäjissäkin.

1. Sokean uskon vaatiminen

Monikulttuurisuus hyvin erilaisten kulttuurien välillä ei ole koskaan toiminut missään. Itse asiassa kaikki historian tarjoama kokemus ja tutkimustieto viittaa vahvasti siihen, että yhdenmuotoisuus tukee sosiaalista koheesiota, joka on kehittyvälle yhteiskunnalle välttämättömyys. Kaikkialta maailmasta kantautuu valituksia epäonnistuneesta integraatiosta. Monikultturismi kuitenkin vaatii kannattajiltaan sokeaa uskoa siihen, että me piskuisessa Suomessa voisimme jollain taikuudella onnistua siinä, missä kukaan muu ei koskaan ole onnistunut.

2. Syntipukit, suojakilvet ja skottilaiset

Tosiuskovat eivät suin surminkaan tunnusta ideologian virheellisyyttä, joten sen epäonnistumisille tarvitaan syntipukki ja sen kauheille teoille suojakilpi oikeutukseksi. Kun ideologia ei toimi, vedetään esille syntipukki. Sosialistien syntipukki olivat taantumukselliset kapitalistit,  natsien ahneet juutalaiset ja monikultturistien muutosta pelkäävät rasistit. 

Suojakilpi taas on se eturyhmä, jonka nimissä kauheuksia tehdään. Suojakilven avulla julmat, ryhmään A kohdistuvat teot esitetään hyveellisenä ryhmän B suojeluna. Siinä missä sosialistit olivat ajavinaan proletariaatin etuja, ovat monikultturistit ajavinaan vähemmistöjen etuja. Sen suojakilven varjolla voidaan jättää huomiotta kaikki muille ryhmille aiheutettu vahinko.

Epäonnistuneiden ideologioiden kannattajat selittelevät epäonnistumista usein No true Scotsman -väittelyvirheellä, eli sanovat, että ideologia epäonnistui, koska sen kannattajat eivät toteuttaneet sitä oikein. Monikulttuuriin uskovat sanovat kaikkien muiden maiden vain tehneen virheitä: he eivät tunnusta vian olevan lähtökohtaisessa ideologiassa. Kuitenkaan he eivät osaa selittää, mitä he tekisivät toisin, ja se paljastaa skottilaisväitteen epärehellisyyden.

3. Käytäntö ja teoria etenevät vastakkaisiin suuntiin

Sosialistien noustua valtaan Neuvostoliitossa annettiin lupauksia kehityksestä, vauraudesta ja tasa-arvosta. Sanottiin, että nyt saadaan liikkeelle se kehitys, joka vie meidät täydelliseen yhteiskuntaan. Käytännön kehitys ei kuitenkaan edennyt samaan suuntaan: teoriassa mentiin kohti sosialismin paratiisia, käytännön tilanne meni koko ajan kurjemmaksi.

Sama ristiriita näkyy myös monikultturismissa: sen mukaan tilanne on teoriassa nyt parempi kuin vaikkapa 1980-luvulla, koska Suomi on matkalla monikulttuuriin. Käytännössä monikulttuurin sijasta olemmekin saaneet vähemmistöt, joita ei saada integroitua ja jotka loistavat rikostilastoissa. Työllisyys humanitäärisen maahanmuuton tulijoilla on 10-20% luokkaa, ja tulijat mieluusti eristäytyvät valtaväestöstä niissä paikoissa, missä vähemmistöyhteisö on tarpeeksi suuri sen tekemiseen.

4. Se, mikä on mukavaa vastaan se, mikä on totta

Itsepetoksella ei pitkälle pötkitä yhteiskunnan rakentamisessa. Kuten sosialismi kiisti tietyt taloudelliset tosiasiat, monikultturismi kiistää monia ihmisluonnon ja yhteiskunnan ominaisuuksia. Ihminen on ohjelmoitu suosimaan itsensä kaltaisia: se on vain ryhmävalintaa, keino edistää omien geenien jatkumista. Monikultturismi vaatii, että länsimaisten on asetettava se vaisto syrjään ja lakattava ajamasta oman ryhmänsä etua.

Jos haluamme nähdä, miten vaistojen kieltäminen toimii käytännössä, ei meidän tarvitse katsoa pidättäytymiseen perustuvaa seksivalistusta kauemmas. Yhdysvalloissa niillä alueilla, joissa pelkkää pidättäytymistä opetetaan, on teiniraskauksia ja sukupuolitauteja paljon muita alueita enemmän. Biologiaa ei käy kiistäminen.

Monikultturistien näkyvin itsepetos on siinä, että he leikkivät kaikkien muidenkin olevan monikultturisteja. He kiistävät tutkimustulokset siitä, mitä vaikkapa irakilaiset tai somalialaiset maahantulijat ajattelevat monikulttuurista, tasa-arvosta tai vapauksista.

Vaikka 91% irakilaisista sanoo Pew Researchin tutkimuksessa kannattavansa shariaa maan viralliseksi laiksi ja joka neljäs uskoo, että naisilla tulisi olla oikeus avioeroon tai päättää itse asioistaan, leikkivät monikultturistit tänne saapuvien irakilaisten olevan suvaitsevaisia ja moderneja monikultturisteja. Tällainen itsepetos kostautuu takuulla. Monikulttuuri ei voi toimia edes teoriassa, elleivät kaikki siinä asuvat halua monikulttuuria.

5. Kollektivismi

Kaikkia alussa mainitsemiani ideologioita yhdistää kollektivismi. Ne käsittelevät ihmisiä kasvottomina massoina, kategorioina. Yksilön etu on toissijaista "suuremman hyvän" edessä. Kollektivistiset ideologiat eivät koskaan toimi, ja ne päätyvät aina olemaan sortavia. Monikultturisti ei näe kansakuntaa aidosti yksilöinä, joilla on oikeuksia, vaan massana, jonka pitää yhdessä operoida monikulttuurisuuden ehdoilla. 

Yksilönvapaudelle ei jää sijaa, ja monikultturismi usein polkeekin armotta yksilön oikeuksia. KKO:kin sallii pienten lasten sukuelimien silvonnan kulttuurillisista syistä. Koska lapseen ei suhtauduta oikeuksia omaavana yksilönä vaan osana kulttuuria, jota hän ei koskaan ole valinnut, hänen oikeuksiaan voidaan hyvillä mielin viedä pois.

Yhdenvertaisuudesta ei monikultturismin kulttuurirelativistisessa maailmassa ole puhettakaan, koska kulttuurin nimissä on oikeus sortaa. Tytöksi syntyvällä on oikeus olla tulematta silvotuksi, pojaksi syntyvällä ei. Jos vanhempasi ovat ateisteja, ja he silpovat sinua, he joutuvat vankilaan. Jos he ovat muslimeja tai juutalaisia ja tekevät saman, ei seurauksia tule.

Kollektivistiset aatteet kuulostavat aina ihanalta paperilla: kommunismissa on kyse vain yhteisöllisyydestä ja tasa-arvosta, radikaalifeminismissä naisten oikeuksista, monikultturismissa moniarvoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Kollektivismi jo yksin tuomitsee ne sortaviksi, ja muut ominaisuudet sinetöivät kohtalon.

Monikultturismissa ei ole mitään uutta: se on vanhaa utopiaa uudessa paketissa.

Se on kuitenkin tuhovoimaisempi kuin stalinismi. Hallituksemme ei muodostunut stalinismin utopiaan uskovista, mutta monikultturismin uskonnon nimeen vannovilla on paljon valtaa.

Kaikki kuplat puhkeavat joskus.

Monikultturismi voidaan puhkaista hellästi sanallisella argumentoinnilla, tai me voimme odottaa siihen saakka, että järjestelmä romahtaa, kuten Neuvostoliitto teki sosialisminsa kanssa. Ymmärrän täysin, että ei ole mukavaa joutua romuttamaan mukavia illuusioita. Se on kuitenkin tehtävä, tai seurauksia maksavat useat sukupolvet meidän jälkeemmekin.

Lievä epämukavuus huonon ideologian lyttäämisestä on pieni hinta siitä, että jälkipolvien ei tarvitse ihmetellä, miksi me olimme poliittisen korrektiuden vuoksi valmiita tuhoamaan maan, jota kansa oli kovalla työllä sata vuotta rakentanut.