Priden tekaistut arvot ja ihmisoikeudet

Helsingin Pride-kulkueesta on tullut eräänlainen jokakesäinen moraalisäteilyn mittapuu. Jos osallistut Prideen, olet hyvä ihminen, jos sinulla on pieniäkään varauksia Priden ajamia asioita kohtaan, olet ihmisvihaaja, saastaa eikä sinulla tulisi olla ihmisoikeuksia lainkaan.

Aktivistit pyrkivät tekemään Pridestä synonyymin tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ajamiselle, ja myötämielinen media on heitä siinä suuresti auttanut. Niiltä, jotka eivät Pridestä innostu, kysytään, mitä sinulla on tasa-arvoa vastaan, mitä sinulla on ihmisoikeuksia vastaan, miten se on sinulta pois, jos joku muu ajaa omia oikeuksiaan.

Kuten blogiani seuranneet tietävät, en ole homoliittojen vastustaja tai suhtaudu homoihin minkään tason negatiivisuudella. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, miten suhtaudun Prideen, koska Pridellä on tätä nykyä erittäin vähän tekemistä homojen tasaveroisen kohtelun kanssa.

Priden arvomaailma on erikoinen. Vielä homoliittolakia käsiteltäessä aktivistit käyttivät ilmauksia, kuten "love is love", joilla rakkaus ja avioliitto tehtiin synonyymeiksi keskenään ja joiden ilmeinen sanoma oli, että avioliitto on rakkauden huipentuma ja ilmentymä. Tämä on aivan terve ja positiivinen ajatus. Minne se unohtui, kun homoliittolain puolesta kampanjointi päättyi? Jälleen kerran Pride promotoi kaiken maailman pervoilua, vapaata seksiä ja hookup-kulttuuria, jotka ovat tuoneet yhteiskuntaamme ison liudan ongelmia, kuten sukupuolitaudit, rikkinäiset perheet ja niiden taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset. En nähnyt mitään avioliittoon liittyvää tämän vuoden Helsinki Priden kylteissä tai järjestäjien puheissa.

Asia, joka Priden järjestäjien ajamissa teemoissa minua eniten häiritsee, on lasten hormoniblokkaushoitojen vaatiminen Suomeenkin. 

Tällä ei todellakaan kukaan aja omia oikeuksiaan vaan ideologisten aikuisten oikeutta sorkkia terveen lapsen luonnollista kehitystä. Useampi kuin neljä viidestä sukupuoli-identiteetistään hämmentynyttä lasta toipuu tilasta itsekseen, jos heidän vain annetaan olla yllyttämättä hämmennystä.

 Ilman hormonihoitoja siis neljä viidestä "transsukupuolisesta" lapsesta saa mahdollisuudet normaaliin elämään. Mikäli lapsille ryhdytään antamaan hormonihoitoja, äärimmäisen harva toipuu hämmennyksestä itsekseen, koska hormoniblokkerit ja lapsen transsukupuoliseksi luokittelu vievät häntä toiseen suuntaan.

Transaktivistit ovat muutoinkin hypänneet homojen oikeuksien ajamisen reppuselkään ja yrittävät vaivihkaa ajaa omaa agendaansa kuin se olisi samanlainen kuin homojen oikeudet.

Homous ja transsukupuolisuus ovat kaksi aivan erilaista tilaa. Homoutta on ollut aina ja sitä esiintyy muissa nisäkkäissäkin. Itsensä silpominen ja lääkkeiden varassa eläminen hautaan saakka terveysriskeistä huolimatta taas on kaikkea muuta kuin luonnollista.

Transaktivistit Pridessä vaativat mm., että sukupuolenvaihdosleikkauksia edeltäviä psykiatrisia arviointeja ei pidä enää vaatia, koska hulluillakin on oikeus sukupuolenvaihdokseen. He väittävät, että transsukupuolisuus ei liity mitenkään muihin mielenterveyden häiriöihin. Itsensä toisen sukupuolen edustajaksi luulemisen pitäisi siis olla se yksi harha maailmassa, jota mielenterveysongelmista kärsivä ei voi sairautensa oireena kokea. Kiinnostava uskomus.

Mielenterveysongelmaiset ovat potilaita siinä missä muutkin, ja heillä on tietyt oikeudet. On terveiden vastuulla huolehtia siitä, että he saavat asianmukaista, inhimillistä hoitoa, eikä ryhtyä silpomaan heitä siksi, että he sitä tilassaan vaativat. Emme me Napoleoniksi itseään luulevaa julista Ranskan keisariksikaan tai BIID:istä (häiriö, joka saa ihmisen kokemaan jonkun ruumiinosansa vieraaksi ja ylimääräiseksi) kärsiviä ryhdy amputoimaan tai sokeuttamaan, vaan tarjoamme heille asianmukaista psykiatrista hoitoa.

Silpomisia pitäisi saada tuosta vain pyytämällä ja tietysti kokonaan veronmaksajien rahoilla. Se on nyt kuulemma ihmisoikeus. Koska veronmaksajat ovat hoitojen mahdollistajia, on hoitojen inhimillisyys ja niihin asetettava terveysvaatimusten taso heidän vastuullaan. On koko yhteiskunnan häpeätahra, jos mieleltään järkkyneitä silvotaan peruuttamattomasti lyhytaikaisen yhteiskunnallisen trendin vuoksi. Nämä silpomiset tulevat 50 vuoden kuluttua näyttämään samalta kuin skitsofreenikon jääveteen upottaminen tai sähköshokkien antaminen näyttää nykyihmisen silmään: raakalaismaiselta, kehittymättömältä pseudohoidolta.

Pride sisällytti tänä vuonna kulkueeseensa myös mm. Antifan ja kielteisen päätöksen saaneet, laittomasti maassa oleskelevat irakilaiset ja afgaanit. Miten tämän vastustaminen on homojen tasa-arvon vastustamista? Antifa on väkivaltainen rikollisjärjestö, ja laittomasti maassa oleskelevat syyllistyvät rikokseen koko ajan.

Antifan liput ovat tuttuja näkyjä Pride-kulkueissa. Kuva Prahasta.

Priden järjestäjät väittävät, että Suomi on antanut kielteisiä päätöksiä seksuaalivähemmistöihin kuuluville turvapaikanhakijoille. Tosiasiassa kielteisiä päätöksiä on annettu itseään homoiksi väittäville. Usein väitteet on esitetty vasta ensimmäisen kielteisen päätöksen tultua, eikä niille ole mitään uskottavia perusteita. On välttämätöntä, että teeskentelijät eivät saa turvapaikkaa. Muuten luodaan ilmiselvän hyväksikäytön mahdollisuuden luova porsaanreikä: kaikki, jotka keksivät itseään homoksi väittää, saavat turvapaikan. Uskon, että sellaisen linjauksen alettua olisi yhtäkkiä vokit homoja pullollaan.

On säälittävää nähdä länsimaisten vasemmistoliberaalien itsetuhoa. Homot osoittavat mieltä muslimien puolesta. Emme tule näkemään vaikkapa Helsingin Muslimien tai muun muslimiyhdistyksen osoittavan mieltään homojen tasa-arvon puolesta, koska he eivät moiseen usko. Priden väki haluaa kuitenkin uskoa, että tänne saapuvat muslimit ovat ns. taikamuslimeja: maansa äärimmäisen pieneen vähemmistöön kuuluvia ihmisiä, jotka eivät usko mihinkään niistä kamalista asioista, joihin maan enemmistö uskoo.

Pew'n mukaan 99% afgaaneista kannattaa shariaa maan viralliseksi laiksi, irakilaisista 91%, ja valtaenemmistö uskoo erittäin tiukkaan, kirjaimelliseen sharian tulkintaan. Yli 90% molemmista kansoista pitää homoseksuaalisuutta perustavanlaatuisesti moraalittomana. Heitä, jotka eivät usko mihinkään noista asioista, on erittäin vähän. Pitäisikö meidän uskoa, että vain he ajautuvat tänne? Eikö se näkyisi jo lähtömaiden muuttumisessa fundamentalistisemmiksi, kun ne harvat liberaalimmat lähtevät kaikki Eurooppaan?

Siksi ei olekaan yllättävää, että esim. Iso-Britannia on kokenut viime vuosina ennennäkemättömän viharikosten aallon seksuaalivähemmistöjä vastaan, vaikka kantaväestön asenteet homoja kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Muslimien määrä Englannissa ja Walesissä on viimeisen vuosikymmenen aikana tuplaantunut. Samaan aikaan homovastaisten viharikosten määrä on noussut nopeimmillaan 140% vuodessa. Saman tulemme näkemään Suomessakin. Seksuaalivähemmistöt ajavat itse itseään ahtaalle, kun he kannattavat muslimimaahanmuuttoa.

Rikosten takana ovat maahanmuuttajat, kuten he, jotka hakkasivat Hollannissa homoparin sairaalakuntoon voimaleikkureilla. Toinen uhreista kertoi tekijöiden olleen todennäköisesti marokkolaisia. Ruotsissa taas marokkolaiset sotapakolaiset hakkasivat homomiehen hengiltä, pukivat hänet naisten vaatteisiin ja kietoivat hänen kaulansa ympärille käärmeen.

Mutta Pride-väki sivuuttaa nämä ikävät seikat. Homoja tappavat tai hakkaavat marokkolaiset eivät heissä herätä vihaa, taistelunhalua tai huolestumista. Youtubeen videoita tekevä ja nettiin asioita kirjoittava marokkolainen taas on heille pahuuden ruumiillistuma, kuten Pride-upseerina lehtiin päätynyt Juho Pylvänäinen Junes Lokkaan kohdistuneella natsisyytösten vuodatuksella osoittaa.

En tiedä, pitäisikö tälle itkeä vai nauraa. Seksuaalivähemmistöt haluavat maahan lisää ulkomaalaistaustaisia, jotka haluavat heidät hengiltä. Samalla he vihaavat niitä ulkomaalaistaustaisia, jotka homojen tasa-arvoa kannattavat ja massamaahanmuuttoa vastustamalla pyrkivät heitäkin suojelemaan. 

Äärioikeiston kaunis maailma

Olemme nyt Junesin kanssa päivystäneet viisi päivää vaalikopilla Oulun keskustassa, ja sinä aikana monenlaiset ihmiset ovat käyneet antamassa monenlaista palautetta. Ehkäpä ajatuksia herättävin palaute tuli naiselta, joka oli lukenut blogiani, oli monista asioista samaa mieltä mutta katsoi maailmankuvani olevan inhorealistinen. Tähän mielikuvaan tiivistyy yksi oikeiston suurimmista imagollisista ongelmista eli negatiivisuus.

Koska "äärioikeistolainen" joutuu usein kumoamaan vastapuolen valeita ja tuomaan heidän unelmiensa alla piilevän julman todellisuuden esiin, syntyy heistä helposti negatiivinen, tuomiopäivän julistajan kuva. Siinä missä vasemmiston keskustelukulttuuri on yksisarvisia ja sateenkaaria, oikeistolle se on kriisiä ja katastrofia.

Tämä on surullinen vääristymä imagossa, koska oikeistolainen maailma on nimenomaan se kaunis maailma. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa käsitys sukupuolista. Vasemmisto haluaisi häivyttää kaikki sukupuolten ominaispiirteet sekä ihmisten luontaisen kauneuskäsityksen. Jos olet naisellinen nainen, olet heille patriarkaatin aivopesun uhri, ja jos et pidä 150-kiloista, siilitukkaista feministiä kauniina, sinuun on ehdollistettu sosiaalisena konstruktiona epäterve kauneuskäsitys, koska kaikkihan ovat yhtä kauniita ja sukupuolet samanlaisia.

Nyt ajatus on viety jopa niin pitkälle, että sosiaalisen oikeuden soturit, kuten youtuberi Riley Dennis, sanovat sen olevan transfobiaa ja seksismiä, jos koet seksuaalista viehätystä vain toista sukupuolta kohtaan. Eihän sukupuolielinten perusteella nyt saisi syrjiä kumppaninvalinnassa.

Oikeistossa taas luontaiset erot hyväksytään, ja yksi näistä eroista on juuri naisten estetiikka. Naisille on luontaista pyrkiä kaunistautumaan ja luomaan kauneutta ympärilleen esim. askarteluilla, sisustuksella tai puutarhanhoidolla. Oikeisto tarjoaa naisille kauneutta, vasemmisto taas rumuuteen tyytymistä ja jopa sen juhlistamista.

Kansamme miehet ovat vasemmistolle pitkälti juntteja, lääppijöitä, peräkammarin poikia, elämäm koululaisia ja mitä lie inhottavaa ihan vain siksi, että heidän enemmistönsä ei halua tänne haittamaahanmuuttoa. Samalla he haluavat maahan lisää miehiä, jotka eivät koskaan suomalaisen naisen oikeuksista tai hyvinvoinnista piittaisi. Eiväthän he piittaa omien naistensakaan. Irakilaisten enemmistö katsoo, että naisilla ei tulisi olla oikeutta avioeroon ja että naisen on aina toteltava miestään. Nämäkö ovat parempia kuin suomalaiset miehet?

Aika ruma - sanoisinko suorastaan inhorealistinen - käsitys. Oikeiston naisella ei taas ole juuri syytä suomimiehistä pahaa ajatella. Suomalaiset miehet ovat ainoa ryhmä, joka on koskaan suomalaisen naisen puolia pitänyt. Elleivät he Suomen naisille tahtoisi hyvää, tasa-arvoista asemaa, ei meillä sitä olisi. Se elintaso ja infrastruktuuri, josta nautimme nyt, on enimmäkseen suomalaisten miesten meille rakentamaa. Vasemmiston suomalaisiin miehiin kohdistaman inhon ja halveksunnan tilalla oikeistolaisten sydämissä on rakkautta ja kiitolllisuutta.

Toisena esimerkkinä toimii vaikkapa kansallismielisyys. Oikeistolainen osaa nähdä kauneutta omassa kansassaan, maassaan ja kulttuurissaan. Kuten Kalevan vaalipuheessani sanoin, suomalaisuus on monikulttuuria rikkaampaa. Monikulturistien mielissä suomalainen Suomi on köyhä ja kulttuuriton, oikeistolaiselle se on hieno asia: yksi maailman kehittyneimmistä kulttuureista, länsimainen mutta silti myös eksentrinen ja rodullisesti täysin ainutlaatuinen. Mikään kansa ei ole juuri kuin suomalaiset.

Suomi on kaunis ja säilyttäminen arvoinen, ja suomalaiset ovat luonnollinen osa maamme monituhatvuotista jatkumoa. Jokainen sukupolvi on tuottanut olemassaolon mahdollisuudet seuraavalle ja kehittänyt maatamme eteenpäin. Tänne viime aikoina saapuneet tulijat ovat täysin sen jatkumon ulkopuolella. Heillä ei ole eikä koskaan tule olemaan sitä historiallista ja kulttuurillista yhteyttä Suomeen, mikä suomalaisilla on. Heille vaikkapa itsenäistymisen tai talvisodan ei ole syytä merkitä yhtään sen enempää kuin Somalian heimosodilla on henkilökohtaista merkitystä sinulle.

Suomi on hieno juuri sellaisena, kuin se on. Se ei tarvitse rikastamista omaamme huomattavasti primitiivisemmiltä kulttuureilta, joista osa ei vielä olisi edes keksinyt pyörää ilman länsimaisten vaikutusta. On kuin eräänlainen mielenhäiriö sivuuttaa suomalaisen kansallisvaltion kauneus ja yrittää vängällä nähdä suurempaa kauneutta jopa todella julmissa, sortavissa ja takapajuisissa kulttuureissa.

Merkittävin syy sille, miksi oikeiston maailma on kauniimpi, on kuitenkin se, että oikeiston näkemä kauneus on todellista. Se perustuu havaintoihin ja fyysiseen todellisuuteen, ei haihatteluun ja utopistisiin kuvitelmiin, kuten vasemmiston mielikuvat. Heille kaunista ovat vain heidän täysin epärealistiset, toteutumiskelvottomat fantasiansa monikulttuurista ja absoluuttisesta tasa-arvosta. Meille kaunista on todellisuus - meidän taistelumme on vain pitää se kauniina.

Opetushallitus kehottaa kouluja valehtelemaan lapsille

Opetushallitus on antanut perusopetukseen uuden ohjeistuksen, jolla tavoitellaan nimellisesti tasa-arvoa mutta käytännössä sukupuolineutraaliutta.

Sanoja "tyttö" ja "poika" ei suositella käytettäväksi, eikä sukupuolijaottelua esim. jonoihin kannateta, vaikka se yleisesti on helpoin tapa jakaa luokka kahteen kohtalaisen samankokoiseen ryhmään. Ohjeistuksessa kerrotaan, ettei sukupuolen tärkeyttä pidä korostaa, ja lapsille tulee opettaa, ettei kaikista pojista kasva miehiä ja kaikista tytöistä naisia.

Ruuna ei ole tamma, eikä eunukki ole nainen.

Olemme siis päätyneet siihen pisteeseen, jossa lapsille valehdellaan koulussa, koska vale on ideologisesti miellyttävämpi kuin totuus. Pojat kasvavat miehiksi, tytöt naisiksi. Se on pakenematon tosiasia. Ihminen voi syödä hormoneja ja silvotuttaa itseään, mutta se ei muuta hänen sukupuoltaan, tekee vain hänestä lisääntymiskyvyttömän sukupuolensa edustajan.

Ihminen on vapaa kuvittelemaan itsestään mitä haluaa, mutta kuvitelmat eivät muuta fyysistä todellisuutta. Voisin identifioitua miljonääriksi, mutta kuvitelmalla ei ole totuuspohjaa, ellei tililläni todella ole miljoonaa.

Kaikilla parittelemalla lisääntyvillä lajeilla on sukupuolten välistä biodiversiteettiä eli fysiologisia eroja, eikä ihmislaji nouse siinä muiden yläpuolelle, vaikka se keksisi muuta väittäviä aatteita.

Sukupuolten biodiversiteettiä teerillä. Urokset erottuvat naaraasta ilmiselvästi.

Tässä muutamia miesten ja naisten vähemmän näkyvistä eroista:

Miehen aivoissa toiminta on aktiivisimmillaan etu- ja takaosissa, naisen aivoissa vasemmalla ja oikealla. Miehet käyttävät ajattelussaan enemmän vasenta aivopuoliskoa, naiset tasaisemmin molempia. Miehen aivot ovat keskimäärin 7% suuremmat, mutta naisen aivoissa on enemmän sisäisiä yhteyksiä. Miehet oppivat nopeammin, naisilla on parempi kyky käsittää laajoja kokonaisuuksia ja asia, jota he oppivat nopeammin kuin miehet, on kielet. Miehet ovat selvästi naisia taipuvaisempia riskinottoon. Nuo ovat muutamia noin sadasta havaitusta neurologisesta erosta sukupuolten välillä.

Miehet ovat syntymästä saakka keskimäärin 10% naisia suurempia. Vain yksi kahdestakymmenestä naisesta omaa enemmän ylävartalon voimaa kuin keskimääräinen mies. Miehen nyrkin puristusvoima on tavallisella, harjoittelemattomalla miehelläkin suurempi kuin naispuolisilla huippu-urheilijoilla.  Naisen lantio on leveämpi ja jalat lyhyemmät kuin miehellä, ja naisen kasvojen luut ovat miesten vastaavia leveämmät lukuunottamatta keskimäärin kapeampaa leukaa.

Miehet ovat alttiimpia lähes kaikille sairauksille kuin naiset. Ainoa molempien sukupuolten sairastama tauti, joka tappaa naisia enemmän kuin miehiä ovat kasvaimet. Naiset elävät miehiä pidempään ja miesten kuolleisuus on suurempi läpi eliniän. Miehillä on naisia suuremmat keuhkot ja sydän, naisilla maksa ja munuaiset ovat miesten keskiarvoa suurempia. Miehiä ja naisia vaivaavat myös usein eri sairaudet. Miehet ovat taipuvaisempia saamaan sydän- ja verisuonisairauksia, naiset diabetesta.

Pojat saavutavat puberteetin keskimäärin kaksi vuotta tyttöjä myöhemmin. Naisen hedelmällisyys alkaa heiketä 35 vuoden iän jälkeen selvästi, mies taas pysyy lisääntymiskykyisenä pitkälle vanhuuteen.

Nuo ja lukemattomat muut erot ovat yhtä pakenemattomia kuin sukupuoli itse. Sukupuoli on tärkeä riippumatta siitä, esitetäänkö se sellaisena vai ei. Vahvinkaan ideologia ei muuta ihmisen biologiaa ja fyysistä todellisuutta. On törkeää valehdella lapsille ideologian nimissä. Se ei ole koulutusta vaan aivopesua. Nämä ovat faktat:

-Sukupuolia on kaksi.

-Sukupuolta ei voi vaihtaa.

-Kaikki elämäntavat eivät ole tasa-arvoisia. Elämä transsukupuolisena on monin  tavoin vaikeampaa ja raskaampaa kuin elämä oman sukupuolensa hyväksyen.

-Harvinaisten sukupuolen kehityshäiriöiden olemassaolo ei ole perustelu "muunsukupuolisuudelle" tai "kolmannelle sukupuolelle". Intersukupuoliset ovat kehityshäiriöstä kärsiviä, eivät oma sukupuolensa sen enempää kuin downin syndroomaa sairastavatkaan, eikä heidän tilallaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että terve, biologinen mies tai nainen kuvittelee olevansa muuta kuin biologista sukupuoltaan.

-Lapsilla 80-90% sukupuolestaan epävarmoista kasvaa vaiheen yli ja hyväksyy biologisen sukupuolensa luonnostaan. He eivät ole transsukupuolisia vaan hämmentyneitä lapsia. Ei pidä pahentaa vaikeampaan elämään johtavaa hämmennystä vaan tukea kehitystä terveeksi aikuiseksi, joka voi elää täysivaltaista elämää.


Lyhyt linkki tekstiin jaettavaksi: http://tinyurl.com/jg7fwcm

Aiheeseen liittyvää: 
Kenestäkään ei tarvitse kasvaa transsukupuolista
Nainen tai jotain sinne päin

Monikultturismi on tämän päivän stalinismi

Joka sukupolvella on uusi, mullistava ideologia, jonka uskotaan tuovan ennennäkemätöntä onnea ja rikkautta. 1800-luvulta lähtien sen ideologian roolia ovat näytelleet mm. sosialismi, marxismi, kansallissosialismi, stalinismi, radikaalifeminismi, hippi- ja jippiaatteet ja viimeisimpänä monikultturismi.

Kaikki nuo ideologiat nostavat vetensä samasta kaivosta: utopistisista kuvitelmista siitä, miten tasa-arvoa, vaurautta tai kehitystä saavutetaan keinoilla, joilla kukaan ei koskaan ole onnistunut niitä saavuttamaan. Kun yksi sukupolvi aikuistuu ja luopuu epäonnistuneeksi todetusta ideologiastaan, astuu uusi nuorten sukupolvi kehiin täysin vakuuttuneena siitä, että heidän versiointinsa epäonnistuneesta ideologiasta on jotain ennennäkemätöntä, uniikkia ja mullistavaa. Ja eihän se koskaan ole.

Monikulttuuriaatteessa näkyvät kaikki samat epäonnistuneen ideologian merkit kuin sen edeltäjissäkin.

1. Sokean uskon vaatiminen

Monikulttuurisuus hyvin erilaisten kulttuurien välillä ei ole koskaan toiminut missään. Itse asiassa kaikki historian tarjoama kokemus ja tutkimustieto viittaa vahvasti siihen, että yhdenmuotoisuus tukee sosiaalista koheesiota, joka on kehittyvälle yhteiskunnalle välttämättömyys. Kaikkialta maailmasta kantautuu valituksia epäonnistuneesta integraatiosta. Monikultturismi kuitenkin vaatii kannattajiltaan sokeaa uskoa siihen, että me piskuisessa Suomessa voisimme jollain taikuudella onnistua siinä, missä kukaan muu ei koskaan ole onnistunut.

2. Syntipukit, suojakilvet ja skottilaiset

Tosiuskovat eivät suin surminkaan tunnusta ideologian virheellisyyttä, joten sen epäonnistumisille tarvitaan syntipukki ja sen kauheille teoille suojakilpi oikeutukseksi. Kun ideologia ei toimi, vedetään esille syntipukki. Sosialistien syntipukki olivat taantumukselliset kapitalistit,  natsien ahneet juutalaiset ja monikultturistien muutosta pelkäävät rasistit. 

Suojakilpi taas on se eturyhmä, jonka nimissä kauheuksia tehdään. Suojakilven avulla julmat, ryhmään A kohdistuvat teot esitetään hyveellisenä ryhmän B suojeluna. Siinä missä sosialistit olivat ajavinaan proletariaatin etuja, ovat monikultturistit ajavinaan vähemmistöjen etuja. Sen suojakilven varjolla voidaan jättää huomiotta kaikki muille ryhmille aiheutettu vahinko.

Epäonnistuneiden ideologioiden kannattajat selittelevät epäonnistumista usein No true Scotsman -väittelyvirheellä, eli sanovat, että ideologia epäonnistui, koska sen kannattajat eivät toteuttaneet sitä oikein. Monikulttuuriin uskovat sanovat kaikkien muiden maiden vain tehneen virheitä: he eivät tunnusta vian olevan lähtökohtaisessa ideologiassa. Kuitenkaan he eivät osaa selittää, mitä he tekisivät toisin, ja se paljastaa skottilaisväitteen epärehellisyyden.

3. Käytäntö ja teoria etenevät vastakkaisiin suuntiin

Sosialistien noustua valtaan Neuvostoliitossa annettiin lupauksia kehityksestä, vauraudesta ja tasa-arvosta. Sanottiin, että nyt saadaan liikkeelle se kehitys, joka vie meidät täydelliseen yhteiskuntaan. Käytännön kehitys ei kuitenkaan edennyt samaan suuntaan: teoriassa mentiin kohti sosialismin paratiisia, käytännön tilanne meni koko ajan kurjemmaksi.

Sama ristiriita näkyy myös monikultturismissa: sen mukaan tilanne on teoriassa nyt parempi kuin vaikkapa 1980-luvulla, koska Suomi on matkalla monikulttuuriin. Käytännössä monikulttuurin sijasta olemmekin saaneet vähemmistöt, joita ei saada integroitua ja jotka loistavat rikostilastoissa. Työllisyys humanitäärisen maahanmuuton tulijoilla on 10-20% luokkaa, ja tulijat mieluusti eristäytyvät valtaväestöstä niissä paikoissa, missä vähemmistöyhteisö on tarpeeksi suuri sen tekemiseen.

4. Se, mikä on mukavaa vastaan se, mikä on totta

Itsepetoksella ei pitkälle pötkitä yhteiskunnan rakentamisessa. Kuten sosialismi kiisti tietyt taloudelliset tosiasiat, monikultturismi kiistää monia ihmisluonnon ja yhteiskunnan ominaisuuksia. Ihminen on ohjelmoitu suosimaan itsensä kaltaisia: se on vain ryhmävalintaa, keino edistää omien geenien jatkumista. Monikultturismi vaatii, että länsimaisten on asetettava se vaisto syrjään ja lakattava ajamasta oman ryhmänsä etua.

Jos haluamme nähdä, miten vaistojen kieltäminen toimii käytännössä, ei meidän tarvitse katsoa pidättäytymiseen perustuvaa seksivalistusta kauemmas. Yhdysvalloissa niillä alueilla, joissa pelkkää pidättäytymistä opetetaan, on teiniraskauksia ja sukupuolitauteja paljon muita alueita enemmän. Biologiaa ei käy kiistäminen.

Monikultturistien näkyvin itsepetos on siinä, että he leikkivät kaikkien muidenkin olevan monikultturisteja. He kiistävät tutkimustulokset siitä, mitä vaikkapa irakilaiset tai somalialaiset maahantulijat ajattelevat monikulttuurista, tasa-arvosta tai vapauksista.

Vaikka 91% irakilaisista sanoo Pew Researchin tutkimuksessa kannattavansa shariaa maan viralliseksi laiksi ja joka neljäs uskoo, että naisilla tulisi olla oikeus avioeroon tai päättää itse asioistaan, leikkivät monikultturistit tänne saapuvien irakilaisten olevan suvaitsevaisia ja moderneja monikultturisteja. Tällainen itsepetos kostautuu takuulla. Monikulttuuri ei voi toimia edes teoriassa, elleivät kaikki siinä asuvat halua monikulttuuria.

5. Kollektivismi

Kaikkia alussa mainitsemiani ideologioita yhdistää kollektivismi. Ne käsittelevät ihmisiä kasvottomina massoina, kategorioina. Yksilön etu on toissijaista "suuremman hyvän" edessä. Kollektivistiset ideologiat eivät koskaan toimi, ja ne päätyvät aina olemaan sortavia. Monikultturisti ei näe kansakuntaa aidosti yksilöinä, joilla on oikeuksia, vaan massana, jonka pitää yhdessä operoida monikulttuurisuuden ehdoilla. 

Yksilönvapaudelle ei jää sijaa, ja monikultturismi usein polkeekin armotta yksilön oikeuksia. KKO:kin sallii pienten lasten sukuelimien silvonnan kulttuurillisista syistä. Koska lapseen ei suhtauduta oikeuksia omaavana yksilönä vaan osana kulttuuria, jota hän ei koskaan ole valinnut, hänen oikeuksiaan voidaan hyvillä mielin viedä pois.

Yhdenvertaisuudesta ei monikultturismin kulttuurirelativistisessa maailmassa ole puhettakaan, koska kulttuurin nimissä on oikeus sortaa. Tytöksi syntyvällä on oikeus olla tulematta silvotuksi, pojaksi syntyvällä ei. Jos vanhempasi ovat ateisteja, ja he silpovat sinua, he joutuvat vankilaan. Jos he ovat muslimeja tai juutalaisia ja tekevät saman, ei seurauksia tule.

Kollektivistiset aatteet kuulostavat aina ihanalta paperilla: kommunismissa on kyse vain yhteisöllisyydestä ja tasa-arvosta, radikaalifeminismissä naisten oikeuksista, monikultturismissa moniarvoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Kollektivismi jo yksin tuomitsee ne sortaviksi, ja muut ominaisuudet sinetöivät kohtalon.

Monikultturismissa ei ole mitään uutta: se on vanhaa utopiaa uudessa paketissa.

Se on kuitenkin tuhovoimaisempi kuin stalinismi. Hallituksemme ei muodostunut stalinismin utopiaan uskovista, mutta monikultturismin uskonnon nimeen vannovilla on paljon valtaa.

Kaikki kuplat puhkeavat joskus.

Monikultturismi voidaan puhkaista hellästi sanallisella argumentoinnilla, tai me voimme odottaa siihen saakka, että järjestelmä romahtaa, kuten Neuvostoliitto teki sosialisminsa kanssa. Ymmärrän täysin, että ei ole mukavaa joutua romuttamaan mukavia illuusioita. Se on kuitenkin tehtävä, tai seurauksia maksavat useat sukupolvet meidän jälkeemmekin.

Lievä epämukavuus huonon ideologian lyttäämisestä on pieni hinta siitä, että jälkipolvien ei tarvitse ihmetellä, miksi me olimme poliittisen korrektiuden vuoksi valmiita tuhoamaan maan, jota kansa oli kovalla työllä sata vuotta rakentanut.