Nyt tehdään trollauksen historiaa

Vaihtoehto-oikeiston maailmassa on käyty mahdollisesti internetin historian viihdyttävin sota ja todennäköisesti maailman suurin lipunryöstöpeli. Ikävä kyllä meillä ei juuri ole Youtube-kanavia tai verkkomediaa, joka näitä hauskoja ja kiinnostavia tapahtumia raportoisi suomeksi, joten monet verkossa puhuttavat aiheet menevät suomalaisyleisöltä ohi.

Lipunryöstö eli näyttelijä Shia LaBeouf vs. 4chan eli operaatio Orion on ollut päätähuimaavan viihdyttävää seurattavaa.

Kaikki alkoi kun erinäisiä taideprojekteja tuottava LaBeouf keksi pystyttää New Yorkin keskustaan ympäri vuorokauden pyörivän livestreamin, johon ohikulkijat saivat osallistua. Taideprojekti oli nimeltään HEWILLNOTDIVIDE.US, jonka voisi suomentaa Hän ei hajota meitä tai Hän ei jaa meitä, ja mainittu hän on tietysti presidentti Trump.

Näin suomalaisittain huomionarvoista on, että HWNDU-projektin takana on taiteilijaryhmä, johon LaBeoufin lisäksi kuuluu kaksi henkilöä. Heistä toinen on suomalainen Nastja-Säde Rönkkö, joka on saanut valtion taiteilija-apurahaa puuhasteluihinsa. Hänen ja LaBeoufin yhteistä näyttelyä puuhataan Suomeen maaliskuun lopulle.

Uskonlahkon meininkiä omaavalla striimillä LaBeouf huusi mantranomaisesti muiden Trump-vastustajien kanssa projektinsa nimeä. Tietenkään ei mennyt kauaa, että pahamaineisen 4chan-foorumin /pol/-osion (poliittisesti epäkorrekti) käyttäjät löysivät Shian striimin ja ryhtyivät sitä trollaamaan. Tämä oli hetki, jolloin 4chan ensi kertaa realisoitui tosielämän trollaukseksi.

No, miten He will not divide us -striimiä sitten trollattiin? Yksi trolli meni leppoisan oloisesti moikkaamaan LaBeoufia ja heitti yhtäkkiä: Hitler ei tehnyt mitään väärää, mikä sai LaBeoufin raivostumaan.

Eräs nainen sai LaBeoufin kannattajat huutamaan tietämättään alt right -sanastoa väittämällä niiden olevan heprean kielen sanoja rauhalle ja muulle mukavalle. Trump-vastustajat toistelivat Shadilay-sanaa, joka tiedetään alt right -tunnarin aseman saaneen italialaiskappaleen nimeksi. LaBeouf menetti hermonsa lopulta niin pahasti, että erehdyksessä ryhtyi tönimään kannattajaansa ja hankkiutui pidätetyksi oman livestriiminsä pyöriessä.

4chan 1 – Shia 0

LaBeouf luuli olevansa ovela ja siirsi livestriimin Albuquerquen kaupunkiin, joka on New Yorkia huomattavasti pienempi, siinä toivossa, että trollaus loppuisi. Trollaus kyllä väheni joissain määrin, mutta Shian oli jälleen siirrettävä striiminsä, koska striimipaikan lähistöllä ammuskeltiin. Shia sai toisen erätappionsa.

Tässä vaiheessa LaBeouf uskoi jo saaneensa kuningasidean ja siirsi striimin tuntemattomaan paikkaan 8. maaliskuuta. Striimillä ei enää näkynyt mantraa hokevia ihmisiä, vain pala taivasta ja lipputanko, jossa liehui lippu tekstillä "HE WILL NOT DIVIDE US".

4chania ei kuitenkaan niin vaan lannistettu, vaan he ryhtyivät paikantamaan lippua. 

Operaatio oli melkoinen: foorumilaiset seurasivat lipun yllä näkyviä lentokoneita ja vertasivat niiden ylilentoaikoja tiedettyihin reittilentoihin. He mittasivat kameran suunnan ja kulman öisin striimissä näkyviä tähtiä apuna käyttäen. Seurattiin tuulen muutoksia, pilvisyyttä ja pyrittiin jopa tunnistamaan LaBeoufin striimillä kuuluvia sammakoita ja sirkkoja ja niiden esiintymisalueita.

LaBeouf erehtyi auttamaan heitä esiintymällä Tenneseessä sijaitsevassa kahvilassa otetussa selfiessä. Selfie varmisti 4chanin käsityksen siitä, missä lippu suurin piirtein on.

Lopulta tarkka sijainti saatiin, kun kolme konetta lensi lipun yli, ja niiden avulla sijainti voitiin kolmiomitata. Lipun tiedettiin olevan Greenvillessä, Tennesseessä, mutta alue on metsäistä maaseutua, joten tarvittiin kenttätyötä tarkan sijainnin löytämiseen. Yksi foorumilainen ajeli autolla ympäri aluetta tööttäillen äänitorvella samalla kun muut kertoivat hänelle, kuulevatko he tööttäilyä Shian striimillä.

Lippu löytyi alle vuorokaudessa Shian livestriimin alkamisesta, ja tämä tapahtui.

Yön pimeydessä trollit hiippailivat ottamaan lipun alas ja nostivat salkoon Make America Great Again -lippiksen sekä Pepe-paidan, jotka ehtivät olla salossa puolisen tuntia. Shian nöyryytykseksi he vielä julkaisivat kuvia varastetusta HWNDU-lipusta. Shia lopetti tämänkin lähetyksen.

 4chan 3 – Shia 0.

On epäselvää, murrettiinko LaBeouf lopullisesti vai saadaanko operaatio Orioniin vielä lisää viihdyttäviä taisteluita. Ainakaan HWNDU-projektin sivuilla ei ilmoiteta, että lähetykset olisi lopetettu. Striimin näkymä on edelleen auki ja ilmoittaa, että odottaa liven alkamista. Toivon, että Shia jatkaa toivuttuaan viimeisimmästä musertavasta tappiosta, koska en haluaisi nähdä tämän vielä päättyvän.

4chan teki uskomattoman tempauksen ja ansaitsee siitä kiitoksen ja syvän kumarruksen. Ajatelkaapa: 16 tuntia livelähetyksen alkamisesta, ja lippu oli viety. Ja tämän tekivät amatöörit astronomiaa, meteorologiaa ja lentokoneiden reittien seurantaa käyttämällä. Kuvitelkaa, kuinka tehokas Suomen poliisi olisi, jos heillä olisi puoltakaan 4chanin määrätietoisuudesta ja kekseliäisyydestä. 

P.E.P.E: Shadilay

Hesari sensuroi meidät vaalikoneesta

Kuntavaalien alla nettisivut ovat täynnä jos jonkinmoista vaalikonetta ja -galleriaa. Erikoisin on kuitenkin Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien yhdistetty vaalikone, johon ei pääse edes vastaamaan itsenäisenä, kansallismielisenä ehdokkaana.

Ilta-Sanomat tarjosi sähköpostiosoitetta, johon ehdokkaat voivat laittaa pyynnön tunnuksille, jos eivät ole tunnuksia saaneet. No, Junes Lokka ja minä laitoimme perjantaina viestin, jossa kerroimme nimemme, kaupungin ja yhteislistamme nimen sekä pyysimme käyttäjätunnuksia. Ei vastausta koko päivänä.

Maanantai-iltapäivänä vastausta ei vieläkään kuulunut, joten laitoimme viestiä toiseen kertaan samoilla tiedoilla. Ei vastausta. Seuraavaksi yritin kysellä HS:ltä Twitterissä, onko se heidän yleinen linjauksensa, että kansallismielisiä jätetään mahdollisuuksien mukaan ulos vai olemmeko me erityistapauksia. Ei vastausta.

Näin vertailun vuoksi: Ylen vaalikone on suositumpi ja ominaisuuksiltaan huomattavasti monimutkaisempi kuin HS:n versio. Ylen tuesta sai vastauksen yhteydenottoihin päivä- tai ilta-aikaan noin tunnissa myös viikonloppuisin, vaikka yhteydenottoja takuulla tuli paljon ruuhkautumisen aiheuttamien bugien takia. HS ei ole vastannut kuuteen päivään.

Tämä herättää minussa toivoa. Tämä viestii selvästi, että Hesari pelkää meidän pärjäävän. Jos he pitäisivät meitä täysin toivottomina tapauksina valtuustoon, heillä ei olisi mitään syytä meitä sulkea ulos koneestaan, koska ääniä ei tulisi kuitenkaan. Joku syy heillä kuitenkin nyt on päättää sensuroida meitä useista yhteydenotoista huolimatta.

Aiemmin minulle linkattiin keskustelufoorumiketju, jossa puhuttiin yhteislistastamme. Ketjussa sanottiin liikkuvan huhuja joiden mukaan valtamedia yrittäisi vaientaa keskustelua meistä, koska pelkää meidän menestyvän. Silloin kun luin ketjun en ollut moisesta kuullutkaan ja pidin ajatusta varsin epäuskottavana. Pari nettiöyhöä. Mitä sensuroitavaa meissä olisi? No ilmeisesti jotain on, jos meidät pitää vaalikoneestakin jättää ulos.

Monikulttuurin painajainen ei ole väistämättömyys

Helsingin näkymiä vuodelta 1959. Monikulturistien mukaan tämä on kulttuurillista köyhyyttä ja sisäänpäinkääntyneisyyttä.

Keskustelufoorumilla puhutaan. Taas ulkomaalainen ahdisteli. Kommenteissa öyhötetään ja väkivaltafantasioidaan. Muualla on islamilaista terrorismia. Sitten on polttopulloiskuja ja moskeija-ampumisia. On ongelmia ja yhteentörmäyksiä. Kunniakulttuuria ja raiskauskulttuuria. Oikeuden päätöksiä siitä, saako hunnut kieltää työpaikalla. Se ei ole monikulttuurista unelmaa vaan monikulttuurin todellisuus.

Kaiken tämän keskellä hämmentynyt monikulturisti huutaa keskenään tappeleville kansanryhmille: "Nyt loppu! Te ette tee tätä yhtään oikein! Eläkää rinnakkain toisianne kunnioittaen!"

Ratkaisuksi monikulttuurin luonnollisiin sivuvaikutuksiin tarjotaan aina lisää monikulttuuria. Tämä on siis eräänlaista sosiaalista homeopatiaa: oletetaan, että sama asia, joka on sairauden aiheuttanut, olisi myös hoito sairauteen. Homeopaatit väittävät, että lisää suvaitsevaisuutta, lisää avoimia rajoja, lisää monikulttuuria tulee korjaamaan ongelmat.

Kukaan heistä ei tosin osaa määrittää mitään tarkkaa rajaa sille, missä vaiheessa tämän ihmehoidon tulisi alkaa tepsiä. Riittäisikö, jos olisimme kaksin verroin avoimempia? Ehkä viisinkertaisesti? Tuskin. Ongelmat olisivat entistä pahempia ja monikulturistit edelleen sanoisivat, että meidän vain tulee tehdä lisää sitä samaa.

Ennemmin tai myöhemmin kaikki kuplat puhkeavat. Rajusti tosiasioista poikkeavaa fantasiaa ei voi ylläpitää loputtomiin. Monikulturistit yrittävät välttää todellisuuden kohtaamista rakentamalla eräänlaisen ideologian no-true-scotsmanin: te ette vain tee sitä oikein.

Ongelma heille ei tietenkään ole vain se, että tänne tulevat eivät suostu leikkimään kiltisti. Eivät suostu paikallisetkaan. Tämän tietysti pitäisi kertoa jotain siitä, kuinka todennäköistä on onnistua integroimaan muslimit monikulttuuriseen elämänmenoon. Jos edes oman kansan ihmisiä, jotka ovat huomattavasti edistyneempiä ja avoimempia kuin tulijat, ei saada integroitumaan monikulttuuriin, mitä toivoa on ihmisillä, jotka ovat eläneet viimeiset 1400 vuotta samojen, erittäin sisäänlämpiävien sääntöjen mukaan?

Monikulttuuri tuottaa yhteentörmäyksiä, rasismia, sortoa, sotaa ja terroria. Mikään ei rökitä antirasistien kohtaamisteoriaa kuten monikulttuuristen maiden todellisuus. Suvaitsevaisimmat kansat ja rauhallisimmat, turvallisimmat maat löytyvät säännönmukaisesti etnisesti ja uskonnollisesti homogeenisimpien maiden listalta. Sotaisimmat, sortavimmat ja rasistisimmat maat taas monimuotoisimmista. Jos kohtaamisteorialla olisi mitään todellisuuspohjaa, eivätköhän sunnit ja shiiat olisi viimeisen vuosituhannen aikana oppineet elämään samoilla alueilla tappamatta toisiaan. Samoin Afrikan heimosotien luulisi sen perusteella olevan muinaishistoriaa.

Poliittisia ratkaisuja voidaan tehdä sen estämiseksi, että monikulttuurin kaaos ja sekasorto pesiytyvät meidänkin asuinsijoillemme. Vaikka massamaahanmuuttoa ja monikulturismia yritetään maalata vääjäämättömäksi kehitykseksi, jotta kansa ei aktivoituisi sitä vastustamaan, on se valintakysymys samoin kuin mikä tahansa muu kansakunnan tulevaisuuteen vaikuttava linjanveto.

Tietenkään 20-30 vuotta sitten omaksuttu yhteiskunnallinen trendi ei ole vääjäämättömyys sen enempää kuin 90-luvun mammafarkutkaan. On totalitäärisiä diktatuureja, jotka ovat olleet pitkäikäisempiä kuin monikulturismi tähän mennessä. Saksa oli 1930-1940-luvuilla totalitäärisen ideologian hallussa, ja ideologia ajoi maan raunioiksi. Sekään ei tuominnut Saksan koko tulevaisuutta tiettyyn muottiin. Monikulturismin tuhot Euroopassa ovat vielä rajallisemmat kuin natsismin tai kommunismin, mutta meidän pitäisi uskoa aatteeseen sitoutumisen olevan peruuttamatonta.

Suvereeni valtio voi itse päättää, kenelle se sallii etuoikeuden saapua maahan ja asettua siihen asumaan. Esimerkiksi Japani on tätä oikeutta käyttänyt hyvällä menestyksellä, ja japanilaiset tiedostavat, että parin vuosikymmenen mittainen työvoimapula on huomattavasti pienempi haitta kuin peruuttamaton demografinen muutos, joka rappeuttaa yhteiskunnan kaikki tasot yhteenkuuluvuudesta talouteen.

Tällaista ihmisille tuli mieleen Tukholmasta 1960-luvulla.

Tämä mielikuva Tukholmasta herää nykyään.

Tulevaisuutemme voi rakentaa joko fantasian tai yhteiskuntaa ja ihmisluontoa koskevan kokemusperäisen tiedon varaan. Voimme haihatella, että ehkä jossain vaiheessa monikulttuurin homeopatia alkaa tepsiä, vaikka se ei ole tepsinyt koskaan yhdessäkään muslimien massamaahanmuuton kohteeksi joutuneessa maassa, tai voimme todeta, että monikulturismi on fantasiaa ja tehdä kaikkemme monikulttuurin todellisuuden välttämiseksi. Se ei tule muuttumaan paremmaksi. Ei tule aikaa, jolloin ensimmäisessä kappaleessa listatut ongelmat väistyisivät auvoisan rinnakkaiselon tieltä. Ei ole mitään tähän todellisuuteen pohjautuvaa syytä uskoa niin.

Monikulttuurin todellisuuden välttäminen on ehdottoman ajankohtainen ja välttämätön päätöksenteon aihe, koska virhepäätöksen seuraukset ovat peruuttamattomat. Kaikissa muissa politiikan osa-alueissa soutaminen ja huopaaminen on mahdollista, mutta ei tässä. Ruotsi, Saksa tai Iso-Britannia eivät koskaan enää tule olemaan entisellään. Näissä maissa ei voida enää muuttaa mieltä ja perua päätöstä. Demografia ja talous maalaavat todella synkeät kuvat siitä, missä tilassa nämä maat ovat vaikkapa 50 tai 100 vuoden kuluttua.

Suomalainen Suomi on todellinen, täysin toteutettavissa oleva vaihtoehto ja ainoa vaihtoehto, jonka varaan kansakunnan tulevaisuuden voi pitkällä tähtäimellä rakentaa. Sen vaihtoehdon voi valita turvautumatta fantasioihin siitä, että ehkäpä ihme tapahtuu ja synkät tulevaisuudenkuvat eivät toteudukaan.

Meidän tarvitsee vain lakata toteuttamasta 1990-luvulla aloitettuja virheratkaisuja ja jatkaa Suomen rakentamista samalla linjalla, jolla sitä rakennettiin maan ensimmäiset 70 vuotta, ja tulevat sukupolvet voivat kasvaa turvallisessa, rauhallisessa ja yhteenkuuluvuutta kokevassa, suomalaisten asuttamassa Suomessa. Niin yksinkertaista se on.

Turvapaikkateatterissa uusi välinäytös

Edelleen jatkuva turvapaikkateatteri Helsingin keskustassa on tuottanut taas uusia käänteitä. Yksi oleskelulupaa vaativista laittomista keksi kiivetä puuhun ja näytellä itsemurhayritystä. Tietenkään kukaan puoliksikaan vakavissaan oleva itsemurhantekijä ei yrittäisi hirttäytyä kaikkien nähden, koska tietäisi muiden puuttuvan tilanteeseen. Kyseessä oli ilmeisen huomiohakuinen tempaus, jota nyt laittomien tukijat yrittävät maalata vakavasti otettavaksi itsemurhayritykseksi.

Suomi Ensin -leirin väki sattui paikalle kuvaamaan tapahtuman - tosin laittomien leirissä ollut punapappi Marjaana Toiviainen yritti estää kuvaamista, koska teatterista on helpompi tuottaa nyyhkytarinoita, mikäli surkuhupaisan ja epäuskottavan näköinen puussa riekkuminen ei jää nauhalle. Narratiiviksi muodostettiinkin nopeasti se, että suurin ongelma ovat tuhmat kansallismieliset, jotka tapauksen kuvasivat - ei se, että joku järjestää takuulla paikalla olleista lapsista pelottavan tempauksen kaiken kansan nähtävillä omaa etuaan ajaakseen.

Nyt tempauksesta yritetään lypsää kaikki hyöty irti. "Anarkisti" Suvi Auvinen vaatii Twitterissä Migriä muuttamaan toimintaansa tapauksen vuoksi. Siinäpä se vasta kiintoisa signaali olisikin lähetettäväksi: tehkää ihmeessä itsemurhayrityksiä; niillä saatte tahtonne läpi. Suvaitsevaisto siis kannustaa laittomia itsemurhayrityksiin ja toivoo Migrin liittyvän kannustukseen mukaan.

Samaan aikaan vasemmistopoliitikot vaativat väliaikaisten oleskelulupien jakelua lopullisen kielteisen päätöksen saaneille, maasta poistumisesta kieltäytyville laittomille. Eli turvapaikkakarusellista tehtäisiin entistä järjettömämpi. 

Tällä hetkellä meillä on lähes miljardin vuodessa maksava harrastus, jossa ihmisiä otetaan sisään ja majoitetaan, hakemuksia käsitellään, päätöksiä annetaan ja kielteisen päätöksen saavalta enemmistöltä toivotaan oma-aloitteista poistumista. Käytännössä maksamme Suomen-lomia ihmisille, joilla ei mitään mahdollisuuksia olisi turvapaikan saantiin alun alkaenkaan, koska he eivät täytä vaatimuksia ja ovat pitkälti elintasopakolaisia.

Li Anderssonin ja muiden vasemmistopoliitikkojen ehdotus veisi karusellin älyvapauden aivan uudelle tasolle: edelleenkin haaskaisimme saman rahasumman turvapaikkajärjestelmään, ja se kaikki olisi vielä täysin tarpeetonta, koska päätöksillä ei enää olisi mitään väliä. Niin tai näin, saisit oleskeluluvan joka tapauksessa.

Suomen väitetään lähettävän ihmisiä surman suuhun. Millä perusteella? No sillä, että kielteisen päätöksen saaneet itse niin väittävät ja kieltäytyvät maasta lähtemästä. Eli siis jos alla olevan kuvan heput olisivat liittyneet laittomien mielenilmaukseen, yhtäkkiä hekin olisivat muuttuneet surman suuhun lähetettäviksi, vaikka olemus kertoo päinvastaista.

Seurakunnissa on ryhdytty kurpitsavankkuritarinoita lukemaan ääneen. Hölmöläisen stereotyyppi ja diakoni Kristiina Huotari selitti, mitä hän ajattelee päätöksistä: -Ne ovat todella pöyristyttäviä. Turvapaikanhakijalle on esimerkiksi todettu, että olet vaarassa ja henkesi on uhattuna. Ja silti päätös on, että sinut palautetaan kotimaahasi.

Justiinsa. Eli diakoni ei osaa erottaa, miltä osin Migri vain kertaa tulijan omaa kertomusta ja miltä osin se kertoo todennettuja asioita. Huotarille voisi lähettää sähköpostiin käräjäoikeuksien ratkaisuja rikosasioissa, ja hän olisi hetkessä kertomassa lehdille, miten Suomen oikeuslaitos polkee ihmisten oikeuksia: -Tämä mies sanoi, että hän on syytön eikä tehnyt mitään. Silti hänet laitettiin vankilaan!

On suorastaan huvittavaa, miten idea on sanailtu vasemmiston ehdotuksessa:

"Kasvava paperittomien joukko ei ole kenenkään etu. Hallituksen tulisi pikaisesti puuttua niihin järjestelmän ominaisuuksiin, jotka tuottavat paperittomuutta."

Paperittomuutta tuottaa se, että kielteisen päätöksen saaneista ei päästä eroon. Ne järjestelmän ominaisuudet, mitkä tämän mahdollistavat, ovat se, että tänne voi saapua ilman asianmukaisia papereita, jolloin palautuksen kannalta välttämätön kansallisuuden todistaminen on vaikeaa, ja se, että systemaattisiin laittomien palautuksiin ei ole ryhdytty.

Jos lakkaamme päästämästä paperittomia maahan ja määrätietoisesti poistamme maasta täällä luvattomasti oleskelevat, paperittomuusongelma katoaa. Samalla vähennämme yhteiskunnalle koituvia kustannuksia ja sosiaalisia haittoja.

Ehdotuksessa annetaan se kuva, kuin ainoa keino estää paperittomuutta olisi vain käytännössä avata rajat ja jaella oleskelulupia jokaiselle, joka täällä haluaa olla. Viis siitä, paljonko nämä ihmiset jo valmiiksi talousahdingossa oleville suomalaisille maksavat. Viis siitä, moniko joutuu heidän tekemiensä rikosten uhriksi. Viis siitä, vaikka olisi terrorismitaustaa, koska jos keksit sanoa, että sinua odottaa kotimaassa vaara ja kieltäydyt lähtemästä, olet epäreilun kohtelun uhri.

Suomalaisiin suuntautuva epäreiluus ei tietenkään hetkauta. He maksavat tämän sirkuksen - halusivat tai eivät. Heidän on seurattava sivusta, miten heidän maataan ajetaan tärviölle. Jos he erehtyvät protestoimaan vaikkapa kustannuksia tai suomalaisiin naisiin kohdistuvia rikoksia, heidät leimataan rasisteiksi. Sitä päivää ei nähdä, jona seurakunnissa luetaan ääneen käräjäoikeuden tuomioita raiskaustapauksiin tai maahanmuuttoviraston kirjanpitoa.

Miksi en allekirjoittaisi rasismin vastaista sitoumusta - eikä muidenkaan pitäisi

Kuntavaalien alla tietty kansalaisjärjestöjen siipi on aloittanut tutun ulinan rasismin vastustukseen sitoutumisesta, jota kaikilta kuntavaaliehdokkailta odotetaan. Yleensä rasismin vastaisella sitoumuksella tarkoitetaan Euroopan poliittisten puolueiden peruskirjaa rasismista vapaan yhteiskunnan puolesta. Ehdokkaiden moraalinen hyveellisyys yritetään sitoa siihen, sitoutuvatko he peruskirjaan vai eivät.

Tässä syyni sille, miksi en nyt tai koskaan peruskirjan sisältöön sitoutuisi:

1. Peruskirja vaatii ikävistä totuuksista vaikenemista. Tarkoittamani kohta menee näin:

Kieltäydyn näyttämästä, julkaisemasta tai levittämästä näkemyksiä, jotka herättävät tai lietsovat tai joiden voi perustellusti odottaa herättävän tai lietsovan ennakkoluuloja, vihamielisyyttä tai kahtiajakoa eri etnisten tai kansallisten tai uskonnollisten ryhmien kesken sekä puutun kaikenlaiseen rasistiseen käyttäytymiseen ja rasistisiin mielipiteisiin.

Eli totuudenmukaista tietoa tai näkemystäkään ei saisi levittää, mikäli se voi asettaa tietyn ryhmän huonoon valoon. En koskaan sitoutuisi minkäänlaiseen totuudenmukaisuutta rajoittavaan asiakirjaan - en tähänkään.

2. En halua tukea rasismihypetystä ja sen varjolla tehtävää vastakkainasettelua
Rasismi ei minkään mittapuun mukaan ole kärkikastissa, kun puhutaan Suomen ja suomalaisten vakavimmista ongelmista. Moinen käsitys perustuu yksinomaan mediarummutukseen, jossa rasismista on valittu lemmikkiaihe. Aivan yhtä hyvin puolueet voisivat sitoutua ikäsyrjinnän vastustukseen, roskaamisen vastustukseen tai naapurien kyräilyn vastustukseen. Rasismi on jo valmiiksi paisuteltu ongelmana täysin ulos mittasuhteistaan, ja sen nostaminen muiden marginaaliongelmien joukosta peruskirjan aiheeksi on saman suhteettomuuden ruokkimista.

Rasismihypetyksen myötä myös rotujen vastakkainasettelu on noussut uuteen huippuunsa. Varsinkin Yhdysvalloissa - koko trendin lähtömaassa, ovat rotujen väliset jännitteet suuremmat kuin kymmeniin vuosiin. Suvaitsevaiston rotupakkomielle tuottaa rasistisemman, kahtiajakautuneemman yhteiskunnan.

3.  En halua osallistua rasismihypetyksellä tapahtuvaan moraalisäteilyyn

Kuka oikeasti tykkää rasismista? Epäilisin, että on äärimmäisen harvinaista pitää rotukollektivismia järkevänä ajatuksena. Rasismista irtisanoutumisessa ei siis ole mitään moraalisäteilyn sijaa, koska kaikki muut ovat jo valmiiksi samaa mieltä. Silti hypetystä käytetään oman hyveellisyyden esittelyyn. Jos se, että et ole rotukollektivisti, on mielestäsi moraalisäteilyn väärti hyve, sinulla on päässä vikaa.

4. En ole kiinnostunut tukemaan vasemmiston luomaa keskustelun viitekehystä

Koko rasismikeskustelu on luotu harhautukseksi vasemmistolle ikävämpien puheenaiheiden välttelyyn. Kun joku ottaa esille monikulttuurifantasian epäonnistumiseen viittaavia seikkoja, rasismikortti lentää. Rasismin vastaisuuteen sitoutuminen on kävelemistä suoraan tähän ansaan ja sen tekemällä annat poliittisten vastustajiesi päättää, mistä sinä puhut ja mitä sinä teet.

5. Rasismin vastainen peruskirja tukee valkoista syyllisyyttä

Valkoiset länsimaiset ovat rasismi-termin lanseeranneet ja ovat käytännössä maailman ainoa kansa, joka moisesta on edes kiinnostunut. Silti heihin lähtökohtaisesti suhtaudutaan pahoina rasisteina, joiden on jatkuvasti anteeksipyydeltävä olemassaoloaan, historiaansa ja kulttuuriaan sekä vakuuteltava vapauttaan rasismin paheesta. Kun suostut mukaan vakuutteluun, tunnustat samalla sen premissin oikeaksi, että jokaisen valkoisen velvollisuus on rasismivapauttaan todistella. Mikään muu kansa ei suhtaudu moisella itseinholla ja syyllisyydellä omaan olemassaoloonsa, eikä meidänkään tulisi.

On se totta: Kasmir oli Axl Smithin salakuvauksen uhri

Kirjoitin edellisessä tekstissäni Axl Smithin salakatselutapauksen herättämästä keskustelusta, ja yksi mainituista teemoista oli muusikko Kasmirin osuus asiassa. Julkisuudessa tilanteesta on annettu se kuva, että Kasmir on ollut aktiivisesti mukana Haippirinki-nimisessä Whatsapp-ryhmässä, jossa olisi runsaasti jaettu salakuvattua materiaalia.

Tekstissäni totesin, että on kohtuutonta odottaa, että Kasmir olisi ilmoittanut ystävästään poliisille. Sittemmin on noussut esiin seikkoja, jotka laittavat Kasmirin aseman uuteen valoon. Stara.fi-sivustolla kerrottiin, että Kasmir olisi ollut yksi Axl Smithin uhreista. Jostain syystä Staran artikkelissa ei kerrottu todisteita tälle väitteelle. Artikkeli vain viittasi yksityiskohtiin ja virheeseen käräjäoikeuden pöytäkirjoissa kertomatta, mitä ne yksityiskohdat ja virheet olivat.

Olimme tilanneet Smithin pöytäkirjat silkasta uteliaisuudesta, joten pystyimme selvittämään niistä saman tien, onko papereissa jotain Staran väitteen todistavaa. Olihan siellä.

En tiedä, miksi Stara jätti kertomatta todisteet - onhan kyseessä kuitenkin julkinen asiakirja, jonka sisällössä ei ole mitään salassapidettävää - mutta seuraavan kuvankaappauksen sisältö lienee Staran tarkoittama virhe käräjäoikeuden papereissa.

Kuten näkyy, sivulla 79 mainitaan Thomas Kirjonen eli Kasmir. Kyseessä on käräjäoikeuden moka. Tähän saakka kyseiseen salakuvauksen miespuoliseen uhriin oli viitattu kirjaimella Q. Tällä sivulla käräjäoikeus oli unohtanut sensuroida uhrin nimen korvaamalla sen Q-kirjaimella.

Axl Smith oli siis Levin reissulla hiippaillut Kasmirin huoneen ovelle ja kuvannut salaa ovenraosta kaveriaan harrastamassa seksiä. Myöhemmin Smith oli näyttänyt nauhan Kasmirille itselleen. Aika kieroutunutta, etten sanoisi. Kasmir ei ollut esittänyt vaateita asiassa. Salakatselu on pääsääntöisesti asianomistajarikos, joten yleinen syyttäjä ei hänen syytemonopoliinsa voi puuttua.

No, edellinen on enemmän juorulehtimateriaalia, mutta sille on syy, miksi kirjoitan tästä. Sosiaalisessa mediassa vaadittiin Kasmirin hyllytystä viihdeohjelmasta ja nyt monet radiokanavat ovat laittaneet hänen musiikkinsa pannaan. Tämä johtuu kokonaan median tuottamasta väärinymmärryksestä tilanteessa.

Ei yksinkertaisesti tunnu oikealta, että miehen elinkeinokin vaarannetaan siksi, että hän on kaverin vuoksi tullut vedetyksi mukaan salakuvaussotkuun. Miettikääpä hetki: pervo kaveri kuvasi häntä itseään salaa, ja kun hän ilmaisi kiinnostusta jotain naista kohtaan, Smith oli siihen reagoinut näyttämällä seksinauhaa itsestään Kasmirin kiinnostuksen kohteen kanssa. Ällistyttävän kusipäistä käytöstä kaikin puolin kaveria kohtaan. Pitääkö median vielä tehdä tilanne kiusallisemmaksi?

Koska asian luonne on tällaiseksi paljastunut - vaikkakin käräjäoikeuden virheen seurauksena - on minusta medialla velvollisuus oikaista luomansa käsitys Kasmirista salapornoringin aktiivijäsenenä. He saivat revittyä otsikkonsa muusikosta, nyt olisi mahdollisuus korjata heidän luomansa vahinko.

Huoraamisessa on riskinsä

Kuten nyt julkkiskohujen suhteen yleisesti, on Axl Smithin salakuvaustapauksessa huomattavasti itse tapausta kiinnostavampaa ollut sen herättämä julkinen keskustelu. Aiheesta on kirjoitettu lukemattomia blogeja ja kolumneja, ja näkemyksiä siihen ovat keskustelufoorumit väärällään. En ryhdy itse tapausta käsittelemään, mutta ruoditaanpa hieman joitain Smithin tapauksesta esitettyjä näkemyksiä.

1. Tulisiko julkisuuden lieventää tuomiota jopa julkkikselle?

Axl Smith sai lievennetyn tuomion sillä perusteella, että tapaus on kerännyt paljon mediahuomiota, joka on tuhonnut hänen työmahdollisuutensa Suomessa. Smith oli jo entuudestaan julkisuuden henkilö, joten eikö hänen olisi pitänyt osata myös rikollisen toimintansa saama julkisuus ennakoida? Smith myös lisäsi vettä myllyyn Youtube-videolla ja Facebook-päivityksillään aiheesta.

Jos tämä lievennysperuste menee oikeudessa läpi, tarkoittaa se sitä, että käytännössä julkisuuden henkilöt voivat aina saada lievennetyn tuomion, koska heidän rikoksistaan kuitenkin puhutaan. Työmahdollisuuksien menettäminen ei johdu mediahuomiosta vaan rikoksesta.

On käsittämätöntä, että median toiminta teon jälkeen voi vaikuttaa lieventävästi tuomioon, ja että median velvollisuuksiin kuuluva tiedottaminen rikosasioista, jotka nyt muutenkin ovat julkista tietoa, lasketaan erityiseksi haitaksi. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Julkkiksen täytyy tajuta, että rikos vaikuttaa myös hänen imagoonsa, minkä pitäisi olla lisämotivaation tuottaja lain noudattamiselle.

2. Pitäisikö kotona kuvaamisen olla laitonta alkuunkaan?

Tätä pohti mm. yleisesti ottaen varsin järkevä Jussi Halla-aho. Halla-aho ei ottanut suoraa kantaa asiaan, mutta ilmaisi tietynlaista hyväksyntää sille, että kotonaan voisi salakuvata sitä tarkoitusta varten, että suojaa itseään mahdollisilta perättömiltä syytöksiltä eikä näytä videoita muille. Minäkään en pidä siitä, että oikeusjärjestelmä laitetaan suojelemaan ihmisiä heidän oman holtittomuutensa seuraamuksilta, mutta tässä tapauksessa toinen vaihtoehto on huomattavasti ikävämpi.

Perättömien syytösten riski on oma leväperäisen seksuaalikäytöksen seuraus - samoin kuin salakuvatuksi tuleminenkin. Huoraamalla ihminen valitsee sen tietoisen riskin ottaa. Oma seksiseikkailujen tarve, joka johtaa leväperäiseen kumppaninvalintaan, ei ole oikeutus toisen henkilön yksityisyyden loukkaamiselle.

Syy sille, miksi en kannata toisen ihmisen kuvaamisen laillisuutta edes omassa kodissa on yksinkertainen: moinen avaisi todella vaarallisen oven.

 Samalla perusteella työnantaja voisi salakuvata työntekijöitään, vuokranantaja vuokralaisiaan tai vaikka tavaratalon omistaja asiakkaita pukukopissa tai wc-tiloissa. Miksi minun ja viiden miljoonan muun oikeuden yksityisyyteen pitäisi heikentyä, jotta arvostelukyvyttömät ihmiset voivat paneskella ja nauhoittaa teot ikäviltä sivuvaikutuksilta, kuten raiskaussyytöksiltä, välttyäkseen? Miksi sen pitäisi vaikuttaa minun oikeuksiini ja elämääni?

Helpompikin, kenenkään oikeuksia loukkaamaton keino riskien välttämiselle on: älä huoraa. Valitse kumppanisi tolkulla, niin tarpeettomia riskejä ei synny. Sama pätee kaikkiin ihmisiin sukupuolesta riippumatta. Holtittomaan seksuaalikäytökseen liittyy monia riskejä: taudit, ei-toivottu raskaus naiselle ja sen seuraama elatusvelvollisuus miehelle, huumatuksi, ryöstetyksi tai raiskatuksi joutuminen ja ties mitä. Näitä riskejä voi hallita noudattamalla kumppanin valinnassa samaa tervettä järkeä, jolla pyrkii minimoimaan muitakin turvallisuusriskejä elämässään.

Smithin harrastama seksuaalikäytös on jo todellista vaikeuksien kerjäämistä, koska sellaisella toiminnalla ei päädy suhteisiin kunnollisten ihmisten kanssa vaan ainoastaan toisten moraalittomien ja rappeutuneiden kanssa - heidän kanssaan, jotka myös vastaavaa käytöstä toteuttavat. Se nostaa ongelmien riskiä entisestään.

3. Axl Smithin tapaus osoittaa, että feminismiä tarvitaan

Tämän kannan esitti mm. feministi Hanna Räty. Hänestä tapaus kertoo siitä, miten naiset nähdään seksiobjekteina, koska videoita nähneet eivät ajatelleet naisia tuntevina yksilöinä. Hanna vaan unohtaa, ettei ketään seksivideolla sellaisena nähdä, koska kukaan ei katso seksivideoita pohtiakseen tuntevia yksilöitä. Naiset katsovat pornoa enenevissä määrin, ja yksi kummallisista trendeistä naisten pornon katselussa on homopornon katsominen. Jotenkin en usko, että homopornoa katselevat naiset pohdiskelevat filmin miesten tunne-elämää, luonteenlaatua tai mieltymyksiä. Seksivideolla kaikki ovat seksiobjekteja sukupuolesta riippumatta.

On myös tärkeää muistaa, että kun mitä tahansa ikävää tapahtuu naiselle, se on feministien mielestä oikeutus sanoa, että tämän vuoksi feminismiä tarvitaan. Räty ei tietenkään selittänyt, miten ja millä keinoin feminismi saisi miehet tai naiset lakkaamaan näkemästä seksivideoiden henkilöt seksiobjekteina.

Kaksi väärää ei tee oikeaa eikä kaksi hörhöilyä järkevää. Feminismin sijaan suosittelisin ratkaisuksi tähän ongelmaan terveen järjen käyttöä. Jokainen voi katsoa Axl Smithin tuhoa ja hänen uhriensa nöyryytystä ja pohtia, miten voisi itse ne kohtalot tervettä järkeä käyttäen välttää. Mikäli tässä on jotain epäselvää, palaa kohtaan 2.

Axl Smithin tapaus ei osoita, että feminismiä tarvitaan. Se osoittaa, että mulkkuja ihmisiä on maailma väärällään ja Axl Smith on heistä yksi.

4. Muiden runkkurinkiin kuuluvien olisi pitänyt tehdä rikosilmoitus

Tämä syytös suuntautuu varsinkin muusikko Kasmiriin, jonka nimi nousi esille hänen todistettuaan oikeusjutussa. Kasmir oli kuulunut Whatsapp-ryhmään, jossa salakuvattua materiaalia oli jaettu. Monet valitsivat moraalisäteillä selittämällä, että Kasmir teki väärin vaietessaan nauhoista - ja kirjoittaja itse tietenkin olisi ilmoittanut ystävästään poliisille.

Kuinka realistiselta tämä tuntuu? Kasmirilla ei ole ollut mitään keinoa tietää nauhojen todella olevan salakuvattuja. Salakatselu on pääsääntöisesti asianomistajarikos, joten hän ei voisi edes rikosilmoitusta asiasta kirjata, koska ei ole uhri. Ja kuinka moni todella ryhtyisi soittelemaan poliisille ystävästään pelkän salakuvatun seksimateriaalin vuoksi? Jos videolla näkyisi vakavampi rikos, kuten raiskaus, olisi tietenkin normaalia ja vaadittua ottaa viranomaisiin yhteyttä, mutta mahdollinen salakatselu saisi useimmat enintään kyseenalaistamaan kaverin toiminnan.

Kasmir joutui vielä luopumaan paikasta viihdeohjelmassa kohun vuoksi. Miten tämä on reilua? Hän ei valinnut tulla sotketuksi tällaiseen. Hän ei syyllistynyt rikokseen. Häntä ei tule rangaista toisen ihmisen tekemisistä. Olettaisin jo nimen yhdistymisen Smithiin olevan miehelle melkoinen häpeä. Eiköhän se riitä.

5. Seksikumppanien vastuun toteaminen on uhrin syyttämistä

Smith ei ollut ainoa holtiton tilanteessa. Hänen seksikumppaninsa sortuivat holtittomaan kumppaninvalintaan myös, mutta toisin kuin Smith, he eivät paikkailleet oman käytöksensä seuraamusten riskiä muiden oikeuksia loukkaamalla. Joka tapauksessa toivoisin, että varsinkin nuoret tytöt katsovat Smithin uhrien kohtaamaa ahdistusta ja nöyryytystä ja pohtivat hieman, miten he voisivat välttää samaan asemaan joutumisen. Sano sitä victim blamingiksi jos haluat, mutta se on yksinkertaisesti paras ja tervehenkisin vaihtoehto.

Kuvittelen, että minulla olisi tytär, jolle olisi asian suhteen esitettävä jompi kumpi kahdesta seuraavasta argumentista:
a) Ei saa syyllistyä uhrin syyttämiseen, nainen saa olla seksuaalisesti vapaa ja vastuu on aina tekijällä.
b) Järkevällä kumppaninvalinnalla voi hallita monenlaisia ikäviä riskejä, kuten vaikkapa salakuvatuksi joutumista.

Kumpi argumentti olisi paras tyttäreni turvallisuuden, menestyksen ja tulevan onnellisuuden kannalta? Tietysti B, koska se on realismia ja positiivisiin arvoihin perustuvaa. Voimme jankuttaa tekijän vastuuta maailman tappiin, mutta se ei lohduta heitä, jotka irtosuhteiden sivuvaikutuksista kärsivät, koska se ei vie heidän ongelmaansa pois.

Linja B toisaalta elämänarvoksi omaksuttuna auttaa välttämään monet ongelmatilanteet, helpottaa hyvän kumppanin löytämistä, on turvallisempi valinta fyysisen ja psyykkisen terveyden kannalta sekä - toisin kuin A:n vakuuttelu tekijän vastuusta - oikeasti suojelee kuvitteellista tytärtäni monilta riskeiltä ja vaikeuksilta.