perjantai 9. syyskuuta 2016

Antakaa sen avioliittolain olla

Yhdysvalloissa päätös tasa-arvoisesta avioliittolaista ei tullut lainsäätäjiltä vaan korkeimmalta oikeudelta.
Lain kannattajat juhlivat päätöstä Washingtonissa.
Olen seurannut keskustelua Aito avioliitto -kansalaisaloitteesta ja ihmettelen ihmisten polttavan intohimoista suhtautumista asiaan. Avioliittolaki vaikuttaa joillekin olevan elämän ja kuoleman kysymys, vaikkei sillä käytännössä ole mitään vaikutusta heidän elämäänsä.

Tasa-arvoiselle avioliittolaille on kuitenkin vaikea keksiä käytännön haittavaikutuksia, jotka eivät vaadi mielikuvituksen ponnistelua. Homot ovat homoja joka tapauksessa, joillain heistä on lapsia joka tapauksessa, joten perhettä vakauttava ja yhteiskunnan silmissä tasa-arvoistava laki on vain hyödyllinen.

 Yksiavioisuuden kannustaminen on hyödyllistä koko kansalle. Monet kansanterveyden ja -talouden haitat johtuvat huteralla pohjalla olevasta yksiavioisuuden ja perheen arvostuksesta, mikä näkyy maassa yksinhuoltajina, abortteina, nostettuina tukiaisina, ongelmaisina lapsina ja nousseina sairauskuluina tartuntatautien suhteen.
Avioliitto miehen ja naisen välisenä, lapsentekoon tarkoitettuna liittona taas on täysin subjektiivinen näkemys. Ei ole olemassa mitään tarkkaa, yleispätevää avioliiton määritelmää, jolla väitteen voisi perustella, ja avioliiton olemassaolo ja luonne vaihtelevat kulttuurin mukaan. Varsinkin uskontoonsa vetoavien kristittyjen tulisi käsitteen subjektiviisuus ymmärtää: heidän pyhä kirjansa kuitenkin käsittelee avioliittoa varsin kirjavasti. On polygamiaa ja raiskauksen hyvitystä uhrin pakottamisella avioon raiskaajansa kanssa. Edes yhden heimon elämää kuvaava teos ei onnistu yksikäsitteisen avioliiton luonnissa.

Kansanedustaja Mika Niikko taas korosti lasten oikeutta kahteen, biologiseen vanhempaan. Vuosittain solmittavat parisataa homoliittoa eivät ole ilman kunnollista ohjausta kasvavien avainkaulalapsien taustalla vaan hajoavat heteroliitot ja sitoutumiskyvyttömyys. Kolmea Suomessa solmittavaa avioliittoa kohden haetaan kaksi avioeroa, ja yhä useampi hankkii lapsia ilman parisuhdetta. Homoja ei tästä pidä syyttää. Heidän vaikutuksensa asiaan on parhaillaankin marginaalinen. Kuinkakohan monta huonosta kodista kärsivää homoperheen lasta Niikko on tavannut? Entä heterovanhempien avioero- ja au-lapsia?

Joidenkin mielestä tasa-arvoinen avioliittolaki taas on vaaraksi yleiselle moraalille, jotenkin huono kannuste. Mutta kannuste mihin? Seksuaalisuus ei ole trendien tuotos, ja siksi homovanhempien lapsista kasvaa heteroja samalla todennäköisyydellä kuin kaikista muistakin. Yksiavioisuuteen kannustaminen ei ole moraalin rappeuttamista - päinvastoin. Valinta politiikassa on vakaan perhe-elämän ja sängystä toiseen hyppimistä ihannoivan hookup-kulttuurin kannustamisen välillä.

Avioliittolaki ei myöskään polje kenenkään uskonnonvapautta, vaikka niinkin väitetään. Yksityisillä uskonyhteisöillä ei ole velvoitetta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Evankelis-luterilainen kirkko taas on osa julkisvaltaa, joten sen on joko noudatettava lakia tasa-arvosta tai tehtävä valtion ja kirkon ero irtisanoutumalla julkisista tehtävistään, jolloin se voisi yksityisenä uskonyhteisönä tehdä tahtomallaan tavalla. Verotusoikeus ja muut julkisvallan herkut kuitenkin houkuttavat kirkon johdon takuulla ryhtymään vain noudattamaan lakia. Heitäkään ei siis pakoteta mihinkään, valinta on heidän omansa.
On lause, johon kaiken tämän voisi tiivistää: meillä on suurempiakin ongelmia. Jos perherakennetta halutaan lujittaa ja samalla poistaa perherakenteen hajoamisen yhteiskunnallisia haittoja, sen on tapahduttava sieltä käsin, missä ongelma pääosin piilee, eli heteroliitoista. Vuonna 2014 rekisteröityjen parisuhteiden määrä oli suurimmillaan, ja silloinkin ne muodostivat vain 1,3% kaikista liitoista.

On purettava sitä valtion tukiaisjärjestelmää, joka on vienyt isien paikat perheistä ja tehnyt puolihuolimattomasta lapsenteosta taloudellisesti kannattavaa. Se olisi linja, jota voisi toteuttaa juurikin liberalismin periaatteiden nojalla, ei niitä rikkomalla, kuten yksityiselämään ja yksilöiden välisiin sopimuksiin sekaantuva homoliittojen kieltäminen tekee.

Isien paikat vievien tukiaisten vastustaminen olisi poliittisesti vaarallisempaa, koska todennäköisesti omissa äänestäjissä on niiden järjestelmien hyötyjiä. On helpompi valinta nostaa homot tikun nokkaan perherakenteen hajottajina ja au-lapsien tuottajina, koska heitä ei omissa äänestäjissä paljoa voi olla. Äänestäjät voivat sitten kolmannen ja neljännen avioliiton välillä nyökkäillä, että on ne homot pahaksi moraalille. Mutta kumpi olisi se rehellinen ratkaisu, jolla oikeasti voisi olla yhteiskunnallista vaikutusta?

7 kommenttia:

  1. Oletko löytänyt jostain tutkimustuloksia, joiden mukaan homoliitoissa elävistä lapsista tulisi yhtä todennäköisesti heteroita kuin heteroparien lapsista? Itselläni ei ole mitään siis homopareja vastaan, mutta kasvatus kuitenkin määrittelee sen, että tuleeko ihmisestä homo vai hetero. Periaatteessa se, että lapselta puuttuu toisen sukupuolen malli, saattaa lisätä tai vähentää todennäköisyyttä homouteen.

    Tiettävästi ei ole sellaista geeniä, joka aiheuttaisi homouden väistämättä. Kaksoistutkimuksissa ei ainakaan ole sellaista havaittu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katso tuo tämän kommentin lopussa oleva tutkimuslinkki, sen havainnoissa mainitaan, että homoparien lapset ovat avoimempia kokeiluille saman sukupuolen kanssa, mutta eivät identifioidu seksuaalivähemmistöihin muita useammin. Tutkimustulokset tässä aihepiirissä ovat jokseenkin ristiriitaisia, ja uskon sen johtuvan siitä, ettei tutkimuksissa tarpeeksi selvästi erotella homojen biologisia lapsia adoptiolapsista. Vertailukin on siitä vaikeaa, että heterovanhempien lapsissa on herkemmin kaappihomoja, jotka eivät homoksi avoimesti identifioidu, mutta homovanhempien lapset uskaltavat helpommin seksuaalisen suuntautumisensa paljastaa, vaikka se poikkeaisi valtaväestöstä.

      Selvyyden vuoksi: puhuin tässä blogitekstissä kasvatuksellisesta vaikutuksesta, en geeneistä, koska kaikki homoparien lapset eivät ole homojen biologisia lapsia. Lesboäitien biologisilla lapsilla on homoseksuaalisuus yleisempää kuin homoseksuaalimiesten biologisilla lapsilla, joten ilmeisesti asiaan vaikuttavat geenit periytyvät helpommin äitilinjasta. Suurin osa homoista on kasvanut aivan tavallisissa heteroperheissä, ja saman perheen lapsissa voi olla yksi homo ja viisi heteroa, joten kasvatuksen vaikutus on asiassa kaikesta päätellen varsin rajallinen.

      Seksuaalisuutta ohjaavat pitkälti geenit ja hormonitoiminta. Kun sukupuolivietti murrosiässä herää, se vain tapahtuu. Ei ketään opeteta tykkäämään tietystä sukupuolesta, he vain kokevat viehätystä tiettyyn ryhmään. Asioita ei voi jakaa tiukasti ympäristön ja geenien vaikutuksiin, koska on myös ei-geneettisiä biologisia vaikutuksia. Esim. autismi tai epilepsia eivät tule geeneistä eivätkä ympäristöstä. Erään geenimuunnoksen (Xq28) perusteella pystytään n. 70% todennäköisyydellä ennustamaan miespuolisen henkilön tuleva seksuaalisuus. Sen kyseisen modifikaation jäljiltä jää siis se 30% muita asiaan vaikuttavia tekijöitä, kuten ympäristö. Juuri se Xq28 periytyy X-kromosomissa, mikä voisi selittää lesboäidin suuremman vaikutuksen lapsen seksuaalisuuteen kuin homoisän. Tutkimuksessa, jossa identtisillä kaksosilla tutkittuun Xq28-ominaisuuden vaikutusta, huomattiin, että identtiset kaksoset edustavat samaa seksuaalisuutta paljon muuta väestöä suuremmalla todennäköisyydellä. Jos toinen on homo, molemmat ovat, ja ero on huomattavasti suurempi kuin ei-identtisillä sisaruksilla. Biologisiin, ei-geneettisiin syihin homouden taustalla voi laittaa myös äidin hormonien vaikutuksen kohdussa. Homomiehillä on keskimäärin muita pidemmät sormet, suurempi penis ja aikaisempi puberteetti, minkä uskotaan johtuvan äidin hormonien vaikutuksesta. On hyvin mahdollista, että juuri homojen syrjintä on syy sille, miksi homoja on. Heidän on täytynyt mennä naimisiin ja hankkia lapsia kautta historian, joten geenit ovat selvinneet poolissa.

      http://faculty.law.miami.edu/mcoombs/documents/Stacey_Biblarz.pdf

      Tässä taas siitä "homogeenistä". Itse tutkimus on maksumuurin takana, joten laitan lehtijutun aiheesta: http://www.sciencemag.org/news/2014/11/study-gay-brothers-may-confirm-x-chromosome-link-homosexuality

      Poista
  2. Jaakko, jos kasvatuksella saa homon aikaiseksi, onnistuuko sitten homouden poistaminen jollain terapialla vai? Eiköhän se homous ole vain häiriö ihmisalkion kehityksessä jolle ei mitään mahda?
    Tätä lakia ei pidä kutsua tasa-arvoiseksi koska se ei sitä ole!
    Edelleenkään jokainen EI voi avioitua kenen kanssa haluaa, esim. sisarukset ym lähisukulaiset keskenään.....

    VastaaPoista
  3. 'Avioliitto miehen ja naisen välisenä, lapsentekoon tarkoitettuna liittona taas on täysin subjektiivinen näkemys.'

    Jos noin on, niin sitten on syytä muodostaa uusi instituutio joka on tarkoitettu juuri tuohon tarkoitukseen. Ja se onkin sitten tärkein instituutio mitä ihmiskunnalla on koskaan ollut tai tulee olemaan. On ollut kiintoisaa seurata tätä keskustelua. Lapsikin ymmärtää geneettisten vanhempien merkityksen, mutta lesbo presidentti, lääketieteen etiikan tutkija tai psykiatrian professori ei sitä voi mitenkään ymmärtää. :)

    VastaaPoista
  4. Olen tässä eri mieltä kirjoittajan kanssa. Aito avioliiitto -aloite on yritys korjata alkuperäinen ns. tasa-arvoinen avioliittolaki. Avioliitto instituutiona on alkujaan miehen ja naisen välinen ja sen tarkoituksena on mahdollistaa lasten kasvu mahdollisimman hyvässä ympäristössä. Ajatus on, että yhteiskunta hyötyy siitä, että lapset kasvavat perheessä.

    Ns. tasa-arvoinen avioliittolaki on yritys muuttaa vuosituhantisen instituution (jolla on selkeä tarkoitus) luonnetta sellaiseksi, että se sopii myös homo- ja lesbopareille.

    Ymmärrän osittain homo- ja lesboparien tarpeen siunaukselle. Se ei kuitenkaan edellytä avioliittoinstituution uhraamista kulttuurimarxistien (joille "tasa-arvo" on kaikki kaikessa) alttarille.

    Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että avioliiton romuttaminen ei ole homojen ja lesbojen syytä vaan siihen ovat enemmänkin syynä feministit, joilla on pakonoomainen tarve eristää nainen omien valintojensa seurauksista. Jos nainen tekee huonoja valintoja, veronmaksaja kustantaa. Mitään vastuuta ei ole.

    VastaaPoista
  5. Avioliitto alunperin oli käsittääkseni kauppasopimus kahden suvun välillä, ei sillä ollut mitään tekemistä rakkauden kanssa. Tämä yhteys on keksitty runoilijoiden toimesta joskus keskiajalla.

    Minun mielestäni paras vaihtoehto olisi ymmärtää susiparien olevan niitä todellisia rakkausliittoja ja jättää avioliitto taloudellisen ja poliittisen pelin nappulaksi. Ja helposti toteutettavissa.

    VastaaPoista
  6. Tiina. Luulen ja uskoisin, että ymmärrät, että kyseessä ei ole vaan pelkkä kristillisen avioliiton alasajo tai homojen aseman pönkitys. Kyllä kyse on suuremmista stategioista, josta sukupuoleton kasvatus, moniavioisuus, pedofilia ym. seksuaaliset vääristymät ja tehdään salonkikelpoiseksi.

    VastaaPoista