"Eihän kaikkea julkista tietoa saa julkistaa ja levittää netissä, ne ovat kaksi eri asiaa."
Tuon kiinnostavan ja ristiriitaisen lausunnon päästi suustaan Oulun käräjäoikeuden laamanni Antti Savela, kun Lapin Kansa kyseli hänen näkemystään siihen, että insesti-isä Seydou Kouandan oikeudenkäyntiä kuvattiin salaa.
Olen aina ollut siinä uskossa, että julkisuus on varsin binäärinen käsite - asia joko on julkinen tai ei ole. Ilmeisesti julkinen on kuitenkin liukuvampi käsite. On julkisia asioita, jotka sopivat julkisesti levitettäviksi, ja on julkisia asioita, jotka eivät olekaan kovin julkisia.
Tämä on mainio esimerkki suomalaisesta oikeuskäytännöstä ja byrokratiasta. Vaikka hallitus puhuisi avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä, tosiasia on, että Suomessa tiedon tarpeetonta salaamista ja piilottelua tapahtuu jatkuvasti.
Insesti-isän oikeudenkäynnissä oli kiinnostavaa seurata tuomareiden suhtautumista median läsnäoloon. Heidän ilmeensä ja olemuksensa viestivät harvinaisen selvästi, että he kokivat median ja yleisön ärsyttäväksi rasitteeksi. Tuomarit myös kielsivät kuvaamisen käsittelyn aikana. Heillä katsotaan olevan siihen oikeus, koska sali on käytännössä heidän työhuoneensa, ja heillä on oikeus pitää siellä järjestystä miten haluavat.
Ymmärrän täysin, ettei kenenkään haluta käsittelyn aikana juoksentelevan ympäri salia kameran kanssa, mutta häiriötä aiheuttamattoman, paikallaan olevalla kameralla tehdyn kuvaamisen kiellolle ei ole perusteita. On käsittämätöntä, että tuomarin henkilökohtainen mukavuus menee vapaan tiedonkulun edelle.
Jos oikeudenkäynti on julkinen, on tallennuskielto täysin järjenvastainen. Kuka tahansa saa kävellä sisään kuuntelemaan tapahtumia, mutta jostain mystisestä syystä niitä ei saisi seurata livelähetyksenä tai tallenteena laitteelta. Samoin kuka tahansa voi kirjoittaa sisällön ylös ja julkaista sen, mutta audiona saman tekeminen on kiellettyä.Tiedonsaanti jää myös onnen varaan yhdenvertaisuuden vastaisesti: jos on fyysisesti kykenevä ja omaa aikaa lähteä paikalle, saa kuulla tapahtumat. Muut saavat median suodattaman version tapahtumista.
Suomi on virkaintoisten byrokraattien taikamaa. Meiltä löytyvät säädökset ja porsaanreiät lähes minkä tahansa tiedon pimittämiseen valtion työntekijöille, jotka laiskuudesta, mukavuudenhalusta tai ideologisista syistä haluavat jotain salata. Säätelyn tulisi aina suojata ensisijaisesti kansan perusvapauksia, ei virkailijoiden oikkuja.
Insesti-isän tapauksessa mies sai kahdeksan vuoden vankeustuomion tyttärensä säännöllisestä raiskaamisesta 9 vuoden ajan. Sääntö-Suomessa otsikoiden aiheeksi nousee kuitenkin pikkumainen valitus oikeudenkäynnin äänittämisestä niille, jotka eivät paikalle päässeet.
Laamanni Savela ei osannut nimetä lakia, joka on tullut rikotuksi kun nauhoitus laitettiin päälle, ja valitteli lain puutteellisuutta. Syylliset on löydetty, rikos vain puuttuu. Jotenkinhan se pitäisi päästä vapaa tiedonlevitys estämään. No, laamanni kai tietää, mistä Junes Lokan tai minut löytää, jos jonkun sopivan pykälän keksii.
Mut äläkänhän nosti (oikeastaan se muistutti juoruilua) luotettava mediamme?
VastaaPoistaTämä "syyllinen tiedetään, rikosta vielä odotetaan" mentaliteetti tulee vuoren varmasti laajenemaan hölmölän oikeuslaitoksessa lähivuosina. Ja nimenomaan ajatus- ja sananvapausrikollisten ollessa kyseessä.
VastaaPoistaMarxilaista yhteiskuntaa ajetaan sisään järkyttävällä tarmolla ja innolla. Varmastikaan ymmärtämättä täysin, mihin se voi johtaa.
Tosiasiassa ranskankielinen sai neljän vuoden vankeustuomion, mutta pääasia on, että rikos tapahtui jo silloin kun te ajattelitte nauhoittavanne oikeuden istuntosalissa tämän tapahtuman - se menee tässä Suomen sosialisti-demokraattisessa yhteiskunnassa niin pitkälle tämä vallan käyttö.
VastaaPoistaDo dii. Nyt kun katselin tota pelleilyänne voin sen verran että ette te uhrin vuoksi noin toimi. Teitä nauratti koko juttu. Mikä siinä nauratti? Uhri tekee jotain hienoa mutta teidän piti omalla narsistisella keskenkasvuisella sekoilulla liata se. Konservatiiviset naiset my ass. Konservatiivisesta anarkistiksi viidessä sekunnissa.
VastaaPoistaLivelähetystä ei voi sensuroida kuten kirjoitettua tekstiä, siksi se halutaan kieltää. Amerikassa on telkkariohjelmia jotka näyttävät oikeudenkäyntejä, Suomessakin näytetty jotain judge judya. Täällä sellainen ei sovi koska ihmiset alkaisivat miettiä tuomioitten lyhyyttä.
VastaaPoistaTässä lienee asian ydin. Kun jokin asia tallennetaan joko äänitteenä tai kuvana, ei siitä voida jälkeenpäin olla eri mieltä mitä tuli tehtyä tai sanottua. Tuomari kokee asian ilmeisesti juuri näin. Samalla tulee mahdolliseksi se että lakia sovelletaan mielivaltaisesti. Kirjoitettuja tekstejä voidaan aina muuttaa ja äänitteitä/videoita tietenkin myös. Mutta jos tallentajia on useita, tulevat väärennökset julki.
PoistaTästä tulee mieleen Varustelekan olutnettimyynti-keissi. Tyypit olivat ottaneet selvää laeista ja kuulemma ei ole laitonta se, mitä he olivat suunnitelleet, mutta lupaa hakiessa viranomainen oli suorilta käsin vaan todennut "kyllähän tämän on pakko olla kiellettyä": http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/varusteleka-yritti-myyda-kaljaa-netissa-laki-ei-esta-viranomainen-kyllahan-taman-on-pakko-olla-kiellettya-6593314
VastaaPoistaKyllä Suomi on monella tapaa paska maa.
Suomessa on myös hyvää. Toistaiseksi maassamme rajoitetaan netin vapautta aika vähän. On syytä muistaa (ja tietää), ettei vapaus ole internetin rakenteesta johtuva, automaattinen ominaisuus. Netin vapaus on kaikissa maissa valtiovallan peukalon alla. Ulkomaiset edunsaajat pyrkivät peukaloa heiluttelemaan, ja jo heiluttavat.
VastaaPoistaHarva maa (jos yksikään) on absoluuttisen paska. Suomi on kylläkin paljon paskempi paikka kuin normisuomalainen ajattelee. Tämän huomaa heti, kun menee Suomen ulkopuolelle.
VastaaPoistaSuomen tämänhetkinen poliittinen kehitys on myös hyvin huolestuttava.
Ei tuossa Savelan kommentissa mitään ristiriitaa ole. Kaikkia juttuja ei tosiaankaan saa julkaista mikäli videolla halvennetaan jotakin henkilöä.
VastaaPoistaJulkaista saa mutta voi joutua syytteeseen esim. kunnianloukkauksesta.
PoistaOikeudenkäynnin videointi on yleensä kiellettyä koska harva katsoo loppuun saakka ja tuomionluku voi siirtyä päivillä. Mietippä omalla kohdalla jos olet syytön ja netissä joku valopää kierrättää videota jossa sinulle luetaan esim. insesti syytteet. Olet tuomittu ja leimattu vaikka syytteet kaatuisivat ja olisivat tekaistut.
VastaaPoistaTanskassa on käyty oikeutta tiedustelupalvelun entisestä pomosta tehdystä kirjasta Syv år for PET - Jakob Scharfs tid skrevet af Morten Skjoldager. Tiedustelupalvelu PET pelkäsi, että Scharf paljastaa kirjassa terrorismin jäljittämiseen liittyviä salaisuuksia ja Kööpenhaminan käräjäoikeus kielsi turvaamistoimena kirjan myynnin. Kustantaja oli ehtinyt lähettää muutamia kappaleita kirjakauppoihin. Syntyi taas kiista sananvapaudesta. Asiasta kohistiin julkisuudessa melkoisesti, ja Politiken-lehti (jonka toimittaja kirjan kirjoittaja on) päätti uhmata oikeuden päätöstä ja julkaisi kirjan sunnuntaipainoksensa liitteenä kokonaisuudessaan. PET pyysi käräjäoikeutta kumoamaan turvallisuustoimen koska se käytännössä oli menettänyt merkityksensä, mutta samalla pyysi syyttäjävirastoa tutkimaan, onko Politiken syyllistynyt rangaistavaan tekoon ja Scharf vaitiolovelvollisuutensa rikkomiseen.
VastaaPoistaLaki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa 21 § on ihan yksiselitteinen. Sen rikkomista ei vaan ole sanktioitu. Asianosaisten etu menee uteliaitten ihmisten tallennushalujen edelle, jos istunnon puheenjohtaja niin päättää. Hyvä niin.
VastaaPoistaTässä vielä tuo mainittu lakipykälä (YTJulkL 21 §):
Poistahttp://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070370#L4P21
Kyseinen laki menee soveltuvin osin julkisuuslain yli eli oikeudenkäynnillä on erityisasema suhteessa julkisuuslakiin.
Keskeistä tässä nimenomaisessa tapauksessa on nähdäkseni vaatimus siitä, että oikeudenkäyntiin osalliset voivat antaa taltiointiin suostumuksensa.
Itse asiassa Savelan 2008 tekemä esitys aihepiiristä on ihan asiallista luettavaa, ja antaa ehkä vihjettä siitä mitä hän on kieltämättä hiukan ristiriitaiselta vaikuttavassa lausunnossaan mahdollisesti tarkoittanut:
http://www.ulapland.fi/loader.aspx?id=e2c229e0-276f-431f-97e2-e9627b709772
Kuitenkin vaikuttaa selvältä, että laki on joiltain osin vanhentunut, koska taltiointia ei voida nykypäivänä oikein mitenkään valvoa, eikä taltiointi (samasta syystä) ole enää mikään tekijä käsittelyn häiriöttömälle kululle. Näin ollen, käytännössä pitäisi lähtökohtaisesti kaikissa julkisissa käsittelyissä ehkä lähteä siitä oletuksesta että joku ne kuitenkin tallentaa, ja mahdollisesti jakaa, tarpeen vaatiessa anonyymisti, eikä tätä voida käytännössä estää millään tavalla.
Viime kädessä kyse lieneekin siitä luotetaanko tuomioistuimen harkintaan siinä, puolustaako se laissa tarkoitettua kaikkien asianomaisten perusoikeuksien tasapainoa vai tuleeko taltiointia koskevista päätöksistä ennemminkin sensuurin maku suuhun.
Kannattaisin itse molemminpuolista kunnioitusta tässä asiassa (eli kysytään lupa oikeuskäsittelyn puheenjohtajalta, mutta hänen pitää myös vastata aina huolellisesti ja kattavasti perustellen, ja perustelut ovat luonnollisesti julkisia). Nimittäin jos tuomioistuinten harkintavaltaa aletaan tässä asiassa liiaksi ylittämään teknologisin keinoin (vaikka niin käytännössä voikin onnistuneesti tehdä), niin tästä saattaa olla sellainen odottamaton takaperoinen seuraus että tuomioistuimet muuttavat ainoana jäljellejäävänä keinonaan käsittelyjään herkemmin suljetuiksi, turvatakseen mainittua perusoikeuksien tasapainoa.
RLanche: "Kannattaisin itse molemminpuolista kunnioitusta tässä asiassa (eli kysytään lupa oikeuskäsittelyn puheenjohtajalta, mutta hänen pitää myös vastata aina huolellisesti ja kattavasti perustellen, ja perustelut ovat luonnollisesti julkisia)."
PoistaToki haaveilla voi. Vaan kuka oikeasti uskoo, että esim. tulisi laki, joka velvoittaisi tuon perustelemisen riittävän sanktion uhalla?? - Tai edes jonkin oikeusauktoriteetin suositus, joka ei todennäköisesti johtaisi mihinkään. Puhumattakaan, että yleensä noita perusteluja tulisi tuomarin sivistyneisyyden myötä paikalla olijoiden pyynnöstä tai jopa niitä ilman?
Eihän usein edes Korkein oikeus perustele edes tuomioitaan kunnolla (vallitseviin oikeuden oppikirjoihin nähden), kuten satoja (vai tuhansia?) kertoja voi huomata täältä: http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/
Oikeudenkäynnit ovat jo pitkään olleet mahdollisuuksien mukaan suullisia ja siten muutenkin helposti ainakin vähän turhan epämääräisiä tilaisuuksia sekä työntekijöiden työtaakka jo nykyisten velvoitteiden kautta suuri (jutut myöhässä).
Fakta on, että Suomessa ei tule mitään sanktioita esim. käräjäoikeuden tuomarille, joka jatkuvasti tekee jonkin tyypin jutussa erittäin suuresti toisenlaisen ratkaisun lopputulemaltaan ja perusteluiltaan kuin mitä jatkossa hovi ja korkein oikeus.
Suomen oikeuslaitoksen sivistystä voi miettiä myös sitä kautta, että Suomi on saanut langettavia päätöksiä EIT:ltä useammin kuin muut pohjoismaat yhteensä.
Ja entä missä sitä julkisuutta eniten tarvitaan? Eli missä Suomen kansan enemmistö vähiten luottaa siihen, että valtamedia raportoi oikeudenkäynneistä oikein?
Tässä ei ole kyse vain maahanmuuttoaihejutuista, vaan - osin suullisen käsittelyn helpottamana - oikeus voi (kuten olen läheltä nähnyt yli 20 v sitten) kokonaan jättää kommentoimatta ja dokumentoimatta pienen ihmisen asiallisen asianajajan pitkän puheenvuoron ja jopa kirjallisten esitysten kaikki kohdat.
Voisitte myös tunneälyä ja tilannetajua harkita käyttöönne otettaviksi. Nythän on vihoviimeinen hetki vaatia kunnioitusta oikeusjärjestelmän viranomaisille.
Tämä on viimeisin tapaus, yksi monista: valtamedia vaikenee: 1) Suomen syyttäjä vaatii Janitskinille tuomiota rikoksista, jotka toisivat hänelle yht. max. 13v ehdotonta vankeutta vaikka kyse ei ole hänen elannonhankinnastaan vaan lähes harrastusluonteisen nettilehden pyörittämisestä ja syytteet monella tavalla naurettavia; 2) Suomen syyttäjä käskytti Espanjan poliisin pitämään Janitskinia maksimaalisen vaarallisena, vaikka hän on koko ajan vakuuttanut Suomen poliisille olevansa valmis etäältä kuulusteltavaksi; vaikka hän käyttäytyi rauhallisesti pidätystilanteessa, jne. Niinpä Espanjan poliisi oli pakotettu ottamaan Janitskin kiinni, laittamaan jalka- ja käsiraudat + pakkopaita + 30 mg diapamia / vrk 3 päivän ajan niin että pääkaupungissa Madridissa oikeudenkäynnissä hän oli pää pöllyssä. (Ja aiemmin helsingin poliisi yritti estää Janitskinin nettilehtien julkaisun jo ensimmäisessä pyynnössään käräjäoikeudelta, kieltäytyen kuulustelemasta Janitskinia etäältä. Siitä huolimatta, että rikollisiksi sen katsomat jutut edustivat erittäin pientä osaa koko tuotannosta.)
Tai entä sitten esim. Molari, joka heitettiin selliin pariksi kolmeksi vuorokaudeksi ilman vettä ja ruokaa osana kuulustelua, joka ei sitten johtanut mihinkään.
Entä Aarnio? Eikä aina tarvitse edes itse asua kenenkään varpaille kun raskaimmat tekaistut syytökset vievät nopeasti vankilaan (Auer).
Uusien ratkaisujen miettimisessä lähtökohdan tulisi siis olla se, ettei Suomen kansan enemmistö luota monissa oleellisissa asioissa valtamediaan eikä oikeuslaitokseen. Varsinkaan käräjäoikeuteen ei luoteta vähänkään erikoisemmissa kohdissa. Käräjäoikeus ei ainoastaan ole konservatiivisin ja eniten viranomaisten puolella oleva oikeus, vaan myös aivan liian usein poliisin laittomuuksien siunaaja. (Niistä minulla olisi satoja esimerkkejä.)
Juhani Korhoselle ja RLanchelle:
PoistaRLanche: "Viime kädessä kyse lieneekin siitä luotetaanko tuomioistuimen harkintaan siinä, puolustaako se laissa tarkoitettua kaikkien asianomaisten perusoikeuksien tasapainoa vai tuleeko taltiointia koskevista päätöksistä ennemminkin sensuurin maku suuhun."
Tuossa aiheessa on oleellista tämäkin: Laki on oleellisesti vanhentunut muutenkin kuin siksi että nykyään voidaan julkinen oikeudenkäynti sitä häiritsemättä taltioida: laki ei ota huomioon, että valtamedia voisi olla systemaattisesti puolueellinen jonkin tyyppisissä tapauksissa.
Tässä täytyy huomata sekin, että esim. Saku Tuomisen blogialusta on valtamediaa.
Eivätkä hän ja hänen faninsa saa tuomioita mistään poliittisista syistä samoista kuin "maahanmuuttokriittiset"
Esim. KRP:n pomo on lähes äärimmäisimmän ”antirasistisen” ryhmän, FB:n Rasmus-ryhmän, johtaja. Vaikka virkamiesten tulisi olla lain mukaan puolueettomia...
Tietysti jostain taltioinnista voi olla jollekin asianomaiselle haittaa, jos ihmiset katsovat siitä esimerkiksi vain alun. Mutta samoinhan on usein lehtijutuissakin, joita joka tapauksessa tällaisista tapauksista paljon tehdään!
Ja sitä ihmisten pikalukemistapaa hyväksi käyttäen valtamedia merkittävän usein tekeekin voimakkaita agendojensa mukaisia otsikkoja (ja ingressejä), vaikka varmasti ymmärtää, ettei jutun sisältö perustele otsikkoa (+ ehkä ingressiä).
Oulun tapauksessa uhri halusi ottaa riskin, että julkisuus voi tuoda hänelle haittojakin.
Mitä haittoja sitten syytetylle tuli julkisuudesta?
Minusta näissä ei voida ohittaa yhteiskunnallista näkökulmaa siksikään, että ulkomaalaistaustaisten raiskaukset ovat kuitenkin yhteiskunnallisesti, räjähdysmäisesti kasvava, merkittävä ilmiö, mitä tulisi käsitellä, koska kansanenemmistö ja valtapoliitikot ovat selvästi eri mieltä sen edellyttämistä toimista.
(Esim. Oulussa 37 % raiskausepäillystä ulkomaalaistaustaisia: http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/seksuaalirikoksissa-selvaa-kasvua-oulussa/741759/ + päälle ne ulkomaalaistaustaiset, jotka ovat saaneet Suomen kansalaisuuden.)
Ja koska turvallisuudentunne tunnetusti ja ymmärrettävästi järkkyy helposti monien Suomen alueiden suhteen muillakin kuin selvästi mielenterveysongelmaisilla (joilla hallituksen linjan mukaan ei ole käytännössä ihmisoikeuksia, tutki esim. Juha Kurvisen tapaus – poliittisista syistä pakkohoidossa yhä vieläkin).
Lisäksi julkinen tallentaminen suosii sitä, että kaikki rikokset yms. tulevat ilmi.
Kuten tässä tulee ilmi, että syytetyn tulkin palkkauksen tapaus on esitutkinnan arvoinen (tosin en usko että korruptoitunut poliisi sitä järjestää, Oulun poliisi on erityisen ikävä): https://www.youtube.com/watch?v=WLK8pfuiBb4 (sama tässä sensuurin varalta: https://paavotajukangas.com/2016/10/28/lannen-mediasta-soitetaan-junes-lokalle-peli-paattyy-6-0/)
Esimerkiksi Janitskin-ajojahdin uutisointi valtamediassa on jatkuvasti tarkoitushakuisen rajoittunutta ja vääristynyttä. Eli riski oleellisten faktojen, jopa rikosten, piiloon jäämiselle on jatkuvasti suuri, jos suodattamaton julkistaminen ei ole laajaa.
Entä mitä järkeä keskustella pelkästään julkisuudesta ja lain tarkoituksista, jos on perusteltu epäilys tuomareiden puolueettomuutta vastaan??
Varsinkin, jos vaihtoehtomediakin on jättänyt vähälle tuomareiden tutkimisen. (Tämä uusin aiheesta: http://mvlehti.net/2016/09/29/ilja-janitskinin-syytetta-vauhdikkaasti-ajava-heikki-wendorf-topeksi-kosovossa/)
Katseltuani "Monokulttuuri FM: Halloween special" lähetyksen tulin siihen tulokseen, että Juneksen, Paavon ja Tiinan kannattaisi pitää joku parin viikon leiri, jossa perehtyvät Suomen lainsäädäntöön ja oikeusjärjestelmän toimintaan jonkun asiantuntijan johdolla. Välillä tuli sen verran paksua tuubaa, että pahaa teki katsoa. Ei muuten, mutta menee kohta uskottavuus sivistyneempien/koulutetumpien nationalistien silmissä.
VastaaPoistaJa kyllä sillä Saku Timosella se oikeustieteen kandidaatin tutkinto on, vaikkei juristi olekaan siinä mielessä, että olisi harjoittanut asianajotoimintaa. Junekselle tiedoksi.
Voi olla, että Wiik, Lokka ym. eivät kaikkea oleellista laista tunne kommunikoinneissaan. Mutta nähdäkseni sellainen on harvinaista.
PoistaJa harvoin muistetaan kyseenalaistaa maksimilegalistista kommunikointityyliä, joka yleensä on tällainen juristit yms. automaattisesti ylivoimaisiksi asiantuntijoiksi korottava:
Kaikkien kansalaiskeskustelijoiden argumentaation on maksimilegalismin mukaan lähdettävä tiheästi toistuvienkin ilmiöiden jotakin yksittäistapausta kommentoidessa näistä:
* Siitä, että keskusteltava tapaus on käsiteltävä irrallisena tapauksena, kuten oikeusistuimissa. - Ainakin silloin, jos viitettä ennakkopäätöksiin,tilastoihin tms. ei esitetä.
* Siitä, että valtion oikeusjärjestelmä on niin hyvä, että sitä ei voi oikeusteoreettisesti kyseenalaistaa tai ei ainakaan oikeusfilosofisesti.
JOHTOPÄÄTÖKSIÄ
Maksimilegalistinen kommunikointityyli ohittaa aina sen faktan, että esimerkiksi Suomen oikeusjärjestelmä on monissa oleellisissa asioissa muuttunut esimerkiksi 1970-luvulta nykypäivään. Ja mikä pahempaa, maksimilegalistinen kommunikointityyli ohittaa aina niiden faktojen ja näkemysten pohdinnan, mitkä liittyvät siihen, MITEN oikeusjärjestelmä muuttuu.
Kuitenkin fakta on, että juristien enemmistö on ainakin Suomessa aina ollut äärikonservatiivista porukkaa. Heistä ei ole Suomen oikeusjärjestelmän muuttuminen lähtenyt liikkeelle.
Se on iso asia, koska Suomen oikeusjärjestelmä on muuttunut paljon esim. 30 vuodessa ja koska legalistit katsovat juristien olevan paitsi oikeusteoreettisesti myös oikeusfilosofisesti ylivoimaisia asiantuntijoita.
Äärimmillään maksimilegalismi ja konservatiivisuus johtaa siihen, että lähteinä käytetään vain äärikorruptoitunutta valtamediaa. Ja esim. Saku Tuomista pidetään yhteiskunnallisesti tärkeänä asiantuntijana. Vaikka hän on jäänyt lukemattomia kertoja kiinni valheista ja vaikka minimissäänkin hänen asenteensa on ainakin hänen blogissaan läpitunkevasti propagandistinen: ilman toimeksiantojakin hän toimii aina vain tietyn tyyppisten osapuolten asianajajana.
En lähtisi vetelemään kovinkaan suoria yhtäsuuruusviivoja "koulutetun" ja "sivistyneen" välille. Ei suomalainen tutkintojärjestelmä oikein tarjoa eväitä kovinkaan kummoiselle "asiantuntijuudelle", ei vaikka lapsenusko "asiantuntijuuteen" tuntuukin olevan Suomen de facto valtionuskonto.
VastaaPoistaItse asiassa sokea usko "asiantuntijuuteen" on yhtenä isona juurisyynä siihen miksi täällä niin moni asia mättää: ihmiset eivät viitsi (tai useinkaan edes osaa) ajatella itse, yhdistäen samalla minkä tahansa "tutkinnon" lisenssiksi päästellä vapaasti suustaan melkein mitä tahansa tutkintoa vähänkin sivuavaa isooolla auktoriteetilla.
Merkittävä taustatekijä tässä on suomalainen koulutusjärjestelmä, joka ei tunnu kannustavan kriittisen omaehtoisen ajattelun edes alkeisiin, ei edes "korkeammilla" asteilla - tästä kielii jopa yleisimmin käytetty muotoilu "koulutettu" joka viittaa siihen miten henkilö on passiivisena kohteena jollekin ulkopäin määritellylle prosessille. Jopa sellaisissa töissä joissa kriittisen ajattelun luulisi olevan elinehto, kuten esimerkiksi lääkärin, journalistin ja tutkijan töissä, tuntuvat monesti ihan perusasiatkin olevan hukassa (esimerkkejä olisi vaikka kuinka mutta ne eivät valitettavasti mahdu tähän).
Nyt tosin oikeustieteiden oppineet henkilötasolla tuntuvat olevan monesti virkistävä poikkeus; heidän ajattelunsa on useimmiten kirkasta ja he ovat poikkeuksetta vähintään keskinkertaisia kirjoittajia. Sama ei valitettavasti ulotu itse kansalaiselle päin näkyvään lainsäädäntö- ja oikeusjärjestelmään, jonka käytännöt usein heijastelevat jotain 1950-80 -lukujen kekkosslovakia-asennetta. Esimerkiksi Finlex-järjestelmä on nykymittapuilla tarkastellen lähinnä jonkinlainen läpinäkymättömyyden asenteen ja munkkilatina-mentaliteetin web-monumentti. Sopii esimerkiksi yrittää kaivella sieltä lakimuutoksia, milloin ne tarkalleen on tehty ja miksi (kannattaa pistää tukevammat lääkkeet sekä terä- ja tuliaseet ja vastaavat pois ulottuvilta ennen tätä harjoitusta, kannattaa myös pysyä pois suurten vesistöjen ääreltä).
Asiat eivät varmasti muutu jos niistä ei keskustella avoimesti yksityiskohtien tasolla. Junes, Tiina & co. tekevät mielestäni hyviä keskustelunavauksia, jos on niistä eri mieltä niin ehkäpä niitä erimielisyyksiä voisi hieman avata? Eli jos jokin on "paksua tuubaa", niin mikä tarkalleen ja miksi tarkalleen? Pelkkä kehotus mennä "asiantuntijan" pitämälle uudelleenkoulutusleirille tuntuu suoraan sanoen aika ylimieliseltä, puhumattakaan verhotuista vihjauksista "sivistymättömyyteen".
Ei tainnut sulhollasi koskaan olla kanttia mennä selvittämään oppilaitoksensa tarjoamalla kotisivutilalla ollutta laittoman materiaalin julkaisemista.
VastaaPoista