"Eihän kaikkea julkista tietoa saa julkistaa ja levittää netissä, ne ovat kaksi eri asiaa."
Tuon kiinnostavan ja ristiriitaisen lausunnon päästi suustaan Oulun käräjäoikeuden laamanni Antti Savela, kun Lapin Kansa kyseli hänen näkemystään siihen, että insesti-isä Seydou Kouandan oikeudenkäyntiä kuvattiin salaa.
Olen aina ollut siinä uskossa, että julkisuus on varsin binäärinen käsite - asia joko on julkinen tai ei ole. Ilmeisesti julkinen on kuitenkin liukuvampi käsite. On julkisia asioita, jotka sopivat julkisesti levitettäviksi, ja on julkisia asioita, jotka eivät olekaan kovin julkisia.
Tämä on mainio esimerkki suomalaisesta oikeuskäytännöstä ja byrokratiasta. Vaikka hallitus puhuisi avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä, tosiasia on, että Suomessa tiedon tarpeetonta salaamista ja piilottelua tapahtuu jatkuvasti.
Insesti-isän oikeudenkäynnissä oli kiinnostavaa seurata tuomareiden suhtautumista median läsnäoloon. Heidän ilmeensä ja olemuksensa viestivät harvinaisen selvästi, että he kokivat median ja yleisön ärsyttäväksi rasitteeksi. Tuomarit myös kielsivät kuvaamisen käsittelyn aikana. Heillä katsotaan olevan siihen oikeus, koska sali on käytännössä heidän työhuoneensa, ja heillä on oikeus pitää siellä järjestystä miten haluavat.
Ymmärrän täysin, ettei kenenkään haluta käsittelyn aikana juoksentelevan ympäri salia kameran kanssa, mutta häiriötä aiheuttamattoman, paikallaan olevalla kameralla tehdyn kuvaamisen kiellolle ei ole perusteita. On käsittämätöntä, että tuomarin henkilökohtainen mukavuus menee vapaan tiedonkulun edelle.
Jos oikeudenkäynti on julkinen, on tallennuskielto täysin järjenvastainen. Kuka tahansa saa kävellä sisään kuuntelemaan tapahtumia, mutta jostain mystisestä syystä niitä ei saisi seurata livelähetyksenä tai tallenteena laitteelta. Samoin kuka tahansa voi kirjoittaa sisällön ylös ja julkaista sen, mutta audiona saman tekeminen on kiellettyä.Tiedonsaanti jää myös onnen varaan yhdenvertaisuuden vastaisesti: jos on fyysisesti kykenevä ja omaa aikaa lähteä paikalle, saa kuulla tapahtumat. Muut saavat median suodattaman version tapahtumista.
Suomi on virkaintoisten byrokraattien taikamaa. Meiltä löytyvät säädökset ja porsaanreiät lähes minkä tahansa tiedon pimittämiseen valtion työntekijöille, jotka laiskuudesta, mukavuudenhalusta tai ideologisista syistä haluavat jotain salata. Säätelyn tulisi aina suojata ensisijaisesti kansan perusvapauksia, ei virkailijoiden oikkuja.
Insesti-isän tapauksessa mies sai kahdeksan vuoden vankeustuomion tyttärensä säännöllisestä raiskaamisesta 9 vuoden ajan. Sääntö-Suomessa otsikoiden aiheeksi nousee kuitenkin pikkumainen valitus oikeudenkäynnin äänittämisestä niille, jotka eivät paikalle päässeet.
Laamanni Savela ei osannut nimetä lakia, joka on tullut rikotuksi kun nauhoitus laitettiin päälle, ja valitteli lain puutteellisuutta. Syylliset on löydetty, rikos vain puuttuu. Jotenkinhan se pitäisi päästä vapaa tiedonlevitys estämään. No, laamanni kai tietää, mistä Junes Lokan tai minut löytää, jos jonkun sopivan pykälän keksii.
