Poliittisen pyrkyröinnin lyhyt oppimäärä

Pyrkyröinti on monitahoinen taitolaji. Ei riitä, että on tarvittava kunnianhimo ja häikäilemättömyys - on myös omattava pelisilmää ja tilannetajua, jotta opportunisminsa voi laittaa hyötykäyttöön. 

Poliittisen pyrkyrin on tietysti vaalien alla osattava arvioida ensinnäkin se, mihin ryhmään kannattaa liittyä. Pelisilmää omaava pyrkyri seuraa gallupeja jo pitkään ennen vaaleja ja valikoi puolueekseen aatteesta riippumatta sen, jolle vaalimenestystä enteillään. Keskusta on varma valinta, viime vaaleissa Perussuomalaiset olivat hyvä valinta, seuraavissa merkit ovat parhaat SDP:lle.

Mutta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Joskus käykin niin, että väki ei vain innostu pyrkyristä ja oman puolueen kannatusluvutkin sukeltavat gallupeissa. Tällaisissa tilanteissa pyrkyrit mitataan ja jyvät seulotaan akanoista.

Yksi tapa, miten pyrkyri voisi tällaisen tilanteen hoitaa, on ryhtyä petaamaan loikkaa. Mitäpä tuota turhia lojaaliutta osoittamaan omalle puolueelle, kun unelmissa siintää loistelias poliittinen ura virkamersuineen, ja oma puolue ei sitä kovin todennäköisesti ainakaan heti tarjoa. 

Loikka kannattaa suunnitella huolellisesti. On mietittävä valmiiksi, minne aikoo loikata, ja ryhtyä muokkaamaan mielipiteitään uuden puolueen linjan mukaisiksi. Tämä hoituu vaikkapa niin, että aiemmin maahanmuuttokriittistä leikkinyt pyrkyri kääntyykin omiaan vastaan ja heittää ensimmäisen puolueensa bussin alle, että vilahtaa. Omaa väkeä voi haukkua vaikkapa rasisteiksi, jos toiveena on paikka vasemmistopuolueesta.

Tämä kaikki tietenkin kannattaa tehdä mahdollisimman julkisesti, koska mitä hyötyä on hyveliputuksesta yksin? Oman väen rasisteiksi haukkuminen ei pelkästään ole toimivaa petausta loikalle, se on myös takuuvarma  keino saada itselleen näkyvyyttä. Vaikka olisi pikkupoliitikko, jonka kirjoitukset eivät muuten ketään kiinnosta, jos haukut hallituspuolueen lyttyyn sen sisältä, saat takuulla näkyvyyttä.

Vasemmistolaisia varten mielistelyn ja hyveliputuksen ei tarvitse olla edes kovin hyvin peiteltyä. He rakastavat automaattisesti tekstejä, jotka ovat heidän kanssaan samaa mieltä, eivätkä pysähdy pohtimaan motiiveja tai väitteiden todenmukaisuutta. Hölmöläiset jakavat pyrkyrin hyveliputusta keskuudessaan ylistävin saatetekstein. Koska he sokaistuvat vahvistusharhan hurmoksesta, he eivät huomaa, että heitä huijataan, ja pyrkyri on askeleen lähempänä virkamersua.

 Tämän jälkeen pyrkyri toivoo, että hän joutuisi nykyisen puolueensa julkisen harjauksen kohteeksi puheidensa vuoksi. Se saisi pyrkyrin näyttämään entistä enemmän hyveellisyyden marttyyriltä hölmöläisten silmissä, tarjoaisi ennennäkemätötä medianäkyvyyttä sekä tekisi mukamas sydämestä tulevasta mielenmuutoksesta uskottavamman uudelle puolueelle. Pyrkyri voisi harjauksen alla esittää tulleensa puolueensa mielipidevainon uhriksi. Fiksu puolue ei siis auta pyrkyriä harjaukseen ryhtymällä.

Pyrkyri voi kuitenkin myös töpeksiä. Hän voi paljastaa todelliset motiivinsa ilmaisemalla sen, ettei hän koskaan ole vilpittömästi minkään puolueen takana ollut, kunhan on ajanut omaa etuaan. Pyrkyri voi myös unohtaa sen, ettei oikea puolue riitä: on oltava siinä määrin pidetty ihminen, että sinua äänestetään ylipäänsä. Jos ääniä tulee 3, joista yksi on itseltä ja kaksi vanhemmilta, ei mikään jäsenkirja pelasta. Jos tämä unohtuu, pyrkyri voi runnella loikkaamisen sivuvaikutuksena maineensa niin pahoin, ettei sitä enää käy korjaaminen.

Pyrkyri siitä tuskin lannistuu. Hän vain yrittää entistä kovemmin ja ehkäpä ryhtyy pohtimaan seuraavaa takinkääntöään. Kaikenlaista maailmaan mahtuu.

Lyhyt linkki tekstiin jaettavaksi: https://goo.gl/6NgFfA