Kansallismielisten voitto, persujen tappio

Junes Lokka Oulun uusien kaupunginvaltuutettujen kukituksessa.

Perussuomalaiset saivat kuntavaaleissa löylytyksen, joka tuskin kenellekään tuli yllätyksenä. Selkäsauna oli täysin ansaittu, ja nyt jännitämme vain sitä, osataanko aiemmista virheistä ottaa opiksi. Kautta Suomen persut menettivät valtuustopaikkoja, ja tästä toki voi syyttää hallitusvastuuta, mutta se ei selitä pudotuksen suuruutta. Myös Kokoomus ja Keskusta kärsivät hallitusvastuun seurauksista mutta eivät alkuunkaan siinä laajuudessa kuin Perussuomalaiset.

Kuntavaaleissa persut jakautuivat häviäjiin ja menestyjiin pitkälti taustansa mukaan: voimakkaimmin kansallismielisinä profiloituneet kasvattivat äänisaaliitaan, soinilainen SMP-kaarti kärsi tappion. Tämä näkyi myös kotikaupungissani Oulussa, jossa persujen äänikuningattareksi nousi vahvasti kansallismielisenä ja mamu-kriittisenä tunnettu Jenna Simula (1189 ääntä) samoin kansallismielisenä tunnetun Sebastian Tynkkysen (680) noustessa uutena valtuustoon.

Junes Lokka nousi valtuutetuksi 704 äänellä, minä taas varapaikalle 582:lla, mitkä varsinkin kahden hengen piskuiselta yhteislistalta valtuustoon pyrkiville ovat huimia määriä ja joilla suuremmassa puolueessa olisivat molemmat menneet heittämällä valtuustoon. Lahdessa taas itsenäisenä yhteislistalta valtuustoon pyrkinyt Kalle Aaltonen keräsi hurjat 1382 ääntä, jolla hän olisi yksinkin noussut valtuustoon.

Itsenäisten ehdokkaiden menestys oli suoraan persuilta pois. Aaltosta ei persuehdokkaaksi Lahdessa huolittu, koska hänen katsottiin olevan rasistinen. Lokkaa ja minua taas ei Oulussa kelpuutettu ehdokkaiksi - päätös, joka maksoi persuille täällä yhden valtuustopaikan ja 1286 ääntä. Tällaiset päätökset myös vahvistivat luottamuspulaa persuihin: mikäli paikallisten kansallismielisten keskuudessa suositut ehdokkaat eivät ole persuihin sopivia, eihän silloin persut ole näille kansallismielisille sopiva puolue.

Sisäinen riitely on ollut toinen merkittävä persurivien hajottaja. Helsingissä se teki melkein selvän koko valtuustoryhmästä, Oulun seudullakin loikkia muihin puolueisiin on ollut silmäänpistävällä tiheydellä. Älyvapaan riitelyn malliesimerkki täällä on kohtalaisen suositun ex-piirijohtaja Jari-Pekka Teurajärven ulos jättäminen kuntavaalien ehdokaslistalla. Useimmissa puolueissa olisi naurettava ajatuskin, että koko piirin puheenjohtaja ei itse pääse ehdokkaaksi, mutta Oulun persuissa mikään ajatus ei ole liian hölmö toteutettavaksi. Listalta ulos jättäminen johti tietysti Teurajärven loikkaan Keskustaan, persujen haukkumiseen rasisteiksi (vaikka mies on itsekin puhunut Rajat Kiinni -tapahtumissa) ja jälleen muutaman sadan äänen menetykseen puolueelle.

Valtataistelu ja halu olla se oman piirin isoin tekijä on ajanut persut tekemään päätöksiä, jotka eivät lyhytnäköisyydessään ole edes heille itselleen henkilökohtaisesti hyödyllisiä, ja puolueelle ne ovat olleet suorastaan tuhovoimaisia. Suosittujen ehdokkaiden ulos jättäminen siinä pelossa, että oma valtuustopaikka menee heille tai että he vievät lähtevältä persusuosikilta periytyvät äänet, pitää tehokkaasti huolen siitä, että kovin suurta äänipottia ei jaettavaksi tule ja kaikki jäävät helpommin valtuustosta ulos.

Persujen selkäsauna tuli sopivaan aikaan: kuntavaaleissa vihervasemmiston voitto ei niin suurta tuhoa saa aikaan kuin valtakunnantasolla, ja vihervasemmistolaisen politiikan seurauksetkin kaatuvat reilummin vain paikallisten niskaan eli heidän, jotka nyt ovat omalla paikkakunnallaan valinneet punavihreitä äänestää. Persuilla on myös kesäkuun puheenjohtajavaaliin aikaa miettiä, haluavatko he pelastaa puolueen vai jatkaa epäonnistuneeksi todetulla linjalla. Tärkeimmät oppitunnit ovat mielestäni seuraavat:

1. Kansallismielisyyden ja kansallismielisten ehdokkaiden käyttö hunajapurkkeina on loputtava. Persujen äänestäjät ovat pitkälti kansallismielisiä ja tämän on näyttävä myös puolueen linjassa. Kansallismielisille on annettava puolueen sisällä lisää vapautta toimia, koska tällä hetkellä he hissuttelevat vaisusti jatkuvassa harjauksen pelossa.
2. Sisäinen riitely ja valtataistelu on saatava kuriin. Mikäli ne puolueen pikkupomot, jotka tähän saakka riitelyä ovat ylläpitäneet, eivät osaa kasvaa aikuiseksi ja laittaa yhteistä etua oman pikkumaisuutensa edelle, nämä hajottajat on heivattava puolueesta ulos, jotta tervehenkinen, samanmielisten yhteistyöhön perustuva ja yhteistä menestystä tavoitteleva puolue voi syntyä.
3. Kansallismielinen linja on toteutettava ylpeydellä ja anteeksi pyytelemättä. Vihervasemmiston imitoinnin on loputtava. He kyllä heittelevät rasistikorttia riittävällä tiheydellä ilman, että persut itse siihen ryhtyvät. Soinilainen linja, jossa kansallismielisyys pyritään häivyttämään pois rasismisyytösten pelossa ja jossa itsekin heittäydytään "lyömään oikealle" on virhe, johon vihervasemmisto ei koskaan omassa ideologiassaan syyllistyisi. He eivät nöyristele tai käyttäydy, kuin häpeäisivät omaa aatemaailmaansa - saati pokkuroi poliittisten vastustajien edessä heiltä hyväksyntää kerjäten. Se on ainoa voitokas tapa hoitaa asia.

Poliittisen pyrkyröinnin lyhyt oppimäärä

Pyrkyröinti on monitahoinen taitolaji. Ei riitä, että on tarvittava kunnianhimo ja häikäilemättömyys - on myös omattava pelisilmää ja tilannetajua, jotta opportunisminsa voi laittaa hyötykäyttöön. 

Poliittisen pyrkyrin on tietysti vaalien alla osattava arvioida ensinnäkin se, mihin ryhmään kannattaa liittyä. Pelisilmää omaava pyrkyri seuraa gallupeja jo pitkään ennen vaaleja ja valikoi puolueekseen aatteesta riippumatta sen, jolle vaalimenestystä enteillään. Keskusta on varma valinta, viime vaaleissa Perussuomalaiset olivat hyvä valinta, seuraavissa merkit ovat parhaat SDP:lle.

Mutta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Joskus käykin niin, että väki ei vain innostu pyrkyristä ja oman puolueen kannatusluvutkin sukeltavat gallupeissa. Tällaisissa tilanteissa pyrkyrit mitataan ja jyvät seulotaan akanoista.

Yksi tapa, miten pyrkyri voisi tällaisen tilanteen hoitaa, on ryhtyä petaamaan loikkaa. Mitäpä tuota turhia lojaaliutta osoittamaan omalle puolueelle, kun unelmissa siintää loistelias poliittinen ura virkamersuineen, ja oma puolue ei sitä kovin todennäköisesti ainakaan heti tarjoa. 

Loikka kannattaa suunnitella huolellisesti. On mietittävä valmiiksi, minne aikoo loikata, ja ryhtyä muokkaamaan mielipiteitään uuden puolueen linjan mukaisiksi. Tämä hoituu vaikkapa niin, että aiemmin maahanmuuttokriittistä leikkinyt pyrkyri kääntyykin omiaan vastaan ja heittää ensimmäisen puolueensa bussin alle, että vilahtaa. Omaa väkeä voi haukkua vaikkapa rasisteiksi, jos toiveena on paikka vasemmistopuolueesta.

Tämä kaikki tietenkin kannattaa tehdä mahdollisimman julkisesti, koska mitä hyötyä on hyveliputuksesta yksin? Oman väen rasisteiksi haukkuminen ei pelkästään ole toimivaa petausta loikalle, se on myös takuuvarma  keino saada itselleen näkyvyyttä. Vaikka olisi pikkupoliitikko, jonka kirjoitukset eivät muuten ketään kiinnosta, jos haukut hallituspuolueen lyttyyn sen sisältä, saat takuulla näkyvyyttä.

Vasemmistolaisia varten mielistelyn ja hyveliputuksen ei tarvitse olla edes kovin hyvin peiteltyä. He rakastavat automaattisesti tekstejä, jotka ovat heidän kanssaan samaa mieltä, eivätkä pysähdy pohtimaan motiiveja tai väitteiden todenmukaisuutta. Hölmöläiset jakavat pyrkyrin hyveliputusta keskuudessaan ylistävin saatetekstein. Koska he sokaistuvat vahvistusharhan hurmoksesta, he eivät huomaa, että heitä huijataan, ja pyrkyri on askeleen lähempänä virkamersua.

 Tämän jälkeen pyrkyri toivoo, että hän joutuisi nykyisen puolueensa julkisen harjauksen kohteeksi puheidensa vuoksi. Se saisi pyrkyrin näyttämään entistä enemmän hyveellisyyden marttyyriltä hölmöläisten silmissä, tarjoaisi ennennäkemätötä medianäkyvyyttä sekä tekisi mukamas sydämestä tulevasta mielenmuutoksesta uskottavamman uudelle puolueelle. Pyrkyri voisi harjauksen alla esittää tulleensa puolueensa mielipidevainon uhriksi. Fiksu puolue ei siis auta pyrkyriä harjaukseen ryhtymällä.

Pyrkyri voi kuitenkin myös töpeksiä. Hän voi paljastaa todelliset motiivinsa ilmaisemalla sen, ettei hän koskaan ole vilpittömästi minkään puolueen takana ollut, kunhan on ajanut omaa etuaan. Pyrkyri voi myös unohtaa sen, ettei oikea puolue riitä: on oltava siinä määrin pidetty ihminen, että sinua äänestetään ylipäänsä. Jos ääniä tulee 3, joista yksi on itseltä ja kaksi vanhemmilta, ei mikään jäsenkirja pelasta. Jos tämä unohtuu, pyrkyri voi runnella loikkaamisen sivuvaikutuksena maineensa niin pahoin, ettei sitä enää käy korjaaminen.

Pyrkyri siitä tuskin lannistuu. Hän vain yrittää entistä kovemmin ja ehkäpä ryhtyy pohtimaan seuraavaa takinkääntöään. Kaikenlaista maailmaan mahtuu.

Lyhyt linkki tekstiin jaettavaksi: https://goo.gl/6NgFfA

Bussin alle vaan, kun persu ruinaa hyväksyntää

Muistilista:

1. Käytä paljon äärisanoja maahanmuuttokriittisistä. Hauku heitä äärioikeistoksi ja ääriliikkeiksi, vaikkeivät he mitään sellaista määritelmää täyttäisi. Näytätpä sitten itse hyvältä tyypiltä.

2. Muista rasistikortti. Jos joku haluaa rajat kiinni haittamaahanmuutolta, vedä rasistikortti peliin, vaikkei rotu maahanmuuttoasiaan liitykään.

3. Syytä maahanmuuttokriittisiä keppihevostelusta rikosten uhreilla.

Kuulostaako joltain, mitä vihervassarin mielessä voisi liikkua? Älä höpsi, ei tuo pelkästään heidän kuvionsa ole. On myös cuckservatiiveja, jotka sydän riemuiten heittävät maahanmuuttokriittisiä bussin alle liputtaakseen omaa hyveellisyyttään ja ruinatakseen vasemmistolta hyväksyntää, jota he eivät koskaan tule saamaan. He ovat näennäisen oikeistolaisia mutta polvillaan vasemmiston edessä, eivätkä he epäröi sabotoida oman puolensa toimintaa, mikäli oma etu sitä vaatii.

Perussuomalaisten Jari-Pekka Teurajärven blogipäivityksen mukaan Oulussa lietsotaan vastakkainasettelua Peli Poikki - ja Suomi Ensin -ääriliikkeiden toimesta. Teurajärvi kuitenkin pyrkii hämärtämään ääriliikkeen käsitettä niin, että kaikki ne, joilla ei ole paikkaa eduskunnassa, ovat ääriliikkeitä. 

Persut on aivan samankaltainen ryhmä laillisuuden kannalta kuin SE, ja sen tavoitteetkin ovat samantyyppiset, joten jos SE on äärioikeistolainen ääriliike, täytyy persujenkin olla, varsinkin jos persujen keräämät rikostuomiot otetaan lukuun. Ei siis kannattaisi heitellä kiviä lasitalosta ja maalata itseään nurkkaan tuolla tavoin.

Cuckservatiivit lyövät aina oikealle, vasemmiston edustajat taas fiksumpina eivät koskaan hyökkää itseään vasemmistolaisempia vastaan. Miksi jahdata ideologisesti samankaltaisia? Mitä siitä voi hyötyä? Vasemmisto kyllä hoitaa oikeistolaisten vainoamisen, ei siinä Teurajärven apua kaivata. Oikealle lyöminen kaventaa oman puolen poliittisen kentän toimintaa ja vaikutusmahdollisuuksia, puhumattakaan sen yhteishenkeä hajottavasta vaikutuksesta. 

Sitten on tietysti pahamaineinen Overtonin ikkuna eli hyväksyttävän keskustelun ja realististen poliittisten toimien ikkuna. Oikeistoaktiivit pyrkivät vetämään tätä ikkunaa oikealle, jotta oikeistolaiset ideat eivät tule alkuunsa lytätyksi "sopimattomina" samalla kun kaikkein äärimmäisimmät vasemmistoajatukset eivät herätä mitään tyrmistystä.

Teurajärvi vetää ikkunaa vasemmalle: hän yrittää sulkea laillisia, mamu-kriittisiä ryhmiä sopimattomien laariin. Se on silkkaa sabotaasia. Teurajärvi yrittää tehdä tyhjäksi aktiivien pitkällistä työtä ikkunan laajentamiseksi ja siirtämiseksi, ja hän siinä tekee suuren palveluksen vasemmistolle, koska mikään ei ole niin tehokas keino riisua poliittista ryhmää aseista kuin sulkea heidät ulos poliittisesta keskustelusta.

Ajoittain Teurajärvi on suorastaan raivostuttavan lapsellinen cuckservatiivi. Vaikka hän itsekin toteaa, että rasisminvastaisuus on Peli Poikki -tapahtumille vain kulissia, hän silti viisastelee, että sopii pohtia, ovatko ne rasisminvastaisen mielenosoituksen vastamielenosoittajat sitten niitä oikeita rasisteja.  Täysin säälittävää aisailua. Onko Teurajärvi persuna nauttinut rasistikortin lentelystä niin paljon, että hän haluaa ylläpitää ilmiötä heittäytymällä leikkiin mukaan? Juuri tuollaiset mukamas-nokkeluudet ovat tyypillistä vasemmiston lapsellisuutta.

Tiedän ilmauksen olevan raju, mutta lopussa Teurajärven kirjoitus on jo silkkaa idiotismia. Erityisesti silmääni pisti seuraava lause: "Ääriliikkeet eivät tule koskaan saamaan Suomessa riittävää kannatusta toimia parlamentaarisin keinoin, joten heille ainoaksi mahdollisuudeksi jäävät lailliset mielenosoitukset."

Kuinka sivistymätön voi ihminen olla? Ääriliikkeet eivät yritä mitään parlamentaarista vaikuttamista, koska ne ovat ääriliikkeitä! Ne toimivat laillisten vaikutusteiden ulkopuolella. Mikäli Suomi Ensin todella olisi ääriliike, eivät sen keinot rajoittuisi vaaleihin ja protesteihin, vaan se käyttäisi väkivaltaa, vandalismia ja painostusta. Teurajärvi nolaa itsensä täydellisesti toteamalla, että onpa näillä ääriliikkeillä ikävä paikka, kun ne ääriliikkeiden toimintatavan vastaisesti noudattavat lakia!

Kyllä minä ymmärrän, että Marco de Witin ja muiden Suomi Ensin -jäsenten kritiikki perussuomalaisia kohtaan on mennyt Teurajärven ihon alle. Tämä on kuitenkin lapsellisen kulttuurimarxistinen tapa hoitaa asia: rasistikortteja, äärinimittelyä ja leimaamista. Omien ampumisella ei voita mitään, se on jotain, mitä vasemmistolta voi oppia. He eivät tee sitä koskaan, ja heidän yhteishenkensä ja toimintavalmiutensa kukoistaa.

 En usein puhu miesystävästäni, mutta nyt on paikka siteerata häntä virpoja-gaten ajalta: "Miksi ne sanovat itseään Perussuomalaisiksi? Jos perussuomalaiset olisivat talvisodassa tuollaisia olleet, ne olisivat ampuneet toisensa ehtimättä koskaan rintamalle." 

Mihin me enää Eskolinia ja Timosta tarvitsemme - onhan meillä Teurajärvi valmiina tekemään kaikki samat temput!