Huominen ilman pelkoa kansanmurhasta

Libanon ennen islamismia oli aidosti monikulttuurinen valtio. Kuva otettu 1960-luvulla.

Olisi helppo luulla, että Libanon on vain yksi Lähi-Idän maa muiden joukossa; että se on aina ollut sellainen, kuin se on nyt. Ei se kuitenkaan ole. Vielä alle sata vuotta sitten kristityt olivat valtaenemmistö maassa ja muslimit vähemmistö. Varsinkin toisen maailmansodan jälkeen Libanon kukoisti: kulttuuri, taide ja tiede kehittyivät, talouselämä oli vilkasta, ja Beirutia kutsuttiinkin idän Pariisiksi. Libanon oli avoin, kehittyvä yhteiskunta.

Mitä sitten oikein tapahtui? Miten idän Pariisista tuli loukko, joka ei tunnu millään pääsevän eroon väkivallasta ja jossa muslimipoliitikot vaativat sharia-lain ottamista maan viralliseksi lain ohjenuoraksi? Muslimiväestön kasvu ja islamistinen ideologia, se riittää. Harvassa ovat ne maat, jotka niistä ovat selvinneet ilman vakavia ongelmia turvallisuudessa, perusoikeuksien toteutumisessa, demokraattisuudessa ja kehityksessä. Libanonilla edelleenkin on alueen suurin kristitty väestö, 40% kansasta, mutta se ei riitä vakauden ylläpitämiseen.

Libanonissa oli 17 uskontokuntaa sovussa pitkään, mutta 70-luvulla palestiinalaisia virtasi Libanoniin pakolaisina, ja he kallistivat uskontojen tasapainon lopullisesti muslimien hyväksi. Seurasi sota maroniittikristittyjen ja palestiinalaisten sekä arabimielisten välillä, eikä Libanon sen jälkeen ole ollut entisensä. Äärijärjestöillä on tukeva jalansija Libanonissa, ja kristitty väestö ajetaan koko ajan ahtaammalle. Kesäkuussa islamistit tekivät itsemurhaiskuja kristittyyn al-Qaan kylään, ja hallitus pelkääkin uutta kristittyihin kohdistuvan väkivallan aaltoa.

Siinä missä Libanon voi toimia esimerkkinä ei-muslimien enemmistön omaaville maille, Syyria näyttää, missä Libanon on 10-20 vuoden kuluttua. Syyrian kristityt, joilla Libanonin kristityistä poiketen ei ollut missään vaiheessa valtaenemmistön asemaa, ovat kansanmurhan kohteena, ja Lähi-Idässä kauttaaltaan kristittyjen osuus väestöstä on kutistunut 75%.

Nykyisellä kehityksellä kristittyjen määrä putoaa Lähi-Idässä vuoteen 2020 mennessä 2,5% osuuteen, kun vuosisata sitten he muodostivat 20% alueen asukkaista. Kristittyjen matalampi syntyvyys on ollut merkittävä tekijä heidän ajautumisessaan marginaaliin. Kyseessä on kansanmurha, vaikka länsimaiset hallitukset sanaa yrittävät vältellä käyttämästä.

Kuitenkin turvapaikanhakijoiksi ISISiä pakoon tulee lähes yksinomaan sunnimuslimeja: samaa ryhmää, jota ISIS itse edustaa. Niille harvoille, jotka ovat jesidejä tai kristittyjä, on jouduttu Saksassa perustamaan omia vastaanottokeskuksia, koska sotaa ja vainoa pakenevien valtaenemmistö uhkailee, painostaa ja pahoinpitelee heitä.  Yksi irakista paennut kristitty perheenisä kertoi syyrialaisten "pakolaisten" huutaneen hänen vaimolleen, lyöneen hänen lastaan ja uhanneen tappaa isän ja juoda hänen verensä.

Monikulturistien mukaan niistäkin verenjuojista sukeutuu vielä suvaitsevaisia eurooppalaisia, joiden voimalla rakennetaan avoin, moniarvoinen yhteiskunta, ja mikäli heistä joku tekee rikoksia tai terroritekoja, sen täytyy johtua siitä, että eurooppalaiset rasismillaan jotenkin suututtivat heidät. Ei edes harkita sitä vaihtoehtoa, että ehkäpä merkittävä osa tulijoista vihaa ja halveksii meitä jo saapuessaan.

Kristityn tekemä graffiti Zahlen kaupungissa sanoo: "Jumala, pysy luonani." Alueelle on paennut paljon kristittyjä Syyrian puolelta, ja Islamilainen Valtio perii jokaiselta ei-muslimien perheeltä n. 4000 dollarin vuosittaisen veron, kuten vanhaan hyvään aikaan eurooppalaisilta kerättiin ibn Ziyadin johtaman valloituksen jälkeen.

Integraatio on aina helpointa, kun kulttuurierot ovat mahdollisimman pieniä. Lähi-Idän muslimeilla ja kristityillä on vain vähän muita eroja uskonnon ohella, joten jos Libanonin kristityt eivät onnistu tuottamaan rauhallista monikulttuuria itsensä ja muslimien kesken, mitä toivoa on täysin erilaisen yhteiskunnan, perinteen ja kulttuurin omaavilla eurooppalaisilla?

Monikulturistien lässytys "huomisesta ilman pelkoa" ja siitä, että islamisaatio on vain myytti, perustuu kahteen perusasiaan: historialliseen ja yhteiskunnalliseen sokeuteen sekä kyvyttömyyteen käsittää maailman muuttuvuutta. Se, että meillä on nyt demokratia, yhteiskuntarauha ja ihmisoikeudet, ei tarkoita niiden olevan täällä sadan vuoden päästä. Se, että Beirut oli idän Pariisi, ei todellakaan tarkoittanut, että se automaattisesti pysyisi sellaisena.

Toinen harha on se, että tosiasioiden ja historian sijaan maailmankuva luodaan oman aatemaailman pohjalta. Vaikka suuri muslimiväestö on epävakauttanut jokaisen kohdalleen osuneen maan läpi maailman historian, massamaahanmuutto ei voi olla uhka, koska se ei olisi ideologisesti kivaa. Tämä on tärkeää ymmärtää, jos aikoo käsittää, miten vihervasemmisto jaksaa paasata rasismista todellisten uhkien edessä: kuullessaan uusia asioita he eivät vertaa niitä faktatietoon vaan ideologiaansa, ja päättävät sitä kautta, onko tieto hyväksyttävää vai ei.

Kun Tynkkysen islam-aiheista Facebook-kirjoitusta kritisoitiin, monikulturistit sanoivat sitä rasistiseksi, mutta kukaan heistä ei yrittänytkään kumota Tynkkysen perusargumenttia: muslimiväestön kasvun luomaa turvallisuusuhkaa. Väitettä ei voi kumota, koska se on kaikilla mittapuilla totta, mutta väite oli heidän ideologiansa kanssa ristiriidassa, joten sitä vastustettiin.

Suosittelenkin pientä lisäystä rasismihössöttäjien sloganiin: "Huominen ilman pelkoa. Aivan kuin Libanonissa vuonna 1974."