Näyttelijä moraalisäteilee, tavis maksaa

Huominen ilman pelkoa on kampanja, jolla vastustetaan natsismia ja rasismia. Aivan kuin natsismi ja rasismi nyt olisivat ne asiat, jotka pelkoa yhteiskuntaamme tällä hetkellä tuottavat missään muualla kuin vihervasemmistolaisten toimittajien fantasioissa. Nyt kyseisen kampanjan nimissä ollaan järjestämässä konserttia. Konsertti takuulla vähentää rasismia aivan yhtä paljon kuin helsinkiläisten hipsterien mielenilmaus tuo rauhan Syyriaan.

Konserttia puuhaa näyttelijä Ritva Sorvali. Iltalehdessä Sorvalin kerrotaan keksineen rasisminvastaisen ristiretkensä Asema-aukion pahoinpitelyn tapahduttua. IL kuvailee asiaa näillä sanoin: "Tapahtuma oli monelle liikaa. Lopullinen rajanylitys päätään nostaneessa ulkomaalaisvihassa."

Missä ihmeen ulkomaalaisvihassa? Uhrihan oli valkoihoinen suomalainen, eikä ideologialla tai politiikalla ollut mitään tekemistä kahakan kanssa. Päihdeongelmainen pikkurikollinen sylkee kohti laajan rikostaustan omaavaa kuumakallea, ja nujakka on valmis. Vastaavanlaisia tappeluita tapahtuu joka viikko.

Mikäli potkaisijan kuuluminen kansallissosialistiseen järjestöön riittää tekemään potkusta ulkomaalaisvihan rajanylityksen, eikö samalla logiikalla jokainen muslimin tekemä pahoinpitely ole islamilaista terrorismia?

Sorvali kertoo, että halusi tehdä jotain asialle mutta ei mitään sellaista, joka vaatii henkilökohtaisia uhrauksia. Hän ei esim. voi mielestään mennä vapaaehtoistyöhön vastaanottokeskukseen, koska hänellä on hankalat työajat. Jotenkin kuitenkin olisi saatava aikaan jotain, mitä voisi somessa jakaa tykkäysten kerjäämiseksi, joten Sorvali unohti ajatukset yhteiskuvista vokin ruokalassa ja siirtyi konsertti-ideaan. 

Kiinnostusta on kuulemma ollut valtavasti, mutta jostain syystä Sorvali joutuu ruinaamaan Iltalehden lukijoita ostamaan lippuja Lippupalvelun kautta, koska hänelle olisi henkilökohtainen taloudellinen katastrofi joutua illan maksumieheksi. Eihän se nyt sovi, että itse joutuisi jotain uhraamaan hyväntekeväisyydessä. Tietenkin muiden on maksettava neverbeen-näyttelijän moraalisäteily.

Konserttiin on 800 paikkaa, joista 100 on varattu turvapaikanhakijoille. Tulijoita ja paikallisia viihdyttämään ovat ilmoittautuneet mm. sellaiset tähdet kuin Aulikki Oksanen, Ilkka Heiskanen, Tumppi Varonen, Taikuri Luttinen, Sianna Hoo, Tanjalotta Räikkä, Pelle Miljoona United, Klovnit Ilman Rajoja sekä Eija Vilpas. 

Ehdotankin, että koko sali varataan turvapaikanhakijoille. Jos joku saa heidät palaamaan vapaaehtoisesti kotimaahansa, se on tuon tähtikaartin esitysten seuraaminen illan ajan. 

Toivotan hankkeelle onnea ja menestystä.

Huominen ilman pelkoa kansanmurhasta

Libanon ennen islamismia oli aidosti monikulttuurinen valtio. Kuva otettu 1960-luvulla.

Olisi helppo luulla, että Libanon on vain yksi Lähi-Idän maa muiden joukossa; että se on aina ollut sellainen, kuin se on nyt. Ei se kuitenkaan ole. Vielä alle sata vuotta sitten kristityt olivat valtaenemmistö maassa ja muslimit vähemmistö. Varsinkin toisen maailmansodan jälkeen Libanon kukoisti: kulttuuri, taide ja tiede kehittyivät, talouselämä oli vilkasta, ja Beirutia kutsuttiinkin idän Pariisiksi. Libanon oli avoin, kehittyvä yhteiskunta.

Mitä sitten oikein tapahtui? Miten idän Pariisista tuli loukko, joka ei tunnu millään pääsevän eroon väkivallasta ja jossa muslimipoliitikot vaativat sharia-lain ottamista maan viralliseksi lain ohjenuoraksi? Muslimiväestön kasvu ja islamistinen ideologia, se riittää. Harvassa ovat ne maat, jotka niistä ovat selvinneet ilman vakavia ongelmia turvallisuudessa, perusoikeuksien toteutumisessa, demokraattisuudessa ja kehityksessä. Libanonilla edelleenkin on alueen suurin kristitty väestö, 40% kansasta, mutta se ei riitä vakauden ylläpitämiseen.

Libanonissa oli 17 uskontokuntaa sovussa pitkään, mutta 70-luvulla palestiinalaisia virtasi Libanoniin pakolaisina, ja he kallistivat uskontojen tasapainon lopullisesti muslimien hyväksi. Seurasi sota maroniittikristittyjen ja palestiinalaisten sekä arabimielisten välillä, eikä Libanon sen jälkeen ole ollut entisensä. Äärijärjestöillä on tukeva jalansija Libanonissa, ja kristitty väestö ajetaan koko ajan ahtaammalle. Kesäkuussa islamistit tekivät itsemurhaiskuja kristittyyn al-Qaan kylään, ja hallitus pelkääkin uutta kristittyihin kohdistuvan väkivallan aaltoa.

Siinä missä Libanon voi toimia esimerkkinä ei-muslimien enemmistön omaaville maille, Syyria näyttää, missä Libanon on 10-20 vuoden kuluttua. Syyrian kristityt, joilla Libanonin kristityistä poiketen ei ollut missään vaiheessa valtaenemmistön asemaa, ovat kansanmurhan kohteena, ja Lähi-Idässä kauttaaltaan kristittyjen osuus väestöstä on kutistunut 75%.

Nykyisellä kehityksellä kristittyjen määrä putoaa Lähi-Idässä vuoteen 2020 mennessä 2,5% osuuteen, kun vuosisata sitten he muodostivat 20% alueen asukkaista. Kristittyjen matalampi syntyvyys on ollut merkittävä tekijä heidän ajautumisessaan marginaaliin. Kyseessä on kansanmurha, vaikka länsimaiset hallitukset sanaa yrittävät vältellä käyttämästä.

Kuitenkin turvapaikanhakijoiksi ISISiä pakoon tulee lähes yksinomaan sunnimuslimeja: samaa ryhmää, jota ISIS itse edustaa. Niille harvoille, jotka ovat jesidejä tai kristittyjä, on jouduttu Saksassa perustamaan omia vastaanottokeskuksia, koska sotaa ja vainoa pakenevien valtaenemmistö uhkailee, painostaa ja pahoinpitelee heitä.  Yksi irakista paennut kristitty perheenisä kertoi syyrialaisten "pakolaisten" huutaneen hänen vaimolleen, lyöneen hänen lastaan ja uhanneen tappaa isän ja juoda hänen verensä.

Monikulturistien mukaan niistäkin verenjuojista sukeutuu vielä suvaitsevaisia eurooppalaisia, joiden voimalla rakennetaan avoin, moniarvoinen yhteiskunta, ja mikäli heistä joku tekee rikoksia tai terroritekoja, sen täytyy johtua siitä, että eurooppalaiset rasismillaan jotenkin suututtivat heidät. Ei edes harkita sitä vaihtoehtoa, että ehkäpä merkittävä osa tulijoista vihaa ja halveksii meitä jo saapuessaan.

Kristityn tekemä graffiti Zahlen kaupungissa sanoo: "Jumala, pysy luonani." Alueelle on paennut paljon kristittyjä Syyrian puolelta, ja Islamilainen Valtio perii jokaiselta ei-muslimien perheeltä n. 4000 dollarin vuosittaisen veron, kuten vanhaan hyvään aikaan eurooppalaisilta kerättiin ibn Ziyadin johtaman valloituksen jälkeen.

Integraatio on aina helpointa, kun kulttuurierot ovat mahdollisimman pieniä. Lähi-Idän muslimeilla ja kristityillä on vain vähän muita eroja uskonnon ohella, joten jos Libanonin kristityt eivät onnistu tuottamaan rauhallista monikulttuuria itsensä ja muslimien kesken, mitä toivoa on täysin erilaisen yhteiskunnan, perinteen ja kulttuurin omaavilla eurooppalaisilla?

Monikulturistien lässytys "huomisesta ilman pelkoa" ja siitä, että islamisaatio on vain myytti, perustuu kahteen perusasiaan: historialliseen ja yhteiskunnalliseen sokeuteen sekä kyvyttömyyteen käsittää maailman muuttuvuutta. Se, että meillä on nyt demokratia, yhteiskuntarauha ja ihmisoikeudet, ei tarkoita niiden olevan täällä sadan vuoden päästä. Se, että Beirut oli idän Pariisi, ei todellakaan tarkoittanut, että se automaattisesti pysyisi sellaisena.

Toinen harha on se, että tosiasioiden ja historian sijaan maailmankuva luodaan oman aatemaailman pohjalta. Vaikka suuri muslimiväestö on epävakauttanut jokaisen kohdalleen osuneen maan läpi maailman historian, massamaahanmuutto ei voi olla uhka, koska se ei olisi ideologisesti kivaa. Tämä on tärkeää ymmärtää, jos aikoo käsittää, miten vihervasemmisto jaksaa paasata rasismista todellisten uhkien edessä: kuullessaan uusia asioita he eivät vertaa niitä faktatietoon vaan ideologiaansa, ja päättävät sitä kautta, onko tieto hyväksyttävää vai ei.

Kun Tynkkysen islam-aiheista Facebook-kirjoitusta kritisoitiin, monikulturistit sanoivat sitä rasistiseksi, mutta kukaan heistä ei yrittänytkään kumota Tynkkysen perusargumenttia: muslimiväestön kasvun luomaa turvallisuusuhkaa. Väitettä ei voi kumota, koska se on kaikilla mittapuilla totta, mutta väite oli heidän ideologiansa kanssa ristiriidassa, joten sitä vastustettiin.

Suosittelenkin pientä lisäystä rasismihössöttäjien sloganiin: "Huominen ilman pelkoa. Aivan kuin Libanonissa vuonna 1974."