Poliisi julkisti tammi-syyskuun välisen ajan rikostilastot tälle vuodelle, ja varsinkin ulkomaalaisten osuus rikoksissa nousi otsikoihin. Ulkomaan kansalaisten tekemissä raiskausrikoksissa kasvua oli tapahtunut 59%. Sekä seksuaalirikosten määrä että ulkomaalaisten osuus epäillyissä nousivat muissakin rikostyypeissä. Ahdistelujen määrässä kasvua oli hurjat 521%.
Suvaitsevaisto oli tietysti selittämässä tätä eroa parhain päin. Bloggaaja Saku Timonen sivuutti raiskausten määrän nousun selittelyssä kokonaan, koska sitä on haastavampi kaunistella, ja keskittyikin ahdisteluihin. Hänen teoriansa on, että koska ahdistelu on rikosnimikkeenä uusi, on ihmisten tietoisuus siitä vielä nousemassa, joten kasvua tapahtuu jo siksi. Tämä on osin tottakin: tietysti uusi rikosnimike ei kaikille ole heti alusta saakka tuttu, joten jonkinasteista kasvua voidaan odottaa.
On kuitenkin luku, joka melko pitkälti osoittaa Timosen teorian vääräksi: 59%. Se on se kasvun määrä, joka suomalaisten tekemissä ahdisteluissa tapahtui. Tuota 59% kasvua voidaan siis käyttää eräänlaisena lähtöarvona sille, kuinka paljon rikosnimikkeen tuoreus tuottaa kasvua vielä parin vuoden jälkeenkin. Ulkomaalaisten tekemien ahdistelujen määrä oli kuitenkin lähes kymmenkertainen. Miksi tietoisuus kasvaa kymmenkertaisesti ulkomaalaisten ahdisteluista?
Timonen jopa turvautui Jori Eskolinilta tuttuun selitykseen siitä, että vaikka ulkomaalaisten rikollisuus on nousukiidossa, kokonaisrikollisuuden määrä laskee. Heidän paras selittelynsä on siis siinä, että suomalaiset tekevät niin paljon vähemmän rikoksia tätä nykyä, että edes ulkomaalaisten hurjat per cap -luvut rikoksissa eivät riitä niitä nostamaan. Se ilmeinen asia tietysti jätetään sanomatta, että ilman ulkomaalaisia rikollisuuden lasku olisi ollut vielä suurempaa.
En nyt pidemmälti pureudu Timosen tekstiin jo siksikin, että siitä paistoi laiskuus. Saku on menettämässä intohimonsa ja heitti lonkalta omalle tasolleenkin heikosti argumentoidun tekstin ihan vain rauhoitellakseen tyhmimpiä lukijoitaan. En usko hetkeäkään, että hän itsekään uskoi väitteisiinsä. Niin väsynyt tekstin tunnelma oli.Helsingin Sanomat taas uutisoi rikostilastoista otsikolla "Ulkomaalainen joutuu Helsingissä yhä useammin rikoksen uhriksi – rikoksesta epäiltyjä ulkomaalaisia viimevuotista vähemmän"
Otsikon on tarkoitus luoda se mielikuva, että ulkomaalaiset eivät juuri tekisi rikoksia mutta joutuvat suomalaisten rikollisuuden uhreiksi.
Ulkomaalaisten tekemien rikosten uhrit ovat usein toisia ulkomaalaisia, joten siellä, missä ulkomaalaisten määrä kasvaa, kasvaa myös heidän osuutensa rikosten uhreissa. Tämä ilmiö näkyy selvästi esim. turvapaikanhakijoiden väkivaltarikollisuudessa. Eivät suomalaiset turvapaikanhakijoita rikosuhreiksi tee vaan pääsääntöisesti toiset turvapaikanhakijat.
Otsikon toinen väite siitä, että epäiltyjä olisi vähemmän, on erittäin valikoivaa totuutta. Helsingissä ulkomaan kansalaisten tekemien rikosten kokonaismäärä on pienentynyt viime vuodesta, mutta se ei tietenkään kerro koko totuutta, koska useat alueen ulkomaalaiset ovat kansalaisuuden saaneita. Itä-Uudellamaalla ulkomaalaisiin liittyvien rikosepäilyjen määrä oli kasvanut 8,5%. HS:n otsikosta saisi sen vaikutelman, kuin ulkomaalaisten rikosepäilyjen määrä olisi vähentynyt kautta maan, koska paikkaa ei määritellä.
Totuus on tietysti toisenlainen, kuten blogin alkupuolen luvut kertovat. Ulkomaalaisten rikollisuus on varsinkin omaisuus- ja seksuaalirikosten osalta nousussa. Uutisointi on jälleen täysin tarkoitushakuista ja kieroa, mutta mitäpä muuta Hesarilta enää odottaisimmekaan.


