Sympatian ruinaaminen on aikamme lynkkauskulttuuria

Uhrikulttuuri tekee harvinaisen selväksi, ketkä osaavat hoitaa asiansa kuin aikuiset, ketkä eivät.

Tutkimustyö nimeltä Microaggressions and moral cultures luokittelee ihmiskulttuurit kolmeen eri kategoriaan. Ensimmäinen ja primitiivisin näistä on kunniakulttuuri. Lähes kaikki kulttuurit ovat joskus sellaisia olleet, mutta eritoten länsimaat ovat siitä luopuneet. Kunniakulttuurissa oman kunnian ja kasvojen säilyttäminen on kaiken ytimessä, joten koettuaan loukkauksen henkilö hoitaa asian itse ja voimakkaasti.

Tavoite on palauttaa itselle menetetty kunnia, eli loukkauksen korjaamista olennaisempaa on se, etteivät muut pidä loukattua heikkona. Kehitysmaista tulevan maahanmuuton myötä on kunniakulttuuri alkanut jälleen rantautua länsimaihin, ja maahanmuuttajien väkivaltaiset välienselvittelyt sekä naisiin kohdistuva kunniaväkivalta yleistyvät.

Länsimaiden oma kulttuuri on arvokkuuden kulttuuri. Kunnian puolesta tappelemisen sijaan painopiste on oman arvokkuuden säilyttämisessä, ja siksi loukkauksia ei koeta sopivaksi hoitaa omin päin tai väkivaltaisesti. Loukatulle tarjotaan mahdollisuus säilyttää arvokkuutensa sillä, että viranomaiset hoitavat asian hänen puolestaan reiluksi koetun oikeusjärjestelmän kautta.

Ikävä kyllä arvokkuuskulttuuri ei kaikille kelpaa, joten viime aikoina on tuotettu kolmas moraalinen kulttuuri: uhrikulttuuri. Uhrikulttuuri muistuttaa enemmän kunnia- kuin arvokkuuskulttuuria, koska siinä asioita ei pyritä hoitamaan virallisia, arvokkaita teitä vaan voimalla. Voimana toimii ryhmäpaine.

 Kun uhrikulttuurin edustaja kokee tulleensa loukatuksi, hän ei aloita tappelua tai mene viranomaisten puheille, hän menee someen ja lehtiin. Siellä hän kertoo loukkauksesta ja kerää taakseen joukkovoiman kauhistuneita ihmisiä, jotka hoitavat ongelman hänen puolestaan. Hän käyttää ryhmäpainetta tahtonsa läpi saamiseen, ja nykypäivän tunnevetoiset ihmiset on helppo saada mukaan väitetyn uhrin etua ajamaan. Uhrikulttuurin ytimessä on sympatia, ei kunnia tai arvokkuus.

Uhrikulttuuria näkyy kaikkialla, mutta näkyvä viimeaikainen esimerkki siitä oli vaikkapa Irakiin karkotettava perhe. Perheen äidillä ja lapsilla ei ollut oleskelulupaa tai perusteita turvapaikalle, joten koska arvokas viranomaisselvittely ei tuottanut toivottua tulosta, mentiin mediaan sympatiaa ja joukkopaineen luomista varten. Facebook-Sallalla on varmasti jo Hesarin toimitus pikavalinnoissa, että sinne voi purnata Valtterin viimeisimmästä pysäkille jäämisestä, koska eihän aikuinen ihminen nyt voi asioita itse hoitaa vaikkapa liikennelaitoksen kanssa selvittämällä.

Tällainen tapaus oli myös perjantaina lehdissä ollut juttu pariskunnasta. joka oli antanut mehupurkin pilaantua ja lopulta päätynyt löytämään homeköntin purkin pohjalta. He olivat vakuuttuneita siitä, että home oli itse asiassa hiiren nahkaa, ja kun tehtaalta heille selvitettiin, ettei sellaisen ole mitenkään mahdollista päätyä purkkiin, he menivät mediaan. Ilmeisesti 50 euron lahjakortti myymälään ei ollut tarpeeksi pilatusta mehusta.

Tänään taas muusikko Musta Barbaari purnasi siitä, että hänen perheenjäseniään laitettiin rautoihin Helsingin yössä ihan ilman mitään syytä. Poliisi kertoi kyseessä olleen ulkomaalaisvalvonnan tarkastus, joten siinäpä se. Herra Barbaari olisi tietysti voinut hoitaa asian arvokasta tietä, eli vain selvittämällä asian viranomaisten kanssa. Mutta uhrikulttuurin ollessa niin mukavasti käden ulottuvilla, on sama vain mennä someen ja lehtiin keräämään sympatiaa, vaikka kellekään ei mitään vahinkoa asiasta koitunut ja kansalaisilla on lain säätämä velvollisuus tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa.

Uhrikulttuuri on askel taaksepäin. Se vie meitä  kauemmas oikeusvaltiosta ja kohti lynkkausjoukkoja, koska säännöt eivät ole siinä kaikille samat. Ne, jotka kehtaavat mahdollisimman häpeilemättä ruinata sympatiaa ja heittäytyä uhriksi, saavat parhaiten tahtonsa läpi. Se on täyttä mielivaltaa ja kaukana oikeusvaltion ja yhdenvertaisuuden arvoista.

Uhrikulttuuria vastaan voi parhaiten kamppailla sillä, että ei yksinkertaisesti osallistu somejakamisiin sympatian ja kauhistumisen keräämiseksi, sekä kohteliaalla kritiikillä uhriksi heittäytyjien lapsellisuutta kohtaan.

Myytti maahanmuuttokriittisestä möröstä

Olen kuullut paljon maahanmuuttokriittisestä möröstä, mutta en ole sitä oikeastaan nähnyt. Mörkö esiintyy paljon varsinkin vihervasemmiston kansantaruissa ja lingossa: se on mielikuvituskaveri, johon yhdistetään kaikki ne ikävät piirteet, jotka mamu-kriittisissä kuvitellaan olevan. Vasemmistossa on aina ollut sitä vikaa, että he eivät osaa nähdä oikeistolaisia realistisessa valossa. He haluavat nähdä oikeiston hirviönä, joka uskoo kaiken maailman hirveyksiin ja hinkuu vain päästä sortamaan homoja ja ruskeita ihmisiä.

Vasemmiston mörkökuvitelma tekee keskustelusta mahdotonta. Miten ihmeessä voit keskustella sellaisen ihmisen kanssa, joka ei puhu sinulle vaan mielikuvituksessaan luomalleen mörölle? Hän olettaa sinusta epätosia asioita, joten lähtökohdatkin ovat mahdottomat. Olen usein törmännyt siihen, että vihervassarit olettavat minusta asioita mörkökuvitelman pohjalta, joten ennen kuin keskustelua voi edes aloittaa, joutuu oikomaan toisen oletuksia.

Minua on sanottu mm. patakonservatiiviksi. Vaikka vietänkin itse tätä nykyä varsin konservatiivista elämää, en ole patakonservatiivi. Olen klassinen liberaali. Minä elän tavallani, muut voivat myös elää tavallaan niin pitkään, kun kenenkään oikeuksia ei loukata.

Minua on myös luultu homofobiseksi siksi, että se piirre liitetään mamu-kriittisyyden mörköön. En ole sitäkään. Olen aina kannattanut tasa-arvoista avioliittolakia ja syrjimättömyyttä. Jotkut vihervassarit menevät silminnähden solmuun sen vuoksi, että en vastaa heidän mörkökuvitelmiaan. Siksi rasmuslaiset ja muut ääritapaukset kuvittelevat minun olevan jokin James Hirvisaaren alter ego. Heidän mörkönsä ei näytä nuorelta naiselta, joten he keksivät mitä tahansa välttyäkseen toteamasta, että mörkö ei olekaan todellinen.

Mörkö on eräänlainen laajennettu olkiukko: sen sijaan, että muokattaisiin yksi vastapuolen argumentti helpommin kritisoitavaan muotoon, kirjoitetaan koko henkilö uusiksi. Tällainen stereotyyppi on hyödyllinen valheisiin pohjautuvan maailmankuvan ylläpitämiseksi, koska omaan ideologiaan kohdistuvan kritiikin voi lytätä vastapuolen luonneviaksi. Ne kun on niitä rasisti-homofobi-transfobi-misogyyni-naistenhakkaaja-peräkammarinpoikia, jotka ihan katkeruuttaan ovat eri mieltä. Se on ideologinen vastine puolustukselle "no, se on vaan kateellinen," jonka avulla voi niin näppärästi leikkiä, että mikään itseä kohti tuleva kritiikki ei mitenkään voisi olla validia.

Kun luodaan mörkö, voidaan jättää huomiotta todelliset syyt vastapuolen näkemysten takana. Jos taas tunnustaa vastapuolen ajatusten olevan hyvinkin yleisiä kansan eri kerroksissa, on vaikeampi keksiä yksinkertaistettua katkeruusselitystä heidän näkemyksilleen. Naista on vaikea syyttää naistenhakkaaja-keppihevostelijaksi, homoa homofobiksi tai maahanmuuttajaa ksenofobiksi.

Lienee liittyy tähänkin se, miksi mamu-myönteiset eivät koskaan suostu debatteihin tai keskusteluihin mamu-kriittisten kanssa. Mörkökuvitelmaa on helpompi ylläpitää, jos ei joudu kohtaamaan oikeita nuivia. Jos he seuraisivat vaikkapa nuivien keskusteluja, he huomaisivat, ettei mörköä näy. On vain huolestuneita ihmisiä, jotka kauhulla seuraavat Ruotsin epidemiaksi yltänyttä raiskaus- ja ahdisteluongelmaa, islamisaation tuhoisia vaikutuksia naisten ja seksuaalivähemmistöjen asemalle, maahanmuuttajien vaikutusta kotikunnan viihtyisyyteen ja turvallisuuteen.

 Mörön todelliset kasvot kuuluvat suomalaisten enemmistölle, joka haluaa kiristää maahanmuuttopolitiikka, sekä sille eurooppalaisten enemmistölle, joka kokee maahanmuuton tämän hetken suurimpana huolenaiheena. He tietävät, että monet muut ongelmat voidaan korjata jälkeenpäinkin, mutta maahanmuuton haittavaikutuksia on mahdoton korjata siinä vaiheessa, kun maito on jo kaatunut.

Totuus Yhdysvaltain poliisiväkivallasta ja mustien rikollisuudesta

Black Lives Matter on uhkaillut poliiseja toistuvasti. Heidän protesteissaan on messuttu mm. "Pigs in a blanket, fry 'em like bacon" sekä "Tappakaa kytät, tappakaa heidän lapsensa, tappakaa kaikki nämä mulkut!". Vassarit tietysti vähättelivät uhkauksia sanoen BLM:a viharyhmän sijaan vain aktivisteiksi. Huonot merkit olivat ilmassa, mutta ne jätettiin huomiotta.

Jotenkin en usko, että vassarit olisivat olleet yhtä ymmärtäväisiä, mikäli vaikkapa uusnatsit olisivat huutaneet samanlaisia kehotuksia väkivaltaan.

Medialla onkin nyt peiliinkatsomisen paikka, koska hysteria poliisiväkivallasta on heidän luomuksensa. Sitä tehdään myös Suomessa: USA:ssa on tuhansittain ammuskeluja vuosittain, ainoat yksittäisen ihmisen kuolemat, jotka täällä ylittävät uutiskynnyksen ovat niitä, missä poliisi tappaa mustaihoisen.

Hysteriaa tuotetaan vääristelyllä: Kaupan ryöstänyt Michael Brown, joka silminnäkijöidenkin mukaan kävi itseään pienemmän poliisin kimppuun, maalattiin viattomaksi murhan uhriksi, ja Ferguson oli liekeissä. Trayvon Martinin dindu nuffin -tarinaa väritettiin monta vuotta vanhoilla kuvilla Martinista, jotta hänet saataisiin näyttämään harmittomalta. Kanadan BLM osoitti mieltä vasaran kanssa poliisin kimppuun käyneen miehen puolesta sillä heikolla argumentilla, että poliisi ei olisi saanut ampua, koska vasara ei ole ampuma-ase.

Koska näiden vääristelyjen pohjalta luullaan, että kyseessä on hyvinkin yleinen ongelma, ylilyöntejä sopii odottaa. Mustille on uskoteltu, että Yhdysvaltain kaduilla on liikkeellä tuhansittain virkapukuisia teloittajia, jotka puhkuvat innosta päästä murhaamaan viattomia mustia. Tietenkin he vastaavat väkivallalla, kun tuohon uskovat.

Tämäkin tuomittu jengiläinen (jonka jengin tunnus näkyy tatuoituna hänen kaulaansa) muuttui viattomaksi, hyväksi
pojaksi Black Lives Matter -kahjojen protestissa. Hän kuoli poliisin luoteihin ammuskeltuaan jenginsä nimissä.

Mikä on oikeasti tilanne mustien harmittomuuden ja poliisiväkivallan suhteen?

Poliisin ampumista ihmisistä viime vuonna 30% oli mustia. Yliedustusta mustien 13%:n väestöosuuteen on siis kohtalaisen paljon. Mustat muodostavat Yhdysvaltain vangeista 37,5%

Syy sille on kuitenkin siinä, että mustat tekevät yli puolet maan henkirikoksista ja yli kolmanneksen törkeistä pahoinpitelyistä. Väkivaltarikolliset ovat muita todennäköisempiä poliisin väkivaltaisia vastustajia, joten tietysti poliisin ampumien ihmisten profiili heijastelee väkivaltarikollisten profiilia.

Poliisit ampuvat siis mustia n. 2,5 kertaa enemmän kuin heidän demografisen osuutensa, mutta mustat tappavat poliiseja 5 kertaa enemmän kuin valkoiset tai latinot. Nuoret mustat miehet tekevät henkirikoksia 9 kertaa valkoisia ikätovereitaan enemmän. Mustat eivät tapa enemmän pelkästään toisia mustia, vaan myös suhteettoman paljon muun rotuisia. Mustia siis tapetaan vähemmän kuin muita suhteessa siihen, kuinka rikollisia he ovat. Tutkimus tukee sitä ajatusta, että "käänteinen rasismi" saa valkoiset poliisit ampumaan herkemmin toisia valkoisia.

Mustat saavat Yhdysvalloissa kovempia tuomioita samasta rikosnimikkeestä, mutta se johtuu vain siitä, että heillä on useammin aiempaa rikosrekisteriä ja teot ovat luonteeltaan törkeämpiä. Suomenkin tilastoissa näkyy sama ero: ulkomaalaiset tekevät kolmanneksen raiskauksista mutta jopa puolet törkeistä raiskauksista.

Yksinhuoltajien pojista tulee viisi kertaa muita todennäköisemmin köyhyydessä eläviä ja rikollisia. Mustista lapsista 3/4 syntyy avioliiton ulkopuolella, joten heidän korkeaan rikollisuuteensa myötävaikuttaa heidän oma, isätön kulttuurinsa.

Valkoisten vassarien suosikkiväitteitä on se, että mustat tekevät paljon rikoksia köyhyyden vuoksi. Länsi-Virginia on yksi Yhdysvaltain köyhimmistä osavaltioista, ja se on myös vähiten rikollisuutta omaavien osavaltioiden listan kärjessä. Länsi-Virginian asukkaista 97% on valkoisia.

Väitetään, että huumetuomiot on suunniteltu pistämään mustia telkien taakse, koska crack-kokaiinista saa kovempia tuomioita kuin tavallisesta kokaiinista. Crack on peruskokaiinia vahvempaa ja tuhoisampaa, ja valkoisten enemmän käyttämästä metamfetamiinista saa samankokoisia tuomioita kuin crackista.

Yksi myytti mustien "vainoamisesta" on se, että mustille tulee enemmän tuomioita vähäisistä huumerikoksista kuin valkoisille myös alueilla, joissa molemmat tekevät rikoksia yhtä paljon. Se johtuu vain siitä, että poliisi löytää mustien huumeet usein muun rikoksen vuoksi tehdyn pidätyksen yhteydessä. Jos huumeen käyttäjä ei tee muita rikoksia, häntä ei herkästi pysäytetä, ja mustien korkeat rikosluvut saavat heidät kärähtämään huumeistakin useammin.

Mustien kulttuuri ihannoi rikosta. Siksi mm. räppäri Akon keksi itselleen rajun rikoshistorian markkinointityökaluksi ja Rick Ross valehteli olleensa vankilassa rikoksista, vaikka hän oikeasti oli vanginvartija. Rikollisuutta ihaillaan niin paljon, että liian lainkuuliaisten on väritettävä taustaansa tullakseen suosituiksi.

Kaikki tämä tuottaa kulttuurin, jossa mustia aiheellisesti pelätään - myös poliisien puolelta. Pastori Jesse Jackson mainitsi nykyajan traagisena piirteenä sen, että kuullessaan kadulla askeleita takaansa, hän helpottuu huomatessaan takana kävelijän valkoihoiseksi.

 Koska median vasemmistolaiset valkoihoiset ovat pääsääntöisesti madallettujen odotusten rasismin kantajia, he eivät sano mitään mustien itsetuhosta tai vastuusta omaan kohtaloonsa vaan edesauttavat tuhoa osoittelemalla sormella muualle. Ja kun mustat sitten ryhtyvät varjonyrkkeilemään osoitettuun suuntaan, on vain ajan kysymys, milloin nyrkit osuvat sivullisiin. Nyt niin kävi Dallasissa, ja jos menoa ei muuteta, pian jossain muualla.

Rajat auki raiskaukselle

Tänään kauppakeskus Itiksen edessä osoitettiin mieltä islamisaatiota vastaan. Kauppakeskus on ottanut myyntiin epäinhimillisesti rituaaliteurastettua halal-lihaa sekä toivottelee asiakkailleen hyvää ramadania. No tietysti. Itis on yritys ja tekee sen, millä rahaa tulee. Se ei ideologiaan tai uskontoon liity mitenkään, vain numeroihin viivan alla.

Se ei kuitenkaan ollut itse mielenosoitus, joka sitä koskevassa uutisjutussa pisti silmääni vaan vastamielenosoittajat. He olivat pääasiallisesti humanitäärisellä maahanmuutolla tulleita tai heidän jälkeläisiään -luonnollisesti. Mukana oli myös oman kansamme henkisesti ja moraalisesti rajoittuneita.

 He kantoivat ällöttävästi lakanaa, jossa luki "Rajat auki rakkaudelle". Ajatella. Me olemme juuri kuulleet, että seksuaalisten ahdistelujen määrä on kolminkertaistunut vuodessa ulkomaalaisten vuoksi. Ruotsissa ei saada enää järjestettyä mitään suurta yleisötapahtumaa ilman joukkoahdisteluja ja raiskauksia.

Siinä on se pirun rakkaus, jota sieltä rajan yli tulee.

Kammottavaa, että nämä ihmiset kehtaavat sanoa tuollaista. He katsovat, että heidän ideologiansa ja henkilökohtaiset mieltymyksensä ovat niin tärkeitä, että raiskaukset ja ahdistelut ovat hyväksyttävä hinta sille. Tietysti hinta on hyväksyttävä vain niin pitkään, kun joku muu maksaa sen. He eivät välitä pisaraakaan siitä, että lapsi tulee raiskatuksi tai naisia kopeloidaan nöyryyttävästi kadulla, koska he tykkäävät nähdä etnistä väriä kadulla.

Yksikään maa ei koskaan ole muuttunut miellyttävämmäksi ja turvallisemmaksi kehitysmaista tulevan massamaahanmuuton myötä. Tämä näkyy varsinkin Ruotsissa. Kaupungit ja kaupunginosat kuten Malmö tai Rinkeby ovat hirveitä paikkoja. Ne eivät olleet sellaisia vaikkapa 1960-luvulla. Maahanmuutto teki niistä paikkoja, joissa ensihoitajia kivitetään, naisia ahdistellaan, ja palomiehet ja poliisit saavat pelätä heille viritettyjä kivitys- ja pommiansoja. Östersund oli varsin rauhallinen kaupunki, ennen kuin 900 hengen vastaanottokeskuksen perustaminen aiheutti naisiin kohdistuvien rikosten aallon. "Täällä oli niin ikävää ja turvatonta ennen kuin islamisaatio tuli," sanoi ei kukaan koskaan.

Mietipä itse: mikä ideologia tai harrastus olisi sinulle niin tärkeä, että olisit valmis pistämään naisia ja lapsia raiskattavaksi ja ahdisteltavaksi toteuttaaksesi ideologiaasi? Mille katsoisit sopivaksi hinnaksi satoja ahdisteluja ja raiskauksia? Entä mille passeli hinta olisi turvallisuuden vienti kokonaisilta kaupungeilta? Tai valtion talouden romuttaminen sadoilla tuhansilla sosiaaliturvan varassa kehdosta hautaan elävillä ihmisillä?

 Uskallan arvata: et varmaan millekään. Kukaan moraalinen ihminen ei koskaan katsoisi, että omia haaveita saa tavoitella muiden perusoikeuksien ja hyvinvoinnin kustannuksella. Se on puhdasta itsekkyyttä. Mutta haittamaahanmuuton kannattajat nyt eivät olekaan normaaleja, moraalisia ihmisiä, vaan itsekkyyden perikuvia. Heillä on harhaiset kuvitelmansa monikulttuurin utopiasta, jota ei koskaan ole saavutettu tai tulla saavuttamaan missään, ja he tekevät lähes mitä tahansa sen saavuttamiseen.

Sanon lähes, koska he eivät henkilökohtaisiin uhrauksiin tietenkään ole valmiita. He eivät taatusti haluaisi tänne kovin montaa maahantulijaa, jos joutuisivat itse myöskin huolehtimaan heistä sekä kokemaan sen rikollisuuden, jota tulijat mukanaan tuovat. On helppo olla antelias, kun kädessä on jonkun muun lompakko ja helppo olla piittaamaton turvallisuudesta, kun joku muu kärsii. Tai helppoa sellaiselle, jolla ei ole moraalista selkärankaa.

Vastaus mielipidettäni MV:n maksullisuudesta kysyneille

Nettisivuston käyttö on toisten tarjoaman palvelun hyödyntämistä siinä missä vaikkapa siivouspalvelun ostokin.

Olen lähiaikoina saanut kavereilta ja lukijoilta aika paljon viestejä liittyen MV-lehden muuttumiseen maksulliseksi, ja kun nyt tänä iltanakin pari ihmistä asian otti esille, päätin tässä selittää kerralla kaikille, mitä asiasta ajattelen.

Minusta koko juttu on täysin yksinkertainen. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, että nettilehti myy premiumeja eli maksullista erityissisältöä. Kaikki valtamedian sivut toimivat niin, samoin useat vaihtoehtomedian saitit, kuten Rebel Media. Nettisivun ylläpitäminen ei ole ilmaista. Jo domain maksaa, ja suuren sisältömäärän tuottaminen ja somepalvelujen valvonta näkyvyyden takaamiseksi vie paljon aikaa.

Näin sellaisiakin kommentteja asiaan liittyen, joissa sanottiin, että totuuden pitäisi olla ilmaista. No pitäisi ja pitäisi. Jos haluaa saada itseään kiinnostavat jutut valmiina pakettina keräämättä tietoja itse, pitää silloin käyttää jonkun palveluja. Siinä hyödytään toisen työstä, josta tekijä ansaitsee korvauksen. On kohtuutonta vaatia, että joku tekisi kokopäivätyötä, josta ei saa palkkaa vaan joka tuottaa tappiota tekijälleen. Jollain niiden sivustojen ylläpitäjienkin on elettävä.

Joten asia jää vapaiden markkinoiden päätettäväksi. Me teemme kaikkien tuotteiden kohdalla ostopäätöksen: otatko mieluummin tuotteen vai pidätkö rahat? Jos nettisivuston käyttäjät kokevat, että he mieluummin luopuvat vaikkapa kymmenestä eurosta kuussa kuin sivuston käyttämisestä, kannattaa silloin tietenkin maksaa.

Esim. Youtuben puolella minä seuraan säännöllisesti Stefan Molyneux'n ja Sargon of Akkadin kanavia, joten lahjoitan heille rahaa joukkorahoituksen kautta. Minä käytän säännöllisesti palvelua, jonka he tuottavat, joten on vain oikein, että maksan siitä. Minä mieluummin luovun parista kympistä kuussa kuin näiden kanavien katsomisesta. 

Noudatan samaa logiikkaa oman blogini ja vlogini kanssa. Minähän nyt kesän ajan kokeilen, pystynkö ansaitsemaan niiden mainostuloilla tarpeeksi tulevan lukuvuoden opiskelukulujen kattamiseen. Jos ihmiset ovat kiinnostuneita ja haluavat tuotannon jatkuvan, he kyllä jaksavat laittaa mainokseneston pois. Jos taas eivät laita, on se osoitus siitä, että tuote ei vain ole tarpeeksi hyvä selviämään vapailla markkinoilla, koska jos mainokseneston poisto on liian suuri vaiva vastineeksi palvelusta, ei käyttäjä palvelua kovin arvokkaaksi koe.  Niin markkinat toimivat ja se on aivan oikein ja reilua.

Riippumatta siitä, mitä kukanenkin ajattelee MV:n sisällöstä tai tyylistä. olisi sääli, jos Suomen ainoa vakiintunut, maahanmuuttoa käsittelevä vaihtoehtomedia kuihtuisi ja suvaitsevaisto pääsisi siitä riemuitsemaan. Huumoset ja muut sananvapauden vastustajat voittavat, jos MV joutuu lopettamaan. Ainakaan alustavien tietojen pohjalta MV:n premium ei mikään kohtuuttoman hintainen tule olemaan, ilmeisesti kympin kuussa. Se vastaa pareja väliin jätettyjä kahveja tai muutamaa sanomalehden irtonumeroa.

 Eli asiassa ei ole mitään monimutkaista tai kohauttavaa. Premiumeja myydään kaikkialla, kaikkien on jollain tienattava elantonsa, ja palvelun kohtalon päättävät vapaat markkinat. MV:llä on paljon lukijoita, joten mikäli lukijat noudattavat moraalista velvollisuuttaan maksaa hyödyntämästään palvelusta, selviää lehtikin.

10 "kevenevän EU:n" säätelyn merkkipaalua

Turmion pillit. EU on säätänyt 14 vuoden ikärajan vappupillin käytölle, koska se voi ilmeisesti olla vaarallinen.

Suomalainen komediaviihde ei ole kuollut. Aiemmin tällä viikolla pääministeri Sipilä huutonauratti kansaa sanomalla, että Suomen tulee vaikuttaa, ei valittaa EU:ssa. Persujen Sampo Terho taas sanoi uskovansa, että EU pyrkii keventämään hallintoaan ja säätelyään.

Stop it, you're killing me.

Tällainen on Suomen todellisen vaikutusvallan sekä säätelyn "keventämisen" tila unionissa:

Sähkömittarit uusiksi. Suomessa tehtiin muutama vuosi sitten laajat uudistustyöt sähkömittarien suhteen. Tällä hetkellä maan mittarien taseaika on yksi tunti. Uusi EU-direktiivi vaatii mittareita, joiden tasejaksot ovat varttitunnin. Suomi on niinkin vaikutusvaltainen, että edustajamme saavat ryömiä polvillaan Brysseliin rukoilemaan, että saisimme muutaman vuoden lisää siirtymäaikaa ja siten lykättyä hieman 250 miljoonan hintaisen mittariremontin toteuttamista.

Vaaralliset vappupillit ja ilmapallot. Ilmapalloja saa EU-alueella puhaltaa vain 8-vuotias ilman vanhempien valvontaa. Vappupillin käyttöön taas vaaditaan 14 vuoden ikää, koska pillin ulos työntyvä paperitötterö voi olla EU:n mielestä vaarallinen.

Tuotesuoja. EU:n tarjoama tuotesuoja onkuin kylähullun versio patentista. Patenttiin vaaditaan se, että olet keksinyt tuotteen, ja sillä suojataan jonkin henkilön oikeutta hänen älylliseen työhönsä. Tuotesuoja ei suojele kenenkään oikeuksia mihinkään vaan lisää mielivaltaisen säätelyn tiettyjen ruokien ympärille. Quattro Staggionin saa tehdä miten haluaa, mutta pizza napoletana taas pitää tehdä hyvin tarkasti määritellyistä raaka-aineista. Ketä tämä hyödyttää?

Sota hiustenkuivaajia vastaan. EU on laatinut suunnitelman kieltää korkeatehoiset kodinkoneet. Listalla on kolmisenkymmentä laitetta leivänpaahtimesta hiustenkuivaajaan. EU on jo kieltänyt mm. liian kovaääniset ruohonleikkurit sekä yli 1500 watin pölynimurit, joten ei ole mitenkään epärealistista, että tämäkin hullutus saadaan menemään läpi.

Tätä ei enää ravintolan pöydässä näe, koska EU:n sankarit päättivät pelastaa kansan sievien öljykannujen helvetiltä.

Vihannessäätely. Pahamaineinen kurkkujen ja banaanien käyryyttä säätelevä direktiivi on hyvä esimerkki hullusta direktiivistä eikä pelkästään luonteensa vuoksi vaan siksi, että suurin osa jäsenmaista äänesti direktiiviä vastaan, mutta se meni kuitenkin läpi. Direktiivi tuli voimaan 1995 ja kumottiin vasta vuonna 2008, kun viljelijöiden tajuttiin heittävän täysin syömäkelpoista ruokaa roskiin, koska se ei täyttänyt ensimmäisen luokan laatuvaatimuksia.  Brysselin byrokraatit päättivät siis pistää töpinäksi ja hoitaa asian lyhyen kaavan  mukaan, minkä vuoksi asian korjaaminen vei vain 13 vuotta.

Banaanisäätely ja Liian pienet kiivit.  Järjen valo ei loistanut EU:ssa kauaa, koska jo vuonna 2009 keksittiin uudet kasvissäätelyt. Uuden lain mukaan 1-luokan banaaneissa saa olla lieviä ulkonäöllisiä vikoja. Erään kauppiaan kiwi-hedelmät eivät täyttäneet EU:n kokovaatimuksia, joten hän ei saanut myydä tai edes anta pois 5000 kiivin erää. EU-säädösten mukainen sallittu kiwin paino oli min. 62 grammaa, ja tämän miehen kiivit olivat enimmäkseen 58-grammaisia.

Rekkojen mittailu. EU määrittelee rekkojen maksimileveydeksi 255 cm, mikä aiheutti monille firmoille Suomessa kalliita remontteja, koska rekkojen leveys meni vain senteillä yli EU-rajan.

Oliiviöljyn kaatoastiat. Välimerellä tai etnisissä ravintoloissa kulkeneet tietävät, että monissa paikoin on ollut tapana, että oliiviöljyä ja etikkaa on pöydällä kannuissa tai suihkepulloissa. Sille kauheudelle tehtiin loppu 2014, kun EU määräsi, että astioiden on oltava tehtaan pakkauksia, joissa on sinetillinen korkki sekä EU:n määräyksiä vastaavat merkinnät.

Osaatko varmasti käyttää kumppareita? EU-säädösten vuoksi kumisaappaiden mukana tulee saada käyttöohje, jossa ohjeteksti on 12 eri kielellä. Tämä kertoo aika paljon siitä, kuinka akuutteja ja vakavia asioita EU-byrokraatit työkseen pohdiskelevat. Jos siis olit jo aikeissa syödä kumpparisi tai kuljettaa niissä perunoita, voit kiittää EU-byrokraatteja sivistyksen valon tuonnista asiaan.

Vedenjuonti ei estä nestehukkaa. Kaksi tutkijaa laittoi kokeilumielessä EU:n terveysviranomaisille ehdotuksen terveysväitteeksi vedelle. Väite meni näin: "Merkittävien vesimäärien säännöllinen juonti voi vähentää nestehukan riskiä." EU ei hyväksynyt väitettä, koska vesi ei täysin varmasti estä nestehukkaa, jos henkilö vaikkapa kärsii elektrolyyttien puutteesta. Samalla logiikalla voisi kumota kaikki terveysväitteet, koska mikään ei ole yhdestä vaikuttavasta tekijästä kiinni, eikä tutkijoiden väite sanonut veden olevan ainoa, pomminvarma keino nestehukan estämiseen.

EU:n mielestä on epärehellinen terveysväite sanoa, että säännöllinen veden juonti voi estää nestehukkaa.

Tässä on tietysti vain muutama esimerkki tuhansien säädösten viidakosta, mutta ne osoittavat erittäin hyvin pointtini. Sampo Terhon väitteet EU:sta, joka pyrkii keventämään itseään ja vähentämään vaikutusvaltaansa, voidaan unohtaa. EU menee koko ajan autoritäärisemmäksi ja ohjailevammaksi. Se on ollut äärimmäisen autoritäärinen jo vuosikymmeniä, eikä meillä ole poliitikkojen lupausten ohella mitään syytä uskoa, että EU koskaan kevenisi.

Toisekseen: tässä näemme, kuinka kauas EU on ajautunut omista perusperiaatteistaan, kuten subsidiariteettiperiaatteesta. Sen perusteella kaikki päätökset tulisi tehdä paikallisimmalla, matalimmalla mahdollisella tasolla. Onko sähkömittarien syynäys, kiukaiden säätely tai vihannesten muoto todella jotain sellaista, mistä ei voida päättää vaikkapa yksityishenkilöiden, yhteisöjen tai valtioiden tasolla? Subsidiariteetti on ristiriidassa EU:n vallanjanon kanssa, joten siitä ei piitata.

Kolmanneksi: tässä on se suomalaisten vaikutusvalta. EU:n päätöksentekoa ohjaa Brysselin tunkeilevien kukkahattuvirkailijoiden mielivalta sekä suuryritysten edunvalvonta. Meillä ei ole mitään vaikutusta siihen, mitä EU:ssa päätetään, eivätkä johtajamme siihen edes yritä vaikuttaa. Meille ei ole koskaan yritetty neuvotella alhaisempia jäsenmaksuja, ainoat kansalliset poikkeukset koskevat varsin vähäisiä asioita, kuten poikkeuslupaa veneiden käsittelyyn tervalla.

Turha tästä on Sipilän ja Terhon kaltaisia humpuukimaakareita haukkua. Tähän voi itse kukanenkin vaikuttaa äänestämällä vain aidosti EU-kriittisiä ja Suomen etujen ajamiseen halukkaita ihmisiä.

Edit klo 21.18: Muutettu otsikko ja osa sisällöstä. Alkuperäisen tekstin väite saunadirektiivistä ei ole totta. Korvattu kyseinen kohta muutamalla muulla esimerkillä.

Melua, perkele!

Olen pannut merkille toistuvan väärinymmärryksen, joka kohdistuu suvaitsevaistoon, ja olen itsekin siihen aikanani sortunut. Kyseessä on siis se, miten monet kritisoivat raivopäisten monikulturistien puheita siihen tyyliin, kuin kritisoidut puheenvuorot olisi tarkoitettu merkityksellisiksi keskustelunavauksiksi tai kannanotoiksi.

Kuitenkaan Saku Timosen tai Jori Eskolinin kaltaisten henkilöiden hourailut ja olkiukkoja vastaan kamppailut eivät ole tarkoitettu miksikään päteviksi, rakentaviksi kannanotoiksi tilanteeseen vaan meluksi. Tavoite on tuottaa hälyääntä, jotta todellinen keskustelu hukkuisi sen varjoon. Eivätkä ne ole pelkästään nämä ajastaan jääneet sosialistit vaan usein isojen mediatalojen toimittajat, jotka tätä tekevät.

Ajankohtaisin esimerkki tästä metodista on Brexit. Tietysti koko asian ytimessä on demokraattinen päätöksenteko ja kansallinen itsemääräämisoikeus, mutta koska siitä ei haluta puhua, jauhetaan rasismista tai ksenofobiasta. Oikeista ydinkysymyksistä keskustelu pakottaisi EU-myönteisenkin tunnustamaan, että eurokriittisyyden taustalla vaikuttavat aidot arvokysymykset, mutta se taas pakottaisi heidät sitten pohtimaan omaa kantaansa asiaan, mitä he eivät halua tehdä.

On älyllisesti laiskaa ja epärehellistä leikkiä, että eri mieltä olevat ovat vain tyhmiä ja väärässä. Se kuitenkin tekee oman maailmankuvan ylläpitämisestä helpompaa silloin, kun maailmankuva ei perustu tosiasioihin.

Meluaminen on viimeinen puolustuslinja harhaisen maailmankuvan suojeluksi. Kun tietää, etteivät omat väitteet kestä avointa keskustelua, ja kun jo pelkkä keskustelu on ideologian kannalta kiusallista, aletaan mölistä. Maahanmuuttokeskustelussa mölinä ilmenee varsinkin siten, että maahanmuutosta keskustelemisen sijaan mölistään maahanmuuttokeskustelusta.

Ei siis suostuta keskusteluun maahanmuuton haitoista ja ongelmista vaan mieluummin maristaan maahanmuuttokeskustelun "koventuneesta retoriikasta" tai pysäkki-valttereista, mikä on vain puheenaiheen vaihtamista. Melu ei siis liity mitenkään edes sen näennäiseen aiheeseen, kuten rasismin vastustamiseen tai muuhun vastaavaan. Ei sillä tavoitella ongelmien ratkaisua vaan pyritään luomaan hetkellinen harhautus.

Melu saavuttaa varmaan kesän mittaan uuden aallonharjan, koska huonot merkit ovat ilmassa. Korsossa puukotettiin, poliisi kulkee vokeissa koko ajan, turvapaikanhakija raiskasi naisen porttikongissa, toinen huitoi paikallisia puukolla, thait ja itäeurooppalaiset tulevat töihin marjanpoimintaan kun turvapaikanhakijat makoilevat vokeissa. Kaikki tällainen pitää hukuttaa melun alle, jolloin valtterijutut nousevat jälleen otsikoihin. Vähempikin saa vassaritoimittajan tai sosialistibloggaajan rukoilemaan polttopulloiskua tai edes jotain, millä keskustelua voisi harhauttaa pois itse ongelmasta.

 On olennaista erottaa, kuka oikeasti yrittää keskustella, kuka meluta ja siten häiritä oikeaa keskustelua. Mikäli tehty kannanotto on äärimmäinen, provosoiva, heikosti perusteltu eikä aidosti liity puheenaiheeseen, voi houreet turvallisin mielin sivuuttaa meluamisena.

Meluajat toivovat muiden tarttuvan heidän trollauksiinsa. Silloin tavoite on saavutettu: ei enää puhuta niistä ideologisesti ikävistä asioista vaan siitä, mistä meluaja haluaa. Paraskin vastine tai tyrmäys meluamiselle on siis meluajan tahtoon taipumista.