Äärioikeiston kaunis maailma

Olemme nyt Junesin kanssa päivystäneet viisi päivää vaalikopilla Oulun keskustassa, ja sinä aikana monenlaiset ihmiset ovat käyneet antamassa monenlaista palautetta. Ehkäpä ajatuksia herättävin palaute tuli naiselta, joka oli lukenut blogiani, oli monista asioista samaa mieltä mutta katsoi maailmankuvani olevan inhorealistinen. Tähän mielikuvaan tiivistyy yksi oikeiston suurimmista imagollisista ongelmista eli negatiivisuus.

Koska "äärioikeistolainen" joutuu usein kumoamaan vastapuolen valeita ja tuomaan heidän unelmiensa alla piilevän julman todellisuuden esiin, syntyy heistä helposti negatiivinen, tuomiopäivän julistajan kuva. Siinä missä vasemmiston keskustelukulttuuri on yksisarvisia ja sateenkaaria, oikeistolle se on kriisiä ja katastrofia.

Tämä on surullinen vääristymä imagossa, koska oikeistolainen maailma on nimenomaan se kaunis maailma. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa käsitys sukupuolista. Vasemmisto haluaisi häivyttää kaikki sukupuolten ominaispiirteet sekä ihmisten luontaisen kauneuskäsityksen. Jos olet naisellinen nainen, olet heille patriarkaatin aivopesun uhri, ja jos et pidä 150-kiloista, siilitukkaista feministiä kauniina, sinuun on ehdollistettu sosiaalisena konstruktiona epäterve kauneuskäsitys, koska kaikkihan ovat yhtä kauniita ja sukupuolet samanlaisia.

Nyt ajatus on viety jopa niin pitkälle, että sosiaalisen oikeuden soturit, kuten youtuberi Riley Dennis, sanovat sen olevan transfobiaa ja seksismiä, jos koet seksuaalista viehätystä vain toista sukupuolta kohtaan. Eihän sukupuolielinten perusteella nyt saisi syrjiä kumppaninvalinnassa.

Oikeistossa taas luontaiset erot hyväksytään, ja yksi näistä eroista on juuri naisten estetiikka. Naisille on luontaista pyrkiä kaunistautumaan ja luomaan kauneutta ympärilleen esim. askarteluilla, sisustuksella tai puutarhanhoidolla. Oikeisto tarjoaa naisille kauneutta, vasemmisto taas rumuuteen tyytymistä ja jopa sen juhlistamista.

Kansamme miehet ovat vasemmistolle pitkälti juntteja, lääppijöitä, peräkammarin poikia, elämäm koululaisia ja mitä lie inhottavaa ihan vain siksi, että heidän enemmistönsä ei halua tänne haittamaahanmuuttoa. Samalla he haluavat maahan lisää miehiä, jotka eivät koskaan suomalaisen naisen oikeuksista tai hyvinvoinnista piittaisi. Eiväthän he piittaa omien naistensakaan. Irakilaisten enemmistö katsoo, että naisilla ei tulisi olla oikeutta avioeroon ja että naisen on aina toteltava miestään. Nämäkö ovat parempia kuin suomalaiset miehet?

Aika ruma - sanoisinko suorastaan inhorealistinen - käsitys. Oikeiston naisella ei taas ole juuri syytä suomimiehistä pahaa ajatella. Suomalaiset miehet ovat ainoa ryhmä, joka on koskaan suomalaisen naisen puolia pitänyt. Elleivät he Suomen naisille tahtoisi hyvää, tasa-arvoista asemaa, ei meillä sitä olisi. Se elintaso ja infrastruktuuri, josta nautimme nyt, on enimmäkseen suomalaisten miesten meille rakentamaa. Vasemmiston suomalaisiin miehiin kohdistaman inhon ja halveksunnan tilalla oikeistolaisten sydämissä on rakkautta ja kiitolllisuutta.

Toisena esimerkkinä toimii vaikkapa kansallismielisyys. Oikeistolainen osaa nähdä kauneutta omassa kansassaan, maassaan ja kulttuurissaan. Kuten Kalevan vaalipuheessani sanoin, suomalaisuus on monikulttuuria rikkaampaa. Monikulturistien mielissä suomalainen Suomi on köyhä ja kulttuuriton, oikeistolaiselle se on hieno asia: yksi maailman kehittyneimmistä kulttuureista, länsimainen mutta silti myös eksentrinen ja rodullisesti täysin ainutlaatuinen. Mikään kansa ei ole juuri kuin suomalaiset.

Suomi on kaunis ja säilyttäminen arvoinen, ja suomalaiset ovat luonnollinen osa maamme monituhatvuotista jatkumoa. Jokainen sukupolvi on tuottanut olemassaolon mahdollisuudet seuraavalle ja kehittänyt maatamme eteenpäin. Tänne viime aikoina saapuneet tulijat ovat täysin sen jatkumon ulkopuolella. Heillä ei ole eikä koskaan tule olemaan sitä historiallista ja kulttuurillista yhteyttä Suomeen, mikä suomalaisilla on. Heille vaikkapa itsenäistymisen tai talvisodan ei ole syytä merkitä yhtään sen enempää kuin Somalian heimosodilla on henkilökohtaista merkitystä sinulle.

Suomi on hieno juuri sellaisena, kuin se on. Se ei tarvitse rikastamista omaamme huomattavasti primitiivisemmiltä kulttuureilta, joista osa ei vielä olisi edes keksinyt pyörää ilman länsimaisten vaikutusta. On kuin eräänlainen mielenhäiriö sivuuttaa suomalaisen kansallisvaltion kauneus ja yrittää vängällä nähdä suurempaa kauneutta jopa todella julmissa, sortavissa ja takapajuisissa kulttuureissa.

Merkittävin syy sille, miksi oikeiston maailma on kauniimpi, on kuitenkin se, että oikeiston näkemä kauneus on todellista. Se perustuu havaintoihin ja fyysiseen todellisuuteen, ei haihatteluun ja utopistisiin kuvitelmiin, kuten vasemmiston mielikuvat. Heille kaunista ovat vain heidän täysin epärealistiset, toteutumiskelvottomat fantasiansa monikulttuurista ja absoluuttisesta tasa-arvosta. Meille kaunista on todellisuus - meidän taistelumme on vain pitää se kauniina.

Valkoisten katkeruus on hyvinvointivaltion loppu

Blogini vakiolukijoille näkemykseni hyvinvointivaltion ja avoimien rajojen yhteensopivuudesta lienee selvä, mutta uudet lukijat huomioiden kertaan näkemykseni näin alussa lyhyesti: 

Hyvinvointivaltio toimii yhdessä vain tiukan rajapolitiikan kanssa, koska helppo sosiaaliturva on suurin houkute täysin vääränlaisille maahanmuuttajille eli heille, jotka haluavat vain sosiaaliturvan varassa surffata. Työperäisiä maahanmuuttajia hyvinvointivaltio taas suorastaan työntää pois sillä, että sen ylläpito vaatii korkeaa verotusta, joka ei työn perässä tulevaa huippuammattilaista houkuta.

Taloudellinen ulottuvuus ei kuitenkaan ole ainoa ristiriidan synnyttäjä yhdistäessä hyvinvointivaltiota massamaahanmuuttoon; niiden yhdistelmä myös tuottaa kahtiajakoa, katkeruutta ja rasismia.

Tämä ilmiö on selvimmin nähtävissä Yhdysvalloissa, missä vasemmisto on pitkään hinkunut ns. single-payer healthcarea eli käytännössä yksinomaan julkisen sektorin rahoittamaa terveydenhuoltojärjestelmää nykyisen, yksityisiin vakuutuksiin perustuvan järjestelmän tilalle.

Vasemmiston kannattajakunta luonnollisesti haluaa julkisen terveydenhuollon. He ovat usein heitä, jotka järjestelmästä jäisivät voitolle eli pienituloisia, värillisiä äänestäjiä. Värilliset käyttävät suhteessa väkilukuunsa huomattavasti useammin muitakin julkisen sektorin palveluja, kuten sosiaaliturvaa, joka Yhdysvalloissa on käytännössä hajanainen, kirjava kokoelma valtion ja osavaltioiden tukimuotoja aina rahallisesta tuesta EBT-kortteihin, joihin ladatuilla rahoilla voi ostaa ruokaa ja päivittäistavaroita.

Sosiaaliturvaa käyttävien kansalaisten osuudet rodun mukaan järjestyksessä: mustat,
latinot, valkoiset, aasialaiset, koko väestö. Tilasto: American Renaissance

Tästähän vähemmän sosiaaliturvaa käyttävät ryhmät eli valkoiset ja aasialaiset eivät tykkää. Ja tästä syystä he eivät halua julkista terveydenhuoltoa: he kokisivat, että joutuvat maksamaan mustien ja latinoiden terveydenhuollosta suhteettomasti, samalla kun nämä ryhmät pääsevät siivettämään.

Yhdysvalloissa rotujen välinen kuilu ja rotujännitteet ovat viime vuosina olleet kovassa nousussa. Julkinen terveydenhuolto olisi viimeinen naula rotujen välisen sovun arkkuun, koska se toisi uuden, hyvin näkyvän kaunan aiheen latinoja ja mustia kohtaan.

Tähän julkisen terveydenhuollon kannattajat usein sanovat, että valkoiset ovat tyhmiä kantaessaan moisesta kaunaa, koska julkinen terveydenhuolto olisi heille itselleenkin hyväksi, mutta se on vain jälleen uusi osoitus siitä, miten vasemmisto tieten tahtoen kiistää ihmisluonnon ominaisuudet. Olemmehan jo nähneet, miten he haluavat leikkiä, että vaikkapa sellaiset vaistonvaraiset ominaisuudet, kuten ryhmävalinta tai oman heimon ja reviirin suojelu, katoavat, jos vasemmisto vain ihmisten käskee niistä ominaisuuksista luopua.

Ihmisen mieli ei vain toimi niin. Kuvitellaanpa tällainen skenaario: saat erittäin hyvän tarjouksen vaikkapa valokuituyhteydestä tai kaapeli-tv:stä, mutta tarjoukseen sisältyy se, että paketti on yhteinen sinulle ja naapurillesi, mutta vain sinä maksat siitä - naapurille palvelu tulee ilmaiseksi sinun palvelusi mukana. Pitäisitkö tarjousta reiluna, vaikka hinta olisi hyvä? Tuskinpa vaan.

Vaikka Suomessa värillisten määrä on huomattavasti pienempi, kauna sosiaaliturvan käytöstä on ollut jo vuosia nähtävissä. Suomessa valtio ja kunnat yrittävät lakaista ongelmaa maton alle yksinkertaisesti piilottelemalla tietoja ulkomaalaistaustaisten sosiaaliturvan käytöstä. Yhdysvalloissa käytännössä kaikesta löytyy tilastot rodun ja etnisyyden mukaan, Suomessa esim. toimeentulotuen määrää ei tilastoida syntyperän mukaan laisinkaan.

Täydellisten tilastojen puute ei kuitenkaan auta piilottamaan ilmeistä ongelmaa: työllisyysluvut ovat tuoreiden turvapaikanhakijoiden ryhmässä naurettavan pienet, eikä aika paranna asiaa. Ero 1990-luvulla saapuneiden työllisyyteen on vähäinen. Alla oleva tilasto asiasta on Helsingin Sanomilta.

Suomalaisilla on hyvä syy kaunaan. Talous on jo valmiiksi kuralla, nyt heillä vielä maksatetaan kehitysmaalaisten laskuja ja ruokakasseja. Järkevin kohde kaunalle on tietysti päättäjät, jotka ovat sallineet holtittoman maahanmuuton ja tukien myöntämisen heillekin, jotka eivät koskaan ole mitään yhteiseen kassaan maksaneet. Tulijoiden käytös on aivan luonnollista. Heille tarjotaan kotimaan tasoon verraten loisteliasta elintasoa täysin ilmaiseksi, joten on aivan ymmärrettävää, että he tarttuvat tilaisuuteen ja hyväksikäyttävät hölmölää. Heidän asemassaan moni suomalainen toimisi aivan samoin.

Mutta jälleen törmätään ihmisluontoon: tunteet ovat tunteita, järki on järkeä, ja kauna on tunne. Siksi se ei ohjaudu järjellisin perustein, ja siksi päättäjiin suuntautuvan suuttumuksen ja turhautumisen sijaan syntyy rasismia ja katkeruutta ulkomaalaisia kohtaan.

Vasemmisto on siis teoriassa rasismia vastaan, mutta käytännössä he ovat lavastamassa meille mitä erinomaisimman kasvualustan rotuvihalle. He haluavat kaikkia niitä asioita, jotka syventävät rotujen välistä kuilua: massamaahanmuuttoa, jonka valkoinen kantaväestö kustantaa, avoimia rajoja ja hyvinvointivaltiota yhtäaikaa.

Kuten olen useassa asiayhteydessä sanonut, kauniit aikomukset eivät vapauta ketään vastuusta hänen tekojensa seurauksiin. Vaikka vasemmiston aikomus ei ole luoda rasismia, kahtiajakoa tai vaikkapa raiskauskriisiä, niitä he käytännössä tuottavat ja siitä heidän on otettava vastuu.

Muslimi ja feministi - tuplaten ahdasmielisyyttä ja sensuuria

On yksi asia, jos yksityishenkilö ei halua, että hänestä puhutaan julkisesti mitä sattuu. On täysin toinen asia, jos kuntavaaliehdokas loukkaantuu käytännössä kaikesta itseään koskevasta keskustelusta, joka ei ole rajatonta ylistystä, ja pyrkii sitä kykyjensä mukaan sensuroimaan.

Feministisen Puolueen Isra Lehtinen on jälkimmäisen kategorian persoona. Hän on itse asettunut ehdolle kuntavaaleissa Helsingissä ja omasta tahdostaan tehnyt näkemyksensä moniin asioihin täysin julkiseksi mm. täyttämällä vaalikoneita. Kuitenkaan Isra ei kestä mitään kommentointia näkemyksilleen. Olen tämän taipumuksen hänessä huomannut jo aiemmin, kun Isra valitti Rasmus-ryhmässä Vilhelm Junnilan julkaisusta ja kertoi monien ilmiantaneen väitetysti rasistisen ja islamofobisen Junnilan julkaisun, joka koski Israa.

No mitä tässä Junnilan kamalassa herjausjulkaisussa sitten sanottiin? Julkaisussa oli kuvankaappauksena Isran oma vaalimainos seuraavilla saatetesanoilla: "Helsingissä on mielenkiintoisia ehdokkaita. Tässä ehdokas numero viisitoista."

Toivottavasti kykenet järkytykseltäsi jatkamaan tämän tekstin lukemista, vaikka aika rajuahan tuo oli. Justiinsa.

Isra siis näki moisen julkaisun ilmiantojen väärtinä, ja jopa toinen rasmuslainen joutui hänelle toteamaan, ettei julkaisussa ole mitään sääntöjen vastaista. Ymmärrän täysin, miksi Isra on sellainen, mikä hän on. Feministit ovat tunnetusti sananvapauden vastustajia, no-platformingin, turvallisten tilojen ja poliittisen korrektiuden kannattajia.

Mutta Isra ei ole pelkästään feministi, hän on myös muslimi. Ja mehän kyllä tiedämme, mikä muslimien suhtautuminen sananvapauteen on. Ainakin Charlie Hebdon väki ja Theo Van Gogh ovat sen saaneet kokea, ja muslimien sananvapaustuntemusten vuoksi Pamela Gellerin, Ayaan Hirsi-Alin, Mona Walterin ja Geert Wildersin kaltaiset henkilöt tarvitsevat turvamiehiä 24/7.

En siksi olekaan lainkaan yllättynyt, että Isra kavereineen oli ilmiantanut Facebook-julkaisuni, jossa kommentoin Isran suhtautumista homoliittoihin. Isra katsos kuuluu homoliittoja vankasti kannattavaan feministipuolueeseen, mutta itse vastaa "ei osaa sanoa" kun suhtautumista homoliittoihin kysellään. Koska julkaisu on poistettu, en voi sitä kuvakaapata, mutta teksti meni aika tarkalleen näin:

"Minusta Isran suhtautuminen homoliittoihin on vain loogista. Hän on muslimifeministi, ja islamin kanta homoliittoihin on jyrkkä ei, feminismin kanta voimakas kyllä, joten muslimifeministi sovittaa ne yhteen vastaamalla noemmanytiiä. Huvittavaa tässä on se, että jos minä hakeutuisin feministipuolueen ehdokkaaksi, minut hylättäisiin saman tien koska seksistinen äärioikeisto. Ja minä en edes ole homoliittojen vastustaja." 

Edellä mainitun julkaisun Isra koki niin loukkaavaksi, että oli tovereineen ryhtynyt sitä ilmiantamaan ja sai Facebookin algoritmia hyväksikäyttämällä minulle 24 tunnin bännin. 

Tämä kertoo kaiken oleellisen sekä feministeistä että muslimeista ja myöskin siitä, miksi muslimifeministiä ei tulisi päästää lähellekään mitään yhteiskunnallista valta-asemaa. Tämä nainen hakeutuu politiikkaan, hän on itse pyrkinyt saamaan julkisuutta ja on itse julkituonut omat näkemyksensä. Kuitenkaan hän ei kestä minkäänlaista keskustelua itsestään ja pyrkii vaientamaan maltillisimmatkin kriittiset näkemykset itsestään.

Kuvitelkaa, millainen tämä henkilö olisi poliitikkona. Sipilää arvostellaan siitä, että hän ylenkatsoo mediaa, ei vastaa kysymyksiin ja pyrkii vaientamaan ikävää julkisuutta. Poliitikkona Isra olisi kuin Putin kertaa Sipilä steroideissa.

Julkisuuteen tulevan henkilön on kyettävä hyväksymään se, että kaikki eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä ja heillä on se näkemys oikeus ilmaista. Erityisesti poliitikon asemaa tavoittelevalla on oltava paksu nahka kritiikille, koska poliitikko on vastuussa kansalle. Häntä täytyy ehdottomasti saada kritisoida ja hänen näkemyksiään arvioida.

Jos googletatte "Tiina Wiik", löydätte läjäpäin keskustelufoorumiketjuja, blogipäivityksiä ja muita julkaisuja, joissa on minusta hyvin kirjavia näkemyksiä kehuista erittäin alatyyliseen tai halventavaan kritiikkiin tai suoranaisiin valeisiin minusta. En eläissäni ole yrittänyt saada yhtään itseäni koskevaa julkaisua poistetuksi mistään, saati sitten hyväksikäyttänyt ilmianto-ominaisuutta itseeni suuntautuvan kritiikin vaientamiseen.

Se on vaadittua keneltä tahansa, joka on itse valinnut näkemyksiään tuoda julkisuuteen. Muilla on oikeus niihin vastata miten parhaaksi näkevät. Muslimifeministi kuitenkin odottaa sataprosenttista ylistystä ja haluaa sensuroida jokaisen negatiivisen kirjoituksen omista poliittisista näkemyksistään. Haluaisitko hänen kaltaisensa poliittiseksi päätöksentekijäksi?

Kansallismielisyyttä, johon voi uskoa

Kansallismielisellä kentällä valinta on usein cuckservatiivien ja kylähullujen välillä. Ei ole ihme, ettei äänestäjää innosta.

Nyt politiikkaan pyrkivänä olen saanut huomata, miten suuri vaikutus minuun millään tavoin liittymättömien ihmisten toiminnalla on siihen, pystynkö herättämään luottamusta vai en. Jokainen aiemmin politiikassa mukana ollut heittää varjon uusien tulokkaiden päälle, ja jokainen äänestäjä kantaa mukanaan traumojaan aiemmista kokemuksistaan politiikan kanssa.

Kansallismielisiin ei helposti uskota, koska liian suuri määrä "kansallismielisiä" poliitikkoja on traumatisoinut äänestäjäkunnan takinkäännöillä, tyhjillä puheilla ja pyrkyröinnillä. "Kansallismielisiä" on äänestetty, mutta muutoksia ei juuri ole nähty. Ei valtakunnanpolitiikassa sen kummemmin kuin kuntatasollakaan.

Tiedän, että tämä on se kohta, jossa minun pitäisi kirjoittaa se "kansallismielinen" eiku-mutku-sitku-selittely siitä, että vaikuttaminen on hankalaa eikä mahdottomia pitäisi odottaa. Sen selityksen tarjoaminen turvaisi sopivasti välini vallassa oleviin, eivätkä jo politiikassa mukana olevat "kansallismieliset" tuttuni puhuisi minusta kavereilleen ilkeästi.

Se selitys ei kuitenkaan ole aivan totta. Toisekseen sen tarjoaminen on alentuvaa äänestäjiä kohtaan. Eivät he nyt idiootteja ole. Eivätköhän he tiedä, että eduskunnassa on 200 edustajaa, eikä valtuustoissakaan yksi henkilö tai edes yksi puolue saa joka asiassa tahtoaan läpi.

Yksi kansanedustaja tai valtuutettu ei voi yksin massiivisia muutoksia ajaa läpi, mutta valtuutetun asemaa voi hyödyntää siihen, että nostaa asioista mahdollisimman suuren metelin ja ihmiset todella kuuntelevat. Tällaisesta aseman käytöstä hyvä esimerkki mielestäni on Olli Immosen valtuustotoiminnan tietyt toimet. Hän on vain yksi valtuutettu, mutta valtuutetun statuksen ansiosta pystyi pistämään Oulun kaupungin laskemaan maahanmuuton todelliset kustannukset ja sai tiedon kansan ulottuville.

Äänestäjiensä toiveisiin tulee tietysti reagoida pienemmissäkin asioissa. Eräs tapaus, joka mainittiin myös viimeaikaisessa livelähetyksessämme, oli minusta varsin paljonpuhuva. Oulun kauppakeskus Valkea päätti järjestää naisten illan, jonka ajaksi läpikulku julkiselta Kesäkadulla olisi miehiltä evätty. Taka-ajatus oli selkeä: Valkea tunnetaan hyvin siellä päivästä toiseen notkuvista Irakin ihmeistä, ja mieskiellon takana oli varmasti toive päästä heistä eroon tapahtuman ajaksi. Tuskin suomalaiset miehet aivan tunkevat halpaa kuoharia juomaan ja Mikko Leppilampea kuuntelemaan.

Asiasta heräsi somessa paljon keskustelua. Eräs haukiputaalaismies kysyi oululaiselta kaupunginvaltuutetulta, voisiko hän selvittää asiaa. Valtuutettu vastasi, että hänen kantansa on, että yksityiset yritykset saavat valita asiakkaansa, mutta voi hän ehkä kysellä. Yksityisten yritysten asiakkaiden valinta ei tietenkään liity asiaan mitenkään, koska kyseessä ei ollut yksityinen vaan julkinen alue, joten en aivan ymmärtänyt, mitä useimmissa asioissa varsin järkevä valtuutettu vastauksellaan haki.

No, Junes Lokka tarttui saman pyynnön saatuaan toimeen ja soitti yhdyskuntalautakuntaan asiasta. Sieltä Sari Salkosalo selitti, että kyseessä ei ole syrjintä, koska Rotuaari piknikkiä varten suljetaan katu myös. Tosin piknikkiä varten katu suljetaan kaikilta, ei tietyltä sukupuolelta, joten kyseessä on aivan eri asia. Lopulta Valkea taipui asian saatua liikaa ikävää huomiota ja päätti peruuttaa miesten porttikiellon tapahtuman ajaksi. On varsin tervettä, että Oulussa ei omaksuta ruotsalaista mallia, jossa maahanmuuttajamiesten aiheuttamat ongelmat johtavat koko miessukupuolen rankaisemiseen tai leimaamiseen.

Asia ei ole sen vaikeampi. Sinua pyydetään tarttumaan johonkin asiaan, ja sinä hoidat asian. Kohtuuttomasta vaivannäöstä ei ole kyse. Silti toimettomuuden ja tyhjien puheiden varjo heijastuu niidenkin ylle, jotka eivät niihin ole syyllistyneet. Äänestäjät ovat kyynisiä ja odottavat ehdokkailta pahinta.

Tosin joillakin äänestäjilläkin on peiliinkatsomisen paikka. Seuraan usein varsin huvittuneena tiettyjen ihmisten kiukuttelua Junesille. Hän ei ryhdy lässyttämään potentiaalisille äänestäjille tai kosiskelemaan, minkä seurauksena tasaisin välein saan nähdä purkauksia, joissa todetaan: "No en kyllä sitte äänestä sua kun oot noin töykeä!"

Kuinka hyvin tähän saakka on toiminut äänestää poliitikkoja, jotka mielistelevät, kosiskelevat ja sanovat sen, mitä kukanenkin äänestäjä haluaa kuulla? Jos kaipaa nuoleskelua niin paljon, että valitsee egonsa vuoksi paskanpuhujia ehdokkaikseen, on aivan turha valittaa joutuessaan petetyksi. Jos taas haluaa ehdokkaaltaan rehellisyyttä myös poliittisessa päätöksenteossa, lienee paras kokeilla ehdokasta, joka sanoo mielistelemättä vain sen, mitä hän itse ajattelee.  

Haluaisin nähdä trumpilaisen politiikan nousevan Suomessakin. Trump on kamppaillut raivokkaasti täyttääkseen vaalilupauksensa ja saanut paljon aikaan. Haluaisin nähdä kansallismielisyyttä, joka on vapaata laiskuudesta. Kansallismielisyys ei ole sitä, että aika ajoin ilmaannut Facebookiin tai Uuteen Suomeen kirjoittamaan jotain islam- tai maahanmuuttokriittistä, sitten kiität ja kumarrat nuivien äänistä ja lepäilet seuraavaan somepurkaukseen asti. Tarvitaan taistelijaluonnetta ja uutteruutta.

Tarvitaan myös uskallusta poiketa sallitusta keskustelukehyksestä. Suomen skenessä ainoat, jotka siihen uskaltautuvat, ovat yltiöpäisiä kylähulluja, mutta alt right -henkistä sivistynyttä puhetta Overtonin ikkunan ulkopuolelta ei tule. Milloin olet viimeksi kuullut "kansallismielisen" puhuvan vaikkapa valkoisuudesta, rodun ja kulttuurin kiinteästä yhteydestä tai tarpeesta valkoisten kansojen yhteistyölle? Yleensä puhe näistä aiheista naamioidaan puheeksi "länsimaisista arvoista" kuin arvot olisivat täysin ne tuottaneesta rodusta irrallinen asia ja kuin arvomme olisivat ainoa säilyttämisen väärti asia, ei kansamme tai rotumme.

Aidon uskalluksen ja oman kannan puolustamisen sijaan alistutaan vasemmiston säätämään keskustelukehykseen ja alennutaan en-ole-rasisti-vakuutteluun. Suomen Sisun johtoväki päätyy Ylen radio-ohjelmassa lässyttämään Susani Mahaduralle tämän olevan niin suomalainen kuin voi olla. Älkää nyt viitsikö.

Sidotaanpa tämä kaikki yhteen. Toisaalta en voi syyttää äänestäjiä heidän kyynisyydestään, koska heitä on petetty joka tasolla. Lupaukset on jätetty täyttämättä, vastuu ottamatta ja ideologia on vesitetty arvoliberaaliksi puolisuvakkiudeksi, joka näkee ongelman enintään radikaalissa islamissa, ei kehitysmaamaahanmuutossa, demografisissa muutoksissa tai arvopohjan murtumisessa sinänsä. Äänestäjälläkin on kuitenkin vastuunsa. Oma ego tulee laittaa syrjään, samoin mieltymykset äänestää kivaa tai tyylikästä kaveria syystä että peruna.

Jyrkän periaatteelliset ihmiset eivät ole kivoja kavereita tai sano asioita, jotka hivelevät juuri sinun tuntemuksiasi, mutta heihin voi luottaa. 

Nyt tehdään trollauksen historiaa

Vaihtoehto-oikeiston maailmassa on käyty mahdollisesti internetin historian viihdyttävin sota ja todennäköisesti maailman suurin lipunryöstöpeli. Ikävä kyllä meillä ei juuri ole Youtube-kanavia tai verkkomediaa, joka näitä hauskoja ja kiinnostavia tapahtumia raportoisi suomeksi, joten monet verkossa puhuttavat aiheet menevät suomalaisyleisöltä ohi.

Lipunryöstö eli näyttelijä Shia LaBeouf vs. 4chan eli operaatio Orion on ollut päätähuimaavan viihdyttävää seurattavaa.

Kaikki alkoi kun erinäisiä taideprojekteja tuottava LaBeouf keksi pystyttää New Yorkin keskustaan ympäri vuorokauden pyörivän livestreamin, johon ohikulkijat saivat osallistua. Taideprojekti oli nimeltään HEWILLNOTDIVIDE.US, jonka voisi suomentaa Hän ei hajota meitä tai Hän ei jaa meitä, ja mainittu hän on tietysti presidentti Trump.

Näin suomalaisittain huomionarvoista on, että HWNDU-projektin takana on taiteilijaryhmä, johon LaBeoufin lisäksi kuuluu kaksi henkilöä. Heistä toinen on suomalainen Nastja-Säde Rönkkö, joka on saanut valtion taiteilija-apurahaa puuhasteluihinsa. Hänen ja LaBeoufin yhteistä näyttelyä puuhataan Suomeen maaliskuun lopulle.

Uskonlahkon meininkiä omaavalla striimillä LaBeouf huusi mantranomaisesti muiden Trump-vastustajien kanssa projektinsa nimeä. Tietenkään ei mennyt kauaa, että pahamaineisen 4chan-foorumin /pol/-osion (poliittisesti epäkorrekti) käyttäjät löysivät Shian striimin ja ryhtyivät sitä trollaamaan. Tämä oli hetki, jolloin 4chan ensi kertaa realisoitui tosielämän trollaukseksi.

No, miten He will not divide us -striimiä sitten trollattiin? Yksi trolli meni leppoisan oloisesti moikkaamaan LaBeoufia ja heitti yhtäkkiä: Hitler ei tehnyt mitään väärää, mikä sai LaBeoufin raivostumaan.

Eräs nainen sai LaBeoufin kannattajat huutamaan tietämättään alt right -sanastoa väittämällä niiden olevan heprean kielen sanoja rauhalle ja muulle mukavalle. Trump-vastustajat toistelivat Shadilay-sanaa, joka tiedetään alt right -tunnarin aseman saaneen italialaiskappaleen nimeksi. LaBeouf menetti hermonsa lopulta niin pahasti, että erehdyksessä ryhtyi tönimään kannattajaansa ja hankkiutui pidätetyksi oman livestriiminsä pyöriessä.

4chan 1 – Shia 0

LaBeouf luuli olevansa ovela ja siirsi livestriimin Albuquerquen kaupunkiin, joka on New Yorkia huomattavasti pienempi, siinä toivossa, että trollaus loppuisi. Trollaus kyllä väheni joissain määrin, mutta Shian oli jälleen siirrettävä striiminsä, koska striimipaikan lähistöllä ammuskeltiin. Shia sai toisen erätappionsa.

Tässä vaiheessa LaBeouf uskoi jo saaneensa kuningasidean ja siirsi striimin tuntemattomaan paikkaan 8. maaliskuuta. Striimillä ei enää näkynyt mantraa hokevia ihmisiä, vain pala taivasta ja lipputanko, jossa liehui lippu tekstillä "HE WILL NOT DIVIDE US".

4chania ei kuitenkaan niin vaan lannistettu, vaan he ryhtyivät paikantamaan lippua. 

Operaatio oli melkoinen: foorumilaiset seurasivat lipun yllä näkyviä lentokoneita ja vertasivat niiden ylilentoaikoja tiedettyihin reittilentoihin. He mittasivat kameran suunnan ja kulman öisin striimissä näkyviä tähtiä apuna käyttäen. Seurattiin tuulen muutoksia, pilvisyyttä ja pyrittiin jopa tunnistamaan LaBeoufin striimillä kuuluvia sammakoita ja sirkkoja ja niiden esiintymisalueita.

LaBeouf erehtyi auttamaan heitä esiintymällä Tenneseessä sijaitsevassa kahvilassa otetussa selfiessä. Selfie varmisti 4chanin käsityksen siitä, missä lippu suurin piirtein on.

Lopulta tarkka sijainti saatiin, kun kolme konetta lensi lipun yli, ja niiden avulla sijainti voitiin kolmiomitata. Lipun tiedettiin olevan Greenvillessä, Tennesseessä, mutta alue on metsäistä maaseutua, joten tarvittiin kenttätyötä tarkan sijainnin löytämiseen. Yksi foorumilainen ajeli autolla ympäri aluetta tööttäillen äänitorvella samalla kun muut kertoivat hänelle, kuulevatko he tööttäilyä Shian striimillä.

Lippu löytyi alle vuorokaudessa Shian livestriimin alkamisesta, ja tämä tapahtui.

Yön pimeydessä trollit hiippailivat ottamaan lipun alas ja nostivat salkoon Make America Great Again -lippiksen sekä Pepe-paidan, jotka ehtivät olla salossa puolisen tuntia. Shian nöyryytykseksi he vielä julkaisivat kuvia varastetusta HWNDU-lipusta. Shia lopetti tämänkin lähetyksen.

 4chan 3 – Shia 0.

On epäselvää, murrettiinko LaBeouf lopullisesti vai saadaanko operaatio Orioniin vielä lisää viihdyttäviä taisteluita. Ainakaan HWNDU-projektin sivuilla ei ilmoiteta, että lähetykset olisi lopetettu. Striimin näkymä on edelleen auki ja ilmoittaa, että odottaa liven alkamista. Toivon, että Shia jatkaa toivuttuaan viimeisimmästä musertavasta tappiosta, koska en haluaisi nähdä tämän vielä päättyvän.

4chan teki uskomattoman tempauksen ja ansaitsee siitä kiitoksen ja syvän kumarruksen. Ajatelkaapa: 16 tuntia livelähetyksen alkamisesta, ja lippu oli viety. Ja tämän tekivät amatöörit astronomiaa, meteorologiaa ja lentokoneiden reittien seurantaa käyttämällä. Kuvitelkaa, kuinka tehokas Suomen poliisi olisi, jos heillä olisi puoltakaan 4chanin määrätietoisuudesta ja kekseliäisyydestä. 

P.E.P.E: Shadilay

Hesari sensuroi meidät vaalikoneesta

Kuntavaalien alla nettisivut ovat täynnä jos jonkinmoista vaalikonetta ja -galleriaa. Erikoisin on kuitenkin Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien yhdistetty vaalikone, johon ei pääse edes vastaamaan itsenäisenä, kansallismielisenä ehdokkaana.

Ilta-Sanomat tarjosi sähköpostiosoitetta, johon ehdokkaat voivat laittaa pyynnön tunnuksille, jos eivät ole tunnuksia saaneet. No, Junes Lokka ja minä laitoimme perjantaina viestin, jossa kerroimme nimemme, kaupungin ja yhteislistamme nimen sekä pyysimme käyttäjätunnuksia. Ei vastausta koko päivänä.

Maanantai-iltapäivänä vastausta ei vieläkään kuulunut, joten laitoimme viestiä toiseen kertaan samoilla tiedoilla. Ei vastausta. Seuraavaksi yritin kysellä HS:ltä Twitterissä, onko se heidän yleinen linjauksensa, että kansallismielisiä jätetään mahdollisuuksien mukaan ulos vai olemmeko me erityistapauksia. Ei vastausta.

Näin vertailun vuoksi: Ylen vaalikone on suositumpi ja ominaisuuksiltaan huomattavasti monimutkaisempi kuin HS:n versio. Ylen tuesta sai vastauksen yhteydenottoihin päivä- tai ilta-aikaan noin tunnissa myös viikonloppuisin, vaikka yhteydenottoja takuulla tuli paljon ruuhkautumisen aiheuttamien bugien takia. HS ei ole vastannut kuuteen päivään.

Tämä herättää minussa toivoa. Tämä viestii selvästi, että Hesari pelkää meidän pärjäävän. Jos he pitäisivät meitä täysin toivottomina tapauksina valtuustoon, heillä ei olisi mitään syytä meitä sulkea ulos koneestaan, koska ääniä ei tulisi kuitenkaan. Joku syy heillä kuitenkin nyt on päättää sensuroida meitä useista yhteydenotoista huolimatta.

Aiemmin minulle linkattiin keskustelufoorumiketju, jossa puhuttiin yhteislistastamme. Ketjussa sanottiin liikkuvan huhuja joiden mukaan valtamedia yrittäisi vaientaa keskustelua meistä, koska pelkää meidän menestyvän. Silloin kun luin ketjun en ollut moisesta kuullutkaan ja pidin ajatusta varsin epäuskottavana. Pari nettiöyhöä. Mitä sensuroitavaa meissä olisi? No ilmeisesti jotain on, jos meidät pitää vaalikoneestakin jättää ulos.

Monikulttuurin painajainen ei ole väistämättömyys

Helsingin näkymiä vuodelta 1959. Monikulturistien mukaan tämä on kulttuurillista köyhyyttä ja sisäänpäinkääntyneisyyttä.

Keskustelufoorumilla puhutaan. Taas ulkomaalainen ahdisteli. Kommenteissa öyhötetään ja väkivaltafantasioidaan. Muualla on islamilaista terrorismia. Sitten on polttopulloiskuja ja moskeija-ampumisia. On ongelmia ja yhteentörmäyksiä. Kunniakulttuuria ja raiskauskulttuuria. Oikeuden päätöksiä siitä, saako hunnut kieltää työpaikalla. Se ei ole monikulttuurista unelmaa vaan monikulttuurin todellisuus.

Kaiken tämän keskellä hämmentynyt monikulturisti huutaa keskenään tappeleville kansanryhmille: "Nyt loppu! Te ette tee tätä yhtään oikein! Eläkää rinnakkain toisianne kunnioittaen!"

Ratkaisuksi monikulttuurin luonnollisiin sivuvaikutuksiin tarjotaan aina lisää monikulttuuria. Tämä on siis eräänlaista sosiaalista homeopatiaa: oletetaan, että sama asia, joka on sairauden aiheuttanut, olisi myös hoito sairauteen. Homeopaatit väittävät, että lisää suvaitsevaisuutta, lisää avoimia rajoja, lisää monikulttuuria tulee korjaamaan ongelmat.

Kukaan heistä ei tosin osaa määrittää mitään tarkkaa rajaa sille, missä vaiheessa tämän ihmehoidon tulisi alkaa tepsiä. Riittäisikö, jos olisimme kaksin verroin avoimempia? Ehkä viisinkertaisesti? Tuskin. Ongelmat olisivat entistä pahempia ja monikulturistit edelleen sanoisivat, että meidän vain tulee tehdä lisää sitä samaa.

Ennemmin tai myöhemmin kaikki kuplat puhkeavat. Rajusti tosiasioista poikkeavaa fantasiaa ei voi ylläpitää loputtomiin. Monikulturistit yrittävät välttää todellisuuden kohtaamista rakentamalla eräänlaisen ideologian no-true-scotsmanin: te ette vain tee sitä oikein.

Ongelma heille ei tietenkään ole vain se, että tänne tulevat eivät suostu leikkimään kiltisti. Eivät suostu paikallisetkaan. Tämän tietysti pitäisi kertoa jotain siitä, kuinka todennäköistä on onnistua integroimaan muslimit monikulttuuriseen elämänmenoon. Jos edes oman kansan ihmisiä, jotka ovat huomattavasti edistyneempiä ja avoimempia kuin tulijat, ei saada integroitumaan monikulttuuriin, mitä toivoa on ihmisillä, jotka ovat eläneet viimeiset 1400 vuotta samojen, erittäin sisäänlämpiävien sääntöjen mukaan?

Monikulttuuri tuottaa yhteentörmäyksiä, rasismia, sortoa, sotaa ja terroria. Mikään ei rökitä antirasistien kohtaamisteoriaa kuten monikulttuuristen maiden todellisuus. Suvaitsevaisimmat kansat ja rauhallisimmat, turvallisimmat maat löytyvät säännönmukaisesti etnisesti ja uskonnollisesti homogeenisimpien maiden listalta. Sotaisimmat, sortavimmat ja rasistisimmat maat taas monimuotoisimmista. Jos kohtaamisteorialla olisi mitään todellisuuspohjaa, eivätköhän sunnit ja shiiat olisi viimeisen vuosituhannen aikana oppineet elämään samoilla alueilla tappamatta toisiaan. Samoin Afrikan heimosotien luulisi sen perusteella olevan muinaishistoriaa.

Poliittisia ratkaisuja voidaan tehdä sen estämiseksi, että monikulttuurin kaaos ja sekasorto pesiytyvät meidänkin asuinsijoillemme. Vaikka massamaahanmuuttoa ja monikulturismia yritetään maalata vääjäämättömäksi kehitykseksi, jotta kansa ei aktivoituisi sitä vastustamaan, on se valintakysymys samoin kuin mikä tahansa muu kansakunnan tulevaisuuteen vaikuttava linjanveto.

Tietenkään 20-30 vuotta sitten omaksuttu yhteiskunnallinen trendi ei ole vääjäämättömyys sen enempää kuin 90-luvun mammafarkutkaan. On totalitäärisiä diktatuureja, jotka ovat olleet pitkäikäisempiä kuin monikulturismi tähän mennessä. Saksa oli 1930-1940-luvuilla totalitäärisen ideologian hallussa, ja ideologia ajoi maan raunioiksi. Sekään ei tuominnut Saksan koko tulevaisuutta tiettyyn muottiin. Monikulturismin tuhot Euroopassa ovat vielä rajallisemmat kuin natsismin tai kommunismin, mutta meidän pitäisi uskoa aatteeseen sitoutumisen olevan peruuttamatonta.

Suvereeni valtio voi itse päättää, kenelle se sallii etuoikeuden saapua maahan ja asettua siihen asumaan. Esimerkiksi Japani on tätä oikeutta käyttänyt hyvällä menestyksellä, ja japanilaiset tiedostavat, että parin vuosikymmenen mittainen työvoimapula on huomattavasti pienempi haitta kuin peruuttamaton demografinen muutos, joka rappeuttaa yhteiskunnan kaikki tasot yhteenkuuluvuudesta talouteen.

Tällaista ihmisille tuli mieleen Tukholmasta 1960-luvulla.

Tämä mielikuva Tukholmasta herää nykyään.

Tulevaisuutemme voi rakentaa joko fantasian tai yhteiskuntaa ja ihmisluontoa koskevan kokemusperäisen tiedon varaan. Voimme haihatella, että ehkä jossain vaiheessa monikulttuurin homeopatia alkaa tepsiä, vaikka se ei ole tepsinyt koskaan yhdessäkään muslimien massamaahanmuuton kohteeksi joutuneessa maassa, tai voimme todeta, että monikulturismi on fantasiaa ja tehdä kaikkemme monikulttuurin todellisuuden välttämiseksi. Se ei tule muuttumaan paremmaksi. Ei tule aikaa, jolloin ensimmäisessä kappaleessa listatut ongelmat väistyisivät auvoisan rinnakkaiselon tieltä. Ei ole mitään tähän todellisuuteen pohjautuvaa syytä uskoa niin.

Monikulttuurin todellisuuden välttäminen on ehdottoman ajankohtainen ja välttämätön päätöksenteon aihe, koska virhepäätöksen seuraukset ovat peruuttamattomat. Kaikissa muissa politiikan osa-alueissa soutaminen ja huopaaminen on mahdollista, mutta ei tässä. Ruotsi, Saksa tai Iso-Britannia eivät koskaan enää tule olemaan entisellään. Näissä maissa ei voida enää muuttaa mieltä ja perua päätöstä. Demografia ja talous maalaavat todella synkeät kuvat siitä, missä tilassa nämä maat ovat vaikkapa 50 tai 100 vuoden kuluttua.

Suomalainen Suomi on todellinen, täysin toteutettavissa oleva vaihtoehto ja ainoa vaihtoehto, jonka varaan kansakunnan tulevaisuuden voi pitkällä tähtäimellä rakentaa. Sen vaihtoehdon voi valita turvautumatta fantasioihin siitä, että ehkäpä ihme tapahtuu ja synkät tulevaisuudenkuvat eivät toteudukaan.

Meidän tarvitsee vain lakata toteuttamasta 1990-luvulla aloitettuja virheratkaisuja ja jatkaa Suomen rakentamista samalla linjalla, jolla sitä rakennettiin maan ensimmäiset 70 vuotta, ja tulevat sukupolvet voivat kasvaa turvallisessa, rauhallisessa ja yhteenkuuluvuutta kokevassa, suomalaisten asuttamassa Suomessa. Niin yksinkertaista se on.