Näytetään tekstit, joissa on tunniste Milo Yiannopoulos. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Milo Yiannopoulos. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. lokakuuta 2016

Kenestäkään ei tarvitse kasvaa transsukupuolista

Sukupuolestaan hämmentyneille lapsille tehdään nykyään murrosiän estäviä hormonihoitoja, ja jopa leikkauksia. Luonnolliset biologiset prosessit, jotka tapahtuvat jokaiselle terveelle yksilölle, estetään ideologisista syistä. On käsittämätöntä, ettei moista katsota lapsen pahoinpitelyksi.

 Paavi Fransiskuksen kuherruskuukausi edistyksellisten kanssa päättyi kuin seinään, kun paavi tuomitsi transsukupuolisuuteen yllytyksen koulujärjestelmässä.

Täytyy sanoa, että olen kerrankin paavin kanssa samaa mieltä: transsukupuolisuuden normalisointi ei kuulu lasten terveeseen kasvuympäristöön. Trans-agendaa on ajettu linkittämällä se keinotekoisesti samaan ryhmään LGB-oikeuksien kanssa, vaikka ensimmäisessä on kyse tyytymättömyydestä omaan kehoon, jälkimmäisissä seksuaalisesta suuntautumisesta. Kyseessä ovat aivan erilaiset ilmiöt, ja mm. räikeän homoseksuaali toimittaja Milo Yiannopoulos on puhunut sitä vastaan, miten trans-agendaa viedään eteenpäin homojen oikeuksien reppuselässä.

Vaikka suvaitsevaisuusoppi sanoisi mitä, kaikki elämäntavat eivät ole tasaveroisia, eikä niitä sellaisina tulisi lapsille esittää.

Transsukupuolisena eläminen on monin tavoin raskaampaa kuin oman sukupuolensa hyväksyvänä eläminen. Transsukupuoliset ovat alttiimpia mielenterveys- ja päihdeongelmille, ja heillä on jopa monikymmenkertainen itsemurhariski. Ilman näitä ongelmiakin elämä on vaikeampaa: transsukupuolinen elää usein hautaan saakka epäterveellisen hormonihoidon varassa ja teetättää tuskallisia, peruuttamattomia ja usein tuloksiltaan epätyydyttäviä leikkauksia. 
Leikkaukset ovat kammottavampia kuin useimmat tietävät: miehestä naiseksi vaihtavalle tehdään peräsuolen ja peniksen osista keinotekoinen ontelo, jonka syvyys ei riitä normaaliin yhdyntään. Kyseessä on pinnallinen imitaatio naisen elimistä. Koska "vagina" ei ole oikea, se ei puhdista itseään kuten naisen välineistö, joten ontelosta on säännönmukaisesti huuhdottava sinne erittyvää limaa ulos. Onteloa on myös säännöllisesti venytettävä, jotta se ei supistu. Tämä luonnottomuus saa monet leikkaukseen menneet pettymään tuloksiin: ei heistä tullutkaan naisia.
 Joka viides "sukupuolikorjattu" transsukupuolinen katuu leikkausta, eikä sadan tutkimuksen metatutkimuksessa leikkauksilla havaittu olevan mitään elämäntyytyväisyyttä parantavaa vaikutusta. Sen pitäisi olla hälyttävää meille yhteiskuntana: mitä me teemme näille ihmisille? Onko raakalaismainen silvonta todella oikea tapa hoitaa tilaa, jossa mieli ei pysty hyväksymään fyysistä todellisuutta?

Alammeko seuraavaksi hoitaa kehodysforiasta kärsiviä silpomalla heiltä raajoja irti, sokeuttamalla ja halvaannuttamalla heitä? Kehodysforia (BIID) oireilee mm. haluna olla sokea, kuuro, halvaantunut tai menettää raajoja, eikä se poikkea mitenkään siitä, mitä sanomme transsukupuolisuudeksi.

Toinen tapa, miten transsukupuolisuus eroaa seksuaalisista suuntautumisista on vielä merkittävämpi: transsukupuolisuuden voi välttää!

Homojen eheytyshoidot ovat tuottaneet karmaisevia tuloksia, jopa itsemurhia ja itsensä silvontaa, ja usein eheytyshoidossa olleet joutuvat vuosien terapiaan, jossa kumotaan eheytyshoidon tuhoisia vaikutuksia psyykeen. Transsukupuolisuus nuorilla taas on useimmiten ohimenevää: 88% sukupuolestaan hämmennystä kokevista tytöistä ja 98% pojista hyväksyy ajan mittaan biologisen sukupuolensa täysin, jos hämmennyksen annetaan rauhassa mennä ohi.

Miettikääpä sitä: Sadasta pojasta vain kahdesta "tarvitsee" tulla transsukupuolinen, jos heidät jätetään rauhaan ja luonnollisen sukupuolen hyväksymistä tuetaan. Kuinka moni päätyy elämään raskaampaa transsukupuolisen elämää, vaikka se olisi täysin vältettävissä, jos lapsen päätä sekoitetaan trans-agendalla ja sukupuolidysforiaan yllyttämisellä?

Lapsilla on monenlaisia kasvuvaiheita, ja niihin usein liittyy henkisiä ja käytöksellisiä oireiluja. Emme me minkään muunkaan hetkellisen ongelman vuoksi ala opettamaan lapselle, että ongelmasta tulee tehdä hänen pysyvä tilansa loppuelämäksi. Sukupuoli-ideologia harhaanjohtaa lapset luulemaan, että elämä on yhtä helppoa miten vain, ja tukee hämmennystä siellä missä tulisi tukea lapsen tervettä henkistä kehitystä.

 Kun mielikuvat ovat ristiriidassa fyysisen todellisuuden kanssa, se ei voi olla todellisuus, joka on väärässä omasta luonteestaan. Mieli on korjattava sopimaan todellisuuteen niin usein kuin se vain on mahdollista. Kaikkien kohdalla se ei toimi, mutta 88% hämmentyneistä tytöistä ja 98% pojista voi elää normaalia elämää.

Ei syöpää ja veritulppia aiheuttavia hormonihoitoja. 
Ei groteskeja silpomisia ja leikkauksen loputonta, inhaa jälkihuoltotyötä. 
Ei kohonnutta riskiä mielenterveyden ongelmiin. 
Mahdollisuus normaaliin avioliittoon ja lastenhankintaan.
Elämä vailla pelkoa syrjinnästä tai ennakkoluuloista. 

Millainen raakalainen veisi ne pois lapselta, jos ne ovat käden ulottuvilla? Historia tulee tuomitsemaan meidät takuulla siitä, miten primitiivisesti ja julmasti kohtelemme psykiatrista apua tarvitsevia ihmisiä ja herkässä kasvuiässä olevia lapsia.

Se ei ole mikään loukkaus transihmisille vaan vaatimus heidän oikeuksiensa toteutumiselle. Heillä on oikeus hoitoon, joka oikeasti auttaa heitä, ei runtele heitä masentuneiksi, itsetuhoisiksi, silvotuiksi ja lisääntymiskyvyttömiksi.


Lyhyt linkki tähän tekstiin jaettavaksi: https://goo.gl/X7SUY6

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Kun Hesari antoi pelolle vallan

Breitbart-toimittaja ja provokatööri Milo Yiannopoulos on ollut viime aikojen
puhutuimpia alt-right-persoonia.

"No nyhän mää sen hokasin," huudahti Hesarin toimittaja Tuomas Peltomäki kuultuaan, että Hillary Clinton oli maininnut puheessaan jonkun Breitbartia lukevan alt-rightin. Sillä silmänräpäyksellä toimittaja teki kaksi päätöstä: alt-right eli vaihtoehtoinen oikeisto on vakava uhka Suomelle, ja hän on aiheen asiantuntija. Se vaikutelma syntyy Nyt-liitteen tietoköyhää mutta hupaisaa alt-right-artikkelia lukiessa.

Ilmeisesti kulunut lausahdus "ei saa antaa pelolle valtaa" ei päde Hesarin toimituksessa. Vaihtoehtoista oikeistoa käsittelevä juttu oli otsikoitu varsin hysteerisesti:

Suomessa on vaarallinen nuorten miesten joukko, joka pian muuttaa maamme heimoyhteiskunnaksi

Pelko pääsi valtaamaan toimittajan, jonka syvällinen kuvaus vaihtoehtoisesta oikeistosta menee niin, että he ovat Breitbartia lukevia äärioikeistolaisia, jotka kohtelevat ihmisiä heimoina ja joilla on löyhä suhde todellisuuteen ja taipumusta faktojen valikointiin.

Tiedän. Nyt-liitteen toimituksesta tulevana tuo on aika hauskaa.

Mitä alt-right sitten oikeasti on? Pääpiirteissään mitä tahansa valtavirtaisen oikeiston ulkopuolista oikeistolaisuutta. Yleisiä arvoja ovat maahanmuuttokriittisyys, islam-kriittisyys, etninen nationalismi, perinteisten perhearvojen kannattaminen, reaktionaarisuus ja roturealismi. Vasemmisto usein yrittää syytää loukkauksena termiä reaktionaarinen (takaisin menneisiin aikoihin kaipaava), mutta alt-right ottaa sen kohteliaisuutena.

Alt-right ei kuitenkaan määrity pelkästään aatteella vaan myös metodilla. Se on pitkälti netin kautta leviävä liike, jonka kannattajat hääräävät Redditin ja 4chanin kaltaisilla foorumeilla, bloggaavat ja vloggaavat. Alt-right-piireissä tilastot, tutkimukset ja historia ovat suosittuja puheenaiheita ja tietynlainen debattihakuisuus yleistä. Somessa näkyvimmät osat ovat äärimmilleen viedyt parodiat ja meemit, joissa usein hyödynnetään natsiteemaa.

 Alt-rightia usein luullaankin uusnatseiksi, mutta natsisymboliikka on enemmän komedian ja räväyttämisen väline kuin oman ideologian heijastelua. Mahtuu sekaan kuitenkin varsin paljon heitäkin, jotka kantavat autoritäärisiä, äärivasemmistolaisia ideologioita, kuten kansallissosialismia, ja jostain käsittämättömästä syystä nimeävät itsensä vaihtoehtoiseksi oikeistoksi, vaikkeivät ole oikeistoa alkuunkaan.


On vaikea sanoa, mistä Peltomäki on heimoyhteiskunnan keksinyt, koska sillä ei juuri ole tekemistä alt-rightin kanssa. Etninen nationalismi ei ole heimoyhteiskunnan luomista vaan päinvastoin etnisesti homogeenisen yhteiskunnan tavoittelua. Suomalainen alt-right siis haikailisi vaikkapa 1950-luvun Suomea takaisin, ja käsittääkseni 1950-luvun Suomi ei ollut julma heimoyhteiskunta.

En heittänyt sitä arviota summassa, että Peltomäki keksi alt-rightin Clintonin puheesta. Clinton kun mainitsi Breitbart-julkaisun, jota Peltomäki tietämättömyyttään sitten väittää kaikkien vaihtoehto-oikeistolaisten yhdistäväksi mediaksi. Ei se mikään sellainen ole. Osa alt-rightista varmasti sitä lukee, en usko kuitenkaan, että suurin osa, koska Breitbartilla on tiettyjä ideologisia ristiriitoja monien ve-oikeistolaisten kanssa, kuten Israel-mielisyys.

Varmemmin alt-rightia löytää vaikkapa Redditin /pol/-sivulta. Suomessa alt-right on käytännössä olematon ainakin terminä. On toki yksilöitä, jotka täyttävät määritelmän, muttei vastineita amerikkalaisten nettiyhteisöille. Peltomäki siis vain nappasi trendaavan amerikkalaistermin ja leikkii, että sellainen piilee Suomessakin.

Jutun kuvituksena oli lehtikuvia maahanmuuttokriittisten mielenosoituksista, aivan kuin maahanmuuttokriittisyys olisi sama asia kuin alt-right. Jo se kuvitelma osoittaa, ettei kirjoittajalla ole hajuakaan siitä, mistä hän puhuu, koska alt-right ei järjestä miekkareita. Se on nettiajan liike, jonka metodi on välittää tietoa netin kautta, ei protestoida kadulla.

Maailmassa on kyllä vaarallisia heimoyhteiskuntia, mutta yhtäkään niistä ei ole rakentanut alt-right. Tälläkin hetkellä Suomeen valuu väkeä heimosotien keskeltä: sunnien ja shiiojen riidoista sejä Afganistanin lukuisien heimojen välisistä kahinoista, ja niitä heimoriitoja jatketaan sitten puukoillakin vastaanottokeskuksissa. Eli kyllä, Suomessa on liuta nuoria miehiä, jotka tykkäävät heimoyhteiskuntia rakentaa, mutta en menisi yhtä pitkälle kuin Peltomäki väittämällä heidän siinä tulevan onnistumaan.

Alt-right kirjoituksessa piili yksi syvällinen totuus, ei tosin itse tekstissä vaan sävynä sen takana. Teksti osoitti, miten vasemmistolaiset ajattelevat eri mieltä olevista. Peltomäki ei ollut edes vaivautunut perehtymään asiaa yhtä artikkelia pidemmälle lukemalla, siksi hänen määritelmänsä alt-rightista oli niin virheellinen ja köykäinen. Yhtään lähdeviitettä ei mainita, joten on vaikea sanoa, mitkä osat kirjoittaja on keksinyt itse, mitkä hän on lukenut muualta. Silti hänellä oli mielipide valmiina ryhmästä, hän oli jo ennustamassa ryhmän tuhoavan maamme ja luokitteli ryhmään paljon ihmisiä, jotka eivät siihen kuulu.

Mutta niinhän se menee. Monen vasemmistolaisen mielessä eri mieltä olevat ovat harmaa massa, johon kuuluvat kaikki Kokoomuksen oikealta puolen sekä vasemmaltakin maahanmuuttokriittiset. Kaikki eri mieltä olevat ovat heille samaa porukkaa juuri samanlaisella ideologialla ja tavoitteilla.

Ja he tuomitsevat ihmisten käsittelemisen kategorioina ja heimoina.




*Luvulla viitataan lauseeseen, jossa englanniksi on 14 sanaa: meidän on turvattava kansamme säilyminen ja valkoisten lasten tulevaisuus sekä 88-osalla Heil Hitler -tervehdykseen, koska H on aakkosten 8. kirjain.

Aiheesta voi lukea perusteellisemman kuvauksen täältä: http://www.breitbart.com/tech/2016/03/29/an-establishment-conservatives-guide-to-the-alt-right/