Rajat auki raiskaukselle

Tänään kauppakeskus Itiksen edessä osoitettiin mieltä islamisaatiota vastaan. Kauppakeskus on ottanut myyntiin epäinhimillisesti rituaaliteurastettua halal-lihaa sekä toivottelee asiakkailleen hyvää ramadania. No tietysti. Itis on yritys ja tekee sen, millä rahaa tulee. Se ei ideologiaan tai uskontoon liity mitenkään, vain numeroihin viivan alla.

Se ei kuitenkaan ollut itse mielenosoitus, joka sitä koskevassa uutisjutussa pisti silmääni vaan vastamielenosoittajat. He olivat pääasiallisesti humanitäärisellä maahanmuutolla tulleita tai heidän jälkeläisiään -luonnollisesti. Mukana oli myös oman kansamme henkisesti ja moraalisesti rajoittuneita.

 He kantoivat ällöttävästi lakanaa, jossa luki "Rajat auki rakkaudelle". Ajatella. Me olemme juuri kuulleet, että seksuaalisten ahdistelujen määrä on kolminkertaistunut vuodessa ulkomaalaisten vuoksi. Ruotsissa ei saada enää järjestettyä mitään suurta yleisötapahtumaa ilman joukkoahdisteluja ja raiskauksia.

Siinä on se pirun rakkaus, jota sieltä rajan yli tulee.

Kammottavaa, että nämä ihmiset kehtaavat sanoa tuollaista. He katsovat, että heidän ideologiansa ja henkilökohtaiset mieltymyksensä ovat niin tärkeitä, että raiskaukset ja ahdistelut ovat hyväksyttävä hinta sille. Tietysti hinta on hyväksyttävä vain niin pitkään, kun joku muu maksaa sen. He eivät välitä pisaraakaan siitä, että lapsi tulee raiskatuksi tai naisia kopeloidaan nöyryyttävästi kadulla, koska he tykkäävät nähdä etnistä väriä kadulla.

Yksikään maa ei koskaan ole muuttunut miellyttävämmäksi ja turvallisemmaksi kehitysmaista tulevan massamaahanmuuton myötä. Tämä näkyy varsinkin Ruotsissa. Kaupungit ja kaupunginosat kuten Malmö tai Rinkeby ovat hirveitä paikkoja. Ne eivät olleet sellaisia vaikkapa 1960-luvulla. Maahanmuutto teki niistä paikkoja, joissa ensihoitajia kivitetään, naisia ahdistellaan, ja palomiehet ja poliisit saavat pelätä heille viritettyjä kivitys- ja pommiansoja. Östersund oli varsin rauhallinen kaupunki, ennen kuin 900 hengen vastaanottokeskuksen perustaminen aiheutti naisiin kohdistuvien rikosten aallon. "Täällä oli niin ikävää ja turvatonta ennen kuin islamisaatio tuli," sanoi ei kukaan koskaan.

Mietipä itse: mikä ideologia tai harrastus olisi sinulle niin tärkeä, että olisit valmis pistämään naisia ja lapsia raiskattavaksi ja ahdisteltavaksi toteuttaaksesi ideologiaasi? Mille katsoisit sopivaksi hinnaksi satoja ahdisteluja ja raiskauksia? Entä mille passeli hinta olisi turvallisuuden vienti kokonaisilta kaupungeilta? Tai valtion talouden romuttaminen sadoilla tuhansilla sosiaaliturvan varassa kehdosta hautaan elävillä ihmisillä?

 Uskallan arvata: et varmaan millekään. Kukaan moraalinen ihminen ei koskaan katsoisi, että omia haaveita saa tavoitella muiden perusoikeuksien ja hyvinvoinnin kustannuksella. Se on puhdasta itsekkyyttä. Mutta haittamaahanmuuton kannattajat nyt eivät olekaan normaaleja, moraalisia ihmisiä, vaan itsekkyyden perikuvia. Heillä on harhaiset kuvitelmansa monikulttuurin utopiasta, jota ei koskaan ole saavutettu tai tulla saavuttamaan missään, ja he tekevät lähes mitä tahansa sen saavuttamiseen.

Sanon lähes, koska he eivät henkilökohtaisiin uhrauksiin tietenkään ole valmiita. He eivät taatusti haluaisi tänne kovin montaa maahantulijaa, jos joutuisivat itse myöskin huolehtimaan heistä sekä kokemaan sen rikollisuuden, jota tulijat mukanaan tuovat. On helppo olla antelias, kun kädessä on jonkun muun lompakko ja helppo olla piittaamaton turvallisuudesta, kun joku muu kärsii. Tai helppoa sellaiselle, jolla ei ole moraalista selkärankaa.

Vastaus mielipidettäni MV:n maksullisuudesta kysyneille

Nettisivuston käyttö on toisten tarjoaman palvelun hyödyntämistä siinä missä vaikkapa siivouspalvelun ostokin.

Olen lähiaikoina saanut kavereilta ja lukijoilta aika paljon viestejä liittyen MV-lehden muuttumiseen maksulliseksi, ja kun nyt tänä iltanakin pari ihmistä asian otti esille, päätin tässä selittää kerralla kaikille, mitä asiasta ajattelen.

Minusta koko juttu on täysin yksinkertainen. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, että nettilehti myy premiumeja eli maksullista erityissisältöä. Kaikki valtamedian sivut toimivat niin, samoin useat vaihtoehtomedian saitit, kuten Rebel Media. Nettisivun ylläpitäminen ei ole ilmaista. Jo domain maksaa, ja suuren sisältömäärän tuottaminen ja somepalvelujen valvonta näkyvyyden takaamiseksi vie paljon aikaa.

Näin sellaisiakin kommentteja asiaan liittyen, joissa sanottiin, että totuuden pitäisi olla ilmaista. No pitäisi ja pitäisi. Jos haluaa saada itseään kiinnostavat jutut valmiina pakettina keräämättä tietoja itse, pitää silloin käyttää jonkun palveluja. Siinä hyödytään toisen työstä, josta tekijä ansaitsee korvauksen. On kohtuutonta vaatia, että joku tekisi kokopäivätyötä, josta ei saa palkkaa vaan joka tuottaa tappiota tekijälleen. Jollain niiden sivustojen ylläpitäjienkin on elettävä.

Joten asia jää vapaiden markkinoiden päätettäväksi. Me teemme kaikkien tuotteiden kohdalla ostopäätöksen: otatko mieluummin tuotteen vai pidätkö rahat? Jos nettisivuston käyttäjät kokevat, että he mieluummin luopuvat vaikkapa kymmenestä eurosta kuussa kuin sivuston käyttämisestä, kannattaa silloin tietenkin maksaa.

Esim. Youtuben puolella minä seuraan säännöllisesti Stefan Molyneux'n ja Sargon of Akkadin kanavia, joten lahjoitan heille rahaa joukkorahoituksen kautta. Minä käytän säännöllisesti palvelua, jonka he tuottavat, joten on vain oikein, että maksan siitä. Minä mieluummin luovun parista kympistä kuussa kuin näiden kanavien katsomisesta. 

Noudatan samaa logiikkaa oman blogini ja vlogini kanssa. Minähän nyt kesän ajan kokeilen, pystynkö ansaitsemaan niiden mainostuloilla tarpeeksi tulevan lukuvuoden opiskelukulujen kattamiseen. Jos ihmiset ovat kiinnostuneita ja haluavat tuotannon jatkuvan, he kyllä jaksavat laittaa mainokseneston pois. Jos taas eivät laita, on se osoitus siitä, että tuote ei vain ole tarpeeksi hyvä selviämään vapailla markkinoilla, koska jos mainokseneston poisto on liian suuri vaiva vastineeksi palvelusta, ei käyttäjä palvelua kovin arvokkaaksi koe.  Niin markkinat toimivat ja se on aivan oikein ja reilua.

Riippumatta siitä, mitä kukanenkin ajattelee MV:n sisällöstä tai tyylistä. olisi sääli, jos Suomen ainoa vakiintunut, maahanmuuttoa käsittelevä vaihtoehtomedia kuihtuisi ja suvaitsevaisto pääsisi siitä riemuitsemaan. Huumoset ja muut sananvapauden vastustajat voittavat, jos MV joutuu lopettamaan. Ainakaan alustavien tietojen pohjalta MV:n premium ei mikään kohtuuttoman hintainen tule olemaan, ilmeisesti kympin kuussa. Se vastaa pareja väliin jätettyjä kahveja tai muutamaa sanomalehden irtonumeroa.

 Eli asiassa ei ole mitään monimutkaista tai kohauttavaa. Premiumeja myydään kaikkialla, kaikkien on jollain tienattava elantonsa, ja palvelun kohtalon päättävät vapaat markkinat. MV:llä on paljon lukijoita, joten mikäli lukijat noudattavat moraalista velvollisuuttaan maksaa hyödyntämästään palvelusta, selviää lehtikin.

10 "kevenevän EU:n" säätelyn merkkipaalua

Turmion pillit. EU on säätänyt 14 vuoden ikärajan vappupillin käytölle, koska se voi ilmeisesti olla vaarallinen.

Suomalainen komediaviihde ei ole kuollut. Aiemmin tällä viikolla pääministeri Sipilä huutonauratti kansaa sanomalla, että Suomen tulee vaikuttaa, ei valittaa EU:ssa. Persujen Sampo Terho taas sanoi uskovansa, että EU pyrkii keventämään hallintoaan ja säätelyään.

Stop it, you're killing me.

Tällainen on Suomen todellisen vaikutusvallan sekä säätelyn "keventämisen" tila unionissa:

Sähkömittarit uusiksi. Suomessa tehtiin muutama vuosi sitten laajat uudistustyöt sähkömittarien suhteen. Tällä hetkellä maan mittarien taseaika on yksi tunti. Uusi EU-direktiivi vaatii mittareita, joiden tasejaksot ovat varttitunnin. Suomi on niinkin vaikutusvaltainen, että edustajamme saavat ryömiä polvillaan Brysseliin rukoilemaan, että saisimme muutaman vuoden lisää siirtymäaikaa ja siten lykättyä hieman 250 miljoonan hintaisen mittariremontin toteuttamista.

Vaaralliset vappupillit ja ilmapallot. Ilmapalloja saa EU-alueella puhaltaa vain 8-vuotias ilman vanhempien valvontaa. Vappupillin käyttöön taas vaaditaan 14 vuoden ikää, koska pillin ulos työntyvä paperitötterö voi olla EU:n mielestä vaarallinen.

Tuotesuoja. EU:n tarjoama tuotesuoja onkuin kylähullun versio patentista. Patenttiin vaaditaan se, että olet keksinyt tuotteen, ja sillä suojataan jonkin henkilön oikeutta hänen älylliseen työhönsä. Tuotesuoja ei suojele kenenkään oikeuksia mihinkään vaan lisää mielivaltaisen säätelyn tiettyjen ruokien ympärille. Quattro Staggionin saa tehdä miten haluaa, mutta pizza napoletana taas pitää tehdä hyvin tarkasti määritellyistä raaka-aineista. Ketä tämä hyödyttää?

Sota hiustenkuivaajia vastaan. EU on laatinut suunnitelman kieltää korkeatehoiset kodinkoneet. Listalla on kolmisenkymmentä laitetta leivänpaahtimesta hiustenkuivaajaan. EU on jo kieltänyt mm. liian kovaääniset ruohonleikkurit sekä yli 1500 watin pölynimurit, joten ei ole mitenkään epärealistista, että tämäkin hullutus saadaan menemään läpi.

Tätä ei enää ravintolan pöydässä näe, koska EU:n sankarit päättivät pelastaa kansan sievien öljykannujen helvetiltä.

Vihannessäätely. Pahamaineinen kurkkujen ja banaanien käyryyttä säätelevä direktiivi on hyvä esimerkki hullusta direktiivistä eikä pelkästään luonteensa vuoksi vaan siksi, että suurin osa jäsenmaista äänesti direktiiviä vastaan, mutta se meni kuitenkin läpi. Direktiivi tuli voimaan 1995 ja kumottiin vasta vuonna 2008, kun viljelijöiden tajuttiin heittävän täysin syömäkelpoista ruokaa roskiin, koska se ei täyttänyt ensimmäisen luokan laatuvaatimuksia.  Brysselin byrokraatit päättivät siis pistää töpinäksi ja hoitaa asian lyhyen kaavan  mukaan, minkä vuoksi asian korjaaminen vei vain 13 vuotta.

Banaanisäätely ja Liian pienet kiivit.  Järjen valo ei loistanut EU:ssa kauaa, koska jo vuonna 2009 keksittiin uudet kasvissäätelyt. Uuden lain mukaan 1-luokan banaaneissa saa olla lieviä ulkonäöllisiä vikoja. Erään kauppiaan kiwi-hedelmät eivät täyttäneet EU:n kokovaatimuksia, joten hän ei saanut myydä tai edes anta pois 5000 kiivin erää. EU-säädösten mukainen sallittu kiwin paino oli min. 62 grammaa, ja tämän miehen kiivit olivat enimmäkseen 58-grammaisia.

Rekkojen mittailu. EU määrittelee rekkojen maksimileveydeksi 255 cm, mikä aiheutti monille firmoille Suomessa kalliita remontteja, koska rekkojen leveys meni vain senteillä yli EU-rajan.

Oliiviöljyn kaatoastiat. Välimerellä tai etnisissä ravintoloissa kulkeneet tietävät, että monissa paikoin on ollut tapana, että oliiviöljyä ja etikkaa on pöydällä kannuissa tai suihkepulloissa. Sille kauheudelle tehtiin loppu 2014, kun EU määräsi, että astioiden on oltava tehtaan pakkauksia, joissa on sinetillinen korkki sekä EU:n määräyksiä vastaavat merkinnät.

Osaatko varmasti käyttää kumppareita? EU-säädösten vuoksi kumisaappaiden mukana tulee saada käyttöohje, jossa ohjeteksti on 12 eri kielellä. Tämä kertoo aika paljon siitä, kuinka akuutteja ja vakavia asioita EU-byrokraatit työkseen pohdiskelevat. Jos siis olit jo aikeissa syödä kumpparisi tai kuljettaa niissä perunoita, voit kiittää EU-byrokraatteja sivistyksen valon tuonnista asiaan.

Vedenjuonti ei estä nestehukkaa. Kaksi tutkijaa laittoi kokeilumielessä EU:n terveysviranomaisille ehdotuksen terveysväitteeksi vedelle. Väite meni näin: "Merkittävien vesimäärien säännöllinen juonti voi vähentää nestehukan riskiä." EU ei hyväksynyt väitettä, koska vesi ei täysin varmasti estä nestehukkaa, jos henkilö vaikkapa kärsii elektrolyyttien puutteesta. Samalla logiikalla voisi kumota kaikki terveysväitteet, koska mikään ei ole yhdestä vaikuttavasta tekijästä kiinni, eikä tutkijoiden väite sanonut veden olevan ainoa, pomminvarma keino nestehukan estämiseen.

EU:n mielestä on epärehellinen terveysväite sanoa, että säännöllinen veden juonti voi estää nestehukkaa.

Tässä on tietysti vain muutama esimerkki tuhansien säädösten viidakosta, mutta ne osoittavat erittäin hyvin pointtini. Sampo Terhon väitteet EU:sta, joka pyrkii keventämään itseään ja vähentämään vaikutusvaltaansa, voidaan unohtaa. EU menee koko ajan autoritäärisemmäksi ja ohjailevammaksi. Se on ollut äärimmäisen autoritäärinen jo vuosikymmeniä, eikä meillä ole poliitikkojen lupausten ohella mitään syytä uskoa, että EU koskaan kevenisi.

Toisekseen: tässä näemme, kuinka kauas EU on ajautunut omista perusperiaatteistaan, kuten subsidiariteettiperiaatteesta. Sen perusteella kaikki päätökset tulisi tehdä paikallisimmalla, matalimmalla mahdollisella tasolla. Onko sähkömittarien syynäys, kiukaiden säätely tai vihannesten muoto todella jotain sellaista, mistä ei voida päättää vaikkapa yksityishenkilöiden, yhteisöjen tai valtioiden tasolla? Subsidiariteetti on ristiriidassa EU:n vallanjanon kanssa, joten siitä ei piitata.

Kolmanneksi: tässä on se suomalaisten vaikutusvalta. EU:n päätöksentekoa ohjaa Brysselin tunkeilevien kukkahattuvirkailijoiden mielivalta sekä suuryritysten edunvalvonta. Meillä ei ole mitään vaikutusta siihen, mitä EU:ssa päätetään, eivätkä johtajamme siihen edes yritä vaikuttaa. Meille ei ole koskaan yritetty neuvotella alhaisempia jäsenmaksuja, ainoat kansalliset poikkeukset koskevat varsin vähäisiä asioita, kuten poikkeuslupaa veneiden käsittelyyn tervalla.

Turha tästä on Sipilän ja Terhon kaltaisia humpuukimaakareita haukkua. Tähän voi itse kukanenkin vaikuttaa äänestämällä vain aidosti EU-kriittisiä ja Suomen etujen ajamiseen halukkaita ihmisiä.

Edit klo 21.18: Muutettu otsikko ja osa sisällöstä. Alkuperäisen tekstin väite saunadirektiivistä ei ole totta. Korvattu kyseinen kohta muutamalla muulla esimerkillä.

Melua, perkele!

Olen pannut merkille toistuvan väärinymmärryksen, joka kohdistuu suvaitsevaistoon, ja olen itsekin siihen aikanani sortunut. Kyseessä on siis se, miten monet kritisoivat raivopäisten monikulturistien puheita siihen tyyliin, kuin kritisoidut puheenvuorot olisi tarkoitettu merkityksellisiksi keskustelunavauksiksi tai kannanotoiksi.

Kuitenkaan Saku Timosen tai Jori Eskolinin kaltaisten henkilöiden hourailut ja olkiukkoja vastaan kamppailut eivät ole tarkoitettu miksikään päteviksi, rakentaviksi kannanotoiksi tilanteeseen vaan meluksi. Tavoite on tuottaa hälyääntä, jotta todellinen keskustelu hukkuisi sen varjoon. Eivätkä ne ole pelkästään nämä ajastaan jääneet sosialistit vaan usein isojen mediatalojen toimittajat, jotka tätä tekevät.

Ajankohtaisin esimerkki tästä metodista on Brexit. Tietysti koko asian ytimessä on demokraattinen päätöksenteko ja kansallinen itsemääräämisoikeus, mutta koska siitä ei haluta puhua, jauhetaan rasismista tai ksenofobiasta. Oikeista ydinkysymyksistä keskustelu pakottaisi EU-myönteisenkin tunnustamaan, että eurokriittisyyden taustalla vaikuttavat aidot arvokysymykset, mutta se taas pakottaisi heidät sitten pohtimaan omaa kantaansa asiaan, mitä he eivät halua tehdä.

On älyllisesti laiskaa ja epärehellistä leikkiä, että eri mieltä olevat ovat vain tyhmiä ja väärässä. Se kuitenkin tekee oman maailmankuvan ylläpitämisestä helpompaa silloin, kun maailmankuva ei perustu tosiasioihin.

Meluaminen on viimeinen puolustuslinja harhaisen maailmankuvan suojeluksi. Kun tietää, etteivät omat väitteet kestä avointa keskustelua, ja kun jo pelkkä keskustelu on ideologian kannalta kiusallista, aletaan mölistä. Maahanmuuttokeskustelussa mölinä ilmenee varsinkin siten, että maahanmuutosta keskustelemisen sijaan mölistään maahanmuuttokeskustelusta.

Ei siis suostuta keskusteluun maahanmuuton haitoista ja ongelmista vaan mieluummin maristaan maahanmuuttokeskustelun "koventuneesta retoriikasta" tai pysäkki-valttereista, mikä on vain puheenaiheen vaihtamista. Melu ei siis liity mitenkään edes sen näennäiseen aiheeseen, kuten rasismin vastustamiseen tai muuhun vastaavaan. Ei sillä tavoitella ongelmien ratkaisua vaan pyritään luomaan hetkellinen harhautus.

Melu saavuttaa varmaan kesän mittaan uuden aallonharjan, koska huonot merkit ovat ilmassa. Korsossa puukotettiin, poliisi kulkee vokeissa koko ajan, turvapaikanhakija raiskasi naisen porttikongissa, toinen huitoi paikallisia puukolla, thait ja itäeurooppalaiset tulevat töihin marjanpoimintaan kun turvapaikanhakijat makoilevat vokeissa. Kaikki tällainen pitää hukuttaa melun alle, jolloin valtterijutut nousevat jälleen otsikoihin. Vähempikin saa vassaritoimittajan tai sosialistibloggaajan rukoilemaan polttopulloiskua tai edes jotain, millä keskustelua voisi harhauttaa pois itse ongelmasta.

 On olennaista erottaa, kuka oikeasti yrittää keskustella, kuka meluta ja siten häiritä oikeaa keskustelua. Mikäli tehty kannanotto on äärimmäinen, provosoiva, heikosti perusteltu eikä aidosti liity puheenaiheeseen, voi houreet turvallisin mielin sivuuttaa meluamisena.

Meluajat toivovat muiden tarttuvan heidän trollauksiinsa. Silloin tavoite on saavutettu: ei enää puhuta niistä ideologisesti ikävistä asioista vaan siitä, mistä meluaja haluaa. Paraskin vastine tai tyrmäys meluamiselle on siis meluajan tahtoon taipumista.

Aiheellinen kysymys feministeille ja LGBT-aktivisteille

Tämä mies saa vihervasemmiston siunauksen uskontonsa noudattamiseen, vaikka se tarkoittaisikin ihmisten eriarvoista kohtelua sukupuolen mukaan. (Kuva: Avpixlat)

Image-lehden feministipuoluetta käsitelleessä artikkelissa kerrotaan, miten Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Katju Aro asettui muslimimiesten puolelle Ruotsin ympäristöpuolueen kättelykohussa. Puolueen poliitikko Yasri Khan ei siis suostunut kättelemään naisia uskonnollisista syistä. Aro kirjoitti Facebookiin pitkän puolustelun suojellun luokan edustajan käytökselle.

Pohjois-Carolinan osavaltio taas otti käyttöön lain, joka katsottiin transsukupuolisia syrjiväksi. Lain mukaan ihmiset saavat käyttää vain biologisen sukupuolensa mukaisia WC- ja pukeutumistiloja osavaltion kouluissa. Asiasta nousi naurettavan suuri kohu puolin ja toisin, ja monet artistit peruivat protestina keikkansa osavaltiossa. He eivät halunneet palvella tiettyä asiakaskuntaa moraalisista syistä. Sosiaalisen oikeuden soturit, kuten feministit, hurrasivat artisteille.

Logiikka molemmissa edellisissä tapauksissa on sama: ei ole kenenkään perusoikeus laittaa toista yksityishenkilöä tekemään mitään. Henkilön vapaus olla kättelemättä tai esiintymättä on tärkeämpää kuin toisen oikeus kättelyyn tai esiintymiseen.

Sitten on tämä tapaus:

Oregonilainen leipomo Sweetcakes by Melissa kieltäytyi asiakkaan hääkakkutilauksen vastaanottamisesta, koska kyseessä olivat lesboparin häät. Leipomon omistanut kristitty pariskunta ei voinut sovittaa epäperinteisiin häihin osallistumista uskonnolliseen vakaumukseensa.

Sosiaalisen oikeuden soturit raivostuivat leipureille ja aloittivat laajan vihakampanjan samalla, kun lesbopari vei jutun oikeuteen ja sai oikeuden määräämään heille 135 000 dollarin korvaukset. Kristitty pari joutui sulkemaan leipomonsa, ja aktivistit riemuitsivat.

...mutta kun he noudattavat vakaumustaan, se on kiihkoilua ja syrjintää.

Mikään ei erota viimeistä tapausta edellisestä. Artisti on samoin yksityinen palveluntarjoaja kuin leipurikin, eikä kenenkään perusoikeuksiin kuulu keikan kuuntelu tai kakun saaminen. Kaikki pitävät itsestäänselvyytenä, että on artistin oikeus omantunnon syistä perua keikka tietyssä paikassa, eli kieltäytyä palvelemasta tiettyä kategoriaa asiakkaita, tässä tapauksessa tietyn osavaltion asukkaita.

Juuri saman logiikan mukaan leipurin perusoikeus on kieltäytyä omantunnon syistä palvelemasta tiettyä asiakasryhmää. Hänkään ei ole julkisvallan edustaja tai tarjoa välttämätöntä palvelua vaan noudattaa vain uskonnollista vakaumustaan samoin kuin Yasri Khan.

Joten, hyväksyttekö kaikki kolme kieltäytymistä samoin vai tuomitsetteko viimeisen esimerkin henkilöt ilman mitään loogista syytä?

EU-myönteisen median 3 hölmöintä Brexit-kiukuttelua

Hyvänä häviäjänä oleminen on ilmeisesti aivan liikaa vaadittu Suomen valtamedialta. Itkupotkuraivari Brexitistä jatkuu kolmatta päivää, eikä loppua näy. Tartun tässä nyt muutamaan hölmöimpään raivarin väitteeseen, joita IL, IS,HS ja muut jankkaavat epätoivon vimmalla kuin kuvitellen, että heidän toimitusvalintansa ja haaveilunsa muokkaisivat todellisuutta.

1. Adressi uuden kansanäänestyksen järjestämisestä.

Valtamedia hypettää aloitetaa vailla vähääkään kritiikkiä. Hype ei ole suunnattu briteille - ei täällä nyt niin harhaisia sentään olla, että kuviteltaisiin suomimedian vaikutuksen sinne yltävän. Se on suunnattu meille. Meille yritetään esittää, että britit hartaasti katuvat äänestystään ja että uusi äänestys on aivan realistinen.

Adressilla ei yksinkertaisesti ole mitään tekemistä torstaisen äänestyksen kanssa: se pätisi vain tuleviin kansanäänestyksiin, koska siinä ei edes mainita, että adressilla tarkoitetaan juuri torstain EU-kansanäänestystä. Jopa erittäin epätodennäköinen adressin läpimenokin siis vain muuttaisi tulevien äänestysten käytäntöjä, ei Brexit-tulosta. Sääntöjen muuttelu jälkikäteen on laillisuusperiaatteen vastaista, joten torstain äänestykseen ei voi enää säännöillä vaikuttaa.

Ja vaikka 3 miljoonaa brittiä olisi allekirjoittanut adressin, mitä siitä? 16 miljoonaa äänesti EU:hun jäämisen puolesta. Se, että heistä joka viides saa allekirjoitettua adressin, ei kerro mistään muusta kuin huonoksi häviäjäksi heittäytymisestä.

Tietenkään adressin saama suosio ei ole oikeaa, vaikka mediassa kuinka toivottaisiin: 4chan-sivuston trollit järjestivät "yleisöryntäyksen" pilana MOOTER-ohjelmaa käyttäen. Sen vuoksi 2 miljoonan allekirjoituksen tuottaminen 40 minuutissa eilen illalla oli mahdollista. Parlamentin tutkinnan seurauksena poistettiin adressista yli 70 000 ilmeisimmin vilpillistä nimeä, kuten 20 000 ääntä Pohjois-Koreasta, 30 000 Vatikaanista, jossa on 800 asukasta, sekä 2800 ääntä Etelänavalta, mutta feikit jäävät edelleenkin muodostamaan leijonanosan nimistä.

2. Britit eivät tajunneet, mistä äänestivät

Viikonloppuna Google julkaisi trends-tilastonsa brittien EU-aiheisista kysymyksistä Brexitin jälkeen. Esim. kysymyksen "Mikä EU on?" esiintyvyydessä tapahtui piikki Brexitin aikaan. Tätä mediassa on yritetty esittää niin, että leave-leirin äänestäjät eivät tienneet, mitä tekivät. Aivan yhtä hyvin hakijat ovat tosin voineet olla remain-äänestäjiä tai lapsia ja nuoria, jotka eivät asioista tiedä.

 Hassuinta uutisoinnissa on kuitenkin kysymysten oletettu yleisyys. Google ei kerro tarkkoja määriä sille, kuinka monta kertaa mikäkin kysymys on esitetty, vain suhteelliset määrät sen esiintyvyyteen nähden siten, että luku 100 laitetaan sille päivälle, kun kysymyksiä on ollut eniten, ja käyrän muut kohdat suhteutetaan korkeimpaan määrään.

Sama käyrä siis voi edustaa monia lukuja: se kertoo vain kymmenkertaisesta noususta, muttei siitä, minkä lukujen välillä. Luvut ovat voineet olla 20 ja 200 tai 10 000 ja 100 000.

3. Vanhat varastivat nuorten tulevaisuuden

Tästä on valitettu myös somessa paljon: väitetään, että vanhat ihmiset itsekkäästi pettivät nuoret sillä, että äänestivät eri tavoin. Suvaitsevainen vassarinuoriso ilmeisesti uskoo, että yli viisikymppisenä ihminen on käytännössä kuollut, minkä jälkeen hänen pitäisi vain olla hiljaa ja antaa besserwisseröivien opiskelijoiden haihatella tahtonsa läpi.

Äänestysprosentti Brexit-äänestyksessä ikäluokittain. Vain joka kolmas nuori edes äänesti.

Paitsi, että se ei mennyt niin. Nuoret pettivät itse itsensä. Kaikissa yli 25-vuotiaiden ikäluokissa enemmistö kävi äänestämässä. 18-24-vuotiaista vain 36% äänesti. Turha itseään fiksumpia on syyttää siitä, että itse on liian laiska lähtemään äänestämään. Tietysti nuorison adressi kerää nimiä, koska sen voi allekirjoittaa persauksillaan istuen sohvalta nousematta, mutta uusi äänestys ei heitä varmasti aktivoisi yhtään enempää.

Näkihän tuon, kun uutta kansanäänestystä vaativa mielenosoitus veti viikonloppuna parlamenttitalon eteen vain 50 ihmistä. Siitä flopistakaan ei Suomen valtamedia kertonut mitään. Nähtäväksi jää, kauanko media jaksaa hakata lattiaa ja huutaa. Todellisuus kun ei kiukuttelulla kummene.

"3 miljoonaa allekirjoittajaa" adressille typistyi 50 henkeen, vaikka protesti EU-jäsenyyden puolesta järjestettiin EU-myönteisessä, miljoonien asukkaiden Lontoossa viikonloppuna.

Britannia valitsi demokratiana säilymisen, mitä me valitsemme?

Brexit-äänestyksen tulos teki tästä juhannusaatosta historiallisen päivän. Ei ole vain ensimmäinen kerta, kun mikään maa lähtee EU:sta, vaan myös ensimmäistä kertaa tuli osoitetuksi, että EU-eliitin voi voittaa. Propagandamyllyt jauhoivat kauhukuvia Brexitistä, monet maan omat poliitikot kampanjoivat raivokkaasti EU:n puolesta, mutta kansa piti päänsä.

Jokaisen kansan tulee tehdä päätöksensä siitä, haluavatko he säilyttää itsenäisyytensä vai eivät. Valtakoneistoilla ei ole taipumusta vapaasta tahdosta päättää, että heillä onkin jo tarpeeksi valtaa, eikä lisää tarvita. EU:n suunta on jo määrätty, ja se on eurooppalainen liittovaltio.

Lissabonin sopimus toimii jo Euroopan perustuslakina, EU:lla on oma keskuspankkinsa, oma valuuttansa, oma oikeusjärjestelmänsä ja omat hallintoelimensä. Näitä liittovaltion tunnusmerkkejä on hiljalleen lujitettu. Nyt EU:ssa halutaan myös omat asevoimat: ei niinkään akuutin tarpeen vuoksi vaan imagon vuoksi. EU-komissio haluaa armeijan lujittamaan mielikuvia EU:sta maailmanmahtina ja varteenotettavana sotilaallisena voimana. 

EU-kansalaisilla ei ole oikeastaan mitään valtaa tähän koneistoon. EU:ssa on yli 500 000 0000 äänestäjää, ja meillä jokaisella on yksi niistä äänistä. Sillä yhdellä äänellä ei tietenkään voi vaikuttaa kuin yhteen EU-koneiston osaan: europarlamenttiin. Koska EU-parlamentilla ei kuitenkaan ole valtaa tehdä muuta kuin äänestää; siellä ei voida tehdä aloitteita, ei kansallakaan ole muuta valtaa. Parlamentin kautta ei voi vaikuttaa EU:n rakenteisiin, koska se on siellä vain kumileimasimena. 

Kansalle jää jäljelle siis vain EU-kansalaisaloite, mutta silläkään ei ole mitään virkaa, koska komissio voi halutessaan vain estää aloitteen, kuten he tekivät TTIP:tä vastustavan kansalaisaloitteen kanssa. Kansallisella demokratialla ei ole virkaa myöskään, koska he eivät käytä korkeinta päätäntävaltaa vaan joutuvat taipumaan EU:n päätöksiin. He siis päättävät vain siitä, mistä EU antaa heidän päättää. Demokratiaa ei unionissa ole.

EU tuo mukanaan myös aivan uudet petikaverit: rajattoman määrän alueen sisäistä maahanmuuttoa sekä jäsenyysneuvottelut viiden uuden maan kanssa, joiden jäsenyys avaisi meidänkin ovemme yli 90 miljoonalle köyhälle "paremman elämän etsijälle". EU on antanut Turkin ottaa meidät panttivangiksi: heille maksettiin siitä, että he pitävät rajansa hallinnassa ja maahantulijoiden vyöryn omalla puolellaan, mutta he voivat vaatia koko ajan lisää etuja sen tehtävän hoitamiseksi.

Britannian lähdön sekä Sveitsin ja Islannin jäsenhakemusten poisvetämisen vuoksi nettomaksajien paine kasvaa entisestään ja tietyt maat, kuten Unkari, voivat keinahtaa nettohyötyjien puolelta maksajiksi. Tämä taas lisää entisestään EU-tyytymättömyyttä ja murentaa unionin rakenteita edelleen. Uusia maksajia ei ole näköpiirissä, uudet hyötyjät kyllä yrittävät tunkea mukaan unioniin.

Suomen EU-eron kulku on jokseenkin tulkinnanvarainen kysymys. Puhtaasti lain kirjainta noudattaen voisi katsoa, että Suomen unionin jäseneksi sitovaa perustuslain pykälää ei tarvitse äänestää pois, koska se on perustuslain vastainen pykälä lähtöjäänkin. Perustuslaissa kun todetaan korkeimman päätäntävallan Suomessa olevan Suomen kansalla, mutta EU-pykälä on sen kanssa ristiriidassa.

 EU-pykälä voitaisiin siis katsoa mitättömäksi. Jos taas leikitään sen olevan lainvoimainen, pitää se ensin kumota kahdella peräkkäisellä eduskunnalla tai yhden eduskunnan 5/6 :n suurenemmistöllä.

Suomenkin on valittava, haluaako se jatkaa itsenäisenä valtiona vain unionin sivukonttorina, jonka tehtävä on lähinnä tuottaa verotuloja, joilla maksetaan EU:n ylläpito ja köyhempien maiden avustukset. Brexit ja Sveitsin vetäytyminen raottavat ovea lisää, mutta meidän on itse astuttava ulos.

Kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen EU-jäsenyydestä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2058